Keskustelujen arkisto

Lainaus käyttäjältä: KarhulaLainaus käyttäjältä: Aku VankkaKyllä, tiedän ettei tullut mikään paras osa, mutta päästiin sentään eteenpäin :)
Miten niin. Aivan erinomainen, koska se on hauska. :D
Mukavaa että joku edes pitää :)
Seuraava osa vielä tänä iltana.

Lainaus käyttäjältä: KarhulaTosi kiinnostava tarina vaan jatkuu ja jatkuu. Hienoa. :) Kuinka monta osaa on vielä tulossa?
Hmm.. odotas kun lasken.. 2-4 vielä :)

Lainaus käyttäjältä: KarhulaEn löydä moittimista...........kirjoitusvirheitä on vähän, muuta en löydä. Hienoa! :) Jatka samaan malliin...
Joku sentään jaksaa kommentoida ;)
Seuraavan osan ajattelin kirjoittaa vielä tänään.
En tiedä milloin, mutta tänään kuitenkin.

Koneen näppäimistössä vikaa, saattaa joitain kirjamia jäädä välistä, yms.
Älkää siis ihmetelkö kirjoitusvirheitä, korjaan ne huomenna :)

Komeetta Roopelius, Osa 9: Maailman köyhin ankka

Roopella ja Pellellä meni aikansa päästä jorpakosta ylös ja käynnistää lentoreput uudestaan. Kun
lentoreput vihdoin käynnistyivät, niistä loppui polttoaine. Uuden polttoaineen teko olikin retken hankalin
osuus; tarvittiin 24 kuusenkäpyä, oravan häntä, 4 sulkaa Roopen pyrstöstä ja yksi silinteri.
"Silinteristäni en luovu, se maksoi ainakin kymmenen markkaa!" Roope huusi.
"Roope hyvä, kumman luovuttaisit mielummin, ensilanttisi vai silinterisi?" Pelle kysyi.
"Hmm.. silinterin" Roope vastasi.
"Siinä tapauksessa heitä se nopeasti pataan, niin voit vielä pelastaa ensilanttisi" Pelle sanoi.
"Hy-hyvä on, mutta jos selviämme hengissä, saat ostaa minulle uuden!" Roope sanoi ja heitti
silinterinsä mustaan pataan. Pelle valmisti padasta polttoainetta ja lentoreput nousivat ilmaan.
"Noniin, nyt suunta Vesuviukselle - komeetan tuloon on aikaa vain 6 tuntia" Pelle sanoi.
"Toivottavasti Milla ei ole ehtinyt tehdä mitään lantilleni" Roope sanoi.
"Niin, toivottavasti" Pelle huokaisi.

Kun he puolen tunnin lentomatkan jälkeen saapuivat Vesuviukselle, he huomasivat
maassa jotain. Roope poimi sen ja sanoi;
"Kultainen korppi"
"Eikai vain.." Pelle kauhistui ja hänen ajatuksensa osuivat oikeaan. Milla Magia
astui ulos mökistään, joka oli myös kultainen.
"Aah.. Midaan kosketus.." hän huokaisi. Milla kaulassa keikkui Roopen ensilantista
valmistettu amuletti, mikä antoi Millalle Midaan kosketuksen.
"KRÄÄÄÄÄKKSS!" Roope kiljaisi, ja pyörtyi välittömästi. Pelle yritti herätellä häntä.
"Roope, herää, meillä ei ole aikaa hukattavaksi, komeetta saapuu pian" Pelle sanoi.
"Pelle.."
"Ainiin, unohdinkin kertoa, Karhukoplan veljekset ovat parhaillaan rahasäiliösi kimpussa" Milla sanoi.
"KRÄÄÄKS!" Roope huusi uudestaan, tällä kertaa hän ei kuitenkaan pyörtynyt, vaan huusi;
"Tämä ei jää tähän, kurja noita - me palaamme vielä!"
"Tule, Pelle - mennään estämään Karhukoplan aikeet" Roope sanoi.
"Haloo, insinööri Pulkkinen. Kyllä, minä täällä, voisitteko siirtää kaikki jäljellä olevat
rahani varasäiliöön Hanhivaaraan? Vai kolme lastillista viety... ja lisää hakemassa?
No soittakaa ihmeessä poliisille, tontut! Kyllä, kuulemiin."

