Keskustelujen arkisto

Jaa, jaa. Hyvä prologi. Paljon, siis paljon parempi kuin joulutarinasi. No joka tapauksessa mielenkiintoiselta vaikuttaa. Oblivion -nimisestä laivasta tulee mieleen jonkinsortin tietokonepeli (?). Hyvin kuvailua myös, pidin siis.
(Koitan nyt itsekin tehdä seuraavan osan Leiri -tarinaani:)

Aika hyvä prologi. Salamyhkäisyyttä oli juuri sopivasti ja jopa hiukan karmiva.
Mielestäni olet paljon parempi kirjoittamaan tällaisia tarinoita kuin muita (esim. joulukalenteri tarinoita). Kuvailuakin oli todella hyvin eikä kirjoitusvirheitä, ainakaan minun mielestäni tainnut olla.

X-FILES
Hyvä tarina mielestäni, olen kyllä nyt liian väsynyt mitään hienoja arvosteluja kirjoittamaan,
mutta hyvä se on. (parempi kuin Joulukalenteri)
Minulla tuli kyllä tuosta kapteenista mieleen kapteeni koukku :-D

Miten olisi jos joskus tekisit tarinan Puosusta ja Malcomista?

Ja ensimmäinen luku. Kirjotin tämän päivää etukäteen valmiiksi. Aika lyhyt, ja johdantomainen luku. mutta toivottavasti ei hirveän huono. Seuraava luku ilmestyy todennäköisesti 28.12.

Ensimmäinen luku - Laiva on lastattu

Kirjan sivu kääntyi. Sivu oli pölyinen ja siitä oli hankala saada selvää. Teksti oli vanhanaikaista kaunokirjoitusta ja alkukirjaimet aikamoisia koukeroita. Sivut olivat pergamenttia, joten itse kirjan täytyi olla hyvin vanha. Käsi käänsi sivua jälleen. Seuraavalla aukeamalla oli kuva isosta ja mahtavasta laivasta. Laiva oli kauttaaltaan puinen
ja sillä oli isot, punaiset purjeet, joissa oli kahden miekan kuva. Laivan kannella näkyi olevan laatikoita, niissä säilytettiin todennäköisesti rommia tai papuja. Laivan perällä
oli kapteenin hytti ja keskellä kantta luukku, joka johti suoraan ruumaan. Laivan kyljessä luki mustalla kirjoitettuna sen nimi, Oblivion, joka on Suomeksi unohdus. Oblivion seilasi kuvassa myrskyävällä merellä ja taivaalla näkyi punainen välähdys. Kuvan alla oli kuvateksti, Oblivion, 1700-luvun mahtavimpia merirosvoaluksia. Siinä samassa, samainen käsi sulki kirjan. Hahmo nousi ja vei kirjan takaisin hyllyyn. Hän palasi takaisin työpöytänsä ääreen, mutisten itsekseen jotain.
"Juuso, käynnista varashälyttimet!" Tämä hahmo oli Roope Ankka, maailman rikkain mies ja Juuso oli hänen hovimestarinsa. Roope istui puisen työpöytänsä ääressä ja odotti merkkiääntä varmistukseksi siitä, että Juuso on varmasti käynnistänyt varashälyttimet. Pian kuului vaimea 'pling' -ääni ja Roope huokasi rauhoittuneena. Kaikki oli mennyt hyvin, eikä Karhukoplalla tai muilla konnilla ollut nyt mahdollisuuksia tunkeutua säiliöön. Hetken istuskeltuaan, Roope avasi pöydällä olevan kannettavan tietokoneensa. Kone ei ollut parhaimmasta päästä (ja vain koska Roope halusi säästää rahaa) ja siksi sen avaus kesti oman aikansa. Kun kone oli vihdoin auennut, ruudulle pamahti ilmoitus, jossa kysyttiin salasanaa, jolla pääsisi sisään. Roope näpytteli salasana -kenttään 'ensilantti' ja hänen eteensä aukesi työpöytä, joka oli täynnä erilaisia ohjelmia, joista suurin osa liittyi jotenkin pörssiin ja finanssi-imperiumin ylläpitämiseen. Joukosta kuitenkin löytyi myös Internet, jonka painiketta Roope kaksoisklikkasi. Nyt hänen eteensä tuli Internet -ikkuna ja kotisivu (Pörssin etusivu) jota hän käytti. Sivulla oli setelinvihreä tausta ja erilaisia ilmoituksia pörssiromahduksista ja muusta pörssiin liittyvästä. Etusivulla oli myös lista maailman rikkaimmista, jonka kärjessä komeilim, kukas muukaan, kuin Roope itse. Roope siirtyi osoitekenttään. Hän kirjoitti siihen osoitteeksi 'www.moogle.anknet' ja päätyi hakukoneeseen. Mooglen hakukenttään hän kirjoitti 'Oblivion' ja ruudulle tuli pitkä lista erilaisia sivustoja, joissa mainittiin sana Oblivion, tosin eri yhteydessä, mitä Roope etsi. Lopulta hän löysi sivun, missä käsiteltiin Oblivion -nimistä laivaa. Juuri, kun Roope oli klikkaamassa osioitetta päästäkseen sivulle, hän huomasi kyseisen linkin alla sivun, minkä otsikkona oli 'Oblivion II - Uudelleenrakennettu malli alkuperäisestä laivasta'. Roopen innostus heräsi välittömästi. Hän klikkasi linkkiä ja päätyi mustataustaiselle sivulle, jonka etusivulla oli kuva Oblivion II -laivasta, joka oli aivan kirjan kuvan mukaisen laivan näköinen. Se oli täydellinen
kopio entisaikaisesta Oblivion -laivasta. Kuvan alla luki pienellä präntättynä 'Laiva on myynnissä hintaan 600 miljoona euroa. Mahdolliset kaupat laivan suhteen suoritetaan Laiva on lastattu -yhtiön pääkonttorissa, Ankanpäänkadulla, Ankkalinnassa'. Arvaattekin vain, mitä Roope sai päähänsä? Hän sulki tietokoneen, käveli haukotellen kohti puusänkyään ja perille päästyään, kävi sen päälle nukkumaan. Hän painoi päänsä tyynyyn, jonka täytteenä oli seteleitä ja veti setelipeiton päälleen.
Hän nukahti pian syvään uneen.

