Keskustelujen arkisto

Niin tuohon luotettavuus -juttuun. Jos virheita teen, niin todennäköisesti ne menevät alakanttiin. ;) Ja minä siis teen nyt täällä perjantai rankingit.

Edit: Taisin itsekin kyselyyn vastata... ;D

Lempipiirtäjäni
Minun lempipiirtäjäni on italialainen ankka- ja hiirimestari, nimeltään Giorgio Cavazzano. Hän on monien piirtäjien ja käsikirjoittajien tapaan luonut hahmoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Prinsessa Reginella, jonka hän loi yhdessä Rodolfo Ciminon kanssa, Naistaikaviitta, joka nykyisin tunnetaan Viitattarena yhdessä Guido Martinan kanssa ja yksityisetsivät Rankku Kanuuna, jonka hän loi yhdessä Carlo Chendin kanssa. P.T avaruusankka on myös yksi Cavazzanon luomuksista. Tämän avaruusankan italialaismaestro loi Rankku Kanuunan tapaan, Carlo Chendin kanssa. P.T etsii tarinoissaan pienennettyä avaruusalustaan, joka muistuttaa kymmenpennistä.
(Jatkuu...(of course))

Lempipiirtäjäni
Minun lempipiirtäjäni on italialainen ankka- ja hiirimestari, nimeltään Giorgio Cavazzano. Cavazzano on syntynyt vuonna 1947, Venetsiassa. Tämä herra on myös monien fanien lempipiirtäjä heti Don Rosan ja Carl Barksin jälkeen. Itselläni tämä maestro on kuitenkin päässyt ensimmäiselle sijalle, jota hän pitää aika ylivoimaiseen sävyyn. Cavazzanon piirrokset on tussannut usein Sandro Zemolin, joka on myös italialainen.

Hän on monien piirtäjien ja käsikirjoittajien tapaan luonut hahmoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Prinsessa Reginella, jonka hän loi yhdessä Rodolfo Ciminon kanssa, Naistaikaviitta, joka nykyisin tunnetaan Viitattarena yhdessä Guido Martinan kanssa ja yksityisetsivät Rankku Kanuuna, jonka hän loi yhdessä Carlo Chendin kanssa. P.T avaruusankka on myös yksi Cavazzanon luomuksista. Tämän avaruusankan italialaismaestro loi Rankku Kanuunan tapaan, Carlo Chendin kanssa. P.T etsii tarinoissaan pienennettyä avaruusalustaan, joka muistuttaa kymmenpennistä. Yksi Cavazzanon luomista hahmoista saattaa myös olla monien muistissa, ainakin minun on, nimittäin Reino Murske. Murskehan työskentelee Kaasin apulaisena ja tämä kaksikko onkin joutunut pari kertaa huonoon valoon Sisun silmissä, esimerkiksi Joulupukin luuleminen rosvoksi. Reino Murskeen alkuperäinen nimi täällä Suomessa oli Konsta Apeli, mutta nimi muuttui lopulta Reino Muskeeseen.

Cavazzano aloitti uransa jo 14-vuotiaana päästessään italialaisen Disney-piirtäjä Romano Scarpan tussaajaksi. Tätä Cavazzano oli kuitenkin myös toiminut serkkunsa Luciano Capitanion - joka on/oli myös Disney-piirtäjä - tussaajana. Tussaajana oleminen tuotti tulosta ja lopulta Cavazzano siirtyi tekemään omia sarjoja. Hänen ensimmäinen sarjansa oli nimeltään Hirveä hikka, ja se julkaistiin ensikertaa täällä Suomessa vuonna 1979, Aku Ankka-lehdessä.
Romano Scarpan tapaan, myös Cavazzano alkoi pian ensimmäisen tarinansa julkaisemisen, piirtämään Mikki Hiirtä.
Cavazzanon tyyli on muuttunut vuosikymmenten varrella rutkasti. 1970-luvulla, eli Cavazzanon alkuaikoina, tyyli muistutti vielä erityisen paljon Romano Scarpan piirroksia, mutta jo 1980-luvulla oman tyylin vivahteita alkoi syntyä. Kun 1990-luku koitti Cavazzano olikin jo hankkinut itselleen oivan tyylin, joka sopi suurenmoisesti siihen aikaan. Piirrokset lennokkoituivat hieman, ja ankat pyöristyivät sekä piirrokset modernisoituivat. 2000-luvun koittaessa huomattiinkin, että tyyli ei ollut tehnyt enää suurta hyppäystä, ja niin kuuluukin.

