Keskustelujen arkisto

Joo tämä ja kaksi seuraavaa osaa ovat aikasten paljon johdantoa tarinaan. Neljännessä luukussa alkaa sitten oikeastaan se varsinainen seikkailu, eli torstaihin asti saatte sitä odottaa. Kahdessa seuraavassa luvussa keskitytään ankkojen saapumiseen Lappiin.

Lainaus käyttäjältä: EmRAJatkoa odotan, melkein enemmän kuin riemurasian seuraavaa luukkua (KÖH KÖH)
Hehheh.. ::) Mites sitä sinne ollaan eksytty? :P

23. ja 24. luku vielä kirjoittamatta. Huomenna kirjoitan kaksikolmosen ja pitkin joulukuuta sitten kirjoittelen vähitellen viimeistä lukua.

TULIHAN SE SIELTÄ.
Mielestäni meni vähän huonompaan suuntaan, en pidä tästä "lolakullekäykokoajanhuonosti" tyylistä..
Pari kirjoitusvirhettäkin oli, mutta piipit niistä.
Noh, kumminkin jatkoa odotan, onneksi julkaisupäivämäärät ovat tarkkoja!
btw missä kaivovitsi :(

Kaivovitsi, voisiko joku seliittää?
Joka tapauksessa tämä luku ei ihan hirveästi tyydyttänyt odotuksiani. Se oli ihan kelvollinen, ja ymmärrän, että on vaikeaa tehdä nopeassa ajassa 24 lukua, mutta kun tuon viime luvun olisi voinut selittää ihan parilla lauseella. Siinä ei oikein tapahtunut mitään, ei se ollut jännittävä, ja varsin tavallinen. Ja lisäksi muutamassa kohtaa rivitys on ihan outo. Yksi sana monesti yhdellä rivillä ja sitten taas jatkuu yhtä riviä alempaa.

Siinä huonot puolet. Hyviä puolia on ihan hyvin kuvattu tarina ja kuvailua on kelvollisesti, mutta siitä juonesta nyt on paha sanoa mitään.
Tiedän, että tarina paranee, kun mennään eteenpäin, mutta nämä yksittäiset osat ei hirveästi sytytä. Mutta huomenna nähdään, miten jatkuu.

Lainaus käyttäjältä: KreachKaivovitsi, voisiko joku seliittää?
Luultavasti tämä:

Lainaus käyttäjältä: Aku Vankka"Mitä nyt, Aku-setä, ovatko velkojat jälleen kannoillasi? Muutammeko Mummolle asumaan? Karkaammeko maasta? Hyppäämmekö kaivoon?"
"Ei, ei, ymmärsitte nyt aivan väärin. Tarkoituksena on nyt heti pakata tavaranne, sillä olemme huomenna aamulla lähdössä Roope-sedän kanssa.."
"Kiinaan? Afrikkaan? Antarktikselle? Ruotsiin? Mummolaan? Kaivoon?"

Ei ihan minunkaan odotuksiani täyttänyt.
Turha kertoa huonoista jutuista sen enempää sanoa kun muut ovat sanoneet jo kaiken mitä olisin itse sanonut.
Minuakin ihmetyttää tuo outo rivitys, vaikea nimittäin lukea lause tarinassa jos sanan välein pompitaan seuraavalle riville, pari sanaa lisää niin en valittaisi, mutta tällä kertaa iski silmään.
Tämä osa oli myös hiukan liian totinen eikä kunnon rentoa meininkiä löytynyt.
Huomista tässä kuitenkin odotellessa. :)

Ääh, tämä koko tarina on tähän mennessä ollut aivan pohjanoteeraus. Yritän parhaani mukaan muokkailla näitä tulevia lukuja paremmiksi, mutta se ei tunnu onnistuvan. Tästä luvusta tuli tähän mennessä pisin, mutta varmasti myös huonoin. Itse en pidä tästä hirveästi. Lupaan kuitenkin, että huomenna saadaan jotain järkeä tähänkin ''tarinaan''.

