Keskustelujen arkisto

E: (Sähköpostiosoite poistettu), opettele käyttämään Edit-nappia. ;)

Ankkalinnan urheilu
Niin kuin myös oikeassakin elämässä, myös Ankkalinnassa urheillaan niin kesällä kuin talvellakin. Kesäisin monet viihtyvät jalkapallon parissa ja talvisin taas jääkiekon parissa.

Vaikka Aku Ankka onkin hyvin laiska ja tunnettu penkkiurheilija, on hänetkin pari kertaa nähty jalkapalloa pelaamassa, jopa jonkinlaisissa arvokisoissa. Hyvin huonon onnensa vuoksi monet ratkaisunpaikat ovat kuitenkin päättyneet mokaan. Aku kannattaa lähes aina jalkapallojoukkueista Ankkalinnan Palloseuraa. Myös Akun setä, tai oikeastaan eno, Roope, harrastaa eräänlaista urheilulajia, joka on erittäin harvinainen. Tämä harrastaa nimittäin kolikoissa uintia, ja tiedettävästi ainoa koko maailmassa, joka siihen pystyy. Jos toisin olisi, saattaisi tässäkin lajissa olla kunnon kisa päällä.

Ankkalinnan juniorijoukkueen nimi taas on Ylävirran yritys. Siinä pelaavat Mikin veljenpojat Mortti ja Vertti, valmentajanaan Koutsi ja muina joukkuetovereina Peltsi, Miksu ja monet muut. Ylävirran yritys sarjoja ei tietääkseni ole piirtänyt muut kuin Rodriques, ja muutenkin tarinoita ilmestyy aika vähän. Aku Ankka-lehdessä ollaan totuttu noin yhteen kahteen sarjaan vuodessa, mutta eniten tällaisia sarjoja on ilmestynyt jalkapalloalbumeissa, jotka ilmestyvät aina kahden vuoden välein. Tietääkseni kaikki Ylävirran yritys-tarinat on käsikirjoittanut Paul Halas ja piirtänyt Paco Rodriques.

Myös Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat monissa tarinoissa jalkapalloa, mutta välillä myös pesäpalloa. Varsinkin Kari Korhosen tarinoissa pojat ovat pelaamassa monesti pesäpalloa. Joissakin tarinoissa nämä ovat myös pelanneet koripalloa, kuten viimeisimmässä Aku Ankka lehdessä nähdyssä tarinassa Lupun harharetket, jossa ankanpojat pelaavat kolmea körilästä vastaan ja häviävät Lupun mokien vuoksi. Tämän vuoksi Lupu alkaa katoilemaan lähes koko ajan, ja lopulta muilla ankanpojille selviää, että Lupu käy erään huippukoripalloilijan valmennuksessa ja lopulta he onnistuvat lyömään vastustajansa, suorastaan ylivoimaisesti.

Tähän mennessä ilmestyneistä jalkapalloalbumeista (Maalikuningas, Pilkun paikka ja Kanuunakuti) omistan itse kuitenkin vain yhden, eli uusimman, Kanuunakudin, joka on mielestäni ihan kelvollinen futisalbumi. Ehkä jopa paras, mutta Maalikuningasta en valitettavasti ole päässyt tai ehtinyt lukemaan. Urheilu on myös saanut oman erikoisnumeronsa Taskukirjojen erikoisnumerossa Olympiakuume, joka sisälsi koko pokkarin pituisen tarinan Soulin olympialaiset 1988. Tämän lisäksi Aku Ankka-lehdessä on nähty vuosittain yleensä yksi jalkapalloaiheinen lehti, Roope-sedissä taas tällainen erikoisnumero nähdään yleensä noin kerran kahdessa vuodessa. Myös Olympiakullan kimallus tarina (Roope-setä 348) liittyy olympialaisiin. Sen käsikirjoituksesta vastaa Stefano Ambrosio ja piirroksista Giorgio Cavazzano. Kyseinen tarina alkaa mielestäni hieman oudosti, kun Pelle ei muka jaksa nostaa painoina kuin noin 20 grammaa, kun ilman treenaustakin jaksaa nostaa ainakin kaksi kiloa. Tämä kohtaus oli mielestäni hieman liioiteltu, ja jos se oli tarkoitettu vitsiksi, se ei todellakaan naurattanut. Ehkä aarteenmetsästys sotki hieman tarinaa, samoin Karhukoplan kiinni saaminen, mutta, mutta… Vaikka käsikirjoitus ei paras ollutkaan, hyvien piirrosten ansiosta tarina sai arvosanakseen täyden kahdeksikon.

