Keskustelujen arkisto

Sry, Aku-fani13. Enpä huomannut tuota viestiäsi.

Pistetilanne:
1. Karhula 32p.
2. Bomber 14p.
3. Kreach 11p.
4. Aku Vankka 8p.
=. Barksi 8p.
6. Aku-fani13 7p.
7. Ankkarock 3p.

Hyvä että Viestimaratonin henkilökunta sai korjattua erehdyksen.
Aku-fanin Viestimaraton valloitus jatkuu. :P

On kyllä vähän osallistujia... Voi voi voi....

Italiaistyyliset Ankkasarjat
Juupeti juu. Aloitan nyt listaamalla omat suosikkini italiaisilta ankkasarja käsikirjoittaja- ja piirtäjäpohjalta. Faraci on aina omaperäinen nimi, Faccini väläyttää joskus ja Cavazzanon taide on silmiä hivelevää. Scarpa on piirroksiltaa ja käsikirjoitukseltaan myös aika kärkivauhdissa. Ja täytyy harmitella, että aihe ei ole "Italiaistyyliset Mikkisarjat", sillä voisin selostaa esim .Castystä sen puoli litaniaa. Scarpa on myöskin Mikki -sarjoissa niin paljon parempi, kuin ankoissa. Italialaiset ankkasarjat ovat yleensä melko veikeitä ja parempia, kuin Egmontin (Barksia, Van Hornia, Rotaa, Rosaa ja näitä lukuunottamatta) tarkoitan lähinnä esim. Hedmania. Pitemmän sivumääränsä ansiosta italialaisista tarinoita tulee myös juonellisesti ehkä parempia, kun sisältöä saadaan.

(Jatkuu..)

Käh käh, Bearla päihitetty KAHDESTI!:P

Yksi "En todellakaan!"-vastaus on saatu tuohon kysellyn. Tuolla lailla vastannut voinnee nyt tulla myös perustelmaan vastauksensa. Ja wieriiltähän on tänään rancingit tulossa.

