Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
(471 viestiä)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 271 -
21.05.2009 klo 20:44:46
Ehkä onkin, mutta ainakin minun mielestäni tuo tarinoiden arvostelu on turhaa pitkitystä. Mutta Salwerihan loppujenlopuksi päättää asiasta.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 272 -
21.05.2009 klo 20:51:44
Ankkalinnan urheilu
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.
Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa.
Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein.
Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa.
Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa...
Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa.
(Jatkuu...(huomenna tai ylihuomenna))
:D
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.
Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa.
Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein.
Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa.
Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa...
Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa.
(Jatkuu...(huomenna tai ylihuomenna))
:D
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 273 -
22.05.2009 klo 16:20:34
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaSallivatko Viestimaratonin säännöt tällaisen viestin?
Mikseivät sallisi? Onhan tuo vähän hassua kirjoittaa puolet viestistä pelkkää arvostelua, mutta eivät säännöt sitä millään muotoa kiellä. :)
Mikseivät sallisi? Onhan tuo vähän hassua kirjoittaa puolet viestistä pelkkää arvostelua, mutta eivät säännöt sitä millään muotoa kiellä. :)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 274 -
22.05.2009 klo 18:25:29
Jos tuo on kerran sallittua, niin odottakaas kun näette seuraavan viestini.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 275 -
22.05.2009 klo 18:40:32
Ankkalinnan urheilu
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.
Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa.
Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein.
Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa.
Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Arvosanaksi muodostuu 7,75. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa... Ensimmäiseksi mainitussa tarinassa Aku matkaa ankanpojat mukanaan katsomaan Ankkalinnan ottelua. Varmalta tuntunut voitto, joka olisi jatkanut pitkää voittoputkea kuitenkin katkeaa 0-0 tasapeliin, jonka jälkeen peli takkuaa entistä enemmin. Mielestäni tarina ei ollut niinkään ihmeellinen, mutten kyllä osannut arvata, että "kamalan" melun aiheuttaja olisi ex-koutsi. Noh, kivahan tuo vain oli. Arvosanaksi muodostuu lopulta 7,25. Ehkä kolmannen Halas&Vicar tarinan kohdalla alkoi tuntua vähän siltä, että tarinat olivat liian samankaltaisia, kun tässäkin oli vain vakoilua, ja lopulta Ankkalinna voittaa. Juonikin oli todella yksinkertainen, ja numeroissa jää huonoimmaksi Halas&Vicar parin tarinaksi. Arvosana: 7,00.
Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa. Tämän tarinan lisäksi Halakselta löytyy albumista vielä tarinat Puolueellinen pillipiipari, Rankkareita ja mustelmia ja Rakkaudesta lajiin.
Albumia piristää mukavasti Vicarin piirtämä ja Jim Kennerin käsikirjoittama 1-sivuinen tarina Penkkiurheilua, jota en ollut ennestään lukenut, vaikka se olikin julkaistu jo aiemmin vuonna 1995, albumissa Aku Ankan voittoputki. Kyseisessä tarinassa Aku on menossa katsomaan Ankkalinna-Hanhivaara peliä, ja on ottanut oman tyynynsä mukaan. Tyyny on kuitenkin niin matala, ettei Aku näe mitään hieman isokokoisemman miehen yli, joka istuu hänen edessään. Niinpä Aku hankkii ”vähän” isomman tyynyn. Minusta 1-sivuinen oli erinomainen, vaikkei vitsi niinkään minua naurattanut. Vicarin piirrokset vain olivat erinomaisia, juuri sopivan lennokkaita, ja huomasi, että piirrokset olivat vähän vanhempia kuin muut tarinat, joissa Vicarin piirroksia näkyi, olivat. Arvosanaksi annan melko kiitettävän 8,50. Numero taisi jopa yltää toisiksi parhaimmaksi koko albumissa, kun tätä 1-sivuista paremman numeron sai vain albumin viimeinen tarina Ystävyysottelu, jonka käsikirjoituksesta vastasi Gianluca Vialli ja Alessandro Sisti, kun taas piirroksista vastasi ja vastaa Giorgio Cavazzano.
(Jatkuu...)
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.
Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa.
Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein.
Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa.
Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Arvosanaksi muodostuu 7,75. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa... Ensimmäiseksi mainitussa tarinassa Aku matkaa ankanpojat mukanaan katsomaan Ankkalinnan ottelua. Varmalta tuntunut voitto, joka olisi jatkanut pitkää voittoputkea kuitenkin katkeaa 0-0 tasapeliin, jonka jälkeen peli takkuaa entistä enemmin. Mielestäni tarina ei ollut niinkään ihmeellinen, mutten kyllä osannut arvata, että "kamalan" melun aiheuttaja olisi ex-koutsi. Noh, kivahan tuo vain oli. Arvosanaksi muodostuu lopulta 7,25. Ehkä kolmannen Halas&Vicar tarinan kohdalla alkoi tuntua vähän siltä, että tarinat olivat liian samankaltaisia, kun tässäkin oli vain vakoilua, ja lopulta Ankkalinna voittaa. Juonikin oli todella yksinkertainen, ja numeroissa jää huonoimmaksi Halas&Vicar parin tarinaksi. Arvosana: 7,00.
Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa. Tämän tarinan lisäksi Halakselta löytyy albumista vielä tarinat Puolueellinen pillipiipari, Rankkareita ja mustelmia ja Rakkaudesta lajiin.
Albumia piristää mukavasti Vicarin piirtämä ja Jim Kennerin käsikirjoittama 1-sivuinen tarina Penkkiurheilua, jota en ollut ennestään lukenut, vaikka se olikin julkaistu jo aiemmin vuonna 1995, albumissa Aku Ankan voittoputki. Kyseisessä tarinassa Aku on menossa katsomaan Ankkalinna-Hanhivaara peliä, ja on ottanut oman tyynynsä mukaan. Tyyny on kuitenkin niin matala, ettei Aku näe mitään hieman isokokoisemman miehen yli, joka istuu hänen edessään. Niinpä Aku hankkii ”vähän” isomman tyynyn. Minusta 1-sivuinen oli erinomainen, vaikkei vitsi niinkään minua naurattanut. Vicarin piirrokset vain olivat erinomaisia, juuri sopivan lennokkaita, ja huomasi, että piirrokset olivat vähän vanhempia kuin muut tarinat, joissa Vicarin piirroksia näkyi, olivat. Arvosanaksi annan melko kiitettävän 8,50. Numero taisi jopa yltää toisiksi parhaimmaksi koko albumissa, kun tätä 1-sivuista paremman numeron sai vain albumin viimeinen tarina Ystävyysottelu, jonka käsikirjoituksesta vastasi Gianluca Vialli ja Alessandro Sisti, kun taas piirroksista vastasi ja vastaa Giorgio Cavazzano.
(Jatkuu...)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 276 -
22.05.2009 klo 18:44:46
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaJos tuo on kerran sallittua, niin odottakaas kun näette seuraavan viestini.
Tämänhetkisessä olotilassani ei ole kovinkaan paljon kehumista. ;D Eli maltan kyllä odottaa...
Tämänhetkisessä olotilassani ei ole kovinkaan paljon kehumista. ;D Eli maltan kyllä odottaa...
