Olen tehnyt Ankkikseen jo yhden tarinan, ja sen saaman suurehkon suosion siivittämänä lähden nyt työstämään toista, "Elokuun laakso"-nimeä kantavaa kertomusta. Mitä mieltä olette? Kommentoikaa! Ja tästä se lähtee.
Elokuun laakso
Ensimmäinen luku: Myrskyinen yö
Sinä kesäisenä iltana tummat pilvet olivat levittäytyneet Ankkalinnan yläpuolelle. Karmiva tuuli riepotteli puita ja ensimmäiset sadepisarat tippuivat jo maahan. Odotettavissa oli valtaisa myrsky.
Mustikkametsän liepeillä, laitakaupungissa, uhmasi tätä rajuilmaa kuitenkin peloton viisikko. Se koostui kolmesta pienestä ankanpojasta, sekä kahdesta vanhemmasta ankka-aikuisesta. Seurue oli eväsretkellä, joskin muonat olivat kyllä jääneet syömättä.
"Osasit sinäkin valita päivän eväsretkelle!" huudahtivat Tupu, Hupu ja Lupu yhteen ääneen ärtyneinä Akulle.
"Rauhoittukaa nyt, pojat. Jätämme eväät syömättä ja palaamme kotiin. Matkaa autolle on vain muutamia kilometrejä...", Aku vastasi tyynnytellen.
"Mutta jos myrsky iskee oikein kunnolla, matkanteosta tulee vaivalloista. Sitten meillä voi tuhraantua matkaan jopa monta tuntia! Ja yö lähestyy uhkaavasti!" pojat huolestuivat.
Ankoista vanhin, joka ei ollut vielä sanaakaan sanonut - Roope nimeltään - avasi tällöin ensimmäistä kertaa suunsa. "Pojat ovat oikeassa", hän sanoi. "Etkö muka huomaa, Aku, kuinka sade koko ajan yltyy?"
Ja niin, sade tosiaan koko ajan yltyi. Hetki sitten se oli ollut vain pientä ripottelua, mutta nyt pisaroita tippui taivaasta pelottavaa tahtia.
"Taidatte olla tosiaan oikeassa", Aku sanoi ja katsoi kohti Ankkalinnaa, joka näytti siltä kalliolta käsin valojen temmellyskentältä. Matkaa keskustaan oli kymmenkunta kilometriä. Sitten Aku tarkasteli ympäsristöä aavistuksen toivottoman näköisenä. "Mutta mitä me sitten teemme? Täällä ei taida asua juuri ketään ihmistä, saatikka, että löytäisimme heidän asuinsijojaan – tai he ylipäänsä majoittaisivat meitä koteihinsa.
Hetken kaikki tuumivat ja antoivat kylmien sadepisaroiden ropista vaatteilleen, kunnes Tupu keksi ratkaisun. "Katsokaa!" hän sanoi ja osoitti sormellaan luolaa kalliossa. "Meillä on huopia ja syötävää. Voimme nukkua yön tuolla."
"Totta, sinäpä sen sanoit", Roope totesi ja taputteli Tupun päätä.
Ankat kävelivät kasvillisuuden lomassa luolaan ja huomasivat sen olevan hyvinkin tilava. Aku alkoikin levittää jo touhukkaasti huopia. Roope katseli karttaa suunnitellen huomisen paluumatkaa. Ankanpojat keräsivät risuja ja oksia lähistöltä, sekä kokosivat niistä nuotiota.
"Hyvinhän tässä kävi!" sanoi Lupu saatuaan jo tulen nuotiossa loimuamaan. Täällä on aika lämmintä, ja paikka on täysin suojassa tuulelta."
"Kuka haluaa makkaraa!?" huusi hänen viereensä hiipinyt Aku yllättäen, niin että kaikki varmasti kuulivat. Hän kaivoi eväskorista makkarapaketin, ja nosti sieltä myös kaikenlaista muuta ihanaa; mustaherukkamehua, juustoleipiä, croissantteja, pieniä leivoksia, sekä valtavan, Mummon leipoman kääretortun.
