Keskustelujen arkisto

Nyt sain esiteltyä kaikki roistot, jotka keksin. En muutenkaan enää tuskin ehtisi kirjoittamaan tänä viikonloppuna. Toivon, että viestini riittäisi edes viiden parhaan joukkoon.

Ankkalinnan rosvot, kriminaalit yms

Ankkalinnassa esiintyy tavallista kaupunkia enemmän rikollisuutta. Kaupungin tunnetuimmat rikolliset ovat luultavasti Carl Barksin vuonna 1951 kehittäneen pahamaineisen konnajoukon, Karhukoplan jäsenet. Nämä roistot pukeutuvat yleensä punaisiin paitoihin, joissa lukevat yleensä heidän sarjanumeronsa, joilla heitä yleensä kutsutaankin. Lisäksi he käyttävät jokainen mustaa naamiota.

Karhukopla nähdään useimmissa tarinoissa yrittämässä ryöstää Roope Ankan rahasäiliötä, yleensä huonolla menestyksellä. Ryöstöyrityksissään he ovat usein käyttäneet erilaisia jättiporia, työmaalta varastettuja purkytyölaitteita, kaivinkoneita tai muuta vastaavaa. Useimmiten he hyökkäävät yöllä, koska luulevat Roopen nukkuvan ja luulevat pystyvänä puijaamaan turvajärjestelmää, joka kuitenkin on niin moderni ja tehokas, että Karhukoplalaisten ryöstöyritys päättyy yleensä siihen. Jos Karhukoplalaiset kuitenkin onnistuvat pääsemään turvalaitteiden ohi sisälle säiliöön ja onnistuvat hivuttautumaan sisällä olevien laitteiden ohi Roopen pankkiholville, heidän on vielä saatava ovi auki. Ovi aukeaa kuitenkin vain tietyllä numerosarjalla, jota Karhukopla on monessakin tarinassa yrittänyt Roopelta eri keinoin sitä saada selville. Useimmissa tarinoissa Karhukopla kuitenkin turvautuu holvin oven avaamisessa vanhaan kunnon dynamiittipötköön ja yrittävät sillä räjäyttää oven auki, tuloksetta.
Joskus Karhukopla onnistuu jollain ihmekonsteilla ryöstämään Roopen rahat ja joskus jopa tuhlaamaan niitä, mutta näissäkin tarinoissa heidät saadaan lopulta kiinni ja rahat palautetaan Roopelle.

Useimmissa tarinoissa Karhukoplalaisia on kolme, mutta varsinkin Carl Barks piirsi Karhukoplaan usein kuusi jäsentä. Don Rosa on piirtänyt joihinkin tarinoihinsa vielä seitsemännenkin Karhuveikon, jonka numerosarja alkaa muiden tapaan 176-, mutta loppuosaa ei koskaan näytetä, sillä kolmesta luvusta on mahdollista tehdä ainoastaan kuusi erilaista yhdistelmää. Joissain tarinoissa Karhukopla kuvataan maailmanlaajuiseksi konnajärjestöksi, johon kuuluu roistoja ympäri maailman.
Karhukoplaan kuuluu joissain tarinoissa myös Kivisyömmi Karhula, joka tunnetaan taskareissa ja Roope-sedissä paremmin nimellä Karhuvaari (joskus pelkästään Vaari). Karhukoplan perheeseen kuuluu joskus myös koplan äiti Konnamuori tai Karhunpennut.
176-167 kuvataan usein joukon pomona. Muiden koplalaisten mielestä hän on porukan aivot. 176-761 on harvinaisen perso luumuille. Hän popsii luumuja naamaansa minkä kerkeää, vaikka muut Karhukoplan jäsenistä inhoavat niitä. 176-176 on yleensä koplan tietotekniikan asiantuntija ja ainoa koplan jäsen, joka osaa käyttää tietokonetta.
Omasta mielestäni nykyaikaiset Karhukoplatarinat ovat sitä pahinta roskaa, mitä Aku Ankka -lehden sivuille laitetaan. Yleisimmät tarinat ovat noin 4-6 -sivuisia täysin juonettomia pätkiä, joiden piirroksetkin ovat usein aikamoista kuraa. Pidän Karhukoplasta vanhemmissa tarinoissa, sekä Don Rosan tarinoissa, mutta nämä nykykarhukoplat tulevat yllä jo korvista ulos.

Kun mietitään lisää Ankkalinnan roistoja, seuraavana mieleen tulee Mustakaapu. Tämä nimensä mukaisesti kokonaan mustaan kaapuun pukeutuva varas on usein Ankkalinnan riesana. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Floyd Gottfredsonin piirtämässä tarinassa ''Mickey Mouse outwits the Phanton Blot'', vuonna 1939.
Mustakaavun ensisijaisena tavoitteena on tulla maailmanvaltiaaksi, josta voidaan päätellä Kaavun olevan suuruudenhullu. Kaavun suunnitelmat ovat yleensä hyvin monimutkaisia ja sisältävät monesti edistyneitä teknisiä laitteita. Kaavun perivihollinen, Mikki Hiiri on useimmissa tarinoissa saanut Kaavun lopulta aisoihin, mutta Kaapu on nokkeluutensa ansiosta useimmiten paennut tarinan lopussa.
Mustakaapu on lukuisia kertoja yrittänyt murhata Mikin, mutta ei ole koskaan onnistunut siinä. Ainakin Kaavun ensiesiintymisessä Kaapu ei onnistunut murhaamaan Mikkiä, sillä hän halusi joka kerta antaa Mikille mahdollisuuden paeta hänen jättämästään ansasta, koska hän ei hempeytensä takia pystynyt noin vain tappamaan tätä.

Mustakaavun sukulaisia ei tunneta kovinkaan laajalti, mutta tiedetään silti, että hänellä on tytär, joka tosin on esiintynyt hyvin harvoin. Lisäksi Kaavun tunnettuihin sukulaisiin kuuluvat Bruno-serkku, joka omistaa pesulan, sekä Kaavun veli Valkokaapu, joka on kuin Mustakaavun vastakohta. Valkokaapu on hyvyyteen pyrkivä ja aina auttamassa muita. Mustakaapu ei kykene vahingoittamaan veljeään fyysisesti, mutta hän yrittää jatkuvasti nöyryyttämään tätä ja pilaamaan tämän uran.
Minun mielestäni Mustakaapu on hyvin nerokas roisto. Vaikka en Mustakaapu-tarinoita ole paljoa lukenut, olen pitänyt lähes jokaisesta, jonka olen lukenut. Mustakaavun ensiesiintymistä pidän yhäkin yhtenä parhaista tarinoista, missä yksi inhokkihahmoistani, Mikki Hiiri esiintyy. Toivottavasti saisin lukea samankaltaisia lisää.

Seuraavana roistomme on Musta Pekka. Musta Pekka tunnetaan toisena Mikki Hiiren kuuluisista vihollisista. Hän esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1928 Disney-piirretyissä, eli hahmo on vanhempi kuin esimerkiksi vihollisensa Mikki Hiiri. Alkuaikoina Musta Pekka tunnettiin nimellä Jopi Jalkapuoli, johtuen toisen jalan paikalla olevasta puujalasta. Nykyään Musta Pekka tunnetaan piirretyissä paremmin pelkästään nimellä Pekka.
Musta Pekka on esiintynyt lukuisissa sarjakuvissa, mutta myös nykyajan piirretyissä. Esimerkiksi 1990-luvulla valmistuneessa Hopon poppoo -sarjassa Pekka tunnetaan Hessu Hopon naapurina. Pekka on sarjassa kiero autokauppias, joka kaupittelee käytettyjä autoja, väittäen niiden olevan huippukunnossa, joka ei tosin pidä tippaakaan paikkaansa. Autot nimittäin ovat suurimmaksi osakseen romua. Sarjassa Pekalla on vaimo nimeltä Petra ja kaksi lasta, PJ ja Pipsa (tunnetaan myös nimellä Papu).
Pekka esiintyy myös Mikin klubi -nimisessä ohjelmassa. Hän on Mikin pyörittämän klubin omistaja ja yrittää kaikin tavoin sulkea klubia. Sopimuksen mukaan, mikäli klubilla ei ole esityksen aikana ainuttakaan vierasta, show päättyy ja klubi suljetaan. Lisäksi Pekka on esiintynyt Mikin kerhotalo -ohjelmassa, sekä Kolme muskettisoturia -elokuvassa.
Musta Pekka ei todellakaan kuulu lempihahmoihini. Jostain kumman syystä, ainakaan sarjakuvissa en piittaa koko hahmosta tippaakaan, mutta joissain piirretyissä Pekka on ihan kelvollinen hahmo. Onneksi Aku Ankka -lehdessä julkaistaan hyvin harvoin Musta Pekka -tarinoita, eikä taskareissakaan niitä enää kovin usein julkaista.

Mikin vihollisista siirrytään jälleen Roopeen. Milla Magia, naispuolinen Vesuviuksella asuva noita on ollut Roopen piinana jo kauan. Millan elämäntehtävä on napata Roopen ensimmäinen kolikko ja sulattaa siitä Vesuviuksella voimallinen amuletti, mikä antaa hänelle Midaan kosketuksen ja kaikki mihin hän koskee, muuttuu kullaksi. Millan on luonut Carl Barks ja hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1961 tarinassa ''Midaan kosketus''. Millalla on korppi, jonka nimi on useimmissa tarinoissa Korri.
Millan sukulaisia ei tunneta paljonkaan. Joissain sarjakuvissa Millan rasittava täti on vieraillut hänen luonaan. Ankronikka-piirrossarjan mukaan Millalla on Poe-niminen veli, joka
jostain kumman syystä muuttui korpiksi. Poe nähdään sarjassa usein Millan seurassa.
Barksin tarinoissa Milla ei alunperin ollut varsinainen noita, vaan ainoastaan tavallinen ankkaneiti, joka oli hieman perehtynyt muinaiseen taikuuteen ja osasi sen avulla joitain pieniä taikoja. Nykypiirtäjien ja -käsikirjoittajien käsissä Millasta on kuitenkin muotoutunut yliluonnollisia voimia käsittelevä oikea noita. Milla kantaa mukanaan taikasauvaa ja usein muutamia posauspommeja.

Yrittäessään kaapata Roopen ensilanttia, Milla käyttää yleensä mitä omituisimpia loitsuja ja taikoja. Hän on yrittänyt monesti hypnotisoida Roopea tai muuttaa tätä joksikin eläimeksi. Monesti hän on myös käyttänyt jonkinlaista valeasua. Lähes aina Roope on kuitenkin nokkeluutensa ja turvajärjestelyjensä ansiosta saanut Millan torjuttua. Milla kuitenkin on palannut epäonnistuttuaan takaisin, usein hyvin piankin. Joissain tarinoissa Milla on onnistunut vohkimaan ensilantin ja melkein sulattamaan sen, mutta aina viime hetkellä Roope ja hänen sukulaisensa ovat saaneet tilanteen hallintaansa ja lantin takaisin.
Vaikka Milla epäonnistuukin usein suunnitelmissaan, on hän mielestäni näistä roistoista paras Mustan Ritarin kanssa. Mielestäni Millaa nähdään nykyään aivan liian vähän Aku Ankka -lehden sivuilla. Myöskin taskareissa Milla-tarinat ovat aavistuksen verran vähentyneet ja laatu on romahtanut aikaisempien taskareiden laatutarinoista. Mutta yleisesti ottaen Milla on hyvä hahmo, joka ei saa kadota missään nimessä Akkarin tai minkään muunkaan julkaisun sivuilta.