Kanuunakuti-albumi sisälsi yhteensä 11 jalkapalloaiheista sarjaa, joista viisi oli Suomessa ennen julkaisemattomia. Kyseinen albumin kannen oli taitellut Rodriques. Albumin aloitti Paul Halaksen käsikirjoittama ja Vicarin piirtämä tarina, Tähtireportteri, joka sopi mielestäni erinomaisesti avaamaan albumin, varsinkin, kun piirtäjänä oli Vicar. Tietysti juonta oli jo pari kertaa käytetty, mutta Halas oli saanut käsikirjoitukseen kuitenkin jotain hienoa, joka sai tarinasta hieman odotettua paremman. Arvosanaksi muodostuu 7,75. Näiltä kahdelta tekijältä löytyy albumista tämän tarinan lisäksi myös tarinat Uni paras lääke on ja Joka toiselleen kuoppaa kaivaa... Ensimmäiseksi mainitussa tarinassa Aku matkaa ankanpojat mukanaan katsomaan Ankkalinnan ottelua. Varmalta tuntunut voitto, joka olisi jatkanut pitkää voittoputkea kuitenkin katkeaa 0-0 tasapeliin, jonka jälkeen peli takkuaa entistä enemmin. Mielestäni tarina ei ollut niinkään ihmeellinen, mutten kyllä osannut arvata, että "kamalan" melun aiheuttaja olisi ex-koutsi. Noh, kivahan tuo vain oli. Arvosanaksi muodostuu lopulta 7,25. Ehkä kolmannen Halas&Vicar tarinan kohdalla alkoi tuntua vähän siltä, että tarinat olivat liian samankaltaisia, kun tässäkin oli vain vakoilua, ja lopulta Ankkalinna voittaa. Juonikin oli todella yksinkertainen, ja numeroissa jää huonoimmaksi Halas&Vicar parin tarinaksi. Arvosana: 7,00.

Toinen albumin tarinoista oli myös Halaksen käsikirjoittama, mutta tällä kertaa Feriolin piirtämä tarina Mikki Hiiri: Kisakatastrofi, jossa Mustakaavun onnistuu pilata penkkiurheilijoiden MM-kisatunnelmat. Eräs pieni hiiri kuitenkin laittaa tavalliseen tapaan kapuloita rattaisiin. Loppu oli sopivan hilpeä, mutta ei pelastanut kovinkaan paljon muuten aika tylsähköä tarinaa. Tämän tarinan lisäksi Halakselta löytyy albumista vielä tarinat Mortti ja Vertti: Puolueellinen pillipiipari, Mortti ja Vertti: Rankkareita ja mustelmia ja Aku Ankka: Rakkaudesta lajiin. Tarinassa Puolueellinen pillipiipari Ylävirran yritys saa vastaansa Kultahiekan Palloklubin, joka pelaa likaista peliä. Eräs pelaaja on nimittäin sopinut tuomarin kanssa, ettei tämä anna Yritykselle rankkareita, pilkkuja tms. tai Palloklubille keltaisia tai punaisia kortteja. Yrityksen rehellisen pelin vuoksi kaksikko saadaan kuitenkin kiinni lopulta ja uusintaottelu saadaan sovittua. Ehkä tämä Ylävirran yritys sarja oli hieman liian tylsähkö ja itsestään selvä, mutta oli kiva nähdä hieno käsimaali Veskulta. Piirroksista tarinassa vastasi Paco Rodriques ja arvosanaksi tarina saa 7,00. Rankkareita ja mustelmia tarina oli tylsänlainen. Siinä vain oikeastaan kamppailtiin kuka saisi vetää rankkarin, joten juonella ei oikein todellista päämäärää ollut. Aika laimeaksi jäi joka tapauksessa, arvosana: 6,75. Myös Aku Ankka: Rakkaudesta lajiin oli vähän täytetarinan oloinen, ja juoni oli vähän liian käytetty. Piirroksetkaan eivät kovin paljon mieleeni olleet, joten niillä ei ollut lähes mahdollisuuttakaan pelastaa jo muuten aika tylsähkö tarina, joka saa lopulliseksi arvosanakseen 7,00.

