Maanantaina tulee! Yritän kyllä valmistella sitä jo tänään.
Kiitos kommenteista. Huumeet eivät ole kertomuksessa missään erityisessä asemassa, ne vain vahvistavat lukijan käsitystä siitä, että kyseessä ei ole mikään pikku taskuvaras, vaan suurrikollinen.
Ja se on tietysti epäaitoa, että Aku lähtee ypöyksin linnaan sisälle, mutta suon itselleni vapauden saada kirjoittaa hänet sankarin rooliin.
Voi voi, mitenköhän saisin seuraavasta osasta kiinnostavan... Lupailin jo tässä aiemmin siihen jännitystä, mutta tällä haavaa en kuitenkaan kuvailisi aivan sillä adjektiivilla! :D
Kirjoittaja
Aihe: Rikkaan lordin arvoitus
(76 viestiä)
akkaridekkari
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 16 -
01.02.2009 klo 18:54:38
wierii2
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 17 -
01.02.2009 klo 19:01:39
Lainaus käyttäjältä: akkaridekkariMaanantaina tulee! Yritän kyllä valmistella sitä jo tänään.
Kiitos kommenteista. Huumeet eivät ole kertomuksessa missään erityisessä asemassa, ne vain vahvistavat lukijan käsitystä siitä, että kyseessä ei ole mikään pikku taskuvaras, vaan suurrikollinen.
Ja se on tietysti epäaitoa, että Aku lähtee ypöyksin linnaan sisälle, mutta suon itselleni vapauden saada kirjoittaa hänet sankarin rooliin.
Voi voi, mitenköhän saisin seuraavasta osasta kiinnostavan... Lupailin jo tässä aiemmin siihen jännitystä, mutta tällä haavaa en kuitenkaan kuvailisi aivan sillä adjektiivilla! :D No, toivottavasti seuraavasta osasta tulee hyvä. No, luotan, ettei siitä ihan kehno tule. Kuitenkin koko ajan ollaan menty parempaan suuntaan.
Kiitos kommenteista. Huumeet eivät ole kertomuksessa missään erityisessä asemassa, ne vain vahvistavat lukijan käsitystä siitä, että kyseessä ei ole mikään pikku taskuvaras, vaan suurrikollinen.
Ja se on tietysti epäaitoa, että Aku lähtee ypöyksin linnaan sisälle, mutta suon itselleni vapauden saada kirjoittaa hänet sankarin rooliin.
Voi voi, mitenköhän saisin seuraavasta osasta kiinnostavan... Lupailin jo tässä aiemmin siihen jännitystä, mutta tällä haavaa en kuitenkaan kuvailisi aivan sillä adjektiivilla! :D No, toivottavasti seuraavasta osasta tulee hyvä. No, luotan, ettei siitä ihan kehno tule. Kuitenkin koko ajan ollaan menty parempaan suuntaan.
akkaridekkari
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 18 -
02.02.2009 klo 14:54:29
Luku IV: Pomo ja viisi lurjusta
Korstot seisoivat Akun ympärillä piirissä. He kaikki näyttivät aika samanlaisilta – lihaksikkailta ja pelottavilta – paitsi tietenkin lordi Nirbbanocca, jolla oli läskiä enemmän kuin lihasta. Nirbbanocca ryppyineen näytti täsmälleen yhtä kauhealta, kuin aikaisemminkin päivällä.
”Senkin iljettävä roisto!” Aku huusi raivoissaan Nirbbanoccalle odottaen tämän pelästyvän edes hiukan, mutta merkkejä sellaisesta ei näkynyt. ”Hah! Vai ’rikollinen’? Nulikka ei taida tietää, kenen kanssa on tekemisissä!” eräs konna huudahti ja kaikki puhkesivat naurunremakkaan.
Vielä hetkeä aikaisemmin Aku oli tuntenut olonsa rohkeaksi, mutta nyt hän kuitenkin tajusi, ettei pystynyt kantamaan vastuuta uhkarohkeudestaan. Hän oli täysin avuton raskaan sarjan gangsterien edessä.
”No? Mitä tehdään, pomo?” kysyi eräs lurjuksista, kun naurunremakka oli vaiennut. ”Pelataanko varman päälle?” hän jatkoi ja osoitti asetta. Aku tuijotti sitä suurin silmin. Miksi en ottanut tuota asetta mukaani silloin siitä huoneesta? Olisin voinut uhata heitä sillä, hän mietti.