Seuraavaksi hypätään itsensä Don Rosan keksimään hahmoon, Mustaan Ritariin, joka esiintyi ensimmäisen kerran Rosan samannimisessä tarinassa vuonna 1998. Rosa on tehnyt tarinalle myös jatko-osan, ''Musta Ritari slurppaa jälleen'', joka on julkaistu vuonna 2003. Mustan Ritarin oikea nimi on Arpin Lusène ja hän asustaa Ranskassa, Rivieralla. Arpin on hyvin ovela herrasmiesvaras, joka omistaa lukuisia erilaisia kokoelmia, kuten jalokivi-, kolikko-, postimerkki- ja antiikkikokoelmat. Lisäksi hän keräilee Vahva Jussi -sarjakuvia plastiikkakääreisiin pakattuina.
Ensiesiintymisessään Arpin saapuu Ankkalinnaan tehdäkseen kaikkien aikojen mahtavimman ryöstönsä, Roopen rahasäiliön tyhjennyksen. Hän murtautuu aluksi säiliöön, josta löytää Pelle Pelottoman keksimän ihmeaineen, joka kulkee nimellä Kertalaaki™. Tämä aine lävistää kaiken timanttia lukuunottamatta. Arpin sivelee tavalliseen haarniskaan ainetta ja pukeutuessaan tähän haarniskaan, hänestä tulee Musta Ritari. Tarinassa Musta Ritari onnistuu tuhoamaan lähes puolet Ankkalinnasta ja melkein Roopen rahasäiliön. Roope onnistuu kuitenkin nokkeluutensa ansiosta saamaan Mustan Ritarin aisoihinsa, mutta ei lopullisesti kiikkiin. Ritari palaa kuvioihin tarinassa ''Musta Ritari slurppaa jälleen'', jonka lopussa monien sekaannusten jälkeen ankat lähettävät haarniskan Maata kiertävälle radalla. Ikävä kyllä itse Musta Ritari alias Arpin Lusène onnistuu jälleen pakenemaan.
Musta Ritari on Milla Magian ohella suosikkini näistä Ankkalinnan roistoista. Vaikka Ritari onkin esiintynyt ainoastaan kahdessa tarinassa, pidän hahmosta silti kovasti. Olisi mukavaa, että vielä jonain päivänä nähtäisi lisää Musta Ritari -tarinoita, mutta se tuskin on mahdollista. Mutta ainahan sitä voi toivoa.

Limpopon laaksossa, Etelä-Afrikassa asuva miljardööri Kulta-Into Pii voidaan omalla tavallaan laskea myös roistoksi. Pii väittää usein olevansa Roopea rikkaampi, mutta Roope kiistää väitteen. Tästä syystä he ovat usein järjestäneet mitä omituisempia kilpailuja selvittääkseen, kumpi on maailman rikkain. Omituisin näistä kisoista lienee Barksin ''Maailman toiseksi rikkain ankka'' -tarinassa, jossa Roope ja Kulta-Into selvittävät asiaa pyörittämällä purjelankakeriään Afrikan tasangoilla. Se asia, mikä tekee Piistä tavallaan roiston, on se, ettei Pii kaihda epärehellisten keinojen käyttöä, vaan yrittää kaikin keinoin voittaa kilpailun ja saada itselleen maailman rikkaimman miehen tittelin. Useimmista Roopen vastustajista poiketen, Pii ei ole millään tavalla kiinnostunut Roopen omaisuuden saamisesta, vaan haluaa nähdä kilpailijansa tuhon ja saada siten maailman rikkaimman aseman. Pii on selvästi yksi Roopen vaarallisimmista vihollisista, sillä hän on monesti jopa yrittänyt tappaa Roopen sukulaisineen.
Piillä on myös rahasäiliö, kuten Roopella. Pii on esiintynyt Barksin tarinoissa kolmesti, Don Rosan tarinoissa hieman useammin ja muiden piirtäjien tarinoissa lukemattomia kertoja. Pii on nähty myös Ankronikka-piirrossarjan muutamissa jaksoissa, joissa hän on yleensä liittoutunut Karhukoplan kanssa. Lisäksi Pii esiintyy myös kolmessa Ankronikkaan perustuvassa tasohyppelypelissä. Pii sekoitetaan usein myös Roopen toiseen viholliseen, Kroisos Pennoseen, sillä nämä kaksi ovat monella tavoin samannäköisiä. Don Rosan epävirallisen aikajanan mukaan Kulta-Into Pii kuoli vuonna 1965.

Myös toinen tunnettu miljardööri, Ankkalinnassa asustava Kroisos Pennonen voidaan laskea jollain tavalla roistoksi. Kroisoksella on tapanaan syödä knallinsa, kun hän häviää liiketaistossa Roopelle, jota tapahtuu melkoisen usein. Kroisos väittää Piin tapaan olevansa Roopea rikkaampi ja täten maailman rikkain ja monissa tarinoissa sanotaankin Pennosen olevan melkein yhtä rikas kuin Roope, mutta myös monet pitävät Kroisosta ainoastaan monimiljardöörinä, jonka tavoitteena on tulla maailman rikkaimmaksi. Pennosen yksi vakiopiirteistä on kova rahantuhlaus, sillä Pennonen käyttää liiketoimiinsa monesti miljoonia euroja enemmän, kuin Roope. Kroisos eroaa Roopesta ja Kulta-Innosta sillä, että hän ei ole ansainnut omaisuuttaan itse, vaan perinyt kaiken rikkaalta isältään, Howard Pennoselta, jonka Don Rosa esitteleekin Roope Ankan elämä ja teot -kirjan neljännessä luvussa, Kuparikukkulan kuninkaassa. Kroisos asustaa Ankkalinnassa ja siellä hän hoitelee liikeasioitaan. Kroisos kuuluu Roopen tapaan miljardöörien kerhoon ja kamppaileekin usein Roopen kanssa sen johtajuudesta. Kroisos Pennonen esiintyi ensimmäisen kerran luojansa Carl Barksin tarinassa Ihmebentsiini, joka julkaistiin vuonna 1961. Barks käytti Pennosta vain yhdessä tarinassa, mutta sen jälkeen varsinkin italialaiset piirtäjät ovat alkaneet käyttää Kroisosta tarinoissaan. Kroisoksella on myös hovimestari Lievistö, joka usein auttaa Kroisosta tämän kieroissa suunnitelmissa, joiden tarkoitus on usein estää Roopea voittamasta jossain liiketaistossa.
Itse pidän Kroisosta keskivertohahmona. Jotkin Roope vs. Kroisos tarinat ovat ihan hyviä, mutta useimmat jäävät sille huonommalle puolelle.

Ankkalinnan vähemmän tunnettuihin roistoihin kuuluvat esimerkiksi PJ Petkunterä jaVelmu Viurusilmä. PJ Petkunterä yrittää monesti varastaa idean Roopelta, joka tekee hänestä Roopen kilpailijan. Kuitenkin Roope onnistuu lähes aina peittoamaan Petkunterän. PJ Petkunterä on esiintynyt vain hyvin harvoissa tarinoissa. Hän on Roopen vanha vihollinen, muttei ole vieläkään luovuttanut taistoaan. Petkunterää on nähty harvoin, mutta minun mielestäni hän on ihan hyvä hahmo, ei erityisiä kehuja eikä haukkuja.

Velmu Viurusilmä on rikollinen, joka käyttää suunnitelmissaan usein teknisiä laitteita. Monesti hän keksii laitteita itse, mutta myös varastaa laitteita Pelle Pelottomalta. Velmu on hyvin älykäs ja se selittääkin hänen hyvän menestyksensä rikollisena. Velmu on muutamia kertoja liittoutunut muiden rikollisten, kuten Karhukoplan kanssa, mutta ainakin Karhukopla on pettänyt Velmun muutamaan otteeseen. Vaikka Velmu käyttää monimutkaisia teknisiä vempeleitä, ne eivät auta häntä tarpeeksi, sillä lähes aina hänetkin saadaan kiinni. Velmua minun on hankala ruveta arvostelemaan, sillä en ole lukenut kuin yhden tai kaksi tarinaa, missä kyseinen hahmo esiintyy. Keskivertohahmolta vaikuttaa.

Tässä oli muutamia Ankkalinnan tunnetuimpia roistoja. Ankkalinnasta löytyy kyllä satoja muitakin roistoja, mutta niistä useimmat ovat esiintyneet vain yhdessä tai kahdessa tarinassa tai niitä ei muuten vain tunneta kovin hyvin.

Kerrottakoon, että Vankalla on yli 13 tuhatta merkkiä! :-O

"Sinun pitää kirjautua sisään pälä pälä..." Istunto vanhentui ja noin 25 riviä pois. // Lisäys: Olen tällä hetkellä kirjoittanut tätä viestiä noin 1½ tuntia //

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Rikolliset Ankkalinnassa
Koska Ankkalinnasta on yritetty tehdä aidonoloinen kaupunki, sinne on lisätty myös yliluonnollisen paljon rikollisia. Esittelen heistä muutaman.

Karhukopla on yksi tunnetuimmista rikollisista. Heidän päätavoitteensa on varastaa Roope Ankan rahasäiliön kaikki rahat. Karhukoplan on luonut Carl Barks ja ensiesiintyminen tapahtui 1951.
Karhukoplalla on vaihteleva määrä jäseniä ja joskus perhe. Perheeseen kuuluu ainakin Karhunpojat, Konnamuori ja Karhuvaari, joskus muitakin henkilöitä. Itse karhukoplalaisia on kolmesta seitsemään, joskus heitä on miljoonia, joskin eri puolilla maailmaa. Kopla järjestääkin joskus sukukokouksia. Kaikki karhukoplalaiset eri puolilla maailmaa pukeutuvat punaiseen paitaan ja mustaan naamioon. Paidassa on sarjanumero, joka alkaa 176, esim. 176-167 tai 176-176. Joskus tosin Karhuvaarilla lukee 'vapautettu' tai 'vaari' tms. Karhukoplalaiset ovat koiria. Heillä myös on oma koira, joka on nimeltään Kuusnelonen. Se on todella hyödyllinen esim. murtautuessa pankkiin, koska sillä on mm. tiirikkahäntä, jolla se pystyy availemaan ovia. Kuusnelonen on todella perso makkaralle, se jahtaa makkaroita vaikka kuinka kauas. Joskus tuo on haitaksikin. Karhukopla asuu asuntovaunussaan, joka sijaitsee vaihtelevissa paikoissa. Joissain tarinoissa se on suuri salaisuus ja ovela piilopaikka, joskus se tiedetään kaikkialla. Se on sijainnut kaukana keskustasta (jopa yli 20 km) ja keskustassa.

Vaikkakin karhukoplalaisia on useita, he ovat erilaisia. Heissä on yksi, joka pitää luumuista yli muiden. (176-761) Heissä on yksi muita nerokkaampi, joka osaa käyttää tietokonetta. (176-167)

Karhukopla käyttää hyökkäyksissään erikoisia taktiikoita. Joskus he käyttävät poria, joskus he ovat käyttäneet apunaan Troijan hevosta. Aina hyökkäykset eivät kohdistu vain Roopeen; He ovat esim. liittoutuneet muiden ryöväreiden kanssa ja joskus he ovat saaneet rahaa huijauksesta internetin kautta. Karhukopla käyttää rikoksissaan apuna kaikkia mahdollisia apukeinoja, he voivat tehdä tunneleita tai käyttää dynamiittia. Karhukoplasta on helppo tehdä tarinoita edellämainitun ansiosta. Siksi Karhukoplasta onkin niin paljon tarinoita. Karhukopla on suosituin rosvojoukko Ankkalinnassa, koska he ovat vaihtelevia ja he ovat useissa tarinoissa. Käsikirjoittajille Karhukoplan monimuotoisuus on kuin lottovoitto, koska enää ei ole niin mielikuvituksellisia käsikirjoittaja/piirtäjiä, kuin Don Rosa. Käsikirjoittajat eivät käytä mielikuvitusta, ja Karhukoplasta on helppo saada tarinoita, Karhukopla on siksi niin käytetty.

Karhukopla tekee rikoksia muuallakin kuin Roopen rahasäiliössä. He eivät ole onnistuneet kuin todella harvoin (paino sanassa todella) varastamaan Roopelta rahaa ja niistäkin kerroista vain minimaalisesti ilman muiden apua. Kopla onkin varastanut mm. timantteja tms. kauppiailta, liikkeistä yms., ja onnistunut jopa yllättävän usein.

Karhukoplan arvostus vaihtelee todella paljon. Heitä on sanottu Ankkalinnan parhaiksi rikollisiksi, toisaalta joskus heitä arvostetaan yhtä paljon kuin roskakasaa. Arvostus riippuu heidän senhetkisestä taidostaan. Joskus he osaavat tehdö yhteistyötä paljon, jolloin tulee menestystä ja arvostus on korkea, mutta joskus menee päinvastoin. Karhukoplan arvostus vaihtelee yhtä paljon kuin menestymisetkin. Joskus heitä on sanottu parhaiksi rikollisiksi, he ovat eronneet, ja päätyneet takaisin yhteen. He ovat todella taitavia, kun eivät murtaudu Roopen rahasäiliöön, mutta muissa tapauksissa (eli rahasäiliötä yrittäessään) he ovat täydellisiä tunareita.