He istuivat nuotion ääreen ja juttelivat niitä näitä. Kaikki olivat jo unohtaneet äskeiset vaikeudet, vaikka joku muistikin aika ajoin huomauttaa ulkona nousevasta myrskystä.
Kun yö vihdoin oli pimentynyt, ja sitä ainoastaan salamat silloin tällöin valaisivat, kääriytyivät ankat viltteihinsä nukkumaan. He kukin odottivat huomista innolla – vaikka kukaan heistä ei varmasti tiennyt kaikista vaaroista ja yllätyksistä, mitä seuraava päivä mukanaan toisi.
Seuraava luku ilmestyy viikon sisällä.
Kirjoittaja
Aihe: Elokuun laakso
(48 viestiä)
akkaridekkari
Elokuun laakso
Viesti 1 -
18.05.2009 klo 12:51:35
wierii2
Elokuun laakso
Viesti 2 -
18.05.2009 klo 12:59:51
Vaikuttaa hyvin laadukkaalta tarinalta. Heti alkaa jännittää, miten käy tarinassa. ;) Hyvä vain. Seuraava luku voi viittoittaa paljonkin, mikä on arvosana. Nyt se on 8+ Mutta vain hetken!
T@IK@VIITTA
Elokuun laakso
Viesti 3 -
18.05.2009 klo 13:34:37
Hyvä tarina varmasti tulossa. Olisikohan jatkoa tarinalle "Rikkaan lordin arvoitus"? Rnsimmäinen luku oli hyvä, mutta tulossa on varmasti karmaisevampia ja parempia lukuja!
Toke
Elokuun laakso
Viesti 4 -
18.05.2009 klo 14:33:12
En ole aiemmin näitä jatkotarinoita seuraillut, mutta kokeilen nyt lukea tämän Elokuun laakson kokonaisuudessaan. Alku on ainakin hyvä, itse pystyy kuvittelemaan ympäristön tummana, myrskyisänä ja salamoivana. Ihmettelen vain, että millä ilmeellä Aku ja pojat ovat saaneet houkuteltua Roopenkin eväsretkelle...? ;)
wierii2
Elokuun laakso
Viesti 5 -
18.05.2009 klo 16:26:05
Lainaus käyttäjältä: TokeEn ole aiemmin näitä jatkotarinoita seuraillut, mutta kokeilen nyt lukea tämän Elokuun laakson kokonaisuudessaan. Alku on ainakin hyvä, itse pystyy kuvittelemaan ympäristön tummana, myrskyisänä ja salamoivana. Ihmettelen vain, että millä ilmeellä Aku ja pojat ovat saaneet houkuteltua Roopenkin eväsretkelle...? ;)
Jep, tuo mainitsemasi tilanne on helppo kuvitella. Ja, olisiko ilmainen ruoka syy siihen, että Roopekin on mukana...? :-P
Jep, tuo mainitsemasi tilanne on helppo kuvitella. Ja, olisiko ilmainen ruoka syy siihen, että Roopekin on mukana...? :-P
akkaridekkari
Elokuun laakso
Viesti 6 -
18.05.2009 klo 17:06:31
Suuri kiitos hyvästä palautteesta! Ajattelin aluksi tehdä jatkotarinan Rikkaan lordin arvoitukselle, mutta pari viikkoa sitten katselin vanhaa piirustuslehtiötäni, josta löysin idean tähän tarinaan. Mukana on myös otteita muutamasta koulussa tekemästäni tarinasta. Tämä siis ei ole RLA:n jatko-osa.
Luvassa on aivan erilaisia lukuja. Tämä oli vain prologimainen aloitusluku, jolla johdattelen lukijaa tarinaan. Koko luvun sisällöllä ei ole kovin suurta merkitystä jatkon kannalta.
No joo, eipä tässä muuta asiaa! Olen kiitollinen, jos jaksatte lukea ja kommentoida kertomusta jatkossakin! Kaikki palaute on hyvästä!
Luvassa on aivan erilaisia lukuja. Tämä oli vain prologimainen aloitusluku, jolla johdattelen lukijaa tarinaan. Koko luvun sisällöllä ei ole kovin suurta merkitystä jatkon kannalta.