Albumia piristää mukavasti Vicarin piirtämä ja Jim Kennerin käsikirjoittama 1-sivuinen tarina Aku Ankka: Penkkiurheilua, jota en ollut ennestään lukenut, vaikka se olikin julkaistu jo aiemmin vuonna 1995, albumissa Aku Ankan voittoputki. Kyseisessä tarinassa Aku on menossa katsomaan Ankkalinna-Hanhivaara peliä, ja on ottanut oman tyynynsä mukaan. Tyyny on kuitenkin niin matala, ettei Aku näe mitään hieman isokokoisemman miehen yli, joka istuu hänen edessään. Niinpä Aku hankkii ”vähän” isomman tyynyn. Minusta 1-sivuinen oli erinomainen, vaikkei vitsi niinkään minua naurattanut. Vicarin piirrokset vain olivat erinomaisia, juuri sopivan lennokkaita, ja huomasi, että piirrokset olivat vähän vanhempia kuin muut tarinat, joissa Vicarin piirroksia näkyi, olivat. Arvosanaksi annan melko kiitettävän 8,50. Numero taisi jopa yltää toisiksi parhaimmaksi koko albumissa, kun tätä 1-sivuista paremman numeron sai vain albumin viimeinen tarina Roope-setä: Ystävyysottelu, jonka käsikirjoituksesta vastasi Gianluca Vialli ja Alessandro Sisti, kun taas piirroksista vastasi ja vastaa Giorgio Cavazzano. Tarinan alussa Roope muistelee kuinka hän oli aina pelannut kevään tulon kunniaksi muiden mainareiden kanssa kultapalloa, Klondiken kultaisina aikoina. Seuraavaksi Aku ja ankanpojat saapuvat paikalle ja pyytävät Roopen mukaansa katsomaan Ankanpään pallopoikien joukkuetta, jonka pelikenttä on niin pitkän ruohon peitossa, että pallokin katoaa ruohoon, tuon tuostakin. Ankanpojat kertovat myös, että heidän pelipaitansa ovat niin surkeat, etteivät he erota omia puolelaisiaan vastustajista. Muiden Ankkojen hämmästykseksi Roope suostuu auttamaan joukkuetta. Parin päivän päästä tästä koko joukkue Roope mukanaan lähtevät ensimmäiseen kansainväliseen otteluunsa, joka pelataan FC Pesotonian juniorijoukkuetta vastaan. Paikan päällä ilmenee kuitenkin ongelmia, kun valmentajasuuruus K. Nonnepen astuu mukaan kuvaan. Minusta tarina on sopivan leppoisa ja hyvin rakennutta, enkä heti arvannut mitä Nonnepenilla oli mielessään, tai kuka hän oikeasti olisi. Piirrokset taas olivat erinomaiset, ja juuri sellaiset, mitä Cavazzanolta voi odottaa. Arvosanaksi annan täyden yhdiksekön.

Näiden tarinoiden lisäksi albumissa nähtiin vielä kaksi tarinaa, Mikki Hiiri: Mainio maskotti, jonka käsikirjoittanut Charlie Martin ja piirtänyt Miguel sekä Aku Ankka: Jalkapallohullu, jonka on käsikirjoittanut Jack Sutter ja piirtänyt Tino Santanach Hernandez, joka paremmin Santanachina tunnetaan. Mainio maskotti tarina ei kuulunut mielestäni albumin parhaimmistoon, sillä ehkä lumimiehen mukaantulo oli jo vähän liikaa. Myös se, että se osasi pelata palloa hyvin, oli aika… No, loppu oli ihan kiva, varsinkin viimeinen ruutu, jossa lumimies katsoo tyytyväisenä Tv:tä. Arvosanaksi antaisin 7,00, mutta kyllä viimeinen ruutu oli niin hieno, että annetaan nyt 7,25. Tarina Jalkapallohullu taas alkaa siitä, kun Iines tulee hakemaan Akua kutsuille, mutta tämä vain katsoo jalkapallo-ottelua. Saatuaan raahattua Akun lopulta kutsuille tämä karkailee koko ajan. Tarina oli minusta aika tavallinen, mutta Jiri Liimasen yllättävä mukaan tulo nosti numeroa hieman. Lopulliseksi numeroksi annan lopulta 7,32, mutta pyöristettynä se on 7,25.

Roope-sedän juhlanumerossa 300 nähdään erinomainen tarina, Roope-setä: Kunniakierros. Se on Augusto Macchetton käsikirjoittama ja Alessandro Perinan piirtämä tarina, jossa seikkailevat lähes kaikki tutut hahmot, jotka Roope-sedän sivuilla ovat vierailleet aina Mustakaapua, Polle Koninkaulusta ja Helunaa myötä. Roope-sedän numero 322 on jalkapallo-spesiaali. Sen aloittaa tarina Erehtymätön erotuomari, jonka on käsikirjoittanut Rudy Savalgnini ja piirtänyt Valerio Held. Tarinassa Roope aistii heti rahan, kun hän kuulee kuinka Aku kavereineen keskustelee tuomarin huonosta toiminnasta ottelussa, jonka Ankkalinna lopulta hävisi. Niinpä hän lähtee Pellen pakeille, joka rakentaa tälle heti tuomarirobotin, joka kantaa nimeä TuRo. Aluksi tämä miettii liikaa, mutta, kun Pelle ohjelmoi Akun tietämykset sen ”aivoihin”, se tajuaa kaiken. TuRon tuomaroiminen otteluissa kuitenkin vain vähensi katsojia, sillä kaikki kyllästyivät yksinselvyyteen. Niinpä TuRo pantiin eläkkeelle. Olisin ehkä toivonut jutusta vähän epäselvempää, mutta kaikkea ei voi saada. Olihan tarina kuitenkin ihan kelvollinen. Arvosanaksi annan 7,50. Myös Roope-sedän numero 346 on jalkapallonumero. Numero aloitettiin tarinalla Kahden lipun alla, jonka on käsikirjoittanut Nino Russo ja piirtänyt Corrado Mastantuono. Kyseisissä tarinassa Aku pääsee PR hommiin, mutta menee lupaamaan kahdelle eri henkilölle lähtevänsä tämän kanssa Ankkalinna-Hanhivaara peliin. Aku hankkii kääntölippiksen ja kääntölipun, mutta unohtaa valitettavasti lopulta vaihtaa puolen ja niinpä kumpikin luulee tulleensa petetyksi. Ehkä petyin hieman kun taas kaikki oli oikeastaan huonoa onnea, mutta oli toki kiinnostavaa katsoa kuinka Aku onnistuikin hyvin pitkään vaihtamaan paikkaa pohjoiskatsomosta etelään ja toisin päin, eikä kukaan edes epäillyt mitään. Arvosanaksi annan 7,50, eli saman kuin edellisellekin arvostelemalle tarinallenikin.

