Keskustelujen arkisto

Joo, jotkut "tiedot" olen ihan heittänyt päästä joten pahoittelen siitä(kin).

Osa 7: Kaikki kääntyy parhain päin

Lupu ei reagoinut mitenkään kysymykseen, vaan jatkoi tuijottamista. Tupu käänsikin pian huomionsa muualle, kun näki Hupun makaavan tajuttomana maassa.
"Hei, herää!" Tupu huusi niin lujaa kuin jaksoi. Hupu raotti hieman silmiään ja nousi istumaan.
"Aku-setä kuolee! Kuolee! Kuolee!" Hän rääkäisi pelokkaana ja itku kurkussa. Lupukin oli jo tointunut ja tallusti Tupun ja Hupun luokse kasvoillaan epäuskottavainen ilme.
"Ei voi olla totta. Tupu?" Lupu sanoi. Samassa hänen ilmeensä kirkastui. "Tupu! Olet normaali! Olet jälleen..."
"Anteeksi, mutta en tunne sinua", Tupu keskeytti ilakoinnin. Lupu jäykistyi niille sijoilleen ja laski kätensä, jotka olivat äsken heiluneet ilmassa kuin helikopterin propellit. Hän huokaisi.
"Se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta", hän nyyhkäisi.
Tupu katsoi nyt vuorollaan maassa ruikuttavaa Hupua ja lopen uupunutta ja masentunutta Lupua.
"Ihan kuin muistaisin teidät jostain...", hän aloitti. "Mutta ei, ei se voi olla mahdollista. Tulin tänne vastikään Iso-Britanniasta adoptio-isäni kanssa, ettekä te varmaan siellä päin ole käyneetkään."
"Iso-Britannia? Adoptio-isä? Oletko ihan sekaisin?", Lupu sanoi yhtäkkiä. "Olet meidän veljemme! Sinut on aivopesty! Tajuatko?"
Tupu katsoi häntä kuin puulla päähän lyötynä.
"Oletko... Oletko tosissasi?"
"Totta kai olen! Huomaatko? Meissähän on samaa näköäkin...", Lupu vastasi.
"Uskon sinua. Luulen, että asiat ovat noin." Mutta yhtäkkiä molemmat huomasivat lattialla makaavan Hupun, joka itki yhä "kuollutta" Aku-setäänsä.
"Tule nyt järkiisi", Lupu sanoi moittivasti. "Voimme käydä vielä kerran klinikalla, jos sinne on nyt niin kova tarve mennä."
Hupu lopetti ruikuttamisen saman tien ja nousi seisomaan.
"Lähdetään! Mutta pian. Ennen kuin on liian myöhäistä...", hän sanoi. Samassa Hupu pinkaisi juoksuun.
"Hei, odota meitäkin!" Tupu ja Lupu sanoivat seuratessaan puuskuttaen hänen perässään.
Klinikalla heitä odotti yllätys. Ovella seisoi Aku täysissä voimissa.
"Kas, pojat! Mukavaa, että tulitte taas tapaamaan minua", hän tervehti. Kirurgikin tuli pian jututtamaan poikia.
"Ongelman ratkaisu on selvitetty. Saimme tietää, että aine veressä olikin tavallista kloroformia ja että se oli tiiviimpää kuin yleensä. Onnistuimme suodattamaan sen pois, joten setänne on taas normaali."
"Mahtavaa!" Kaikki kolme veljestä hihkaisivat yhtä aikaa.

Entä miten tulevaisuudessa? Aku oli ainakin normaali ja Tupunkin muisti alkoi palailla pätkittäin. Japanilaisen Ramu Hakamoton salaisuus vain jäi selvittämättä.
Kaikki oli joka tapauksessa kääntynyt parhain päin.

*LOPPU*

Loppu hyvin kaikki hyvin. Tässäkin osassa saattaa olla hieman kämmejä, mutta älkää antako sen häiritä.

Lopussa juoni kulki vähän liian nopeesti mutta edelleen oikein sujuva ja mallikas tarina.
Vai että Ramu Hakamoto... 10-/10

Varsin hyvä tarina, vaikka aika pikaisestihan tuo loppu menikin. Mikäs tässä, voisi toimia sarjakuvanakin... ;)