Cavazzanon ensimmäinen kirja, jossa hän oli mukana, saapui kirjakauppojen hyllyille vuonna 2004. Tämä 168-sivuinen opus oli nimeltään Dragonlords. Kirjassa nähty 164-sivuinen fantasiasarjakuva oli piirrospuolelta kokonaan Cavazzanon käsialaa, mutta käsikirjoituksesta vastasi, joillekin Aku Ankasta tuttu, Byron Erickson (syntynyt vuonna 1951), jonka kanssa Cavazzano olikin jo kerran aiemmin tehnyt yhteistyötä. Kyseinen tarina oli noin 62-sivua pitkä Inkojen salaisuus, joka julkaistiin täällä Suomessa Aku Ankan tuplataskarissa 209: Tuplatällit, jota ei omasta hyllystäni valitettavasti ainakaan vielä löydy. Sama valitettava juttu on myös tämän fantasiasarjakuva-kirjan kanssa, ei löydy.
Cavazzanon toinen opus taas saapui tänne Suomeen lokakuun loppupuolella, vuonna 2007. Kirja kuului Ankantekijät-kirjasarjaan, jonka kahdeksannessa osassa hänen piirtämiään sarjoja nähtiin. Kirja kantoi nimeä Menetetyn muistin tapaus, ja kätkee sisälleen muun muassa nimikkotarinan, sekä omasta mielestäni hulvattoman Etsivä Kaasi-tarinan, Naamioleikki, jonka käsikirjoituksesta vastaa italialainen Tito Faraci, jonka kanssa Cavazzano onkin tehnyt jo paljon yhteistyötä. Itseltänikin tämä hyvä ja myös hieman hulvaton kirja löytyy hyllystä, jonne se pääsi komeilemaan jouluaattona, vuonna 2007. Varsinkin tarinan loppukohtaus, jossa nähdään kaksi poliisimestari Sisua on niin hulvaton, että ensimmäisellä kertaa luettuani tarinan, en pystynyt lopettamaan nauramista. Nykyisinkin jaksaa yhä naurattaa. Kyseistä kirjaa Cavazzano kävi täällä Suomessa juhlistamassa lokakuun lopussa vietetyillä Helsingin kirjamessuilla, jolloin hän myös jakoi faneilleen nimikirjoituksia.

Suomessa Cavazzanoa onkin nähty jo todella paljon. Yleensä herran piirroksia näkyy Aku Ankan taskukirjoissa, mutta myös Roope-sedässä on nähty sarjoja, kuten: Telehypnoosi, Älylukko, Haamukirjoittaja, Pallo hallussa, Päättymätön vuosi, Hankalat naapurit, Selvännäkijät, Kilpailija, Jäälaakson hyinen salaisuus, Ihmeellinen lämpöjää, Rodoksen kolossi, Laiva on lastattu, Täydellinen pimennys, Tonttujen jouluyö ja Tähtitoimittaja.
Cavazzano sai Roope-setä lehdessä erikoisnumeron, joka ilmestyi lokakuussa, 2007. Se kätki sisäänsä joitakin äsken mainituista tarinoista: Rodoksen kolossi, Laiva on lastattu, Täydellinen pimennys sekä hulvaton seikkailu Tonttujen jouluyö, jonka on käsikirjoittanut italialainen Tito Faraci. Mitä todennäköisimmin tarina ei omasta mielestäni olisi ollut kovin ihmeellinen, jos Kaasi ja Murske eivät olisi taas sotkemassa koko juttua. Tarina on käsikirjoitukseltaan hillitön ja vielä kun Cavazzanon piirrokset siihen, niin sopivat yhteen kuin nakki ja sinappi.