Myös Aku Ankan taskukirjoissa on totuttu näkemään yksi jalkapalloaiheinen taskukirja joka toinen vuosi. Aku Ankan taskukirjassa 318, tarinassa Maailmojen Cup Aku joutuu ajamaan Ankkalinnan likaa syöneet pelaajat linja-autolla leirille. Kesken matkan ehkä jopa pienen väärinkäsityksen mukana koko joukkue siepataan avaruusalukseen, joka vie heidät Zeta Major-planeetalle. Siellä he joutuvat kovaan Maailmojen Cuppiin, jossa hävinneet myydään orjiksi, tai niin Aku ja pelaajat ainakin luulevat. Ankkalinna voittaa pienien hankaluuksien jälkeen kuitenkin Maailmojen Cupin ja lähtee voittajana kotiin. Ennen heidän lähtöään takaisin maahan he saavat vielä tietää, ettei ketään oikeasti myyty orjiksi. Omasta mielestäni Fecchin piirrokset sopivat tähän Halaksen tarinaan kuin mato koukkuun. Tarinan alkupäässä ajattelin, että mitenköhän tässä nyt käy, ja jälkeenpäin ajatellen ehkä Ankkalinnan joukkue voitti muut hieman liian helposti joidenkin outojen konstien avulla. Käsikirjoitus oli keskiverto, niin myös piirrokset. 7,25. Myös Aku Ankan taskukirja 342 on jalkapalloaiheinen. Sen nimi on Saksipotku. Avaustarinan nimi on Aku Ankka: Mestaripelaajien mestarikokki. Se on Maailmojen Cup tarinan tekijöiden tarina, eli käsikirjoituksesta vastaa Paul Halas ja piirroksista Fecchi. Tarina alkaa siitä, kun Ankkalinna on enää yhden maalin päässä EM-kisoihin pääsystä. Kun Heikki Käki mokaa maalipaikan tämä lähtee vaihtopenkille. Vaihdosta peliin tullut Roni Linko tekeekin heti maalin. Kun tämä kertoo käyvänsä Akun pitämässä purilaispisteessä, muutkin lähtevät mukaan ja pitävät ruuasta. Joukkueen valmentajat kuitenkaan eivät pidä tästä ja kaikkien ruokailu jää kesken. Käki managerinsa kanssa alkavat juonia kostoa, mutta lopulta Roni ehtii silti mukaan EM-turnaukseen Akun avustuksella. Mielestäni tämä tarina oli muuten aika keskiverto, mutta Roni Lingosta oli saatu erinomaisen näköinen ja siitä annan plussaa. Arvosana: 7,75.

Viime vuonna Aku Ankka-lehdessä nähtiin myös olympianumero, jossa johtosarja oli nimeltään Pekingiin, Ankka. Mielestäni se ei kyllä sopinut yhtään olympialaisiin, sillä juttu vain mainittiin tarinan varrella. Vaikka kyseisessä tarinassa Vicarin piirrokset olivatkin ihan kelvolliset ei se muuten tarinaa pelastanut kovinkaan paljon. Aika tylsähköksi jäi. Loput tarinat kyseisessä Aku Ankka-lehdessä taas eivät liittyneet sanallakaan olympialaisiin, joten olympialaislehteä ei voinut edes kunnolla kutsua olympialaislehdeksi.

Kääk! Ihan pakko vähän jatkaa...

E: Oli kyllä iso kiire lähettää tämä viesti. Karhula otti pelottavasti kiinni, ja saa nähdä tuleeko voitostani sittenkään mitään.

Ankkalinnan urheilu

Ankkalinassa kaikki ovat yleensä kovia pankkiurheilemaan, mutta joskus hekin innostuvat esimerkiksi pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkkoa.

Yksi urheilullinen henkilö on Aku Ankka. Aku urheilee joskus ja saa siitä aikaan melkein aina katastrofin. Hän on kokeillut ainakin jalkapalloa, jääkiekkoa, pujottelua, kelkkailua ja mäkihyppyä. Onhan Aku päässyt mukaan myös olympialaisten huumaan, mutta joskus harvoin sinne kilpailemaan. Yleensä Aku kuitenkin nähdään omassa laiskanlinnassaan penkkiurheilemassa.

