Nyt kun vielä muistan niin annan numeeriset arvosanat niille kolmelle ekalle lehdelle:
46/2005: 7
23/2000: 8-
13/2001: 8½
Mitenkäs souffleur sitten tuon seuraavan lehden kanssa toimitaan eli oletko jo antanut tämän esittelyn tekemisen jollekin muulle tehtäväksi? Jos et ole antanut hommaa vielä kellekään, niin minä voin hoitaa sen puolestasi.
Kirjoittaja
Aihe: Viikon vanha Akkari
(57 viestiä)
Mattiii
Viikon vanha Akkari
Viesti 46 -
20.08.2010 klo 12:00:49
Parooni
Viikon vanha Akkari
Viesti 47 -
21.08.2010 klo 12:07:58
Lainaus käyttäjältä: MattiiiMitenkäs souffleur sitten tuon seuraavan lehden kanssa toimitaan eli oletko jo antanut tämän esittelyn tekemisen jollekin muulle tehtäväksi? Jos et ole antanut hommaa vielä kellekään, niin minä voin hoitaa sen puolestasi.
Uutta lehteä ei ole keneltäkään kuulunut, joten etköhän voi antaa palaa.
Uutta lehteä ei ole keneltäkään kuulunut, joten etköhän voi antaa palaa.
Mattiii
Viikon vanha Akkari
Viesti 48 -
21.08.2010 klo 14:33:38
No niin, arvontakone arpoi seuraavan, joka sisältää mm. Barksin klassikkotarinan:
AA 1/2003
http://outducks.org/fi/aa/2003/fi_aa2003_01a.jpg
Lehden tarinat:
Aku Ankka: Mitä tuli luvatuksi (Terry Laban & Vicar)
Pelle Peloton: Auttamattoman antelias (Hugo Sauer & Bas Heymans)
Roope-setä: Meren kuningatar (Carl Barks)
AA 1/2003
http://outducks.org/fi/aa/2003/fi_aa2003_01a.jpg
Lehden tarinat:
Aku Ankka: Mitä tuli luvatuksi (Terry Laban & Vicar)
Pelle Peloton: Auttamattoman antelias (Hugo Sauer & Bas Heymans)
Roope-setä: Meren kuningatar (Carl Barks)
souffleur m
Viikon vanha Akkari
Viesti 49 -
22.08.2010 klo 16:19:45
Hyvä homma, että uuden numeron esittely hoitui siitä huolimatta, etten perjantaina enää ehtinyt tänne kirjoittaa. ;) Tosiaan muutkin voi näitä esittelyitä tehdä, tämänviikkoinen reissu kun ei minultakaan jäänyt viimeiseksi.
Tässä vielä jo arvosteltujen numeroiden päivitetty ranking:
RANKING
1. 13/2001 8,67 ____ 4. 23/2000 7,75
2. 45/2007 7,88 ____ 5. 46/2005 7,25
3. 51/2003 7,83 ____ 6. 40/2008 7,13
Tässä vielä jo arvosteltujen numeroiden päivitetty ranking:
RANKING
1. 13/2001 8,67 ____ 4. 23/2000 7,75
2. 45/2007 7,88 ____ 5. 46/2005 7,25
3. 51/2003 7,83 ____ 6. 40/2008 7,13
Mac Ducky
Viikon vanha Akkari
Viesti 50 -
22.08.2010 klo 22:04:42
Tämä on kyllä pakko arvostella, koska kyseiseen lehteen liittyy lämpimiä muistoja. :) Lehti oli siis ensimmäinen akkari mikä postiluukkuuni tipahti.
Juupajuu, lehti alkaa Vicarin töhertämällä tarinalla, jonka juoni on aika "vicarmainen". (Joo tiedän, ettei tarinaa ole käsikirjoittanut Vicar :D) Aku töpeksii ja saa suututettua Iineksen ja lupaa sitten parantaa tapansa. Aku menettää odotetusti hermonsa tarinan lopussa, mutta Iines antaa anteeksi. Tarina on aika hauska, mm. Akun haukkumanimet ja kitisemiset saavat hymyn huulille. Vaikka tarina onkin hiukan ennalta-arvattava, niin silti tarina on melko hyvä. 8
Lehden 2. tarina on Bas Heymansin piirtämä stoori. Odotetusti hieman huumorillisempi tarina. Juoni on hyvä ja tapahtumat etenevät tarpeeksi nopeasti. Piirroksetkin ovat onnistuneet hyvin, hahmojen ilmeet varsinkin ovat aika komeita. Varmaa Heymans-laatua ja siksi tarina ansaitseekin arvosanakseen 8'n .