Mustakaapu on yksi tunnetuimmista rikollisista Mikki-tarinoissa. Mustakaavun on luonut Floyd Gottfredson ja ensiesiintyminen tapahtui 1939. Mustakaavulla on musta viitta, joka kätkee täysin hänet. Useissa sarjoissa, ensiesiintymisestä alkaen, kaapu on otettu pois. Joskus on jopa näytetty, kun Mustakaapu suunnittelee rikostaan. Mustakaavun oikeaksi nimeksi on sanottu Al Rapinaa. (Se on ollut myös Mustakaavun alkuperäinen nimi suomeksi.)

Useista muista rikollisista Mustakaapu eroaa siten, että hän käyttää paljon teknisiä tai muuten hankalakäyttöisiä laitteita ja on älykäs (ainakin omasta mielestään), kuten myös Karhukoplasta 176-167. Mustakaavulla ei ole sukulaisia, jotka olisivat esiintyneet useissa tarinoissa.

Mustakaapu on yrittänyt tappaa Mikkiä useasti, tosin ensiesiintymisessä, jossa Mikki pääsi hänen jäljilleen, hän jätti aina jonkinlaisen mahdollisuuden paeta. Kaapu kuvaili sitä hellämielisyydeksi. Mustakaapu jättää aina rikospaikoille mustan mustetahran. Sen avulla hänet saadaan helposti tunnistettua, tosin sillä lavastetaan myös usein Mustakaapu syylliseksi. Se on hänen 'nimikirjoituksensa'.

Mustakaapu tavoittelee aina maailmanvaltiutta, hänelle ei riitä vain pieni pino rahaa. Hän onkin tehnyt karmivia keksintöjä (tai pakottanut keksijät tekemään), mutta Mikki on aina estänyt suunnitelmat. Mikki on usein hajottanut laitteet, mutta Mustakaapu on useimmiten päässyt karkuun tai he poliisi on saanut kiinni kaksoisolennon tms.. Mustakaapua ei olekaan saatu kovin usein kiinni, ja jos onkin, hän on paennut (liki) aina.

Musta Pekka on myös käytännössä pelkästään Mikkitarinoissa käytetty rikollinen. Hänen alkuperäinen nimensä on ollut Jopi Jalkapuoli. (Toinen jaloista oli puujalka.) Sen käyttö lopetettiin, koska se halvensi muita invalideja. (On huhuttu, että syynä on ollut toisen maailmansodan aiheuttamien lukuisten invalidien määrä. Piirtäjät ovat sanoneet syyn olevan se, että on hankala muistaa, kumpi jalka on puujalka, mutta sitä ei ole uskottu kovin paljoa.) Mustan Pekan tavoitteista ei tiedetä paljoa. Joskus hän yrittää saada rahaa ryöstämällä. Kohteiksi valitaan pankkeja, kauppoja, rahanpainopajoja ja kultavarastoja. Joskus hän yrittää vain tuhota Mikin, jotta voisi suorittaa edellämainittuja rauhassa. Musta Pekka on myös harrastanut huijauksia, joissa häntä useinkin on auttanut hänen vaimonsa Hertta, joka myöskin on rikollinen. Herrtta on tosin pikkurikollinen.

Milla Magia on Carl Barksin kehittämä noita. Milla Magian ainoa tavoite on saada amuletti, josta saa Midaan voimat. Sen avulla kaikki, johon kosket muuttuu kullaksi. Siihen hän tarvitsee rikkaiden ihmisten kolikoita, johon he ovat koskeneet. Ne pitää sulattaa padassa Vesuviuksen sisällä. Magia asuu siis Italiassa, Vesuviuksen rinteellä. Roopelta hän alunperin halusi vaihtaa kolikon, mutta kun hän näki Ensilantin, (johon oli koskettu eniten) hän alkoi haluta sitä. Milla Magia käyttää kaikkea posauspommeista koirataikasauvoihin apunaan. Kuten Karhukoplalla, Millallakin on lemmikki. Tässä tapauksessa lemmikki on korppi nimeltään Korri. Joskus se vain häiritsee Millaa, kun taasen joskus se auttaa Millaa hänen tavoitteessaan. Milla Magian ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Midaan kosketus.

Vaikka Milla tekisi mitä, Roope voittaa aina. Roopen rahasäiliön turvajärjestelmät ovat jumalaisia, ennennäkemättömiä. Roope voittaa Millan varsinkin Pelle Pelottoman ansiosta, sillä Pelle tekee turvalaitteet, hoitaa ja huoltaa niitä ja kaiken lisäksi hän on keksinyt mm. noituuden kumoavan laitteen, laitteen, joka kumoaa taikasauvalla tehdyt asiat. Osa Roopen voittojen kunniasta kuuluu tietenkin myös Roopelle, hänen älynsä ja taitonsa toimia tukalissa tilanteissa on uskomaton. Hän keksii aina jotain, jonka avulla pääsee pois pälkähästä. Ei pidä unohtaa myöskään Sudenpentujen käsikirjaa, joka sisältää mm. tiedot, kuinka noidan taiat saa pois (hieromalla saippuaa).

Barks ei ole laittanut tarinoihinsa mitään yliluonnollista, joskin noita hieman sekoittaa tuota faktaa. Barksin mukaan Milla on ollut aivan tavallinen ihminen, joka on oppinut taikuutta ja muuntautunut noidaksi. Useat piirtäjät kuitenkin tekevät tarinoita sillä oletuksella, että Milla on ollut noita koko ajan.

Milla ei ole koskaan onnistunut sulattamaan Ensilanttia. Hän on saanut sen joskus, mutta aina se on saatu takaisin Roopelle. Milla ei koskaan ole osoittanut halua luovuttaa. Hän pitää mukana aina mustaa käsilaukkuaan, joka sisältää taikasauvan, posauspommeja sekä joitain muita tavaroita. Erään tarinan mukaan Millan muilta rikkailta saamat/varastamat lantit ovat lattialaudan alla Millan majassa. Milla on liittoutunut ainakin Karhukoplan kanssa ja vaihtanut osia Riitta Hanhen kanssa.

Musta Ritari eli Arpin Lusène on Don Rosan luoma. Nimi on väännös Arsene Lupinista. Mustan ritarin tavoitteena ei ole varastaa Roopen rahoja, vaan tuhota ne. Hän haluaa osoittaa, mihin pystyy. Hän käyttää apunaan Pelle Pelottoman keksimästä Kertalaaki ™:stä tehtyä haarniskaa ja miekkaa. Se tuhoaa kaiken, mihin osuu paitsi timantit. (Haarniskan jalkapohjat eivät ole Kertalaakista.) Mustaa Ritaria sanotaan herrasmiesvarkaaksi. Hän on ranskalainen ja äärimmäisen kohtelias, vaikka varas onkin. Luséne on jopa antanut Roopelle taulun, kun ei saanut tuhottua rahoja. Arpinia ei voida viedä vankilaan ilman todisteita (Musta Ritari on tehnyt rikokset; Lusène haarniskassa), joten hän viettää yleellistä elämää Rivieralla, Ranskassa.

Musta Ritari on kenties vaarallisin rikollinen, koska hän aina onnistuu tuhoamaan jotain ja häntä ei saada kiinni. Hän osaa avata lukkoja hiuksellakin, ja on taitavin rikollinen. Musta Ritari on mielenkiintoinen hahmo. Vain Don Rosa tekee hänestä tarinoita. Musta Ritari on yksi suosikkihahmoistani ja suosikkipiirtäjäni piirtämänä tarinat ovat mahtavia. Haluan enemmän Mustaa Ritaria, koska sitä on niin vähän.

Tarinat, joissa Musta Ritari on esiintynyt:
Ensiesiintyminen: Musta Ritari
Toinen esiintyminen: Musta Ritari slurppaa jälleen
Yllä olevat tarinat ovat olleet myös kovakantisissa ynnä muissa teoksissa.

PJ Petkunterä on vähemmän tunnettu hahmo. Hänen yritelmänsä pohjautuvat lähes aina idean varastamiseen Roopelta. Hän on siis Roopen kilpailija. Kaikissa muistamissani tarinoissa Roope on voittanut Petkunterän. Roope ja Petkunterä ovat olleet vihollisia kauan, mutta Petkunterä ei ole vieläkään luovuttanut. Hänestä on hankala saada tarinaa, koska se vaatii aina jonkun Roopen idean, jonka PJ yrittää varastaa. Siksi kai tarinoita hänestä onkin niin vähän.

Velmu Viurusilmä on rikollinen, jonka yritykset perustuvat lähinnä teknisiin laitteisiin. Hän on joskus liittoutunut Karhukoplan kanssa, mutta kopla on pettänyt häntä ainakin kerran. Velmun 'menestyminen' perustuu keksintöihin, joita hän varastaa Pelleltä tai tekee itse. Velmulla onkin suuret aivot, ilman niitä hän ei yltäisi millekään tasolle varkaana. Velmu saadaan kuitenkin kiinni melkeinpä aina, joten hänen keksintönsä eivät auta häntä tarpeeksi. Velmu on kyllä pystynyt ryöstämään pankkeja ja varastamaan Pelleltä keksintöjä, mutta silti aina Velmu on joutunut vankilaan.

Roope Ankan kovat kilpakumppanit Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen lasken myös rikollisten joukkoon, koska he käyttävät toimintatavoissaan rikollisia menetelmiä ja rikkovat lakeja.

Kulta-Into Pii on Carl Barksin kehittämä hahmo. Hän teki ensiesiintymisensä tarinassa Maailman toiseksi rikkain ankka, jonka nimikin jo kertoi, kuinka paljon rahaa hänellä on. Barks käytti Piitä vain kolmessa tarinassa, joista kaksi ensimmäistä olivat kilpailuja, kummalla on enemmän rahaa (ja molemmissa kerroissa Roope voitti). Kolmas ja viimeinen Barksin tekemä esiintyminen oli kamppailu erään asian ostamisesta. Pii tavoitteleekin aniharvoin samaa kohdetta kuin Roope. Pii ei halua kasvattaa rahamäärää suuremmaksi kuin mitä Roopella on. Piin tavoitteena on saada Roope ja hänwn (lähi)sukulaisensa pois tieltä. Pii onkin muistaakseni yrittänyt tappaa ankkoja ja kidnapannut heitä.

Pii asuu tyhjyyden keskellä Etelä-Afrikassa, Limpopon laaksossa. Hänellä on, kuten Roopellakin, suuri rahasäiliö, mutta eriavaisuus on se, että Pii tuhlaa paljon rahaa henkilökuntaan, palvelijoihin. Piillä ei ole perhettä, mutta suuri palvelijajoukko. Don Rosa on sanonut Roopen muuttuneen hyväntahtoisemmaksi ja että Roope lopetti huijaamisensa, koska hän näki Akun perheen. (Lähdetarinana Kirje kotoa.) Kenties juuri perheettömyys onkin syy Piin harhautumisesta rikollisuuden alueelle.

Varsinkin Don Rosa on käyttänyt Kulta-Intoa. Rosa on käyttänyt häntä useissa kilpailuissa Roopea vastaan. Kyseessäolevat tarinat ovat sisältäneet useita viittauksia Rosan tyylin mukaisesti Barksin tarinoihin, kaikki kolme Barksin Pii-tarinaa ovat saaneet osansa viittauksista, kuitenkin ensimmäinen eli Maailman toiseksi rikkain ankka eniten.

Kulta-Into Piin kanssa samaan sarjaan lukeutuu myös Kroisos Pennonen. Hänkin on Barksin luoma hahmo. Myös Pennonen omistaa paljon rahaa, mutta on saanut ainakin suurimman osan perintönä eikä hänellä ole rahasäiliötä kuten Roopella ja Kulta-Intolla. Onkin epäselvää, missä hän säilyttää rahojaan. Kroisos omaa erittäin kiivaan luonteen. Hän ja Roope väittelevät usein, kummalla on joku asia (esim. moottoripyörätehtaat tai tietotaito öljylähteiden historiasta) parempi kuin toisella. Väittelyt vääntyvät usein riidoiksi, joten Miljardööriklubi onkin tehnyt heille kahdella tai joskus jopa koko kerholle kilpailuja tms. haasteita. Roope on kaikisa muistamissani tarinoissa selviytynyt voittajana.