Lordi näytti hetken miettiväiseltä, ja hänen aivojensa raksutuksen saattoi melkeinpä kuulla. ”Ei ammuta ankkaa. Viedään ankka Lontooseen, siihen kellariin keskustassa, tiedättehän. Sinne, missä olen asunut operaation ajan, viimeiset pari vuotta. Sitten vain liuetaan paikalta ja pian ankasta ei enää olekaan haittaa”. ”Pomo, olet nero!” apurit huudahtivat. Lordi tuijotti heitä ja sanoi ylimielisellä ja ärsyttävällä äänellä: ”Totta kai olen. Se on työni”.
Aku ei tajunnut suurinta osaa puheista, mutta hänelle selvisi kuitenkin pari asiaa. Ensinnäkin, että roistot halusivat hoitaa hänet pikimmiten pois maailmankartalta, mutta myös, että hänellä oli kuitenkin vielä miettimisaikaa jäljellä. Häntä jäi vain vaivaamaan, miten konnat aikoivat surmata hänet.
”Autoon! Suunnitelmamme uhkaa viivästyä tuon typerän ankan takia!” lordi huusi apureille, joita oli yhteensä viisi. Kolme heistä seurasi suorin tein Nirbbanoccaa ulos kartanosta, kaksi taas riensi vielä noutamaan niitä laatikoita, joita Aku oli aiemmin tarkastellut, heidän mukaansa.
Lopulta he olivat kaikki pihalla. Lordi työnsi Akun pihalla odottaneen pakettiauton tavaratilaan ja apurit laittoivat sinne myös muutamia pahvilaatikoita. Itse lordi meni pakettiauton vieressä olleeseen pikkuruiseen avoautoon kahden apurinsa kanssa. Loput kolme apuria ahtautuivat siihen pakettiautoon, jossa Akukin oli, etupenkille. Ja kun lordi oli varmistanut, että kaikki olivat mukana ja pahvilaatikot pakettiautossa, kummatkin autot lähtivät liikkeelle.
Ja kun he olivat lähteneet liikkeelle, Aku huomasi, että hänellä oli kerrankin ollut onni onnettomuudessa. Akulla oli nimittäin matkapuhelin taskussaan ja hän oli ypöyksin auton tavaratilassa. Paikallisen poliisilaitoksen numeroa Aku ei ehkä tiennyt, mutta Roopen numero oli hänelle hyvinkin tuttu. Ja niin hän näppäili sen toivoen, että Roope vastaisi. Sillä nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Miten Akulle käy? Se selviää seuraavissa tarinan seuraavissa luvuissa!
Huoh! Edellistä kaksin verroin tylsempi osa! Mutta kyllä tästä vielä hyvä tarina loppua kohti kehkeytyy, uskokaa tai älkää! (Ja nyt taas sitä kuuluisaa palautetta, kiitos!)
Korstot seisoivat Akun ympärillä piirissä. He kaikki näyttivät aika samanlaisilta – lihaksikkailta ja pelottavilta – paitsi tietenkin lordi Nirbbanocca, jolla oli läskiä enemmän kuin lihasta. Nirbbanocca ryppyineen näytti täsmälleen yhtä kauhealta, kuin aikaisemminkin päivällä.
”Senkin iljettävä roisto!” Aku huusi raivoissaan Nirbbanoccalle odottaen tämän pelästyvän edes hiukan, mutta merkkejä sellaisesta ei näkynyt. ”Hah! Vai ’rikollinen’? Nulikka ei taida tietää, kenen kanssa on tekemisissä!” eräs konna huudahti ja kaikki puhkesivat naurunremakkaan.
Vielä hetkeä aikaisemmin Aku oli tuntenut olonsa rohkeaksi, mutta nyt hän kuitenkin tajusi, ettei pystynyt kantamaan vastuuta uhkarohkeudestaan. Hän oli täysin avuton raskaan sarjan gangsterien edessä.
”No? Mitä tehdään, pomo?” kysyi eräs lurjuksista, kun naurunremakka oli vaiennut. ”Pelataanko varman päälle?” hän jatkoi ja osoitti asetta. Aku tuijotti sitä suurin silmin. Miksi en ottanut tuota asetta mukaani silloin siitä huoneesta? Olisin voinut uhata heitä sillä, hän mietti.