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 277 -
22.05.2009 klo 18:45:12
Ja seuraavaan osakilpailuun sallitaan vain kahden julkaisun selostus! Julkaisujen tulee olla merkittävimmät aiheeseen liittyvät julkaisut. Tämä sääntö on voimassa koko lopukauden. Mutta tässä osakilpailussa saa vielä ihan vapaasti kirjoittaa eri julkaisuista, kesken osakilpailun kun ei sääntöjä voi muuttaa.
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 278 -
22.05.2009 klo 22:11:13
Ankkalinnan urheilu
Ankkalinassa kaikki ovat yleensä kovia pankkiurheilemaan, mutta joskus hekin innostuvat esimerkiksi pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkkoa.
Yksi urheilullinen henkilö on Aku Ankka. Aku urheilee joskus ja saa siitä aikaan melkein aina katastrofin. Hän on kokeillut ainakin jalkapalloa, jääkiekkoa, pujottelua, kelkkailua ja mäkihyppyä. Onhan Aku päässyt mukaan myös olympialaisten huumaan, mutta joskus harvoin sinne kilpailemaan. Yleensä Aku kuitenkin nähdään omassa laiskanlinnassaan penkkiurheilemassa.
Iines on laittanut yleensä Akun ja Hannun kilpailemaan, kumpi tulee Iineksen kanssa syömään. Yleensä Iines valitsee jonkun urheilulajin, esimerkiksi juoksukilpailun. Hannu voittaa tietysti melkein aina onnellaan, mutta kisan lopussa se kuitenkin melkein aina huomataan ja Aku ja Iines menevät kadestaan syömään.
Ainakin yksi Ankkalinnalainen on kova uimaan, nimittäin rahasäiliössä asuva Roope Ankka. Roope ottaa yleensä aamulla kylvyn rahoissaan ja ui siellä kuin pyöriäinen konsanaan. Uimakilpailuihn hän ei kuitenkaan osallistu, vaan se on hänen harrastuksensa.
Hansukin on ainakin kerran urheillut, mutta vähän eri tavalla. Hän on nimittäin osallistunut ahmattien olympialaisiin ja siellä kaikki on muutettu ruuaksi. Esimerkiski uiminen tapahtuu mehussa, pujottelussa pitää samalla syödä vieressä olevat lautaset tyhjiksi ja juoksemisen aikana piti myös syödä vieressä olevat lautaset aivan tyhjiksi. Hansu menestyi niissä olympialaisissa hyvin Ankkalinnan joukkueessa.
Yksi esimerkki on Don Rosan tarina Aku Ankka: Ankkalinnasta Lillehammeriin, Siinä Aku on Hannua vastaan ja molemmat yrittävät päästä olympialaisiin. He taistelevat kovasti voitostaan eri talviurheilulajeissa. Kaikki urheilulajit ovat pujottelu, kelkkailu ja luistelu. Hannu voittaa kaikki tuurillaan, mutta hänen huijauksestaan, eli onnesta, saadan valokuvat ja Hannu diskataan. Niinpä Aku pääsi olympialaisiin mäkihyppyyn. Hannun onni ei ollut kuitenkaan kadonnut vaan hän saa naamakuvansa Onnenmurojen mainontaan. Aku käy Pellellä ja ottaa sieltä suksiinsa mottorit. Kun vihdoin koittaa olympialaiset, Aku saa hypätä ensimmäisenä. Koko hyppy menee pieleen ja Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat mennä pelastamaan Aku-setänsä.
Jalkapallo on Ankkalinnassa todella suosittu laji ja sitä kaikki seuraavat. Aku on yksi heistä ja jsokus hän myös pääsee pelaamaan siihen joukkueeseen. Aku on kuitenkin nähty enemmän Ankkalinnan joukkueen kovana kannattajana ja yhdessä tarinassa joukkue haluaa ehdottomasti Akun mukaan turnaukseensa. Matkalla he kuitenkin eksyvät ja joutuvat Avaruuteen ja siellä pelattavaan turnaukseen. He voittavat sen ja pääsevät kohti kotia ja omaa turnaustaan. Aku on siis kova Ankkalinnan fani, joka seuraa sinne minne Ankalinnan joukkuekkin. Akulla on ollut myös oma joukkue, joka oli alussa aivan huono, mutta ajan mittaa se parantui.
Tupu, Hupu ja Lupu pelaavat myös joissakin tarinoissa jalkapalloa. He harjoittelevat ja katsovat mallia oikeitten jalkapalloilijoiden peleistä. Yhdessä tarinassa on esimerkiksi niin. Ensin heidän joukkueensa on aika huono, mutta harjoittelu ottelun avulla he saavat lisävoimia rakentaa joukkueensa kasaan. Jokainen sai olla hetken valmentajana ja käskeä joku asia, jonka muut sitten tekevät. Maalivahtikaan ei ollut hyvä, vaan pelkäsi aika lailla palloa. Valmennuksen jälkeen hänestäkin tuli huippu maalivahti. Heidän luokan tytöt tekivät myös poikien joukkueeseen paidat. Lopulta uusintaottelu päättyi Tupu, Hupu ja Lupun joukkueen voittoon. Joskushan pojat pelaavat myös jääkiekkoa tai koripalloa.
Aku Ankassa jalkapallon EM-kisoja juhlitaan ylerensä jalkapallo numerolla. Viime vuoden kesänä tuli sellainen numero ja se oli täynnä jalkapalloon liittyviä sarjoja. Myös olympialaisia juhlistetaan Aku Ankassa ja viime kesänä oli myös olympia-numero. Sen aloitustarinan on piirtänyt Vicar ja hän piirtää paljon urheiluun liittyvistä sarjoista, esimerkiksi sellaisista urheilulajeista kuin yleisurheilu, jääkiekko, kelkkailu ja laskettelu.
Myös Ankkalinnan pallokorva, eli Mikkin Hiiri on kokeillut erillaisia harrastuksia. Hän on pelannut ainakin jääkiekkoa ja jalkapalloa ystäviensä ja vähemmän tuttujen kanssa. Mortti ja Vertti nähdään yleensä jalkapallo joukkueessaan. He ovat kovia pelaamaan sitä joukkueensa kanssa ja niitä sarjoja nähdään sopivin väliajoin. Heidän joukkueessa on monia heidän ystäviään, esimerkiksi Peltsi ja Miksu.
Ankkalinnassaon tietysti myös muita urheilijoita, esimerkiksi joskus Iines pitää laihdutuskuurin ja sitten hän tietenkin urheilee. Yhdessä tarinassa Kaino-Vieno (Mummo Ankka), Riitta ja Iines kuntoilevat ja urheilevat, koska suuri ale oli alkamassa. He harjoittelivat rullaluistelua, että pääsisi nopeammin kulkemaan, tasapainottelivat, koska tavara pinoja tuli paljon ja kävivät punttisalilla, koska sitten he jaksoivat kantaa raskaat tavarat olkapäillään.