Ovikello soi. Aku Ankka nousi sinivalkoraitainen yöpaita päällään ylös sängystään. Kello oli seitsemän lauantai-aamuna ja hän oli todellä väsynyt, sillä oli edellisenä iltana
katsonut elokuvaa neljään asti aamulla. Aku käveli silmät lähes kokonaan ummessa, verkkaisesti kohti ovea. Ovikello soi uudestaan.
"Tullaan, tullaan.." Aku mutisi ja haukotteli. Hän saapui oven luo, avasi sen ja kauhistui näkemästään; ovella seisoi hänen enonsa (jota hän kuitenkin kutsui sedäkseen) Roope Ankka kävelykeppi ja silinteri mukanaan, punaiseen nuttuun pukeutuneena. Roope astui sisään ja Aku sulki oven. Hän ei pitänyt näkemästään, sillä Roopen ilmestyminen ovelle anivarhain voisi tarkoittaa vain yhtä asiaa;
"Me lähdemme matkalle" Roope sanoi ennen kuin Aku oli ehtinyt sanoa sanaakaan. "Herätä pojat ja käske heitä pakkaamaan kamppeensa. Minä odotan teitä keittiössä, luen
aamun sanomalehden" hän jatkoi. Aku arvasi kyllä, mitä matka tarkottaisi. Sehän oli päivänselvää, Roope etsisi aarretta ja pakottaisi Akun ja pojat tekemään hänelle töitä
kolmenkymmenen sentin tuntipalkalla. Jos he kieltäytyisivät, Roope ottaisi esille Akun nälkävuoden pituisen velkalistan. Siispä Aku lähti hiljalleen kävelemään portaita ylös kohti poikien huonetta, edelleen hyvin unisena. Kun hän saapui ankanpoikien huoneen ovelle, hän koputti siihen kolmesti. Mutta kun vastausta ei kuulunut, hän avasi oven ja
astui sisään. Huone oli neliskulmainen, aika iso huone, jossa oli siniset tapetit ja seinillä lukusia julisteita. Huoneen perällä oli iso, valkoinen vaatekaappi ja sen vieressä kolme puista sänkyä, joiden päätyihin oli kaiverrettu nimet Tupu, Hupu ja Lupu. Lattialla oli leluja ympäri huonetta. Aku käveli kohti sänkyjä, varoen koko ajan astumasta minkään lelun päälle. Sängyn vieressä hän kuitenkin astui lattialla olevan liekkikuvioisen rullalaudan päälle ja kaatui kovan melun saattelemana. Kaikki kolme ankanpoikaa
säpsähtivät hereille ja pomppasivat ylös sängystä auttamaan setäänsä.
"Sattuiko sinuun, Aku-setä?" pojat kysyivät yhteen ääneen ja auttoivat Akun ylös. "Mitä sinä oikeastaan teet meidän huoneessamme lauantaina aamuseitsemältä?"
"Tulin ilmoittamaan teille, että lähdemme pian matkalle Roope-sedän kanssa" Aku vastasi kysymykseen, minkä pojat hänelle esittivät. Pojat näyttivät innostuneilta.
"Minne me matkaamme?" he kysyivät intoa ja pirteyttä puhkuen. Aku kertoi, ettei Roope ollut vielä ilmoittanut, mihin he matkaisivat, hän oli käskenyt ainoastaan pakata tavarat mahdollisimman nopeasti. Ankanpojat menivät tuumasta toimeen ja alkoivat välittömästi pakata Akun siirtyessä pakkaamaan omia tavaroitaan. Pojat ottivat mukaansa muunmuassa Sudenpentujen käsikirjan, tulitikkuja, köyden, vaihtovaatteita ja kaikkea, mitä matkalla voisi tarvita. Aku hoitaisi ruokapuolen ja Roope majoituksen, näin pojat käsittivät. Kun heidän laukut olivat valmiit, he kipittivät portaat alas ja menivät kohti keittiötä.

