Keskustelujen arkisto

Lainaus käyttäjältä: Kääk13Mikki jatkiksen viimeinen osakin jatkoi jatkosarjan mielestäni korkeaa tasoa.
Jatkikset ovat ehdottomasti hyvä lisä lehteen...
Tarina oli kyllä hyvä mutta mieluummin sen lukisi kerralla kokonaan, kuukausi on aika pitkä aika odottaa seuraavaa osaa. Itse en siis hirveästi jatkiksista innostu. Hankaloittanee myös arvostelemista jonkin verran.
Lainaus käyttäjältä: Kääk13Ainoa miinusuudistus on jälleen kerran hinnan nousu joka ei ole ollenkaan niin raju kuin Aku Ankalla, mutta kumminkin. Huokaus. Mahtavatko julkaisujen hinnat pudota ollenkaan?
Näinhän se menee että hinnantarkistuksia joudutaan tekemään (vuosittain) ylöspäin väistämättä. Pudottamiseen riittäisi oikeastaan jo se jos nimellinen hinta pidettäisiin samana pitkään.

Uudistus taitaa olla myös se selkämyksessä numeron yläpuolella oleva pieni Roopen pää ;D

Lainaus käyttäjältä: Kääk13Onhan neliosainen jatkosarja kuukausilehteen kieltämättä melko pitkä, mutta italialaisille jatkiksille ei suomessa ole muuta fiksua julkaisua.
Aku Ankan taskukirja, kenties? Vai olisiko nuo jo liian pitkiä nykymittapuulla siihen, lyhyet sarjathan on niissä kovasti muodissa, valitettavasti. Jatkiksissa lienee takana ainakin osittain taloudellisiakin syitä, koskapa joudut hankkimaan muitakin numeroita mikäli haluat lukea sarjan kokonaan. Irtonumero-ostajiahan tuo lähinnä kirpaisee.

Uusimmassa Roope-sedässä oli myös mainio kilpailu, johon kannattaa tutustua:

http://ankkalinnake.blogspot.com/2010/0 ... ilija.html

Vieläkö, Kreach, arvostelet Ropsuja? Tässä tulee nyt kuitenkin oma arvosteluni. Arvosana-asteikkoni lienee turhan tiukka (yritin aikaisemman kokemuksen puutteessa matkia sitä AA-ketjusta), mutta ajattelin säilyttää sen nyt tälläkin kerralla vertailun vuoksi.

N:o 2/2010

Roope-setä: Ankat jäällä
Aika lailla tavallinen johtosarja, jossa oli havaittavissa paljon juuri italialaisille urheilutarinoille tyypillisiä piirteitä. Eipä tästä ole juuri mitään erikoisempaa sanottavaa, kokonaisuutena vähän haalea vaikutelma ikävä kyllä jäi. Loppu ja erityisesti se, että Roope alkoi hyötyä kehnosta joukkueestaan, oli kuitenkin mieleeni. Silti jotain omaperäisyyttä olisin kaipaillut. 7

Roope-setä: Kumma käänteiskeksintö
Ihan hauska ajatusleikki, josta oltiin selvästikin otettu kaikki ilo irti! Ehkä jotain yllättäviä käänteitä tai ongelmia olisin lisännyt enemmän tähän tarinaan, mutta toisaalta oli hupaisaa katsella, miten jokainen alkava riita, yms. oli käännetty pelkäksi kiltteilyksi. Toisaalta se oli myös hieman - muttei mitenkään häiritsevästi - puuduttavaa. Kokonaisuutena ei yhtään hullumpi ollut tämä tarina, luki kyllä ihan mielellään. 8+

Moby Ankka: Kunnia-asia
Ankportin tarinat Moby Ankkoineen ovat minulle hieman vieraita ja sen takia tämän tarinan arvostelu voi olla hieman vaikeaa vertailukohtien puuttuessa. Ihan sujuva päätös numerolle tämä kuitenkin oli. Idea kenties vähän tavallinen, mutta juoneen mahtui hyviä käänteitä. Viimeinen ruutukin oli mieleeni ja se loi tietynlaista syvyyttä koko kertomukseen. Ei paha, ei. 8-

Yhteenveto
Tasaisen hyvä Ropsu taas tälläkin kerralla. Ehkä niitä talviurheilutarinoita olisi kaivannut enemmänkin, mutta kyllä tämä näinkin maistui. 8-

Vertailu: nro 1 (7½) ja nro 2 (8-)

