Jaaha. Uskon, että Jan tullaan näkemään vielä jossain vaiheessa, ei sitten tiedä, milloin...
Aika jännä juttu, ei mitään järjetöntä toimintaa, mutta silti jotenkin jännittävää. Loistava idea laittaa Roope ja Aku vastapuolille. Tästä saattaa tulla vielä jotain suurta...
Nojaa, jatkoa vain.
Kirjoittaja
Aihe: Zheroldin sirpaleet
(50 viestiä)
Karhula
Zheroldin sirpaleet
Viesti 31 -
04.07.2010 klo 20:54:04
Aku Vankka
Zheroldin sirpaleet
Viesti 32 -
05.07.2010 klo 16:20:41
Erittäin mielenkiintoista. Roope siis on ficzien kätyri, sehän oli jo selvää. Lisäksi toinen sirpale on lähellä, mutta ficzeillä on khali ja selkeä etumatka, joten he sen todennäköisesti ensin löytävät. Vai löytävätkö?
Joka tapauksessa jos tästä trilogia on tulossa, niin entistä parempi vain. Alkuluvut eivät vielä mitään kovin mahtavia olleet, mutta nyt se meno on vasta alkanut. Tämänkin luvun pituus oli hyvä, ettei mikään tynkä ollut. Ehdottomasti jatkoa ja mielummin ennen kuin vasta kuun lopulla :)
Joka tapauksessa jos tästä trilogia on tulossa, niin entistä parempi vain. Alkuluvut eivät vielä mitään kovin mahtavia olleet, mutta nyt se meno on vasta alkanut. Tämänkin luvun pituus oli hyvä, ettei mikään tynkä ollut. Ehdottomasti jatkoa ja mielummin ennen kuin vasta kuun lopulla :)
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 33 -
06.07.2010 klo 20:46:16
Kova kirjoitusinto, joka toivottavasti näkyy myönteisesti myös tekstissä. Tämä luku ei ole järin toimintarikas ja ehkä tylsäkin, mutta itse olen kohtuu tyytyväinen tähän - varsinkin luvun nimeen, joka on ehkä loistavin, hauskin ja sopivin nimi minkä olen mihinkään lukuun keksinyt. Vai mitä mieltä olette? :D
Yhdestoista luku - Vartiovuoroja, valoja ja vakoojia
Ejenthiel, Krug ja Aku istuivat kolmionmuitoisesti leiritulen ääressä. Oli keskiyö, ja he lähtisivät vasta aamuyöstä liikkeelle, vaikka kuten Krugkin sanoi, pitäisi pitää vauhtia, kun Aku oli kertonut maanneensa komerossakin jonkun aikaa.
Ficzeillä oli selkeä etumatka: he olivat lähempänä sirpaletta ja lisäksi heillä oli khali. Kolmikon seurueen tilanne näytti hankalalta. Heillä ei ollut muuta keinoa, kun meinnä junaradan reunaan pitkin takaisinpäin tulosuuntaan ja sattumalta nähdä ficzid. He olivat keskellä Venäjän havumetsiä.
Tilanne vaikutti epätoivoiselta, mutta pakko oli taistella – kaksi sirpaletta olisi pian ficzeillä, jos mitään ei tehtäisi.
Syömisen jälkeen kolmikko päätti lähteä aamu viideltä liikkeelle. Jokainen nukkui kaksi tuntia ja piti vartiota kaksi tuntia eläimien tai ficzien varalta. Krug ja Ejenthiel olivat kuitenkin saaneet nukkua junassa, joten Aku ehdotti, että hän nukkuisi neljä tuntia ja vartioisi yhden, ja lopulta he suostuivat. Kun Akun vartiovuoro tuli, tämä tajusi kuin tylsää homma oli: sysipimeää metsää näkyi jokapuolella: junarata vähän matkan päässä. Vuoronsa puolessavälissä Aku oli näkevinään jonkun valonlähteen metsän siimeksestä, se hohti kuin tuli, mutta aika kaukana ja himmeästi. Se ei voinut olla ficzien leiri, koska se olisi toisessa suunnassa – valo tuli siltä suunnalta, josta kumppani olivat tulleet. Aku ei kiinnittänyt siihen enempää huomiota, sillä kesäaamukin alkoi jo pikkuhiljaa kajastaa – kello oli melkein aamuviisi ja valo oli saattanut johtua auringosta.
Kun porukka lähti jättikokoiset reput selissään matkaan, matka tuntui yhä typerämmältä: kun ficzeillä oli khali, eikö sirpaleen paikantaminen ollut naurettavan helppoa?
Kului muutama tunti, kunnes aamiaista syötiin. Päivä eteni pikkuhiljaa hiljaisissa merkeissä. Ficzeistä tai mistään muustakaan ei näkynyt silmäystäkään – lintuja ja oravia oli kyllä kylliksi, ja silloin tällöin melko etäällä olevasta junaradasta kuului puksutuksen ääni, kun juna kiisi sitä pitkin. Aku oli ollut komerossa tunnin, joten kolmikko yritti nyt päätellä, kuinka nopeasti juna oli kulkenut.
”Ficzid siis hyppäsivät juuri kun vartiovuorosi alkoi?” Krug kysäisi vielä Akulta.
”Jep. Vain setäni oli jäljellä, muut olivat juuri hypänneet”, Aku toisti jo toista kertaa. ”Ja juna kulki suunnilleen sataa kilometriä tunnissa.”
Krug huokaisi. ”Ficzeillä on siis sadan kilometrin etumatka?”
Aku nyökkäsi. Sadan kilometrin taivaltamiseen menisi aikaa vajaa viikko, ehkä viisi päivää.
”Jos ficzid kuhnivat sirpaleen etsinnässä niin kauan, niin minä menen uimaan jäämereen”, Aku ilmaisi. Ejenthiel näytti huvittuneelta ja sanoi pitävänsä lupauksen mielessään.
Matka kuitenkin jatkui. Yö laskeutui jälleen matkalaisten seuraan ja tuttu pöllön huhunta alkoi.
Iltapalan jälkeen, puolenyön aikaan, päätettiin nukkua kauemmin, jotta voimat riittävät. Tunnin vartiovuorot pitenivät kaksi tuntisiksi, ainakin Akun kohdalla, joten nukkumisaikaa jäi neljä tuntia kullekin, joten matkaan lähdettäisiin aamukuudelta.
Akun vuoro sattui pitkäntikunvedon jälkeen juuri kehnoimpaan aikaan, eli kahdesta neljään. Kesken unien Ejenthiel tuli herättämään Akun.
”Nyt jo?” Aku puhisi, ja rämpi ulos teltastaan.
Ajan kulukseen Aku istui nuotiolla ja laski sekunteja, kuinka kauan puupölkyllä menisi aikaa muuttua kokonaan mustaksi. Aku piti itseään hölmönä eikä olisi ikinä uskonut tekevänsä sellaista. Puolituntia oli kulunut ja Akun keskittyminen alkoi herpaantua ja hän halusi vain nukahtaa. Kauhukseen Aku huomasi heräävänsä johonkin myöhemmin: sama pieni hehkuva valojuova kiilui puiden välistä, jostain kaukaa. Akulle tuli jälleen mieleen ficzid, mutta jälleen suunta oli väärä – ficzid olivat juuri toisessa suunnassa. Nyt kello oli vasta puoli kolme, joten aurinkokaan ei voinut olla syynä. Mistä tuo valo tuli? Aku päätti kertoa aamulla asiasta Krugille ja Ejenthielille. Hetken päästä valo katosikin, ja tuli taas sysipimeää. Akua harmitti nukkumisensa, mutta onneksi leiriin ei oltu hyökätty.
Matka jatkui. Kohta alkaisi luultavasti se hetki, että ficzidkin voisivat olla jo lähettyvillä. Aku kertoi kahdesta edellisestä yöstä ja näyistään.
”Meitä seurataan”, Krug sanoi odottomattomasti Akun kerrottua tarinansa.
”Sinä tiesit siitä, eli joku todella vakoilee ja seuraa meitä?” Aku huudahti aivan liian kovaa. Yksi puska kaukana heidän takanaan kavahti ja hahmo, jota kukaan ei erottanut, juoksi poispäin. Onneksi kolmikko oli aukealla kohdalla, muuten he eivät olisi nähneet hahmoa.
”Kuka tuo on?” Aku kysyi ihmetyksissään.
”Luultavasti ficzien vakooja, joka on käsketty seuraamaan meitä”, Krug mörähti. ”Mutta emme voi tehdä asialle mitään – emme saa häntä kiinni.”
Syntyi pieni hiljaisuus, joka kuitenkin hetkenpäästä katkesi:
”Muuten”, Krug mutisi. ”Etkai nukahtanut vartiovuorosi aikana?”
Aku oli pahoillaan ”Torkahdin hetkeksi.”
”Minulta oli yön aikana varastettu muonaa. Olen varma, että kyseessä oli tuo vakooja tai miksei vakoojia, niitä voi olla useampikin. Älä enää nuku, onneksi hän ei hyökännyt kimppuumme, jota kyllä ihmettelen... Tilaisuus oli loistava”, Krug ihmetteli, ja ei syytänytkään tämän pahemmin Akua tapahtuneesta.
