Keskustelujen arkisto

Olen tehnyt Ankkikseen jo yhden tarinan, ja sen saaman suurehkon suosion siivittämänä lähden nyt työstämään toista, "Elokuun laakso"-nimeä kantavaa kertomusta. Mitä mieltä olette? Kommentoikaa! Ja tästä se lähtee.

Elokuun laakso

Ensimmäinen luku: Myrskyinen yö

Sinä kesäisenä iltana tummat pilvet olivat levittäytyneet Ankkalinnan yläpuolelle. Karmiva tuuli riepotteli puita ja ensimmäiset sadepisarat tippuivat jo maahan. Odotettavissa oli valtaisa myrsky.

Mustikkametsän liepeillä, laitakaupungissa, uhmasi tätä rajuilmaa kuitenkin peloton viisikko. Se koostui kolmesta pienestä ankanpojasta, sekä kahdesta vanhemmasta ankka-aikuisesta. Seurue oli eväsretkellä, joskin muonat olivat kyllä jääneet syömättä.

"Osasit sinäkin valita päivän eväsretkelle!" huudahtivat Tupu, Hupu ja Lupu yhteen ääneen ärtyneinä Akulle.
"Rauhoittukaa nyt, pojat. Jätämme eväät syömättä ja palaamme kotiin. Matkaa autolle on vain muutamia kilometrejä...", Aku vastasi tyynnytellen.
"Mutta jos myrsky iskee oikein kunnolla, matkanteosta tulee vaivalloista. Sitten meillä voi tuhraantua matkaan jopa monta tuntia! Ja yö lähestyy uhkaavasti!" pojat huolestuivat.
Ankoista vanhin, joka ei ollut vielä sanaakaan sanonut - Roope nimeltään - avasi tällöin ensimmäistä kertaa suunsa. "Pojat ovat oikeassa", hän sanoi. "Etkö muka huomaa, Aku, kuinka sade koko ajan yltyy?"
Ja niin, sade tosiaan koko ajan yltyi. Hetki sitten se oli ollut vain pientä ripottelua, mutta nyt pisaroita tippui taivaasta pelottavaa tahtia.
"Taidatte olla tosiaan oikeassa", Aku sanoi ja katsoi kohti Ankkalinnaa, joka näytti siltä kalliolta käsin valojen temmellyskentältä. Matkaa keskustaan oli kymmenkunta kilometriä. Sitten Aku tarkasteli ympäsristöä aavistuksen toivottoman näköisenä. "Mutta mitä me sitten teemme? Täällä ei taida asua juuri ketään ihmistä, saatikka, että löytäisimme heidän asuinsijojaan – tai he ylipäänsä majoittaisivat meitä koteihinsa.
Hetken kaikki tuumivat ja antoivat kylmien sadepisaroiden ropista vaatteilleen, kunnes Tupu keksi ratkaisun. "Katsokaa!" hän sanoi ja osoitti sormellaan luolaa kalliossa. "Meillä on huopia ja syötävää. Voimme nukkua yön tuolla."
"Totta, sinäpä sen sanoit", Roope totesi ja taputteli Tupun päätä.

Ankat kävelivät kasvillisuuden lomassa luolaan ja huomasivat sen olevan hyvinkin tilava. Aku alkoikin levittää jo touhukkaasti huopia. Roope katseli karttaa suunnitellen huomisen paluumatkaa. Ankanpojat keräsivät risuja ja oksia lähistöltä, sekä kokosivat niistä nuotiota.

"Hyvinhän tässä kävi!" sanoi Lupu saatuaan jo tulen nuotiossa loimuamaan. Täällä on aika lämmintä, ja paikka on täysin suojassa tuulelta."
"Kuka haluaa makkaraa!?" huusi hänen viereensä hiipinyt Aku yllättäen, niin että kaikki varmasti kuulivat. Hän kaivoi eväskorista makkarapaketin, ja nosti sieltä myös kaikenlaista muuta ihanaa; mustaherukkamehua, juustoleipiä, croissantteja, pieniä leivoksia, sekä valtavan, Mummon leipoman kääretortun.

He istuivat nuotion ääreen ja juttelivat niitä näitä. Kaikki olivat jo unohtaneet äskeiset vaikeudet, vaikka joku muistikin aika ajoin huomauttaa ulkona nousevasta myrskystä.

Kun yö vihdoin oli pimentynyt, ja sitä ainoastaan salamat silloin tällöin valaisivat, kääriytyivät ankat viltteihinsä nukkumaan. He kukin odottivat huomista innolla – vaikka kukaan heistä ei varmasti tiennyt kaikista vaaroista ja yllätyksistä, mitä seuraava päivä mukanaan toisi.

Seuraava luku ilmestyy viikon sisällä.

Hyvä tarina varmasti tulossa. Olisikohan jatkoa tarinalle "Rikkaan lordin arvoitus"? Rnsimmäinen luku oli hyvä, mutta tulossa on varmasti karmaisevampia ja parempia lukuja!

Lainaus käyttäjältä: TokeEn ole aiemmin näitä jatkotarinoita seuraillut, mutta kokeilen nyt lukea tämän Elokuun laakson kokonaisuudessaan. Alku on ainakin hyvä, itse pystyy kuvittelemaan ympäristön tummana, myrskyisänä ja salamoivana. Ihmettelen vain, että millä ilmeellä Aku ja pojat ovat saaneet houkuteltua Roopenkin eväsretkelle...? ;)
Jep, tuo mainitsemasi tilanne on helppo kuvitella. Ja, olisiko ilmainen ruoka syy siihen, että Roopekin on mukana...? :-P

Haluasin myös muistuttaa, että jatkat todella hyvällä tasolla tarinoitasi. Kun yleensä menestystä (tässä tapauksessa Rikkaan Lordin arvoitusta) seuraa floppi, etenkin elokuva maailmassa... Hyvä, todella hyvä näin!

Huomattavasti laadukkaampaa tekstiä kuin omani.. toivottavasti jatkuu näin hyvänä ja jännittävänä jatkossakin, odotan jopa parempaa tarinaa kuin RLA'sta.
Mainontaa, mutta käykääs nyt hyvät ihmiset lukemassa tarinani neljäs luku, joka on lojunut aiheessaan kuukauden päivät ainoastaan yhden kommentin varassa ;)

Nyt kyllä jännittää mitä tuleman pitää. Vaikuttaa mielestäni melko erilaiselta kuin edellinen tarina. Seuraavassa luvussa alkaa varmaankin tulla paljon kysymyksiä, joista pidän tarinoissa kunhan ne eivät paljastu liian pian. Vielä en voi arvosanaa antaa, koska tarina oli melko prologimainen kuten on jo sanottu.

Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa. Kuvailu on hyvää, tilanteesta saa selkeän kuvan. Teksti etenee sujuvasti ja prologi on sopivan pitkä - niin lyhyt, että se on nopea lukea, ja innostaa seuraamaan tarinaa jatkossakin. Jotain negatiivisäkin pitäisi keksiä?

Hätäisesti tehty, sen kyllä huomasi. Tapahtumat kulkivat mielestäni hieman liian nopeasti, mutta muuten luvusta en löytänyt mitään huomauttamisen aiheita. Hyvin jatkuu, vaikkei mitään kovin erikoista/mullistavaa ole vielä tapahtunutkaan.