Italialaistyyliset ankkasarjat
Italialaiset ankkasarjat ja tekijät. Mitä siitä tulee mieleen? Itselleni tulee ensiksi mieleen Aku Ankan taskukirja ja Roope-setä. Näiden kahden julkaisun sisältö koostuu pääosin italialaisesta tuotannosta. Joka viikko ilmestyvään Topolinoon tehdään tarinoita huikealla vauhdilla eikä voi muuta kuin ihmetellä. Tosin tekijöitäkin on paljon, pelkästään Inducks löytää melkein puoli tuhatta italialaista tekijää. Aloitetaan käsikirjoittajista. Tito Faraci on oikein mainio tekijä, jolle ominaista ovat huumoripitoiset sarjat ja omaperäisyyttä löytyy. Harmillisesti Faracin parhaat sarjat löytyvät Mikki-puolelta joten en niistä sitten sen kummemmin kerro. Toki Ankka-puoleltakin löytyy hyviä tarinoita. Mysteeri suorassa lähetyksessä on oiva näyte Faracin huumoripitoisesta tarinasta. Nimensä mukaisesti, tarinasta löytyy myös mysteeri, sekä ankkahistorian ehkäpä omituisin ääniefekti: Rynkkä-jynks! Toinen esimerkki on italialaistaituri Giorgio Cavazzanon kuvittama (ja Faracin kirjoittama) Taikaviitta ja tuntematon sankari. Tässä siis Aku joutuu ulottuvuuteen jossa Aku ei ole alkanut Taikaviitaksi. Hieno tarina hienoilla piirroksilla. Faracilta löytyy myös muutamia lyhyempiä sarjoja, joissa on keskitytty lähinnä huumoriin ja vitseihin juonellisten seikkojen sijasta. Faracin ohella yksi henkilökohtaisista suosikeistani on Palmanovan oma poika Rodolfo Cimino. Kaikille varmaan tulee mieleen Ciminosta se, että käytetään kuluneita kaavoja, eli lähdetään Roopen oudolla kulkuvälineellä etsimään aarteita. Totta, mutta kyllä Ciminolta joitain helmiäkin löytyy. Yksi lempitarinani häneltä on ensimmäisessä Roope-sedässä julkaistu Luciano "Luomenlurpsauttelija" Gatton piirtämä Aku Ankka ja itämainen savu. Perusidea on aika köyhä, eli juostaan hirviötä karkuun, mutta itse ainakin tykkään. Liekö sitten hyvä huumori purrut, tosin tarina kuulostaa muutenkin niin järjettömältä, että siinäkin yksi hyvä syy. Toinen favourittini on Unelmia vetolaatikosta. Siinä tuodaan esille Roopen herkkä puoli, se, että hän ajattelee muutakin kuin rahaa. Näiden lisäksi Rodolfolta löytyy muitakin tasoikkaita sarjoja, nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Edellä mainittujen lisäksi on vielä yksi loistava italialainen käsikirjoittaja. Hän on todella, todella tuottelias jo edesmennyt kirjoittaja Guido Martina. Erään tiedon mukaan olisi raapustellut yli 20 000 sivua tarinoita. Täytyy sanoa, että ihan kunnioitettava määrä. Italialaisista piirtäjistä voisi puhua kaikista samalla tavalla ja samoilla adjektiiveillä. Lennokas, venyvä ja rento ovat tärkeimpiä. Cavazzano on yksi näistä tosin nykytyyli on paljon jäykempää kuin ennen. Tietysti Scarpa on legenda ja en yhtään ihmettele miksi, koska sen verran mielenkiintoisia tarinoita löytyy. Parhaat tosin löytyvät hiiripuolelta mutta on myös pari ankkatarinaa, joista mainittakoon Ruotsalaiset tulitikut. Todella mielenkiintoinen tarina eikä huumoriakaan ole jätetty pois. Joskus italialaiset vetävät oikein kunnolla överiksi ja heti tulee mieleen Corrado Mastantuono. Mieleeni on syvästi jäänyt eräs tarina jossa hahmot näyttävät enemmän spitaalisilta kuin sarjakuvahahmoilta... Jäykkääkin tyyliä toki löytyy. Heti ensimmäisenä tulee mieleen syvästi vihaamani Giuseppe Perego. Mittasuhteet ovat vääristyneitä (esim. pään koot saattavat vaihdella), outoja ilmeitä ja tyhjiä taustoja. Se piirtäjistä. Sitten yleisesti italialaistyylisistä sarjoista. On fakta, että Barksin ja Rosan luomia realistisia näkökulmia ei käytetä. Tarinat sijoittuvat ankaraan nykyisyyteen ja monet tarinat sijoittuvat nykyajan huvitusten (TV, tietokone (ja internet) jne.) ääreen. Näistä tosin saa hyviäkin juonikuvioita mutta kolikon kääntöpuolella on ne kehnot sarjat. Yhteenvetona voidaan todeta, että italialaiset ankkasarjat tekevät pitkän haitarin: Loistavista kympin-ysin tarinoista aina neloseen saakka.