Yö tuli jälleen ja Akun vartiovuoro koitti. Krug oli kehottanut olemaan enemmän varuillaan kuin muina öinä: vaikka ficzien ei pitäisikään vielä olla näin lähellä, siihen oli jo mahdollisuus ja lisäksi oli ficzien vakooja, joka väijyi tiheän metsikön seassa...
Aku odotti jo tuttua vakoojan valoa, kun hän kahden aikoihin istahti miekka kourassaan nuotion ääreen.
Ja siellä se jälleen oli: valojuova putkahti esiin himmeänä puiden välistä. Se tuli kaukaa. Akun teki mieli mennä valoa kohti. Katsoa kuka tuo vakooja oli ja sanoa tälle muutama valittu sananen. Houkutus oli suuri. Valon kajastus ikäänkuin kutsui luokseen.
Valo hävisi taas, eli ilmeisesti vakooja oli sammuttanut nuotionsa. Jälleen alkoi se tylsä hetki, mitään tarkkailtavaa ei ollut. Kului tovi, kunnes Aku kuuli etäältä oksien rapinaa ja askelia: vakoojan suunnalta! Askeleet lähestyivät puiden lomasta. Ne hiljenivät, ja Aku erotti sekunnin murto-osan ajan kiiluvat silmät erään pusikon juurella, ne katsoivat suoraan Akuun, kunnes katse väistyi – ja kovasta rapinasta päätellen vakooja hölkkäsi poispäin.
Yhdestoista luku - Vartiovuoroja, valoja ja vakoojia
Ejenthiel, Krug ja Aku istuivat kolmionmuitoisesti leiritulen ääressä. Oli keskiyö, ja he lähtisivät vasta aamuyöstä liikkeelle, vaikka kuten Krugkin sanoi, pitäisi pitää vauhtia, kun Aku oli kertonut maanneensa komerossakin jonkun aikaa.
Ficzeillä oli selkeä etumatka: he olivat lähempänä sirpaletta ja lisäksi heillä oli khali. Kolmikon seurueen tilanne näytti hankalalta. Heillä ei ollut muuta keinoa, kun meinnä junaradan reunaan pitkin takaisinpäin tulosuuntaan ja sattumalta nähdä ficzid. He olivat keskellä Venäjän havumetsiä.
Tilanne vaikutti epätoivoiselta, mutta pakko oli taistella – kaksi sirpaletta olisi pian ficzeillä, jos mitään ei tehtäisi.
Syömisen jälkeen kolmikko päätti lähteä aamu viideltä liikkeelle. Jokainen nukkui kaksi tuntia ja piti vartiota kaksi tuntia eläimien tai ficzien varalta. Krug ja Ejenthiel olivat kuitenkin saaneet nukkua junassa, joten Aku ehdotti, että hän nukkuisi neljä tuntia ja vartioisi yhden, ja lopulta he suostuivat. Kun Akun vartiovuoro tuli, tämä tajusi kuin tylsää homma oli: sysipimeää metsää näkyi jokapuolella: junarata vähän matkan päässä. Vuoronsa puolessavälissä Aku oli näkevinään jonkun valonlähteen metsän siimeksestä, se hohti kuin tuli, mutta aika kaukana ja himmeästi. Se ei voinut olla ficzien leiri, koska se olisi toisessa suunnassa – valo tuli siltä suunnalta, josta kumppani olivat tulleet. Aku ei kiinnittänyt siihen enempää huomiota, sillä kesäaamukin alkoi jo pikkuhiljaa kajastaa – kello oli melkein aamuviisi ja valo oli saattanut johtua auringosta.
Kun porukka lähti jättikokoiset reput selissään matkaan, matka tuntui yhä typerämmältä: kun ficzeillä oli khali, eikö sirpaleen paikantaminen ollut naurettavan helppoa?
Kului muutama tunti, kunnes aamiaista syötiin. Päivä eteni pikkuhiljaa hiljaisissa merkeissä. Ficzeistä tai mistään muustakaan ei näkynyt silmäystäkään – lintuja ja oravia oli kyllä kylliksi, ja silloin tällöin melko etäällä olevasta junaradasta kuului puksutuksen ääni, kun juna kiisi sitä pitkin. Aku oli ollut komerossa tunnin, joten kolmikko yritti nyt päätellä, kuinka nopeasti juna oli kulkenut.
”Ficzid siis hyppäsivät juuri kun vartiovuorosi alkoi?” Krug kysäisi vielä Akulta.
”Jep. Vain setäni oli jäljellä, muut olivat juuri hypänneet”, Aku toisti jo toista kertaa. ”Ja juna kulki suunnilleen sataa kilometriä tunnissa.”
Krug huokaisi. ”Ficzeillä on siis sadan kilometrin etumatka?”
Aku nyökkäsi. Sadan kilometrin taivaltamiseen menisi aikaa vajaa viikko, ehkä viisi päivää.
”Jos ficzid kuhnivat sirpaleen etsinnässä niin kauan, niin minä menen uimaan jäämereen”, Aku ilmaisi. Ejenthiel näytti huvittuneelta ja sanoi pitävänsä lupauksen mielessään.
Matka kuitenkin jatkui. Yö laskeutui jälleen matkalaisten seuraan ja tuttu pöllön huhunta alkoi.
Iltapalan jälkeen, puolenyön aikaan, päätettiin nukkua kauemmin, jotta voimat riittävät. Tunnin vartiovuorot pitenivät kaksi tuntisiksi, ainakin Akun kohdalla, joten nukkumisaikaa jäi neljä tuntia kullekin, joten matkaan lähdettäisiin aamukuudelta.
Akun vuoro sattui pitkäntikunvedon jälkeen juuri kehnoimpaan aikaan, eli kahdesta neljään. Kesken unien Ejenthiel tuli herättämään Akun.
”Nyt jo?” Aku puhisi, ja rämpi ulos teltastaan.
Ajan kulukseen Aku istui nuotiolla ja laski sekunteja, kuinka kauan puupölkyllä menisi aikaa muuttua kokonaan mustaksi. Aku piti itseään hölmönä eikä olisi ikinä uskonut tekevänsä sellaista. Puolituntia oli kulunut ja Akun keskittyminen alkoi herpaantua ja hän halusi vain nukahtaa. Kauhukseen Aku huomasi heräävänsä johonkin myöhemmin: sama pieni hehkuva valojuova kiilui puiden välistä, jostain kaukaa. Akulle tuli jälleen mieleen ficzid, mutta jälleen suunta oli väärä – ficzid olivat juuri toisessa suunnassa. Nyt kello oli vasta puoli kolme, joten aurinkokaan ei voinut olla syynä. Mistä tuo valo tuli? Aku päätti kertoa aamulla asiasta Krugille ja Ejenthielille. Hetken päästä valo katosikin, ja tuli taas sysipimeää. Akua harmitti nukkumisensa, mutta onneksi leiriin ei oltu hyökätty.
Matka jatkui. Kohta alkaisi luultavasti se hetki, että ficzidkin voisivat olla jo lähettyvillä. Aku kertoi kahdesta edellisestä yöstä ja näyistään.
”Meitä seurataan”, Krug sanoi odottomattomasti Akun kerrottua tarinansa.
”Sinä tiesit siitä, eli joku todella vakoilee ja seuraa meitä?” Aku huudahti aivan liian kovaa. Yksi puska kaukana heidän takanaan kavahti ja hahmo, jota kukaan ei erottanut, juoksi poispäin. Onneksi kolmikko oli aukealla kohdalla, muuten he eivät olisi nähneet hahmoa.
”Kuka tuo on?” Aku kysyi ihmetyksissään.
”Luultavasti ficzien vakooja, joka on käsketty seuraamaan meitä”, Krug mörähti. ”Mutta emme voi tehdä asialle mitään – emme saa häntä kiinni.”
Syntyi pieni hiljaisuus, joka kuitenkin hetkenpäästä katkesi:
”Muuten”, Krug mutisi. ”Etkai nukahtanut vartiovuorosi aikana?”
Aku oli pahoillaan ”Torkahdin hetkeksi.”
”Minulta oli yön aikana varastettu muonaa. Olen varma, että kyseessä oli tuo vakooja tai miksei vakoojia, niitä voi olla useampikin. Älä enää nuku, onneksi hän ei hyökännyt kimppuumme, jota kyllä ihmettelen... Tilaisuus oli loistava”, Krug ihmetteli, ja ei syytänytkään tämän pahemmin Akua tapahtuneesta.
Yö tuli jälleen ja Akun vartiovuoro koitti. Krug oli kehottanut olemaan enemmän varuillaan kuin muina öinä: vaikka ficzien ei pitäisikään vielä olla näin lähellä, siihen oli jo mahdollisuus ja lisäksi oli ficzien vakooja, joka väijyi tiheän metsikön seassa...
Aku odotti jo tuttua vakoojan valoa, kun hän kahden aikoihin istahti miekka kourassaan nuotion ääreen.
Ja siellä se jälleen oli: valojuova putkahti esiin himmeänä puiden välistä. Se tuli kaukaa. Akun teki mieli mennä valoa kohti. Katsoa kuka tuo vakooja oli ja sanoa tälle muutama valittu sananen. Houkutus oli suuri. Valon kajastus ikäänkuin kutsui luokseen.