Pennosen tapoihin lukeutuu hattunsa (knalli) syöminen, jos hän häviää jossain asiassa Roopelle. Usein Roope onkin antanut esim. ketsuppipäällysteisen hatun Kroisokselle osoittaakseen voittonsa. Myös Pennosen agentti/apulainen/hovimestari Lievistö joutuu usein syömään knalleja, vaikka ei haluaisi. Pennonen käyttää epärehellisiä tapoja, nimittäin hän on salakuunnellut Roopea ja ryhtynyt kilpailemaan kyseessäolevasta asiasta. Hän on jopa liittoutunut rikollisten kanssa, jopa Karhukoplan!

Kulta-Into Piin ja Kroisos Pennosen erottaa Roope Ankasta todella tuhlaileva rahankäyttö. He tuhlaavat rahaa palvelijahenkilökuntaan, ylellisyyslentoikoneisiin sun muuhun kalliiseen. Kilpailuissakin he käyttävät paljon enemmän rahaa kuin Roope. Heidän rahankäyttönsä esimerkiksi yllä jo mainitsemaani nopeisiin lentokoneisiin on yksi ainoista, ellei peräti ainoa, keino, jonka avulla he ovat kyenneet ylläpitämään omistamaansa rahamäärää. Raha-asioissa Roope on paljon taitavampi, mutta hän ei uskalla tuhlata rahaa toisin kuin kilpakumppaninsa.

Ankkalinna on täynnä rikollisia, ja kaikki ovat erilaisia. En mitenkään pysty esittelemään kaikkia, mutta yritin luoda yleiskatsauksen rikollisten pariin ja esitellä heistä suurimmat. Rikollisia pyydystävät Superhessu, poliisi Simo Sisun johdolla, Mikki ja Taikaviitta. Useat rikolliset ovat liittoutuneet saadakseen jonkun mainituista pois pelistä, mutta heitä en käsitellyt (ainakaan paljoa), koska he ovat useimmiten yhden tarinan hahmoja. Myös pikkurikolliset ja harvoin esiintyneiden hahmojen kanssa (kuten Moby Ankka) esiintyneet rikolliset jätin pois.

Lopuksi sanon sanasen mielipiteistäni ja toiveistani. Toivoisin todellakin enemmän Mustaa Ritaria! Häntä on nähty vain muutamissa sarjoissa, jotka ovat kaikki sisältäneet huumoria ja todella hyvän juonen. Hänestä ei pitäisi olla kovin hankalaa tehdä tarinoita, sillä juonen perusideat ovat aina samat. Pidän Mustasta Ritarista eniten kenties piirtäjän, Don Rosan, ansiosta, sillä arvostan hänen töitään enemmän kuin muiden yhteensä, koska ne ovat niin huolella tehtyjä yms.. Myös Kulta-Into Piistä tehtyjä tarinoita voisi lisätä, koska niitä vain on niin vähän ja hänestä saa niin monenlaisia tarinoita, koska Pii on monipuolinen, vaihteleva. Yksi kunnon kilpailu Kulta-Into Piin, Roope Ankan ja Kroisos Pennosen välillä kelpaisi minulle myös, sillä niitä en muista yhtään nähneeni. Ei kuitenkaan Pennonen vastaan Ankka, kiitos. Niitä on jo nähty liikaa.

Milla Magiasta ei myöskään saa kovin erilaisia tarinoita, joten ei niitä, kiitos. Sama Karhukoplalle, Mustalle Pekalle ja Mustaviitalle. Velmu Viurusilmästä tehdyt tarinat ovat liian itseääntoistavia, joten ei niitäkään. Mutta jos PJ Petkunterästä saadaan aikaan hyvä tarina (eli erilainen kuin muut hänestä tehdyt tarinat), luen mielelläni!

Muita rikollisia, joille en tässä (suurempaa) mainitaa suonut, ovat ainakin Karvakatti, Mobyn vastustaja, jonka nimeä en vain muista, Sikari-Sakari sekä jotkin pikkurikolliset tai harvoin mainitut rikolliset.

Josko vielä myöhemmin jotain jaksaisi..

~kirja

// Lisäys, joka unohtui viestiä kirjoitettaessa.
Tämä ei ole kopiointiepäilys, vain pieni huomautus siitä, että omia sanoja täytyy käyttää, jos lukee jotain tekstiä. Jos tämä olisi kopiointiepäilys, lähettäisin Salwerille yksärin.

Lainaus käyttäjältä: minun edellinen viestiniVelmu Viurusilmä on rikollinen, jonka yritykset perustuvat lähinnä teknisiin laitteisiin. Hän on joskus liittoutunut Karhukoplan kanssa, mutta kopla on pettänyt häntä ainakin kerran. Velmun 'menestyminen' perustuu keksintöihin, joita hän varastaa Pelleltä tai tekee itse. Velmulla onkin suuret aivot, ilman niitä hän ei yltäisi millekään tasolle varkaana. Velmu saadaan kuitenkin kiinni melkeinpä aina, joten hänen keksintönsä eivät auta häntä tarpeeksi.
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankan edellisen jälkeen tulleen viestin osaVelmu Viurusilmä on rikollinen, joka käyttää suunnitelmissaan usein teknisiä laitteita. Monesti hän keksii laitteita itse, mutta myös varastaa laitteita Pelle Pelottomalta. Velmu on hyvin älykäs ja se selittääkin hänen hyvän menestyksensä rikollisena. Velmu on muutamia kertoja liittoutunut muiden rikollisten, kuten Karhukoplan kanssa, mutta ainakin Karhukopla on pettänyt Velmun muutamaan otteeseen. Vaikka Velmu käyttää monimutkaisia teknisiä vempeleitä, ne eivät auta häntä tarpeeksi, sillä lähes aina hänetkin saadaan kiinni. Velmua minun on hankala ruveta arvostelemaan, sillä en ole lukenut kuin yhden tai kaksi tarinaa, missä kyseinen hahmo esiintyy. Keskivertohahmolta vaikuttaa.
Tässä ei todellakaan ole ainoa käyttäjä eikä ainoa kohta, esimerkiksi Wikipediasta kopioidaan aika suoraan tekstiä.

Minäkin voin viestejä syyntätä, kuten olen jo tehnyt.
Edit: Kiitos, kiitos. Mukana ollaan syynäämässä!

Ankkalinnan kriminaalit yms.
Ankkalinnassa on monien sankareiden (kuten Taikaviitta, Superhessu ja kumppanit) lisäksi myös paljon konnia. Muutenhan sankarimme joutuisivat lomalle tai jopa hylkäämään kaksoiselämänsä. Koko kaupungin tunnetuin rosvojoukko lienee Karhukopla, jonka Carl Barks on luonut. Kopla teki ensiesiintymisensä tarinassa Ankkalinnan pamaus. Muita maininnan arvoisia konnia ovat mm. Musta-Pekka, Mustakaapu yms. kuten Arpin Lusene alias Mustari. Roopella on myös vastustajia, jotka usein luokitellaan roistoiksikin, tai vähintään konniksi. Tällaisia ovat ainakin Milla Magia, Kroisos Pennonen, Kulta-Into Pii ja P.J Petkunterä. Myös Velmu Viurusilmä, Sikari-Sakari ja Viiksi-Vallu ovat roistoja, vaikkeivat kovin tunnettuja olekaan. Viime vuonna ilmestyi roistoille omistettu teemanumero Kelmien kerho, jonka kansi oli siitä erikoinen, koska siinä vaihtui koko ajan Karhukonna, Mustakaapu ja Musta-Pekka.

Aloittakaamme vaikkapa Karhukoplasta, joka nykypäivänä vierailee liikaa Aku Ankka-lehden sivuilla. Tarinat ovat vieläpä täysin täytteeksi tarkoitettuja, eivätkä ne eroa yhtään massasta. Mutta sitten asiaan. Karhukoplan on luonut ankkamestari Carl Barks (s. 1901, k. 2000). Konnia on yleensä kolme tai neljä kappaletta, mutta Barksin ja Rosan tarinoissa koplalaisia on enemmän. Esimerkiksi ensimmäisissä tarinoissa veljeksiä oli kuusi kappaletta. Jokaisella koplalaisella on päällään siniset housut ja punainen paita, jossa on numerokilpi ensimmäiseltä vankilareissulta hankittuna. Jokaisen numerosarja alkaa numeroilla 176. Tarinoissa Karhukopla sai uuden lisäyksen, kun Don Rosa (s.1951) lisäsi joukkoon vielä yhden, seitsemännen karhukonnan, jonka koko numerosarjaa ei kuitenkaan koskaan ole nähty. Numeroista 176 ei nimittäin voi muodostaa kuin kuusi erilaista numerosarjaa, jotka kuudella muulla karhukonnalla ovat 176-167, 176–176, 176–617, 176–671, 176–716 ja 176–761. Kaikista koplan veljeksistä ehkäpä jopa tunnetuimmaksi on noussut 176-761, joka on monissa tarinoissa niin perso luumuille (joita muut inhoavat), että monet keikat ovat kaatuneet juuri hänen takiaan. Toki koplasta löytyy älykkäitäkin henkilöitä. Karhukonnien virallisia nimiä ei koskaan olla kerrottu, mutta piirros-sarjassa Ankronikka veljekset kulkivat nimillä Keksi-Keijo, Maitoparta, Koljatti, Kovanaama ja Kepuli. Yleensä koplalaisilla ei ole muita sukulaisia, mutta joissakin tarinoissa heillä on äiti, jonka nimi on Konnamuori. Joissakin tarinoissa ankanpoikien vastustajina on nähty myös pienet karhunpennut, joiden numerokilvissä olevat numerot ovat 1, 2, 3. Eräässä tarinassa konnaveljeksillä oli myös siskontyttö (tai joku muu vastaava), jonka nimi oli Penni. Penni tunnetaan ainakin tässä tarinassa suvun mustana lampaana, mutta ken tietää.

Hiiri puolella taas yksi tunnetuimmista rikollisista lienee Mustakaapu, joka varsinkin ensimmäisissä sarjoissaan oli erittäin väkivaltainen, sillä hän yritti tappaa Mikin monin keinoin, kuitenkaan onnistumatta. Ihmeellisintä Mustakaavun ensiesiintymis-sarjassa (jonka nimi on Mustakaavun ensirötökset) oli se, että Kaapu kertoi itse, ettei voinut tappaa Mikkiä, kuin mitäkin hiirtä, vaan hän jätti tämän tahaltaan paikkoihin, joista oli mahdollista paeta. Minä en tätä ole ymmärtänyt koskaan. Mustakaavun voi todeta saman tien suuruuden hulluksi. Hänet loivat yhdessä Floyd Gottfredson ja Merrill De Maris. Mukana luomisessa oli myös ainakin Bill Wright. Ensimmäisen Mustakaapu-tarinan jälkeen tuli noin 20-30 vuoden tauko ennen kuin Paul Murry lopulta piirsi toisen Mustakaapu-tarinan. Vaikka Kaavun oikeaa nimeä ei olla saatu kunnolla tietää on joissakin tarinoissa hänen nimenään nähty siviilissä Al Rapina tai Lättäpää. Nämä tuskin kuitenkaan lienevät oikeita, ainakaan Lättäpää. Mustakaapu on esiintynyt myös Ankronikka-sarjassa.

Toinen tunnettu konna on myös Musta-Pekka, jota kuitenkin yleensä kutsutaan vain Pekaksi. Musta-Pekka esiintyi ensi kertaa vuonna 1928. Tämän "ensihahmo" (vai mikä liekään) oli kuitenkin esiintynyt ensi kertaa jo paria vuotta aiemmin. Alunperin Pekan nimi oli Jopi Jalkapuoli. Jopin ja Pekan suurin ero on se, että Jopi käytti puujalkaa, jonka piirtäjät kuitenkin lopulta poistivat. Pekan nykyinen jalka on kuitenkin nykyisinkin tekojalka. Pekan loivat Mikin tapaan Ub Iwerks ja Walt Disney. Musta-Pekka on myös esiintynyt monissa piirroselokuvissa ja sarjoissa. Minusta nykyisin ainoat hyvät tarinat, joissa Pekka esiintyy ovat Castyn käsikirjoittamia, sillä niissä Pekka usein onnistuu lähes kokonaan, eikä Mikki vielä tiedäkään kaikkea. Muita käsikirjoittajia, joiden Pekka tarinoista pidän ovat siis ainakin Casty ja tämän lisäksi Romano Scarpa. Jos minun taas pitäisi sanoa, ketkä ovat parhaat Pekan piirtäjät sanoisin Casty, Romano Scarpa sekä oma lempipiirtäjäni Giorgio Cavazzano.