N:o 4/2010

Roope-setä: Ratkaisuja ruuhkarysiin
Massimo De Vitan klassikot ovat aina ihan mukavia yllätyksiä, koska itse ainakin pidän hänen vanhasta tyylistään. Tämäkin tarina oli siinä suhteessa melko hyvää, jokseikaan mitään tajunnanräjäyttävää luettavaa. Idea oli mielenkiintoinen ja itse juonikin kulki hyvin ilman mitään sen suurempia epäkohtia. Mutta, kuten jo sanoin, ei tämä sinänsä mitään sen erikoisempaa loppujen lopuksi sisältänyt. Sellaista perushyvää kamaa, joka toki viihdyttää, muttei niinkään "kosketa". Loppuratkaisu tosin olisi voinut olla parempikin, sillä koko tarina päättyi kenties vähän nopeasti. Pidemmällä lopetuksella tarinasta olisi saattanut tulla entistäkin ehompi. Mutta periaatteessa tämän tarinan suhteen ei ollut mitään sen suurempaa valittamista. Kokonaisuutena tosiaan suhteellisen hyvä johtosarja, muttei lähelläkään De Vitan parhaimmistoa. 8

Hannu Hanhi: Voittolippu
No jaa. Roope-sedänkin lyhäreitä tuntuu vaivaavan samanlainen ongelma, kuin muidenkin ankkajulkaisujen parisivuisia; paremmin ne toimisivat yhteen sivuun tiivistettyinä. Tällekään tarinalle en siis oikein lämmennyt, vaikka täytyykin myöntää, että omassa lyhärigenressään tämä olikin ihan onnistunut. Viimeinen sivu erityisesti oli toteutettu poikkeuksellisen hauskasti ja Hannun hölmistyneen ilmeenkin suhteen oli selvästi onnistuttu. Myös vitsi oli ihan mukiinmenevä. Jos siis on ihan pakko tehdä tällaisia tynkiä, niiden tulisi ehdottomasti olla tällaisia. Mutta edelleenkin kannatan niitä yksisivuisia, tosin juuri tällaisen tarinan lyhentäminen pariin ruutuun olisi saattanut olla hankalaa. 7+

Roope-setä: Suuri salisota
Tämä oli hiukan perinteisempi välisarja. Ei tästä oikein mitään erityistä mainittavaa löytynyt, mutta ihan luettavaa sarjakuvaa tämäkin toki oli. Sanoisinko, että sellaista tyypillistä Roope vs. Kroisos -sähläystä, joka ei millään tavalla ärsytä yleensäkään. Silti kaikki eteni kenties vähän turhankin paljon sen "vanhan kaavan" mukaan: asioita alettiin liioitella niin paljon, että lopuksi yksinkertainen koettiin parhaaksi ratkaisuksi. Olisin kenties kaivannut tarinan rakenteeseen hieman enemmän yllätyksellisyyttä, mutta tavallaan ihan OK-kamaa tämä näinkin oli, etenkin kun idea oli hyvä. Kokonaisuutena siis kelvollinen, mutta aavistuksen ennalta-arvattava tarina. 7½

Mikki Hiiri: Minuuttipeliä
Nyt seuraa nolo tunnustus: itse en ole joitakin satunnaisia sarjoja lukuunottamatta oikein vielä tutustunut Castyyn ja hänen tarinoihinsa. :-[ Erityisen noloksi tämän asian tekee se, että tämä tarinahan oli parasta Mikkiä pitkään aikaan! Mikki-sarjat ovat mielestäni olleet jo kauan alamäessä, mutta tämä oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja raikas tarina. Melkein Scarpan sarjakuvien tasoinen. Oikeastaan jo erittäin lähellä niitä. Idea ja juoni olivat hyvällä tavalla monimutkaisia ja selvästi niihin oltiin paneuduttu kunnolla. Mielenkiinto pysyi korkealla alusta loppuun ja erityisen mieleenpainuvaa oli Mustakaavun esiintyminen ilman kaapuaan. Myös loppuratkaisu oli onnistunut ottaen huomioon hieman kiperän tilanteen. Hankalaa olisi ollut keksiä jotain parempaa. Kokonaisuutena tämä tarina oli jo ihan kiitettävällä tasolla. Selkeästi vuoden paras sarja tähän mennessä. 9-

Karhukopla: Lottovoitto
Vuoden parhaan tarinan jälkeen tulikin sitten vuoden huonoin tarina. Tämä tarina on samaa sarjaa, kuin numeron toinenkin lyhäri. Tämä tosin oli jo omassa sarjassaan kehno. Juoni oli melko väsynyttä, eikä loppukaan jaksanut naurattaa. Myös piirrokset eivät olleet mieleeni, turhan suttuista minun silmääni. Intinin toinen tässä numerossa julkaistu tarina oli paljon paremmin piirretty. Parempi se oli myös käsikirjoituksen puolesta. Ei tämä siis oikein napannut. 6½

Yhteenveto
Tämän Ropsun tarjonta oli melko monipuolista - myös arvosanojen osalta. Kehnohkosta kiitettävään. Numero oli sinänsä ihan hyvä, mutta kahden lyhyen tarinan sijasta olisin kieltämättä halunnut lukea yhden pidemmän. Tämä näkyi keskiarvossakin; erityisen korkealle se ei yltänyt, vaikka vuoden paras tarina joukossa olikin. Mutta ei se arvosana toki mikään huono ollut. Kaikin puolin ihan mukiinmenevä läpyskä tälläkin kerralla. 7½

Vertailu: nrot 2 & 3 (8-) ja nro 4 (7½)