Pellen ja Roopen lentomatka kesti viisi tuntia. Kun he saapuivat Ankkalinnaan, kello oli 18:34.
"Kauhistus!" Roope huudahti kun näki säiliönsä.
"Rahasäiliö on tyhjennetty kokonaan" Pelle ihmetteli.
"Minä... minä.." Roope änkytti.
"Roope, komeetta näkyy jo!" Pelle huusi.
"Minä... minä... mi.."
"Roope, komeetta iskeytyy maahan vartin kuluttua!" Pelle sanoi.
"Minä.. minä... MINÄ OLEN MAAILMAN KÖYHIN ANKKA!"

Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaJoku sentään jaksaa kommentoida ;)Kyllä täällä muutkin mukana ovat, en vain raaski kommentoida keskeneräistä työtä.
Juttusi on jatkunut kyllä edelleen varsin mielenkiintoisena. Tätä tarinaasi on mukava lukea, mitenhään Roope tästä selviää? ::)

Seuraavaan osaan...

Tämä tarina loppuikin sitten tähän.
Mutta .. lupaan tehdä pian tälle tarinalle jatko-osan, missä Roope ja Pelle
etsivät kadonneita rahoja :)

Tässä siis koko komeus yhtenä pakettina :)

Komeetta Roopelius

Ensimmäinen luku: Maailmanlaajuinen katastrofiaalto

On tavallinen sunnuntai Japanin itärannikolla. Ihmiset ovat iloisia, ja
kaikki on hyvin - vai onko?
"Katsos tuota, Yul!" nuori nainen sanoi miehelleen korukaupan näyteikkunalla.
"Tuollaisen minä haluan" hän jatkoi.
"O-oletko nyt ihan varma, kultaseni?" Yul sanoi.
"Se on ihan hirveän kallis" hän sanoi.
"Höpsis! Ethän sinä mikään Roope Ankka ole" nainen vastasi.
"Terävä huomio, ei minulla niin paljoa rahaa ole" Yul vastasi.
"Tarkoitin sillä, ettet ole yhtä pihi kuin hän" nainen sanoi.
"Siis.. minun.. pitää.. o-ostaa.. t-tuo?" Yul änkytti.
"Aivan.. katso, lasi halkeilee!" nainen kiljahti äkkiarvaamatta.
Lasi todellakin halkeili, se hajosi palasiksi. Samoihin aikoihin kaikki
muutkin kaupungin lasit räjähtivät palasiksi. Ihmiset juoksivat
paniikissa, kuka minnekkin. Lopulta paniikin laannuttua huomattiin
järisyttävä asia; Kaikki arvometallit olivat kadonneet!

Samoihin aikoihin Ankkalinnassa, Roope Ankka on lukemassa työpöydällään
puistostaan löytämää sanomalehteä.
"Japanin lisäksi outoja tuhoja on tapahtunut myös Etelä-Amerikassa, ja
Thaimaan Bangkokissa..."
"Juuso, tule tänne!" Roope huusi hovimestarilleen.
"Kutsuitte, pankkiiri Ankka?" Juuso sanoi tullessaan huoneeseen.
"Katso tätä. Jo kolmessa paikkaa on tapahtunut outoja katastrofeja,
ja jokaisena kertana kaikki arvometallit ovat kadonneet" Roope selitti.
"Pelkäätte siis rahojenne puolesta?" Juuso kysyi.
"Täsmälleen" Roope sanoi.
"Haluatte siis, että kutsun insinöörinne paikalle tutkimaan asiaa?" Juuso sanoi.
"En. Haluan Pelle Pelottoman!"