On julkaistu yksi sportti albumi, joka löytyy minulta. Sen nimi on Sportti-ankka ja se sisältää siis sporttisia tarinoita. Ensimmäinen tarina on Aku Ankka armoitettu ääni ja sen on käsikirjoittanut oma suomalainen ankkataiteilijamme Kari Korhonen. Piirrokset on taas hoitanut Massaroli. Tarinassa Aku on päässyt selostajaksi, koska yksi iso kiho etsi uutta juontajaa ja huomasi Akun sopivan työhön kuin nenä päähän. Niinpä Akun juontaja ura alkoi ja hän selosti lähes kaikkia urheilulajeja. Pian Ankkalinnan jääkiekko joukkueen valmentaja Tulppu suuttuu, koska Akusta tulee suositumpi, kuin pelaajista. Niinpä hän tekee suunnitelman, että he häviävät tahalleen seuraavan pelin Hanhivaaraa vastaan. Niinpä Aku raivostuu, koska Ankkalinna ei voita ja hän saa potkut työstään. Tarina on hyvä, mutta ehkä vähän pidempi se olisi saanut olla. Arvosana sille on 7½. Seuraava tarina onkin paras mielestäni koko albumista. Aku Ankka: Ankkalinnasta Lillehammeriin on Don rosan käsikirjoittama ja piirtämä, eli se on todella hauska. Arvosana on sille 9-. Seuraavaksi on luvassa Mikkiä tarinassa Mikki Hiiri: Kovaa peliä. Sen on piirtänyt Rodriques ja käsikirjoittanut Sarah Kinney. Siinä Mikki ja Minni menevät jäähalliin ja Minni haluasi mennä taitoluistelemaan. Mikki taas haluaisi mennä viereiselle kentälle pelaamaan jääkiekkoa. Mikki ja Ville vaihtavat paikkoja ja Mikki menee pelaamaan jääkiekkoa ja Minni ja Ville menevät taitoluistelemaan. Mikkiä runnotaan kentällä, eikä hänsaa otetta pelistä. Lopulta Mikki ja Ville vaihtavat taas paikkojaan ja Mikki menee kokeilemaan taitoluistelua. Tämä tarina ei ollut hyvä. Siitä puuttui jotain. Arvosana sille 6½.
Seuaava tarina on Vicarin piirtämä ja Per Hedmanin käsikirjoittama. Sen nimi on Aku Ankka: Olympiakuumetta. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Salt Lake Cityn olympialaisiin pelaamaan jääkiekkoa. Pian Aku lähtee Pellen luokse, joka on testaamassa uusinta keksintöään, eli pikatropiikin. Jos siitä ottaa palasen ja lyö sitä jollain kovaa, se saa aikaan helteen voimakentän sisälle. Aku on siitä innoissaan ja ottaa vaivihkaa siitä palasen. Pojilla on oma onnenkiekkoa, jonka he ottivat sinne mukaan, mutta ottivat vahingossa Akun pikatropiikin palasen, sillä se näyttää aivan jääkiekolta. Niinpä Aku lähtee poikien perään Pellen miniraketilla. Hän ottaa mukaan myös pienen laukun. Se kuitenkin aiheuttaa häiriöitä ja Aku heittää sen pois. Kun se osui maahan tuli siitä välähdys. Kun Aku on perillä pojat kertovat, että se ei ollutkaan Akun pikatropiikki. Sitten Aku muistaa välähdyksen, kun laukku oli tippunut ja keski, että laukussa oli se. Niinpä Aku ja Pelle menivät sinne viettämään helteistä päivää. Tuo tarina on hyvä, mutta jotkut kirjoituksen kohdat ovat kummalisia. Arvosana 7+. Sitten tulee Manuel Gonzalesin piirtämä yksisivuinen Tarina. Sen nimi on Hessu: Nappilasku. Siinä Hessu hyppää mäkeä ja tekee samalla hyppy ennätyksen, että voittaa myös metsästys kilpailun, tainnutamalla karhun kengillään. Seuraava tarina on Flor Collinssin keksimä, Paul Halasen käsikirjoittama ja Nunezin piirtämä. Tarinan nimi on Karhukopla: Laveat lenkkipolut. Siinä Karhukopla on epäonnistunut ryöstössä ja joutuvat pakenemaan jokeen. Sitten he keksivät huonon kuntonsa vuoksi alkaa kuntoilemaan. Ensin he juoksevat 30 kilometriä ja pian poliisit ovat heidän perässä ilman syytä. Karhukopla tietenkin lähtee pakoon, mutta kohat poliisit saavat heidät kiinni. Kohta poliisit huomaavat, että Karhukopla ei ole tehnyt mitään. Niinpä pian Karhukopla tekee lähes onnistuneen ryöstön. He menevät saaliittensa kanssa maratoniin ja siellä he yrittävät sulautua joukkoon. He kuitenkin voittavat kisan ja poliisit ovat tietysti juuti silloin lähettyvillä ja he joutuvat vankilaan. Tämä tarina oli ihan ok. Arvosana on 7+.
Seuraava tarina on Sudenpennut: Velvollisuus ennen kaikkea. Käsikirjoituksen siihen on keksinyt Paul Halas ja Flor Collins ja piirroksista on huolehtinut Millet. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu ovat jo ostaneet liput jalkapallo-otteluun, mutta heidän pitää ensin mennä sudenpentujen kokoukseen. Siellä he tekevät ensiapu kurssia, mutta pian sudenpentujen päällikkö tulee ja käskee heitä viemään vanhuksille ruokaa. Pojat ovat kauhuissaan, sillä jalkapallo-ottelu oli jo alkamassa. He menivät ensin Pellelle ja saivat sieltä auringonvalolla toimivan vastapainomoottorin. Sillä pojat lähtevät viemään vanhuksille aterioita. He raatavat ja raatavat, kunnes oli vielä viimeinen asiakas listalla. Hän on herra Ränä, eikä hän pidä oikein mistään ruuasta. He tuovat hänelle monta annosta ja viimeisenä he tuovat purilaisen. Sitten he lähtevät kohti jalkapallo stadionia, mutta sitten aurinko laskeutuu ja kone ei enää toimi. He joutuivat hypätä, mutta heidän aluksensa menee täydellä vauhdilla päin yhtä isoa savupiippua ja samalla kaikki Ankkalinnan sähköt menevät poikki. Niinpä Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat pakenemaan. Pian he ovatkin katsomassa Ankkalinnan peliä Vladi-stadionilla. Tuo tarina oli ihan hyvä, mutta se oli aika yksitoikkoinen. Arvosana on 7+. Viimeinen tarina on David Gersteinin käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä. Tarinan nimi on Mikki Hiiri: Pomminvarma tienesti. Siinä Mikki joutuu menemään Huru-ukolle kuljetuspalveluuun apuun, eikä voi pelata Pollen kanssa jalkapalloa. Mikki joutuu laittamaan mainoskyltin päälleen ja mennä mainostamaan Jyrin kuljetuspalvelua. Mikki kuljeskelee kadulla, mutta kellarissa on hämäräperäinen mies valmistamassa jalkapalloa, joka räjähtää heti, kun siihen osuu tippakin vettä. Sillä hän aikoo räjäyttää apurinsa kanssa pankin seinän, mutta joutuu jollakin keinoin saada pallon apurilleen. Juuri silloin Mikki kävelee ohi ja mies antaa pallon Mikille ja sanoo, että Mikki saisi viisisataa, jos kuljettaisi pallon puiston jäätelökojun vieressä olevalle tyypille. Mikki ottaa työn avvosylin vastaan ja lähtee viemään palloa puistoon. Kun Mikki on puistossa hän löytää etsimänsä tyypin, mutta hän kieltäytyykin ottamasta palloa. Mikki kuitenkin yrittää väkisin antaa palloa ja lopulta hän joutuu lampeen ja pallo räjähtää. Mikki saa palkkion rosvojen aikomusten estämisestä ja palaa palkkion kanssa kotiin. Tarina oli hyvä, mutta Mikki tarinat ovat käyneet koko ajan tylsemmiksi. Arvosana tälle tarinalle on 6½.
