Keskustelujen arkisto

Jaa.... Arvelinkin, että on varmaan ollut, mutta en ole vaan nähnyt. ::)

1-80 välillä löytyy suurin vaihtelu yksittäisten kirjojen välillä. Siellä on taskareita joissa kaikki tarinat ovat loistavia ja paketti on ikimuistoisen hieno, ja taskareita joissa jokainen tarina on heikko...varovaisuutta suositellaan.

Sen jälkeen on tullut parempia ja heikompia kausia, yleensä joka taskarissa on ollut jotain luettavaa mutta myös heikompia tarinoita löytyy vähän joka kirjasta (ok, tilastollinen vaihtelu, silloin tällöin osuu uudempi taskari jossa ei ole mitään hyvää ja joskus taas mitä hienoimpia paketteja).

Kyllä ne parhaimmat ovat 200-300 välillä.
Parhaimmat taskarit löytyvät tältä väliltä mm. 206, 207, 217, 223, 224, 231, 241, 244, 265, 266, 269, 270, 275, 295, 300 ja niin edelleen.
Loistavia tarinoita loistavilta tekijöiltä. Fecchi, Andersen, Cimino, Gatto, Shaw, Cavazzano, Scarpa, Gottardo, Bancells, Molinari, De Vita, Halas, Pihl, Transgaard, McGrealit, Faccini...

Samat tekijäthän siellä pyörivät nykyäänkin, mutta tarinat eivät yllä läheskään samalle tasolle kuin ennen.
Taskarin tason nostamiseksi voisi suositella enemmän ei-italialaisia sarjoja. Vähän niinkuin tämä, eli taskukirja miinus italialaiset. Kyllä tuostakin italialaisia tarinoita löytyy, mutta kuitenkin enimmäkseen tanskalaisia ja espanjalaisia. Elikkä lisää Andersenia, Fecchiä, Pihliä, Meikleä, Smetiä, ja kumppaneita.

Tähän voin helposti vastata, että vanhat. Uudet taskarit ovat kertakaikkisen surkeata luettavaa poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi taskari 338 on niin huono, kun vain voi olla. Poikkeuksena taskari (344), jossa on muutama ihan hyväkin tarina. Varsinkin Cavazzanon aloitustarinassa on hyvä juoni. Vanhoissa tarinoissa tussaus ja piirrokset eivät vedä vertoja nykyisille, vaan hällä väliä, sillä juonet ovat yksinkertaisesti paljon parempia, kuin nykyisissä. Vanhojen taskareiden piirtäjät ovat aika vaihtelevaa, esimerkiksi Giuseppe Peregoa, jota nähtiin aika paljon alkupään taskareissa, hänen tyylistään en pidä yhtään. Yleensä kuitenkin käsikirjoitus pelastaa juonen. Giovan Battista Carpi ja Rodolfo Cimino ovatkin jo sitten sitä parempaa alkupään taiteilijakaartia. Giovanin Taikaviitta-tarinat ovat mainioita, taskari 41 on lempitaskarini, sillä siinä on 2 Carpin Taikis-tarinaa. Vanhat taskarit ovat selkeästi parempia, toivottavasti nykytaskarin laatu paranisi edes vähän.

Ehdottomasti vanhat! En tarkoita kaikkia vanhoja vaan alkupään taskareita. Suunnilleen numerot 1-100 ovat parhaita. Suunnilleen 130-230 välillä olevat taskarit ovat kaikista surkeimpia. Ihan uusimmat taskarit ovat myös tosi hyviä, mutta eivät vedä vertoja taskarin kultavuosien taskareille, joissa oli esi- ja välinäytökset, jotka tekivät taskareiden kaikista tarinoista yhden taskarin pituisen yhtenäisen tarinan.

Kallistun keskivälin loppuun. Olen pari vuotta kaipaillut numeroiden 250-309 kaltaisia pokkareita. Ensiksikin, suurin osa tarinoista oli ennen loistavia. Flemming Andersenin johtosarja (toki nykyäänkin näin on), ja esim. Bancellsin tarina samassa taskarissa olisi loistava. Taskarin kansikin saisi liittyä jollain tavalla johtosarjaan. Jollain tavalla kun olin 8-10 v, ja luin isoveljeni ostamia taskareita, lukeminen maittoi enemmän..
Toki kaikista vanhimmatkin taskarit ovat huippuluokkaa, sisältäen esinäytökset Giuseppe Peregon tyyliin (?).. Kumminkin enemmän itse luen taskareita väliltä 200-300.

Itse äänestin taskareita numeroiden 100-300 väliltä. Tarkemmin sanottuna numerot 100-200 ovat eniten mieleeni, siitä eteenpäin menee taso jo vähän laimeammaksi. Noihin aikoihin tarinoissa oli mukavasti pituutta ja tekijätkin olivat mieleeni. Muutenkin vanhojen italialaistarinoiden ilmapiiri vaikuttaa jotenkin nykyistä leppoisammalta, paljon aidosti hauskoja juttuja ja muita elementtejä, unohtamatta tietenkään ehtaa seikkailua. Toki vanhemmat 1970-luvun taskarit saattavat olla vieläkin parempia (ainakin Inducksista silmäiltynä näyttää ihan hyvältä), mutta niitä ei minulta löydy kuin muutama, joten kokemusta ei ainakaan toistaiseksi juuri ole.

Tietenkin myös nämä uudet taskarit ovat ihan luettavaa kamaa, mutta tosiaan esimerkiksi tanskalaistarinoita tuntuu paikoitellen olevan mukana liian paljon (toki niistäkin löytyy hyviä puolia, mutta pidempiä tarinoita haluaisin nähdä mieluummin itse Akkarissa jatkiksina). Täytyy myöntää myös, ettei nykyisten taskaripiirtäjien tyyli aina uppoa minuun. Onhan sellainen lennokkuus toki ollut pitkään taskareiden tavaramerkki, mutta toisinaan tunnutaan menevän liiallisuuksiin. Itse pidän enemmän mm. Scarpan, Massimo De Vitan, ym. vanhoista piirroksista, jotka ovat hillitympiä. Kuitenkin teknisessä mielessä piirrokset ovat nykyään(kin) hyviä.

Kyllä nuo taskukirjat 100-300 ovat parhaita. Vanhoissa on joka toinen sivu mustavalkoinen mutta tietenkin ne esinäytökset, niistä plussaa. Uusissa on hyviä tarinoita, muttei esinäytöksiä... Joten pakko sanoa että numerot 100-300, niissä on hyviä tarinoita ja muutenkin upeita ne ovat, kansikuvat ovat aivan uskomattoman kekseliäitä ja muutenkin, kun niitä lukee, pystyy rentoutumaan.