Kun siirrymme takaisin ankkatarinoihin on meidän kohdattava suuri mestarivaras Arpin Lusene alias Musta Ritari. Hahmon loi Don Rosa vuonna 1998, tarinassa Musta Ritari. Tarina on toinen niistä kahdesta tarinoista, joissa Ritari on nähty. Toinen tarinoista kantaa taas nimeä Musta Ritari slurppaa jälleen. Lusene asuu Ranskassa, Rivieralla. Siellä hän pitää suuria kokoelmiaan erilaisista rikkauksista sekä sarjakuvista. Ryöstyissä lähes kaikki tietävät hänet kyllä syylliseksi, mutta silti kukaan ei pidätä häntä, sillä todisteita ei löydy. Ensimmäisessä tarinassaan Arpin ei vielä käyttänyt Mustan Ritarin haarniskaa vaan pelkkää valeasua. Tämä johtui siitä, ettei hän vielä ollut varastanut Pelle Pelottoman valmistamaa KertalaakiTM ainetta, joka halkoo kaiken paitsi timantin. Muiden erilaisten rosvojoukkojen sijaan hän ei halua Roopen rahasäiliön rahoja, vaan hän haluaa vain tyhjentää tai tuhota sen osoittaakseen todella olevansa kaikkien aikojen mestarivaras. Hahmo tunnetaan parhaiten ranskalaispitoisesta äänensävystään. Arpin Lusenen esikuva on Arsene Lupin.

Toinen ankkalegenda Carl Barksin luomista konnista on Milla Magia, joka enemmänkin noidaksi luokitellaan. Milla esiintyi ensi kertaa tarinassa Midaan kosketus, joka ilmestyi vuonna 1961. Vuosien mittaan Roopen ensilantista on tullut Millalle suorastaan pakkomielle, kun taas ensimmäisessä tarinassaan Milla oli vain tavallinen ankkaneito. Hän ei edes ollut noita, vaan tiesi kaikenlaista magiasta. Ensimmäisen kerran hän vieraili Roopen luona, koska halusi ostaa Roopen ensilantin, jonka hän kuitenkin kieltäytyi myymästä. Ainoa syy miksi Milla haluaa juuri Roopen ensilantin on se, että vain maailman rikkaimman henkilön ensilantin sulattamalla hän voi saada Midaan kosketuksen, jonka avulla hän muuttaisi kaiken mihin koskisi kullaksi. Tähän mennessä Milla on kuitenkin poistunut rahasäiliöltä häviäjänä. Milla asuu Italiassa, suuren Vesuvius-tulivuoren juurella pienessä mökissään, jota vartioivat Roopen agentit. Millalla on myös oma lemmikki, jonka nimi on Korri. Se on puhuva korppi, mutta joissakin tarinoissa tämä ei osaa puhua. Alun perin Korrin nimen pitäisi olla Rotannaama, mutta nimenä on nähty enimmäkseen joko Korppi tai Korri. Millan sukujuurista ei tiedetä paljon, mutta tarinoissa on nähty hänen tätinsä, ja piirros-sarjassa Ankronikka Millalla oli veli Poe. Nykyisin Milla-tarinat alkavat toimia vähän liian paljon saman kaavan mukaan, mutta poikkeuksiakin löytyy (esim. Enrico Faccinin tekemä Maailman rikkain noita, joka löytyy Aku Ankan satasivuiset 11:toista). Jos ei tuota tarinaa lasketa mukaan sanoisin, että yksi kaikkien aikojen parhaista Milla-tarinoista on Milla Magian monet kasvot, joka julkaistiin muutama vuosi sitten jatkosarjana Aku Ankka-lehdessä, sekä Ankalliskirjasto 5:sessa. Tietysti tarina on myös Carl Barksin käsialaa, niin piirros kuin käsikirjoituspuoleltakin.

Myös eräs miljardööri luokitellaan roistoksi. Kulta-Into Pii asuu Limpopon laaksossa, Afrikassa. Ensimmäisissä tarinoissa, joissa Kulta-Into Pii esiintyi, hän väitti, että oli maailman rikkain ankka ja sen vuoksi Roope ja Kulta-Into Pii ottivat monesti kisoja, joissa he ratkoivat kumpi olisi rikkaampi. Pii kuitenkin lähti paikalta aina häviäjänä. Uudemmissa tarinoissa Kulta-Into nähdään enimmäkseen rikkaana miehenä, jonka suuri haave olisi olla maailman rikkain Ankka. Tämä titteli on kuitenkin jäänyt saavuttamatta häneltä. Kulta-Inton peruspiirteenä pidetään sitä, että hän ei kaihda varkaiden keinoja. Piilläkin on rahasäiliö, jossa hän asustaa ja hoitaa raha-asioitaan, aivan kuten Roope. Monet pitävät yhtenä tunnetuimmista tarinoista, jossa Pii esiintyy, Kaikkein mieluisinta lahjaa, jonka on sekä käsikirjoittanut, että piirtänyt yhdysvaltalainen Don Rosa. Tarinassa Kulta-Into liittoutuu Karhukoplalaisten ja Milla Magian kanssa. Tarinan lopussa, jossa Piille käy hiukan huonosti on herättänyt suurta mielenkiintoa ankka-fanien keskuudessa. Don Rosan aikajanan mukaan Kulta-Into kuoli vuonna 1965, eli vuoden ennen Roopea. Kulta-Into Pii on myös nähty TV-sarjassa Ankronikka. Pii on sekoitettu varsinkin yhdysvalloissa Kroisos Pennoseen, sillä kummalakin on musta takki, pyöreät lasit sekä samanlainen raidallinen solmio. Tätä mieltä on muun muassa Barks-asiantuntija Geoffrey Blum. Piin voi laskea Ankkalinnan roistoksi/kriminaaliksi vain siksi, koska hänen monet sikamaisuutensa ovat tapahtuneet Ankkalinnassa, jos nyt täysin oikein muistan. Nykyisin on jopa hieman harmittavaa, kun Kulta-Into on jäänyt niin paljon Kroisos Pennosen varjoon, mutta eihän aina voi saada kaikkea.

Kroisos Pennonen toimii usein Kulta-Into Piin tapaisessa roolissa, eli väittää olevansa rikkaampi kuin Roope. Jotkut käsikirjoittajat kertovatkin tarinoissaan Kroisoksen olevan lähes yhtä rikas kuin Roope, mutta monet pitävät Pennosta pelkkänä monimiljardöörinä, eivätkä pidä tätä kovinkaan rikkaana. Vaikka Barks käytti Pennosta vain kerran uransa aikana, Pennosesta tuli Italiassa Roopen vakiovastustaja. Ensimmäisen Italialaisen Pennos-tarinan kirjoitti Gian Paolo Barosso, vuonna 1963. Pennosen yhdeksi piirteeksi on jäänyt nykytarinoissa hänen suurehko rahatuhlaus. Juuri tämän takia Kroisos onkin jäänyt hieman Roopesta jälkeen. Pennosen lapsuus on jäänyt varjojen peittoon, mutta kirjan Roope Ankan elämä ja teot eräässä sarjassa Kroisoksesta on huomattavissa, että hän on ollut hyvin hemmoteltu. Hänen isänsä on Howard Pennonen. Suuri Barks-tietäjä Geoffrey Blum kertoo Carl Barksin elämäkerrassa, että pitää Kroisos Pennosta Kulta-Into Piin kopiona. Vaikka Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen ovat melko tuttuja monille, ei heitä olla nähty samassa tarinassa kuin pari kertaa. Kroisos on syntynyt New Yorkissa. Hänellä on apunaan oma hovimestarinsa Lievistö, joka auttaa häntä Roopen voittamisessa, yleensä kavalin keinoin. Joissakin tarinoissa Lievistön on kuitenkin nähty myös kääntyvän pomoaan vastaan, ja jopa ottavan tältä lopputilin. Joka kerta tämä on kuitenkin palannut lopulta takaisin.

Paroni Pontus Jacobert von Petkunterä on Ankkalinnan sikamaisin roisto, joka yleensä yrittää varastaa jonkinmoisen idean Roopelta ja joskus onnistuukin siinä. Petkunterä nähtiin ensimmäistä kertaa Carl Barksin tarinassa Kielletty laakso. Muita huomattavia tarinoita, joissa Petkunterä on nähty ovat esimerkiksi Juovikas rubiini ja Aavikon arvoitus. P.J Petkunteräkin häviää yleensä Roopelle, vaikka hänen juonensa kuinka harkittuja olisivatkin. Häntä pidetäänkin yhtenä Roopen pahimmista vihollisista. Hänen tutuin äännähdys lienee ”Jäh, jäh, jäh!”. Vaikka Petkunterä tunnetaan Barksin tarinoissa hyvin sikamaisena roistoja, hän on ehkä vieläkin sikamaisempi Don Rosan tekemissä tarinoissa, joissa Petkunterä ei joskus edes välitä kuolisiko Roope tai joku muu ankoista. Harmillisesti hahmo on kuitenkin kuolemassa, sillä tietääkseni muut kuin Barks ja Rosa eivät hahmoa ole käyttäneet, joten joudumme todennäköisesti hyvästelemään hahmon.

Yksi ankkalinnan hieman tuntemattomimmista roistoista on Velmu Viurusilmä. Usein miten Velmun näkee mukana Tony Stroblin piirtämissä tarinoissa. Velmu tunnetaan Pellen kovimpana keksijävastuksena. Velmu lienee yksi ainoista keksijöistä, joka ei kaihda keinoja, sillä monet kerrat tämä on yrittänyt varastaa Pellen keksintöjä, vielä kuitenkaan onnistumatta. Joskus Velmun on nähty kuitenkin myös tekevän täysin omia keksintöjä, joista monet ovat nerokkaita, mutta eivät silti Pellen tekoisten veroisia. Minusta tuntuu, että, jos joku piirtäjä tai piirtäjät ja käsikirjoittajat eivät nosta Velmua takaisin tarinoihin, hahmo katoaa tavoittamattomiin, ja lukijoiden muistista.

Muita hieman tuntemattomampia rikollisia ovat Velmun lisäksi Viiksi-Vallu ja Sikari-Sakari, joita ei tietääkseni ole nähty muissa tarinoissa kuin Paul Murryn piirtämissä. Vaikka Sakari näistä kahdesti onkin selvästi pienempä, hän on paljon terävämpi, kuin Vallu. Hän myös polttelee monesti sikaria suussaan. Viiksi-Vallu taas on noin kaksi, kolme kertaa isompi kuin Sakari. Hän on myös monesti se, joka suojelee Sakaria. Itse en hirvittävästi ole koskaan pitänyt kummastakaan hahmosta (paitsi parissa sarjassa), vaikka joskus heidän suunnitelmansa ihan nerokkaita ovatkin. Myös näiden kahden hahmon kohdalla minun on sanottava, että tuskin kukaan enää käyttää heitä tarinoissaan, joten tuskin lukijat näkevät enää uutta sarjaa, jossa Sikari-Sakari ja Viiksi-Vallu seikkailisivat.

Kokonaisuutena Ankkalinnasta löytyy siis monenmoisia konnia, joista osa on erittäin tuttuja, kun taas jotkut hieman tuntemattomampia. Uskon kuitenkin, että kaikki tietävät tässä edellä mainitut hahmot. Heitä onkin sen verran, että supersankareilla ynnä muilla samanlaisilla on ainakin tekemistä hetkeksi.
(Jatkuu...ehkä...)
Meni hieman halut kirjoittaa, kun Vankka kirjoitti tuon hirmuisen viestinsä.