Jatkuu...
Ankkalinassa kaikki ovat yleensä kovia pankkiurheilemaan, mutta joskus hekin innostuvat esimerkiksi pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkkoa.
Yksi urheilullinen henkilö on Aku Ankka. Aku urheilee joskus ja saa siitä aikaan melkein aina katastrofin. Hän on kokeillut ainakin jalkapalloa, jääkiekkoa, pujottelua, kelkkailua ja mäkihyppyä. Onhan Aku päässyt mukaan myös olympialaisten huumaan, mutta joskus harvoin sinne kilpailemaan. Yleensä Aku kuitenkin nähdään omassa laiskanlinnassaan penkkiurheilemassa.
Iines on laittanut yleensä Akun ja Hannun kilpailemaan, kumpi tulee Iineksen kanssa syömään. Yleensä Iines valitsee jonkun urheilulajin, esimerkiksi juoksukilpailun. Hannu voittaa tietysti melkein aina onnellaan, mutta kisan lopussa se kuitenkin melkein aina huomataan ja Aku ja Iines menevät kadestaan syömään.
Ainakin yksi Ankkalinnalainen on kova uimaan, nimittäin rahasäiliössä asuva Roope Ankka. Roope ottaa yleensä aamulla kylvyn rahoissaan ja ui siellä kuin pyöriäinen konsanaan. Uimakilpailuihn hän ei kuitenkaan osallistu, vaan se on hänen harrastuksensa.
Hansukin on ainakin kerran urheillut, mutta vähän eri tavalla. Hän on nimittäin osallistunut ahmattien olympialaisiin ja siellä kaikki on muutettu ruuaksi. Esimerkiski uiminen tapahtuu mehussa, pujottelussa pitää samalla syödä vieressä olevat lautaset tyhjiksi ja juoksemisen aikana piti myös syödä vieressä olevat lautaset aivan tyhjiksi. Hansu menestyi niissä olympialaisissa hyvin Ankkalinnan joukkueessa.
Yksi esimerkki on Don Rosan tarina Aku Ankka: Ankkalinnasta Lillehammeriin, Siinä Aku on Hannua vastaan ja molemmat yrittävät päästä olympialaisiin. He taistelevat kovasti voitostaan eri talviurheilulajeissa. Kaikki urheilulajit ovat pujottelu, kelkkailu ja luistelu. Hannu voittaa kaikki tuurillaan, mutta hänen huijauksestaan, eli onnesta, saadan valokuvat ja Hannu diskataan. Niinpä Aku pääsi olympialaisiin mäkihyppyyn. Hannun onni ei ollut kuitenkaan kadonnut vaan hän saa naamakuvansa Onnenmurojen mainontaan. Aku käy Pellellä ja ottaa sieltä suksiinsa mottorit. Kun vihdoin koittaa olympialaiset, Aku saa hypätä ensimmäisenä. Koko hyppy menee pieleen ja Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat mennä pelastamaan Aku-setänsä.
Jalkapallo on Ankkalinnassa todella suosittu laji ja sitä kaikki seuraavat. Aku on yksi heistä ja jsokus hän myös pääsee pelaamaan siihen joukkueeseen. Aku on kuitenkin nähty enemmän Ankkalinnan joukkueen kovana kannattajana ja yhdessä tarinassa joukkue haluaa ehdottomasti Akun mukaan turnaukseensa. Matkalla he kuitenkin eksyvät ja joutuvat Avaruuteen ja siellä pelattavaan turnaukseen. He voittavat sen ja pääsevät kohti kotia ja omaa turnaustaan. Aku on siis kova Ankkalinnan fani, joka seuraa sinne minne Ankalinnan joukkuekkin. Akulla on ollut myös oma joukkue, joka oli alussa aivan huono, mutta ajan mittaa se parantui.
Tupu, Hupu ja Lupu pelaavat myös joissakin tarinoissa jalkapalloa. He harjoittelevat ja katsovat mallia oikeitten jalkapalloilijoiden peleistä. Yhdessä tarinassa on esimerkiksi niin. Ensin heidän joukkueensa on aika huono, mutta harjoittelu ottelun avulla he saavat lisävoimia rakentaa joukkueensa kasaan. Jokainen sai olla hetken valmentajana ja käskeä joku asia, jonka muut sitten tekevät. Maalivahtikaan ei ollut hyvä, vaan pelkäsi aika lailla palloa. Valmennuksen jälkeen hänestäkin tuli huippu maalivahti. Heidän luokan tytöt tekivät myös poikien joukkueeseen paidat. Lopulta uusintaottelu päättyi Tupu, Hupu ja Lupun joukkueen voittoon. Joskushan pojat pelaavat myös jääkiekkoa tai koripalloa.
Aku Ankassa jalkapallon EM-kisoja juhlitaan ylerensä jalkapallo numerolla. Viime vuoden kesänä tuli sellainen numero ja se oli täynnä jalkapalloon liittyviä sarjoja. Myös olympialaisia juhlistetaan Aku Ankassa ja viime kesänä oli myös olympia-numero. Sen aloitustarinan on piirtänyt Vicar ja hän piirtää paljon urheiluun liittyvistä sarjoista, esimerkiksi sellaisista urheilulajeista kuin yleisurheilu, jääkiekko, kelkkailu ja laskettelu.
Myös Ankkalinnan pallokorva, eli Mikkin Hiiri on kokeillut erillaisia harrastuksia. Hän on pelannut ainakin jääkiekkoa ja jalkapalloa ystäviensä ja vähemmän tuttujen kanssa. Mortti ja Vertti nähdään yleensä jalkapallo joukkueessaan. He ovat kovia pelaamaan sitä joukkueensa kanssa ja niitä sarjoja nähdään sopivin väliajoin. Heidän joukkueessa on monia heidän ystäviään, esimerkiksi Peltsi ja Miksu.
Ankkalinnassaon tietysti myös muita urheilijoita, esimerkiksi joskus Iines pitää laihdutuskuurin ja sitten hän tietenkin urheilee. Yhdessä tarinassa Kaino-Vieno (Mummo Ankka), Riitta ja Iines kuntoilevat ja urheilevat, koska suuri ale oli alkamassa. He harjoittelivat rullaluistelua, että pääsisi nopeammin kulkemaan, tasapainottelivat, koska tavara pinoja tuli paljon ja kävivät punttisalilla, koska sitten he jaksoivat kantaa raskaat tavarat olkapäillään.