Iines on laittanut yleensä Akun ja Hannun kilpailemaan, kumpi tulee Iineksen kanssa syömään. Yleensä Iines valitsee jonkun urheilulajin, esimerkiksi juoksukilpailun. Hannu voittaa tietysti melkein aina onnellaan, mutta kisan lopussa se kuitenkin melkein aina huomataan ja Aku ja Iines menevät kadestaan syömään.

Ainakin yksi Ankkalinnalainen on kova uimaan, nimittäin rahasäiliössä asuva Roope Ankka. Roope ottaa yleensä aamulla kylvyn rahoissaan ja ui siellä kuin pyöriäinen konsanaan. Uimakilpailuihn hän ei kuitenkaan osallistu, vaan se on hänen harrastuksensa.

Hansukin on ainakin kerran urheillut, mutta vähän eri tavalla. Hän on nimittäin osallistunut ahmattien olympialaisiin ja siellä kaikki on muutettu ruuaksi. Esimerkiski uiminen tapahtuu mehussa, pujottelussa pitää samalla syödä vieressä olevat lautaset tyhjiksi ja juoksemisen aikana piti myös syödä vieressä olevat lautaset aivan tyhjiksi. Hansu menestyi niissä olympialaisissa hyvin Ankkalinnan joukkueessa.

Yksi esimerkki on Don Rosan tarina Aku Ankka: Ankkalinnasta Lillehammeriin, Siinä Aku on Hannua vastaan ja molemmat yrittävät päästä olympialaisiin. He taistelevat kovasti voitostaan eri talviurheilulajeissa. Kaikki urheilulajit ovat pujottelu, kelkkailu ja luistelu. Hannu voittaa kaikki tuurillaan, mutta hänen huijauksestaan, eli onnesta, saadan valokuvat ja Hannu diskataan. Niinpä Aku pääsi olympialaisiin mäkihyppyyn. Hannun onni ei ollut kuitenkaan kadonnut vaan hän saa naamakuvansa Onnenmurojen mainontaan. Aku käy Pellellä ja ottaa sieltä suksiinsa mottorit. Kun vihdoin koittaa olympialaiset, Aku saa hypätä ensimmäisenä. Koko hyppy menee pieleen ja Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat mennä pelastamaan Aku-setänsä.

Jalkapallo on Ankkalinnassa todella suosittu laji ja sitä kaikki seuraavat. Aku on yksi heistä ja jsokus hän myös pääsee pelaamaan siihen joukkueeseen. Aku on kuitenkin nähty enemmän Ankkalinnan joukkueen kovana kannattajana ja yhdessä tarinassa joukkue haluaa ehdottomasti Akun mukaan turnaukseensa. Matkalla he kuitenkin eksyvät ja joutuvat Avaruuteen ja siellä pelattavaan turnaukseen. He voittavat sen ja pääsevät kohti kotia ja omaa turnaustaan. Aku on siis kova Ankkalinnan fani, joka seuraa sinne minne Ankalinnan joukkuekkin. Akulla on ollut myös oma joukkue, joka oli alussa aivan huono, mutta ajan mittaa se parantui.

Tupu, Hupu ja Lupu pelaavat myös joissakin tarinoissa jalkapalloa. He harjoittelevat ja katsovat mallia oikeitten jalkapalloilijoiden peleistä. Yhdessä tarinassa on esimerkiksi niin. Ensin heidän joukkueensa on aika huono, mutta harjoittelu ottelun avulla he saavat lisävoimia rakentaa joukkueensa kasaan. Jokainen sai olla hetken valmentajana ja käskeä joku asia, jonka muut sitten tekevät. Maalivahtikaan ei ollut hyvä, vaan pelkäsi aika lailla palloa. Valmennuksen jälkeen hänestäkin tuli huippu maalivahti. Heidän luokan tytöt tekivät myös poikien joukkueeseen paidat. Lopulta uusintaottelu päättyi Tupu, Hupu ja Lupun joukkueen voittoon. Joskushan pojat pelaavat myös jääkiekkoa tai koripalloa.

Aku Ankassa jalkapallon EM-kisoja juhlitaan ylerensä jalkapallo numerolla. Viime vuoden kesänä tuli sellainen numero ja se oli täynnä jalkapalloon liittyviä sarjoja. Myös olympialaisia juhlistetaan Aku Ankassa ja viime kesänä oli myös olympia-numero. Sen aloitustarinan on piirtänyt Vicar ja hän piirtää paljon urheiluun liittyvistä sarjoista, esimerkiksi sellaisista urheilulajeista kuin yleisurheilu, jääkiekko, kelkkailu ja laskettelu.