Valo hävisi taas, eli ilmeisesti vakooja oli sammuttanut nuotionsa. Jälleen alkoi se tylsä hetki, mitään tarkkailtavaa ei ollut. Kului tovi, kunnes Aku kuuli etäältä oksien rapinaa ja askelia: vakoojan suunnalta! Askeleet lähestyivät puiden lomasta. Ne hiljenivät, ja Aku erotti sekunnin murto-osan ajan kiiluvat silmät erään pusikon juurella, ne katsoivat suoraan Akuun, kunnes katse väistyi – ja kovasta rapinasta päätellen vakooja hölkkäsi poispäin.
Aku Vankka
Zheroldin sirpaleet
Viesti 34 -
07.07.2010 klo 14:02:34
Kiintoisa luku kieltämättä. Kuka on tuo salaperäinen vakooja ja mitä se haluaa kolmikosta?
Tuli muuten mieleen mielenkiintoinen juttu: Aku lupasi uivansa jäämeressä, jos ficzid viivyttelisivät sirpaleen etsinnässä viisi päivää (vai miten se nyt menikään). Entäpä jos näin käy ja Aku joutuu uimaan... ja sieltä jäämerestä löytyy vaikkapa vesisirpale? ;)
Mutta jatkoa ehdottomasti.
Tuli muuten mieleen mielenkiintoinen juttu: Aku lupasi uivansa jäämeressä, jos ficzid viivyttelisivät sirpaleen etsinnässä viisi päivää (vai miten se nyt menikään). Entäpä jos näin käy ja Aku joutuu uimaan... ja sieltä jäämerestä löytyy vaikkapa vesisirpale? ;)
Mutta jatkoa ehdottomasti.
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 35 -
07.07.2010 klo 14:17:03
Saatta olla, että Aku vielä joskus joutuu polskimaan tai sitten ei :D Se nähdään tulevaisuudessa.
Trilogian ensimmäisen osa alkaa kaartua jo hieman loppuunpäin, vaikka osia on toki jäljellä vielä rutkasti. Uskaltaisin arvioida, että tämä ensimmäinen osa saattaisi olla 20. lukuinen, mutta varmaksi en vielä mitään sano - se voi venyä tai kaventuakin vielä.
On kyllä kova kirjoitusinto, mutta valitettavasti ennen koulujen alkua tuskin ehdin kirjoittamaan kiireiden ja matkojen vuoksi, ellen sitten tänään kirjoita vielä yhtä lukua. Saas nähdä, ehdinkö julkaista 12. luvun vielä tänään vai jääkö se elokuuhun :D
Kiitos kommentista, Vankka!
Trilogian ensimmäisen osa alkaa kaartua jo hieman loppuunpäin, vaikka osia on toki jäljellä vielä rutkasti. Uskaltaisin arvioida, että tämä ensimmäinen osa saattaisi olla 20. lukuinen, mutta varmaksi en vielä mitään sano - se voi venyä tai kaventuakin vielä.
On kyllä kova kirjoitusinto, mutta valitettavasti ennen koulujen alkua tuskin ehdin kirjoittamaan kiireiden ja matkojen vuoksi, ellen sitten tänään kirjoita vielä yhtä lukua. Saas nähdä, ehdinkö julkaista 12. luvun vielä tänään vai jääkö se elokuuhun :D
Kiitos kommentista, Vankka!
Aku Vankka
Zheroldin sirpaleet
Viesti 36 -
07.07.2010 klo 14:58:48
Yli kuukauden tauko?! No tämä on jo kyllä ilkeää. Tietenkin kirjoitat vielä sen yhden luvun ja jätät sen niin pirullisen jännittävään kohtaan, että lukijat suunnilleen syövät näppäimistönsä kun tajuavat, että jatkoa seuraa reilun kuukauden päästä.
Kumma juttu sinänsä, että minulla taas on nimenomaan kesälomalla paljon aikaa kirjoittaa ja siksi tarinani näin kesälomalla etenee melkoista tahtia. Trilogian ykkösosan aikoihin oli koulua, joten siksi tuli niitä kahden viikon taukoja useampaankin otteeseen. Trilogiani kakkososa tulee päättymään varmuudella loman aikana, mutta kolmas menee yli loman, joten siinä lukujen tahti taas ei ole niin suuri kuin nyt.
Mutta vaikka sinulla niitä kiireitä ja matkoja riittääkin, niin kai silti ehdit Vankan trilogiaa lukemaan ja kommentoimaan? :)
Kumma juttu sinänsä, että minulla taas on nimenomaan kesälomalla paljon aikaa kirjoittaa ja siksi tarinani näin kesälomalla etenee melkoista tahtia. Trilogian ykkösosan aikoihin oli koulua, joten siksi tuli niitä kahden viikon taukoja useampaankin otteeseen. Trilogiani kakkososa tulee päättymään varmuudella loman aikana, mutta kolmas menee yli loman, joten siinä lukujen tahti taas ei ole niin suuri kuin nyt.
Mutta vaikka sinulla niitä kiireitä ja matkoja riittääkin, niin kai silti ehdit Vankan trilogiaa lukemaan ja kommentoimaan? :)
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 37 -
07.07.2010 klo 18:43:17
Saas nyt nähdä, miten jännittävään kohtaan se jääkään :D (jos nyt ehdin kirjoittamaan)
Ensimmäisestä osasta alkaa olla aika selviöllä kaikki jutut, paitsi joitain yksityiskohtia. Toinen osa on mietintäasteella, pääpiirteet tiedän mutten sen enempää.
Nopeasti saat julkaista, että loman aikana saat Khorodien pauloissa valmiiksi, mutta toivottavasti näin käy.
Toivottavasti ehdin lukea tarinaasi, mutta kommentteja en välttämättä ennen elokuuta ehdi pistää.
Ensimmäisestä osasta alkaa olla aika selviöllä kaikki jutut, paitsi joitain yksityiskohtia. Toinen osa on mietintäasteella, pääpiirteet tiedän mutten sen enempää.
Nopeasti saat julkaista, että loman aikana saat Khorodien pauloissa valmiiksi, mutta toivottavasti näin käy.
Toivottavasti ehdin lukea tarinaasi, mutta kommentteja en välttämättä ennen elokuuta ehdi pistää.
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 38 -
07.07.2010 klo 19:31:04
Siinä se nyt on. Viimeinen luku ennen taukoa. Hauskaa lukuhetkeä, ja toivottavasti nautitte! Ja kommentteja olisi hyvä näin ennen taukoa saada... :)
Kahdestoista luku - Missä on toinen sirpale?
Ficzid makasivat maassa ja voivottelivat kipujaan, jota junasta hyppääminen oli verottanut. Roope asteli heidän luokseen.
”Missä viivyit?” kysyi Cadrian, joka seisoi jämäkasti khali kourassaan.
”Tein yhden jutun”, Roope mutisi ja oli harmissaan siitä, miten oli Akua joutunut kohtelemaan, mutta se hidasti heidän vastustajiaan.
Osa ficzeistä alkoi jo nousta ylös maasta.
”Cadrian!” huudahti Goran -niminen ficzi ja osoitti khalia. Kauhuissaan Cadrian katsoi, kuinka khalin väri alkoi tummua tummenemistaan...
”Oliko... Sirpale junassa?” muuan ficzi rohkeni kysyä.
Cadrian istui hiljaa maahan ja tuijotti yhä mustenevaa khalia...
”Ja ne halvatun merkuriuslaiset ovat yhä siellä!” Cadrian mörähti. Koko leiri hiljeni tajuttuaan minkä virheen olivat tehneet. Juna, jossa sirpale oli, oli mennyt ja vihollinen oli yhä siellä.
Cadrian oli ollut oikeassa, mutta tunnin päästä tapahtuman jälkeen myös saattueemme oli hypännyt junasta ja matkusti nyt jo neljättä päivää mantereella kävellen – tai nyt oli yö.
Aku oli jälleen vartiovuorossaan ja näki tavanomaisesti valon hohkaavan viholaisvakoojan leiristä kauempaa metsästä. Mutta nyt Aku tarkkaili myös toista puolta metsää: sitä, missä ficzid oletettavasti olivat. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja Aku päätti jälleen alkaa laskemaan sekunteja, kuinka kauan nuotion puuhalon kesti palaa poroksi. Yö oli tavallista pimeämpi ja tunnelma varautuneempi – pöllöja oli tällä alueella enemmän kuin muualla reitin varrella, joten huhuilu kuului kovana. Lisäksi Aku oletti, että pian saattaisi tulla joku kyläpahanen vastaan, mistä ruokavarastoja voisi täydentää, vaikka ne riittivätkin vielä pitkäksi aikaa.
Yhtäkkiä Aku tunsi karvaiset, vihreät ja limaiset kädet suullaan ja hän kääntyi hädissään ympäri ja yritti huutaa, mutta kädet olivat tiellä. Punasilmäinen ficzi seisoi hänen edessään pitäen yhä kättään Akun suun päällä.
”Parempi olla hiljaa”, tämä kuiskasi ja osoitti ryhmää, joka tallusti metsän laidasta. Kaksi muuta ficziä, ihmisen näköinen ja Akun mielestä etäisesti jotenkin tutunnäköinen tyyppi sekä todella tuttu tyyppi, Roope Ankka, tallustivat kohti heidän leiriään.
Cadrian lähestyi Akua ja kuiskasi tämän korvaan: ”Missä se on?”