Lopuksi vielä herkutellaan Barksin klassikkotarinalla. Tarina alkaa harvinaisen räväkästi eikä siinä ole turhia jaaritteluja. Jäi vaan ihmetyttämään tarinan lopussa, että harvinaisen hyvin Iines pystyy itsensä ehostamaan meren pohjassa. :D Noh, ankat ovat ankkoja, kaipa Iines käytti jotain RA-yhtymän luksusmeikkejä. 9-
Lehti oli hyvä avaus vuodelle. Turhia nelisivuisia ei löytynyt, vaan lehti sisälsi kolme hyvää tarinaa. Lehden keskiarvo on siis 8+.
Juupajuu, lehti alkaa Vicarin töhertämällä tarinalla, jonka juoni on aika "vicarmainen". (Joo tiedän, ettei tarinaa ole käsikirjoittanut Vicar :D) Aku töpeksii ja saa suututettua Iineksen ja lupaa sitten parantaa tapansa. Aku menettää odotetusti hermonsa tarinan lopussa, mutta Iines antaa anteeksi. Tarina on aika hauska, mm. Akun haukkumanimet ja kitisemiset saavat hymyn huulille. Vaikka tarina onkin hiukan ennalta-arvattava, niin silti tarina on melko hyvä. 8
Lehden 2. tarina on Bas Heymansin piirtämä stoori. Odotetusti hieman huumorillisempi tarina. Juoni on hyvä ja tapahtumat etenevät tarpeeksi nopeasti. Piirroksetkin ovat onnistuneet hyvin, hahmojen ilmeet varsinkin ovat aika komeita. Varmaa Heymans-laatua ja siksi tarina ansaitseekin arvosanakseen 8'n .
Lopuksi vielä herkutellaan Barksin klassikkotarinalla. Tarina alkaa harvinaisen räväkästi eikä siinä ole turhia jaaritteluja. Jäi vaan ihmetyttämään tarinan lopussa, että harvinaisen hyvin Iines pystyy itsensä ehostamaan meren pohjassa. :D Noh, ankat ovat ankkoja, kaipa Iines käytti jotain RA-yhtymän luksusmeikkejä. 9-
Lehti oli hyvä avaus vuodelle. Turhia nelisivuisia ei löytynyt, vaan lehti sisälsi kolme hyvää tarinaa. Lehden keskiarvo on siis 8+.
Somebody
Viikon vanha Akkari
Viesti 51 -
03.10.2010 klo 10:32:45
Kellään tietoa, jatkuuko tämä homma vielä? ???
souffleur m
Viikon vanha Akkari
Viesti 52 -
29.10.2010 klo 15:16:43
Minun puolestani kyllä. Viimeisimmästä numerosta 1/2003 voin itse kirjoittaa arvostelua tässä viikonloppuna ja heti kun(/jos) se kolmen arvostelijan raja ylittyy, uusi numero voitaneen ottaa arvosteltavaksi mahdollisimman pian.
souffleur m
Viikon vanha Akkari
Viesti 53 -
17.11.2010 klo 17:09:39
Alkuperäinen viestin lähettämispäivä on 4.11.2010.