Cavazzanon piirtämissä/(tai käsikirjoittamissa) tarinoissa kuvataan usein jotain mekaanista esinettä. Hänen piirrostyylinsä on vaikuttanut myös moniin, niin hiiri- kuin myös ankkapiirtäjiin, joiden piirroksista voi huomata Cavazzanomaisvivahteita. Onhan tämä italialainen maestro myös antanut opetustu muillekin. Nykyisin Cavazzanon tyyliä, lähespiirtäviä, ovat muun muassa Alessio Coppola, Marco Mazzarello ja Roberto Vian (kaikki italialaisia). Jokaisen herran piirroksista kuitenkin löytyy myös sitä omaa tyyliä.
(Jatkuu...)

Lempipiirtäjäni
Minun lempipiirtäjäni on italialainen ankka- ja hiirimestari, nimeltään Giorgio Cavazzano. Cavazzano on syntynyt vuonna 1947, Venetsiassa. Tämä herra on myös monien fanien lempipiirtäjä heti Don Rosan ja Carl Barksin jälkeen. Itselläni tämä maestro on kuitenkin päässyt ensimmäiselle sijalle, jota hän pitää aika ylivoimaiseen sävyyn. Cavazzanon piirrokset on tussannut usein Sandro Zemolin, joka on myös italialainen.

Hän on monien piirtäjien ja käsikirjoittajien tapaan luonut hahmoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Prinsessa Reginella, jonka hän loi yhdessä Rodolfo Ciminon kanssa, Naistaikaviitta, joka nykyisin tunnetaan Viitattarena yhdessä Guido Martinan kanssa ja yksityisetsivät Rankku Kanuuna, jonka hän loi yhdessä Carlo Chendin kanssa. P.T avaruusankka on myös yksi Cavazzanon luomuksista. Tämän avaruusankan italialaismaestro loi Rankku Kanuunan tapaan, Carlo Chendin kanssa. P.T etsii tarinoissaan pienennettyä avaruusalustaan, joka muistuttaa kymmenpennistä. Yksi Cavazzanon luomista hahmoista saattaa myös olla monien muistissa, ainakin minun on, nimittäin Reino Murske. Murskehan työskentelee Kaasin apulaisena ja tämä kaksikko onkin joutunut pari kertaa huonoon valoon Sisun silmissä, esimerkiksi Joulupukin luuleminen rosvoksi. Reino Murskeen alkuperäinen nimi täällä Suomessa oli Konsta Apeli, mutta nimi muuttui lopulta Reino Muskeeseen.

Cavazzano aloitti uransa jo 14-vuotiaana päästessään italialaisen Disney-piirtäjä Romano Scarpan tussaajaksi. Tätä Cavazzano oli kuitenkin myös toiminut serkkunsa Luciano Capitanion - joka on/oli myös Disney-piirtäjä - tussaajana. Tussaajana oleminen tuotti tulosta ja lopulta Cavazzano siirtyi tekemään omia sarjoja. Hänen ensimmäinen sarjansa oli nimeltään Hirveä hikka, ja se julkaistiin ensikertaa täällä Suomessa vuonna 1979, Aku Ankka-lehdessä.
Romano Scarpan tapaan, myös Cavazzano alkoi pian ensimmäisen tarinansa julkaisemisen, piirtämään Mikki Hiirtä.
Cavazzanon tyyli on muuttunut vuosikymmenten varrella rutkasti. 1970-luvulla, eli Cavazzanon alkuaikoina, tyyli muistutti vielä erityisen paljon Romano Scarpan piirroksia, mutta jo 1980-luvulla oman tyylin vivahteita alkoi syntyä. Kun 1990-luku koitti Cavazzano olikin jo hankkinut itselleen oivan tyylin, joka sopi suurenmoisesti siihen aikaan. Piirrokset lennokkoituivat hieman, ja ankat pyöristyivät sekä piirrokset modernisoituivat. 2000-luvun koittaessa huomattiinkin, että tyyli ei ollut tehnyt enää suurta hyppäystä, ja niin kuuluukin. Cavazzanon on myös käsikirjoittanut jotkut tarinansa itse, ja ne, mitkä niistä olen lukenut ovat olleet ihan kelvollisia.

