Keskustelujen arkisto

Onko tämä jatkossakin preesensissä tämä tarina? Mukavaa vaihtelua, lähes kaikki Ankkiksen tarinat ovat kirjoitettu imperfektissä!
Kieliopillisesti loistava osa, jossa ei kuitenkaan valitettavasti tapahtunut juuri mitään. Siksi tätä on vähän vaikea arvioida paljon. Jään kuitenkin odottamaan jatkoa!

Jees, olen samaa mieltä dekkarin kanssa, että preesens toimii. Vaikuttaa aika mielenkiintoiselta tarinalta, vaikka vielä ei mitään mullistavaa tapahtunutkaan.
Luin muuten tuossa, että "...suurin osa ankkislaisista on ottamassa aurinkoa pihallaan..." ;D Siinä luki kuitenkin, että "suurin osa ankkalinnalaisista".

Tässä nyt sitten lähtee toinen luku. Preesenssissä saattaa olla pieniä vikoja, kun usein kirjoitan tarinoita imperfektissä. Ja pilkkuja saattaa puuttua vähän joka puolelta, mutta toivottavasti ette välitä siitä!

Toinen luku: Lähtö

Aku loikoilee riippumatollaan ja on niin onnellinen kuin olla ja saattoi. Ankanpojat hoitavat pihaa Akun vieressä. Meteorologit ovat luvanneet koko loppuviikoksi yhtä lämmintä säätä. Jos vielä saisi jotain rauhoittavaa musiikkia, Aku ajatteli. Hän on juuri pyytämässä Lupua hakemaan CD-soittimen, kun jotain alkaa tapahtumaan. Akun käsi alkaa yhtäkkiä vapista, mutta kun Aku katsoo tarkemmin, hän huomaa tärisevänsä kokonaan ja huomaa puitten lehtienkin pelottavan heilumisen. Sitten äänet puuttuvat asiaan. Ruostuneitten pulttien kaameaa valitusta ja telaketjujen kauheaa kirskumista. Aku on tukehtua juomaansa.

"Se on jonkin sortin kulkuneuvo, Aku-setä", Hupu sanoo. "Opiskelimme ajoneuvojen ääniä sudenpentuleirillä, mutta tuo on jonkinlainen panssarivaunu ja jotain muuta täysin ihmeellistä ja luulen, että-".

Hupun äänen keskeytti kulkuneuvon näkeminen. Akun vatsaa kouristaa ja hän ei halua katsoa konetta minkälainen tahansa se sitten olikin. Aku oli päättänyt olla joutumatta ongelmiin lomansa aikana, eikä toivo niitä nytkään kotiinsa. Akun eteen ilmaantuu koje, jolla on siivet ja raskaat telaketjut. Akun on kuitenkin pakko katsoa sitä, koska voisihan olla, että vehje on vaarallinen. Nähtyään sen Aku on jo hyppäämässä riippumatolta ja juoksemaisillaan sisälle, kun kone ajaakin Akun talon ohi. Aku on riemuissaan. Kerrankin vältyin ongelmilta ja joku muu saa ongelmia tuosta häkkyrästä, Aku ajattelee. Sitten kone lähtee yhtäkkisesti peruuttamaan ja Akun ajatukset ovat sekaisin. Ei, ei, ei tänään. Ei minulle. Miksi aina minulle käy näin, hän ajattelee.

Kulkuneuvo lähtee peruuttamaan Akun pihaa kohti ja tuhoaa postilaatikon ja sitä kannattelevan pylvään sekä suuren palasen pensasaitaa. Sitten se peruuttaa Akun kalliitten petunioitten päälle ja pysähtyy. Sen toinen siipi nousee yläilmoihin nostaen samalla Akun riippumaton, jonka solmut katkeavat helposti ja heittää sen ties minne. Siiven alapuolelta aukevat portaat ja kaksi suurta ovea nousee ylös siipeä seuraillen. Takaa paljastuu miltei tyhjä varasto ja kuka muukaan kuin itse Roope Ankka.

