Tämä on nyt sitten minun oma keksimä tarina. Ajatuksen sain tästä tarinasta joskus jouluna ja tämä on kolmas Ankka-tarinani.
Tässä kaikki tulevien lukujen nimet:
Prologi
Luku yksi: Pösön toimistossa
Luku kaksi: Palkintojenjako
Luku kolme: Mökki kaukana asutuksesta
Luku neljä: Etusivun juttu
Luku viisi: Pellen pajassa
Luku kuusi: Aikamatka
Luku seitsemän: Operaatio Kaksoiselämä Osa:1
Luku kahdeksan: Operaatio Kaksoiselämä Osa:2
Luku yhdeksän: Kaiken tämän loppu
Tästä tarina alkaa!
Prologi
Synkkä ilta oli laskeutumassa Ankkalinnan ylle. Kello näytti puolta kymmentä, mutta kuitenkin kaikkien taloista kajasti valo. Jokaisessa talossa nimittäin pauhasi TV, ja sieltä tuli sillä hetkellä loton tulokset. Lotossa oli jättipotti, 38 00 000 euroa. Myös Paratiisitie 13:ssa kajasti valo, ja TV pauhasi. Rankkasade piiskasi Aku talon ikkunoita, mutta hän ei hätkähtänyt siitä yhtään.
“Nyt se alkaa!” Aku sanoi, ja puri samalla kynsiä. Arvonnan juontaja aloitti puhumisen: “Tässä arvonnassa on siis jättipotti, jonka voi voittaa vain yksi ainoa.” Sitten numerot ilmestyivät ruutuun. Ankkalinnasta ei kuulunut mitään. Kaikki olivat jännityksestä kankeita. Viimeisen numeron tultua ruutuun, vain yksi huusi: “Minä voitin! Ensimmäisen kerran!”
Tämä prologi on aika lyhyt.
Kirjoittaja
Aihe: Aku Ankka: Aikamatka
(52 viestiä)
T@IK@VIITTA
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 1 -
06.04.2009 klo 17:58:05
Pullasorsa
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 2 -
06.04.2009 klo 19:50:13
Lyhyt se tosiaan oli, mutta suht. kelvollinen ottaen huomioon että tämä on ensimmäinen tarinasi. Seuraaviin lukuihin sitten lisää pituutta, niin eiköhän tästä mukiinmenevä tarina ole kehkeytymässä.
Aku Vankka
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 3 -
06.04.2009 klo 20:08:49
Lyhyt kyllä oli.. ja tavanomainen aloitus.. Aku voittaa ''ensimmäistä kertaa'' lotossa ja mitäs sitten.. seuraaviin lukuihin lisää pituutta, kuvailua yms, niin hyvä tulee.
wierii2
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 4 -
06.04.2009 klo 20:10:45
Lyhyt oli juu. Vähän kuvailua ja pituutta lisää niin hyvä tulee. Jos tämä jatkuu niin tämähän on ainoa Ankkiksessa säännöllisesti pyörivä tarina!
T@IK@VIITTA
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 5 -
07.04.2009 klo 15:29:23
En keksinyt tuohon prologiin muutakaan. Yritän kuvailla ja saada pituutta lukuihin. Kiitos kommenteista!
Pullasorsa
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 6 -
09.04.2009 klo 19:21:25
Ensiksi: Pahoittelut asiavirheestä ensimmäisessä postauksessani, tämä on siis kolmas tarinasi.
Toiseksi: Milloin olet aikeissa julkaista seuraavan osan?
Toiseksi: Milloin olet aikeissa julkaista seuraavan osan?
T@IK@VIITTA
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 7 -
11.04.2009 klo 17:06:52
Laitan seuraavan luvun ehkä huomenna, sillä maanantaina minulla on syntymäpäivät! Jos en huomenna ehdi seuraava luku tulee aika varmasti tiistaina.
T@IK@VIITTA
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 8 -
12.04.2009 klo 10:47:00
Tässä nyt ensimmäinen luku. Tässä luvussa ei oikeastaan tapahdu mitään. Vain tuossa lopussa on jännittävä kohta. Kun kirjoitin tämän tarinan viimeisiä lukuja huomasin jonkun selityksen puuttuvan. Keksin tämän luvun ja kaikki alkoi taas hahmottua. Nyt tämän tarinan tajuaa mielestäni vähän paremmin.