Olympianumerossa nähtiin viime vuonna esnin tarina Aku Ankka: Pekingiin, Ankka! Siinä Aku on töissä Lingin ravintolassa. Lingin poika, Ghang kuuluu Kiinan olympiajoukkueeseen. Ghang soittaa pian ja sanoo, että hänen onnenamulettinsa ei ollut tullut postissa, vaikka sen olisi pitänyt. Sitten Aku muistaa, että hänenhän piti viedä se paketti postiin. Hän meni talolleen ja avasi roskiksen ja siellä onnenamuletti oli paketissa. Aku oli siis sekoittenut roskat ja sen keskenään. Niinpä Ling ja Aku lähtevät viemään sitä Kiinaan ja saavatkin lainaan Roopen yksityiskoneen sen lentäjältä. Monen tunnin jälkeen he ovat Kiinan bambumetsän yllä. He kuitenkin joutuvat tekemään pakkolaskun aukealle, koska polttoaine oli lopussa. Sitteen he lähtivät kävelemään ja tulivat pian joen rantaan. Siellä he kalastivat ja söivät kalaa, koska Ling osasi kalastaa bambulla. Kun he olivat syöneet he huomasivat veneen ja huusivat apua. He pääsivät kyytiin, mutta sillä olisi kestänyt viikkoja Pekingiin ja olympialaiset olivat jo alkamassa. Kohta he olivat Kiinan muurin kohdalla ja jäivät siinä myös pois. He yrittivät päästä muurin yli, mutta se kesti kauan. Kun he olivat Kiinan muurin päällä, he hyppäsivät pakettiauton päälle. Se vei heidät pieneen kaupunkiin, mutta he joutuivat vieläkin jatkamaan matkaa kohti Pekingiä. Kohta kuitenkin heitä potkaisi onni, sillä Ankkalinnan olympiajoukkue oli siinä pienessä kylässä. Aku ja Ling pääsivät heidän bussillaan olympiastadionille. Sitten he antoivat amuletin Changille ja kaikkio oli hyvin. Tämä Vicarin piirtämä ja Per Hedmanin käsikirjoittama tarina oli ihan hyvä. Arvosana tarinalle 8-. Sen tarinan jälkeen tulee kaksi Massimo Marconin käsikirjoittamaa ja Massimo De Vitan piirtämää Hessu strippiä. Ensoimmäinen on Hessu: Leka lentoon. Siinä Hessu on vuorossa moukarin heitossa, mutta juuri kun hä oli heittämäss, pikkulapsen ilmapallo karkaa ja Hessu pelastaa sen. Hyvä idea ja hyvä piirros. Arvosana: 8-. Toisessa stripissä Hessu Katsoo miten paljon painaa ja huomaa olevansa liian painava. Niinpä Hän syö pelkkiä kasviksia. Kentällä hän näkee kaiken herkkuruokana. Kun hän on tehnyt kaiken, hän syö kaikki nakit nakkikioskilta. Tarinan nimi oli Hessu: Niukat eväät. Hyvä strippi tämäkin oli. Arvosana 8-.

Myös Ankkalinnan pallokorva, eli Mikkin Hiiri on kokeillut erillaisia harrastuksia. Hän on pelannut ainakin jääkiekkoa ja jalkapalloa ystäviensä ja vähemmän tuttujen kanssa. Mortti ja Vertti nähdään yleensä jalkapallo joukkueessaan. He ovat kovia pelaamaan sitä joukkueensa kanssa ja niitä sarjoja nähdään sopivin väliajoin. Heidän joukkueessa on monia heidän ystäviään, esimerkiksi Peltsi ja Miksu.

Ankkalinnassa on tietysti myös muita urheilijoita, esimerkiksi joskus Iines pitää laihdutuskuurin ja sitten hän tietenkin urheilee. Yhdessä tarinassa Kaino-Vieno (Mummo Ankka), Riitta ja Iines kuntoilevat ja urheilevat, koska suuri ale oli alkamassa. He harjoittelivat rullaluistelua, että pääsisi nopeammin kulkemaan, tasapainottelivat, koska tavara pinoja tuli paljon ja kävivät punttisalilla, koska sitten he jaksoivat kantaa raskaat tavarat olkapäillään.