Aku kaatuu puskaan hämmennyksestä ja Lupu kysyy:
"Roope-setä, kuinka sinä kehtaat tulla kotiimme tuolla tavalla?"
"Menkääpäs te pojat huoneeseenne, niin minä keskustelen teidän Aku-setänne kanssa", Roope sanoo ja ankanpojat kipittävät huoneeseensa. "No niin, mistäs aloittaisin. Nouse kuitenkin ylös, hyvä mies! Pilaat koko sukumme tuolla tavalla. Hyvä, rakennutin siis tämän Lentsikkkamobiili59000:n, koska Himalajan vuoristolla on havaittu, ihme kyllä, tajuttoman iso kultaesiintymä, joka voisi jopa kaksinkertaistaa omaisuuteni määrän! Ja minä olen todennäköisesti ensimmäinen, joka tietää asiasta-".
"Hidasta nyt vähän", Aku keskeyttää. "Tarkoitatko, että minun on lähdettävä taas retkelle, jossa saan kolmenkymmenen sentin tuntipalkkaa ja sinä tienaat valtavat määrät rahaa. Ei kiitos, sanon".
"Kröhöm. Muistele, miten tässä aina on ennenkn käynyt. Lopulta sinä kuitenkin joudut suostumaan, tavalla tai toisella. Eli seuraa minua nyt".

Roope kävelee Lentsikkamobiilin sisäään ja Aku seuraa häntä vastahakoisesti. Roope osoittaa koneen sisällä olevia laatikoita, joita on noin 10 ja sanoo:
"Näitten kaikkien laatikoiden sisällä on velkakirjeitäsi", Roope avaa yhden laatikon munalukon avaimellaan ja nostaa laatikon kantta. Se sisältää huikeat määrät paperilippusia, joista osa näyttää lojuneen laatikossa jo monta vuotta. Roope jatkaa puhettaan Akun ällistymisestä välittämättä. "Tällä hetkellä olen niin anteliaalla tuulella, että voisin jopa polttaa neljä näistä laatikoista ja niitten velat unohdettaisiin heti, jos sinä nyt vain jaksaisit tulla. Jos vastaat nyt heti kyllä, nuo tietyt laatikot häviävät, mutta jos vastaat kielteisesti, mikään laatikoista ei katoa, vaan alan uhkailemaan sillä, että jos et tule mukaan joudut velkavankeuteen. Eli loppujen lopuksi sinulla on vain yksi vaihtoehto. Joten turha edes kysyä, mutta tuletko vai etkö tule?"
"Pakko kai sitten on tulla, mutta, mutta, entäs Tupu, Hupu ja Lupu ja-".
"Mehän tulemme tietysti mukaasi, mitä luulit Aku-setä", Tupu sanoo huoneensa ikkunasta ja pojat kiipeävät viereistä puuta pitkin alas. "Ja Pulivarikin on innokas menemään hetkeksi sudenpentuleirille koulutukseen, vaikka olisikin todella laiska!"
"Mutta, mutta, pärjäättekö te vuoristolla aivan varmasti?" Aku kysyy.
"Kysy sitä vain itseltäsi. Sudenpennut pärjäävät missä olosuhteissa tahansa vaikka kuinka pitkään," Hupu vastaa.
"Menkää pakkaamaan niin pääsemme lähtemään nopeasti. Ja muistakaa lämpimät vaatteet, koska minulla on kokemusta kylmistä olosuhteista ja minä tiedän, että siellä tulee kylmä vaikka olisi kuinka lämpimät vaatteet. Eli mahdollisimman lämpimät vaatteet!" Roope sanoo innostuneena matkaan.