Luku yksi: Pösön toimistossa
Kello yhdeksältä pormestari Pösö istui hiljaa toimistossaan. Hänen piti sinä iltana viedä loton tulokset TV studioon. “Jalmari, voisitko tuoda minulle kupin teetä?” Pösö sanoi palvelijalleen, ja keskittyi samalla loton tuloksiin. Tietokoneen näppäimet naksuivat, kun pormestari naputteli tuloksia. Ulkona mustan taivaan keskellä oleva liikkuva punainen pilkku häiritsi Pösöä armottomasti. Mikä se oli? Miten se sinne ilmestyi? Entä milloin se sinne ilmestyi? Ja miten se liikkuu? Nämä asiat pyörivät hänen päässään. Hän pudisteli päätään ja jatkoi tulosten tekemistä.
“Tässä on tee, herra Pösö.” Jalmari sanoi ja kaatoi pieneen posliini kuppiin teetä. “Kiitos Jalmari.” Pösö kiitti ja hörppäsi teetä. “Miten tuloksien teko sujuu?” Kysyi Jalmari. “Ihan hyvin.” Pösö sanoi ja katsoi tiukasti tietokoneen näyttöä. Jalmari astui pois huoneesta ja sulki oven. Oli taas hiljaista, lukuun ottamatta tietokoneen näppäimistön naputusta.
Hänen toimistonsa seinillä oli vain kaksi taulua. Toinen oli hänen lapsensa kuva ja toinen vaimon. Vähän väliä hän kurkisti tauluihin ja huokaisi. Pösö katsoi tauluja vielä monta minuuttia. Takka hänen pöytänsä vieressä sammui. Hän huokaisi uudestaan, loi viimeisen silmäyksen tauluihin ja katsahti toiselle seinälle. Siinä näkyi Pösön uljas suku. Kaikki olivat olleet Ankkalinnan pormestareina, paitsi hänen äitinsä veli, Ben Pahkonen. Tuima katse näkyi Benin silmistä. Hänen otsansa oli rypyssä ja terävä nenä osoitti oikealle. Aivan sukupuun juurien läheisyydessä oli nimi jota Pösö katsoi lumoutuneena. Siinä näkyi kuva Elisabethista. Hän oli aikoinaan hallinnut Amerikkaa. Siis melkein koko Amerikkaa. Vain Hanhivaara puuttui hänen hallinnastaan. Pösö katsoi kuvaa vielä vähän aikaa ja muisti vihdoin mitä oli tekemässä. Hän katsoi kelloa, joka näytti kolmeatoista vaille puolta kymmentä. Hän alkoi taas kirjoittaa tuloksia.
Vihdoin Pösö sai tulokset valmiiksi. Hän joi teensä loppuun ja meni ovelle. Hän riuhtaisi sitä, mutta se ei auennut. Se oli lukossa. Hätääntyneenä hän lähti kohti ikkunaa, joka oli huoneen vasemalla seinällä, mutta sekin oli lukossa. “Iltaa pormestari.” Kuului ääni hänen takaansa. Pösö käännähti ympäri ja huomasi tumman hahmon oven edessä. Hänellä oli naamio kasvojensa suojana, joten hän ei nähnyt kuka siinä olisi ollut. “Mitä sinä teet täällä?” Sanoi Pösö hiljaa ja nopeasti. Hahmo ei vastannut, vaan nosti pienen aseen näköisen laitteen. Hahmo painoi liipaisinta ja katosi.
Luku yksi: Pösön toimistossa
Kello yhdeksältä pormestari Pösö istui hiljaa toimistossaan. Hänen piti sinä iltana viedä loton tulokset TV studioon. “Jalmari, voisitko tuoda minulle kupin teetä?” Pösö sanoi palvelijalleen, ja keskittyi samalla loton tuloksiin. Tietokoneen näppäimet naksuivat, kun pormestari naputteli tuloksia. Ulkona mustan taivaan keskellä oleva liikkuva punainen pilkku häiritsi Pösöä armottomasti. Mikä se oli? Miten se sinne ilmestyi? Entä milloin se sinne ilmestyi? Ja miten se liikkuu? Nämä asiat pyörivät hänen päässään. Hän pudisteli päätään ja jatkoi tulosten tekemistä.