No joo, eipä tässä muuta asiaa! Olen kiitollinen, jos jaksatte lukea ja kommentoida kertomusta jatkossakin! Kaikki palaute on hyvästä!
wierii2
Elokuun laakso
Viesti 7 -
19.05.2009 klo 13:54:58
Haluasin myös muistuttaa, että jatkat todella hyvällä tasolla tarinoitasi. Kun yleensä menestystä (tässä tapauksessa Rikkaan Lordin arvoitusta) seuraa floppi, etenkin elokuva maailmassa... Hyvä, todella hyvä näin!
Pullasorsa
Elokuun laakso
Viesti 8 -
19.05.2009 klo 15:23:57
Mukavaa, kun saa jälleen seurata seuraavat kuukaudet(?) luultavasti erittäin laadukasta tarinaa. Pelkän ykkösosan perusteella jatko tulee olemaan lupaava. Odotan mielenkiinnolla jatkoa. :)
Aku Vankka
Elokuun laakso
Viesti 9 -
19.05.2009 klo 16:49:14
Huomattavasti laadukkaampaa tekstiä kuin omani.. toivottavasti jatkuu näin hyvänä ja jännittävänä jatkossakin, odotan jopa parempaa tarinaa kuin RLA'sta.
Mainontaa, mutta käykääs nyt hyvät ihmiset lukemassa tarinani neljäs luku, joka on lojunut aiheessaan kuukauden päivät ainoastaan yhden kommentin varassa ;)
Mainontaa, mutta käykääs nyt hyvät ihmiset lukemassa tarinani neljäs luku, joka on lojunut aiheessaan kuukauden päivät ainoastaan yhden kommentin varassa ;)
akkaridekkari
Elokuun laakso
Viesti 10 -
22.05.2009 klo 12:59:31
Myöhäinen kiitos kommenteista, ja Vankka, tekstisi on paljon tätä laadukkaampaa.
Ankkaristi
Elokuun laakso
Viesti 11 -
22.05.2009 klo 13:09:18
Nyt kyllä jännittää mitä tuleman pitää. Vaikuttaa mielestäni melko erilaiselta kuin edellinen tarina. Seuraavassa luvussa alkaa varmaankin tulla paljon kysymyksiä, joista pidän tarinoissa kunhan ne eivät paljastu liian pian. Vielä en voi arvosanaa antaa, koska tarina oli melko prologimainen kuten on jo sanottu.
Aku Vankka
Elokuun laakso
Viesti 12 -
22.05.2009 klo 15:23:43
Lainaus:Vankka, tekstisi on paljon tätä laadukkaampaa
Jäkäjäkä. Olen itse jo huomannut, että oma tarinani ei muistuta enää edes ankkatarinaa. Se on (kuten edellinenkin) hurahtanut fantasiatarinan puolelle (ja sehän johtuu siitä, että luen paljon fantasiaa) eikä siksi ole kovin laadukasta ankkatarinaksi. Kun olen sen saanut valmiiksi, seuraava tarina on toivonmukaan hieman ''normaalimpi''. Mutta offtopic kuuseen ja tuttu kysymys; milloin seuraava luku ilmestyy? :)
Jäkäjäkä. Olen itse jo huomannut, että oma tarinani ei muistuta enää edes ankkatarinaa. Se on (kuten edellinenkin) hurahtanut fantasiatarinan puolelle (ja sehän johtuu siitä, että luen paljon fantasiaa) eikä siksi ole kovin laadukasta ankkatarinaksi. Kun olen sen saanut valmiiksi, seuraava tarina on toivonmukaan hieman ''normaalimpi''. Mutta offtopic kuuseen ja tuttu kysymys; milloin seuraava luku ilmestyy? :)
Mirkku
Elokuun laakso
Viesti 13 -
22.05.2009 klo 16:08:41
Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa. Kuvailu on hyvää, tilanteesta saa selkeän kuvan. Teksti etenee sujuvasti ja prologi on sopivan pitkä - niin lyhyt, että se on nopea lukea, ja innostaa seuraamaan tarinaa jatkossakin. Jotain negatiivisäkin pitäisi keksiä?
akkaridekkari
Elokuun laakso
Viesti 14 -
23.05.2009 klo 09:06:24
Toinen luku: Elokuun laakso
Oli aamu. Aurinko oli taas noussut valaisemaan luolaa, jossa ankat olivat makeasti nukkuneet läpi yön. Säteet herättivät ankanpojat ja antoivat heille voimia nousta makuupusseistaan Sudenpentujen tarmokkuudella. Sitten pojat ravistelivat vähemmän tarmokkaat setänsä jalkeille.
