Keskustelujen arkisto

Aku Ankan Taskukirjat välillä 300-350 ovat antaneet paljon mukanaan. Niiden aikana on ollut huonojakin taskareita (tosin vain minun mielipiteeni), mutta onneksi niitä hyviäkin löytyy. Näiden taskarien aikana on myös tullut pieniä muutoksia niin taskarien ulkoasuun kuin sisältöönkin, kuten esinäytösten palaaminen (ks. 319: Miljoonakaappaus) kuin jatko sarjojen ilmestyminen taskareihin (ks. 319: miljoonakaappaus- 320: Raha rauhoittaa sekä nyt äskettäin ollut Tuplanolla tarina ks. 348: Paluu Karhuvuorelle- 351: Tuplanolla Petosten Kehä). Eikä taskari numero 300 mitenkään tavallinenkaan ollut. Siinä oli 300 sivua, vaikka tavallisissa taskareissa onkin 256, ja tuplissa peräti 512 sivua. Kaikissa taskareissa on ollut sentään jotain hyvää (mielestäni), vaikka en koko sisällöstä niin paljoa välittäisikään. Ja ulkoasujen muutoksia on tapahtunut muun muassa, kun taskarissa 329: Roope-sedän Rahanippu jäljiteltiin oikeaa rahanippua, ja tehtiin kaikki sivut vihreiksi. Se oli mielestäni veikeä ja hauska uudistus, sillä se piristi mukavasti koko taskarin ulkoasua. Myös taskarissa 343: Pintaa syvemmälle tuli pieni uudistus; kansiin tuli uusi päällystys. Onhan se toki kestävämpi, mutta en hirveästi uudistuksesta innostunut.

Selkämyskuvat ovat vaihdelleet tietysti lähes joka vuoden jälkeen. Ensimmäinen selkämyskuva (numerot 301–324) oli peräti kahden vuoden pituinen ja siinä esiintyivät (ainakin lähes) kaikki Ankkalinnan hahmot. Selkämyskuvan oli piirtänyt taidokkaasti Giorgio Cavazzano. Seuraavan yhden vuoden selkämyskuva liittyi Roopen 60-vuotis juhliin ja siinä oli kuvassa tietysti Roope, Iines ja Ankanpojat. Tämänkin kuvan oli piirtänyt Giorgio Cavazzano. Edellisen vuoden kuva oli omistettu merkkipäiviään viettävälle 80-vuotiaalle pallokorvalle, Mikille. Kuvassa olivat Mikki, Poliisimestari Sisu, Hessu ja Minni. Tämänkin piirroksen on taiteillut Giorgio Cavazzano. Tämän vuoden kuvassa ovat ainakin Roope ja Karhukopla ja kuva vaikuttaa hienolta. Ja aika näyttää liittyykö tämän vuoden yksilö Akun seitsemänkymmentäviisi- vuotis merkkipäiviin.

Aikavälillä 300-350 taskukirjathan ovat ilmestyneet 12 kertaa per vuosi, eli kerran kuussa. Tupliakin löytyy ja ne ilmestyvät siten, että kolme kuukautta, sitten tupla, seistämän kuukautta, jälleen tupla. Kuten huomaa, ne ilmestyvät aika epätasaisesti. Minulle se on sama miten tuplat ilmestyvät, mutta olisihan se kivempaa, että ne hieman tasaisemmin ilmestyisivät, koska se olisi ainakin minusta hieman loogisempaa. Tässä vielä aikavälillä 300-350 ilmestyneet tuplat: 305: Tuulihattu, 309: Tähtien Setä, 317: Terveisiä Ankkalinnasta, 321: Noitakonsti, 329: Roope-sedän Rahanippu, 333:Kolmoset, 341: Läpimurto ja viimeisenä, vaan ei vähäisempänä: 345: Tähtihetki.

Aku Ankan Taskukirjat välillä 300-350 ovat antaneet paljon mukanaan. Niiden aikana on ollut huonojakin taskareita (tosin vain minun mielipiteeni), mutta onneksi niitä hyviäkin löytyy. Näiden taskarien aikana on myös tullut pieniä muutoksia niin taskarien ulkoasuun kuin sisältöönkin, kuten esinäytösten palaaminen (ks. 319: Miljoonakaappaus) kuin jatko sarjojen ilmestyminen taskareihin (ks. 319: miljoonakaappaus- 320: Raha rauhoittaa sekä nyt äskettäin ollut Tuplanolla tarina ks. 348: Paluu Karhuvuorelle- 351: Tuplanolla Petosten Kehä). Eikä taskari numero 300 mitenkään tavallinenkaan ollut. Siinä oli 300 sivua, vaikka tavallisissa taskareissa onkin 256, ja tuplissa peräti 512 sivua. Kaikissa taskareissa on ollut sentään jotain hyvää (mielestäni), vaikka en koko sisällöstä niin paljoa välittäisikään. Ja ulkoasujen muutoksia on tapahtunut muun muassa, kun taskarissa 329: Roope-sedän Rahanippu jäljiteltiin oikeaa rahanippua, ja tehtiin kaikki sivut vihreiksi. Se oli mielestäni veikeä ja hauska uudistus, sillä se piristi mukavasti koko taskarin ulkoasua. Myös taskarissa 343: Pintaa syvemmälle tuli pieni uudistus; kansiin tuli uusi päällystys. Onhan se toki kestävämpi, mutta en hirveästi uudistuksesta innostunut.

Selkämyskuvat ovat vaihdelleet tietysti lähes joka vuoden jälkeen. Ensimmäinen selkämyskuva (numerot 301–324) oli peräti kahden vuoden pituinen ja siinä esiintyivät (ainakin lähes) kaikki Ankkalinnan hahmot. Selkämyskuvan oli piirtänyt taidokkaasti Giorgio Cavazzano. Seuraavan yhden vuoden selkämyskuva liittyi Roopen 60-vuotis juhliin ja siinä oli kuvassa tietysti Roope, Iines ja Ankanpojat. Tämänkin kuvan oli piirtänyt Giorgio Cavazzano. Edellisen vuoden kuva oli omistettu merkkipäiviään viettävälle 80-vuotiaalle pallokorvalle, Mikille. Kuvassa olivat Mikki, Poliisimestari Sisu, Hessu ja Minni. Tämänkin piirroksen on taiteillut Giorgio Cavazzano. Tämän vuoden kuvassa ovat ainakin Roope ja Karhukopla ja kuva vaikuttaa hienolta. Ja aika näyttää liittyykö tämän vuoden yksilö Akun seitsemänkymmentäviisi- vuotis merkkipäiviin.