“Tässä on tee, herra Pösö.” Jalmari sanoi ja kaatoi pieneen posliini kuppiin teetä. “Kiitos Jalmari.” Pösö kiitti ja hörppäsi teetä. “Miten tuloksien teko sujuu?” Kysyi Jalmari. “Ihan hyvin.” Pösö sanoi ja katsoi tiukasti tietokoneen näyttöä. Jalmari astui pois huoneesta ja sulki oven. Oli taas hiljaista, lukuun ottamatta tietokoneen näppäimistön naputusta.
Hänen toimistonsa seinillä oli vain kaksi taulua. Toinen oli hänen lapsensa kuva ja toinen vaimon. Vähän väliä hän kurkisti tauluihin ja huokaisi. Pösö katsoi tauluja vielä monta minuuttia. Takka hänen pöytänsä vieressä sammui. Hän huokaisi uudestaan, loi viimeisen silmäyksen tauluihin ja katsahti toiselle seinälle. Siinä näkyi Pösön uljas suku. Kaikki olivat olleet Ankkalinnan pormestareina, paitsi hänen äitinsä veli, Ben Pahkonen. Tuima katse näkyi Benin silmistä. Hänen otsansa oli rypyssä ja terävä nenä osoitti oikealle. Aivan sukupuun juurien läheisyydessä oli nimi jota Pösö katsoi lumoutuneena. Siinä näkyi kuva Elisabethista. Hän oli aikoinaan hallinnut Amerikkaa. Siis melkein koko Amerikkaa. Vain Hanhivaara puuttui hänen hallinnastaan. Pösö katsoi kuvaa vielä vähän aikaa ja muisti vihdoin mitä oli tekemässä. Hän katsoi kelloa, joka näytti kolmeatoista vaille puolta kymmentä. Hän alkoi taas kirjoittaa tuloksia.
Vihdoin Pösö sai tulokset valmiiksi. Hän joi teensä loppuun ja meni ovelle. Hän riuhtaisi sitä, mutta se ei auennut. Se oli lukossa. Hätääntyneenä hän lähti kohti ikkunaa, joka oli huoneen vasemalla seinällä, mutta sekin oli lukossa. “Iltaa pormestari.” Kuului ääni hänen takaansa. Pösö käännähti ympäri ja huomasi tumman hahmon oven edessä. Hänellä oli naamio kasvojensa suojana, joten hän ei nähnyt kuka siinä olisi ollut. “Mitä sinä teet täällä?” Sanoi Pösö hiljaa ja nopeasti. Hahmo ei vastannut, vaan nosti pienen aseen näköisen laitteen. Hahmo painoi liipaisinta ja katosi.
Aku Vankka
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 9 -
12.04.2009 klo 11:31:51
Ei paha, ei paha ollenkaan.. hienosti olit pituutta lisännyt ja kuvailuakin saanut tarinaan mukaan. Jäi kyllä mielenkiintoiseen kohtaan. Seuraaviin lukuihin vain lisää tapahtumia, niin hyvin menee (enkä väittäisi, etteikö jo nyt menisi hyvin) :)
Karhula
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 10 -
12.04.2009 klo 11:52:51
Ihan kiva osa oli, vielä kun hieman pidennät pituutta, niin hyvää jälkeä tulee. Loppu oli ehkä parhaiten mieleen, sellainen sopivan jänskä kohtaus... ;D
Pullasorsa
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 11 -
12.04.2009 klo 12:17:24
Hyvää tarinaa olet kieltämättä tekemässä. Pituus on ihan sopiva, mutta ei se huonokaan juttu olisi, jos pitutta tulisi lisää.
wierii2
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 12 -
12.04.2009 klo 21:56:02
Hyvä tarina. Jännään kohtaan jäi. Pituutta lisää ja vähän kuvailua niin loisto tarinahan siitä syntyy...
T@IK@VIITTA
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 13 -
16.04.2009 klo 15:08:19
Laitan tämän luvun vähän ajoissa. Kommentteja!
Luku kaksi: Palkintojenjako
Aku Ankka oli onnessaan, sillä hän oli se onnellinen voittaja. Koko yön ajan hän mietti, miten se oli mahdollista. Aku mietti myös, mitä ostaisi niillä rahoilla. Luksusauton, oman uima-altaan, huvilan tai jotain muuta? Seuraava päivä jatkui sateisena ja palkintojenjako siirrettiin yöksi, Sillä seuraavaksikin päiväksi luvattiin sadetta. Aku odotti sitä innolla, mutta sinä yönä vapautui vankilasta Karhukopla. Hänen piti silloin olla myös Taikaviitta.