Cavazzanon ensimmäinen kirja, jossa hän oli mukana, saapui kirjakauppojen hyllyille vuonna 2004. Tämä 168-sivuinen opus oli nimeltään Dragonlords. Kirjassa nähty 164-sivuinen fantasiasarjakuva oli piirrospuolelta kokonaan Cavazzanon käsialaa, mutta käsikirjoituksesta vastasi, joillekin Aku Ankasta tuttu, Byron Erickson (syntynyt vuonna 1951), jonka kanssa Cavazzano olikin jo kerran aiemmin tehnyt yhteistyötä. Kyseinen tarina oli noin 62-sivua pitkä Inkojen salaisuus, joka julkaistiin täällä Suomessa Aku Ankan tuplataskarissa 209: Tuplatällit, jota ei omasta hyllystäni valitettavasti ainakaan vielä löydy. Sama valitettava juttu on myös tämän fantasiasarjakuva-kirjan kanssa, ei löydy.
Cavazzanon toinen opus taas saapui tänne Suomeen lokakuun loppupuolella, vuonna 2007. Kirja kuului Ankantekijät-kirjasarjaan, jonka kahdeksannessa osassa hänen piirtämiään sarjoja nähtiin. Kirja kantoi nimeä Menetetyn muistin tapaus, ja kätkee sisälleen muun muassa nimikkotarinan, sekä omasta mielestäni hulvattoman Etsivä Kaasi-tarinan, Naamioleikki, jonka käsikirjoituksesta vastaa italialainen Tito Faraci, jonka kanssa Cavazzano onkin tehnyt jo paljon yhteistyötä. Itseltänikin tämä hyvä ja myös hieman hulvaton kirja löytyy hyllystä, jonne se pääsi komeilemaan jouluaattona, vuonna 2007. Varsinkin tarinan loppukohtaus, jossa nähdään kaksi poliisimestari Sisua on niin hulvaton, että ensimmäisellä kertaa luettuani tarinan, en pystynyt lopettamaan nauramista. Nykyisinkin jaksaa yhä naurattaa. Kyseinen tarina kuuluu myös ehdotomasti parivaljakon Tito Faraci/Giorgio Cavazzano parhaimmistoon. Kyseistä kirjaa Cavazzano kävi täällä Suomessa juhlistamassa lokakuun lopussa vietetyillä Helsingin kirjamessuilla, jolloin hän myös jakoi faneilleen nimikirjoituksia.

Suomessa Cavazzanoa onkin nähty jo todella paljon. Yleensä herran piirroksia näkyy Aku Ankan taskukirjoissa, mutta myös Roope-sedässä on nähty sarjoja, kuten: Telehypnoosi, Älylukko, Haamukirjoittaja, Pallo hallussa, Päättymätön vuosi, Hankalat naapurit, Selvännäkijät, Kilpailija, Jäälaakson hyinen salaisuus, Ihmeellinen lämpöjää, Rodoksen kolossi, Laiva on lastattu, Täydellinen pimennys, Tonttujen jouluyö ja Tähtitoimittaja.
Cavazzano sai Roope-setä lehdessä erikoisnumeron, joka ilmestyi lokakuussa, 2007. Se kätki sisäänsä joitakin äsken mainituista tarinoista: Rodoksen kolossi, Laiva on lastattu, Täydellinen pimennys sekä hulvaton seikkailu Tonttujen jouluyö, jonka on käsikirjoittanut italialainen Tito Faraci. Mitä todennäköisimmin tarina ei omasta mielestäni olisi ollut kovin ihmeellinen, jos Kaasi ja Murske eivät olisi taas sotkemassa koko juttua. Tarina on käsikirjoitukseltaan hillitön ja vielä kun Cavazzanon piirrokset siihen, niin sopivat yhteen kuin nakki ja sinappi. Juuri edellä mainittu tarina Tonttujen jouluyö kuulukin lempitarinoihini, jotka Cavazzano on piirtänyt.