Italialaistyyliset Ankkasarjat

Italialaistyylisiä ankkasarjoja on tuhansia. Parhaat Italialaiset ovat piirtäjä puolella muunmuassa: Giorgio Cavazzano, Alessio Coppola, Alessandro Gottardo, Marco Mazzarello, Corrado Mastantuono, Enrico Faccini, Romano Scarpa, Massimo De Vita sekä verraton Casty, vaikka valitettavasti kuuluukin Hiiri-piirtäjiin, joten hänestä en voi paljoa selostaa. Käsikirjoituspuolella taas pidän eniten Tito Faracin käsikirjoituksista ja ovathan vanhat Romano Scarpankin käsikirjoitukset mukiinmeneviä. Parhaimmat tarinat Scarpalta ovat omasta mielestäni Ruotsalaiset tulitikut, joka on hauska ja mielenkiintoinen sarja, johon on sekoitettu hyvin konnat mukaan. Parasta tarinassa on se, että kaikki tuntuvat epäilevän toisiaan. Toinen Scarpan helmistä on Kalin kynsi, joka on yksi kaikkien aikojen parhaimmista Mikki-dekkareista. Tavallisesta Mikki-tarinasta eroava ja mukaansatempaava tarina. Lempitarinani Faracin puolelta on Tonttujen jouluyö, jonka on piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tarina on sopivan hauska ja hyvä juoninen sekä mukaansatempaava. Italialaistyyliset Ankkasarjat ovat piirroksiltaan silmiä hiveleviä (ainakin suurimman osan) ja käsikirjoitukset suurimmilta osin ihan peruskamaa. Kunhan kunnon juoni saadan tehtyä niin käsikirjoitus voi olla uskomattoman hyvä. Kun piirroksiin valittaisiin vielä Giorgio Cavazzano, voisi tarinan arvosana ylittää ysipuolen, joka on jo melko hyvä. Italian uskomatomin käsikirjoittaja taitaa kuitenkin olla Guido Martina. Hänen nimensä unohtuu usein, mutta on silti melkoinen käsikirjoittaja. Tarinat sisältävät kohtauksia, joita muissa Disney-sarjoissa harvoin nähdään ja niissä on sitä kunnollista mielikuvitusta. Monet tarinat ovat jopa hiukan "raakoja", sillä joissakin tarinoissa nähdään ihmiskuolemia yms. Itse pidän Martinan tarinoista parhaimpana Mustan aaveen arvoitusta, joka on erinomainen sekä erittäin hauska ja viihdyttävä. Martina on myös piirtänyt melko luotettavan tiedon mukaan yli 20 000 sivua (tästä Fauntleroy jo sanoikin), jota on todellakin syytä kunnioittaa. Vaikka useat italialaiset piirtävät lennokkaasti on syytä muistaa Giuseppe Perego, jonka tyyli on hiukan töksähtelevä. Piirrostyylissä on hiukan kulmia eikä piirroksissa ole kunnon tasapainoa. On kuitenkin huomattava, etteivät kaikki italialaistarinat ole mitään koin loistavia. Vaikka enemmistö tarinosta onkin hyviä löytyy myös typeriä, tylsiä ja toistavia tarinoita, jotka eivät osoita monilla suurtakaan mielenkiintoa. Italiassa on tuttua, että piirtäjien tyylit muituttavat toisiaan. Esim. Alessio Coppolan, Marco Mazzarellon ym. piirrokset ovat aikamoisesti Cavazzanon piirrosten näköisiä. Corrado Mastantuononkin tyyli muituttaa nopealta vilkaisulta Cavazzanomaiselta, mutta kun sitä tarkemmin katsoo voi huomata, että, vaikka tyyli muituttaa hiukan Giorgio Cavazzanon tyyliä on siitä huomattavissa, että Mastantuono omaa oman tyylinsä, jota hän on onnistunut hiukan kehittämään. Eniten italialaissarjoja nähdään Roope-sedässä ja Aku Ankan taskukirjassa täällä Suomessa. Italiassa viikottain ilmestyvä Topolino on kuitenkin eri juttu. Joka viikko lähdessä nähdään uuden uutukaisia tarinoita, joiden suosio on erittäin suuri. Vaikka Italialaiset ovat suosittuja ankkapuolella pitävät monet enemmän heidän Mikki-käsikirjoituksistaan, jotka eroavat (suuri osa) tavallisesta massasta. Tarinoissa on sitä kunnon huumoria. Aihe oli kuitenkin ankkasarjat, joten pysytään siinä. Huomioitava on myös jo eläkkeelle jäänyt Luciano Gatto, jonka piirrokset ovat varmaan hienoja Lara Molinarin mielestä. Tämän tyylissä nimittäin näkyy hiukan Gattomaisuutta. Vaikka Luciano Gatto onkin muistettava piirtäjä ei moni sarja itselläni ole jäänyt mieleen. Italialaisia on kuitenkin myös siirtynyt töihin Engmontille. Ensimmäisenä mieleen tuleekin Andrea Ferraris, jonka tyyli ei hirvittävästi muuttunut tämän siirryttyä Engmonille. Hiukan jäykähkömmän oloinen piirrostyyli kyllä on, mutta muuten ihan ok.

(Jatkuu...ehkä...)