Keskustelujen arkisto

Njoo, ehkä hieman liian nopeasti sinne ylös pääsivät, mutten parempaakaan ratkaisua keksinyt :D

Ja väitit vielä ettei tästä tule erikoinen. :D Onko nyt tällaisia ankkatarinoita monesti. Kaikkea sinä keksitkin, musta taivas... Joo ja miten niin huionosti kuvailtu, ei ainakaan minun mielestäni.
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankka"Samperin kärpänen.." Roope mutisi ja räjäytteli tulisuihkuja ympäri pajaa.
Tuota... Tuo ei taida oikein sopia ankkatarinaan. ;D
________________
Joo, ja kommentoikaas muuten myös mun tarinaa. ;)

Lainaus:Sanavalintoja olisit voinut miettiä. Vaikka samperi ei ole mitenkään kielletty sana, olisit voinut miettiä siihen jonkun paremman sanan.
Nojoo, tuo on kyllä totta, mutta tuollaista kielenkäyttöä olen kyllä nähnyt aika monissa tapauksissa, esimerkiksi useissa vanhemmissa ja vähän uudemmissakin Aku Ankka -piirretyissä ja jopa joissain sarjakuvissa, nimiä en kyllä millään muista. Ehkä se nyt pääsi Roopelta ''lipsahtamaan'' kun sattuu
kynttilän hypnoosissa olemaan. Mutta kuitenkin asiaan, eli neljänteen lukuun;

Neljäs luku - Suurvelho Grindalen

Kaukana täältä, tuntemattomassa maailmankolkassa, synkkien vuorien syvyyksissä ammotti luola. Luolassa oli hyllyjä, jotka ovat täynnä
erivärisiä vanhoja kirjoja. Luolan lattialla oli vanhoja, hyvin koristeltuja arabialaisia mattoja, ja pitkä pöytä, jonka ääressä kymmenen tuolia reunoilla ja
kaksi pöydän päissä. Yhdessä nurkassa oli useita kymmeniä keppejä, joiden päässä oli kristallipallo.
Luola oli tyhjä, ainakin toistaiseksi, lukuunottamatta pientä harmaata hiirtä, joka vipelsi pöydän alla.
Yhtäkkiä kuului pieni poksahdus ja pöydän viereen ilmestyneestä sinisestä pölypilvestä ilmestyi pitkä, valkoiseen kullalla koristettuun kaapuun pukeutunut
parrakas mieshahmo. Hahmo istui yhdelle tuoleistaan ja jäi ilmeisesti odottamaan jotain. Pian hänen viereensä ilmestyi toinen pölypilvi ja sieltä jälleen samalla
tavalla pukeutunut mies. Hän istui aikaisemmin tulleen miehen viereen, ja heilautti kättään tervehdykseksi. Pian pölypilviä alkoi ilmestyä tiheämpään tahtiin
ympäri pöytää ja jokaisesta pilvestä tuli täysin samalla tavalla pukeutunut mies. Kun pöytä oli vasenta päätä lukuunottamatta täynnä, oikeassa päässä istuva
mies löi pienellä kepillä takanaan olevaa kultaista kongia, joka täräytti ilmoille valtavan kumahduksen.
Samassa luola alkoi täristä. Hyllyllä olevat jotain ainettä täynnä olevat pullot putoilivat lattialle ja särkyivät tuhansiksi palasiksi ja niissä ollut neste valui lattialle,
ja katosi sen jälkeen mystisesti haihtuen. Kaikki miehet ottivat valkoiset hattunsa päästään, kun vasempaan päähän ilmestyi erittäin synkkä, lähes kokonaan
musta savupilvi, jonka sisältä astui erittäin julman näköinen mustaan hopeakoristettuun kaapuun pukeutunut mies, jolla oli kädessään kultavartinen valtikka,
jonka päässä oli iso vihreä smaragdi. Hän istui pöydän vasempaan päähän ja löi valtikan kärjellä pöytään.
"Tervetuloa, ystäväiseni!" mies ärjähti möreällä äänellään ja kohotti kätensä ylös, ilmeisesti jonkinlaiseen tervehdykseen.
"Taas on aika koota joukkomme koolle, onhan nyt suuri päivä" hän jatkoi ja laski kätensä alas. Hän napsautti sormiaan ja hänen käteensä ilmestyi
pieni pergamentin palanen. Pergamentissa oli kuva hopeisesta kynttilästä, joka paloi pienellä liekillä.
"Tämä tässä on Hopeakynttilä, kuten varmaan tiedättekin" hän sanoi näyttäessään kuvaa muille miehille. He katsoivat kuvaa ihaillen ja palvoen sitä.
"Vuosien odotuksen jälkeen, Hopeakynttilä on vapautettu vankilastaan, Adolf Ramfreinin kivihökkelistä! Se tarkoittaa sitä, että on meidän aika toimia.
Kun kynttilä levittää mustaa radioaktiivista energiaansa taivaalle, me saamme siitä lisää voimaa. Kun otamme kynttilän haltuumme, saamme taivaalliset
voimat ja voimme vihdoinkin valloittaa koko maailman!" mies sanoi voitonriemuisesti ja osoitti kädellään nurkassa lojuvia kristallipallopäisiä keppejä.
"Hakekaa taikakeppinne, on aika nousta ja lähteä kohti Ankkalinnaa, Hopeakynttilän uutta kotia!"
"Mutta herrä Grindalen, ankathan voivat tuhota meidät kynttilällä, sen voimat ovat niin uskomattomat" yksi valkokaapuisista miehistä sanoi hieman
epävarman oloisena. Kaikki muut olivat jo hakemassa taikakeppiään.
"Mutta minulla onkin tämä" Grindalen sanoi ja näytti valtikkaa, jota piti kädessään.
"Mutta eihän tuo ole.."
"Ei niin, tämä ei ole aito Smaragdivaltikka, ei tietenkään.." Grindalen sanoi. "Tämä on jäljennös siitä. Ankat luulevat, että valtikka on aito, eivätkä sen
voiman tähden uskalla hyökätä kimppuuni, edes Hopeakynttilällä"
"Kaikki valmiina lähtöön!" Grindalen huusi ja kohotti oman taikakeppinsä ilmaan.
"Kyllä, suurvelho Grindalen!" velhoporukka sanoi ja he kaikki kohottivat myös keppinsä.
"Velhosoturit - käykäämme sotaan!"

