Keskustelujen arkisto

Päätin nyt minäkin tällaisen fanitarinan väsätä, vaikka tiedän kyllä, etten mikään mestari näissä ole.. Tämä ensimmäinen osa on aika lyhyt, yritän tehdä muista vähän pidempiä.

Osa 1: Omituisia oireita

"Herää, Aku-setä, herää!" Tupu seisoi Akun sängyn vieressä ja ravisteli häntä hereille. Aku nukkui tällä kertaa tavallista myöhempään, sillä kello oli kohta jo kaksi.
"Herää nyt!" Tupu jatkoi, mutta mitään ei tapahtunut. Hän kokeili Akun pulssia. Se tuntui, mutta epäsäännöllisenä. Aku ei siis ollut vielä kuollut. Mutta miksi hän ei herännyt?
Tupu rupesi penkomaan huonetta siinä toivossa, että jossain saattaisi olla kloroformia. Hän oli niin keskittynyt puuhiinsa, ettei huomannut tummaa varjoa hänen takanaan. Valitettavasti Tupu tajusi sen liian myöhään.
Hupu ja Lupu kuulivat tukahdutettua kiljuntaa Akun huoneesta. Saavuttuaan paikalle, he järkyttyivät perin pohjin. Huone oli pengottu joka nurkkaa myöten, Tupua ei näkynyt missään ja Aku istui sängyssään toljottaen heitä kuin mielipuoli. Hänen silmänsä harittivat toinen silmä lurpassa, suusta valui kuolaa tasaisena norona ja hänellä oli hirveä, kouristuksenomainen irvistys.
"M-mi-mi..."
"Tä-tä..." Hupu ja Lupu änkyttivät. He näyttivät olevan todella kauhuissaan ja kummallakin oli osittain samanlainen irve kuin Akulla.
Mitä Aku-sedälle on tapahtunut? Kuka penkoi huoneen? Ja ennen kaikkea... MISSÄ TUPU ON?

Osa 2: Lääkärissä

Hupu ja Lupu katselivat tätä kaikkea ja saivat paniikkikohtauksen. He juoksivat ympäri huonetta ja huusivat.
"Aku-setä on seonnut! Tupu on siepattu! Huone on pengottu! Mitä me nyt teemme!?"
Paniikkikohtaus kesti noin kolme minuuttia, jolloin se hälveni asteittain. Hupu ja Lupu tajusivat vasta nyt, kuinka tyhmiltä he olivat kuulostaneet ja ravistivat päätään, jotta viimeinenkin paniikinhippu menisi sieltä pois.
"Nooh..." Lupu sopersi epävarmalla äänensävyllä, sillä hän oli vieläkin pyörällä päästään. "...mitä me nyt teemme?"
"Eeeeeen oikein tiedä..." Hupu vastasi vielä sekavammalla ja epäselvemmällä äänellä.
"Viedään vaikka setä ensin lääkäriin." sanoivat molemmat. He olivat alakuloisia, sillä pahimmassa tapauksessa kumpainenkin oli juuri menettänyt huoltajansa ja veljensä. Hupu ja Lupu pitivät kuitenkin kanttinsa ja veivät setänsä lääkärin vastaanotolle. Jonoa ei ollut juuri yhtään, sillä kaikki olivat sillä hetkellä kotonaan katsomassa Ankkalinna-Hanhivaara jalkapallo-ottelua.
Tohtori avasikin ovensa pian heille.
"Päiviä... Mutta mikäs häntä vaivaa?"
"Emme tiedä. Setämme on ollut tuollainen aamusta lähtien, emmekä tiedä sen syytä."
"Käykää sisään, ja kertokaa tarkemmin."
Hupu, Lupu ja Aku kävivät sisään huoneeseen. Siellä oli valoisaa ja siistiä, mutta sisustus oli hieman outo. Huoneessa ei itse asiassa ollut mitään muuta sisustusta kuin tuoli, jonka ympärillä oli kaikennäköisiä lääkärinkamppeita. Siihen tohtori laittoi Akun istumaan.
Hän kokeili Akun refleksejä. Refleksit eivät toimineet. Hän kuunteli Akun pulssia. Se oli edelleen epäsäännöllinen, mutta jo korjautumassa. Keuhkot rahisivat.
Tohtori ei saanut selville oireiden aiheuttajaa, joten hän lähetti Akun jatkotutkimuksiin ja aivokuvaukseen. Aivokuvauksissa paljastui varsin mielenkiintoinen seikka.
"Kuten näette kuvista, henkilön aivot ovat täysin lakanneet toiminnasta." Kirurgi valisti. "Ne ovat eräänlaisessa lepotilassa. Potilas ei siis ole aivokuollut."
"Mutta miksi hän on tuollainen?" Hupu kuvitteli kysyvänsä saman jo tuhannen kerran, vaikka tämä oli vasta toinen.
"En osaa tarkalleen sanoa. Kyseessä on melko varmasti muistinmenetys. Parin päivän päästä hänen pitäisi jo olla normaali."
Hupu ja Lupu olivat huojentuneita tiedosta, mutta vielä heidän pitäisi etsiä Tupu. He päättivät aloittaa etsinnät heti.