Vasta puolentunnin kuluttua ankat ovat valmiita lähtöön. Roope on sillä aikaa maalannut Akun maalilla laatikoihin, että se joka ryöstää saa sisältöjen velat niskoilleen. Sitten Roope vie laatikot Akun pihalle. Roope lupautuu kertomaan Akulle ja pojille lisää kultalöydöstä myöhemmin ja ankat menevät Lentsikkamobiiliin. Mobiili ajaa lentokentälle aidan läpi ja kulkee kiitoradalle välttäen täpärästi lentokoneeseen törmäämisen. Lentsikkamobiilin sisältä kuuluu hurinaa, kun sen moottorit ilmestyvät siipien viereen. Sitten kone lähtee liikkeelle Roopen ohjaustuksella ja hetken ankat luulevat jo, että he törmäävät johonkin, mutta Lentsikkamobiili pääsee ilmaan ja ankat saavat huokaista helpotuksesta.

Kaikki ei ole sujunut kuitenkaan niin helposti kuin ankat ovat luulleet. Akun pihassa nimittäin on kaksi salakuuntelulaitetta, joista toinen johtaa ääntä Ankkalinnaan, erääseen hulppeaan taloon ja toinen jopa toiselle mantereelle, melko samanlaiselle säiliölle kuin Roopella on.

Kommentteja, kiitos. En ole itse kovin tyytyväinen loppuun, joka kulki mielestäni aivan liian nopeasti, mutta mitä mieltä te olette.

Kiitos, akkaridekkari kommentistasi. Huomasin itse juuri pari imperfektimuodossa olevaa sanaa. Koetan olla paljon tarkempi ensi luvussa. Virheet johtuvat myös siitä, että aluksi kirjoitin tämän vahingossa kokonaan imperfektissä ja jouduin tämän jälkeen korjaamaan ne preesenssiin. Se hankaloitti työtä hyvin paljon ja ensi kerralla minun täytyy lukea tarina moneen kertaan, jotta näen mahdolliset virheet. Eilen minulla ei ollut aikaa tähän ollenkaan. Ja toivoisin vielä lisää kommentteja, kiitos.

Kiitos palautteesta ja koetan pidentää tekstiä hieman. Toivoisin vain, että arvostelisitte myös juonta hieman enemmän. Ensi viikolla perjantaihin mennessä julkaisen seuraavan luvun.

Kiitokset Tokelta.
Tarinan nimellä tarkoitin itse asiassa sitä, että Aku paiskataan keskellä kesää vuoristomatkaan, joten villasukkia kannattaa laittaa jo jalkoihin. Anteeksi jos aiheutin väärinkäsityksiä, mutta tulihan tämäkin paljastettua niin ketään ei jää ihmetyttämään moinen asia.

Seuraava luku saattaa myöhästyä sunnuntaihin, koska perjantai-illan ja koko lauantain olen laivalla, mutta jos kirjoitan nopeasti ehdin tehdä luvun perjantaiksi.

No niin. Tämä luku tulee nyt hieman myöhässä, koska kirjoittelin toissapäivänä niin paljon yksäreitä ja olin eilen akkaridekkarin kodissa monta tuntia. Itse en pidä luvusta yhtään juonellisesti, mutta mielestäni melko tärkeä tämäkin. Kirjoittaessani halusin koko ajan päästä seuraavaan lukuun ja sen saattaa huomatakin. Tässä ei toivon mukaan ole yhtään imperfektiä, mutta onhan sekin tietysti mahdollista. Ja nauttikaa luvusta.

Kolmas luku: Kilpailijat

Transvaalissa, Etelä-Afrikassa pieni hahmo hyppää autoon ja lähtee kaahaamaan poispäin valtavasta betonikuutiosta. Hahmo uhmaa kuumuutta, koska autossa ei ole kattoakaan. Hän ei kuitenkaan näytä läkähtyneeltä vaan suorastaan virkeältä ja intoa pursuavalta.