Aikavälillä 300-350 taskukirjathan ovat ilmestyneet 12 kertaa per vuosi, eli kerran kuussa. Tupliakin löytyy ja ne ilmestyvät siten, että kolme kuukautta, sitten tupla, seistämän kuukautta, jälleen tupla. Kuten huomaa, ne ilmestyvät aika epätasaisesti. Minulle se on sama miten tuplat ilmestyvät, mutta olisihan se kivempaa, että ne hieman tasaisemmin ilmestyisivät, koska se olisi ainakin minusta hieman loogisempaa. Tässä vielä aikavälillä 300-350 ilmestyneet tuplat: 305: Tuulihattu, 309: Tähtien Setä, 317: Terveisiä Ankkalinnasta, 321: Noitakonsti, 329: Roope-sedän Rahanippu, 333:Kolmoset, 341: Läpimurto ja viimeisenä, vaan ei vähäisempänä: 345: Tähtihetki.

Tällä taskarien aikakaudella on kuitenkin piirtäjäpuoli pysynyt melko muuttumattomana. Cavazzano, Andrea Freccero, Silvia Ziche, Lara Molinari, Massimo Fecchi ja kumppanit, unohtamatta mainiota Flemming Andresnia. Mielestäni nämä piirtäjät ovat koko taskukirjojen tukiranka, ja jos se pettää niin taskarien taso tippuu huomattavasti. Esimerkiksi Cavazzano piirustustaidot ovat niin huppuluokkaa, että hänen tarinansa nostavat aina taskarien keskiarvoa. Vaikka, voihan uusia piirtäjiä tullakin, niin silti nuo maestrot ovat tasollisesti hyvin korkealla. Kun Vicar ei taskareihin piirrä, Barks on valitettavasti kuollut eikä Rosakaan enää piirrä, niin tila on raivattu heille. Toivottavasti uusia, nousevia kykyjä saadaan taskari taivaalle, mutta näillä mennään, ainakin hetken aikaa.

Taskarin tarinoita on ollut monenlaisia, on monivalinta tarinoita, outoja juonia ja tietysti niitä perinteisiä tarinoita. Esimerkiksi on tarina, jossa karhuveikko rakastuu neiti Näpsään ja hänen veljensä käyttävät tätä hyväksi, vieden Roopen rahat, jolloin neiti Näpsä raivostuu ja jättää karhuveikon, joka kuitenkin palauttaa rahat neiti Näpsälle, kirjeen kera.

300-350 väliset taskukirjat ovat monien fanien mielestä melko tasottomia. Nykyisten Aku Ankan taskukirjojen parhaimmistona pidetäänkin nykyisin esimerkiksi agenttisarja Tuplanollaa, jonka ensimmäinen osa nähtiin viime vuoden päätteeksi, taskukirjassa 348: Paluu Karhuvuorelle. Sarja sisältää neljä osaa, joten viimeinen osa tähän jännittävään ja mielenkiintoiseen sarjaan nähdään tämän kuun taskukirjassa 351: Tuplanolla ja petosten kehä. Sarja on tähän mennessä ollut aivan loistava. Se kuinka juonen kulku on tehty on jo aivan mahtavaa! Ne kaikki petokset joita sarjassa on nähty ovat niin ennalta arvattavia, että… Vielä, kun kaikki selviää lopulta vasta viimeisessä osassa, niin kyllä tämä nykytaskukirjojen parhaimmista.

Erikoisin kyseiseltä väliltä oleva taskukirja lienee kuitenkin 329: Roope-sedän rahanippu, jonka sivujen reunat olivat poikkeuksellisesti vihreitä. Tällä haluttiin saada taskukirjasta setelinipun näköinen ja yllättävän hyvin siinä myös onnistuttiin. Myös 319: Miljoonakaappaus on fanien mielestä ollut hyvin mielenkiintoinen, sillä siinä tekee paluun jo monta vuotta poissa ollut esinäytös. Tämä kuitenkin jää ainokaiseksi kerraksi. Oudointa kuitenkin on, että tarina jatkuu seuraavassa taskukirjassa 320: Raha rauhoittaa. Tässä taskukirjassa tarina kuitenkin päättyy heti ensimmäisen tarinan jälkeen.

Myös 300 taskukirja on tavallista erikoisempi, sen pituus on nimittäin tavallista pidempi: noin kolmesataa sivua. Seuraavasta taskukirjasta 301: Lupa livistää alkoikin uusi kylkikuva, joka kesti ennätykselliset kaksi vuotta, ja siinä seikkailevat monet tunnetuista ankkalinnan hahmoista, niin ankka- kuin hiiripuolelta. Hahmoista löytyy muun muassa Mikki Hiiri, Hessu Hopo, Pikku Apulainen, Pelle Peloton, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Aku Ankka, Musta-Pekka, Hannu Hanhi, Iines Ankka, Heluna Ammu, Polle Koninkaulus, Karhukopla, Roope Ankka, Milla Magia, Indiana Hopo, Mummo Ankka, Taikaviitta sekä Minni Hiiri. Taskukirjojen piirroskaartissa tämän välin taskukirjoissa nähdään erityisesti italialaisia, kuten Giorgio Cavazzano, Casty, Massimo De Vita ja monet muut. Toki muistakin maista löytyy, kuten esimerkiksi Flemming Andersen, jonka piirtämiä sarjoja löytyy muun muassa taskukirjoista 307: Kova pala purtavaksi sekä 328: Nokkapokka. Kyseisten taskukirjojen välillä on myös nähty jo tähän mennessä kahdeksan tuplataskukirjaa, jota sisältävät yli 500 sivua sarjakuvaa. Ne ovat Tuulihattu, Tähtien setä, Terveisiä Ankkalinnasta, Noitakonsti, Roope-sedän rahanippu, Kolmoset, Läpimurto ja Tähtihetki.