Lainaus käyttäjältä: wierii2Kerrottakoon, että Vankalla on yli 13 tuhatta merkkiä! :-O
Johan nyt :-O Noh, silmämääräisesti katsottuna ainakin kirjalla on enemmän merkkejä, Pullasorsallakin mahdollisesti. Muttasiis ainakin kirjalla on enemmän. Eli ei tullut ykkössijaa tälläkertaa, mutta eipä voi mitään :)
E: Ja on hyvinkin mahdollista, että Karhulallakin on enemmän. Eli ei tuo 13 tonnia loppujen lopuksi olekaan mikään kovin suuri määrä.
E2: Ja noista mahdollisista kopiointitapauksista.. itse en ainakaan ole suoraan kopioinut mistään. Jos jostain olen tietoa katsonut, olen aina kirjoittanut sen täysin omin sanoin. Toivon ettei kukaan muukaan ole alentunut kopiointiin, sillä olisi tottakai ikävää, jos joku saisi kahden osakilpailun mittaisen kilpailukiellon.
E3: Tein nyt vielä viime hetken muokkausta tekstiin; muokkasin Velmu Viurusilmä -osiota paremmaksi, lisäsin muutamaan muuhun osioon pari lausetta, kirjoitin yhden uuden osion ja parantelin lopputekstejä. Koska tuskin olen huomenna ennen kymmentä hereillä, tämä on lopullinen viestini;

Ankkalinnan roistot, kriminaalit yms

Ankkalinnassa esiintyy tavallista kaupunkia enemmän rikollisuutta. Kaupungin tunnetuimmat rikolliset ovat luultavasti Carl Barksin vuonna 1951 kehittäneen pahamaineisen konnajoukon, Karhukoplan jäsenet. Nämä roistot pukeutuvat yleensä punaisiin paitoihin, joissa lukevat yleensä heidän sarjanumeronsa, joilla heitä yleensä kutsutaankin. Lisäksi he käyttävät jokainen mustaa naamiota.

Karhukopla nähdään useimmissa tarinoissa yrittämässä ryöstää Roope Ankan rahasäiliötä, yleensä huonolla menestyksellä. Ryöstöyrityksissään he ovat usein käyttäneet erilaisia jättiporia, työmaalta varastettuja purkytyölaitteita, kaivinkoneita tai muuta vastaavaa. Useimmiten he hyökkäävät yöllä, koska luulevat Roopen nukkuvan ja luulevat pystyvänä puijaamaan turvajärjestelmää, joka kuitenkin on niin moderni ja tehokas, että Karhukoplalaisten ryöstöyritys päättyy yleensä siihen. Jos Karhukoplalaiset kuitenkin onnistuvat pääsemään turvalaitteiden ohi sisälle säiliöön ja onnistuvat hivuttautumaan sisällä olevien laitteiden ohi Roopen pankkiholville, heidän on vielä saatava ovi auki. Ovi aukeaa kuitenkin vain tietyllä numerosarjalla, jota Karhukopla on monessakin tarinassa yrittänyt Roopelta eri keinoin sitä saada selville. Useimmissa tarinoissa Karhukopla kuitenkin turvautuu holvin oven avaamisessa vanhaan kunnon dynamiittipötköön ja yrittävät sillä räjäyttää oven auki, tuloksetta.
Joskus Karhukopla onnistuu jollain ihmekonsteilla ryöstämään Roopen rahat ja joskus jopa tuhlaamaan niitä, mutta näissäkin tarinoissa heidät saadaan lopulta kiinni ja rahat palautetaan Roopelle.

Useimmissa tarinoissa Karhukoplalaisia on kolme, mutta varsinkin Carl Barks piirsi Karhukoplaan usein kuusi jäsentä. Don Rosa on piirtänyt joihinkin tarinoihinsa vielä seitsemännenkin Karhuveikon, jonka numerosarja alkaa muiden tapaan 176-, mutta loppuosaa ei koskaan näytetä, sillä kolmesta luvusta on mahdollista tehdä ainoastaan kuusi erilaista yhdistelmää. Joissain tarinoissa Karhukopla kuvataan maailmanlaajuiseksi konnajärjestöksi, johon kuuluu roistoja ympäri maailman.
Karhukoplaan kuuluu joissain tarinoissa myös Kivisyömmi Karhula, joka tunnetaan taskareissa ja Roope-sedissä paremmin nimellä Karhuvaari (joskus pelkästään Vaari). Karhukoplan perheeseen kuuluu joskus myös koplan äiti Konnamuori tai Karhunpennut.
176-167 kuvataan usein joukon pomona. Muiden koplalaisten mielestä hän on porukan aivot. 176-761 on harvinaisen perso luumuille. Hän popsii luumuja naamaansa minkä kerkeää, vaikka muut Karhukoplan jäsenistä inhoavat niitä. 176-176 on yleensä koplan tietotekniikan asiantuntija ja ainoa koplan jäsen, joka osaa käyttää tietokonetta.
Omasta mielestäni nykyaikaiset Karhukoplatarinat ovat sitä pahinta roskaa, mitä Aku Ankka -lehden sivuille laitetaan. Yleisimmät tarinat ovat noin 4-6 -sivuisia täysin juonettomia pätkiä, joiden piirroksetkin ovat usein aikamoista kuraa. Pidän Karhukoplasta vanhemmissa tarinoissa, sekä Don Rosan tarinoissa, mutta nämä nykykarhukoplat tulevat yllä jo korvista ulos.

Kun mietitään lisää Ankkalinnan roistoja, seuraavana mieleen tulee Mustakaapu. Tämä nimensä mukaisesti kokonaan mustaan kaapuun pukeutuva varas on usein Ankkalinnan riesana. Hän esiintyi ensimmäisen kerran Floyd Gottfredsonin piirtämässä tarinassa ''Mickey Mouse outwits the Phanton Blot'', vuonna 1939.
Mustakaavun ensisijaisena tavoitteena on tulla maailmanvaltiaaksi, josta voidaan päätellä Kaavun olevan suuruudenhullu. Kaavun suunnitelmat ovat yleensä hyvin monimutkaisia ja sisältävät monesti edistyneitä teknisiä laitteita. Kaavun perivihollinen, Mikki Hiiri on useimmissa tarinoissa saanut Kaavun lopulta aisoihin, mutta Kaapu on nokkeluutensa ansiosta useimmiten paennut tarinan lopussa.
Mustakaapu on lukuisia kertoja yrittänyt murhata Mikin, mutta ei ole koskaan onnistunut siinä. Ainakin Kaavun ensiesiintymisessä Kaapu ei onnistunut murhaamaan Mikkiä, sillä hän halusi joka kerta antaa Mikille mahdollisuuden paeta hänen jättämästään ansasta, koska hän ei hempeytensä takia pystynyt noin vain tappamaan tätä.

Mustakaavun sukulaisia ei tunneta kovinkaan laajalti, mutta tiedetään silti, että hänellä on tytär, joka tosin on esiintynyt hyvin harvoin. Lisäksi Kaavun tunnettuihin sukulaisiin kuuluvat Bruno-serkku, joka omistaa pesulan, sekä Kaavun veli Valkokaapu, joka on kuin Mustakaavun vastakohta. Valkokaapu on hyvyyteen pyrkivä ja aina auttamassa muita. Mustakaapu ei kykene vahingoittamaan veljeään fyysisesti, mutta hän yrittää jatkuvasti nöyryyttämään tätä ja pilaamaan tämän uran.
Minun mielestäni Mustakaapu on hyvin nerokas roisto. Vaikka en Mustakaapu-tarinoita ole paljoa lukenut, olen pitänyt lähes jokaisesta, jonka olen lukenut. Mustakaavun ensiesiintymistä pidän yhäkin yhtenä parhaista tarinoista, missä yksi inhokkihahmoistani, Mikki Hiiri esiintyy. Toivottavasti saisin lukea samankaltaisia lisää.

Seuraavana roistomme on Musta Pekka. Musta Pekka tunnetaan toisena Mikki Hiiren kuuluisista vihollisista. Hän esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1928 Disney-piirretyissä, eli hahmo on vanhempi kuin esimerkiksi vihollisensa Mikki Hiiri. Alkuaikoina Musta Pekka tunnettiin nimellä Jopi Jalkapuoli, johtuen toisen jalan paikalla olevasta puujalasta. Nykyään Musta Pekka tunnetaan piirretyissä paremmin pelkästään nimellä Pekka.
Musta Pekka on esiintynyt lukuisissa sarjakuvissa, mutta myös nykyajan piirretyissä. Esimerkiksi 1990-luvulla valmistuneessa Hopon poppoo -sarjassa Pekka tunnetaan Hessu Hopon naapurina. Pekka on sarjassa kiero autokauppias, joka kaupittelee käytettyjä autoja, väittäen niiden olevan huippukunnossa, joka ei tosin pidä tippaakaan paikkaansa. Autot nimittäin ovat suurimmaksi osakseen romua. Sarjassa Pekalla on vaimo nimeltä Petra ja kaksi lasta, PJ ja Pipsa (tunnetaan myös nimellä Papu).
Pekka esiintyy myös Mikin klubi -nimisessä ohjelmassa. Hän on Mikin pyörittämän klubin omistaja ja yrittää kaikin tavoin sulkea klubia. Sopimuksen mukaan, mikäli klubilla ei ole esityksen aikana ainuttakaan vierasta, show päättyy ja klubi suljetaan. Lisäksi Pekka on esiintynyt Mikin kerhotalo -ohjelmassa, sekä Kolme muskettisoturia -elokuvassa.
Musta Pekka ei todellakaan kuulu lempihahmoihini. Jostain kumman syystä, ainakaan sarjakuvissa en piittaa koko hahmosta tippaakaan, mutta joissain piirretyissä Pekka on ihan kelvollinen hahmo. Onneksi Aku Ankka -lehdessä julkaistaan hyvin harvoin Musta Pekka -tarinoita, eikä taskareissakaan niitä enää kovin usein julkaista.

Mikin vihollisista siirrytään jälleen Roopeen. Milla Magia, naispuolinen Vesuviuksella asuva noita on ollut Roopen piinana jo kauan. Millan elämäntehtävä on napata Roopen ensimmäinen kolikko ja sulattaa siitä Vesuviuksella voimallinen amuletti, mikä antaa hänelle Midaan kosketuksen ja kaikki mihin hän koskee, muuttuu kullaksi. Millan on luonut Carl Barks ja hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1961 tarinassa ''Midaan kosketus''. Millalla on korppi, jonka nimi on useimmissa tarinoissa Korri.
Millan sukulaisia ei tunneta paljonkaan. Joissain sarjakuvissa Millan rasittava täti on vieraillut hänen luonaan. Ankronikka-piirrossarjan mukaan Millalla on Poe-niminen veli, joka
jostain kumman syystä muuttui korpiksi. Poe nähdään sarjassa usein Millan seurassa.
Barksin tarinoissa Milla ei alunperin ollut varsinainen noita, vaan ainoastaan tavallinen ankkaneiti, joka oli hieman perehtynyt muinaiseen taikuuteen ja osasi sen avulla joitain pieniä taikoja. Nykypiirtäjien ja -käsikirjoittajien käsissä Millasta on kuitenkin muotoutunut yliluonnollisia voimia käsittelevä oikea noita. Milla kantaa mukanaan taikasauvaa ja usein muutamia posauspommeja.

Yrittäessään kaapata Roopen ensilanttia, Milla käyttää yleensä mitä omituisimpia loitsuja ja taikoja. Hän on yrittänyt monesti hypnotisoida Roopea tai muuttaa tätä joksikin eläimeksi. Monesti hän on myös käyttänyt jonkinlaista valeasua. Lähes aina Roope on kuitenkin nokkeluutensa ja turvajärjestelyjensä ansiosta saanut Millan torjuttua. Milla kuitenkin on palannut epäonnistuttuaan takaisin, usein hyvin piankin. Joissain tarinoissa Milla on onnistunut vohkimaan ensilantin ja melkein sulattamaan sen, mutta aina viime hetkellä Roope ja hänen sukulaisensa ovat saaneet tilanteen hallintaansa ja lantin takaisin.
Vaikka Milla epäonnistuukin usein suunnitelmissaan, on hän mielestäni näistä roistoista paras Mustan Ritarin kanssa. Mielestäni Millaa nähdään nykyään aivan liian vähän Aku Ankka -lehden sivuilla. Myöskin taskareissa Milla-tarinat ovat aavistuksen verran vähentyneet ja laatu on romahtanut aikaisempien taskareiden laatutarinoista. Mutta yleisesti ottaen Milla on hyvä hahmo, joka ei saa kadota missään nimessä Akkarin tai minkään muunkaan julkaisun sivuilta.

