Keskustelujen arkisto

Sivuja: 1 2 3 4 5 6
Kirjoittaja

Aihe: Rikkaan lordin arvoitus

(76 viestiä)
akkaridekkari
Lainaus käyttäjältä: Aku-fani13Lainaus käyttäjältä: noorErittäin hyvä, en löytänyt yhtääkään kirjoitusvirhettä ;)
Onko tarina erittäin hyvä, jos ei ole yhtän kirjoitusvirhettä?
Lainaus käyttäjältä: wierii2Yhdyn Aku-Fanin mielipiteeseen. Kyllä myös juonen ja kuvailun on oltava hyvää tasoa, jos tarinan haluaa tehdä.
Mutta mitä mieltä olette, onko tarinan juoni taikka kuvailu tällä hetkellä hyvää? Wieriiltä ei kommenttia ole tullut pitkään aikaan ja Aku-faniltakaan ei tästä luvusta. Olisi mukava kuulla mielipiteenne.
Seuraava luku sittenkin vasta maanantaina.
wierii2
Onhan se mainio. Tuo tarinasi siis. Parenee luku luvulta. Se jäi tosiaan kaihertamaan, että miten Roope näki Akun kilometrin päästä. Mutta tuota lukuunottamatta hyvä tarina. Aku on myös ehkä liian rohkea, mutta kuitenkin juoni ja kuvailu on hyvää, niin saa nähdä, kuinka hyväksi tämä tarinaa vielä kehittyy!
akkaridekkari
Luku VIII: Autoilua Lontoossa

Aku katsoi taaksensa, kellarin ovelle, ja näki pimeässä lihaksikkaan hahmon. Ensiksi varjo seisoi hetken aikaa paikallaan ja katseli Akua, mutta astui sitten valokeilaan. Akun ei tarvinnut enää hetkeäkään miettiä hahmon henkilöllisyyttä.

”Oliver!” Aku huudahti, aprikoiden kuitenkin samalla kuumeisesti, millä asialla konna oikein oli.

”Korulauseisiin tai esittäytymisiin ei ole aikaa”, Oliver totesi kiireisesti.”Tämä riittänee”, hän jatkoi ja näytti salaisen poliisin virkamerkkiä. ”O-oletko siis…”, Aku aloitti kysymään. ”Kyllä. Olen Salaisen Poliisin palveluksessa agentin tehtävissä. Pari viikkoa sitten soluttauduin lordi Nirbbanoccan – siis kuuluisan Nerbanocs-lurjuksen – järjestämille juhlille. Esittäydyin rikollisena ja näytin tekaistua ansioluetteloa. Se meni heti täydestä ja Nirbbanocca otti minut välittömästi ’töihin’. Operaation juoni selvisi minulle silmänräpäyksessä, mutten sen jälkeen ole saanut yhteyttä ulkomaailmaan. Se ryökäle ei nimittäin kertaakaan ole päästänyt minua ulos linnastaan, saati antanut käyttää matkapuhelintani! Niinpä en ole tätä ennen saanut yhteyttä kehenkään rehelliseen”, Oliver kertoi ja asteli samalla kellarin ovesta ulos, Aku perässään. ”Mutta nyt vihdoin sain karattua, kun se pikkuinen ja typerä älykköriiviö halusi pysähtyä soittamaan puhelimellaan pääpomolle. Eivätkä he edes huomanneet, kun luikin pois. Tuskinpa ne ääliöt ovat vieläkään edes tajunneet, etten ole heidän kelkassaan!” Oliver jatkoi hiukan naurahtaen ja avasi kadulle parkkeeratun, pienen Smart-merkkisen auton oven. ”Ajokki oli piilossa pakettiauton takaosassa, muovipeittojen alla”, hän sanoi.

Aku katseli autoa hetken, eikä enää vähääkään epäillyt Oliverin kertomusta. ”Mitä meidän täytyy nyt tehdä?” hän kysyi. ”Meidän pitää jotenkin saada räjähteiden laukaisin haltuumme; se on tällä hetkellä lordin huomassa. Ja tietysti täytyy soittaa poliisille” Oliver sanoi asiantuntevan kuuloisesti. Sitten hän käynnisti auton moottorin, ja kaasutti autolla pois, Aku seuranaan.

***

”Hyödytöntä”, Roope mietti ajaessaan Parlamenttitalon vierestä, aivan Lontoon keskustassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan määränpäästään, mutta seuraavaksi hän päätti suunnata valtavalle Trafalgar squaren aukiolle. Kadut olivat Roopelle täysin tuttuja, niin monta kertaa hän oli niihin saanut työmatkoillaan tutustua.

Joku muu olisi saattanut jopa sillä hetkellä nauttia kaupungin kukkaloistosta ja kauneudesta, mutta Roopen päässä pyörivät aivan muut asiat. ”Tällä menolla en mitenkään löydä heitä yli seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupungista. Sitä paitsi en edes tiedä, ovatko he täällä”, hänen ajatuksenjuoksunsa rullasi. Roope ajatteli kuumeisesti, mitä hänen pitäisi tehdä. Sitten hän huomasi melko ruman, valkoisen pakettiauton pysäköitynä Trafalgar Squaren aukiolle. Se oli juuri se sama, josta Roope oli nähnyt vilahduksen aikaisemmin päivällä, juuri se sama, jonka takalasissa Roope oli havainnut Akun.