Viime vuonna taskukirjoissa nähtiin myös Kuukauden klassikkoja, jotka olivat: Neljistäjä, Kaupanteon koodit, Sähkövoima, Yön tähti, Intiaaniprinsessat, Aku Ankka leirinohjaajana, Pahaa onnea paossa, Kvaksterin helmi, Epäonnen eväät ja Auringon portti. Kuten huomata voi tarinoita on vain kymmenen, kun taas taskukirjoja kaksitoista. Tämä johtuu siitä, että jostain syystä Kuukauden klassikko-tarina on jäänyt pois huhtikuun taskukirjasta 340: Äkkilähtö sekä vuoden päättäneestä taskukirjasta 348: Paluu Karhuvuorelle.

Myös Karhukoplasta nähtiin uusia piirteitä taskukirjassa 336: Kultakuorrutus, jossa karhukelmi 176-176 ihastuu Neiti Näpsään. Kaksikko kuitenkin joutuu eroamaan, kun muut karhukonnat ”lavastavat” veljensä Roopen rahasäiliön tyhjentäjäksi. Kyseinen tarina on myös ainakin omasta mielestäni koko taskukirjavälin oudoin tarina, sillä tässä nähdäänkin vasta outo pari.

Vuoden 2008 joulukuussa sai Roopen ensiesiintymistarina jatkoaan. Paluu Karhuvuorelle tarina yllätti monet monella eri tavalla. Omasta mielestäni tarina ei oikein sopinut jatko-osaksi Joulu Karhuvuorella tarinalle, sillä tämä oli ehkä hieman outo, kun joku ihmeen Joulu-setä saapuu Roopen luokse. Kyllä tarina toki keskiarvon ylitti hyvin, ja olihan tarinassa tunnetut tekijätkin, piirroksista vastasi lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano, ja käsikirjoituksesta Tito Faraci, joka on käsikirjoittajalistallani kuudentena.

Vuoden 2008 kylkikuvassa seikkailivat Hessu, Poliisimestari Sisu ja Minni, jotka ovat Mikin grillijuhlissa. Kuva julkaistiin Mikin ja Minnin 80-vuotis-syntymäpäivien kunniaksi. Vuonna 2007 taas kylkikuvassa nähtiin Iines, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu isoin lahjapaketein sekä Roope pienien pakettien kanssa. Tämä Roopen 60-vuotis syntymäpäivien takia sekä ankanpoikien ja Iineksen juhlien takia. Tämän vuoden tammikuussa alkoi uusi kylkikuva, josta pystyy jo erottamaan, että siinä seikkailevat ainakin ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Hannu Hanhi sekä Karhukopla. Niin, ja tietysti Hessu. Vuodesta 2005 lähtien taskukirjojen kylkikuvat on piirtänyt italialainen Giorgio Cavazzano. Tätä ennen kylkikuvat oli taiteillut suomalainen Kari Korhonen, mutta ei siitä sen enempää. Taskukirjassa 309: Tähtien setä, nähtiin johtosarjana Tähtien sota-parodia, jossa pääkuvassa astelevat Mikki ja Aku. Darth Vaderiksi paljastuu taas myöhemmin Hessu. Kaikki tämä johtuu Pellen rakentamasta koneesta, jonka säde osuu vahingossa Mikkiin, Akuun ja Hessuun, ja heittää heidät valkokankaalle. Kyseisen tarinan on piirtänyt varsinkin taskukirjoissa tutuksi piirtäjäksi tullut Fecchi. Käsikirjoituksesta taas vastaavat monille varsinkin tämän vuoden Aku Ankka-lehdistä tutuiksi tulleet Pat & Carol McReal. Aku Ankan taskukirjassa 308: Kaksin aina kaunihimpi taas pääsimme seuraamaan, kuin Fantom Ankka saapuu tarkistamaan, miten hänen työn jatkajansa Hannu Hanhi on jatkanut Taikaviitan työtä. Hän ei nimittäin saa tietää, että hänen työtään onkin jatkanut Aku, joka joutuu pelastamaan Hannun tiukasta tilanteesta. Kyseisen tarinan on piirtänyt Mårdon Smet, ja käsikirjoitti Andreas Phil.

Varsinkin taskukirjojen 300-350 on voinut huomata, että kevään tuplataskukirja sisältää melkein kokonaan pelkkää italialaistuotantoa, näin on ainakin usein miten ollut. Tähän mennessä pisimmän kylkikuvan päätti Aku Ankan taskukirja 324: Kalmalehdon kartano. Kyseinen taskukirja sisältää myös erittäin epätavallisen tarinan, nimittäin Lyömättömät liikenerot tarinan, jonka parrasvaloissa nähdään Juuso ja Lievistö, jotka onnistuvat saamaan omaisuutta itselleen jopa enemmän kuin itse Roope ja Kroisos, heidän irtisanouduttuaan pomojensa palveluksesta. Kyseisen tarinan käsikirjoituksesta vastaa minulle hieman outo Sergio Badino, kun taas piirrokset ovat italialaisen Alessandro Gottardon käsialaa. 300-350 taskukirjojen alusta lähtien ennen tarinoita on nähty pieni artikkeli, joka yleensä käsittelee jotain hahmoa. Vaikka vuonna 2007 ilmestynyt tuplataskukirja Kolmoset onkin nimeltään ankanpoikien juhlataskukirja, siitä huolimatta ankanpoikien juhlatarina nähtiin vasta tämän jälkeisessä taskukirjassa 334: Kylmää kyytiä.