Lordi näytti hetken miettiväiseltä, ja hänen aivojensa raksutuksen saattoi melkeinpä kuulla. ”Ei ammuta ankkaa. Viedään ankka Lontooseen, siihen kellariin keskustassa, tiedättehän. Sinne, missä olen asunut operaation ajan, viimeiset pari vuotta. Sitten vain liuetaan paikalta ja pian ankasta ei enää olekaan haittaa”. ”Pomo, olet nero!” apurit huudahtivat. Lordi tuijotti heitä ja sanoi ylimielisellä ja ärsyttävällä äänellä: ”Totta kai olen. Se on työni”.
Aku ei tajunnut suurinta osaa puheista, mutta hänelle selvisi kuitenkin pari asiaa. Ensinnäkin, että roistot halusivat hoitaa hänet pikimmiten pois maailmankartalta, mutta myös, että hänellä oli kuitenkin vielä miettimisaikaa jäljellä. Häntä jäi vain vaivaamaan, miten konnat aikoivat surmata hänet.
”Autoon! Suunnitelmamme uhkaa viivästyä tuon typerän ankan takia!” lordi huusi apureille, joita oli yhteensä viisi. Kolme heistä seurasi suorin tein Nirbbanoccaa ulos kartanosta, kaksi taas riensi vielä noutamaan niitä laatikoita, joita Aku oli aiemmin tarkastellut, heidän mukaansa.
Lopulta he olivat kaikki pihalla. Lordi työnsi Akun pihalla odottaneen pakettiauton tavaratilaan ja apurit laittoivat sinne myös muutamia pahvilaatikoita. Itse lordi meni pakettiauton vieressä olleeseen pikkuruiseen avoautoon kahden apurinsa kanssa. Loput kolme apuria ahtautuivat siihen pakettiautoon, jossa Akukin oli, etupenkille. Ja kun lordi oli varmistanut, että kaikki olivat mukana ja pahvilaatikot pakettiautossa, kummatkin autot lähtivät liikkeelle.
Ja kun he olivat lähteneet liikkeelle, Aku huomasi, että hänellä oli kerrankin ollut onni onnettomuudessa. Akulla oli nimittäin matkapuhelin taskussaan ja hän oli ypöyksin auton tavaratilassa. Paikallisen poliisilaitoksen numeroa Aku ei ehkä tiennyt, mutta Roopen numero oli hänelle hyvinkin tuttu. Ja niin hän näppäili sen toivoen, että Roope vastaisi. Sillä nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Miten Akulle käy? Se selviää seuraavissa tarinan seuraavissa luvuissa!
Huoh! Edellistä kaksin verroin tylsempi osa! Mutta kyllä tästä vielä hyvä tarina loppua kohti kehkeytyy, uskokaa tai älkää! (Ja nyt taas sitä kuuluisaa palautetta, kiitos!)
Karhula
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 19 -
02.02.2009 klo 15:02:58
Ehkä nyt hieman tylsempi, muttei missään nimessä turha. Ihan kivan pituinen tämä oli ja kuvailuakin ihan hyvin. Eipä oikeastaan minulla mitään moitittavaa olekaan... :-X
akkaridekkari
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 20 -
02.02.2009 klo 15:06:27
Kiitos! Taidan olla liian vaatimaton, kun moitin tarinani jokaista lukua!
Nuno
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 21 -
02.02.2009 klo 16:32:51
Vihdoinkin tämä luku tuli, odotin tätä paljon. Nyt siis ne kommentit: minusta tuo luku oli ihan hyvä, vaikka vähän tylsä, ei kuitenkaan liikaa. Osaat todella hyvin kuvailla ja kertoa tarinoita. Jännään kohtaan jäi. Odotan taas todella paljon seuraavaa lukua. Milloin se tulee? :)
akkaridekkari
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 22 -
02.02.2009 klo 16:35:52
Jaa-a. Seuraava luku? Viimeistään torstaina. Hauska nähdä, että tosiaan luette tätä tarinaani. En odottanut, että ensimmäisestä tarinastani Ankkikseen pidettäisiin hirveästi. Mutta hyvä näin! :D
wierii2
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 23 -
02.02.2009 klo 19:10:50
Upeaa kuvailua. Tosin Aku ehkä hieman liian rohkea. ;D Huipputarinaa teet kuitenkin.