Toinen luku: Kolme päivää

"Tjaa.. ei näytä ollenkaan hyvältä.." Pelle Peloton sanoi tutkiessaan outoja katastrofeja.
"Mikä nyt on, Pelle?" Roope kysyi.
"Katastrofit aiheuttaa selvästi jokin taivaankappale" Pelle sanoi.
"Luultavasti komeetta" Pelle sanoi ja katsoi Ultrakaukoputkella (patentti nro. 25366) taivaalle.
Pelle säikähti, kun huomasi taivaalla, suhteellisen lähellä maata olevan komeetan.
"Kuten arvelinkin. Komeetta on suistunut radaltaan, ja uhkaa iskeytyä maahan." Pelle sanoi.
"Mutta mikä selittää nämä katastrofit?" Roope kysyi.
"Komeetta sisältää jotain lasille herkkää ainetta, ja siksi näyteikkunatkin hajosivat" Pelle vastasi.
"Sen lisäksi siinä on yksi toinenkin ongelma" hän jatkoi.
"Mikä?" Roope kysyi.
"Kun komeetta kulkee alueen poikki, hajottaa suurimman lähellä olevan arvometalliesiintymät atomeiksi"
"Juuri sen takia kauppojen arvoesineet katosivat, mutta ihmisten taskurahoille ei käynyt mitään" Pelle sanoi.
"Eli siis.. kun se osuu maahan.."
"Tjaa.. 3 + 46 = 5538 x 79f /d845 = 3 päivää" Pelle teki laskelmia.
"Kolme päivää mihin?" Roope ihmetteli.
"Kolme päivää siihen että komeetta iskeytyy" Pelle sanoi.
"Entäs sen iskeytymispaikka?" Roope kysyi.
"Hmm.. 475- 565+ .. Komeetta iskeytyy tasan kolmen päivän kuluttua rahasäiliösi pihalle" hän sanoi.
"On ryhdyttävä pelastamaan rahojani" Roope sanoi päättäväisesti.
"Ainoa keino on rakentaa rahoille titaanisäiliö"
"Onnistuuko se kahdessa päivässä?" Roope kysyi.
"Kyllä - 20 miljardilla eurolla" Pelle vastasi.
Tömpsis!

Rakennustyöt alkoivat heti tunnin kuluttua kun Roope oli saatu
herätettyä. Pelle oli tilannut ison lastillisen titaanisäiliöön tarvittavia
ainesosia sillä kahdellakymmenellä miljardilla, minkä Roope oli ''lainannut''.
Pelle valmisti säiliön materiaalit, ja rakennusmiehet lupasivat rakentaa
säiliön. Lisäksi muutama muu mies, oli palkattu kuljettamaan rahoja
kottikärryissä uuteen säiliöön.
"Montako kärryllistä vielä?" Pelle kysyi rahaa kuljettavilta miehiltä.
"Vain 30 355 enää" yksi miehistä vastasi.
"Mainiota, jatkakaa samaan malliin. Ei Roomaa päivässä rakennettu, mutta pitäkää silti kiirettä" Pelle sanoi ja jatkoi töitä.
"Täällä seuraava lastillinen värkkiä!"
Samoihin aikoihin muuan tuntemamme henkilö katseli tapahtumia läheisestä
pensaasta. Hän näytti hyvin vahingoniloiselta.

"Kjäh kjäh.. Roopen rahat eivät ole turvassa, mikäli se minusta riippuu!"

Kolmas luku: Suuria suunnitelmia

On kulunut jo kolme tuntia. Salaperäinen henkilö pysyy vieläkin pensaan suojissa.
Työt jatkuvat, niin vakoilukin.
"Pelle, kuinka pitkällä olemme?" Roope kysyi Pelleltä tullessaan ulos.
"Hyvässä mallissa", Pelle vastasi ja lisäsi vihreää mönjää materiaaliseokseen.
"Laskelmieni mukaan uusi säiliö tulee valmiiksi kaksi tuntia ennen komeetan saapumista", hän jatkoi.
"Mainiota, voit päästää työntekijät tänään viisi minuuttia aikaisemmin kotiin", Roope sanoi ja käveli puistoon
päin. Samassa salaperäinen vakoilija katosi keskustaan päin.
"Jipii, pääsemme kotiin ennen keskiyötä!" kaikki työntekijät hurrasivat kun kuulivat että pääsevät kotiin jo 23:55.
"Olkaa nyt vain hiljaa ja jatkakaa töitä", Pelle sanoi.
"Työaikaa on vielä kuusi tuntia jäljellä."