Aku mietti asiaa lopun päivää, mutta hän ei keksinyt mitään. Hänen aivonsa suorastaan kiehuivat ajattelemisesta. “Tämä on todella hankalaa.” Aku sanoi itsekseen. Yö lähestyi huimaa vauhtia, ja ajatukset pulppusivat Akun mielessä. “Keksinpäs! Otan palkintojenjakoon Taikaviitan varusteet!”
Yöllä Aku laittoi säkkiin Taikaviitan varusteet, ja lähti kohti keskustaa. Kello oli yksitoista. Tiellä ei näkynyt ketään. Kaikki nukkuivat sikeästi lämpimässä sängyssä. Puut eivät heiluneet yhtään. Yö oli tyyni ja taivas täynnä tähtiä. Keskustan aukealla oli jo pormestari Pösö ja kaksi turvamiestä. Minuutit kuluivat muita odotellessa. Pian aukealle käveli kolme miestä. Kaksi heistä näytti täysin identtisiltä, mutta yhdellä heistä oli pitkä harmaa parta, ja hän oli myös pullea. He kävelivät ohi, ja menivät syrjäiselle kujalle. Pian tulivat muut voittajat.
“Nyt voimme aloittaa palkintojen jaon!” Pormestari Pösö lausahti, ja alkoi sen jälkeen sanomaan voittajien nimiä. “Kolmannen palkinnon saa… Pertti Possunen! Rahamäärä on 4000 euroa!” Pösö sanoi. Possunen käveli onnellinen katse loimuten kohti rahasäkkiä, jonka hän oli juuri voittanut. “Toisen palkinnon saa… Hannu Hanhi! Rahamäärä on 50 000!” Hannu laahusti kohti rahapussia. “Hah hah haa! Voitin sinut vihdoin!” Aku sanoi ilkeästi “Pöh! Ole sinä hiljaa!” Hannu vastasi, ja otti samalla rahapussin käteensä. “Ensimmäisen palkinnon saa… Aku Ankka! Rahamäärä on huikeat 38 00 000 euroa!” Pösö sanoi, kuitenkin paljon kovempaa, kuin hän sanoi muiden nimiä. Aku otti säkin avosylin vastaan, ja tunki samalla sen toiseen säkkiin, jonka oli ottanut mukaan. Hän ei kuitenkaan huomannut, että Häneltä tippui pussista Taikaviitan naamio. Hannu katsahti juuri silloin Akuun päin “Vai sillä lailla!” Hannu sanoi voitonriemuisesti, ja otti naamion maasta, ja sen jälkeen lähti kohti Ilta-Pulun lehtitoimitusta
Aku käveli onnellisesti, miettien sopivaa katua, jolla voisi pukeutua Taikaviitaksi. “Hmm… Tuolla syrjäkujalla voin pukea Taikaviitan varusteet” Aku sanoi, ja lähti samalla tallustelemaan kohti kujaa. Kujalla Aku otti Taikaviitan varusteet säkistä. “Hetkinen! Missä Taikaviitan naamio on?” hänsanoi. Hänen takana näkyi neljä tummaa hahmoa. Yhtäkkiä Aku tunsi kolauksen takaraivossaan, ja hän menetti tajuntansa.
Luku kaksi: Palkintojenjako
Aku Ankka oli onnessaan, sillä hän oli se onnellinen voittaja. Koko yön ajan hän mietti, miten se oli mahdollista. Aku mietti myös, mitä ostaisi niillä rahoilla. Luksusauton, oman uima-altaan, huvilan tai jotain muuta? Seuraava päivä jatkui sateisena ja palkintojenjako siirrettiin yöksi, Sillä seuraavaksikin päiväksi luvattiin sadetta. Aku odotti sitä innolla, mutta sinä yönä vapautui vankilasta Karhukopla. Hänen piti silloin olla myös Taikaviitta.
Aku mietti asiaa lopun päivää, mutta hän ei keksinyt mitään. Hänen aivonsa suorastaan kiehuivat ajattelemisesta. “Tämä on todella hankalaa.” Aku sanoi itsekseen. Yö lähestyi huimaa vauhtia, ja ajatukset pulppusivat Akun mielessä. “Keksinpäs! Otan palkintojenjakoon Taikaviitan varusteet!”