Arvosana: 9+
Arvosana: 9+
Aku Vankka
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 24 -
02.02.2009 klo 20:49:17
En nyt ihan ysiplussaa tästä antaisi, enkä sentään huipputarinaksi kutsuisi. Kuitenkin perustarinaa parempi ja voisihan tämä sarjakuvanakin toimia. Kuten aikaisemmin on jo useaan otteeseen mainittu, niin Aku on ehkä vähän turhan rohkea, mutta eipä sillä paljoa väliä. Kuvailu on erinomaista, itse en samaan pystyisi. Olisi kuitenkin ihan kiva, jos luvut olisivat hieman pidempiä.
akkaridekkari
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 25 -
05.02.2009 klo 15:43:33
Luku V: Pomon sana on laki!
Roope havahtui unesta vaimeaan puhelimensa pirinään. Hän haparoi käsillään puhelinta yöpöydältään, ja hetken etsinnän jälkeen hänen kätensä tavoittivat sen.
”Minä, Aku, täällä! Minut on kidnapattu! Lordi Nirbbanocca onkin katala roisto!” Aku yritti selittää langan toisessa päässä. Roope mietti hetken Akun sanoja, sillä hänen aivonsa olivat vielä puoliunessa, ja ajattelu oli vaikeaa. ”Soita heti poliisille!” Aku huusi puhelimeen niin, että Roope säpsähti. ”Tuota… minne olette matkalla?” hän onnistui kysymään. ”Lontooseen. En tiedä tarkkaan mihin, mutta luulen, että minut yritetään… Kääk! Apua!” kuului puhelimesta ja sitten yhteys katkesi.
Roope ei vaivautunut edes koettamaan soittoa takaisin, sillä tiesi sen olevan aivan tarpeetonta. Sen sijaan hän soitti puhelimella kylän poliisilaitokselle ja kertoi tilanteen. Kaiken tämän jälkeen hän juoksi portaat alas ja ulos hotellista limusiiniinsa, ja ehti nähdä kilometrin päässä konnien pakettiauton kaartavan Lontoon valtatielle. Takalasista näkyi avuton Aku ja karski mies. Roope käynnisti autonsa moottorin ja lähti seuraamaan lurjuksia.
***
Akun ääni hänen puhuessaan puhelimessa Roopen kanssa, oli kuulunut – äänekkäästi soineesta radiosta huolimatta – etupenkille asti. Yksi konnista, Oliver nimeltään, oli heti rynnännyt Akun luokse likaiseen tavaratilaan ja riistänyt Akulta puhelimen. Sitten hän oli köyttänyt Akun ja jäänyt varmuuden vuoksi vielä vahtimaan häntä.
Oliver oli miehistä suurikokoisin. Hänellä oli valtavia tatuointeja kehossaan ja pelkkä miehen hauislihas oli lähestulkoon Akun kokoinen. Tuolle miehelle ei kannattanut alkaa ryppyilemään.
Yhtäkkiä heidän ajaessaan eteenpäin, etupenkiltä alkoi kuulua valtaisaa kiroilua. ”Tuo typerä visukinttu lähti peräämme!”. Akun ei tarvinnut paljon miettiä, ketä sillä mahdettiin tarkoittaa ja hän vilkaisi takaikkunasta vielä tarkistaakseen asian. Aivan oikein, Roope-setähän se siellä.
”Karistetaan se kannoiltamme”, huusi toinen etupenkillä istuvista miehistä, joka oli toki hänkin suurikokoinen, mutta miehistä pienin ja näytti muita älykkäämmältä. Mies vaikutti ujohkolta, mutta hyvin tyyneltä, eikä Aku ollut ennen tätä kuullut hänen sanovan sanaakaan. Porukkaan kuului tosiaan kaikenlaisia miehiä.
Auto lisäsi takaa-ajajan takia vieläkin enemmän vauhtia. Nyt se ajeli miltei äärinopeuttaan, ja kaikki tavaratilan laatikot lentelivät sinne tänne. Roope ajoi perässä myös nopeasti, mutta pakettiauto jätti hänen limusiiniansa koko ajan jälkeensä.