Olen ollut viime päivät vähän heikommassa hapessa flunssan takia, eikä ajatus ole oikein kulkenut tällaisissa pidemmissä teksteissä. Sen takia tämän viimeisimmän Viikon vanhan Akkarinkin arvostelu on päässyt lykkääntymään, mutta nyt kyllä yritän vaikka väkisin saada jotain tarinaa aikaiseksi:
Numero 1/2003 on mielestäni melko tyypillinen avaus erityisesti 2000-luvun vuosikerralle. Kokonaisuus on pitkälti Barksin pitkän seikkailun varassa, mutta ihan luettavaa kamaa muutkin tarinat toki ovat, vaikkakin kovin perinteistä ja monta kertaa aiemmin (ja myöhemmin) nähtyä. Ihan mukava numero kyseessä kuitenkin. Vuosikertaa 2003 pidän yleisestikin ottaen mainiona ja kieltämättä siihen liittyy myös tiettyä nostalgiaa, onhan kyseessä ensimmäinen minullekin tilattu vuosikerta. ;)
Numero alkaa Vicarin kuvittamalla johtosarjalla, joka on tosiaankin melko tavanomainen hupailu. Juoni on hyvä ja viihdyttävä, mutta kieltämättä sitä vaivaa lievä kuluneisuus. Käänteet ovat pitkälti sellaista peruskauraa ja loppukin on kliseisen onnellinen. Silti tarina etenee kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävästi, esimerkiksi Vicarin piirrosten luoma kepeä tunnelma on vertaansa vailla. Kokonaisuutena sujuva, muttei mikään elämää suurempi aloitus numerolle.
Seuraava Pelle-tarina on melko tyypillistä hollantilaista. Tyypillistä hyvässä mielessä. Kyseessä ei ole mikään viime vuosien Akkareille ominainen nelisivuinen, vaan ideasta on selvästi otettu kaikki ilo irti ja kokonaisuutena onkin varsin kelvollinen hupailu. Myös Bas Heymans on onnistunut kuvittamaan tarinan hyvin, varsin kepeä tunnelma hänenkin piirroksissaan on. Suhteellisen hyvä välisarja, muttei tämäkään sen enempää.
Barksin Meren kuningattaresta puolestaan olen aina pitänyt. Tarina tosiaan herättää kiinnostuksen heti ensimmäisessä ruudussa ja juoni sisältää muutenkin monia hyviä elementtejä. Vedenalainen maailma on kiehtova. Myös piirroksista ja tunnelmasta pidän, tämähän lienee myös yksi viimeisistä Barksin piirtämistä tarinoista. Huomionarvoisena asiana mainittakoon se, kuinka taitavasti Barks on sekoittanut tässä(kin) tarinassa faktaa ja fiktiota; pelastusoperaatio 1200 sylen syvyydessä selitetään varsin realistisesti uusien keksintöjen avulla, eikä niin, että ankat vain päättävät lähteä matkaan ilman sen suurempaa asiaan paneutumista. Tokihan myös epärealistisuuttakin esiintyy, mutta sehän on vain hyvän tarinan tae. Kokonaisuutena tarina on siis varsin mukava, mutta Barksin legendaarisimpien sarjojen tasolle se ei kyllä mielestäni aivan yllä. Esimerkiksi loppu on vähän töksähtävä, kun kesken tarinan kliimaksin asiat ratkeavatkin pelkästään ehostusvälineiden mukaantulolla. Mutta kuten jo sanottu, tarinasta olen aina kokonaisuutena pitänyt.
Tämän numeron arvosana: 8
Muokkaus:Huom! Seuraava numero esitellään heti, kun vähintään kolme henkilöä on arvioinut nyt arvioitavissa olevan numeron 1/2003. Tarvittaessa asiaan voi toki tehdä poikkeuksenkin, jos numerosta ei esimerkiksi ole enää mitään sanottavaa tai lehteä ei löydy halukkailta arvostelijoilta, yms.
Olen ollut viime päivät vähän heikommassa hapessa flunssan takia, eikä ajatus ole oikein kulkenut tällaisissa pidemmissä teksteissä. Sen takia tämän viimeisimmän Viikon vanhan Akkarinkin arvostelu on päässyt lykkääntymään, mutta nyt kyllä yritän vaikka väkisin saada jotain tarinaa aikaiseksi:
Numero 1/2003 on mielestäni melko tyypillinen avaus erityisesti 2000-luvun vuosikerralle. Kokonaisuus on pitkälti Barksin pitkän seikkailun varassa, mutta ihan luettavaa kamaa muutkin tarinat toki ovat, vaikkakin kovin perinteistä ja monta kertaa aiemmin (ja myöhemmin) nähtyä. Ihan mukava numero kyseessä kuitenkin. Vuosikertaa 2003 pidän yleisestikin ottaen mainiona ja kieltämättä siihen liittyy myös tiettyä nostalgiaa, onhan kyseessä ensimmäinen minullekin tilattu vuosikerta. ;)
Numero alkaa Vicarin kuvittamalla johtosarjalla, joka on tosiaankin melko tavanomainen hupailu. Juoni on hyvä ja viihdyttävä, mutta kieltämättä sitä vaivaa lievä kuluneisuus. Käänteet ovat pitkälti sellaista peruskauraa ja loppukin on kliseisen onnellinen. Silti tarina etenee kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävästi, esimerkiksi Vicarin piirrosten luoma kepeä tunnelma on vertaansa vailla. Kokonaisuutena sujuva, muttei mikään elämää suurempi aloitus numerolle.