Roope näki myös kaksi miestä, jotka katselivat kummatkin ihmeissään ympärilleen, ja toinen puhui puhelimessa. Sitten he nousivat takaisin pakettiautoon. Roope ei nähnyt tällä kertaa Akusta edes pientä viuhahdusta, mutta järkevin vaihtoehto oli lähteä seuraamaan autoa. Ajojahti oli tiedossa – taas.

No niin! On siihen ollut syynsä, etten ole saanut kahdeksatta lukua tehtyä tätä ennen. Minua on nimittäin vaivannut pahanlaatuinen ajatuspula! Toivun siitä vasta, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa tämän, ikään kuin jotta ajatus alkaisi rullata taas!
Toivottavasti wierii2 ei vielä tarinan päätyttyäkin muistuta: Jäi kyllä se yksi virke harmittamaan... ;D (viittaan tuohon Roopen supernäköön aikaisemmassa luvussa).
Toivon taas palautetta kaikilta! Kiitos wieriin palautteesta ja etukäteen jo kaikesta tulevastakin!
Onhan minun itsenikin pakko myöntää, ettei tämä kovin hyvä luku ole! Syy on lähinnä siinä, ettei inspistä hirveästi tosiaan ollut. Mutta toivottavasti ei ollut mikään pohjanoteerauskaan, mielestänne!
Huom! Erityisesti palautetta antaessanne toivon, että kiinnitätte huomiota seuraaviin kolmeen asiaan. Ensinnäkin, mitä minun pitää parantaa, jotta saan tarinasta paremman. Toiseksi, mikä oli hyvää ja missä olen onnistunut edellisessä luvussa/koko tarinassa. Ja kolmanneksi, mikä jäi harmittamaan, ja mitä huonoa luvussa oli. En tarkoita, etteikö monilla olisi juuri näitä asioista ollutkin kommenttia laittaessa, mutta muistutin vain.
wierii2
No tarinan kerronta ja kuvailu on hyvää. Parennettavaa olisi sellainen asia, että missä hahmossa kertoja on (Hän-kertoja, kaikkitietävä...jne...jne). Oikein huonoa en tuosta luvusta saanut irti, paitsi, että luku oli hieman tylsä. ;)
Nuno
Taas kerran kuvailu oli hyvää ja kerronta. Hyvä tuo juonenkäänne, että Oliver ei ollutkaan konna, vaan poliisin agentti, joka auttoi Akua. Mitään parannettavaa en nyt keksi, enkä myöskään mitään mikä olisi huonoa luvussa. Luku oli kyllä aika tylsä. Mutta ei tätä lukua olisikaan saanut jännemmäksi. Varmaan seuraavassa luvussa on enemmän jännitystä.
wierii2
Niin, tyyntä myrskyn edellä, on myös vanha sanonta. Eli luultavasdti jännitystä tulee taas ensi luvussa... ::)
akkaridekkari
Kiitos kommenteista, harmi, että luku oli tylsä. Seuraava on kuitenkin triplasti jännittävämpi!
Luku IX on jo suhteellisen valmis, mutta joudun vielä hiomaan paljon kieliasua ym., ennen kuin saan julkistettua sen. Ja tänään ei enää ole moiselle aikaa, kouluun pitää huomiseksi saada vaikka mitä tehtyä.
Yhdeksäs luku ilmestyykin siis vasta tämän viikon lopulla, tai viimeistään ensi viikon alussa. Pahoittelen suuresti, että näin monta kertaa olen joutunut viivyttämään eri lukujen ilmestymisaikoja. Mutta on Ankkiksessa pahempiakin viivyttelijöitä.
wierii2
Taitaa luku ilmestyä huomenna tai ylihuomenna, vai kuinka?
akkaridekkari
Juu, keskiviikkona, eli tästä päivästä katsoen huomenna, se ilmestyy. Pääsen nimittäin koulusta tuolloin jo kahdeltatoista, ja aion tulla heti kotiini.
wierii2
Tänään ei näemmä osa ilmestynyt. Huomenna varmaan tulee, ainakin näin ennakoisin. No, eipä tuo haittaa, odotellaan. ::)
wierii2
Milloin mahtaa osa ilmestyä? Tällä viikolla?
akkaridekkari
Olen tauolla Ankkiksesta lähinnä kasaantuvien koulutöiden vuoksi, joten saatan antaa myös tämän tarinan maatua täällä parikin viikkoa. Mutta kun joskus seuraava luku ilmestyy, se on jotain paljon parempaa, mitä ikinä olette siltä osanneet odottaa.
wierii2
Selvä juttu, akkaridekkari. Onhan noita koulutöitä minullakin, ja ne kun tuppaavat verottamaan kallista aikaani täällä. :-/
wierii2
Olisiko tarina kohtapuoliin ilmestyvä? Ei hoputtamalla, vaan klun seuraavaa osaa odotan paljon. Toivottavasti ilmestyy... :)
wierii2
Odottelen osaa edelleen. Ei millään hoputuksella, mutta tämä, Ankkaselviytyjät ja T@ik@viitan luomus ovat ainoita nyt pyöriviä tarinoita, vaikka tuskinpa tätäkään lasketaan, kun on niin kauan pysähdyksissä ollut. Eli: Milloinkas luvun on näillänäkymin määrä ilmestyä?
Sivuja: 1 2 3 4 5 6