Jos vuoden 2008 taskukirjojen tarinoista suljetaan pois Tuplanollan ensimmäinen osa, niin paras tarina olisi Aku Ankan taskukirjassa 344: Samassa veneessä nähty Giorgio Cavazzanon tarinan Molskis ja Loiskis! jonka käsikirjoituksesta vastaavat Mark & Laura Shaw. Käsikirjoitus on kaikin puolin yllättävä ja kekseliäs, ja kun Cavazzanon piirroksia on tarjolla, niin mahtavaa! Kyseisestä taskukirjasta löytyy myös Riccardo Secchin käsikirjoittama, ja Vitale Mangiatodin piirtämä tarina Viitattaren paluu, jossa Iines löytää ullakkoa siivotessaan Viitattaren asun, ja päättää kunnostaa sen vanhojen aikojen muistoksi. Tarina on kaikin puolin hyvin hauska ja vauhdikas, ja kyllähän se Viitatarkin lopulta vauhtiin pääsee. Aku Ankan taskukirjassa 310: Silmät selässä saimme taas nähdä kuinka Plutosta todella tuli Mikin koira. Kyseisen tarinan piirroksista vastaa Ferioli ja käsikirjoituksesta Pat & Carol McReal.

Yksi 300-350 välin taskukirjojen erikoisimmista jutuista on Aku Ankan taskukirjassa 303: Ääni ja vimma nähty tarina Haamukirjoitta, joka oli vasta nähty viime vuoden lokakuussa Roope-setä lehdessä. Toimitus kertoo, että jotenkin Into oli päässyt ujuttamaan tarinan pikauusintana taskukirjaan, ja lupasi, ettei vastaava enää toistuisi. Aku Ankan taskukirjassa 304: Meksikon multakurkku nähtiin taas erittäin harvinainen piirtäjä ja käsikirjoittaja taskukirjoissa. Taskukirjan viimeinen tarina oli nimittäin italialaisen Marco Rotan piirtämä ja käsikirjoittama tarina, Poncho - Villen paluu.

Taskukirjassa 311: Tuhannen taalaan paikka pääsimme taas seuraamaan, kuinka Aku toimii etsivänä. Mestarietsivä tarina julkaistiin kyseisessä taskukirjassa neljässä osassa. Samassa taskukirjassa nähtiin myös italialaisen Andrea Castellanin – yksinkertaisemmin pelkkä Casty – ensimmäinen täällä Suomessa julkaistu tarina: Mustan valaan arvoitus, jonka oli piirtänyt Giorgio Cavazzano. Kyseisen sarjan noin sanottu jatko-osa nähtiin taas Aku Ankan taskukirjassa 350: Vuosisadan rakkaustarina. Tämän tarinan nimi taas oli Syvyyksien erakko, ja piirtäjänä tässäkin tarinassa toimi Giorgio Cavazzano.
Nykyisin nähdään yleensä ainakin yksi taskukirja, jonka kannessa seikkailee Taikaviitta. Tällaisia taskukirjoja, jotka kuuluvat välille 300-350 ovat Yövuoro (Aku Ankan taskukirja 323), Kuutamokeikka (Aku Ankan taskukirja 335) ja Läpimurto (Aku Ankan taskukirja 341).

Aku Ankan taskukirjassa 313: Kaikki tiet vievät Ankkalinnaan nähtiin taskukirjassa harvemmin nähty Augustus Ankka. Veropulmia tarinan on käsikirjoittanut sekä piirtänyt italialainen Marco Rota, jota ei tietääkseni tämän jälkeen ole näkynyt Aku Ankan taskukirjoissa. Taskukirjan kansi eroaa myös muista. Sen nimi ja kuva on laitettu lappeelleen. Kyseinen taskukirja on myös numeron 313 takia Akun auton juhlanumero. Toinen taskukirja, joka on myös Akun American Bantam auton juhla numero. Tämä taskukirja on tietenkin 326: Vanha uskollinen. Kyseisessä taskukirjassa olevan 313-juhlatarinan lisäksi siinä saamme jälleen tietää lisää Karhukoplan suvusta. Tarinassa Penni tuli taloon, karhuveljesten serkku, nimeltään Penni saapuu heidän hoidettavakseen. Tarinan kulkiessa eteenpäin karhuveljekset huomaavat Pennin olevan suuri poliisi-fani. Koplan suvussa kaikki eivät siis olekaan kaidalta tieltä poissa.

Aku Ankan taskukirjassa 314: Likaista peliä pääsimme tutustumaan jälleen kerran Taikaviitan historiaan tarinassa Kuumaa kemiaa, jonka piirroksista vastasi Mårdon Smet, ja käsikirjoituksesta Andreas Phil. Tämän lisäksi taskukirjassa nähtiin Aku ja Mikki huippuvakoojina sekä tarina nimeltä huijari. Kyseissä tarinassa roskapöntöt nostavat kapinan, mutta kun Aku saa tietää tästä, kukaan ei usko häntä, etenkään, kun hän toimii juorulehden kirjoittajana. Vuonna 2008 ilmestynyt Aku Ankan taskukirja 345: Tähtihetki taas kätkee sisäänsä italialaisen Castyn itse piirtämän ja käsikirjoittaman tarinan Vaarallinen viriste, joka on noussut omalla ”Kaikkien aikojen paras tarina” - listallani jo TOP20 joukkoon. Ei siitä kuitenkaan enempää.
(Jatkuu...)

No niin. Pääsin vihdoin parin päivän jälkeen kirjautumaan Ankkiksen sisälle. Joku asetuksissa oli ollut pielessä, joten nyt sitten uutta viestiä.
----------------------------
300-350 väliset taskukirjat ovat monien fanien mielestä melko tasottomia. Nykyisten Aku Ankan taskukirjojen parhaimmistona pidetäänkin nykyisin esimerkiksi agenttisarja Tuplanollaa, jonka ensimmäinen osa nähtiin viime vuoden päätteeksi, taskukirjassa 348: Paluu Karhuvuorelle. Sarja sisältää neljä osaa, joten viimeinen osa tähän jännittävään ja mielenkiintoiseen sarjaan nähdään tämän kuun taskukirjassa 351: Tuplanolla ja petosten kehä. Sarja on tähän mennessä ollut aivan loistava. Se kuinka juonen kulku on tehty on jo aivan mahtavaa! Ne kaikki petokset joita sarjassa on nähty ovat niin ennalta arvattavia, että… Vielä, kun kaikki selviää lopulta vasta viimeisessä osassa, niin kyllä tämä nykytaskukirjojen parhaimmista.