Seuraava Pelle-tarina on melko tyypillistä hollantilaista. Tyypillistä hyvässä mielessä. Kyseessä ei ole mikään viime vuosien Akkareille ominainen nelisivuinen, vaan ideasta on selvästi otettu kaikki ilo irti ja kokonaisuutena onkin varsin kelvollinen hupailu. Myös Bas Heymans on onnistunut kuvittamaan tarinan hyvin, varsin kepeä tunnelma hänenkin piirroksissaan on. Suhteellisen hyvä välisarja, muttei tämäkään sen enempää.
Barksin Meren kuningattaresta puolestaan olen aina pitänyt. Tarina tosiaan herättää kiinnostuksen heti ensimmäisessä ruudussa ja juoni sisältää muutenkin monia hyviä elementtejä. Vedenalainen maailma on kiehtova. Myös piirroksista ja tunnelmasta pidän, tämähän lienee myös yksi viimeisistä Barksin piirtämistä tarinoista. Huomionarvoisena asiana mainittakoon se, kuinka taitavasti Barks on sekoittanut tässä(kin) tarinassa faktaa ja fiktiota; pelastusoperaatio 1200 sylen syvyydessä selitetään varsin realistisesti uusien keksintöjen avulla, eikä niin, että ankat vain päättävät lähteä matkaan ilman sen suurempaa asiaan paneutumista. Tokihan myös epärealistisuuttakin esiintyy, mutta sehän on vain hyvän tarinan tae. Kokonaisuutena tarina on siis varsin mukava, mutta Barksin legendaarisimpien sarjojen tasolle se ei kyllä mielestäni aivan yllä. Esimerkiksi loppu on vähän töksähtävä, kun kesken tarinan kliimaksin asiat ratkeavatkin pelkästään ehostusvälineiden mukaantulolla. Mutta kuten jo sanottu, tarinasta olen aina kokonaisuutena pitänyt.
Tämän numeron arvosana: 8
Muokkaus:Huom! Seuraava numero esitellään heti, kun vähintään kolme henkilöä on arvioinut nyt arvioitavissa olevan numeron 1/2003. Tarvittaessa asiaan voi toki tehdä poikkeuksenkin, jos numerosta ei esimerkiksi ole enää mitään sanottavaa tai lehteä ei löydy halukkailta arvostelijoilta, yms.
Parooni
Viikon vanha Akkari
Viesti 54 -
17.11.2010 klo 20:28:23
Tässä on ollut vähän omien mielipiteiden suhteen jonkin sorttista kriisiä itsekritiikin suhteen, mutta nyt sain muokattua kutakuinkin jäntevän paketin asiaa:
1/2003
Tämä lehti tuli luettua jo ennen tuota foorumin nurinmenoa, ja nyt toisella lukukerralla erityisesti Vicarin johtosarja toimi huomattavasti paremmin.
Minuakin huvittivat Vicarin johtosarjassa erityisesti Akun raivolauseet, niissä suomennos on elävää ja hauskaa. Akun luonteenpiirremuutos-sarjana ihan toimiva kokonaisuus: aihe, jota Aku-tarinoissa on kuitenkin suhteellisen paljon kierrätetty.
Bas Heymansin Pelle-tarina on veljesten taattua laatua, vaikka parhaimpien tarinoidensa hillittömyyteen ei tässä ylletäkään. Silti monien muiden nykytekijöiden tuotantoon verrattuna juonellisesti ja hupaisien yksityiskohtien (esim. minkä näköinen karhukonna on ilman maskia) ansiosta hyvinkin revittelevä tarina.