Yöllä Aku laittoi säkkiin Taikaviitan varusteet, ja lähti kohti keskustaa. Kello oli yksitoista. Tiellä ei näkynyt ketään. Kaikki nukkuivat sikeästi lämpimässä sängyssä. Puut eivät heiluneet yhtään. Yö oli tyyni ja taivas täynnä tähtiä. Keskustan aukealla oli jo pormestari Pösö ja kaksi turvamiestä. Minuutit kuluivat muita odotellessa. Pian aukealle käveli kolme miestä. Kaksi heistä näytti täysin identtisiltä, mutta yhdellä heistä oli pitkä harmaa parta, ja hän oli myös pullea. He kävelivät ohi, ja menivät syrjäiselle kujalle. Pian tulivat muut voittajat.
“Nyt voimme aloittaa palkintojen jaon!” Pormestari Pösö lausahti, ja alkoi sen jälkeen sanomaan voittajien nimiä. “Kolmannen palkinnon saa… Pertti Possunen! Rahamäärä on 4000 euroa!” Pösö sanoi. Possunen käveli onnellinen katse loimuten kohti rahasäkkiä, jonka hän oli juuri voittanut. “Toisen palkinnon saa… Hannu Hanhi! Rahamäärä on 50 000!” Hannu laahusti kohti rahapussia. “Hah hah haa! Voitin sinut vihdoin!” Aku sanoi ilkeästi “Pöh! Ole sinä hiljaa!” Hannu vastasi, ja otti samalla rahapussin käteensä. “Ensimmäisen palkinnon saa… Aku Ankka! Rahamäärä on huikeat 38 00 000 euroa!” Pösö sanoi, kuitenkin paljon kovempaa, kuin hän sanoi muiden nimiä. Aku otti säkin avosylin vastaan, ja tunki samalla sen toiseen säkkiin, jonka oli ottanut mukaan. Hän ei kuitenkaan huomannut, että Häneltä tippui pussista Taikaviitan naamio. Hannu katsahti juuri silloin Akuun päin “Vai sillä lailla!” Hannu sanoi voitonriemuisesti, ja otti naamion maasta, ja sen jälkeen lähti kohti Ilta-Pulun lehtitoimitusta
Aku käveli onnellisesti, miettien sopivaa katua, jolla voisi pukeutua Taikaviitaksi. “Hmm… Tuolla syrjäkujalla voin pukea Taikaviitan varusteet” Aku sanoi, ja lähti samalla tallustelemaan kohti kujaa. Kujalla Aku otti Taikaviitan varusteet säkistä. “Hetkinen! Missä Taikaviitan naamio on?” hänsanoi. Hänen takana näkyi neljä tummaa hahmoa. Yhtäkkiä Aku tunsi kolauksen takaraivossaan, ja hän menetti tajuntansa.
Pullasorsa
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 14 -
16.04.2009 klo 15:43:04
Hienoa tarinankerrontaa ja kuvailua. Tulen kommentoimaan jatkossakin, tämä on yksi Ankkiksen parhaista tällä hetkellä pyörivistä tarinoista. Numeroksi 8½.
akkaridekkari
Aku Ankka: Aikamatka
Viesti 15 -
16.04.2009 klo 15:51:52
Mainio tarina! Kuvailua on hienosti, mutta kertomus liikkuu silti sujuvasti ja kepeästi eteenpäin. Tarinankerronta on mainiota ja pidän myös sanavarastosi laajuudesta. Ensimmäinen ja toinen luku ovat jääneet jännittäviin kohtiin, on todella mielenkiintoista nähdä, miten tarina jatkuu!
Tarina on mielestäni parantunut roimasti edetessään. Aika näyttää, kuinka hyväksi tarina lopulta kehkeytyy, mutta ainakin sillä on loistavat edellytykset huipputarinaksi!
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaTulen kommentoimaan jatkossakin, tämä on yksi Ankkiksen parhaista tällä hetkellä pyörivistä tarinoista.
Eipähän niitä pyöriviä tarinoita kovin montaa tosin ole... ;)
Tarina on mielestäni parantunut roimasti edetessään. Aika näyttää, kuinka hyväksi tarina lopulta kehkeytyy, mutta ainakin sillä on loistavat edellytykset huipputarinaksi!
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaTulen kommentoimaan jatkossakin, tämä on yksi Ankkiksen parhaista tällä hetkellä pyörivistä tarinoista.
Eipähän niitä pyöriviä tarinoita kovin montaa tosin ole... ;)