On julkaistu yksi sportti albumi, joka löytyy minulta. Sen nimi on Sportti-ankka ja se sisältää siis sporttisia tarinoita. Ensimmäinen tarina on Aku Ankka armoitettu ääni ja sen on käsikirjoittanut oma suomalainen ankkataiteilijamme Kari Korhonen. Piirrokset on taas hoitanut Massaroli. Tarinassa Aku on päässyt selostajaksi, koska yksi iso kiho etsi uutta juontajaa ja huomasi Akun sopivan työhön kuin nenä päähän. Niinpä Akun juontaja ura alkoi ja hän selosti lähes kaikkia urheilulajeja. Pian Ankkalinnan jääkiekko joukkueen valmentaja Tulppu suuttuu, koska Akusta tulee suositumpi, kuin pelaajista. Niinpä hän tekee suunnitelman, että he häviävät tahalleen seuraavan pelin Hanhivaaraa vastaan. Niinpä Aku raivostuu, koska Ankkalinna ei voita ja hän saa potkut työstään. Tarina on hyvä, mutta ehkä vähän pidempi se olisi saanut olla. Arvosana sille on 7½. Seuraava tarina onkin paras mielestäni koko albumista. Aku Ankka: Ankkalinnasta Lillehammeriin on Don rosan käsikirjoittama ja piirtämä, eli se on todella hauska. Arvosana on sille 9-. Seuraavaksi on luvassa Mikkiä tarinassa Mikki Hiiri: Kovaa peliä. Sen on piirtänyt Rodriques ja käsikirjoittanut Sarah Kinney. Siinä Mikki ja Minni menevät jäähalliin ja Minni haluasi mennä taitoluistelemaan. Mikki taas haluaisi mennä viereiselle kentälle pelaamaan jääkiekkoa. Mikki ja Ville vaihtavat paikkoja ja Mikki menee pelaamaan jääkiekkoa ja Minni ja Ville menevät taitoluistelemaan. Mikkiä runnotaan kentällä, eikä hänsaa otetta pelistä. Lopulta Mikki ja Ville vaihtavat taas paikkojaan ja Mikki menee kokeilemaan taitoluistelua. Tämä tarina ei ollut hyvä. Siitä puuttui jotain. Arvosana sille 6½.
Seuaava tarina on Vicarin piirtämä ja Per Hedmanin käsikirjoittama. Sen nimi on Aku Ankka: Olympiakuumetta. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Salt Lake Cityn olympialaisiin pelaamaan jääkiekkoa. Pian Aku lähtee Pellen luokse, joka on testaamassa uusinta keksintöään, eli pikatropiikin. Jos siitä ottaa palasen ja lyö sitä jollain kovaa, se saa aikaan helteen voimakentän sisälle. Aku on siitä innoissaan ja ottaa vaivihkaa siitä palasen. Pojilla on oma onnenkiekkoa, jonka he ottivat sinne mukaan, mutta ottivat vahingossa Akun pikatropiikin palasen, sillä se näyttää aivan jääkiekolta. Niinpä Aku lähtee poikien perään Pellen miniraketilla. Hän ottaa mukaan myös pienen laukun. Se kuitenkin aiheuttaa häiriöitä ja Aku heittää sen pois. Kun se osui maahan tuli siitä välähdys. Kun Aku on perillä pojat kertovat, että se ei ollutkaan Akun pikatropiikki. Sitten Aku muistaa välähdyksen, kun laukku oli tippunut ja keski, että laukussa oli se. Niinpä Aku ja Pelle menivät sinne viettämään helteistä päivää. Tuo tarina on hyvä, mutta jotkut kirjoituksen kohdat ovat kummalisia. Arvosana 7+. Sitten tulee Manuel Gonzalesin piirtämä yksisivuinen Tarina. Sen nimi on Hessu: Nappilasku. Siinä Hessu hyppää mäkeä ja tekee samalla hyppy ennätyksen, että voittaa myös metsästys kilpailun, tainnutamalla karhun kengillään. Seuraava tarina on Flor Collinssin keksimä, Paul Halasen käsikirjoittama ja Nunezin piirtämä. Tarinan nimi on Karhukopla: Laveat lenkkipolut. Siinä Karhukopla on epäonnistunut ryöstössä ja joutuvat pakenemaan jokeen. Sitten he keksivät huonon kuntonsa vuoksi alkaa kuntoilemaan. Ensin he juoksevat 30 kilometriä ja pian poliisit ovat heidän perässä ilman syytä. Karhukopla tietenkin lähtee pakoon, mutta kohat poliisit saavat heidät kiinni. Kohta poliisit huomaavat, että Karhukopla ei ole tehnyt mitään. Niinpä pian Karhukopla tekee lähes onnistuneen ryöstön. He menevät saaliittensa kanssa maratoniin ja siellä he yrittävät sulautua joukkoon. He kuitenkin voittavat kisan ja poliisit ovat tietysti juuti silloin lähettyvillä ja he joutuvat vankilaan. Tämä tarina oli ihan ok. Arvosana on 7+.
Seuraava tarina on Sudenpennut: Velvollisuus ennen kaikkea. Käsikirjoituksen siihen on keksinyt Paul Halas ja Flor Collins ja piirroksista on huolehtinut Millet. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu ovat jo ostaneet liput jalkapallo-otteluun, mutta heidän pitää ensin mennä sudenpentujen kokoukseen. Siellä he tekevät ensiapu kurssia, mutta pian sudenpentujen päällikkö tulee ja käskee heitä viemään vanhuksille ruokaa. Pojat ovat kauhuissaan, sillä jalkapallo-ottelu oli jo alkamassa. He menivät ensin Pellelle ja saivat sieltä auringonvalolla toimivan vastapainomoottorin. Sillä pojat lähtevät viemään vanhuksille aterioita. He raatavat ja raatavat, kunnes oli vielä viimeinen asiakas listalla. Hän on herra Ränä, eikä hän pidä oikein mistään ruuasta. He tuovat hänelle monta annosta ja viimeisenä he tuovat purilaisen. Sitten he lähtevät kohti jalkapallo stadionia, mutta sitten aurinko laskeutuu ja kone ei enää toimi. He joutuivat hypätä, mutta heidän aluksensa menee täydellä vauhdilla päin yhtä isoa savupiippua ja samalla kaikki Ankkalinnan sähköt menevät poikki. Niinpä Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat pakenemaan. Pian he ovatkin katsomassa Ankkalinnan peliä Vladi-stadionilla. Tuo tarina oli ihan hyvä, mutta se oli aika yksitoikkoinen. Arvosana on 7+. Viimeinen tarina on David Gersteinin käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä. Tarinan nimi on Mikki Hiiri: Pomminvarma tienesti. Siinä Mikki joutuu menemään Huru-ukolle kuljetuspalveluuun apuun, eikä voi pelata Pollen kanssa jalkapalloa. Mikki joutuu laittamaan mainoskyltin päälleen ja mennä mainostamaan Jyrin kuljetuspalvelua. Mikki kuljeskelee kadulla, mutta kellarissa on hämäräperäinen mies valmistamassa jalkapalloa, joka räjähtää heti, kun siihen osuu tippakin vettä. Sillä hän aikoo räjäyttää apurinsa kanssa pankin seinän, mutta joutuu jollakin keinoin saada pallon apurilleen. Juuri silloin Mikki kävelee ohi ja mies antaa pallon Mikille ja sanoo, että Mikki saisi viisisataa, jos kuljettaisi pallon puiston jäätelökojun vieressä olevalle tyypille. Mikki ottaa työn avvosylin vastaan ja lähtee viemään palloa puistoon. Kun Mikki on puistossa hän löytää etsimänsä tyypin, mutta hän kieltäytyykin ottamasta palloa. Mikki kuitenkin yrittää väkisin antaa palloa ja lopulta hän joutuu lampeen ja pallo räjähtää. Mikki saa palkkion rosvojen aikomusten estämisestä ja palaa palkkion kanssa kotiin. Tarina oli hyvä, mutta Mikki tarinat ovat käyneet koko ajan tylsemmiksi. Arvosana tälle tarinalle on 6½.