Tämä numerohan oli itse asiassa ensimmäinen, joka aloitti tuon perinteen, että vuoden ensimmäinen numero sisältää pitkän Barks-klassikon. Barksin myöhäistuotannon sarjana Meren kuningatar on juonellisesti mukavan laajalle kurottuva tarina, jossa pisti silmään erityisesti Iineksen 60-lukulaisempi ulkonäkö ja nykysilmin katsottuna retrompi lookki.
Lehden arvosana (1-10): 8
1/2003
Tämä lehti tuli luettua jo ennen tuota foorumin nurinmenoa, ja nyt toisella lukukerralla erityisesti Vicarin johtosarja toimi huomattavasti paremmin.
Minuakin huvittivat Vicarin johtosarjassa erityisesti Akun raivolauseet, niissä suomennos on elävää ja hauskaa. Akun luonteenpiirremuutos-sarjana ihan toimiva kokonaisuus: aihe, jota Aku-tarinoissa on kuitenkin suhteellisen paljon kierrätetty.
Bas Heymansin Pelle-tarina on veljesten taattua laatua, vaikka parhaimpien tarinoidensa hillittömyyteen ei tässä ylletäkään. Silti monien muiden nykytekijöiden tuotantoon verrattuna juonellisesti ja hupaisien yksityiskohtien (esim. minkä näköinen karhukonna on ilman maskia) ansiosta hyvinkin revittelevä tarina.
Tämä numerohan oli itse asiassa ensimmäinen, joka aloitti tuon perinteen, että vuoden ensimmäinen numero sisältää pitkän Barks-klassikon. Barksin myöhäistuotannon sarjana Meren kuningatar on juonellisesti mukavan laajalle kurottuva tarina, jossa pisti silmään erityisesti Iineksen 60-lukulaisempi ulkonäkö ja nykysilmin katsottuna retrompi lookki.
Lehden arvosana (1-10): 8
souffleur m
Viikon vanha Akkari
Viesti 55 -
18.11.2010 klo 14:40:07
Ja näin on viimein uuden numeron aika:
AA 9/2002
http://i51.tinypic.com/2cmrzmc.gif
Lehden tarinat:
Aku Ankka: Kiitävä kuikka (Charlie Martin & Daniel Branca)
Aku Ankka: Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä (Daan Jippes & Freddy Milton)
Aku Ankka: Kieroa keilailua (Dave Rawson & Colomer)
Lisäksi mukana oli Monsterit Oy -aiheinen filminurkka, monsteripeli, sekä yksisivuinen (Bill Walsh & Manuel Gonzales). 36 sivua.
Numeron 1/2003 keskiarvoksi tuli ≈8,08.
RANKING
1. 13/2001 8,67 ____ 5. 23/2000 7,75
2. 01/2003 8,08 ____ 6. 46/2005 7,25
3. 45/2007 7,88 ____ 7. 40/2008 7,13
4. 51/2003 7,83__________________
.
AA 9/2002
http://i51.tinypic.com/2cmrzmc.gif
Lehden tarinat:
Aku Ankka: Kiitävä kuikka (Charlie Martin & Daniel Branca)
Aku Ankka: Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä (Daan Jippes & Freddy Milton)
Aku Ankka: Kieroa keilailua (Dave Rawson & Colomer)
Lisäksi mukana oli Monsterit Oy -aiheinen filminurkka, monsteripeli, sekä yksisivuinen (Bill Walsh & Manuel Gonzales). 36 sivua.
Numeron 1/2003 keskiarvoksi tuli ≈8,08.
RANKING
1. 13/2001 8,67 ____ 5. 23/2000 7,75
2. 01/2003 8,08 ____ 6. 46/2005 7,25
3. 45/2007 7,88 ____ 7. 40/2008 7,13
4. 51/2003 7,83__________________
.
Parooni
Viikon vanha Akkari
Viesti 56 -
20.11.2010 klo 17:24:00
AA 9/2002
Tästä kahdeksan vuoden takaisesta lehdestä on jäänyt pysyvästi mieleen oikeastaan vain jatkosarjan ensimmäinen osa:
Kiitävä kuikka:
Daniel Branca on omia Disney-suosikkipiirtäjiäni. Tämä sarja ei tarinansa tasolta yllä piirtäjänsä parhaimpiin, mutta ihan kelvollisesti etenevä seikkailu kuitenkin. Rikollinen apinalauma on mukava poikkeus kissa- ja koirarosvojen vastapainoksi.
Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä:
Enemmän Freddy Miltonin kuin Daan Jippesin piirrosjäljeltä näyttävä yhteissarjakuva on mukavan barksmaisesti etenevä kymmensivuinen. Ei mitenkään yksioikoinen Hannun onnenpotku-tarina, mukaan on ympätty jopa pohdiskelevia hetkiä. Freddy Milton ei lukeudu omiin suosikkeihini piirrosjäljeltään, mutta kenties tässä Jippesin mukanaolo on tuotakin puolta tasapainoittanut paremmaksi lukuelämykseksi.
Kieroa keilailua:
Jatkosarjan alkuosan piristys on Disney-sarjoissa harvoin nähty rikollinen ydinperhe. Suhteellisen tylyä sabotaasia ja terrorisointia perhe harjoittaa voiton vuoksi, ja mukavan jännittävä tämä tarina on. Lisämaustetta tarinaan tuo myös Hannun ja Akun tavallista voimakkaampi kilpailuasetelma.
Uhon palkka:
Kuru Korppi on nykyisessä Disney-sarjakuvassa unohdettu hahmo, joka on kiinnostava hahmo puolittain lemmikkieläimenä, puolittain tasavertaisena ihmishahmona. Nämä Gonzalesin yksisivuiset ovat aina olleet piristäviä lyhäreitä pitkien tarinoiden lomassa, ja harmillisesti enää näitä ei juuri lehdessä näy.
Lehden arvosana (1-10): 7
Tästä kahdeksan vuoden takaisesta lehdestä on jäänyt pysyvästi mieleen oikeastaan vain jatkosarjan ensimmäinen osa:
Kiitävä kuikka:
Daniel Branca on omia Disney-suosikkipiirtäjiäni. Tämä sarja ei tarinansa tasolta yllä piirtäjänsä parhaimpiin, mutta ihan kelvollisesti etenevä seikkailu kuitenkin. Rikollinen apinalauma on mukava poikkeus kissa- ja koirarosvojen vastapainoksi.
Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä:
Enemmän Freddy Miltonin kuin Daan Jippesin piirrosjäljeltä näyttävä yhteissarjakuva on mukavan barksmaisesti etenevä kymmensivuinen. Ei mitenkään yksioikoinen Hannun onnenpotku-tarina, mukaan on ympätty jopa pohdiskelevia hetkiä. Freddy Milton ei lukeudu omiin suosikkeihini piirrosjäljeltään, mutta kenties tässä Jippesin mukanaolo on tuotakin puolta tasapainoittanut paremmaksi lukuelämykseksi.
Kieroa keilailua:
Jatkosarjan alkuosan piristys on Disney-sarjoissa harvoin nähty rikollinen ydinperhe. Suhteellisen tylyä sabotaasia ja terrorisointia perhe harjoittaa voiton vuoksi, ja mukavan jännittävä tämä tarina on. Lisämaustetta tarinaan tuo myös Hannun ja Akun tavallista voimakkaampi kilpailuasetelma.
Uhon palkka:
Kuru Korppi on nykyisessä Disney-sarjakuvassa unohdettu hahmo, joka on kiinnostava hahmo puolittain lemmikkieläimenä, puolittain tasavertaisena ihmishahmona. Nämä Gonzalesin yksisivuiset ovat aina olleet piristäviä lyhäreitä pitkien tarinoiden lomassa, ja harmillisesti enää näitä ei juuri lehdessä näy.
Lehden arvosana (1-10): 7
souffleur m
Viikon vanha Akkari
Viesti 57 -
22.11.2010 klo 15:32:44
Minä en löydä tätä numeroa mistään. Olen jo monena päivänä yrittänyt etsiä, muttei vaan löydy. Pitäisi kai siirtää nämä vanhemmat kansioissa olemattomat numerot sängyn alta vähän parempaan säilytyspaikkaan tällaisten tilanteiden välttämiseksi... :-[ Numeron muistan joka tapauksessa vielä tämän vuoden puolella lukeneeni, joten sikäli mitään ongelmaa ei pitäisi olla, vaikka tapanani onkin aina selailla arvosteltavaa numeroa kaikkien kiinnostavien yksityiskohtien huomaamiseksi.