Erikoisin kyseiseltä väliltä oleva taskukirja lienee kuitenkin 329: Roope-sedän rahanippu, jonka sivujen reunat olivat poikkeuksellisesti vihreitä. Tällä haluttiin saada taskukirjasta setelinipun näköinen ja yllättävän hyvin siinä myös onnistuttiin. Myös 319: Miljoonakaappaus on fanien mielestä ollut hyvin mielenkiintoinen, sillä siinä tekee paluun jo monta vuotta poissa ollut esinäytös. Tämä kuitenkin jää ainokaiseksi kerraksi. Oudointa kuitenkin on, että tarina jatkuu seuraavassa taskukirjassa 320: Raha rauhoittaa. Tässä taskukirjassa tarina kuitenkin päättyy heti ensimmäisen tarinan jälkeen.

Myös 300 taskukirja on tavallista erikoisempi, sen pituus on nimittäin tavallista pidempi: noin kolmesataa sivua. Seuraavasta taskukirjasta 301: Lupa livistää alkoikin uusi kylkikuva, joka kesti ennätykselliset kaksi vuotta, ja siinä seikkailevat monet tunnetuista ankkalinnan hahmoista, niin ankka- kuin hiiripuolelta. Hahmoista löytyy muun muassa Mikki Hiiri, Hessu Hopo, Pikku Apulainen, Pelle Peloton, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Aku Ankka, Musta-Pekka, Hannu Hanhi, Iines Ankka, Heluna Ammu, Polle Koninkaulus, Karhukopla, Roope Ankka, Milla Magia, Indiana Hopo, Mummo Ankka, Taikaviitta sekä Minni Hiiri. Taskukirjojen piirroskaartissa tämän välin taskukirjoissa nähdään erityisesti italialaisia, kuten Giorgio Cavazzano, Casty, Massimo De Vita ja monet muut. Toki muistakin maista löytyy, kuten esimerkiksi Flemming Andersen, jonka piirtämiä sarjoja löytyy muun muassa taskukirjoista 307: Kova pala purtavaksi sekä 328: Nokkapokka. Kyseisten taskukirjojen välillä on myös nähty jo tähän mennessä kahdeksan tuplataskukirjaa, jota sisältävät yli 500 sivua sarjakuvaa. Ne ovat Tuulihattu, Tähtien setä, Terveisiä Ankkalinnasta, Noitakonsti, Roope-sedän rahanippu, Kolmoset, Läpimurto ja Tähtihetki.

Viime vuonna taskukirjoissa nähtiin myös Kuukauden klassikkoja, jotka olivat: Neljistäjä, Kaupanteon koodit, Sähkövoima, Yön tähti, Intiaaniprinsessat, Aku Ankka leirinohjaajana, Pahaa onnea paossa, Kvaksterin helmi, Epäonnen eväät ja Auringon portti. Kuten huomata voi tarinoita on vain kymmenen, kun taas taskukirjoja kaksitoista. Tämä johtuu siitä, että jostain syystä Kuukauden klassikko-tarina on jäänyt pois huhtikuun taskukirjasta 340: Äkkilähtö sekä vuoden päättäneestä taskukirjasta 348: Paluu Karhuvuorelle.

Myös Karhukoplasta nähtiin uusia piirteitä taskukirjassa 336: Kultakuorrutus, jossa karhukelmi 176-176 ihastuu Neiti Näpsään. Kaksikko kuitenkin joutuu eroamaan, kun muut karhukonnat ”lavastavat” veljensä Roopen rahasäiliön tyhjentäjäksi. Kyseinen tarina on myös ainakin omasta mielestäni koko taskukirjavälin oudoin tarina, sillä tässä nähdäänkin vasta outo pari.

Vuoden 2008 joulukuussa sai Roopen ensiesiintymistarina jatkoaan. Paluu Karhuvuorelle tarina yllätti monet monella eri tavalla. Omasta mielestäni tarina ei oikein sopinut jatko-osaksi Joulu Karhuvuorella tarinalle, sillä tämä oli ehkä hieman outo, kun joku ihmeen Joulu-setä saapuu Roopen luokse. Kyllä tarina toki keskiarvon ylitti hyvin, ja olihan tarinassa tunnetut tekijätkin, piirroksista vastasi lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano, ja käsikirjoituksesta Tito Faraci, joka on käsikirjoittajalistallani kuudentena.

Vuoden 2008 kylkikuvassa seikkailivat Hessu, Poliisimestari Sisu ja Minni, jotka ovat Mikin grillijuhlissa. Kuva julkaistiin Mikin ja Minnin 80-vuotis-syntymäpäivien kunniaksi. Vuonna 2007 taas kylkikuvassa nähtiin Iines, ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu isoin lahjapaketein sekä Roope pienien pakettien kanssa. Tämä Roopen 60-vuotis syntymäpäivien takia sekä ankanpoikien ja Iineksen juhlien takia. Tämän vuoden tammikuussa alkoi uusi kylkikuva, josta pystyy jo erottamaan, että siinä seikkailevat ainakin ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Hannu Hanhi sekä Karhukopla. Niin, ja tietysti Hessu. Vuodesta 2005 lähtien taskukirjojen kylkikuvat on piirtänyt italialainen Giorgio Cavazzano. Tätä ennen kylkikuvat oli taiteillut suomalainen Kari Korhonen, mutta ei siitä sen enempää.

Taskukirjassa 309: Tähtien setä, nähtiin johtosarjana Tähtien sota-parodia, jossa pääkuvassa astelevat Mikki ja Aku. Darth Vaderiksi paljastuu taas myöhemmin Hessu. Kaikki tämä johtuu Pellen rakentamasta koneesta, jonka säde osuu vahingossa Mikkiin, Akuun ja Hessuun, ja heittää heidät valkokankaalle. Kyseisen tarinan on piirtänyt varsinkin taskukirjoissa tutuksi piirtäjäksi tullut Fecchi. Käsikirjoituksesta taas vastaavat monille varsinkin tämän vuoden Aku Ankka-lehdistä tutuiksi tulleet Pat & Carol McReal. Aku Ankan taskukirjassa 308: Kaksin aina kaunihimpi taas pääsimme seuraamaan, kuin Fantom Ankka saapuu tarkistamaan, miten hänen työn jatkajansa Hannu Hanhi on jatkanut Taikaviitan työtä. Hän ei nimittäin saa tietää, että hänen työtään onkin jatkanut Aku, joka joutuu pelastamaan Hannun tiukasta tilanteesta. Kyseisen tarinan on piirtänyt Mårdon Smet, ja käsikirjoitti Andreas Phil.