Hän oletti Akun osoittavan suunnan oikeaan telttaan, mutta Aku ei tehnyt mitään, hän yritti puhua muttei ficzin otteen takia kyennyt.
Cadrian toisti sanansa. Aku ei vastannut mitään ja hetken kuluttua hän näki, kuinka Ejenthieliä ja Krugia talutettiin köytettynä teltasta. Nyt myös Akua alettiin köyttää.
Kun Aku oli varmoissa köysissä, tämän suu avattiin. Krug ja Ejenthiel, joiden ilmeet olivat kovat, katsoivat Akua ja ihmettelivät, kuinka hän oli päästänyt ficzid yllättämään hänet.
Cadrian puhutteli Krugia:
”Kerrohan, Krug kuomaseni... Missä se on?” Cadrian kysyi äänessään teräksinen sävy. Krug ei katsonut Cadriania silmiin vaan tuijotti nuotioon. ”Älä sano minua kuomaseksesi!” tämä sanoi ja jatkoi: ”En tiedä, mistä puhut.”
”Entä sinä, neiti?” Cadrian kysyi nyt Ejenthieliltä, joka pudisti päätään ja karjahti ”Mitä te oikein sekoilette?!”
Cadrianin ilme oli tyyni, kun hän veti taskustaan – khalin, joka säihkyi vitivalkoisena, valkoisempana kuin koskaan.
”Oletteko koskaan kuulleet Zheroldin sirpaleista?” tämä kysyi ivallisesti. ”Veikkaan, että yksi niistä löytyy ihan tästä läheltä...”
Krug näytti hämmentyneeltä, kuten Aku ja Ejenthielkin.
”Meillä ei ole sirpaletta!” Ejenthiel huudahti. ”Miksi me muuten etsisimme teitä?”
Cadrian nauroi ja osoitti khalia. ”Haluatte kenties tämän takaisin?”
”Totta”, Ejenthiel myönsi. ”Mutta mehän olisimme voineet viedä sirpaleen turvaan, Merkuriukseen ja sen jälkeen alkaa jäjittämään teitä... - sikoja!”
Pari ficziä näytti hetken siltä, että alkaisivat tappalemaan köytetyn Ejenthielin kanssa, mutta jättivät asian sikseen ja heristelivät vain keihäitään.
Cadrian nauroi jälleen. ”Ettekö tiedä, ettei se ole mahdollista? Sirpaleet haluavat jäädä aloilleen, ei niitä voi viedä täältä, ne tai ainakin tämä uhkailee.”
Cadrian veti toisesta taskustaan hiekkasirpaleen, punaisen, kirjankokoisen palasen, jossa oli riimutyylisiä merkkejä pinnalla.
”Haluavat jäädä aloilleen?” Krug toisti ihmeissään ja katsoi sirpaletta.
Aku kuuli jostain äänen. Kovan, kylmän äänen, joka puhui. Ääni tuntui osittain tulevan hänen päästään.
”Se on totta”, ääni sihisi. Ääni tuli sirpaleesta! ”Hukutan sen hiekkaan, joka vie minut pois tältä planeetalta.”
Cadrian hymyili. ”Miksi muuten kantaisimme tätä mukanamme? Yritämme keksiä keinon hämätä sitä, että voimme viedä sen Ura-”
”Ette voi hämätä minua”, kuului jälleen ääni sirpaleesta. ”En halua yhteen veljieni kanssa, ja te aiotte tehdä sen.”
Cadrian iski sirpaleen takaisin taskuunsa.
”Luulin, että sirpaleet haluavat yhdistyä”, Ejenthiel sanoi ja näytti yllättyneeltä.
”Niin minäkin”, Cadrian sanoi. ”Mutta tämä sirpale ei tunnu ainakaan haluavan.”
”Puhuvatko sirpaleet?” Aku kysyi yllättyneenä.
”Harvoin, mutta kyllä ne puhuvat”, Krug selitti. ”Ilmeisesti niillä täytyy olla kuitenkin näköyhteys puhujaan.”
Cadrian vahvisti Krugin selityksen: ”Näin minäkin käsittäisin, vaikka silmiähän niillä ei ole.”
Syntyi hetken hiljaisuus, ennen kuin Cadrian heräsi aatoksistaan ja suuntasi katseensa jälleen kolmikkoon.
”Mutta fakta on se, että teillä on toinen sirpale”, tämä sanoi jo hieman närkästyneenä.
”Cadrian hyvä”, Krug sanoi ja tapitti Cadriania nyt suoraan silmiin. ”Meillä ei ole sirpaletta.”
Cadrianin määräys oli selvä: Aku, Krug ja Ejenthiel heitettiin köysissä yhteen telttaan makaamaan ja ficzid alkoivat penkoa heidän reppujaan nurmikolle yrittäen etsiä sirpaletta. Cadrian vauhkoi heidän vierellään ja kokeili aina vähän väliä, vaalenisiko khali vielä vähäsen jonkin esineen tai ruoan kohdalla, mutta näin ei tapahtunut.
Kolmikko alkoi tuntea ahtaavaa kuumuutta, sillä ficzid olivat sulkeneet teltan suuaukon ja kolmelle koko teltta oli ahdas.
”Saatteko itsenne irti köysistä?” Ejenthiel kuiskasi, mutta molemmat pudistivat päätään.
”En tajua, että sirpale oli näin lähellä!” Aku huudahti ihmeissään.
”Niin”, Krug mutisi ja jatkoi: ”En usko, että sirpale on meillä kuten ficzid luulevat.”
”Se on siis maastossa, ehkä syvällä maan alla tai vaikka puussa tai pusikossa?” Aku kysäisi.
Krug heristi korviaan ja oli kuulevinaan jotakin, kunnes mutisi: ”En usko sitäkään.”
Aku alkoi jo ärtyä teltan kuumuuteen ja Krugin selittämättömyyteen: ”No missä se halvatun sirpale sitten on?”
Krug huokaisi. ”Muistatteko, kun näimme sen hahmon muutama päivä sitten? Luulin sitä ficzien vakoojaksi, mutta en usko-”
Samassa teltan takaseinämä heidän takanaan repesi. Kolmikko kääntyi köysissä vaivalloisesti katsomaan, kuinka repeämästä tuli hahmo, joka tarkasteli kolmikkoa ja sitten korotti linkkuveistään ja leikkasi kolmikon köydet irti.
”Mennään”, hahmo kuiskasi.
Varovasti neljä henkilöä lähti teltasta kohti metsää: Ficzid eivät nähneet heitä, koska he pakenivat teltan 'takaovesta'. Nelikko oli juuri pääsemässä pois pieneltä aukealta metsän syvyyteen, kunnes heidän takaansa kuului Cadrianin huuto: ”Miten tämä on mahdollista?! KHALI TUMMENEE! Eli sirpale... Se... SE LIIKKUU!”
Kahdestoista luku - Missä on toinen sirpale?
Ficzid makasivat maassa ja voivottelivat kipujaan, jota junasta hyppääminen oli verottanut. Roope asteli heidän luokseen.
”Missä viivyit?” kysyi Cadrian, joka seisoi jämäkasti khali kourassaan.
”Tein yhden jutun”, Roope mutisi ja oli harmissaan siitä, miten oli Akua joutunut kohtelemaan, mutta se hidasti heidän vastustajiaan.
Osa ficzeistä alkoi jo nousta ylös maasta.
”Cadrian!” huudahti Goran -niminen ficzi ja osoitti khalia. Kauhuissaan Cadrian katsoi, kuinka khalin väri alkoi tummua tummenemistaan...
”Oliko... Sirpale junassa?” muuan ficzi rohkeni kysyä.
Cadrian istui hiljaa maahan ja tuijotti yhä mustenevaa khalia...
”Ja ne halvatun merkuriuslaiset ovat yhä siellä!” Cadrian mörähti. Koko leiri hiljeni tajuttuaan minkä virheen olivat tehneet. Juna, jossa sirpale oli, oli mennyt ja vihollinen oli yhä siellä.
Cadrian oli ollut oikeassa, mutta tunnin päästä tapahtuman jälkeen myös saattueemme oli hypännyt junasta ja matkusti nyt jo neljättä päivää mantereella kävellen – tai nyt oli yö.
Aku oli jälleen vartiovuorossaan ja näki tavanomaisesti valon hohkaavan viholaisvakoojan leiristä kauempaa metsästä. Mutta nyt Aku tarkkaili myös toista puolta metsää: sitä, missä ficzid oletettavasti olivat. Siellä ei kuitenkaan näkynyt mitään ja Aku päätti jälleen alkaa laskemaan sekunteja, kuinka kauan nuotion puuhalon kesti palaa poroksi. Yö oli tavallista pimeämpi ja tunnelma varautuneempi – pöllöja oli tällä alueella enemmän kuin muualla reitin varrella, joten huhuilu kuului kovana. Lisäksi Aku oletti, että pian saattaisi tulla joku kyläpahanen vastaan, mistä ruokavarastoja voisi täydentää, vaikka ne riittivätkin vielä pitkäksi aikaa.
Yhtäkkiä Aku tunsi karvaiset, vihreät ja limaiset kädet suullaan ja hän kääntyi hädissään ympäri ja yritti huutaa, mutta kädet olivat tiellä. Punasilmäinen ficzi seisoi hänen edessään pitäen yhä kättään Akun suun päällä.