Keittiössä Roope istui tuolilla pöydän ääressä ja luki Päivän pamauksen uusinta numeroa. Siinä kerrottiin muunmuassa Kroisos Pennosen Hypermarketin avajaisista, mistä Roope ei pitänyt laisinkaan. Hän käänsi sivun nopeasti. Seuraavalla sivulla oli kuva Roopesta ja sen vieressä isolla kirjoitettu otsikko, ''Monimiljardöörin uudelle ravintolalla viides tähti" Tämä otsikko sai Roopen jo hieman hymyilemään, olihan viides tähti jo aika iso juttu. Seuraavalla sivulla kerrottiin Hanhivaaran voittaneen Sorsakylän jalkapallon osavaltionmestaruuskisoissa ja johti nyt tilastoissa Ankkalinnaa kahdella pisteellä.
"Pah" Roope tuhahti, sillä häntä ei urheilu kiinnostanut tippaakaan. Hän käänsi sivua ja jälleen hänen eteensä tuli ilouutinen; Karhukopla yritti ryöstää Ankallispankin edellisenä yönä ja istuu nyt vankilassa ensi jouluun saakka. Roope käänsi jälleen sivua, jolloin huomasi lukeneensa koko lehden läpi. Samassa, juuri sopivasti ankanpojat
saapuivat keittiöön laukkuineen ja ilmoittivat olevansa valmiita lähtöön.
"Missä Aku luuraa?" Roope kyseli vilkuillen ympärilleen. Akua ei vain näkynyt. Yhtäkkiä kuului valtava rysähdys. Pojat ja Roope kurkkasivat keittiön ovesta olohuoneeseen ja huomasivat Akun, joka oli painavan laukkunsa ansiosta rysähtänyt kuusi viimeistä porrasta alas.
"Nouse ylös, laiskuri, nyt lähdetään" Roope hoputti Akua. Aku nousi ylös, raahasi painavan laukkunsa muun porukan luo ja ilmoitti olevansa valmis. He kantoivat (Aku tosin raahasi) laukkunsa Akun auton takakonttiin ja siirtyivät itse autoon. Pojat menivät takapenkille, Roope ja Aku eteen, Aku tosin pääsi ajamaan. Hän käynnisti auton ja lähti ajamaan kohti keskustaa Ankanpäänkadulle, minne Roope oli hänet ohjeistanut ajamaan. Matkalla Roope sepitti tarinoita nuoruudestaan ja pojat kuuntelivat mielenkiinnolla.
Varsin mielenkiintoiselta heidän mielestään vaikutti tarina Hanhenmunahipusta, jota Roope kertoi pojille jo kolmattatoista kertaa elämänsä aikana. Aku ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta, eikä syynä ollut pelkästään se, että hän joutuisi ajamaan - vaan myös se, että hän maksaisi bensat, menivät he minne tahansa Kaukasiaan asti.