Katsotaan nyt, mitä salaperäinen vakoilijamme puuhaa;
"Puuh.. läähh.. vihdoinkin perillä".
Vakoilija oli saapumut Kroisos Pennosen toimistolle, ja kiipesi nyt portaita ylös.
"Huoh.. kaikki kaipaamanne tiedot ovat nyt minulla, herra Pennonen", vakoilija sanoi.
"Saanko nyt palkkioni kuten lupasitte?" hän jatkoi.
"Tottakai, Lievistö tuo sen piakkoin", Kroisos Pennonen sanoi.
"Mutta ensin haluaisin kuulla hieman "tietojasi", hän sanoi.
"Vai tietoja.. noh, Roope aikoo siis tehdä komeetalle jotain, hän on varautunut", vakoilija sanoi.
"Varautunut? Miten?" Kroisos ihmetteli.
"Hän on rakentamassa titaanisäiliötä Pelle Pelottoman johdolla" vakoilija sanoi.
"Ennenkuulimatonta!" Kroisos huudahti. Samassa Lievistö astui sisään toimistoon.
"Tässä kirjanne, johtaja" hän sanoi.
"Ostin sen kaupungin museosta kahdellakymmenellä miljoonalla, kuten pyysitte"
"Noh, anna se nyt minulle" vakoilija sanoi.
"Odotas! Katson ensin yhden asian kirjasta" Kroisos sanoi.
Hän otti kirjan Lievistöltä, ja selasi sen sivulle 236.
"Ahaa! Tuossa se on" Kroisos huusi iloisesti.
"Lievistö, osta Hypermarketista kaksikymmentä persikkaa ja tee näin.. supisupi.." Kroisos sanoi.
Lievistö lähti hommiin. Samalla hetkellä vakoilija otti kirjan ja hyppäsi ikkunasta ulos.

Neljäs luku: Lievistön isku

Lievistö saapui Ankkalinnan hedelmäkaupalle. Hänen oli määrä ostaa kaksikymmentä persikkaa:
"Kaksikymmentä persikkaa kiitos" Lievistö sanoi myyjälle.
"Herttinen, tehän olette Kroisos Pennosen..." myyjä ehti sanoa.
"Niin, niin - jaarittelut sikseen, tarvitsen ne persikat" Lievistö keskeytti.
"Niiden hinta on noussut kovasti, en usko että herra Pennonen.."
"Annatko ne persikat vai joudunko ottamaan väkisin?" Lievistö tiuskaisi myyjälle.
"Hy-hyvä on.. 20 euroa.." myyjä sanoi. Lievistö heitti rahat tiskille ja lähti.
Hän käveli varttitunnin kaupungin itäosaa kohti, kunnes saapui rautasepän luo.
"Päivää - paljonko maksaisi kahdenkymmenen persikan murskaaminen?" Lievistö kysyi sepältä.
"En minä persikoita murskaa, ne pilaavat välineet" seppä sanoi.
"Siinä tapauksessa ostan tämän paikan" Lievistö sanoi.
"Verstaani ei ole myynnissä!" seppä huudahti vastaukseksi.
"Tarjoan kolme miljoonaa?"

Kun Lievistö oli saanut persikat murskattua ja laitettua purkkiin, ihan Pennosen ohjeiden mukaan,
hän lähti kohti rahasäiliötä. Hän piilotteli aluksi puun takana, ja odotteli sopiva tilaisuutta.
Tilaisuuden tullen, hän hiipi varovaisesti titaaniseoksen luo, ja kaatoi koko purkillisen
persikkamuhennosta seokseen. Sitten hän piiloutui pensaan taakse katsomaan tilannetta.
"Diipadaapa.." Pelle lauleskeli kun hän meni seoksen luo hakemaan uutta lastia.
Hän katsoi astiaan, ja häneltä pääsi kovaääninen "KÄÄÄK!".
Pelle juoksi nopeasti säiliön ovesta sisään, ja suoraan Roopen toimistolle.
"Pelle, mikäs nyt on hätänä?" Roope kysyi tyynesti Pelleltä.
"Roope, me emme saa säiliötä valmiiksi ajoissa"