”Parempi olla hiljaa”, tämä kuiskasi ja osoitti ryhmää, joka tallusti metsän laidasta. Kaksi muuta ficziä, ihmisen näköinen ja Akun mielestä etäisesti jotenkin tutunnäköinen tyyppi sekä todella tuttu tyyppi, Roope Ankka, tallustivat kohti heidän leiriään.
Cadrian lähestyi Akua ja kuiskasi tämän korvaan: ”Missä se on?”
Hän oletti Akun osoittavan suunnan oikeaan telttaan, mutta Aku ei tehnyt mitään, hän yritti puhua muttei ficzin otteen takia kyennyt.
Cadrian toisti sanansa. Aku ei vastannut mitään ja hetken kuluttua hän näki, kuinka Ejenthieliä ja Krugia talutettiin köytettynä teltasta. Nyt myös Akua alettiin köyttää.
Kun Aku oli varmoissa köysissä, tämän suu avattiin. Krug ja Ejenthiel, joiden ilmeet olivat kovat, katsoivat Akua ja ihmettelivät, kuinka hän oli päästänyt ficzid yllättämään hänet.
Cadrian puhutteli Krugia:
”Kerrohan, Krug kuomaseni... Missä se on?” Cadrian kysyi äänessään teräksinen sävy. Krug ei katsonut Cadriania silmiin vaan tuijotti nuotioon. ”Älä sano minua kuomaseksesi!” tämä sanoi ja jatkoi: ”En tiedä, mistä puhut.”
”Entä sinä, neiti?” Cadrian kysyi nyt Ejenthieliltä, joka pudisti päätään ja karjahti ”Mitä te oikein sekoilette?!”
Cadrianin ilme oli tyyni, kun hän veti taskustaan – khalin, joka säihkyi vitivalkoisena, valkoisempana kuin koskaan.
”Oletteko koskaan kuulleet Zheroldin sirpaleista?” tämä kysyi ivallisesti. ”Veikkaan, että yksi niistä löytyy ihan tästä läheltä...”
Krug näytti hämmentyneeltä, kuten Aku ja Ejenthielkin.
”Meillä ei ole sirpaletta!” Ejenthiel huudahti. ”Miksi me muuten etsisimme teitä?”
Cadrian nauroi ja osoitti khalia. ”Haluatte kenties tämän takaisin?”
”Totta”, Ejenthiel myönsi. ”Mutta mehän olisimme voineet viedä sirpaleen turvaan, Merkuriukseen ja sen jälkeen alkaa jäjittämään teitä... - sikoja!”
Pari ficziä näytti hetken siltä, että alkaisivat tappalemaan köytetyn Ejenthielin kanssa, mutta jättivät asian sikseen ja heristelivät vain keihäitään.
Cadrian nauroi jälleen. ”Ettekö tiedä, ettei se ole mahdollista? Sirpaleet haluavat jäädä aloilleen, ei niitä voi viedä täältä, ne tai ainakin tämä uhkailee.”
Cadrian veti toisesta taskustaan hiekkasirpaleen, punaisen, kirjankokoisen palasen, jossa oli riimutyylisiä merkkejä pinnalla.
”Haluavat jäädä aloilleen?” Krug toisti ihmeissään ja katsoi sirpaletta.
Aku kuuli jostain äänen. Kovan, kylmän äänen, joka puhui. Ääni tuntui osittain tulevan hänen päästään.
”Se on totta”, ääni sihisi. Ääni tuli sirpaleesta! ”Hukutan sen hiekkaan, joka vie minut pois tältä planeetalta.”
Cadrian hymyili. ”Miksi muuten kantaisimme tätä mukanamme? Yritämme keksiä keinon hämätä sitä, että voimme viedä sen Ura-”
”Ette voi hämätä minua”, kuului jälleen ääni sirpaleesta. ”En halua yhteen veljieni kanssa, ja te aiotte tehdä sen.”
Cadrian iski sirpaleen takaisin taskuunsa.
”Luulin, että sirpaleet haluavat yhdistyä”, Ejenthiel sanoi ja näytti yllättyneeltä.
”Niin minäkin”, Cadrian sanoi. ”Mutta tämä sirpale ei tunnu ainakaan haluavan.”
”Puhuvatko sirpaleet?” Aku kysyi yllättyneenä.
”Harvoin, mutta kyllä ne puhuvat”, Krug selitti. ”Ilmeisesti niillä täytyy olla kuitenkin näköyhteys puhujaan.”
Cadrian vahvisti Krugin selityksen: ”Näin minäkin käsittäisin, vaikka silmiähän niillä ei ole.”
Syntyi hetken hiljaisuus, ennen kuin Cadrian heräsi aatoksistaan ja suuntasi katseensa jälleen kolmikkoon.
”Mutta fakta on se, että teillä on toinen sirpale”, tämä sanoi jo hieman närkästyneenä.
”Cadrian hyvä”, Krug sanoi ja tapitti Cadriania nyt suoraan silmiin. ”Meillä ei ole sirpaletta.”
Cadrianin määräys oli selvä: Aku, Krug ja Ejenthiel heitettiin köysissä yhteen telttaan makaamaan ja ficzid alkoivat penkoa heidän reppujaan nurmikolle yrittäen etsiä sirpaletta. Cadrian vauhkoi heidän vierellään ja kokeili aina vähän väliä, vaalenisiko khali vielä vähäsen jonkin esineen tai ruoan kohdalla, mutta näin ei tapahtunut.
Kolmikko alkoi tuntea ahtaavaa kuumuutta, sillä ficzid olivat sulkeneet teltan suuaukon ja kolmelle koko teltta oli ahdas.
”Saatteko itsenne irti köysistä?” Ejenthiel kuiskasi, mutta molemmat pudistivat päätään.
”En tajua, että sirpale oli näin lähellä!” Aku huudahti ihmeissään.
”Niin”, Krug mutisi ja jatkoi: ”En usko, että sirpale on meillä kuten ficzid luulevat.”
”Se on siis maastossa, ehkä syvällä maan alla tai vaikka puussa tai pusikossa?” Aku kysäisi.
Krug heristi korviaan ja oli kuulevinaan jotakin, kunnes mutisi: ”En usko sitäkään.”
Aku alkoi jo ärtyä teltan kuumuuteen ja Krugin selittämättömyyteen: ”No missä se halvatun sirpale sitten on?”
Krug huokaisi. ”Muistatteko, kun näimme sen hahmon muutama päivä sitten? Luulin sitä ficzien vakoojaksi, mutta en usko-”
Samassa teltan takaseinämä heidän takanaan repesi. Kolmikko kääntyi köysissä vaivalloisesti katsomaan, kuinka repeämästä tuli hahmo, joka tarkasteli kolmikkoa ja sitten korotti linkkuveistään ja leikkasi kolmikon köydet irti.
”Mennään”, hahmo kuiskasi.
Varovasti neljä henkilöä lähti teltasta kohti metsää: Ficzid eivät nähneet heitä, koska he pakenivat teltan 'takaovesta'. Nelikko oli juuri pääsemässä pois pieneltä aukealta metsän syvyyteen, kunnes heidän takaansa kuului Cadrianin huuto: ”Miten tämä on mahdollista?! KHALI TUMMENEE! Eli sirpale... Se... SE LIIKKUU!”
Aku Vankka
Zheroldin sirpaleet
Viesti 39 -
07.07.2010 klo 20:40:31
Taivaan kiitos ettet mitään törkeän pirullista lopetusta tehnyt - odotin jo että joku tapetaan tai jotain vastaavaa. Mutta kyllähän tämäkin potuttaa - ne neljä tyyppiä siis lähtivät ja samalla ficzid huomasivat että sirpale liikkuu? Se siis on ilmeisesti tällä salaperäisellä hahmolla, joka kolmikon pelasti.
Joka tapauksessa järkihän tässä lähtee, jos uutta osaa joutuu koulujen alkuun saakka odottamaan. Kaiken lisäksi en missään nimessä odota uutta lukua, koska tiedän että samoihin aikoihin kun se ilmestyy, alkaa myös koulu :D
No myönnetään, odotan jatkoa, mutta en koulua.
Ja jos et kerran ennen elokuuta pysty pistämään kommenttia, niin saa nähdä miten tarinan kirjoituksen käy, kun on vain Karhis kommentoimassa. Toivottavasti Karhis osaa antaa rakentavaa palautetta, ettei tarina tyssää siihen, että kommentoijat vain sanovat 'mainio luku, jatkoa' eivätkä sano mitään luvun hyvistä ja huonoista puolista.
Joka tapauksessa järkihän tässä lähtee, jos uutta osaa joutuu koulujen alkuun saakka odottamaan. Kaiken lisäksi en missään nimessä odota uutta lukua, koska tiedän että samoihin aikoihin kun se ilmestyy, alkaa myös koulu :D
No myönnetään, odotan jatkoa, mutta en koulua.
Ja jos et kerran ennen elokuuta pysty pistämään kommenttia, niin saa nähdä miten tarinan kirjoituksen käy, kun on vain Karhis kommentoimassa. Toivottavasti Karhis osaa antaa rakentavaa palautetta, ettei tarina tyssää siihen, että kommentoijat vain sanovat 'mainio luku, jatkoa' eivätkä sano mitään luvun hyvistä ja huonoista puolista.