Autoa ohjastaa Kulta-Into Pii. Hän hymyilee leveästi, koska tietää ehtivänsä ennen Roopea Himalajalle. Hyvällä päättelykyvyllä hän löysi kultaesiintymän paikan läheltä Mount Everestiä. Pii ei ollut jaksanut tutkia jotain pientä esiintymää Himalajalla, kun hänen työntekijänsä ilmoitti asiasta, koska siellä ei yleensä ole suuria esiintymiä. Kun Pii oli kuullut Roopelta, että Himalajalla on tajuttoman iso kultesiintymä, hän oli rynnännyt heti paikalla autoonsa. Pii kuitenkin tietää Roopen Lentsikkamobiilista ja on varma, että Roope kirii Kulta-Inton etumatkan lyhyeksi. Tästä on kuitenkin tulossa titaanien taisto, Kulta-Into ajattelee ja painaa kaasun pohjaan hymyillen ilkeää hymyään.

Piikään ei tiedä mitään kolmannesta miljardööristä, joka havittelee myös tuota esiintymää. Ankkalinnassa, miljardöörien klubia kiillotetaan kaikesta töhnästä, jota on kertynyt vuoden aikana. Talossa on harvinaisen hiljaista, koska Roope ei ole paikalla. Ohikulkijat jäävät ottamaan kuvia upeasta arkkitehtuurista kerrankin joutumatta välittämään vihaisten ankkojen kiistelystä.

Kroisos Pennonen on Miljardööriklubilla tutkimassa mitä Roope puuhaa ihmeellisellä vekottimellaan, klubin kameran avulla, jolla voi katsoa koko Ankkalinnaan. Roope ajaa kojeella Aku Ankan talon eteen. Ja pian Pennonen huudahtaakin:

”Hei miljardööriystävät! Roope ajaa taas sukulaispoikansa talon eteen jollain oudolla vehkeellä. Hän koettaa rikastua jälleen, joten voimmeko laittaa taajuuden tuolle Aku Ankan talolle, kun kerran olemme saaneet laitettua sinne sen vakoilukapineen?”
”Jos välttämättä haluatte, herra”, hovimestari sanoo ja säätää radion näköisen kapineen taajuuden oikeaksi ja Roopen puhe alkaa kuulua.

Vähitellen jokikinen klubilainen keskeyttää puheensa ja aloittaa kuuntelemaan Roopea ja kun he katsovat kameran ruudusta Roopen lähtöä, alkaa sekasorto. Pennonen on kuitenkin jo lähtenyt ja selvästikin teljennyt oven hidastaakseen muita miljardöörejä. Miljardöörien ilmeet ovat vihaiset, mutta he eivät kuitenkaan vähästä lannistu.

”Ja hän kun kutsui meitä ystävikseen. Roopella saati sitten Pennosella ei ole oikeutta omistaa tuota kultamäärää! Hyvät klubilaiset, jos saamme tuon kullan jakakaamme se keskenämme!” Yksi klubilainen huutaa, mutta häntä on jäänyt kuuntelemaan vain pari henkilöä sillä suuri osa haluaa tuon kullan itselleen. Miljardöörit hyppäävät ikkunoista ulos ja murtavat oven. Klubia katselleet pettyvät jälleen pahan kerran, kun saavat huomat, että rikkaat eivät ole parantaneet tapojaan. Parisenkymmentä upeaa autoa käynnistyy samanaikaisesti ja kaasuttaa kohti lentokenttää. Miltei kaikki Ankkalinnan yksityislentokoneet amapaisevat ilmaan ja lähtevät seuraamaan tutkiensa avulla Roope Ankan Lentsikkamobiili59000:ta.

Pennosen kone on jo kaukana muista ja hänellä on vielä kaikkein nopein ja tyyrein kone. Pennonen käskee kuljettajaa katsomaan tarkasti siltä varalta, että Roopen kone pysähtyisi ja Pennonen itse jää tutkimaan tietoja Himalajasta.