Ankat lukuuottamatta Roopea, seisoivat vierekkäin Pellen kanssa pajan oven luona. He katsoivat hämmentyneinä mustaa taivasta, jonne oli muodostunut tornadon
kaltainen pyörre, joka synnytti pientä tuulenvirettä. Myös muut ankkalinnalaiset olivat huomanneet tämän. Poliisiasemat ympäri kaupunkia olivat saaneet tuhansia ja taas tuhansia puheluja asiasta, eikä kukaan osannut ihmeissään olevia ankkalinnalaisia auttaa. Pelle raaputti päätään siihen malliin, että oli saamassa jonkinlaista ideaa.
Hetken mietittyään, hän meni sisälle, ja tullessaan takaisin ulos, hänellä oli mukana pieni musta laatikko. Kun hän kopautti laatikkoa kolmesti, se avautui ja muotoutui
pitkulanmuotoiseksi kaukoputkeksi. Kaukoputki oli niin tarkka, että sillä näki helposti pyörteen ytimeen. Pelle kohdisti kaukoputken kohti pyörrettä ja totesi vakavalla äänensävyllä; "Nyt on toimittava nopeasti, pyörre uhkaa muodostaa piakoin radioaktiivisen myrskyn, ja se ei todellakaan ole leikin asia"
Sitten hän kopautti kaukoputkea kahdesti, jolloin se muuttui taas mustaksi laatikoksi.
Samassa heidän takaansa kuului pienoinen räjähdys. Tupu kääntyi ensimmäisenä katsomaan taakseen ja huomasi pajan seinässä pään kokoisen reiän.
"Roope-setä on saatava jollain tavalla aisoihin ja katastrofikin olisi estettävä, mitä voimme tehdä?" hän kuiskasi hiljaisella äänellä, nähdessään että Roope oli reiän
aiheuttaja, maagisen Hopeakynttilän kanssa.
"Vaikken mikään taika-asiantuntija olekaan, voisin arvioida, että ainoa tapa poistaa katastrofi, on tuhota kynttilä" Pelle sanoi hetken mietiskeltyään.