Oma arvosanani tälle numerolle on 8-. Kokonaisuus on pitkälti sellaista peruskauraa, mutta kuitenkin ihan luettavaa. Jokaisessa tarinassa on hyvät puolensa, vaikkeivat ennen kaikkea kaksi ensimmäistä mitään sen erityisempää tarjoakaan.
Johtosarjaa pidän pitkälti tasaisen hyvänä suorituksena. Kovinkaan paljon mainittavaa ei mieleen näin äkkiseltään tule, mutta tosiaan ihan mukavasti tarina etenee ilman mitään sen suurempia epäkohtia. Kaikesta huolimatta erityisen mieleenpainuvia kohtia ei tosiaan löydy, joten sikäli tämä hukkuu vähän muiden johtosarjojen massaan. Mutta ihan hyvä kokonaisuus kuitenkin, toteutus esimerkiksi on suhteellisen laadukasta.
Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä taas on oikein mukava välisarja. Barksin jalanjäljissä on kuljettu selvästi ja paikoitellen mieleen tuleekin ennen kaikkea ne ensimmäiset Hannu-tarinat. Barksin 40-luvun tuotantoa muistuttavat piirrokset vain vahvistavat tätä vaikutelmaa. Paikoitellen jälki kuitenkin vaikuttaa vähän hiomattomalta, niin juonen kuin piirrostenkin osalta, mutta kyllä tämä välisarjana paikkansa ihan hyvin mielestäni täyttää.
Myös itse pidän paljon Kieroa keilailua -tarinasta. Ehkä yksi parhaista kaksiosaisista jatkosarjoista tällä vuosituhannella. Itse harrastan keilailua epäsäännöllisen säännöllisesti, joten sikälikin idea uppoaa hyvin. Muutenkin juoni sisältää hyviä käänteitä ja jännitystäkin, mikä mielestäni on näissä 16-sivuisissa sarjoissa harvinaista. Myös Colomerin piirroksista pidän ja erityisesti tällaisissa tarinoissa ne toimivat hyvin.
Oma arvosanani tälle numerolle on 8-. Kokonaisuus on pitkälti sellaista peruskauraa, mutta kuitenkin ihan luettavaa. Jokaisessa tarinassa on hyvät puolensa, vaikkeivat ennen kaikkea kaksi ensimmäistä mitään sen erityisempää tarjoakaan.
Johtosarjaa pidän pitkälti tasaisen hyvänä suorituksena. Kovinkaan paljon mainittavaa ei mieleen näin äkkiseltään tule, mutta tosiaan ihan mukavasti tarina etenee ilman mitään sen suurempia epäkohtia. Kaikesta huolimatta erityisen mieleenpainuvia kohtia ei tosiaan löydy, joten sikäli tämä hukkuu vähän muiden johtosarjojen massaan. Mutta ihan hyvä kokonaisuus kuitenkin, toteutus esimerkiksi on suhteellisen laadukasta.
Kuusisataa tynnyrillistä kalanmaksaöljyä taas on oikein mukava välisarja. Barksin jalanjäljissä on kuljettu selvästi ja paikoitellen mieleen tuleekin ennen kaikkea ne ensimmäiset Hannu-tarinat. Barksin 40-luvun tuotantoa muistuttavat piirrokset vain vahvistavat tätä vaikutelmaa. Paikoitellen jälki kuitenkin vaikuttaa vähän hiomattomalta, niin juonen kuin piirrostenkin osalta, mutta kyllä tämä välisarjana paikkansa ihan hyvin mielestäni täyttää.
Myös itse pidän paljon Kieroa keilailua -tarinasta. Ehkä yksi parhaista kaksiosaisista jatkosarjoista tällä vuosituhannella. Itse harrastan keilailua epäsäännöllisen säännöllisesti, joten sikälikin idea uppoaa hyvin. Muutenkin juoni sisältää hyviä käänteitä ja jännitystäkin, mikä mielestäni on näissä 16-sivuisissa sarjoissa harvinaista. Myös Colomerin piirroksista pidän ja erityisesti tällaisissa tarinoissa ne toimivat hyvin.