Cavazzano sai myös Aku Ankka-lehdessä oman erikoisnumeronsa, jossa julkaistiin hänen piirtämä Taikaviitta tarina, jossa Taikaviitta menettää muistinsa ja ajautuu muistaakseni rikoksen teille. Tarinan piirrostyyli muistuttaa hyvin paljon Cavazzanon 1980- ja 1990-lukujen piirrostyyliä. Kun käsikirjoituskin on tarinassa hyvä, niinkuin piirroksetkin, niin sehän se vasta on mahtavaa!

Cavazzanon piirtämissä/(tai käsikirjoittamissa) tarinoissa kuvataan usein jotain mekaanista esinettä. Hänen piirrostyylinsä on vaikuttanut myös moniin, niin hiiri- kuin myös ankkapiirtäjiin, joiden piirroksista voi huomata Cavazzanomaisvivahteita. Onhan tämä italialainen maestro myös antanut opetustu muillekin. Nykyisin Cavazzanon tyyliä, lähespiirtäviä, ovat muun muassa Alessio Coppola, Marco Mazzarello ja Roberto Vian (kaikki italialaisia). Jokaisen herran piirroksista kuitenkin löytyy myös sitä omaa tyyliä.
(Jatkuu...ehkä...)

LEMPIPIIRTÄJÄNI
Minun lempipiirtäjäni on yhdysvaltalainen, Louisvillessä, Kentuckyssa asuva ja syntynyt Keno Don Hugo Rosa, eli yksinkertaisemmin pelkkä Don Rosa. Rosa on syntynyt vuonna 1951. Don Rosa kokosi Barksin tarinoista löytyvät, Roopen historiaan viittaavat faktat yhteen, ja kokosi niistä kaksitoista-osaisen kirjan 1997, Roope Ankan elämä ja teot. Rosa on saanut kirjastaan Will Eisner-palkinnon vuonna 1997. Rosan oikea etunimi Keno oli hänen isänsä lempinimi. Rosa on Carl Barksin suuri ihailija. Kaikki Rosan tarinat sijoittuvat 1950- luvulle, samalle aikakaudelle, joka oli ankkamaestro Carl Barksin kulta-aikaa. Rosa on lopettanut piirtämisen heikentyneen näkönsä vuoksi. Hänen viimeiseksi tarinakseen jäi White Agony Creekin vanki vuodelta 2005. Tarina käsitteli aikaa, jonka Kultu Kimallus vietti raataen Roopen valtauksella kuukauden, jotta tämä ymmärtäisi kuinka paljon mainarit raatavat kultansa eteen, jonka Kultu heiltä sitten myöhemmin varasti. Rosa on kuitenkin uransa aikana saanut kritiikkiä muun muassa liian jäykästä ja tönköstä piirrostyylistä. Toisin kuin useimmat muut ankkamestarit, hän on luonut ankkamaailmaan vain yhden hahmon, Arpin Lusenen alias Mustan Ritarin. Lusenen ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Musta Ritari. Lukijoiden suosion innoittamana Don Rosa piirsi uuden Musta Ritari-tarinan, Musta Ritari slurppaa jälleen. Kyseinen tarina julkaistiin Aku Ankassa jatkosarjana vuonna 2004. Rosan keksintöä on yksi Pelle Pelottoman parhaista keksinnöistä, KertalaakiTM, joka läpäisee kaiken (jopa Disney-sopimuksen), paitsi timantteja. KertalaakinTM ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Matka maan keskipisteeseen (Ks. esim. Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita). Myös Mustan ritarin (Arpin Lusenen) haarniska on päällystetty KertalaakillaTM. Tarinassa Matka maan keskipisteeseen Roope kumoaa vihoissaan KertalaakinTM kohti maan keskipistettä. Tämän jälkeen ankat matkaavat Pellen keksimällä kulkupelillä Maan keskipistettä, ja samalla KertalaakiaTM kohti. Rosan ensimmäiset lukemansa sarjakuvat ovat peräisin hänen isosiskoltaan Dianalta, jolla oli laaja kokoelma erilaisia sarjakuvalehtiä. Koska Rosan itsensä mielestä piirtäminen on jokseenkin vastenmielistä, hän piirsi nuoruutensa lukio-aikaisiin sarjakuviin todella yksinkertaisia tikku-ukkoja nimeltään Holey ja Joe. Silti monet arvostavat Rosaa nimenomaan tämän yksityiskohtaisen piirrostyylin ansiosta. Don Rosa ja Carl Barks ovat tehneet yhteistyötä vain yhdessä ankkatarinassa, nimittäin tarinan Ankkalinnan pillipiipari ensimmäiset kolme sivua olivat Carl Barksin käsikirjoittamia. Tarnan piirsi taas-kukas muu kuin Keno Don Hugo Rosa. Tuo tarina oli Rosalle epätyypillinen siksi, koska Rosa tekee (teki) todella harvoin piirroksia toisten käsikirjoituksiin. Sama pätee toisinkin päin: Rosa käsikirjoittaa (käsikirjoitti) todella harvoin tarinoita toisten piirrettäviksi. Carl Barksille tälläinen oli paljon tyypillisempää. Rosa aiheutti monille suomalaisillekin ankkafaneille järkytyksen, kun hän julkaisi Aku Ankan sukupuun. Suomessa oli aina ennen sitä ollut käsitys, että Roope ja Kaino-Vieno (Mummo) Ankka ovat sisaruksia. Rosan tekemän sukupuun mukaan Roopen sisaria ovat Matilda ja Hortensia McAnkka, ei suinkaan Kaino-Vieno (Mummo) Ankka. Rosa itse perustelee tämän sillä, että Carl Barksin sarjoissa Roope- ja Kaino-Vieno (Mummo) Ankkaa ei koska an esitelty sisasruksina. Kuten kaikki ankkafanit tietävät, Rosa perustaa ankkasarjakuvansa pitkälti Carl Barksin käsityksiin Ankkalinnasta. Samalla hän kuitenkin korostaa, ettei hänen sukupuunsa ole mitenkään "virallinen", se on vain hänen henkilökohtainen näkemyksensä Ankkalinnasta ja muusta ankaalismaailmasta. Monet suomalaisetkin ankkafanit kuitenkin pitävät Rosan näkemystä ja sukupuuta "sinä ainoana oikeana". Kyseinen sukupuu komeilee muun mussa kirjassa Roope Ankan elämä ja teot (osa 1).