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 40 -
07.07.2010 klo 21:18:35
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaTaivaan kiitos ettet mitään törkeän pirullista lopetusta tehnyt - odotin jo että joku tapetaan tai jotain vastaavaa. Mutta kyllähän tämäkin potuttaa - ne neljä tyyppiä siis lähtivät ja samalla ficzid huomasivat että sirpale liikkuu? Se siis on ilmeisesti tällä salaperäisellä hahmolla, joka kolmikon pelasti.
Ei tässä nyt ketään nirhattu, tarinahan on vielä alussa. :D Saatte sitten nähdä, missä sirpale on, mutta päättelykykysi toimii hyvin ;) :D
No, hyvä että odotat uutta lukua :D
Karhula ei ilmeisesti aio kommentoida tätä ennen elokuuta? :D
Onko mukana vielä muita lukijoita? Wierii? Akkaridekkari? Risti? Kommentoimaan, kommentoimaan nyt hjyvät ihmiset! Ja kiitoksia Vankalle... Ja uskon, että toisenkin seikan takia toivot elokuun tulevankin pian: pamahtaa multa silloin meinaan sitten semmonen arvio tarinastasi!
Ei tässä nyt ketään nirhattu, tarinahan on vielä alussa. :D Saatte sitten nähdä, missä sirpale on, mutta päättelykykysi toimii hyvin ;) :D
No, hyvä että odotat uutta lukua :D
Karhula ei ilmeisesti aio kommentoida tätä ennen elokuuta? :D
Onko mukana vielä muita lukijoita? Wierii? Akkaridekkari? Risti? Kommentoimaan, kommentoimaan nyt hjyvät ihmiset! Ja kiitoksia Vankalle... Ja uskon, että toisenkin seikan takia toivot elokuun tulevankin pian: pamahtaa multa silloin meinaan sitten semmonen arvio tarinastasi!
Aku Vankka
Zheroldin sirpaleet
Viesti 41 -
07.07.2010 klo 23:36:37
Melkoinen arvio? Kyllä saat tuhansittain merkkejä rustailla, sillä jos vasta koulujen alkaessa aiot sen tehdä, niin kommentoitavaa on melkoisen paljon, sillä siinä vaiheessa kun koulut alkavat, on trilogian kolmas osa jo alkanut.
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 42 -
07.07.2010 klo 23:42:42
No, elokuun alussa oon paikalla ja koulut alkaa vasta reilun viikon päästä. Katsotaan, kuinka monta merkkiä saan aikaiseksi :D Aika pitkä muuten tuo sun viestis lause :P
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 43 -
28.07.2010 klo 21:17:44
Okei, tässä tämä nyt olisi. Toivon todella, ettei ole liian sekava, mutten saanut niputettua montaa tärkeää asiaa samaan lukuun kovinkaan selvästi :D Muttah kommentteja kommenttaja...
Kolmastoista luku – Yllättävä käänne
Kuultuaan Cadrianin huudon Aku tajusi oitis, mikä sirpale oli. Se oli heillä. Se oli ollut heillä jo kohta viikon. Juostessaan Aku kopeloi taskujaan ja veti esiin Janin antaman peilin. Aku katsoi sitä samalla kun juoksi. Peili oli risainen ja vanha, kulunut, sen valkoinen maalipinta halkeili ja koko peili tuntui huokuvan elämää. Se oli sirpale. Siitä ei ollut epäilystäkään.
”JUOSKAA!” kuului niin Krugin kuin takaa Cadrianinkin ääni.
Aku katsoi taakseen. Kolme ficziä ja Cadrian juoksivat minkä jaloistaan pääsivät heitä kohti. He saavuttivat, sillä Aku ja pelastaja olivat paljon hitaampia.
Krug ja Ejenthiel nostivat Akun ja pelastajan harteilleen ja lähtivät sellaiseen laukkaan, että ficzid jäivät taakse. Nyt vain Cadrian oli heidän perässään, mutta lopulta hänkin jäi jälkeen ja huusi:
”Ettekö uskalla taistella te pelkurit!?”
Parin tunnin kuluttua nelikkö istui telttojen edessä ja söivät kylmää makkaraa. Nuotio näkyisi kauas, ja Cadrian ja kumppanit löytäisivät heidät, joten sitä ei voinut sytyttää: tyydyttiin kylmään makkaraan. Tosin päivä alkoi jo valjeta ja taivas muuttui pikkuhiljaa vaaleansiniseksi. He olivat leiriytyneet aukealle, jossa olivat viettäneet edellisen yönkin.
Kaikki kääntyivät pelastajan puoleen, joka söi nyt hyvällä ruokahalulla makkaraa. Poika söi, kuin ei olisi ruokaa pitkään aikaan saanutkaan. Resuiset vaatteet olivat todella likaiset: ne pitäisi pestä.
”Jan”, Ejenthiel mutisi. ”Kiitos, että pelastit meidät.”
Jan näytti hämmentyneeltä, mutta iloiselta. ”Seurasin teitä, mutta valitettavasti jouduin varastamaan teiltä ruokaa. Mutta en halunnut paljastua, olisitte ajaneet minut tieheni.”
”Tuo on totta”, Ejenthiel sanoi.
”Olemme sinulle paljon velkaa”, Krug mutisi.
”Ja sinä luulit häntä ficzien vakoojaksi!” Aku naurahti Krugille.
”Itsekin luulit. Mutta ei sillä niin väliä”, Krug mutisi ja haukkasi makkaraa, kunnes taas kääntyi Akun puoleen:
”Tuo on siis sirpale?”, Krug kysyi osoittaen peiliä, jota Aku edelleen piti käsissään.
Peili sykähti ja sen sisuksista tulvi ikäänkuin paineaalto, joka iski nelikon pään sisään äänen:
”Kyllä”, kuului kohiseva, mutta silti selvä, vaimea ääni. ”Minä olen Zheroldin sirpale. Haluatte varmasti tietää mitä osaan?”
Krug nyökkäsi, ja kaikki varautuivat, paitsi Jan, joka katsoi peiliä hämmästyksissään, muttei sanonut mitään.
Peili nytkähti ja sen kahvasta kimposi taivaalle ohut, savunoloinen juova. Mitään ääntä ei kuulunut. Savukiehkura hälveni muutaman sekunnin kuluttua. Oli hiljaisuus. Syvä hiljaisuus vallitsi leirissä, kun kaikki odottivat, mitä sirpale heille tarjoaisi. Sitten yhtäkkiä alkoi sellainen myräkkä, että oksat pois. Kirjaimellisesti puista irtosi kuolleita oksia ja tuuli paiskasi ne maahan, alkoi sade, rankkasade, joka satoi vain heidän leiriinsä. Muutaman metrin päässä heistä oli kuivaa maata. Mutta he kastuivat läpimäriksi. Alkoi sataa rakeita. Muutama nyrkin kokoinen rae sinkosi maahan ja nelikon oli suojattava käsillä päätään. Yksi murikka kuitenkin osui Ejenthieliä päähän, ja tämä lyyhistyi pyörtyneenä maahan. Sitten tuuli voimistui niin, että Jan lähti sen mukana. Krug otti äkkiä hänestä kiinni ja huusi sirpaleelle, jota Aku piti kaksin käsin kiinni: ”LOPETA! Näimme jo, mitä sait aikaan, enkä pidä siitä!”
Sade loppui kuin seinään. Tummat pilvet heidän yllään kaikkosivat taivaaseen. Tuuli hälveni.
Krug katsoi maassa makaavaa Ejenthieliä.
”Miksi sinä teit noin?” Krug huusi sirpaleelle raivoissaan. ”Tuo oli turhaa!”
”Itse halusit nähdä”, kuului sirpaleen ääni jälleen nelikon päässä: tai no, Ejenthiel oli tajuton.
Heidän mukanaan ollut ämpäri oli sateen jälkeen täyttynyt vedestä ja Krug nappasi ämpärin ja kaatoi vedet Ejenthielin naamalle, jolloin tämä virkosi.
”Mutta ihmettelen vain, miksi ficzid hyppäsivät junasta, jos sirpale kerran oli kokoajan junassa, sinulla?” Krug mutisi Akulle samalla kun Ejenthiel nousi vaikeroiden istumaan.
”Koska lähestyin heitä”, Aku mutisi muistellen kyseistä iltaa. ”Koska olin menossa vartiovuoroon: minulla oli sirpale, eli peili taskussani, ja koska lähestyin heidän vaunuaan eli heitä, khali reagoi siihen ja tietenkin ficzid luulivat, että sirpale olisi jossain ulkona.”
”Mutta missä kohtaa sait peilin?” Krug kysyi otsa kurtussa.
”Sain sen Janilta, koska ostin hänen lippunsa”, Aku sanoi ja hymyili makkaraa syövälle Janille.
”Saamme siis kiittää Jania siitä, että löysimme sirpaleen ja siitä, että pelastuimme”, Krug naurahti ja pörrötti Janin tukkaa.
Cadrian istui kannon päällä. Tämän mustat hiukset laskeutuivat silmien eteen, kun hän nojasi päätään eteenpäin. Näytti hetken siltä, että tämä nukkui, kunnes Cadrian karjahti: ”Vauhtia te ääliöt!”
Neljä ficziä ja Roope juoksivat metsästä Cadrianin luo.
”Emme ole yhtä nopeita juoksemaan!” Goran virkkoi.