Jatkuu...
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 279 -
22.05.2009 klo 23:02:05
Noniin, jatkoa. Tämä ei ole vielä se lupaamani ''mahtiviesti'', koska en näin illalla enempää jaksanut kirjoittaa. Huomenna sitten jatketaan.
E: (Sähköpostiosoite poistettu)@viitan kannattaisi ehkä tarkistaa viesti ennen lähettämistä, löysin nimittäin edellisestä viestistä todella paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Ankkalinnan urheilu
Ankkalinnassa harrastetaan monenlaista urheilua. Luultavasti kolme suosituinta lajia ovat jalkapallo, baseball ja luonnollisesti penkkiurheilu, mitä monet Ankkalinnassa harrastavat. Vaikka penkkiurheilu onkin varsin yleinen harrastus Ankkalinnassa, löytyy sieltä myös monia ammattitason joukkueita ja lajeja, joista muutamia esittelen seuraavaksi.
Aku Ankka on varmasti Ankkalinnan tunnetuimpia penkkiurheilijoita. Silti hänet on nähty kuitenkin muutamaan otteeseen myös itse pelaamassa, usein varapelaajana, mutta muutamissa tarinoissa myös puolustajana, hyökkääjänä tai maalivahtina. Vaikka alku menisikin kuinka hyvin tahansa, yleensä pelit päättyvät Akun joukkueen häviöön, johtuen suurimmaksi osaksi Akun ainaisesta epäonnesta. Aku on myös muutamia kertoja nähty jonkin ankkalinnalaisen jalkapallojoukkueen valmentajana.
Ankkalinnan tunnetuin jalkapallojoukkue lienee Ankkalinnan Palloseura, jota Akukin useimmissa peleissä kannattaa. Ankkalinnassa toimii myös juniorijoukkue Ylävirran yritys, jossa pelaavat Mikki Hiiren veljenpojat Mortti ja Vertti, sekä heidän lukuisat pelitoverinsa. Ylävirran yritys -tarinoiden pääasiallisena piirtäjänä on toiminut Rodriques, sillä itse en ainakaan muista lukeneeni kenenkään muun piirtämiä tarinoita kyseisessä sarjassa.
Jalkapallo ei ole ainoa urheilulaji Ankkalinnassa. Toinen suosittu laji on baseball, jota tietääkseni ainakin Tupu, Hupu ja Lupu seuraavat ahkerasti. Myös Aku on nähty kannustamassa Ankkalinnan baseball-joukkuetta. Ankanpojat nähdään useissa tarinoissa pelaamassa baseballia omalla pihallaan, mutta usein Aku lopettaa heidän pelinsä, sillä hän pelkää ikkunoiden rikkoutuvan. Muistan ainakin yhden tarinan, missa Akukin on päässyt pelaamaan baseballia, tosin huonolla menestyksellä.
Toisinaan Aku on osallistunut myös esimerkiksi jääkiekkomatseihin, vaikkei kyseistä lajia kovin aktiivisesti seuraakaan. Lisäksi hän on osallistunut olympialaisiin, lukuisiin maratonjuoksuihin (joissa hän on kilpaillut Hannua vastaan Iineksen suosiosta), hiihtokilpailuihin, laskettelukilpailuihin, mäkihyppyyn ynnä muihin lajeihin. Aku on myös toiminut Formula1 -kuskina sarjassa, jota julkaistiin Aku Ankka -lehdessä vuonna 2002. Tässä sarjassa Kulta-Into Pii oli perustanut Formula1 -tallin ja halusi kuskinsa uudeksi maailmanmestariksi. Roope, Aku ja ankanpojat kuulevat tästä ja Roope lyö vetoa, että hänen tallinsa voittaa mestaruuen. Roope pestaa Akun kuskiksi ja Pelle Pelottoman mekaanikoksi. Jokaisessa tarinassa tapahtuu myös jotain erikoista, kuten Hockenheimissa, jossa Aku vaatii parempaa palkkaa ja Monzassa, jossa Aku oli vähällä myöhästyä kisasta. Japanissa Kulta-Into Pii yritti käyttää vilppiä voittaakseen, mutta lopulta samassa osakilpailussa Aku ajoi Roopen tallin voittoon ja maailmanmestaruuteen. Omasta mielestäni sarja oli hyvin mielenkiintoinen ja toivoisin samankaltaisia sarjoja lisää.
Aku ei ole tuntemistamme ankkalinnalaisista ainoa, joka harrastaa (joskus) urheilua. Myös iänikuinen laiskimus, Mummo Ankan renki Hansu on nähty urheilemassa, esimerkiksi herkkusuiden olympialaisissa. Ne olivat muuten normaalien olympialaisten kaltaiset kisat, paitsi että kaikissa lajeissa oli jotenkin hyödynnetty kilpailijoiden valtavaa ruokahalua. Esimerkkinä kisojen lajeista voidaan mainita ainakin mehussa uinti ja pujottelu, jonka aikana tuli syödä lautaset matkan varrelta tyhjäksi. Hansu menestyi erinomaisesti näissä kisoissa. Hansu osallistui myös Roope-setä -lehden numerossa 300 julkaistuun ''Kunniakierros'' -tarinan juoksukilpailuun, tässä tosin huonolla menestyksellä.
Toinen tuntemamme ankkalinnalainen, joka tavallaan harrastaa urheilua on Roope Ankka. Ainakin omasta mielestäni Roopen kolikkouinti voidaan jollain tavalla laskea urheilulajiksi. Roope ui rahoissaan päivittäin useita kertoja ja hän on tiedettävästi ainoa henkilö maailmassa, joka harrastaa kyseistä lajia.
(Jatkuu.. of course)
E: (Sähköpostiosoite poistettu)@viitan kannattaisi ehkä tarkistaa viesti ennen lähettämistä, löysin nimittäin edellisestä viestistä todella paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Ankkalinnan urheilu
Ankkalinnassa harrastetaan monenlaista urheilua. Luultavasti kolme suosituinta lajia ovat jalkapallo, baseball ja luonnollisesti penkkiurheilu, mitä monet Ankkalinnassa harrastavat. Vaikka penkkiurheilu onkin varsin yleinen harrastus Ankkalinnassa, löytyy sieltä myös monia ammattitason joukkueita ja lajeja, joista muutamia esittelen seuraavaksi.
Aku Ankka on varmasti Ankkalinnan tunnetuimpia penkkiurheilijoita. Silti hänet on nähty kuitenkin muutamaan otteeseen myös itse pelaamassa, usein varapelaajana, mutta muutamissa tarinoissa myös puolustajana, hyökkääjänä tai maalivahtina. Vaikka alku menisikin kuinka hyvin tahansa, yleensä pelit päättyvät Akun joukkueen häviöön, johtuen suurimmaksi osaksi Akun ainaisesta epäonnesta. Aku on myös muutamia kertoja nähty jonkin ankkalinnalaisen jalkapallojoukkueen valmentajana.