Rosan tunnetuimpia tarinoita ovat muun muassa Kirje kotoa, jossa Roope palaa Ankkapurhan linnaan Temppeliherrojen kadonnutta aarretta metsästämään ja tapaa siskonsa Matida McAnkan ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen, White Agony Creekin vanki, joka kertoo ajasta (kuukaudesta), jonka Kultu Kimallus vietti Roopen valtauksella, jotta tämä oppisi miten raskaan työn mainarit tekevät kultansa eteen, Kadonneen kirjaston vartijat, jossa Roope ja ankanpojat metsästävät Alexandrian kadonnutta kirjastoa, Yukonin sydämet, joka kertoo pääosin Roopen ja Kultun menneistä vaiheista, Ankkapalatsin erakko, jossa hypätään erääseen merkittävään joulupäivään vuonna 1947..., sekä Maailman rikkain ankka, joka kertoo Roopen valtavan imperiumin kasvusta kolmenkymmenen vuoden ajalta. Rosa ei ole koulutukseltaan mitään sarjakuviin liittyvää, vaan rakennusinsinööri. Rosan kunnianosoituksena Barksille, hän on piilottanut melkein jokaisen tarinansa aloitusruutuun omistuksen D.U.C.K (Dedicated to Unca Carl from Keno) Rosan omien sanojen mukaan hän inhoaa Mikki Hiirtä, eikä olekaan koskaan piirtänyt Mikki-tarinaa. Tämän vuoksi hän piilottaa Mikin vitsinä joihinkin tarinoihinsa epämukavaan/nöyryyttävään paikkaan. Hän on kuitenkin piirtänyt muutaman mikkiaiheisen kannen yhdysvaltalaisen Floyd Gottfredsonin tyyliä mukaillen. Rosan suosikkihahmo on Roope Ankka. Rosalta on ilmestynyt Suomessa seitsemän kovakantista kokoelmaa: Kadonneen kirjaston vartijat (1995), Sammon salaisuus(1999), Temppeliherrojen kätketty kruunu(2001), Kymmenen avataran aarre(2003), Musta ritari(2005), Roope Ankan elämä ja teot (1997, uusintapainos 2007), sekä Roope Ankan elämä ja teot osa 2(2007). Rosan yksityiskohtaisen ja aikaavievän piirrostyylin takia Rosa on piirtänyt vain satakunta tarinaa. Rosa on myös kova elokuvafanaatikko. Hänen suosikkihahmonsa on Roope Ankka. Carl Barksin väitetään kritisoineen Rosaa siitä, ettei hänen piirrostyylinsä sovi sarjakuviin. Rosa puolestaan arvelee, että kyse on pikemminkin Barksin managereiden mielipiteestä, ei itse ankkamestarin isolla A:lla.