Osa 3: Tupun etsintä

Hupu ja Lupu kävelivät ulos klinikalta, jätettyään Akun jatkotutkimuksiin. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, missä Tupu mahtoi olla. Kumpainenkin päätti lähteä kotiin tutkimaan, josko sieltä saattaisi löytyä johtolankoja.
"Tässä Tupu on ravistellut Aku-setää hereille", Lupu sanoi ja osoitti sormenjälkiä Akun peitossa. "Kunnes joku tuli ikkunasta..."
"...ja hyppäsi sieltä äkkiä pois!", Hupu huomautti. Hän oli juuri huomannut jalanjäljet ikkunan alla, jotka jatkuivat tien reunalle. Siitä sieppaaja oli kai huristellut autolla pois.
"Mennään ensin vaikka tutkimaan metsikkö Ankkalinnanväylän varrella", ehdotti Lupu innostunut ilme kasvoillaan. "Siellä on paljon hyviä piiloja, joihin Tupu voitaisiin kätkeä."
Hupu ja Lupu paskasivat ulko-oven kiinni ja lähtivät talsimaan päättäväisinä kohti Ankkalinnanväylää. Käveltyään vähän matkaa, he huomasivat yllätyksekseen tutun hahmon kököttävän tien laidalla ja puhuvan tuntemattoman miehen kanssa.
"Tupu!" Hupu ja Lupu huudahtivat yhtä aikaa. He ryntäsivät halaamaan veljeään ja kyyneleet valuivat heidän silmistään. "Luulimme menettäneen sinut! Miten..."
Hupu ja Lupu olivat onnesta suunniltaan, mutta pian he huomasivat, että Tupu ei ollut aivan normaali.
"

Lainaus käyttäjältä: AnkkavankkaPuhui hän? korjaa se niin arvosana paranee.
Onko huono asia pistää vähän muodollisuuksia?

Lainaus käyttäjältä: AnkkavankkaJa myös: japanin kieltä, laita mieluummin japania
Onko tämäkään huono asia?

Kyllä "puhui hän" on hyvä.
Veikkaanpa että se kiinnostava uutinen kaupan ikkunassa, jonka Tupu huomasi, muuttaa juonen suuntaa, vai?

Osa 6: Uutinen

"BRITTITUTKIJAN VAARALLINEN MYRKKY ANASTETTU - OPPIPOIKAA EPÄILLÄÄN TEOSTA", Lupu lateli sanat hitaasti ja yksitoikkoisesti. "Tuohan näyttää ihan siltä mieheltä, jonka kanssa Tupu jutteli iltapäivällä. Ja lisäksi..."
"Selvä japanilainen", jatkoi Hupu. "Meidän on luettava tuo lehti."
Kun Hupu ja Lupu olivat ostaneet lehden ja aukaisseet oikean sivun (Tupu osoitti kiivaasti valokuvaa oppipojasta), heille selkeni heti mistä on kyse. Hupu poimi uutisesta seuraavat sanat ja lausui ne ääneen:
"Englantilaistutkija John Carter... surun murtama... itseoppinut japanilainen oppipoika Ramu Hakamoto... Varkaus... myrkky pahaa laatua... Se aiheuttaa KOURISTUKSIA, SYDÄMEN VAJAATOIMINTAA JA LOPULTA KUOLEMAN."
Hupu lopetti tähän pelonsekainen ilme kasvoillaan.
"Kuoleman", hän kuiskasi hiljaa. "Kuoleman..."
Terveyskeskuksen lääkärin oveen koputetaan.
"Tekö taas?", tohtori sanoi selvästi ärsyyntyneenä raotettuaan ovea ja näkiessään Lupun seisovan hikisenä odotushuoneessa. "Puhuuko toinen veljistäsi nyt swahilia?"
"Ei...", Lupu sanoi ääni väristen. "Katsos kun... asia on nyt niin... siis mitä yksinkertaisimmin... veljeni... tuota... Hän pyörtyi."
"Vai pyörtyi? E-eikös... ai niin tietenkin. Hän tokenee kyllä pian. Huoh... Minä laitan nyt lapun luukulle ja lähden Rivieralle nauttimaan hermolomasta", tohtori sanoi voipuneena ja paukautti oven kiinni.
Lupu jäi seisoskelemaan odotushuoneeseen kuunnellen kuin hypnotisoituna tohtorin omituista kaakatusta oven takaa:
"Hihii! Huhuu! Pyörtyi! Hän pyörtyi! Tosiaankin pyörtyi! Hehee..."
Lupu oli vielä muutaman minuutin ajan odotushuoneessa, kunnes joku koputti häntä olkapäähän.
"Hei! Onko jokin vialla?"
Se oli Tupu.

No mitäs virheitä tässä nyt sitten on?
Aivan loistavaa tekstiä. Muutat vaan hahmojen nimet niin tästä vois tulla vaikka kirja.
Sulla on mestarin otteet.

No siis että Disney alkais varmaan jotain että hahmot on ihan niiltä et rikotaan tekijänoikeuslakia ym. En kyl oo ihan varma spiidaisko se semmosest...