Cadrian hymyili vaisusti ja piti khalia kädessään. Se ei ollut täysvalkoinen, mutta valkoinen silti. Cadrian nousi kannon päältä ja tepasteli edestakaisin muun ryhmän edessä, kuten johtajat, jotka olivat valmiina lähtemään sotaan.
”He eivät voi olla vielä kaukana”, Cadrian sanoi. ”Mutta miten ne karkasivat?” Cadrian karjahti ja katsoi Roopeen. ”Sinä päästit heidän karkuun. Sinä pettur-”
”Katso!” huudahti yksi ficzeistä. Koko porukka kääntyi katsomaan taivaalle. Keskellä taivasta näkyi neliönmuotoinen pilvi. Yksi neliönmuotoinen pilvi keskellä muuten sarastavaa, jo melko kirkasta taivasta. Lisäksi pilvi oli musta, ja näkyi selkeästi, että siellä satoi.
”He paljastavat itsensä”, Cadrian ihmetteli. Alue ei ollut kovinkaan kaukana heistä.
”Tulkaa!”, Cadrian viittilöi ja ficzid ja nääntyneen oloinen Roope seurasivat.
”Olet siis sääsirpale?” Krug täsmensi. Näytti huvittavalta, kun Krug puhui naama kiinni peilissä, peilille. Peilitä ei vastausta tullut, mutta asiahan oli ilmiselvä.
”Kuule Krug”, Ejenthiel sanoi. ”Tuo myräkkä luultavasti näkyi aika kauas... Ficzid todennäköisesti lähtivät sen suuntaan, elleivät he ihan tyhmiä ole. Ja Cadrian ei ainakaan ole.”
Aku pisti peilin takaisin taskuunsa.
”Meidän pitää lähteä!” Aku huudahti ja alkoi kerätä kamppeitaan. ”Ficzid ovat täällä hetkenä minä hyvänsä!”
Koko konkkaronkka alkoi pakata. Jan oli aika ihmeissään, mutta pakkasi tavaroitaan myös – nyt oli tosi kyseessä, sen hän ymmärsi.
Ejenthiel ja Krug nostivat Janin ja Akun jälleen selkäänsä ja lähtivät juoksemaan.
”Milloin olemme turvassa?” Aku kysyi, kun puolituntia oli taivallettu.
He olivat nyt rautatieaseman kohdalla ja siellä seisoi yksi juna valmiina lähtöön.
”Menemme junaan”, Krug sanoi päättäväisesti. ”Pitää vain toivoa, että se olisi lähdössä heti. Jos ei, ficzid ehtivät kyytiin.”
Nelikko ryntäsi junaan. Lähtö olisi viidentoista minuutin kuluttua. He valitsivat paikan, josta näkisivät, jos ficzid saapuisivat rautatieasemalle. Metsä avartui heidän edessään, ja jokainen tuijotti tarkkaan kahden kuusen välistä kohtaan, josta ficzid ilmestyisivät hetkenä minä hyvänsä.
Aika mateli. Ficzejä ei näkynyt. Enää kymmenen minuuttia...
Hiljaisuus vallitsi heidän keskuudessaan. Jan oli jo luopunut tuijotuksesta ja mennyt ostamaan sämpylöitä koko porukalle Akun rahoilla Viisi minuuttia...
”Taidamme selvitä”, Ejenthiel puuskahti kun neljä minuuttia junan lähtöön oli jäljellä.
Kaikki alkoivat jo rauhoittua ja rentoutua, kunnes Cadrian ilmestyi metsän reunasta. Hän kääntyi ja karjui taakseen jotain, mistä nelikko ei saanut selvää.
Kaksi minuuttia. Cadrian karjui taas ja lähti juoksemaan junan suuntaan.
Minuutti... Cadrian juoksi. Junan pilli vihelsi. Juna nytkähti liikkeelle. Cadrian oli myöhästynyt. Ficzid ja Roope ilmestyivät metsän laitaan.
”Se oli täpärällä!” Ejenthiel huudahti.
”Vähän liiankin”, Krug mutisi ja huomasi Janin, joka tuli sämpylöiden kanssa.
Juna kolskutti eteenpäin.
”Ficzid tulevat seuraavalla junalla?” Aku kysäisi Krugilta, joka nyökkäsi. ”Jos he eivät keksi muuta, nopeampaa kulkuneuvoa... Lentovehkeeseen he eivät mene, eivät uskalla, mutta maankamaralla, onko teillä muuta nopeaa kulkuneuvoa kuin juna?”
Aku pyöritti päätään. ”Ei taida olla.”
Juna puuskutti Kazanin kaupungin tienoilla, kun yksitellen jokainen retkeläinen vaipui syvään uneen.
Kolmastoista luku – Yllättävä käänne
Kuultuaan Cadrianin huudon Aku tajusi oitis, mikä sirpale oli. Se oli heillä. Se oli ollut heillä jo kohta viikon. Juostessaan Aku kopeloi taskujaan ja veti esiin Janin antaman peilin. Aku katsoi sitä samalla kun juoksi. Peili oli risainen ja vanha, kulunut, sen valkoinen maalipinta halkeili ja koko peili tuntui huokuvan elämää. Se oli sirpale. Siitä ei ollut epäilystäkään.
”JUOSKAA!” kuului niin Krugin kuin takaa Cadrianinkin ääni.
Aku katsoi taakseen. Kolme ficziä ja Cadrian juoksivat minkä jaloistaan pääsivät heitä kohti. He saavuttivat, sillä Aku ja pelastaja olivat paljon hitaampia.
Krug ja Ejenthiel nostivat Akun ja pelastajan harteilleen ja lähtivät sellaiseen laukkaan, että ficzid jäivät taakse. Nyt vain Cadrian oli heidän perässään, mutta lopulta hänkin jäi jälkeen ja huusi:
”Ettekö uskalla taistella te pelkurit!?”
Parin tunnin kuluttua nelikkö istui telttojen edessä ja söivät kylmää makkaraa. Nuotio näkyisi kauas, ja Cadrian ja kumppanit löytäisivät heidät, joten sitä ei voinut sytyttää: tyydyttiin kylmään makkaraan. Tosin päivä alkoi jo valjeta ja taivas muuttui pikkuhiljaa vaaleansiniseksi. He olivat leiriytyneet aukealle, jossa olivat viettäneet edellisen yönkin.
Kaikki kääntyivät pelastajan puoleen, joka söi nyt hyvällä ruokahalulla makkaraa. Poika söi, kuin ei olisi ruokaa pitkään aikaan saanutkaan. Resuiset vaatteet olivat todella likaiset: ne pitäisi pestä.
”Jan”, Ejenthiel mutisi. ”Kiitos, että pelastit meidät.”
Jan näytti hämmentyneeltä, mutta iloiselta. ”Seurasin teitä, mutta valitettavasti jouduin varastamaan teiltä ruokaa. Mutta en halunnut paljastua, olisitte ajaneet minut tieheni.”
”Tuo on totta”, Ejenthiel sanoi.
”Olemme sinulle paljon velkaa”, Krug mutisi.
”Ja sinä luulit häntä ficzien vakoojaksi!” Aku naurahti Krugille.
”Itsekin luulit. Mutta ei sillä niin väliä”, Krug mutisi ja haukkasi makkaraa, kunnes taas kääntyi Akun puoleen:
”Tuo on siis sirpale?”, Krug kysyi osoittaen peiliä, jota Aku edelleen piti käsissään.
Peili sykähti ja sen sisuksista tulvi ikäänkuin paineaalto, joka iski nelikon pään sisään äänen:
”Kyllä”, kuului kohiseva, mutta silti selvä, vaimea ääni. ”Minä olen Zheroldin sirpale. Haluatte varmasti tietää mitä osaan?”
Krug nyökkäsi, ja kaikki varautuivat, paitsi Jan, joka katsoi peiliä hämmästyksissään, muttei sanonut mitään.
Peili nytkähti ja sen kahvasta kimposi taivaalle ohut, savunoloinen juova. Mitään ääntä ei kuulunut. Savukiehkura hälveni muutaman sekunnin kuluttua. Oli hiljaisuus. Syvä hiljaisuus vallitsi leirissä, kun kaikki odottivat, mitä sirpale heille tarjoaisi. Sitten yhtäkkiä alkoi sellainen myräkkä, että oksat pois. Kirjaimellisesti puista irtosi kuolleita oksia ja tuuli paiskasi ne maahan, alkoi sade, rankkasade, joka satoi vain heidän leiriinsä. Muutaman metrin päässä heistä oli kuivaa maata. Mutta he kastuivat läpimäriksi. Alkoi sataa rakeita. Muutama nyrkin kokoinen rae sinkosi maahan ja nelikon oli suojattava käsillä päätään. Yksi murikka kuitenkin osui Ejenthieliä päähän, ja tämä lyyhistyi pyörtyneenä maahan. Sitten tuuli voimistui niin, että Jan lähti sen mukana. Krug otti äkkiä hänestä kiinni ja huusi sirpaleelle, jota Aku piti kaksin käsin kiinni: ”LOPETA! Näimme jo, mitä sait aikaan, enkä pidä siitä!”
Sade loppui kuin seinään. Tummat pilvet heidän yllään kaikkosivat taivaaseen. Tuuli hälveni.