Viides luku: Yllättävä siirto

Roope katsoi hetken ihmeissään Pelleä. Sitten hän tajusi tapahtuneen, ja kysyi Pelleltä:
"Mi-miten niin emme saa valmiiksi?"
"Titaaniseos on muutettu sementiksi" Pelle vastasi.
"Sementiksi?!" Roope kiljaisi ja pyörtyi välittömästi.
Kun Pelle oli saanut Roopen herätettyä kultapölyllä, Roope päätti ettei luovuta:
"Onko mitään enää tehtävissä, Pelle?" Roope kysyi.
"Toki, voimme muuttaa komeetan kiertorataa" Pelle vastasi.
"Paljonko se maksaa?" Roope kysyi ja katsoi taivaalle.
"Vain toiset 20 miljardia" Pelle sanoi.
"Miksi niin paljon?" Roope kysyi ihmeissään Pelleltä.
"Kukaan astronautti ei rupea noin vaaralliseen tehtävään alemmalla hinnalla" Pelle vastasi.
"Hmm.. kuinka vaikea tehtävä on?" Roope kysyi.
"Ei sinänsä vaikea, vaarallinen vain - täytyy vain osata painella nappuloita" Pelle selitti.
"Entä jos valitsen tehtävään jonkun tavallisen tallaajan?" Roope kysyi.
"He vaativat ainakin tuplahinnan" Pelle vastasi.
"Minäpä tiedänkin erään, jonka saan tuhatkertaisesti halvemmalla.." Roope sanoi, ja tarttui puhelimeen.

"HYVÄ ANKKALINNA, ANTAA PALAA!"
"Aku-setä, puhelin soi" Aku Ankan sisarenpoika Tupu Ankka ilmoitti sedälleen.
"Vastaa sinä, televisiosta tulee juuri loppuottelu" Aku vastasi.
"Haloo, Tupu Ankka puhelimessa"
"Täällä Roope-setä, onko setänne kotona?"
"Kyllä hän kotona vaikuttaa olevan, en kyllä tosin ole varma onko hänellä kaikki kotona"
"HYVÄ! TEHKÄÄ MAALI!"
"Käske Aku rahasäiliölle välittömästi, tai tulen perimään kahden vuoden vuokrat"
"Se-selvä"
"Aku-setä, Roope-setä käski sinun raahautua nopeasti rahasäiliölle" Tupu sanoi.
"Entä jos kieltäydyn?" Aku kysyi.
"Hän tulee perimään kahden vuoden vuokr..." Ennenkuin Tupu oli muuta ehtinyt sanoa, Aku oli
jo kiitänyt 313:sella rahasäiliölle.

"Mitä nyt, Roope-setä? Keskeytit vuoden matsin" Aku kysyi.
"Tarvitsen apuasi tärkeässä tehtävässä" Roope vastasi.
"Missä tehtävässä tällä kertaa?" Aku kysyi turhautuneesti.
Roope vetäisi kankaan pois, ja sanoi: "Tässä"

Kuudes luku: Viimeinen vuorokausi

Kankaan alta paljastui jotain. Se oli jättiläismäinen avaruusraketti. Aku katsoi sitä ihmeissään.
"Lä-lähetät minut a-avaruuteen?" Aku kysyi.
"Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki" Roope vastasi.
"Mitä siis haluat minun tekevän?" Aku kysyi.
"Muuttavan komeetan kiertorataa" Roope sanoi itsestäänselvästi.
"A-ai sen komeetan mistä puhutaan uutisissa kokoajan?" Aku kysyi jälleen.
"Täsmälleen" Roope sanoi ja avasi raketin oven.
"Vau, tämähän on aivan uskomaton - missä vaiheessa rakennutit sen?" Aku ihaili rakettia.
"Pelle siirsi sen tänne hetki sitten, se on ollut hänellä varastossa" Roope vastasi.
"Mutta, jätän sinulle ohjeet paperille, niin tiedät mitä tehdä" Roope sanoi, ja käynnisti raketin.
"Hei, en minä vielä halua, menen Iineksen kanssa syömään!" Aku huusi.
"Aika on rahaa, Aku ja tässä tapauksessa aikaa on vain 22 tuntia" Roope sanoi ja poistui raketista.
Aku jäi huutelemaan ikkunaan jotain, kun raketti nousi ylös ja ampaisi avaruuteen.