”Huoah! Joko päivä on noussut?” kysyi Aku haukotellen.
”Kyllä vain, ja kaunis päivä onkin!” hymyili Tupu ja katsoi sinistä taivasta.
Aku käveli katsomaan itse ja totesi saman. ”Kalliot lienevät kuitenkin liukkaat eilisen myrskyn jäljiltä, niitä pitkin kulkiessa täytyy varoa.”
Yhtäkkiä Tupun kasvoille levisi outo, kauhistunut ilme ja hänen suunsa loksahti auki. Hän katsoi sitä maisemaa, joka heidän edessään levittäytyi. ”Tämä ei ole Ankkalinna”, hän sanoi.
Kaikki ryntäsivät siinä samassa luolan suulle. Ja tosiaan, se mikä heidän eteensä luolasta käsin levittäytyi, ei ollut tuttu maisema. Se oli heille tuntematon laakso.
Laakso oli kaunis. Sen pohjalla virtasivat purot, ja kauniit vihreät metsät humisivat tuulessa. Laaksoa ympäröivät joka puolelta korkeat vuoret, itsekin ankkaperhe seisoi laakson reunalla luolassa.
”Uskomatonta”, sanoi Tupu.
”Niin satumaista”, ihmetteli Roopekin.
”Minulla ei ole aavistustakaan, missä olemme, mutta kerätään kimpsut ja kampsut ja laskeudutaan laaksoon katsomaan. Tuolla näyttää olevan jonkinlainen linna, siellä on varmaankin asutusta. Voimme kysyä tietója sieltä.”
Muut nyökyttelivät päätään ja niin he keräsivät kamppeensa hämmästellen edelleen.
He laskeutuivat varovasti laaksoon. Matkaa linnalle ei näyttänyt olevan kuin arviolta kilometri.
Viisikko taapersi puitten ja kasvien lomassa pientä eläinpolkua pitkin, joskaan eläimiä ei juuri näkynyt. Sitä kaunista luontoa eivät ihmiskunnan saasteet olleet vaurioittaneet, onneksi. Kaikkialla ilmakin oli todella raikasta.
Polulla oli paljon tuoreita ihmistenkin jalanjälkiä, jotka kielivät siitä, että täällä tuntemattomassa laaksossa oli tosiaan joitakin ihmisiä.
Tovin taivallettuaan ankat saapuivat sen harmaan linnan portille. Portissa oli vahvat rautakalterit, ja sen molemmilla puolilla päivysti lyhytkokoinen vartija. Kummallakin vahdilla – jonkinlaisia porttivahteja he ilmeisesti kai olivat – oli yllään haarniska ja kädessään peitsi. Heillä oli tuima ilme kummallakin kasvoillaan. Selvästikään linnaan eivät aivan kaikki olleet tervetulleita.
”Tervetuloa!” kuului yhtäkkiä ääni ankkojen edestä. Siihen oli astellut pitkä valkohapsinen mies heidän tutkiskellessaan vartiomiehiä.
”Öh… päivää…” vastasi Roope vähän epävarmasti. ”Anteeksi, mutta missäköhän mahdamme olla?”
”Vai että missä olette? No, minä kerron teille. Te olette Elokuun laaksossa.”
Tässä nyt aika lyhyt ja valitettavasti myös melko hätäisesti tehty luku. Toivottavasti kuitenkin kommentoitte tätäkin. Olen oikein kiitollinen palautetta antaneille, ja jopa vähän yllättynyt, että sitä on tullut näin paljon.