”Kaikki tuntuu menevän tänään päin mäntyä!” huusi Oliver etupenkkiläisille. ”Ja se johtuu tuosta ankasta. Ilman sitä, meillä ei olisi mitään hätää”, hän jatkoi. ”Pitäisikö meidän hoidella ankka aseilla?” ajaja kysyi suunnaten kysymyksen lähinnä älykkökonnalle. Hetkeksi autoon vaipui hiljaisuus ja Akun kiihtyneet sydämenlyönnit olivat ainoa ääni siellä. ”Pomon sana on laki. Hän on harjoittanut raskaan sarjan rikollisuutta jäämättä kiinni niin pitkään, että eiköhän hän tiedä oikean ratkaisun tälläkin kertaa”, vastasi älykkö lopulta. Akun sydämenlyönnit tasaantuivat ja koko autossa ollut kopla huusi yhteen ääneen: ”Pomon sana on laki!”.
***
Piskuisella Armstonen poliisiasemalla ilma oli ummehtunutta. Sisällä oli kaksi poliisia, jotka haukottelivat ja olivat hyvin ikävystyneen näköisiä. He olivat veljekset ja heillä oli yhteisiä piirteitä kasvoissaan.
”Sain äsken hätäsoiton. Se oli se Roope Ankka. Ilmoitti, että useita katalia roistoja on matkalla kahdessa autossa Lontooseen”, totesi toinen miehistä. ”Soitan Lontoon yksikölle. He hoitavat homman”, sanoi toinen ja otti puhelimen soittaakseen.
Miten Akulle käy? Onnistuuko Roope saamaan autoa kiinni? Mitä Lontoon poliisivoimat saavat aikaan? Mitä roistoilla ylipäätään on mielessään? Seuraavassa luvussa saatte paljon vastauksia edellisiin kysymyksiin!
Kommentteja, kiitos! Itseni mielestä osa ei ollut täysi floppi. Sen tason heikot kohdat johtuvat osittain siitä, että minulla oli kiire tehdessäni tätä ja mietin jo innolla seuraavaa osaa, josta tulee toivottavasti loistava!
Roope havahtui unesta vaimeaan puhelimensa pirinään. Hän haparoi käsillään puhelinta yöpöydältään, ja hetken etsinnän jälkeen hänen kätensä tavoittivat sen.
”Minä, Aku, täällä! Minut on kidnapattu! Lordi Nirbbanocca onkin katala roisto!” Aku yritti selittää langan toisessa päässä. Roope mietti hetken Akun sanoja, sillä hänen aivonsa olivat vielä puoliunessa, ja ajattelu oli vaikeaa. ”Soita heti poliisille!” Aku huusi puhelimeen niin, että Roope säpsähti. ”Tuota… minne olette matkalla?” hän onnistui kysymään. ”Lontooseen. En tiedä tarkkaan mihin, mutta luulen, että minut yritetään… Kääk! Apua!” kuului puhelimesta ja sitten yhteys katkesi.
Roope ei vaivautunut edes koettamaan soittoa takaisin, sillä tiesi sen olevan aivan tarpeetonta. Sen sijaan hän soitti puhelimella kylän poliisilaitokselle ja kertoi tilanteen. Kaiken tämän jälkeen hän juoksi portaat alas ja ulos hotellista limusiiniinsa, ja ehti nähdä kilometrin päässä konnien pakettiauton kaartavan Lontoon valtatielle. Takalasista näkyi avuton Aku ja karski mies. Roope käynnisti autonsa moottorin ja lähti seuraamaan lurjuksia.
***
Akun ääni hänen puhuessaan puhelimessa Roopen kanssa, oli kuulunut – äänekkäästi soineesta radiosta huolimatta – etupenkille asti. Yksi konnista, Oliver nimeltään, oli heti rynnännyt Akun luokse likaiseen tavaratilaan ja riistänyt Akulta puhelimen. Sitten hän oli köyttänyt Akun ja jäänyt varmuuden vuoksi vielä vahtimaan häntä.
Oliver oli miehistä suurikokoisin. Hänellä oli valtavia tatuointeja kehossaan ja pelkkä miehen hauislihas oli lähestulkoon Akun kokoinen. Tuolle miehelle ei kannattanut alkaa ryppyilemään.
Yhtäkkiä heidän ajaessaan eteenpäin, etupenkiltä alkoi kuulua valtaisaa kiroilua. ”Tuo typerä visukinttu lähti peräämme!”. Akun ei tarvinnut paljon miettiä, ketä sillä mahdettiin tarkoittaa ja hän vilkaisi takaikkunasta vielä tarkistaakseen asian. Aivan oikein, Roope-setähän se siellä.