Edellisen kerran Rosa vieraili Suomessa viime vuonna, eli vuonna 2008 (jolloin allekirjoittanut sai nimikirjoituksen!). Hän on myös maininnut suomalaiset ankkafanit suosikikseen, hän muun muassa piirtää (piirsi) kaikkien tarinoidensa puhekuplat vain ja ainoastaan Suomea varten niin suuriksi, jotta suomalaisten pitkät sanat mahtuisivat kupliin. Rosan arvostuksesta Suomea kohtaan kertoo se, että hän piirsi Kalevala-aiheisen tarinan, Sammon salaisuuden vuonna 1999. Tarinassa Roope, Aku ja Ankanpojat matkustavat Suomeen rahaa tahkoavaa sampoa metsästämään. Sitä Roope ei lopulta haltuunsa saanut. Rosan ensimmäinen ankkatarina oli Auringon poika vuodelta 1987. Alunperin Auringon poika oli tarina The Pertwillaby Papersista, joka oli Rosan 1970- luvulla piirtämä sarjakuva.Monen muun piirtäjän tavoin, Rosakin aloitti piirtämisen vasta kypsemmällä iällä. Rosalla on sukujuuret myös Italiaan, hänen isänsä on syntynyt Italiassa. Ensimmäinen Rosan Suomessa julkaistu tarina on Jos metsään haluat mennä nyt..., jossa Aku yrittää kehitellä elukan, jota ankanpojat eivät Sudenpentujen käsikirjastakaan löydä. Huonolla menestyksellä kuten arvata saattaa. Vaikka Don Rosa on erittäin suosittu ja kuuluisa Euroopassa, Amerikassa hän ei ole läheskään yhtä kuuluisa. Rosa on itse todennut, että hänen naapurinsa ei tiedä mitä ankkamestari tekee työkseen. Rosaa on kritisoitu myös siitä, että hän käyttää usein piirtäessään mallineita. Rosa itse ei pidä itseään kovinkaan hyvänä piirtäjänä, pikemminkin parempana käsikirjoittajana. Itse asiassa hän pitää piirtämistä jopa vastenmielisenä. Nuoruudessaan (1970- luvulla) Rosa piirsi The Pertwillaby Papers, sekä The Adventures of Captain Kentucky nimisiä sarjakuvia. Alunperin Rosa ei halunnut kuin tehdä vain yhden ainoan Aku Ankka-tarinan, Auringon pojan, huvin vuoksi. Kuitenkin lukijoiden valtaisan suosion vuoksi Rosa päätti jatkaa ankkasarjojen piirtämistä. Loppu on historiaa. Rosaa on kehttu erittäin paljon myös siitä, että hän näkee kohtuuttoman paljon vaivaa täysin tolkuttoman pieniin yksityiskohtiin. Hyväksi esimerkiksi käynee tarina Seitsemän (miinus neljä) rohkeata Caballeroa, joka nähtiin muun muassa kotoisessa Aku Ankassakin vuonna 2005. Siinä Rosa yritti monta viikoa selvittää miltä Rio De Janeiron köysirata-asemat näyttivät 1950- luvulla. Hän soitteli erilaisille asiantuntuijoille sun muille, ja lopulta "joutui" käyttämään mallina nykyisen aseman ulkonäköä. Rosa itsekin harmittelee, että harvat ankkafanit edes tajuavat näita faktoja. Se on kuitenkin Rosan mielestä hauskaa, siinä syy miksi hän tekee näin.