"Hyvä on, luetaan sitten ohjeet" Aku sanoi päättäväisesti itselleen.
"Kun komeetta on näkyvissä, paina nappulaa B ja samalla vedä vivusta K56"
"Mikä ihme on nappula B ja mikä vipu K56?" Aku ihmetteli.
"Kun olet saanut komeetan kiinni, paina nappulaa 235 ja vedä vivusta FJ74 jonka jälkeen sinun
eteesi ilmestyy vipu 33, vedä siitä niin nappulan 33L lukitus vapautuu..."
"KÄÄÄÄÄK! Näissähän menee pää ihan pyörälle" Aku huusi ja laittoi ohjeet laatikkoon.
"Hetkinen.. onkos tuo.. se komeetta?" Aku ihmetteli.
"KÄÄÄÄÄÄK! missä ne himputin ohjeet ovat..." Aku löytää laatikosta ohjeet, väärinpäin.
"Ahaa - vedä vivusta 33.." Aku luki ja katsoi ohjauspöytää.
"Missä on vipu 33?" hän huusi ja katsoi ohjetta.
"Ahaa, ennen sitä täytyy painaa nappia 33L ..." Aku luki taas ja painoi nappia.
"HNGGGGG, miksi tämä ei toimi?!?!" Aku hakkasi nappulaa ja lopulta potkaisi itsetuhovipua.
"PIIP, PIIP - VAROITUS, ITSETUHO KÄYNNISSÄ; 60, 59, 58, 57.."
"Mitä ihmettä tämä vehje meinaa?"
"51, 50, 49, 48, 47, 46.."
"Täytyy pyytää Roope-sedältä apua radiopuhelimella" Aku sanoi itsekseen.
KRRTTTZZz... rrzzz..
"Himputin laite, toimi nyt, toimi, toimi, toimi!"
"26, 25, 24, 23, 22, 21..."

Seitsemäs luku: Vakoilijan paluu

Roope istui toimistossaan nyrpeän näköisenä. Samaan aikaan Pelle juoksi portaat ylös toimistoon.
"Jotenkin aavistelin pahaa lähettäessäni Akun pelastamaan rahojani" Roope sanoi.
"Ai, sinä tiedätkin jo.." Pelle sanoi.
"Kyllä, minä tiedän että Aku räjäytti itsensä Tyyneenmereen" Roope sanoi.
"Nyt vain ihme voi pelastaa rahani" Roope huokaisi.
"Aivan.. aikaa on enää 13,3 tuntia" Pelle vastasi huolestuneesti.
"Jos nään Akun vielä joskus, haastan hänet oikeuteen.." Roope sanoi.
"Ei, vaan käsken poliisien suoraan anta elinkautisen!" Roope nousi pöydälle seisomaan.
"Ei, vaan hirtän - ei, poltan, ei vaan puukotan!" Roope huusi.
"Tai räjäytän taivaan tuuliin, tai, tai.."
"Roope, rauhoitu hyvä mies" Pelle sanoi.
"On vielä eräs keino, tosin onnistumismahdollisuus on 0,000001%"
"Kerro ihmeessä!" Roope tuli heti paremmalle tuulelle.
"Meidän täytyy vain.. sipisupi.."