Roopella itsellään ei ole harmainta aavistustakaan, siitä mitä on aiheuttanut sanoillaan. Hän hellittää hetkeksi otettaan ohjaamon ratista, jotta voisi laittaa koneen vähäksi aikaa autopilotille. Hän kääntää tuolinsa ja kysyy:
”Halusitteko tietää jotain lisää retkestämme?”
”Minne me tarkkaan ottaen olemme matkalla?” Aku kysyy.
”Kathmanduun, Nepalin pääkaupunkiin. Se on 1400 metrin korkeudessa merenpinnasta ja se sijaitsee Kathmandun laakson pohjoisosassa. Muuta kysyttävää?”
”Ja missä siis tämä Kattimanna sijaitsee?” Aku jatkaa kyselyään.
”Se on Kathamandu! Ja se on Intiasta hieman koilliseen”, Roope vastaa ärsyyntyneenä.
”Sudenpentujen käsikirjan mukaan Mount Everest on lähellä tuota kaupunkia. Kathmandussa asunut henkilö on jopa ollut ensimmäinen Everestille kiivennyt erään ulkomaalaisen kanssa”, Hupu sanoo poimien tärkeimpiä asioita tietokirjasestaan.
”Sepä kiinnostavaa. Kuten olette huomanneet, olen kuluttanut paljon rahaa lähiaikoina, tuon esiintymän takia. Ja toivon, että te ette näe minua enää niin itarana kuin ennen. Rakennutinhan minä tämän upean koneenkin tuhlaavaisesti”, Roope sanoo ja Aku hymähtää, koska hänen istuimestaan törröttää ilkeä jousikin. ”Näette mitä ihmeitä kaatopaikan osista saa aikaan!” Roope julistaa. Akulla nousee pala kurkkuun.
”Kyyditätkö meitä oikeasti roskista tehdyllä lentokoneella? Miten ikinä saatoin suostua tälle retkelle?” Aku ihmettelee ja hieroo päätään.

Roope menee takaisin ohjaamoon. Lupulla on kuitenkin kysyttävää:
”Roope-setä, oletko varma, että kukaan ei tiedä mitään kullasta? Entä jos joku muukin tietää siitä. Hän voi saada kullan itselleen ja rikastua niin paljon, että hän olisi jo sama kuin jonkinlainen diktaattori. Hän voisi ostaa mitä tahansa ja se ei tiedä hyvää kellekään.”
”Tuskin kukaan tietää kullasta ja vaikka tietäisikin niin ei kukaan voisi saada moista aarretta minulta”, Roope vastaa hymyillen ja kaartaa lentokonetta oikealle ennen kuin kukaan nuoremmista ankoista ehtii sanoa mitään.

Ankat ovat matkustaneet monta tuntia ja matkan aikana he ehtivät miettiä useita asioita. Aku katsoo ikkunasta ulos, joka on tehty kolmesta auton ikkunasta, jotka on kiinnitetty yhteen. Hän on sekaisin katsoessaan pilvimassoja. Miten ketään saattoi kiduttaa tuolla tavalla keskellä kesää, viemällä Himalajan vuoristolle. Tupu, Hupu ja Lupu varmaankin pitävät tästä, mutta voinhan aina kuitenkin kysyä sitä heiltä, Aku miettii. Aku kääntyy poikiin päin, jotka ovat lukemassa vieläkin tietoja Kathmandusta.

”Onko kiva lähteä retkelle?”
”Tosi kiva. Lähtisimme vaikka kultaakaan ei olisi, koska tällaisia mahdollisuuksia nähdä maailmaa on harvassa. Roope-sedän ja sinun, Aku-setä, kanssa matkat ovat aina yhtä jännittäviä”, ankanpojat sanovat reippaasti ja Aku hymyilee.

Voihan asiat ajatella tuollakin tavalla. Mukavaa, kun he ovat aina noin mukavia ja onneksi he lähtivät mukaan, Aku ajattelee ja nukahtaa upeisiin aatteisiin.

Upeita ja rakentavia kommenttejanne, kiitos. Tämäkin luku tuli myöhässä ja kaikkien tulevienkin matkojeni takia seuraavatkin luvut voivat myöhästyä. Seuraavassa luvussa alkaa tapahtua, toivottavasti. Ja tuohan luku tulee sitten ensi viikon puolella, toivon mukaan.