Seuraavaksi hypätään itsensä Don Rosan keksimään hahmoon, Mustaan Ritariin, joka esiintyi ensimmäisen kerran Rosan samannimisessä tarinassa vuonna 1998. Rosa on tehnyt tarinalle myös jatko-osan, ''Musta Ritari slurppaa jälleen'', joka on julkaistu vuonna 2003. Mustan Ritarin oikea nimi on Arpin Lusène ja hän asustaa Ranskassa, Rivieralla. Arpin on hyvin ovela herrasmiesvaras, joka omistaa lukuisia erilaisia kokoelmia, kuten jalokivi-, kolikko-, postimerkki- ja antiikkikokoelmat. Lisäksi hän keräilee Vahva Jussi -sarjakuvia plastiikkakääreisiin pakattuina.
Ensiesiintymisessään Arpin saapuu Ankkalinnaan tehdäkseen kaikkien aikojen mahtavimman ryöstönsä, Roopen rahasäiliön tyhjennyksen. Hän murtautuu aluksi säiliöön, josta löytää Pelle Pelottoman keksimän ihmeaineen, joka kulkee nimellä Kertalaaki™. Tämä aine lävistää kaiken timanttia lukuunottamatta. Arpin sivelee tavalliseen haarniskaan ainetta ja pukeutuessaan tähän haarniskaan, hänestä tulee Musta Ritari. Tarinassa Musta Ritari onnistuu tuhoamaan lähes puolet Ankkalinnasta ja melkein Roopen rahasäiliön. Roope onnistuu kuitenkin nokkeluutensa ansiosta saamaan Mustan Ritarin aisoihinsa, mutta ei lopullisesti kiikkiin. Ritari palaa kuvioihin tarinassa ''Musta Ritari slurppaa jälleen'', jonka lopussa monien sekaannusten jälkeen ankat lähettävät haarniskan Maata kiertävälle radalla. Ikävä kyllä itse Musta Ritari alias Arpin Lusène onnistuu jälleen pakenemaan.
Musta Ritari on Milla Magian ohella suosikkini näistä Ankkalinnan roistoista. Vaikka Ritari onkin esiintynyt ainoastaan kahdessa tarinassa, pidän hahmosta silti kovasti. Olisi mukavaa, että vielä jonain päivänä nähtäisi lisää Musta Ritari -tarinoita, mutta se tuskin on mahdollista. Mutta ainahan sitä voi toivoa.

Limpopon laaksossa, Etelä-Afrikassa asuva miljardööri Kulta-Into Pii voidaan omalla tavallaan laskea myös roistoksi. Pii väittää usein olevansa Roopea rikkaampi, mutta Roope kiistää väitteen. Tästä syystä he ovat usein järjestäneet mitä omituisempia kilpailuja selvittääkseen, kumpi on maailman rikkain. Omituisin näistä kisoista lienee Barksin ''Maailman toiseksi rikkain ankka'' -tarinassa, jossa Roope ja Kulta-Into selvittävät asiaa pyörittämällä purjelankakeriään Afrikan tasangoilla. Se asia, mikä tekee Piistä tavallaan roiston, on se, ettei Pii kaihda epärehellisten keinojen käyttöä, vaan yrittää kaikin keinoin voittaa kilpailun ja saada itselleen maailman rikkaimman miehen tittelin. Useimmista Roopen vastustajista poiketen, Pii ei ole millään tavalla kiinnostunut Roopen omaisuuden saamisesta, vaan haluaa nähdä kilpailijansa tuhon ja saada siten maailman rikkaimman aseman. Pii on selvästi yksi Roopen vaarallisimmista vihollisista, sillä hän on monesti jopa yrittänyt tappaa Roopen sukulaisineen.
Piillä on myös rahasäiliö, kuten Roopella. Pii on esiintynyt Barksin tarinoissa kolmesti, Don Rosan tarinoissa hieman useammin ja muiden piirtäjien tarinoissa lukemattomia kertoja. Pii on nähty myös Ankronikka-piirrossarjan muutamissa jaksoissa, joissa hän on yleensä liittoutunut Karhukoplan kanssa. Lisäksi Pii esiintyy myös kolmessa Ankronikkaan perustuvassa tasohyppelypelissä. Pii sekoitetaan usein myös Roopen toiseen viholliseen, Kroisos Pennoseen, sillä nämä kaksi ovat monella tavoin samannäköisiä. Don Rosan epävirallisen aikajanan mukaan Kulta-Into Pii kuoli vuonna 1965. Omasta mielestäni Pii on oikein hyvä hahmo, sopivan häijy yms. Varsinkin aarteenetsintätarinoista, joissa Pii esiintyy (esimerkiksi ''Kadonneen lapion metsästys'') pidän kovasti. Harmi vain, että Piitä näkee nykyään aika harvoin.

Myös toinen tunnettu miljardööri, Ankkalinnassa asustava Kroisos Pennonen voidaan laskea jollain tavalla roistoksi. Kroisoksella on tapanaan syödä knallinsa, kun hän häviää liiketaistossa Roopelle, jota tapahtuu melkoisen usein. Kroisos väittää Piin tapaan olevansa Roopea rikkaampi ja täten maailman rikkain ja monissa tarinoissa sanotaankin Pennosen olevan melkein yhtä rikas kuin Roope, mutta myös monet pitävät Kroisosta ainoastaan monimiljardöörinä, jonka tavoitteena on tulla maailman rikkaimmaksi. Pennosen yksi vakiopiirteistä on kova rahantuhlaus, sillä Pennonen käyttää liiketoimiinsa monesti miljoonia euroja enemmän, kuin Roope. Kroisos eroaa Roopesta ja Kulta-Innosta sillä, että hän ei ole ansainnut omaisuuttaan itse, vaan perinyt kaiken rikkaalta isältään, Howard Pennoselta, jonka Don Rosa esitteleekin Roope Ankan elämä ja teot -kirjan neljännessä luvussa, Kuparikukkulan kuninkaassa. Kroisos asustaa Ankkalinnassa ja siellä hän hoitelee liikeasioitaan. Kroisos kuuluu Roopen tapaan miljardöörien kerhoon ja kamppaileekin usein Roopen kanssa sen johtajuudesta. Kroisos Pennonen esiintyi ensimmäisen kerran luojansa Carl Barksin tarinassa Ihmebentsiini, joka julkaistiin vuonna 1961. Barks käytti Pennosta vain yhdessä tarinassa, mutta sen jälkeen varsinkin italialaiset piirtäjät ovat alkaneet käyttää Kroisosta tarinoissaan. Kroisoksella on myös hovimestari Lievistö, joka usein auttaa Kroisosta tämän kieroissa suunnitelmissa, joiden tarkoitus on usein estää Roopea voittamasta jossain liiketaistossa.
Itse pidän Kroisosta keskivertohahmona. Jotkin Roope vs. Kroisos tarinat ovat ihan hyviä, mutta useimmat jäävät sille huonommalle puolelle. Kroisos ja Kulta-Into ovat esiintyneet samassa tarinassa ainoastaan kahdesti.

Ankkalinnan vähemmän tunnettuihin roistoihin kuuluvat esimerkiksi PJ Petkunterä, Velmu Viurusilmä ja Karvakatti. PJ Petkunterä yrittää monesti varastaa idean Roopelta, joka tekee hänestä Roopen kilpailijan. Kuitenkin Roope onnistuu lähes aina peittoamaan Petkunterän. PJ Petkunterä on esiintynyt vain hyvin harvoissa tarinoissa. Hän on Roopen vanha vihollinen, muttei ole vieläkään luovuttanut taistoaan. Petkunterää on nähty harvoin, mutta minun mielestäni hän on ihan hyvä hahmo, ei erityisiä kehuja eikä haukkuja.

Velmu Viurusilmä on Ankkalinnan vähemmän tunnettu rikollinen. Velmu käyttää rikoksissaan apuna usein mitä erilaisempia vempeleitä, koneita ja härveleitä. Monesti hän keksii ne itse, mutta myös varastaa niitä Pelle Pelottomalta. Velmu on hyvin älykäs ja se selittääkin hänen hyvän menestyksensä rikollisena. Velmu on muutamia kertoja liittoutunut muiden rikollisten, kuten Karhukoplan kanssa, mutta usein niissäkin tapauksissa suunnitelmat ovat menneet mönkään ja Velmu liittolaisineen on jäänyt kiinni.. Vaikka Velmu käyttää monimutkaisia vempeleitä ja härveleitä, ne eivät auta häntä tarpeeksi, sillä lähes aina hänet saadaan kiinni myös hänen suorittaessaan keikkaansa yksin. Velmua minun on hankala ruveta arvostelemaan, sillä en ole lukenut kuin yhden tai kaksi tarinaa, missä kyseinen hahmo esiintyy. Keskivertohahmolta vaikuttaa.

Karvakatti on myöskin Ankkalinnan hieman vähemmän tunnettu rikollistiedemies. Hän on Mustan Pekan serkku ja hänet nähdäänkin usein suorittamassa keikkaa serkkunsa kanssa. Karvakatti pukeutuu valkoiseen tiedemiestakkiin, johtuen kemikaaleista ja laitteista joiden ääressä hän häärää päivät pitkät. Monet ovat sitä mieltä, että Karvakatti on ulkonäöltään Mustan Pekan ja Sepe Suden niinsanottu välimuoto. Karvakatin koko nimi onkin Sepeteus Karvakatti. Suomessa Karvakatti on tunnettu myös nimillä Sepeteus ja Kölli. Karvakatti teki esiintymisensä Romano Scarpan tarinassa vuonna 1977. Samainen tarina julkaistiin Suomessa Roope-setä -lehdessä vuonna 2006 nimellä ''Hessu-susi''. Nyt on kyllä pakko myöntää, etten ole koskaan lukenut ainuttakaan tarinaa, jossa Karvakatti olisi esiintynyt, joten sen kummempaa arvostelua hänestä en pysty tekemään. Vaikuttaa aika samantapaiselta, kuin monet muutkin roistot. Pitänee joskut lukea jokin tarina, jossa Karvakatti esiintyy, niin osaisin sanoa, mitä mieltä olen hahmosta.

Tässä oli muutamia Ankkalinnan tunnetuimpia roistoja. Ankkalinnasta löytyy kyllä satoja muitakin roistoja, mutta niistä useimmat ovat esiintyneet vain yhdessä tai kahdessa tarinassa tai niitä ei muuten vain tunneta kovin hyvin. Huonoimpina roistoina pidän Mustaa Pekkaa, sekä Karhukoplaa, johtuen nykyaikaisista, aivan kammottavan kehnoista tarinoista. Karhukoplaa yksinkertaisesti nähdään aivan liikaa, lukisin paljon mielummin esimerkiksi laadukkaita Milla Magia tai Kulta-Into Pii -tarinoita. Myöskään uudet Musta Ritari -tarinat eivät olisi pahitteeksi.

Ankkalinnan rosvot, kriminaalit yms
Aku Ankan historiassa erilaisia roistoja on nähty lukematon määrä. Tunnetuimpia ovat varmasti Musta-Pekka, Karhukopla, Mustakaapu ja Milla Magia. Näihin, ja moniin muihin roistoihin tulen palaamaan sitten myöhemmin tässä viestissä. Myös Velmu Viurusilmä, Sikari-Sakari, Viiksi-Vallu ja PJ Petkunterä ovat maininnan arvoisia. Eräänlaisiksi roistoiksi voidaan laskea myös epärehellisestikin rikastuneet Kroisos Pennonen, sekä Limpopon laaksossa, Etelä-Afrikassa asustava Kulta-Into Pii.

Musta-Pekka (engl. Black Pete) esiintyi alunperin Disney-piirretyissä jo vuonna 1928. Se on siis vanhempi/yhtä vanha Disney-hahmo kuin esimerkiksi Mikki Hiiri (Mikin ensiesiintyminen tapahtui samana vuonna), Aku Ankka tai Roope Ankka. Alunperin Mustan-Pekan nimi oli Jopi Jalkapuoli, ja nykyään esimerkiksi lastenohjelmassa Mikki Hiiren kerhotalo, Musta-Pekka on enää pelkkä Pekka. Mustan-Pekan luojina kunnostautuivat Walt Disney, sekä Ub Iwerks. Pekalla on myös vaimo (tai tyttöystävä, kuka tietää) Hertta, joka myös usein avustaa Pekkaa erilaisissa rikoksissa. Mustan Pekan tiedemies-rikolliskumppani on nimeltään Karvakatti. Hahmon kehitteli Romano Scarpa tarinaan Hessususi. Pekka on, vaikka sitä ei heti uskoisi, kissa. Piirrossarjassa Hopon poppoo, Mustalla Pekalla on myös perhe. Vaimo Petra, lapset PJ ja Pipsa, sekä koira nimeltään Ärjy. Tätä perhettä ei ole kuitenkaan nähty yhdessäkään sarjakuvassa. Poliittisten tekijöiden vuoksi USA:ssa on Black-Pete nimen sijaan käytetty nimenä pelkkä Peteä. Musta-Pekka on mielestäni oikein käytettynä varsin maino ja mielenkiintoinen hahmo. Piirtäjät, joiden Musta-Pekka tarinoista pidän, ovat käytännössä vain italialaiset mestarit Romano Scarpa ja Giorgio Cavazzano.