Varsinkin taskukirjojen 300-350 on voinut huomata, että kevään tuplataskukirja sisältää melkein kokonaan pelkkää italialaistuotantoa, näin on ainakin usein miten ollut. Tähän mennessä pisimmän kylkikuvan päätti Aku Ankan taskukirja 324: Kalmalehdon kartano. Kyseinen taskukirja sisältää myös erittäin epätavallisen tarinan, nimittäin Lyömättömät liikenerot tarinan, jonka parrasvaloissa nähdään Juuso ja Lievistö, jotka onnistuvat saamaan omaisuutta itselleen jopa enemmän kuin itse Roope ja Kroisos, heidän irtisanouduttuaan pomojensa palveluksesta. Kyseisen tarinan käsikirjoituksesta vastaa minulle hieman outo Sergio Badino, kun taas piirrokset ovat italialaisen Alessandro Gottardon käsialaa. 300-350 taskukirjojen alusta lähtien ennen tarinoita on nähty pieni artikkeli, joka yleensä käsittelee jotain hahmoa. Vaikka vuonna 2007 ilmestynyt tuplataskukirja Kolmoset onkin nimeltään ankanpoikien juhlataskukirja, siitä huolimatta ankanpoikien juhlatarina nähtiin vasta tämän jälkeisessä taskukirjassa 334: Kylmää kyytiä.

Jos vuoden 2008 taskukirjojen tarinoista suljetaan pois Tuplanollan ensimmäinen osa, niin paras tarina olisi Aku Ankan taskukirjassa 344: Samassa veneessä nähty Giorgio Cavazzanon tarinan Molskis ja Loiskis! jonka käsikirjoituksesta vastaavat Mark & Laura Shaw. Käsikirjoitus on kaikin puolin yllättävä ja kekseliäs, ja kun Cavazzanon piirroksia on tarjolla, niin mahtavaa! Kyseisestä taskukirjasta löytyy myös Riccardo Secchin käsikirjoittama, ja Vitale Mangiatodin piirtämä tarina Viitattaren paluu, jossa Iines löytää ullakkoa siivotessaan Viitattaren asun, ja päättää kunnostaa sen vanhojen aikojen muistoksi. Tarina on kaikin puolin hyvin hauska ja vauhdikas, ja kyllähän se Viitatarkin lopulta vauhtiin pääsee. Aku Ankan taskukirjassa 310: Silmät selässä saimme taas nähdä kuinka Plutosta todella tuli Mikin koira. Kyseisen tarinan piirroksista vastaa Ferioli ja käsikirjoituksesta Pat & Carol McReal.

Yksi 300-350 välin taskukirjojen erikoisimmista jutuista on Aku Ankan taskukirjassa 303: Ääni ja vimma nähty tarina Haamukirjoitta, joka oli vasta nähty viime vuoden lokakuussa Roope-setä lehdessä. Toimitus kertoo, että jotenkin Into oli päässyt ujuttamaan tarinan pikauusintana taskukirjaan, ja lupasi, ettei vastaava enää toistuisi. Aku Ankan taskukirjassa 304: Meksikon multakurkku nähtiin taas erittäin harvinainen piirtäjä ja käsikirjoittaja taskukirjoissa. Taskukirjan viimeinen tarina oli nimittäin italialaisen Marco Rotan piirtämä ja käsikirjoittama tarina, Poncho - Villen paluu.

Taskukirjassa 311: Tuhannen taalaan paikka pääsimme taas seuraamaan, kuinka Aku toimii etsivänä. Mestarietsivä tarina julkaistiin kyseisessä taskukirjassa neljässä osassa. Samassa taskukirjassa nähtiin myös italialaisen Andrea Castellanin – yksinkertaisemmin pelkkä Casty – ensimmäinen täällä Suomessa julkaistu tarina: Mustan valaan arvoitus, jonka oli piirtänyt Giorgio Cavazzano. Kyseisen sarjan noin sanottu jatko-osa nähtiin taas Aku Ankan taskukirjassa 350: Vuosisadan rakkaustarina. Tämän tarinan nimi taas oli Syvyyksien erakko, ja piirtäjänä tässäkin tarinassa toimi Giorgio Cavazzano. Nykyisin nähdään yleensä ainakin yksi taskukirja, jonka kannessa seikkailee Taikaviitta. Tällaisia taskukirjoja, jotka kuuluvat välille 300-350 ovat Yövuoro (Aku Ankan taskukirja 323), Kuutamokeikka (Aku Ankan taskukirja 335) ja Läpimurto (Aku Ankan taskukirja 341).

Aku Ankan taskukirjassa 313: Kaikki tiet vievät Ankkalinnaan nähtiin taskukirjassa harvemmin nähty Augustus Ankka. Veropulmia tarinan on käsikirjoittanut sekä piirtänyt italialainen Marco Rota, jota ei tietääkseni tämän jälkeen ole näkynyt Aku Ankan taskukirjoissa. Taskukirjan kansi eroaa myös muista. Sen nimi ja kuva on laitettu lappeelleen. Kyseinen taskukirja on myös numeron 313 takia Akun auton juhlanumero. Toinen taskukirja, joka on myös Akun American Bantam auton juhla numero. Tämä taskukirja on tietenkin 326: Vanha uskollinen. Kyseisessä taskukirjassa olevan 313-juhlatarinan lisäksi siinä saamme jälleen tietää lisää Karhukoplan suvusta. Tarinassa Penni tuli taloon, karhuveljesten serkku, nimeltään Penni saapuu heidän hoidettavakseen. Tarinan kulkiessa eteenpäin karhuveljekset huomaavat Pennin olevan suuri poliisi-fani. Koplan suvussa kaikki eivät siis olekaan kaidalta tieltä poissa.