Vähän ajan kuluttua Aku pysähtyi Ankanpäänkadulle. Roope nousi autosta ja käski Akua ja poikia odottamaan autossa. Roope käveli kadun päähän ja astui sisään liikkeeseen, jonka näyteikkunassa komeili vanhanaikainen merirosvolaiva ja luki isoilla kirjaimilla kirjoitettu teksti, LOL - Laiva on lastattu. Liike oli sisältä aika pieni,
suunnilleen poikien huoneen kokoinen. Siellä oli yksi punainen kulmasohva ja palvelutiski, minkä luokse Roope riensi.
"Hyvää päivää" hän sanoi kohteliaasti tiskin takana palvelevalle, smokkia päällään pitävälle miehelle. "Olen liikemies Roope Ankka ja haluaisin ostaa tuon.. aivan tuon tuossa.. kuusisataa miljoonaa... selvä, kirjoitan sekin.."
Hetken kuluttua Roope astui ulos liikkeestä tyytyväinen virne kasvoillaan. Hän käski Akua ajamaan seuraavaksi Ankkalinnan satamaan. Aku teki työtä käskettyä ja eikä
aikaakaan, kun he saapuivat määränpäähänsä. He nousivat autosta ja lähtivät seuraamaan Roopea. Sataman maa oli päällystetty mukulakivillä. Lukuisten laitureiden vieressä seisoi useita upeita ja vähemmänkin upeita laivoja, joilla oli hyvin omaperäisiä nimiä, kuten esimerkiksi Patalaiska, tai Koiranluu. Pian Roope pysähtyi. Hän viittoi
Akua ja poikia katsomaan ylös. He vaipuivat syvään ihmetykseen, kun näkivät tuon upean ilmestyksen.
"Siinä se nyt on, tarkka kopio 1700-luvun uljaasta merirosvolaivasta - Oblivion II"

Hmm.. et varmaan? ;D Itsekin ihmettelen tuota vauhtia, millä näitä lukuja kirjoitan. Seuraavan luvun olisi tarkoitus ilmestyä 28.12, mutta tätä menoa se voi tulla jopa aikaisemminkin. Voinkin sen verran paljastaa, että kirjoitin tämänkin luvun tunnissa.. ::) Ei tästä kuitenkaan mikään ihmeellinen ole tulossa, eikä tarinaan varmaan tule niin paljoa ihmeellisiä juonenkäänteitä, kuin KTA'ssa oli. Mutta itse olen ihan kohtuullisen tyytyväinen ensimmäiseen lukuun, todellakin, ainakin kuvailua riittää tarpeeksi :D

Edit; hemmetti, tuo 'www.moogle.anknet' mistä Roope kävi etsimässä tietoa tästä laivasta, on muuttunut tekstissä linkiksi, vaikka kyseistä sivua ei ole olemassakaan ;D

Hyvä aloitukseksi, kuvailua oli ainakin aivan tarpeeksi ja selvää, vaikka olikin hiukan raskasta lukea joissakin kohdissa. Tuosta on kuitenkin hyvä jatkaa. :)
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaVoinkin sen verran paljastaa, että kirjoitin tämänkin luvun tunnissa.. ::)
Siis, että mitä?! :o
Itselläni menee tarinani osien/lukujen tekoon kaksi tuntia!

Vasta nyt minulla oli voimaa lukea prologi ja 1. luku, ja se on ainakin itseni mielestä aika ihme, koska kello on jo yli puolenyön.
Asiaan. Prologi ja 1. luku olivat erittäin hyviä. Lukeminen ei ollut minun silmissä lainkaan raskasta, koska olen aivan pirteä, ja tarina on hyvin mielenkiintoinen. Kuvailusta en sinun tarinoidesi kommenteissa enää jaksa jorista, koska sitä on aina ihailtava määrä. Kirjoitusvirheitä löytyi kuusi. Eikös ne olisi helppo havaita, kun kerta Wordilla kirjoitat? Outo juttu muuten tuo 'www.moogle.anknet'-juttu.
Mistään ei ole kummempia valittamisia, joten uutta lukua odotellessa...