Rosa on allekirjoittaneen suosikkipiirtäjä monestakin (ainakin kolmesta) syystä. 1. Hän perustaa useimmat tarinansa todellisuuteen. 2. Yksityiskohtainen piirrostyyli. 3. Todella humoristiset käsikirjoitukset. Ensimmäinen lukemani Rosa-tarina oli Matka maan keskipisteeseen, joka erottui heti muita paremmaksi. Omistan kaikki Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset (Kadonneen kirjaston vartijat, Sammon salaisuus, Temppeliherrojen kätketty kruunu, Kymmenen avataran aarre, Musta ritari, Roope Ankan elämä ja teot, sekä Roope Ankan elämä ja tot 2: kaikki lisäseikkailut), sekä joka ikisen Rosan tarinan kuutta lukuunottamatta. Kokoelman kruunaa mestarin nimikirjoitus omistuskirjoituksella vuodelta 2008. Rosalta ilmestyy kahdeksas kovakantinen Suomessa loppuvuonna 2009. Omia Rosan suosikkitarinoitani ovat muun muassa Kirje Kotoa, Ankkapalatsin erakko, White Agony Creekin vanki, Maailman rikkain ankka, sekä lyhyet kymmensivuiset Paino-ongelmia (ks. esim. Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita.) sekä Pysähtyneisyyden aika (ks. esim. Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita). Rosa on laatinut Roope Ankalle epävirallisen aikajanan, jonka mukaan hän kuolee/kuoli (Rosan tarinat sijoittuvat 1950- luvulle) Ankkalinnassa vuonna 1967. Rosa on myös piirtänyt kuvan, jossa vanhentuneet Aku Ankka, Iines Ankka, sekä Tupu, Hupu ja Lupu Ankka seisovat Roopen haudan vieressä. Hautaan on kaiverrettu sanat: "Onni suosii rohkeaa".

Kaakkurilan osakilpailu on päättynyt! Viestejä ei saa enää muokata! Pahoittelut, että unohdin remonttien ja teknisten ongelmien vuoksi kokonaan BONUS-kilpailun. Korvaava BONUS-kilpailu kilpaillaan alkavalla viikolla.

Tulokset:
1. Pullasorsa 9973
2. Karhula 8531
3. wierii2 128

Pistetilanne:
1. Karhula 22p.
2. Pullasorsa 20p.
3. akuankka13313 7p.
4. (Sähköpostiosoite poistettu)@VIITTA 4p.
=. wierii2 4p.
5. Ducker97 3p.

Tilanne kiristyy...

Tästä alkaa_ Sorsakylä 8.-15.3.09 (Aihe: Aku Ankan taskukirjat 300-350)

Lainaus käyttäjältä: PullasorsaHohhoo, ensimmäinen osakilpailuvoittoni! Tästä se lähtee.
Tuleeko ensi viikolla siis yksi BONUS-kisa, vaiko tämän viikon korvaava kisa, eli kaksi kisaa?
Ensi viikolla on BONUS-kilpailu kuin myös kahden viikon päästä. Ensi viikolla on siis normaali ja BONUS ja samoin myös kahden viikon päästä.

Katsokaas tämä: http://s5.tinypic.com/23h63hw.jpg

Lainaus käyttäjältä: BomberPöh, ei tuo vedä vertoja Emralle..
Ei ollut tarkoituskaan.