Aku Ankan taskukirjassa 314: Likaista peliä pääsimme tutustumaan jälleen kerran Taikaviitan historiaan tarinassa Kuumaa kemiaa, jonka piirroksista vastasi Mårdon Smet, ja käsikirjoituksesta Andreas Phil. Tämän lisäksi taskukirjassa nähtiin Aku ja Mikki huippuvakoojina sekä tarina nimeltä huijari. Kyseissä tarinassa roskapöntöt nostavat kapinan, mutta kun Aku saa tietää tästä, kukaan ei usko häntä, etenkään, kun hän toimii juorulehden kirjoittajana. Vuonna 2008 ilmestynyt Aku Ankan taskukirja 345: Tähtihetki taas kätkee sisäänsä italialaisen Castyn itse piirtämän ja käsikirjoittaman tarinan Vaarallinen viriste, joka on noussut omalla ”Kaikkien aikojen paras tarina” - listallani jo TOP20 joukkoon. Ei siitä kuitenkaan enempää.

Ehdottomasti laittaisin vuoden 2008 huonoimmaksi Aku Ankan taskukirjaksi numeron 347: Sankariainesta, joka tuotti minulle suuren pettymyksen. Ensimmäinen tarina Lentävä talo oli vielä keskiverto, mutta seuraava tarina Auringon portti oli suuri pettymys. Se kuitenkin piti keskiarvon vielä keskiverron puolella. Kukkia Millalle oli kuitenkin massatarina, ja se oli kokonaisuutena suorastaan naurettava. Myös Taikaviitta tarina oli hyvin tylsä. Siinä ei nimittäin tapahtunut lähes mitään. Sen sijaan seuraava tarina Tähtitanssit oli positiivinen yllätys parin huonon tarinan jälkeen. Siinä oli sellaista iloisuutta mukana, että eihän tätä huonoksi voi edes sanoa! Karhukopla tarina taas kuului liian tavalliseen massaan, enkä sitä jaksanut lukea kuin juuri ja juuri. Mustahöyhenen aarre taas kuului liian tavallisiin aarteenmetsästys-seikkailuihin, joista itse en oikein pidä. Myös tarina Vinttimuoti oli huono, koska minun makuuni se oli aivan liian outo. Ehkä juuri siksi, että tuosta vaan tulee uusi muoti. Viimeinen tarina oli kokonaisuutena suuri pettymys, sillä usein Aku & Mikki tarinat ovat olleet hyviä, mutta tämä meni ehkä hieman liiallisuuksiin jo.

Aku Ankan taskukirjassa 330: Kesä kaikilla nähtiin tarina nimeltään Veli Ankka, jossa Aku jotenkin joutuu paikkaan, jossa valtaa pitää hänen toinen minänsä Veli Ankka. Tämän tarinan loihtivat yhdessä Paul Halas ja Flemming Andersen. Aku Ankan taskukirjassa 331: Piraattipuisto nähtiin taas tavallista parempi Per Hedmanin käsikirjoittama tarina Kapteeni Mustan aarre, jonka piirsi Fecchi. Tarinan lopussa Roope sanoo aarteenetsinnän olevan kivaa, mutta rahan tuhlausta. Se kyseisestä tarinasta on jäänyt parhaiten mieleeni. Aku Ankan taskukirjassa numero 315: Asu vapaa nähdään taas hieman erikoinen tarina Hupia housuista. Kyseisessä tarinassa Pelle keksii housut, jotka auttavat niiden kantajaa pitämään elämää ihanana. Ei kestä aikaakaan, kun Aku ja Pelle laajentavat myyntiä, ja kohta koko Ankkalinna pitää housuja jalassaan, lukuun ottamatta ankanpoikia, Tupua, Hupua ja Lupua. Kohta alkaa kuitenkin tapahtua outoja: ihmiset alkavat reagoimaan eri tavoilla, ja yhtäkkiä väittävät, ettei mitään olisi tapahtunut. Tarinan käsikirjoituksesta vastaa Stefan Petrucha, ja piirroksista Fecchi. Aku Ankan taskukirjassa 316: Tuli ja Leimaus taas kätkee sisälleen Castyn käsikirjoittaman tarinan Suuri, suurenmoinen Tuplajekku. Kyseinen tarina on samalla myös tietääkseni Tuplajekun ensiesiintymistarina. Sen on piirtänyt italialainen Massimo De Vita.

Vuosien 2005-2006 vaihtuessa taskukirjan hinta nousi 4,30e ja vuosien 2007-2008 vaihtuessa taskukirjan hinta nousi taas 4,50e. Vuoden 2008 heinäkuussa ilmestyneessä taskukirjassa 343: Pintaa syvemmälle huomattiin myös uusi muutos. Kannen pinta oli tavallista kirkkaampi.

Aku Ankan taskukirjassa numero 318: Mars kentälle! taas Juuso ja Lievistö nähtiin supersankareina tarinassa Yhteiskunnan palvelijat. Tästä tarinasta saamme kiittää Sergio Badinoa sekä piirroksista Carlo Limidoa. Aku Ankan taskukirja 317: Terveisiä Ankkalinnasta taas sisältää yllätyksellisesti jopa kaksi uusintaa, kumpikin Roope-sedän puolelta. Tämän lisäksi taskukirjasta löytyy myös Komisario Miquet tarina, jotka taskukirjojen puolella ovat erittäin harvinaisia. Tämän tarinan nimi on Komisario Miquet ja Villa Danarin tapaus. Kyseisen tarinan käsikirjoituksesta vastaa Augusto Macchetto, ja piirroksista Giorgio Cavazzano.