Kolmas luukku - Sanaharkka

Joulukuun kolmannen päivän aamuna, luksusjetti saapuu Suomen ylle. Roope, Aku ja ankanpojat ovat olleet koko edellisen päivän
ja vielä yönkin lentokoneessa, Aku tosin ruumassa lattioita lakaisemassa, saadakseen maksettua matkansa. Roope ei ole nukkunut
koko aikana kuin yhdet tunnin mittaiset nokoset, sillä hänellä on jatkuvasti hommaa bisnesimperiuminsa kanssa. Hän on taukoamatta
puhunut puhelimeensa, useimmiten huutanut joko ''Osta!'' tai ''Myy!''. Pojat puolestaan ovat lukeneet paljon sarjakuvia ja nukkuneet myös hyvin.
Puoli yhdeksän aikaan lentokone laskeutuu Korvatunturin juurelle, lähimmälle lentokentälle. Aku on juuri saanut lattian lakaistua ja kävelee uupuneena
pihalle. Roope ja pojat taas näyttävät hyvin pirteiltä ja hyväkuntoisilta.
"Ja sitten vain ylös!" Roope huudahti iloisena. Hän sulki kännykkänsä ja katseli ylös kolmihuippuiselle tunturille.
"Mille noista nyppylöistä menemme?" Aku kysyi, edelleen väsyneen oloisena. Roope osoitti keskimmäistä mäkeä. He lähtivät pian Roopen johdolla kävelemään
kohti tunturia.
"Mutta Roope-setä.. oletko ajatellut tätä ihan loppuun saakka?" Tupu kysyi varovaisesti irrottaessaan katseensa Sudenpentujen käsikirjasta mitä oli lukenut
koko kävelymatkan ajan.
"Tottakai. Ensin kiipeämme tunturille, vuokraamme sieltä halvan mökin, kaivamme kultaa ja palaamme jouluksi Ankkalinnaan"
"Muttakun tunturi on rajavyöhykkeellä, toinen puoli kulkee Venäjän puolelle.." Tupu sanoi ja näytti karttaa tunturista.
"Ääh, hälläväliä, kyllä me ylös pääsemme. Ja kyllä minä tarpeen tullen rökitän muutaman venäläisenkin"

Vähän aikaa käveltyään, ankat saapuivat Korvatunturin juurelle. He olivat juuri aikeissa alkaa kiivetä ylöspäin, kun joku yskäisi heidän takanaa. Ankat
kääntyivät ja huomasivat kaksi virka-asuun pukeutunutta rajavartioston vartijaa. He katsoivat ankkoja tuimasti ja totesivat;
"Minnes menossa?" Roope oli käynyt aikaisemmin Suomessa porokauppaa ja oppinut siten puhumaan Suomea, joten hän osasi keskustella vartijoiden kanssa.
"Korvatunturille, keskimmäiselle huipulle. Haluaisin vuokrata sieltä halvimman mahdollisen viiden heng..."
"Valitettavasti keskimmäiselle huipulle emme päästä ketään, sillä se on osittain Venäjän puolella. Oikeanpuolimmainen on myös kielletty paikka." vartijat sanoivat selvällä Suomen kielellä, jonka Roope ymmärsi hyvin.
"Kielletty paikka?! Tuskin venäläiset panevat pahakseen, jos käväisemme hieman heidän alueellaan" Roope tuhahti ja oli aikeissa lähteä kapuamaan tunturia ylös.
"Eipäs mennä minnekään. Venäjä on nimenomaan kieltänyt meitä päästämästä ketään heidän alueelleen. Tosin vasemmanpuolimmaiselle huipulle voitte kyllä mennä,
tietenkin pientä maksua vastaan. Ja mökinkin sieltä saatte, tietenkin senkin pientä maksua vastaan"
Roope näytti turhautuneelta, mutta kun hän otti silinteristään muutaman tuhatlappusen, rajavartiosto päästi heidät mukisematta vasemmanpuolimmaiselle rinteelle ja heittivät heille avaimet mökkiin nro. 23.

Kun ankat olivat päässeet noin sadan metrin korkeuteen, he saapuivat mökilleen. Koko matkan aikana kukaan ei ollut sanonut sanaakaan.
Kun he vihdoin olivat päässeet matkan uuvuttamina mökkiinsä lepäämään, ulkoa kuului murinaa.
"Mi-mikä se oli?" Tupu kysyi peloissaan. He kaikki kolme katsoivat ikkunasta ulos ja huomasivat pihallaan karhun, joka lähestyi mökkiä uhkaavasti.
"R-roope-setä... pihalla on ka-ka-karhu" he änkyttivät peloissaan. Roope katsoi myös ikkunasta ja huomasi myös karhun.
"Eikö lähdettäisi pakoon, Roope-setä?"
"Pakoonko? Minne muka?" Roope kysyi ihmeissään.
"Hypätään vaikka kaivoon" ankanpojat ehdottivat kuorossa.
"Vai että oikein kaivoon? Ääh, nyt ei ole aikaa vitseille, ajan karhun pois" Roope avasi oven ja meni uskollinen tussari kädessään pihalle.
"½%¤#&%! Painu tiehesi senkin #%¤?(/ karhun½%&/?!!!"
"Roope-setä, vähän asiallisempaa kielenkäyttöä. Sitäpaitsi Korvatunturi kuuluu luonnonsuojelualueeseen" Lupu sanoi toruen Roopea.
"Noh ainakin karhu lähti" Roope sanoi. Hän käveli takaisin keittiöön, missä oli ollutkin.
"Oltaisiin vain hypätty kaivoon"

Ankat pääsivät Korvatunturille, mutta väärälle huipulle, sillä Roopen löytämä kultasuoni on keskimmäisellä huipulla, joka on osaksi Venäjän alueella, joten sinne
on pääsy kielletty. Roopella kuitenkin on suunnitelma mielessä, ja tästä suunnitelmasta on leikki kaukana!
- Joulukalenterin neljäs luukku avataan huomenna!