Samoihin aikoihin ulkona salaperäinen vakoilijamme on palannut. Hänellä on kirja ja
taikasauva mukana.
"Tällä kertaa en voi epäonnistua, on viimeinen mahdollisuuteni saada Roopen ensilantti" vakoilija sanoi.
"Loitsuni on tällä kertaa niin vedenpitävä, että Roope ja hänen keksijäkaverinsa tainnuttuvat sekunnissa"
"Ja mikä parasta - minä saan Midaan kultaisen kosketuksen!"
"Minusta tulee maailman rikkain ankka!" vakoilija rallatteli iloisesti pihalla.
"Mutta nyt itse asiaan" hän sanoi ja osoitti taikasauvallaan rahasäiliötä.
"Omm.. tulinsamun, mallahei loretsum ipsum patsun, tulkoon voima mahtavinnnnn!"
Vihreänpunainen valosuihku lensi taikasauvasta kohti rahasäiliötä. Se osui suoraan kupuun, jonka alla ensilantti makaa. Roopen ja Pellen keskustellessa, lantti alkoi hiljaa leijua kohti ikkunaa loitsun voimalla.
KRÄTS!
"Mikä se oli?" Roope havahtui ja katsoi lanttia.
"Simpura, voimat loppuivat kesken, täytyy hakea lantti itse" vakoilija manasi.
Hän käveli portaat ylös rahasäiliöön.
"E-en käsitä, miten kupu voi noin vain rik.."
Vakoilija potkaisi oven auki. Roope ja Pelle huusivat yhteen ääneen:
"Milla Magia!"

Kahdeksas luku: Viimeinen oljenkorsi

"Posauspommi teille!" Milla Magiaksi paljastunut vakooja sanoi ampuessaan posauspommin kohti Roopea ja Pelleä. Sitten hän otti Roopen ensilantin ja lähti juoksemaan rahasäiliön portaita takaisin alas.
"Pelle, Milla lähtee pakoon!" Roope huusi.
"Hänellä on ensilanttini!" Roope jatkoi huutamista.
"Rauhoitu nyt Roope, otamme hänet kiinni minun lentorepuillani (patentti nro. 2435)" Pelle sanoi.
"Mutta Milla lentää jo kaukana, hänellä on luuta!" Roope sanoi epätoivoisesti.
"Me saamme hänet kyllä kiinni, ota vain reppu selkääsi" Pelle sanoi ja käynnisti omansa.
"Hy-hyvä on.." Roope sanoi ja käynnisti lentorepun.
"Hyppää ikkunasta ulos, niin otetaan suunta kohti Vesuviusta!" Pelle sanoi.
"Hyvä on, hyvä on - ei tarvitse hoputtaa, sen verran hankala tämä laite on" Roope sanoi ja pääsi hyppäämään ikkunasta. He molemmat lensivät useita tunteja Millan perässä, kunnes Vesuviukselle oli
enää hetken matka;
"Pihkura, he saavuttavat minua" Milla ajatteli.
"Täytynee käyttää salaista asetta.." Milla sanoi ja otti taskustaan euron kolikon.
"Muunnumtuunnum, kopioksi ensilantinnn!" Milla loihti mielessään, ja kolikko muuttui juuri
samanlaiseksi kuin Roopen ensilantti. Milla heitti sen taakseen, ja huusi;
"Ottakaa kiinni jos saatte!" Samalla hän lähti kovaa kyytiä Vesuviukselle oikea lantti mukanaan.
"Kjäh kjäh... he menivät ansaani..." Milla ajatteli vahingoniloisesti.
"Midaan kosketus, täältä tullaan!" Milla huusi ja laskeutui Vesuviukselle.

"LANTTINII, OI RAKAS ONNENLANTTINI!" Roope huusi ja hyppäsi laskuvarjolla kolikon perään.
"Roope, tule takaisin, se voi olla ansa!" Pelle huusi Roopea, mutta päätti hänkin laskeutua.
Alhaalla Roope etsi lanttia, kun Pelle saapui kolikko kourassaan:
"Tätäkö etsit?" hän kysyi ja ojensi lantin Roopelle.
"Juuri tätä.." Roope sanoi himoiten kolikkoa.
"Voisimmeko nyt jatkaa matkaamme?" Pelle kysyi Roopelta.
"Kyl.. hetkinen! Tämä ei ole minun ensilanttini!" Roope huudahti.
"Mi-miten niin?" Pelle kysyi varovaisesti.
"Se kurja noita-ankka huijasi meitä pahemman kerran.." Roope sanoi silmät punaisina.
"KIROTTU OLKOON, MILLA MAGIA!!"