Vuoden 2008 aloittaneessa Aku Ankan taskukirjassa numero 337: Onni potkii, synttäreitään vietti Hannu. Juhlatarina nähtiinkin taskukirjan johtotarinana, ja sen nimi oli epäonnea oppimassa. Kyseisessä taskukirjassa nähtiin myös yksi PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset) tarina, jonka nimi oli Planeetta Avaruuden Monstereille. Myös Aku Ankan taskukirjassa numero 323: Yövuoro nähtiin PAM tarina. Tämä tarina kantoi nimeä Paluu Aikaan Menneeseen. Nimeltään ihmeellisin Aku Ankan taskukirja 300-350 väliltä lienee numero 339: Hetki lyö, sillä saman niminen taskukirja on julkaistu aiemminkin, nimittäin numero 183, joka kantoi täsmälleen samaa nimeä, mutta oli sisällöltään täysin eri. Ei siitä huolta. Aku Ankan taskukirja numero 321: Noitakonsti taas kätkee yli viiden sadan sarjakuvasivun lisäksi Castyn käsikirjoittaman ja Marco Mazzarellon piirtämän tarinan Tarttuva vitsi, jossa tapaamme jälleen Tuplajekun. Kyseisestä taskukirjasta löytyy myös mielenkiintoinen tarina, Taikaviitta riisuu naamionsa…

Taskukirjassa 327: Menneisyyden vanki taas nähtiin Terry LaBanin käsikirjoittama, ja Fecchin piirtämä Menneisyyden vanki tarina, jossa Aku joutuu menneisyyteen, ja joutuu roistojen vangiksi sekä on joutua tuonpuoleiseen. Aku Ankan taskukirjassa on totuttu näkemään joka toinen vuosi joku taskukirja, jossa pääaiheena on jalkapallo. Vuonna 2008 tämä taskukirja oli numero 342: Saksipotku, joka oli samalla myös viimeinen taskukirja, jossa oli vielä tavallinen kansi. Aku Ankan taskukirjan 340: Äkkilähtö parhaat tarinat olivat mielestäni Sankarin lumo ja Penkkiurheilijan vaivoja, jotka olivat sekä mielenkiintoisia sekä jännittäviä, ainakin osittain. Varsinkin jälkimmäinen on suorastaan mahtava! Aku Ankan taskukirjassa 332: Ihan tavallinen sankari taas Aku nähdään rantavahtina. Ammatti tuottaa hänelle kuitenkin myös pieniä yllätyksiä. Aku Ankan taskukirjassa numero 338: Oma maa mansikka Roope yrittää karata veromaksujaan. Itse olen sekoittanut monet kerrat taskukirjan nimen Muu maa mustikkaan, ja sille olenkin naureskellut. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Aku Ankan taskukirjassa 335: Kuutamokeikka Roopen ja Pellen aivot vaihtoivat paikkojaan Pellen keksimän koneen avulla. Kukaan ei kuitenkaan huomaa vaihdosta ennen kuin Roope (eli Pelle) alkaa tekemään koneita rahasäiliössään, ja Roope (eli Pelle) alkaa pyytää suunnatonta maksua yhdestäkin huollosta.

Aku Ankan taskukirjassa numero 341: Läpimurto näimme Andrea Frecceron piirtämän ja Alberto Savinin käsikirjoittaman kaksiosaisen tarinan Ankkojen maine ja kunnia: Pennius Polonius ja barbaarien hyökkäys. Kyseinen tarina on mielestäni Alberto Savinin parhaimmistoa, ja tämä tarina onkin jäänyt mieleeni häneltä parhaiten. Jos Tuplanollan toista osaa ei lasketa mukaan, Aku Ankan taskukirjan 349: Kassavirta paras tarina on Salaliitto, jonka on käsikirjoittanut Michael T. Gilbert, ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tässä tarinassa Milla ja Karhukopla päättävät liittoutua. Kyseisen taskukirjan erikoisin tarina taas lienee Haarukkahirmu, jossa Hansu alkaa nyrkkeilijäksi ja on täysin lyömätön. Mutta miten käy, kun muut haluavat hänet pois tieltä? Se onkin toinen juttu.

Kokonaisuutena välin 300-350 taskukirjoista voi sanoa, että vaikka ne kokonaisuutena ovatkin ihan kelvollisia eivät ne pärjää välin 200-299 taskukirjoille, eivätkä varsinkaan välin 1-100 taskukirjoille, jotka monet olivat mahtavia.
---------------------
Riittääkö kappalejaot?

Sorsakylän osakilpailu on päättynyt!

Tulokset:
1. Karhula 17485
2. Pullasorsa 6110
3. wierii2 4013
4. Bomber 214

Pistetilanne:
1. Karhula 30p.
2. Pullasorsa 26p.
3. wierii2 8p.
4. akuankka13313 7p.
5. (Sähköpostiosoite poistettu)@VIITTA 4p.
6. Ducker97 3p.
=. Bomber 3p.

Tästä alkaa: Kurjenmutka 15.-22.3.09 (Aihe: Giovan Battista Carpi, Romano Scarpa ja Massimo De Vita)

Lainaus käyttäjältä: BomberOsallistunpa tähän osakilpailuun tosissani sekoittaakseni pakkaa.
Toivottavasti. Tässä osakilpailussa olin kyllä aika ylivoimainen. Olihan tuo viesti myös aa.fin viestimaratonin pisin viesti. ;) O:-)
Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Lainaus käyttäjältä: BomberOsallistunpa tähän osakilpailuun tosissani sekoittaakseni pakkaa.
Pakansekoittajia kyllä tarvitaan tekemään taistosta entistä mielenkiintoisempi. Osaa olla tiukkaa.
Niinpä.

Romano Scarpan tyyli on sulavaa ja hienoa. Hän on myös opastanut monia suuria ankkatekijöitä, kuten Cavazzanon, sarjakuvataiteilijan tielle. Hän teki peräti 488 sarjaa uransa aikana. Niistä on jo 276 julkaistu suomessa. Pisimmän ja suurimman yhteistyönsä hän on tehnyt ”oppipoikansa” Giorgio Cavazzanon kanssa. Hänen kanssaan hän on julkaissut 217 sarjaa. Ja eniten käytetty hahmo on Roope Ankka (263 kertaa) sitten Aku (259) ja sitten Ankanpojat (234). Romano Scarpa teki myös urallaan huikeat 15000 sivua Disney sarjakuvaa eli peräti 592 tarinaa. Nämä tilastothan ovat Romanon kohdalla lopullisia, herra kun on jo elämänsä lopettanut.

Sitten yksi suurista Massimo De Vita. Kyseinen herra syntyi Milanossa vuonna 1941. Hänen tyylinsä muistuttaa suuresti Romano Scarpaa ja Giorgio Cavazzanoa.

Jatkuu....