”Karistetaan se kannoiltamme”, huusi toinen etupenkillä istuvista miehistä, joka oli toki hänkin suurikokoinen, mutta miehistä pienin ja näytti muita älykkäämmältä. Mies vaikutti ujohkolta, mutta hyvin tyyneltä, eikä Aku ollut ennen tätä kuullut hänen sanovan sanaakaan. Porukkaan kuului tosiaan kaikenlaisia miehiä.
Auto lisäsi takaa-ajajan takia vieläkin enemmän vauhtia. Nyt se ajeli miltei äärinopeuttaan, ja kaikki tavaratilan laatikot lentelivät sinne tänne. Roope ajoi perässä myös nopeasti, mutta pakettiauto jätti hänen limusiiniansa koko ajan jälkeensä.
”Kaikki tuntuu menevän tänään päin mäntyä!” huusi Oliver etupenkkiläisille. ”Ja se johtuu tuosta ankasta. Ilman sitä, meillä ei olisi mitään hätää”, hän jatkoi. ”Pitäisikö meidän hoidella ankka aseilla?” ajaja kysyi suunnaten kysymyksen lähinnä älykkökonnalle. Hetkeksi autoon vaipui hiljaisuus ja Akun kiihtyneet sydämenlyönnit olivat ainoa ääni siellä. ”Pomon sana on laki. Hän on harjoittanut raskaan sarjan rikollisuutta jäämättä kiinni niin pitkään, että eiköhän hän tiedä oikean ratkaisun tälläkin kertaa”, vastasi älykkö lopulta. Akun sydämenlyönnit tasaantuivat ja koko autossa ollut kopla huusi yhteen ääneen: ”Pomon sana on laki!”.
***
Piskuisella Armstonen poliisiasemalla ilma oli ummehtunutta. Sisällä oli kaksi poliisia, jotka haukottelivat ja olivat hyvin ikävystyneen näköisiä. He olivat veljekset ja heillä oli yhteisiä piirteitä kasvoissaan.
”Sain äsken hätäsoiton. Se oli se Roope Ankka. Ilmoitti, että useita katalia roistoja on matkalla kahdessa autossa Lontooseen”, totesi toinen miehistä. ”Soitan Lontoon yksikölle. He hoitavat homman”, sanoi toinen ja otti puhelimen soittaakseen.
Miten Akulle käy? Onnistuuko Roope saamaan autoa kiinni? Mitä Lontoon poliisivoimat saavat aikaan? Mitä roistoilla ylipäätään on mielessään? Seuraavassa luvussa saatte paljon vastauksia edellisiin kysymyksiin!
Kommentteja, kiitos! Itseni mielestä osa ei ollut täysi floppi. Sen tason heikot kohdat johtuvat osittain siitä, että minulla oli kiire tehdessäni tätä ja mietin jo innolla seuraavaa osaa, josta tulee toivottavasti loistava!
wierii2
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 26 -
05.02.2009 klo 17:32:48
Edelleen teet huipputarinaa. Hyvää kuvailua. Arvosana:9
Nuno
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 27 -
05.02.2009 klo 19:22:35
Tosi hyvä luku. Osaat kertoa tarinan hyvin. Kuvailu on hyvää niin kuin myös kappalejaot. Monta lukua vielä tulee?
Karhula
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 28 -
05.02.2009 klo 19:34:17
Ehkä tämä oli hiukan nopeammin tehty, ja sen huomasi hiukan. Ihmettelen suuresti miten Roope näkee kilometrin päässä olevan auton, ja vielä takalasista, että Aku on kyydissä? Hiukan ihmetytti tuo kohta, mutta muuten teet yhä ihan kelpo tarinaa.
Arvosana: 8,50
Arvosana: 8,50
Aku-fani13
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 29 -
05.02.2009 klo 20:12:07
Samaa mieltä Karhulan kanssa, että miten Roope voi nähdä niin kauas ja jossain sudenpentujen käsikirjassakin oli että kahden kilometrin päästä näkee epäselvästi vain ääriviivat.
Muuten hyvä: 8+
Muuten hyvä: 8+
wierii2
Rikkaan lordin arvoitus
Viesti 30 -
06.02.2009 klo 19:07:58
Milloinkas muuten seuraava osa tulee?