Krug katsoi maassa makaavaa Ejenthieliä.
”Miksi sinä teit noin?” Krug huusi sirpaleelle raivoissaan. ”Tuo oli turhaa!”
”Itse halusit nähdä”, kuului sirpaleen ääni jälleen nelikon päässä: tai no, Ejenthiel oli tajuton.
Heidän mukanaan ollut ämpäri oli sateen jälkeen täyttynyt vedestä ja Krug nappasi ämpärin ja kaatoi vedet Ejenthielin naamalle, jolloin tämä virkosi.
”Mutta ihmettelen vain, miksi ficzid hyppäsivät junasta, jos sirpale kerran oli kokoajan junassa, sinulla?” Krug mutisi Akulle samalla kun Ejenthiel nousi vaikeroiden istumaan.
”Koska lähestyin heitä”, Aku mutisi muistellen kyseistä iltaa. ”Koska olin menossa vartiovuoroon: minulla oli sirpale, eli peili taskussani, ja koska lähestyin heidän vaunuaan eli heitä, khali reagoi siihen ja tietenkin ficzid luulivat, että sirpale olisi jossain ulkona.”
”Mutta missä kohtaa sait peilin?” Krug kysyi otsa kurtussa.
”Sain sen Janilta, koska ostin hänen lippunsa”, Aku sanoi ja hymyili makkaraa syövälle Janille.
”Saamme siis kiittää Jania siitä, että löysimme sirpaleen ja siitä, että pelastuimme”, Krug naurahti ja pörrötti Janin tukkaa.
Cadrian istui kannon päällä. Tämän mustat hiukset laskeutuivat silmien eteen, kun hän nojasi päätään eteenpäin. Näytti hetken siltä, että tämä nukkui, kunnes Cadrian karjahti: ”Vauhtia te ääliöt!”
Neljä ficziä ja Roope juoksivat metsästä Cadrianin luo.
”Emme ole yhtä nopeita juoksemaan!” Goran virkkoi.
Cadrian hymyili vaisusti ja piti khalia kädessään. Se ei ollut täysvalkoinen, mutta valkoinen silti. Cadrian nousi kannon päältä ja tepasteli edestakaisin muun ryhmän edessä, kuten johtajat, jotka olivat valmiina lähtemään sotaan.
”He eivät voi olla vielä kaukana”, Cadrian sanoi. ”Mutta miten ne karkasivat?” Cadrian karjahti ja katsoi Roopeen. ”Sinä päästit heidän karkuun. Sinä pettur-”
”Katso!” huudahti yksi ficzeistä. Koko porukka kääntyi katsomaan taivaalle. Keskellä taivasta näkyi neliönmuotoinen pilvi. Yksi neliönmuotoinen pilvi keskellä muuten sarastavaa, jo melko kirkasta taivasta. Lisäksi pilvi oli musta, ja näkyi selkeästi, että siellä satoi.
”He paljastavat itsensä”, Cadrian ihmetteli. Alue ei ollut kovinkaan kaukana heistä.
”Tulkaa!”, Cadrian viittilöi ja ficzid ja nääntyneen oloinen Roope seurasivat.
”Olet siis sääsirpale?” Krug täsmensi. Näytti huvittavalta, kun Krug puhui naama kiinni peilissä, peilille. Peilitä ei vastausta tullut, mutta asiahan oli ilmiselvä.
”Kuule Krug”, Ejenthiel sanoi. ”Tuo myräkkä luultavasti näkyi aika kauas... Ficzid todennäköisesti lähtivät sen suuntaan, elleivät he ihan tyhmiä ole. Ja Cadrian ei ainakaan ole.”
Aku pisti peilin takaisin taskuunsa.
”Meidän pitää lähteä!” Aku huudahti ja alkoi kerätä kamppeitaan. ”Ficzid ovat täällä hetkenä minä hyvänsä!”
Koko konkkaronkka alkoi pakata. Jan oli aika ihmeissään, mutta pakkasi tavaroitaan myös – nyt oli tosi kyseessä, sen hän ymmärsi.
Ejenthiel ja Krug nostivat Janin ja Akun jälleen selkäänsä ja lähtivät juoksemaan.
”Milloin olemme turvassa?” Aku kysyi, kun puolituntia oli taivallettu.
He olivat nyt rautatieaseman kohdalla ja siellä seisoi yksi juna valmiina lähtöön.
”Menemme junaan”, Krug sanoi päättäväisesti. ”Pitää vain toivoa, että se olisi lähdössä heti. Jos ei, ficzid ehtivät kyytiin.”
Nelikko ryntäsi junaan. Lähtö olisi viidentoista minuutin kuluttua. He valitsivat paikan, josta näkisivät, jos ficzid saapuisivat rautatieasemalle. Metsä avartui heidän edessään, ja jokainen tuijotti tarkkaan kahden kuusen välistä kohtaan, josta ficzid ilmestyisivät hetkenä minä hyvänsä.
Aika mateli. Ficzejä ei näkynyt. Enää kymmenen minuuttia...
Hiljaisuus vallitsi heidän keskuudessaan. Jan oli jo luopunut tuijotuksesta ja mennyt ostamaan sämpylöitä koko porukalle Akun rahoilla Viisi minuuttia...
”Taidamme selvitä”, Ejenthiel puuskahti kun neljä minuuttia junan lähtöön oli jäljellä.
Kaikki alkoivat jo rauhoittua ja rentoutua, kunnes Cadrian ilmestyi metsän reunasta. Hän kääntyi ja karjui taakseen jotain, mistä nelikko ei saanut selvää.
Kaksi minuuttia. Cadrian karjui taas ja lähti juoksemaan junan suuntaan.
Minuutti... Cadrian juoksi. Junan pilli vihelsi. Juna nytkähti liikkeelle. Cadrian oli myöhästynyt. Ficzid ja Roope ilmestyivät metsän laitaan.
”Se oli täpärällä!” Ejenthiel huudahti.
”Vähän liiankin”, Krug mutisi ja huomasi Janin, joka tuli sämpylöiden kanssa.
Juna kolskutti eteenpäin.
”Ficzid tulevat seuraavalla junalla?” Aku kysäisi Krugilta, joka nyökkäsi. ”Jos he eivät keksi muuta, nopeampaa kulkuneuvoa... Lentovehkeeseen he eivät mene, eivät uskalla, mutta maankamaralla, onko teillä muuta nopeaa kulkuneuvoa kuin juna?”
Aku pyöritti päätään. ”Ei taida olla.”
Juna puuskutti Kazanin kaupungin tienoilla, kun yksitellen jokainen retkeläinen vaipui syvään uneen.
Aku Vankka
Zheroldin sirpaleet
Viesti 44 -
28.07.2010 klo 23:40:02
On rehellisesti myönnettävä, että vaikka päättelykykyni näiden tällaisten juttujen suhteen onkin varsin hyvä, en missään vaiheessa miettinyt, että peili olisi sirpale. En jostain syystä oikein huomioinut sitä, enkä edes muistanut, että heillä oli sellainen. Mutta sääsirpale oikein... saa nähdä millaista tuhoa sekin vielä saa aikaiseksi... tai kun siihen vielä yhdistää loput sirpaleet, niin tuloksena on luultavasti jotain lähemmäs maailmanloppua.
Kuitenkin lyhyt, mutta silti hyvä luku. Vihdoinkin odotuksen jälkeen saatiin tällekin jatkoa. Okei, tuntui ensin vähän kummalta, kun sirpale puhui, mutta siihen tottuu :D Noista sirpaleista muuten tulee ensimmäisenä mieleen hirnyrkit, ainakin minulla. Vielä kun olisit lisännyt tekstiin, että sirpaleen sisällä tuntui sykkivän jonkinlainen sydän, niin sehän olisi ollut selkeä hirnyrkki :D
Muthei Kreatsi, muistas kommentoida khoroditarinaa :)
Kuitenkin lyhyt, mutta silti hyvä luku. Vihdoinkin odotuksen jälkeen saatiin tällekin jatkoa. Okei, tuntui ensin vähän kummalta, kun sirpale puhui, mutta siihen tottuu :D Noista sirpaleista muuten tulee ensimmäisenä mieleen hirnyrkit, ainakin minulla. Vielä kun olisit lisännyt tekstiin, että sirpaleen sisällä tuntui sykkivän jonkinlainen sydän, niin sehän olisi ollut selkeä hirnyrkki :D
Muthei Kreatsi, muistas kommentoida khoroditarinaa :)
Kreach
Zheroldin sirpaleet
Viesti 45 -
30.07.2010 klo 18:04:54
Loistavaa, että sain tuon sirpaleen "piilotettua". En pitänyt peilistä liian kovaa puhetta, ettei olisi käynyt selväksi, että se on sirpale.
No joo, onhan ne ehkä vähän kuin hyrnyrkit, mutta niillä ei ole omaa tahtoa (perjaatteessa) eivätkä ne puhu.
Mutta joo, kiitos kommentista. Jatkoa seuraa taas joskus, ja khoroditarinaa kommentoinkin jo =)
No joo, onhan ne ehkä vähän kuin hyrnyrkit, mutta niillä ei ole omaa tahtoa (perjaatteessa) eivätkä ne puhu.
Mutta joo, kiitos kommentista. Jatkoa seuraa taas joskus, ja khoroditarinaa kommentoinkin jo =)