Yhdeksäs luku: Maailman köyhin ankka

Roopella ja Pellellä meni aikansa päästä jorpakosta ylös ja käynnistää lentoreput uudestaan. Kun
lentoreput vihdoin käynnistyivät, niistä loppui polttoaine. Uuden polttoaineen teko olikin retken hankalin
osuus; tarvittiin 24 kuusenkäpyä, oravan häntä, 4 sulkaa Roopen pyrstöstä ja yksi silinteri.
"Silinteristäni en luovu, se maksoi ainakin kymmenen markkaa!" Roope huusi.
"Roope hyvä, kumman luovuttaisit mielummin, ensilanttisi vai silinterisi?" Pelle kysyi.
"Hmm.. silinterin" Roope vastasi.
"Siinä tapauksessa heitä se nopeasti pataan, niin voit vielä pelastaa ensilanttisi" Pelle sanoi.
"Hy-hyvä on, mutta jos selviämme hengissä, saat ostaa minulle uuden!" Roope sanoi ja heitti
silinterinsä mustaan pataan. Pelle valmisti padasta polttoainetta ja lentoreput nousivat ilmaan.
"Noniin, nyt suunta Vesuviukselle - komeetan tuloon on aikaa vain 6 tuntia" Pelle sanoi.
"Toivottavasti Milla ei ole ehtinyt tehdä mitään lantilleni" Roope sanoi.
"Niin, toivottavasti" Pelle huokaisi.

Kun he puolen tunnin lentomatkan jälkeen saapuivat Vesuviukselle, he huomasivat
maassa jotain. Roope poimi sen ja sanoi;
"Kultainen korppi"
"Eikai vain.." Pelle kauhistui ja hänen ajatuksensa osuivat oikeaan. Milla Magia
astui ulos mökistään, joka oli myös kultainen.
"Aah.. Midaan kosketus.." hän huokaisi. Milla kaulassa keikkui Roopen ensilantista
valmistettu amuletti, mikä antoi Millalle Midaan kosketuksen.
"KRÄÄÄÄÄKKSS!" Roope kiljaisi, ja pyörtyi välittömästi. Pelle yritti herätellä häntä.
"Roope, herää, meillä ei ole aikaa hukattavaksi, komeetta saapuu pian" Pelle sanoi.
"Pelle.."
"Ainiin, unohdinkin kertoa, Karhukoplan veljekset ovat parhaillaan rahasäiliösi kimpussa" Milla sanoi.
"KRÄÄÄKS!" Roope huusi uudestaan, tällä kertaa hän ei kuitenkaan pyörtynyt, vaan huusi;
"Tämä ei jää tähän, kurja noita - me palaamme vielä!"
"Tule, Pelle - mennään estämään Karhukoplan aikeet" Roope sanoi.
"Haloo, insinööri Pulkkinen. Kyllä, minä täällä, voisitteko siirtää kaikki jäljellä olevat
rahani varasäiliöön Hanhivaaraan? Vai kolme lastillista viety... ja lisää hakemassa?
No soittakaa ihmeessä poliisille, tontut! Kyllä, kuulemiin."

Pellen ja Roopen lentomatka kesti viisi tuntia. Kun he saapuivat Ankkalinnaan, kello oli 18:34.
"Kauhistus!" Roope huudahti kun näki säiliönsä.
"Rahasäiliö on tyhjennetty kokonaan" Pelle ihmetteli.
"Minä... minä.." Roope änkytti.
"Roope, komeetta näkyy jo!" Pelle huusi.
"Minä... minä... mi.."
"Roope, komeetta iskeytyy maahan vartin kuluttua!" Pelle sanoi.
"Minä.. minä... MINÄ OLEN MAAILMAN KÖYHIN ANKKA!"