Ankkalinnan tunnetuin jalkapallojoukkue lienee Ankkalinnan Palloseura, jota Akukin useimmissa peleissä kannattaa. Ankkalinnassa toimii myös juniorijoukkue Ylävirran yritys, jossa pelaavat Mikki Hiiren veljenpojat Mortti ja Vertti, sekä heidän lukuisat pelitoverinsa. Ylävirran yritys -tarinoiden pääasiallisena piirtäjänä on toiminut Rodriques, sillä itse en ainakaan muista lukeneeni kenenkään muun piirtämiä tarinoita kyseisessä sarjassa.
Jalkapallo ei ole ainoa urheilulaji Ankkalinnassa. Toinen suosittu laji on baseball, jota tietääkseni ainakin Tupu, Hupu ja Lupu seuraavat ahkerasti. Myös Aku on nähty kannustamassa Ankkalinnan baseball-joukkuetta. Ankanpojat nähdään useissa tarinoissa pelaamassa baseballia omalla pihallaan, mutta usein Aku lopettaa heidän pelinsä, sillä hän pelkää ikkunoiden rikkoutuvan. Muistan ainakin yhden tarinan, missa Akukin on päässyt pelaamaan baseballia, tosin huonolla menestyksellä.
Toisinaan Aku on osallistunut myös esimerkiksi jääkiekkomatseihin, vaikkei kyseistä lajia kovin aktiivisesti seuraakaan. Lisäksi hän on osallistunut olympialaisiin, lukuisiin maratonjuoksuihin (joissa hän on kilpaillut Hannua vastaan Iineksen suosiosta), hiihtokilpailuihin, laskettelukilpailuihin, mäkihyppyyn ynnä muihin lajeihin. Aku on myös toiminut Formula1 -kuskina sarjassa, jota julkaistiin Aku Ankka -lehdessä vuonna 2002. Tässä sarjassa Kulta-Into Pii oli perustanut Formula1 -tallin ja halusi kuskinsa uudeksi maailmanmestariksi. Roope, Aku ja ankanpojat kuulevat tästä ja Roope lyö vetoa, että hänen tallinsa voittaa mestaruuen. Roope pestaa Akun kuskiksi ja Pelle Pelottoman mekaanikoksi. Jokaisessa tarinassa tapahtuu myös jotain erikoista, kuten Hockenheimissa, jossa Aku vaatii parempaa palkkaa ja Monzassa, jossa Aku oli vähällä myöhästyä kisasta. Japanissa Kulta-Into Pii yritti käyttää vilppiä voittaakseen, mutta lopulta samassa osakilpailussa Aku ajoi Roopen tallin voittoon ja maailmanmestaruuteen. Omasta mielestäni sarja oli hyvin mielenkiintoinen ja toivoisin samankaltaisia sarjoja lisää.
Aku ei ole tuntemistamme ankkalinnalaisista ainoa, joka harrastaa (joskus) urheilua. Myös iänikuinen laiskimus, Mummo Ankan renki Hansu on nähty urheilemassa, esimerkiksi herkkusuiden olympialaisissa. Ne olivat muuten normaalien olympialaisten kaltaiset kisat, paitsi että kaikissa lajeissa oli jotenkin hyödynnetty kilpailijoiden valtavaa ruokahalua. Esimerkkinä kisojen lajeista voidaan mainita ainakin mehussa uinti ja pujottelu, jonka aikana tuli syödä lautaset matkan varrelta tyhjäksi. Hansu menestyi erinomaisesti näissä kisoissa. Hansu osallistui myös Roope-setä -lehden numerossa 300 julkaistuun ''Kunniakierros'' -tarinan juoksukilpailuun, tässä tosin huonolla menestyksellä.
Toinen tuntemamme ankkalinnalainen, joka tavallaan harrastaa urheilua on Roope Ankka. Ainakin omasta mielestäni Roopen kolikkouinti voidaan jollain tavalla laskea urheilulajiksi. Roope ui rahoissaan päivittäin useita kertoja ja hän on tiedettävästi ainoa henkilö maailmassa, joka harrastaa kyseistä lajia.
(Jatkuu.. of course)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 280 -
23.05.2009 klo 09:18:24
Vankka, se hirmuviestisi tulee kyllä olemaan epäinhimillinen, jos tuo ylempi ei ole hirmuviestisi. :) Taikiksen viestiä en viitsi edes kommentoida.
Me on hävitty tää peli...
Me on hävitty tää peli...
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 281 -
23.05.2009 klo 09:22:47
Tässä mitään vielä hävitty olla. Sitäpaitsi vaikka (Sähköpostiosoite poistettu)@viitta voittaisikin tämän osakilpailun, säilytän silti johtoaseman, joten minulla ei ainakaan mitään ongelmia ole.
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 282 -
23.05.2009 klo 10:24:50
Perjantai ranking taisi unohtua. Odottelen....
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 283 -
23.05.2009 klo 16:56:07
Ankkalinnan urheilu
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.
Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa. Myös Akun setä, tai oikeastaan eno, Roope, harrastaa eräänlaista urheilulajia, joka on erittäin harvinainen. Tämä harrastaa nimittäin kolikoissa uintia, ja tiedettävästi ainoa koko maailmassa, joka siihen pystyy. Jos toisin olisi, saattaisi tässäkin lajissa olla kunnon kisa päällä.
Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein.
Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa.
Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Kyseinen albumin kannen oli taitellut Rodriques. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Arvosanaksi muodostuu 7,75. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa... Ensimmäiseksi mainitussa tarinassa Aku matkaa ankanpojat mukanaan katsomaan Ankkalinnan ottelua. Varmalta tuntunut voitto, joka olisi jatkanut pitkää voittoputkea kuitenkin katkeaa 0-0 tasapeliin, jonka jälkeen peli takkuaa entistä enemmin. Mielestäni tarina ei ollut niinkään ihmeellinen, mutten kyllä osannut arvata, että "kamalan" melun aiheuttaja olisi ex-koutsi. Noh, kivahan tuo vain oli. Arvosanaksi muodostuu lopulta 7,25. Ehkä kolmannen Halas&Vicar tarinan kohdalla alkoi tuntua vähän siltä, että tarinat olivat liian samankaltaisia, kun tässäkin oli vain vakoilua, ja lopulta Ankkalinna voittaa. Juonikin oli todella yksinkertainen, ja numeroissa jää huonoimmaksi Halas&Vicar parin tarinaksi. Arvosana: 7,00.
Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa. Tämän tarinan lisäksi Halakselta löytyy albumista vielä tarinat Puolueellinen pillipiipari, Rankkareita ja mustelmia ja Rakkaudesta lajiin.