On julkaistu yksi sportti albumi, joka löytyy minulta. Sen nimi on Sportti-ankka ja se sisältää siis sporttisia tarinoita. Ensimmäinen tarina on Aku Ankka armoitettu ääni ja sen on käsikirjoittanut oma suomalainen ankkataiteilijamme Kari Korhonen. Piirrokset on taas hoitanut Massaroli. Tarinassa Aku on päässyt selostajaksi, koska yksi iso kiho etsi uutta juontajaa ja huomasi Akun sopivan työhön kuin nenä päähän. Niinpä Akun juontaja ura alkoi ja hän selosti lähes kaikkia urheilulajeja. Pian Ankkalinnan jääkiekko joukkueen valmentaja Tulppu suuttuu, koska Akusta tulee suositumpi, kuin pelaajista. Niinpä hän tekee suunnitelman, että he häviävät tahalleen seuraavan pelin Hanhivaaraa vastaan. Niinpä Aku raivostuu, koska Ankkalinna ei voita ja hän saa potkut työstään. Tarina on hyvä, mutta ehkä vähän pidempi se olisi saanut olla. Arvosana sille on 7½. Seuraava tarina onkin paras mielestäni koko albumista. Aku Ankka: Ankkalinnasta Lillehammeriin on Don rosan käsikirjoittama ja piirtämä, eli se on todella hauska. Arvosana on sille 9-. Seuraavaksi on luvassa Mikkiä tarinassa Mikki Hiiri: Kovaa peliä. Sen on piirtänyt Rodriques ja käsikirjoittanut Sarah Kinney. Siinä Mikki ja Minni menevät jäähalliin ja Minni haluasi mennä taitoluistelemaan. Mikki taas haluaisi mennä viereiselle kentälle pelaamaan jääkiekkoa. Mikki ja Ville vaihtavat paikkoja ja Mikki menee pelaamaan jääkiekkoa ja Minni ja Ville menevät taitoluistelemaan. Mikkiä runnotaan kentällä, eikä hänsaa otetta pelistä. Lopulta Mikki ja Ville vaihtavat taas paikkojaan ja Mikki menee kokeilemaan taitoluistelua. Tämä tarina ei ollut hyvä. Siitä puuttui jotain. Arvosana sille 6½.

Seuaava tarina on Vicarin piirtämä ja Per Hedmanin käsikirjoittama. Sen nimi on Aku Ankka: Olympiakuumetta. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Salt Lake Cityn olympialaisiin pelaamaan jääkiekkoa. Pian Aku lähtee Pellen luokse, joka on testaamassa uusinta keksintöään, eli pikatropiikin. Jos siitä ottaa palasen ja lyö sitä jollain kovaa, se saa aikaan helteen voimakentän sisälle. Aku on siitä innoissaan ja ottaa vaivihkaa siitä palasen. Pojilla on oma onnenkiekkoa, jonka he ottivat sinne mukaan, mutta ottivat vahingossa Akun pikatropiikin palasen, sillä se näyttää aivan jääkiekolta. Niinpä Aku lähtee poikien perään Pellen miniraketilla. Hän ottaa mukaan myös pienen laukun. Se kuitenkin aiheuttaa häiriöitä ja Aku heittää sen pois. Kun se osui maahan tuli siitä välähdys. Kun Aku on perillä pojat kertovat, että se ei ollutkaan Akun pikatropiikki. Sitten Aku muistaa välähdyksen, kun laukku oli tippunut ja keski, että laukussa oli se. Niinpä Aku ja Pelle menivät sinne viettämään helteistä päivää. Tuo tarina on hyvä, mutta jotkut kirjoituksen kohdat ovat kummalisia. Arvosana 7+. Sitten tulee Manuel Gonzalesin piirtämä yksisivuinen Tarina. Sen nimi on Hessu: Nappilasku. Siinä Hessu hyppää mäkeä ja tekee samalla hyppy ennätyksen, että voittaa myös metsästys kilpailun, tainnutamalla karhun kengillään. Seuraava tarina on Flor Collinssin keksimä, Paul Halasen käsikirjoittama ja Nunezin piirtämä. Tarinan nimi on Karhukopla: Laveat lenkkipolut. Siinä Karhukopla on epäonnistunut ryöstössä ja joutuvat pakenemaan jokeen. Sitten he keksivät huonon kuntonsa vuoksi alkaa kuntoilemaan. Ensin he juoksevat 30 kilometriä ja pian poliisit ovat heidän perässä ilman syytä. Karhukopla tietenkin lähtee pakoon, mutta kohat poliisit saavat heidät kiinni. Kohta poliisit huomaavat, että Karhukopla ei ole tehnyt mitään. Niinpä pian Karhukopla tekee lähes onnistuneen ryöstön. He menevät saaliittensa kanssa maratoniin ja siellä he yrittävät sulautua joukkoon. He kuitenkin voittavat kisan ja poliisit ovat tietysti juuti silloin lähettyvillä ja he joutuvat vankilaan. Tämä tarina oli ihan ok. Arvosana on 7+.