Sanassa, ilmaan pöllähti yksitoista sinistä savupilveä. Ankat säikähtivät suunniltaan, kun huomasivat, että jokaisen pilven sisästä ilmaantui pitkä, parrakas,
kultakoristeltu valkokaapuinen mies. Jokaisella oli kädessään puukeppi, jonka päässä oli kristallipallo, ja yhdellä oli kongi mukanaan.
Miehet olivat velhosotureita, ja heidän ainoa päämääränsä oli ottaa Hopeakynttilä itselleen ja valloittaa maailma. Velhot astuivat askeleen eteenpäin ja
asettuivat siistiin riviin suoraan ankkojen ja Pellen eteen.
"Ja keitäs te luulette olevanne?" Aku kysyi riitaahaastavalla äänensävyllä. Hänellä oli jo nyrkki valmiiksi pystyssä tappelua varten.
"Olemme velhosotureita, pimeyden lähettiläitä, ja teillä on jotain, mitä me tarvitsemme" keskimmäinen velhoista sanoi.
"Jaahas, hämäräporukkaa! Hae luuta, Tupu, niin saamme Karhukonnat pihalle typerine valeasuineen" Pelle sanoi hieman suuttuneena, sillä hän luuli velhoja
Karhukoplan jäseniksi valeasussa.
"Tuota.. minusta tuntuu, että he ovat ihan oikeita velhoja" Hupu sanoi varovaisesti. "Eivät Karhukonnat osaisi noin hyvin pukeutua"
Samassa oikeimmainpuolimmainen velho tujautti etusormestaan sinisen posauspommin.
"Hyvä on, he ovat oikeita" Pelle totesi ja huomasi ettei luuta nyt tainnut auttaa.
"Me haluamme Hopeakynttilän" velhot sanoivat kuorossa ja näyttivät kuvaa kynttilästä, joka oli täsmälleen samannäköinen kuin Roopella oleva Hopeakynttilä.
"Ikävä kyllä emme voi antaa sitä, sillä meidän on tuhottava se" Pelle sanoi ja viittoi velhoja poistumaan hänen pihamaaltaan.
"Arvasinkin, että ette suostu yhteistyöhön... kutsukaa suurvelho Grindalen paikalle!"
Keskimmäinen velho kumautti kongia ja jälleen maa alkoi järistä. Aku horjahti kumoon ja Pelle kaatui suoraan pusikkoon.
Sitten järinä loppui ja velhorivin eteen pöllähti erittäin synkkä, melkein musta savupilvi, josta kömpi sisään julman näköinen, mustapartainen ja
mustaan hopealla koristettuun kaapuun pukeutunut mies. Hän astui taikakeppinsä kanssa joukon edelle ja totesi ystävälliseen sävyyn;
"Olisitteko ystävällisiä ja antaisitte Hopeakynttilän meille?" Kun ankat olivat kieltäytyneet, hän ei ollut enää lempeällä tuulella.
Hän vetäisi kaapunsa uumenista kultavartisen kapistuksen, jonka päässä oli iso smaragdi.
"Smaragdivaltikka.." Tupu henkäisi kauhistuneena, eihän sitä ollut enää olemassa.
"Noh, joko nyt luovutatte suosiolla Hopeakynttilän, tai Ankkalinnaa odottaa sama julma kohtalo, kuin vuosi sitten"

Tuli tämä osa luettua heti tämän ilmestyttyä, mutten kommentoimaan ole vielä ehtinyt. Juoni vaikuttaa melkoiselta fantasiajutulta, mutta silti olet saanut iskettyä varsinkin uusimpien osien aikana juonesta kiinni. Kuvailet tapahtumia mahtavasti ja teksti on todella selkää. :)

En minäkään haluaisi olla huomion kerääjä, mutta ärsyttää hirvittävästi kun kukaan ei kommentoi tarinaani. Edellinen kommnetti on tainnut tulla viidennen osan kohdalla ja nyt siellä on sentään jo kahdeksas osakin jo ilmestynyt.

Ääh, ärsyttää kun en voi muokata ja lisätätätä alkuperäiseen viestiin.. mutta ilmoitusasiaa.
Vaikka tämä ei lähemmin aiheeseen liitykään, en keksinyt muutakaan paikkaa ilmoittaa tätä. Eli tiedoksi kaikille, Hopeakynttilän jälkeen olen julkaisemassa jälleen uutta tarinaa, tällä kertaa peräti 24-osaista. Nimittäin kyseessä on tuleva joulukalenteritarina, minkä osien kirjoittamisen aloitan jo nyt marraskuussa. 1.12 alkaen joka päivä tarinaan ilmestyy yksi luku lisää, aina jouluaattoon saakka, jolloin tarina huipentuu yhden osan normaalipituuteen suhteutettuna erittäin pitkään lukuun. Yksi osa on noin 15-30 riviä pitkä, eli ei hirveän pitkä. Yleensä se menee noin 15-20 rivin paikkeilla, mutta poikkeustapauksissa, kun kyseiselle päivälle on paljon asiaa, voi jakso venyä kolmikymmenriviseksikin.
Ongelmana minulla on, etten tiedä, milloin joulukalenterin juoneen johdattelevan prologin pitäisi ilmestyä. Olisi mahdollista, että julkaisisin sen jo tällä viikolla ja pitäisin lukijoita jännityksessä kaksi viikkoa tai sitten julkaisisin prologin vasta 30.11 joka tosin voisi olla aika hankalaa, pikkujoulujen ja muiden kiireiden takia. Mutta te, hyvät Hopeakynttilän ja toivottavasti myös joulukalenterin tulevat lukijat, kertokaa te, milloin haluaisitte prologin ilmestyvän, toteutan kyllä toiveenne :)

Miksi vasta viikonloppuna, kun voin tehdä sen jo nyt? ;)