Albumia piristää mukavasti Vicarin piirtämä ja Jim Kennerin käsikirjoittama 1-sivuinen tarina Penkkiurheilua, jota en ollut ennestään lukenut, vaikka se olikin julkaistu jo aiemmin vuonna 1995, albumissa Aku Ankan voittoputki. Kyseisessä tarinassa Aku on menossa katsomaan Ankkalinna-Hanhivaara peliä, ja on ottanut oman tyynynsä mukaan. Tyyny on kuitenkin niin matala, ettei Aku näe mitään hieman isokokoisemman miehen yli, joka istuu hänen edessään. Niinpä Aku hankkii ”vähän” isomman tyynyn. Minusta 1-sivuinen oli erinomainen, vaikkei vitsi niinkään minua naurattanut. Vicarin piirrokset vain olivat erinomaisia, juuri sopivan lennokkaita, ja huomasi, että piirrokset olivat vähän vanhempia kuin muut tarinat, joissa Vicarin piirroksia näkyi, olivat. Arvosanaksi annan melko kiitettävän 8,50. Numero taisi jopa yltää toisiksi parhaimmaksi koko albumissa, kun tätä 1-sivuista paremman numeron sai vain albumin viimeinen tarina Ystävyysottelu, jonka käsikirjoituksesta vastasi Gianluca Vialli ja Alessandro Sisti, kun taas piirroksista vastasi ja vastaa Giorgio Cavazzano. Tarinan alussa Roope muistelee kuinka hän oli aina pelannut kevään tulon kunniaksi muiden mainareiden kanssa kultapalloa, Klondiken kultaisina aikoina. Seuraavaksi Aku ja ankanpojat saapuvat paikalle ja pyytävät Roopen mukaansa katsomaan Ankanpään pallopoikien joukkuetta, jonka pelikenttä on niin pitkän ruohon peitossa, että pallokin katoaa ruohoon, tuon tuostakin. Ankanpojat kertovat myös, että heidän pelipaitansa ovat niin surkeat, etteivät he erota omia puolelaisiaan vastustajista. Muiden Ankkojen hämmästykseksi Roope suostuu auttamaan joukkuetta. Parin päivän päästä tästä koko joukkue Roope mukanaan lähtevät ensimmäiseen kansainväliseen otteluunsa, joka pelataan FC Pesotonian juniorijoukkuetta vastaan. Paikan päällä ilmenee kuitenkin ongelmia, kun valmentajasuuruus K. Nonnepen astuu mukaan kuvaan. Minusta tarina on sopivan leppoisa ja hyvin rakennutta, enkä heti arvannut mitä Nonnepenilla oli mielessään, tai kuka hän oikeasti olisi. Piirrokset taas olivat erinomaiset, ja juuri sellaiset, mitä Cavazzanolta voi odottaa. Arvosanaksi annan täyden yhdiksekön.
(Jatkuu...)
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.
Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa. Myös Akun setä, tai oikeastaan eno, Roope, harrastaa eräänlaista urheilulajia, joka on erittäin harvinainen. Tämä harrastaa nimittäin kolikoissa uintia, ja tiedettävästi ainoa koko maailmassa, joka siihen pystyy. Jos toisin olisi, saattaisi tässäkin lajissa olla kunnon kisa päällä.
Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein.
Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa.
Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Kyseinen albumin kannen oli taitellut Rodriques. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Arvosanaksi muodostuu 7,75. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa... Ensimmäiseksi mainitussa tarinassa Aku matkaa ankanpojat mukanaan katsomaan Ankkalinnan ottelua. Varmalta tuntunut voitto, joka olisi jatkanut pitkää voittoputkea kuitenkin katkeaa 0-0 tasapeliin, jonka jälkeen peli takkuaa entistä enemmin. Mielestäni tarina ei ollut niinkään ihmeellinen, mutten kyllä osannut arvata, että "kamalan" melun aiheuttaja olisi ex-koutsi. Noh, kivahan tuo vain oli. Arvosanaksi muodostuu lopulta 7,25. Ehkä kolmannen Halas&Vicar tarinan kohdalla alkoi tuntua vähän siltä, että tarinat olivat liian samankaltaisia, kun tässäkin oli vain vakoilua, ja lopulta Ankkalinna voittaa. Juonikin oli todella yksinkertainen, ja numeroissa jää huonoimmaksi Halas&Vicar parin tarinaksi. Arvosana: 7,00.
Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa. Tämän tarinan lisäksi Halakselta löytyy albumista vielä tarinat Puolueellinen pillipiipari, Rankkareita ja mustelmia ja Rakkaudesta lajiin.
Albumia piristää mukavasti Vicarin piirtämä ja Jim Kennerin käsikirjoittama 1-sivuinen tarina Penkkiurheilua, jota en ollut ennestään lukenut, vaikka se olikin julkaistu jo aiemmin vuonna 1995, albumissa Aku Ankan voittoputki. Kyseisessä tarinassa Aku on menossa katsomaan Ankkalinna-Hanhivaara peliä, ja on ottanut oman tyynynsä mukaan. Tyyny on kuitenkin niin matala, ettei Aku näe mitään hieman isokokoisemman miehen yli, joka istuu hänen edessään. Niinpä Aku hankkii ”vähän” isomman tyynyn. Minusta 1-sivuinen oli erinomainen, vaikkei vitsi niinkään minua naurattanut. Vicarin piirrokset vain olivat erinomaisia, juuri sopivan lennokkaita, ja huomasi, että piirrokset olivat vähän vanhempia kuin muut tarinat, joissa Vicarin piirroksia näkyi, olivat. Arvosanaksi annan melko kiitettävän 8,50. Numero taisi jopa yltää toisiksi parhaimmaksi koko albumissa, kun tätä 1-sivuista paremman numeron sai vain albumin viimeinen tarina Ystävyysottelu, jonka käsikirjoituksesta vastasi Gianluca Vialli ja Alessandro Sisti, kun taas piirroksista vastasi ja vastaa Giorgio Cavazzano. Tarinan alussa Roope muistelee kuinka hän oli aina pelannut kevään tulon kunniaksi muiden mainareiden kanssa kultapalloa, Klondiken kultaisina aikoina. Seuraavaksi Aku ja ankanpojat saapuvat paikalle ja pyytävät Roopen mukaansa katsomaan Ankanpään pallopoikien joukkuetta, jonka pelikenttä on niin pitkän ruohon peitossa, että pallokin katoaa ruohoon, tuon tuostakin. Ankanpojat kertovat myös, että heidän pelipaitansa ovat niin surkeat, etteivät he erota omia puolelaisiaan vastustajista. Muiden Ankkojen hämmästykseksi Roope suostuu auttamaan joukkuetta. Parin päivän päästä tästä koko joukkue Roope mukanaan lähtevät ensimmäiseen kansainväliseen otteluunsa, joka pelataan FC Pesotonian juniorijoukkuetta vastaan. Paikan päällä ilmenee kuitenkin ongelmia, kun valmentajasuuruus K. Nonnepen astuu mukaan kuvaan. Minusta tarina on sopivan leppoisa ja hyvin rakennutta, enkä heti arvannut mitä Nonnepenilla oli mielessään, tai kuka hän oikeasti olisi. Piirrokset taas olivat erinomaiset, ja juuri sellaiset, mitä Cavazzanolta voi odottaa. Arvosanaksi annan täyden yhdiksekön.
(Jatkuu...)
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 284 -
23.05.2009 klo 22:09:25
Perjantai ranking jäi välistä... Huomenna ratkeaa. (Sähköpostiosoite poistettu) johtaa, sen verran sanon... ;)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 3
Viesti 285 -
23.05.2009 klo 22:30:58
(Sähköpostiosoite poistettu)@viitta on jo voittanut tämän osakilpailun ja itse tähtään toista sijaa. Mutta vaikka saisinkin vain kolmannen sijan, niin taidan silti olla loppupisteissä johdossa :)