Seuraava tarina on Sudenpennut: Velvollisuus ennen kaikkea. Käsikirjoituksen siihen on keksinyt Paul Halas ja Flor Collins ja piirroksista on huolehtinut Millet. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu ovat jo ostaneet liput jalkapallo-otteluun, mutta heidän pitää ensin mennä sudenpentujen kokoukseen. Siellä he tekevät ensiapu kurssia, mutta pian sudenpentujen päällikkö tulee ja käskee heitä viemään vanhuksille ruokaa. Pojat ovat kauhuissaan, sillä jalkapallo-ottelu oli jo alkamassa. He menivät ensin Pellelle ja saivat sieltä auringonvalolla toimivan vastapainomoottorin. Sillä pojat lähtevät viemään vanhuksille aterioita. He raatavat ja raatavat, kunnes oli vielä viimeinen asiakas listalla. Hän on herra Ränä, eikä hän pidä oikein mistään ruuasta. He tuovat hänelle monta annosta ja viimeisenä he tuovat purilaisen. Sitten he lähtevät kohti jalkapallo stadionia, mutta sitten aurinko laskeutuu ja kone ei enää toimi. He joutuivat hypätä, mutta heidän aluksensa menee täydellä vauhdilla päin yhtä isoa savupiippua ja samalla kaikki Ankkalinnan sähköt menevät poikki. Niinpä Tupu, Hupu ja Lupu joutuvat pakenemaan. Pian he ovatkin katsomassa Ankkalinnan peliä Vladi-stadionilla. Tuo tarina oli ihan hyvä, mutta se oli aika yksitoikkoinen. Arvosana on 7+. Viimeinen tarina on David Gersteinin käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä. Tarinan nimi on Mikki Hiiri: Pomminvarma tienesti. Siinä Mikki joutuu menemään Huru-ukolle kuljetuspalveluuun apuun, eikä voi pelata Pollen kanssa jalkapalloa. Mikki joutuu laittamaan mainoskyltin päälleen ja mennä mainostamaan Jyrin kuljetuspalvelua. Mikki kuljeskelee kadulla, mutta kellarissa on hämäräperäinen mies valmistamassa jalkapalloa, joka räjähtää heti, kun siihen osuu tippakin vettä. Sillä hän aikoo räjäyttää apurinsa kanssa pankin seinän, mutta joutuu jollakin keinoin saada pallon apurilleen. Juuri silloin Mikki kävelee ohi ja mies antaa pallon Mikille ja sanoo, että Mikki saisi viisisataa, jos kuljettaisi pallon puiston jäätelökojun vieressä olevalle tyypille. Mikki ottaa työn avvosylin vastaan ja lähtee viemään palloa puistoon. Kun Mikki on puistossa hän löytää etsimänsä tyypin, mutta hän kieltäytyykin ottamasta palloa. Mikki kuitenkin yrittää väkisin antaa palloa ja lopulta hän joutuu lampeen ja pallo räjähtää. Mikki saa palkkion rosvojen aikomusten estämisestä ja palaa palkkion kanssa kotiin. Tarina oli hyvä, mutta Mikki tarinat ovat käyneet koko ajan tylsemmiksi. Arvosana tälle tarinalle on 6½.

Jatkuu (ehkä)...

Kurjenmutkan osakilpailu on päättynyt!

Tulokset:
1. Karhula 12 149
2. (Sähköpostiosoite poistettu)@VIITTA 11 503
3. Aku Vankka 4 979
4. Pullasorsa 579

Pistetilanne:

1. Aku Vankka 32p.
2. Karhula 30p.
3. (Sähköpostiosoite poistettu)@VIITTA 22p.
4. Pullasorsa 17p.
5. Kirja 12p.
6. wierii2 1,5p.
7. Kreach 1p.
8. Akkaridekkari 0,5p.
=. AKUANKKA12 0,5p.

Tästä alkaa: Ankkalinnan osakilpailu 24.-31.2009 (Ankkalinnan rakennuksia)

Miksi Kreachilla on puoli pistettä minua vähemmän, mutta jakaa minun kanssa samaa sijaa? Ja Karhula kirjoitti merkkien valossa, enemmän kuin (Sähköpostiosoite poistettu), mutta on silti 2. sijalla? Vai, onko tulokset keikahtaneet ylösalaisin?

Kahden pisteen johto.. viimeisestä osakilpailusta tulee jännittävä. Kerrankin jotain jännitystä lopputaistelussa. Eli periaatteessa jos tulen toiseksi ja Karhula voittaa, niin meille tulee tasapeli. Mitenkäs sitten toimitaan?

Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaKahden pisteen johto.. viimeisestä osakilpailusta tulee jännittävä. Kerrankin jotain jännitystä lopputaistelussa. Eli periaatteessa jos tulen toiseksi ja Karhula voittaa, niin meille tulee tasapeli. Mitenkäs sitten toimitaan?
Sääntö 8:

"§3: Jos kaksi tai usempi kilpailija on kauden jälkeen tasapisteittä kärjessä, jaetaan mestaruus heidän kesken. Myöskin jos kaksi tai useampi käyttäjä on toinen tai kolmos kokonaispisteissä, jaetaan sijoitus. Muilla sijoilla käytetään Formuloista tuttua systeemiä, eli eniten voittoja savuttanut kilpailija saa paremman sijoituksen. Jos voittoja on saatu saman verran, katsotan toisia sijoja ja jos niitäkin on saman verran katsotaan kolmansia jne. jne."

Jännittävää kauden viimeistä kilpailut kaikille! :D

Jännittävä lopputaistelu tulossa. Itselläni mahdollisuudet vielä pronssiin. Viimeisessä osakilpailussa minulla on myös kiusaajan rooli. ;)

Krääh! Tulin toiseksi! Karhula on kova tastelemaan. Nyt pitää kyllä voittaa, jos haluan säilyttää kolmannen paikan...