Oli aamu. Aurinko oli taas noussut valaisemaan luolaa, jossa ankat olivat makeasti nukkuneet läpi yön. Säteet herättivät ankanpojat ja antoivat heille voimia nousta makuupusseistaan Sudenpentujen tarmokkuudella. Sitten pojat ravistelivat vähemmän tarmokkaat setänsä jalkeille.
”Huoah! Joko päivä on noussut?” kysyi Aku haukotellen.
”Kyllä vain, ja kaunis päivä onkin!” hymyili Tupu ja katsoi sinistä taivasta.
Aku käveli katsomaan itse ja totesi saman. ”Kalliot lienevät kuitenkin liukkaat eilisen myrskyn jäljiltä, niitä pitkin kulkiessa täytyy varoa.”
Yhtäkkiä Tupun kasvoille levisi outo, kauhistunut ilme ja hänen suunsa loksahti auki. Hän katsoi sitä maisemaa, joka heidän edessään levittäytyi. ”Tämä ei ole Ankkalinna”, hän sanoi.
Kaikki ryntäsivät siinä samassa luolan suulle. Ja tosiaan, se mikä heidän eteensä luolasta käsin levittäytyi, ei ollut tuttu maisema. Se oli heille tuntematon laakso.
Laakso oli kaunis. Sen pohjalla virtasivat purot, ja kauniit vihreät metsät humisivat tuulessa. Laaksoa ympäröivät joka puolelta korkeat vuoret, itsekin ankkaperhe seisoi laakson reunalla luolassa.
”Uskomatonta”, sanoi Tupu.
”Niin satumaista”, ihmetteli Roopekin.
”Minulla ei ole aavistustakaan, missä olemme, mutta kerätään kimpsut ja kampsut ja laskeudutaan laaksoon katsomaan. Tuolla näyttää olevan jonkinlainen linna, siellä on varmaankin asutusta. Voimme kysyä tietója sieltä.”
Muut nyökyttelivät päätään ja niin he keräsivät kamppeensa hämmästellen edelleen.
He laskeutuivat varovasti laaksoon. Matkaa linnalle ei näyttänyt olevan kuin arviolta kilometri.
Viisikko taapersi puitten ja kasvien lomassa pientä eläinpolkua pitkin, joskaan eläimiä ei juuri näkynyt. Sitä kaunista luontoa eivät ihmiskunnan saasteet olleet vaurioittaneet, onneksi. Kaikkialla ilmakin oli todella raikasta.
Polulla oli paljon tuoreita ihmistenkin jalanjälkiä, jotka kielivät siitä, että täällä tuntemattomassa laaksossa oli tosiaan joitakin ihmisiä.
Tovin taivallettuaan ankat saapuivat sen harmaan linnan portille. Portissa oli vahvat rautakalterit, ja sen molemmilla puolilla päivysti lyhytkokoinen vartija. Kummallakin vahdilla – jonkinlaisia porttivahteja he ilmeisesti kai olivat – oli yllään haarniska ja kädessään peitsi. Heillä oli tuima ilme kummallakin kasvoillaan. Selvästikään linnaan eivät aivan kaikki olleet tervetulleita.
”Tervetuloa!” kuului yhtäkkiä ääni ankkojen edestä. Siihen oli astellut pitkä valkohapsinen mies heidän tutkiskellessaan vartiomiehiä.
”Öh… päivää…” vastasi Roope vähän epävarmasti. ”Anteeksi, mutta missäköhän mahdamme olla?”
”Vai että missä olette? No, minä kerron teille. Te olette Elokuun laaksossa.”
Tässä nyt aika lyhyt ja valitettavasti myös melko hätäisesti tehty luku. Toivottavasti kuitenkin kommentoitte tätäkin. Olen oikein kiitollinen palautetta antaneille, ja jopa vähän yllättynyt, että sitä on tullut näin paljon.
Aku Vankka
Elokuun laakso
Viesti 15 -
23.05.2009 klo 09:35:48
Hätäisesti tehty, sen kyllä huomasi. Tapahtumat kulkivat mielestäni hieman liian nopeasti, mutta muuten luvusta en löytänyt mitään huomauttamisen aiheita. Hyvin jatkuu, vaikkei mitään kovin erikoista/mullistavaa ole vielä tapahtunutkaan.