Karhukopla (engl. Beagle Boys) on ankkamestari Carl Barksin vuonna 1951 luoma konnakaarti, joka yrittää toistumiseen, huonolla menestyksellä ryövätä Roope Ankan rahasäiliön sisällön (= kaikki Roope Ankan tienaamat rahat). Konnien ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Ankkalinnan pamaus. Tuossa tarinassa Karhukoplalaiset esiintyivät tosin vain yhdessä, viimeisessä ruudussa. Carl Barksin ja Don Rosan tarinoissa karhukelmejä on useimmiten kuusi ja heitä kutsutaan vankinumeroillaan, jotka ovat:
176-761, 176-716, 176-671, 176-617, 176-176 ja 176-167. Useimmissa tarinoissa koplalaisilla on maailmanlaajuinen verkosto, ja Ankkalinnassa heitä asustaa kolme: 176-167, 176-671 ja 176-761. Myös Karhunpennut ja Karhuvaari esiintyvät joissain tarinoissa. Karhukoplalaiset ovat kaikki koiria. Poikkeuksellisen älykäs koplalainen on 176-167, joka on ainoa tietokonetta käyttää osaava karhukoplalainen. Monet koplalaisten keikat ovat taas kaatuneet 176-761:en suunnattomaan mieltymykseen luumuja kohtaan. Muut koplalaiset eivät juuri luumuista perusta. Karhukopla on mielestäni nykypiirtäjien taiteilemina mielenkiinnoton konnarykelmä. Carl Barksin ja Don Rosan Karhukopla-tarinat taas ovat sitä vastoin erittäin laadukkaita. Myös omia suosikkejani. Silloin tällöin yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosan tarinoissa esiintyy peräti seitsemän karhukelmiä samassa paketissa. Yhden karhukoplalaisen numerokyltti on kuitenkin jokaisessa ruudussa piilossa, sillä yllä olevista numeroista ei saa kyhättyä seitsemää tiettyä sarjaa, vaan korkeintaan kuusi. Jäsenet Intellektuelli, sekä Liikaherkkä, esiintyvät joissain, tosin hyvin harvoissa sarjakuvissa. Nykyään Karhukoplaa käytetään aivan liian usein, siksi syntyy väkisinkin myös niitä "ei niin hyviä tarinoita", joissa piirtäjä saattaa olla vaikkapa oma inhokkini Bernado.

Mustakaapu (engl. The Phantom Blot) on Floyd Gottfredsonin ja Bill Wrightin luoma rikollinen, joka on pääasiassa Mikki Hiiren vihollinen. Mustakaavun ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1939 tarinassa Mustakaavun ensirötökset. Samassa tarinassa tapahtui myös Simo Sisun ensiesiintyminen. Mustakaavun oikea nimi on tuntematon, mutta alkuaikojen Taskukirjoissa nimiä olivat ainakin Al Rapina ja Lättäpää. Mustakaapu pukeutuu mustaan kaapuun, mutta hänen kasvonsa on kuitenkin näytetty useissa tarinoissa. Mustakaapu on muista rikollisista poiketen aavistuksen hellämielinen, sillä hän jättää usein uhrilleen jonkinlaisen mahdollisuuden paeta. Kaapu on ankkamaailman eräänlainen hullu tiedemies, ja hänellä on erittäin voimakas ego, eli hän kehuu hyvin usein itseään. Mustakaapu on allekirjoittaneen suosikki kaikista Ankkalinnan krminaaleista. Oikeastaan kaikki Kaapu-tarinat ovat keskivertotarinaa laadukkaampia. Oma henkilökohtainen suosikkini on italialaisen, jo edesmenneen käsikirjoittaja Guido Martinan käsikirjoittama tarina Mustan aaveen arvoitus. Ylivoimaisesti Ankkalinnan rikollisista nerokkain on mielestäni juuri Mustakaapu. Hän eroaa selkeästi muista rikollisista siinä, että hän on aavistuksen hellämielinen. Vaikka hän yrittääkin useissa tarinoissa tappaa esimerkiksi Mikki Hiiren, hän jättää aina jonkin pakomahdollisuuden vihollisellen-hellämielisyyttään. Sitä, että pidän kovasti juuri Mustakaapu-tarinoista, kuvastaa se, että vaikka vihaan Mikki Hiirtä sydämeni pohjasta, ovat sellaiset tarinat, kuin Mustan aaveen arvoitus, sekä Mustakaavun ensirötökset allekirjoittaneen suosikkitarinoita. Mustakaapua on nähty myös joissain Paul Murryn tarinoissa ankkamaailmassa, mikä on erittäin harvinaista. Parhaana Mustakaapu-piirtäjänä pidän yhdysvaltalaista Floyd Gottfredsonia.

Milla Magia (engl. Magica De Spell) on niin ikään Carl Barksin kehittelemä ankkanoita. Millan tavoitteena lähes jokaisessa Milla-tarinassa on varastaa itselleen Roope Ankan ensimmäinen raha. Tämä siksi, koska rahasta voi Vesuviuksessa sulattaa itselleen amuletin, jolla saa Midaan kosketuksen (= pystyy muuttamaan kaiken kullaksi pelkällä kosketuksella). Milla Magian ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1961, tarinassa Midaan kosketus. Barks kertoi käyttäneensä Millan esikuvana alunperin italialaista näyttelijätärtä Sophia Lorenia. Barksin alkuperäisissä tarinoissa Millalla ei ole minkäänlaisia taikavoimia, mutta nykyiset italialaispiirtäjät ovat kehittäneet Millasta ns. "oikean" noidan, joka osaa muun muassa lentää luudalla ja tehdä taikoja. Milla Magian lemmikkieläin on Korri-korppi, jota on myös kutsuttu Aku Ankan historiassa mm. Rotannaamaksi. Omasta mielestäni Milla on nykypiirtäjien käsissä melko mielenkiinnoton hahmo. Tässäkin tapauksessa yhdysvaltalaistaiteilijoiden Don Rosan ja Carl Barksin Milla-seikkailut ovat niitä kaikkein laadukkaimpia. Parhaaana Milla Magia-piirtäjänä pidän yhdysvaltalaista Carl Barksia.

Velmu Viurusilmää (engl. Emil Eagle) ei nykyajan Aku Ankoissa enää käytännössä nähdä, mutta aiemmin Velmu oli huomattavasti yleisempi hahmo. Viurusilmä on keksijä, mutta useimmiten hän varastaa keksintönsä Pelle Pelottoman vajasta. Viurusilmä rötöstää useimmiten yksin, mutta tarinasta riipuen saataa liittoutua esim. Karhukoplan, Sikari-Sakarin tai (ja) Viiksi-Vallun kanssa. Nykykirjoissa Velmua tapaa muun muassa Ankantekijät 7-kirjassa: tarinassa Kuningas Ekan rautasänky. Velmu Viurusilmä oli omasta mielestäni jossain määrin turha hahmo. Tarinat olivat usein mielenkiinnottomia sähellyksiä. Paras Velmu Viurusilmä-piirtäjä voisi olla yhdysvaltalainen Tony Strobl.

Uudempi tuttavuus Disney-sarjakuvissa on Rivieralla asustava Arpin Lusene alias Musta Ritari (engl. The Black Knight). Hän varasti Roope Ankan rahasäiliöstä vanhan haarniskan tarinassa Musta Ritari. Haarniskan hän päällysti Pelle Pelottoman keksimällä yleisliuottimella, KertalaakillaTM. Aine läpäisee kaiken, paitsi timantit. Mustan Ritarin toinen esiintyminen tapahtui tarinassa Musta Ritari slurppaa jälleen, joka nähtiin mm. Aku Ankassa vuonna 2005. Molemmat tarinat ovat yhdysvaltalaispiirtäjä Keno Don Hugo Rosan, tai yksinkertaisemmin pelkän Don Rosan käsialaa. Arpin Lusene on esikuvansa Arsene Lupinin mukaan herrasmiesvaras. Hän kunnioittaa vastustajiaan, kuten esimerkiksi maailman rikkainta ankkaa, Roope Ankkaa. Vaikka Don Rosa on luonut vain yhden hahmon ankkamaailmaan, hän on luonut sitäkin paremman hahmon. Arpin Lusene alias Musta Ritari-tarinat (2 kpl) ovat laadukkaita ja omaavat hyvän ja mielenkiintoisen juonen. Paras Musta Ritari alias Arpin Lusene-piirtäjä on luonnollisesti yhdysvaltalainen Don Rosa.

P.J. Petkunteräkään ei ole niitä kaikkein tutuimpia sarjakuvahahmoja. Carl Barks kehitteli aikoinaan Petkunterän, joka oli yksi Roopen nuoruudenvihollisista. Tämä käy ilmi, jos lukee esimerkiksi Don Rosan kokoelman Roope Ankan elämä ja teot, joka julkaistiin vuonna 1997. Petkunterä esiintyy keskeisesti myös Carl Barksin tarinassa Kielletty laakso. Sääli, ettei P.J. Petkunterää enää piirretä, taitavat nykypiirtäjät olla unohtaneet koko hahmon. Toivottavasti kotoisessa Aku Ankka-lehdessä vanhoja P.J. Petkunterä-klassikoita nähtäisiin vielä edes uusintoina. Itse pidin Petkunterästä, Carl Barksin Petkunterä-tarinat ovat todellisia klassikoita. Paras P.J. Petkunterä-piirtäjä on yhdysvaltalainen Carl Barks.

Eräänlaisiksi rikollisiksi voidaan myös laskea epärehellisestikin rikastuneet Kulta-Into Piin, sekä Kroisos Pennosen. Kulta-Into Pii on Carl Barksin vuonna 1956 luoma ankkapohatta, joka on Kroisos Pennosen tavoin lähes yhtä rikas kuin kollegansa Roope Ankka. Kulta-Innon ensiesiintyminen tapahtui tarinassa Maailman toiseksi rikkain ankka (ks. muun muassa Ankalliskirjasto 9: Suuret setelit). Kulta-Into Pii on tosiaankin rikollinen, sillä hän on useamapaan otteeseen yrittänyt jopa tappaa Roopen sukulaisineen. Carl Barksin ja Don Rosan tarinoissa Kulta-Innon asuinpaikkana esitellään Etelä-Afrikka, tarkemmin sanottuna Limpopon laakso, jossa Kulta-Into Piillä on lähes samanlainen rahasäiliö kuin Roope Ankalla. Muut piirtäjät kutakuinkin pitävät taas Kulta-Innon asuinpaikkana kotoisaa Ankkalinnaa, jossa Pii käy muiden miljoonikkojen tavoin Ankkalinnan miljardööriklubilla. Kulta-Into Pii on esiintynyt myös Ankronikka-piirretyssä- Roopen vihollisena tietenkin. Omasta mielestäni Kulta-Into Pii on huomattavasti mielenkiintoisempi pohatta, kuin esimerkiksi virkaveljensä Kroisos Pennonen. Tämä pätee erityisesti ankkamestarien Carl Barksin ja Don Rosan tarinoihin. Paras Kulta-Into Piin piirtäjä on yhdysvaltalainen, oma suosikkini Don Rosa.

Kroisos Pennonen eroaa Roopesta ja Kulta-Innosta siinä, että hän ei ole hankkinut omaisuuttaan itse, vaan on perinyt kaiken uupporikkalta isältään, Howard Pennoselta. Howard on myös erittäin tärkeässä roolissa Roopen vaurastumisen kannalta, tämä käy ilmi, jos lukee tarinan Ensilantin tarina (ks. muun muassa Roope Ankan elämä ja teot osa 2, kaikki lisäseikkailut). Toisin kuin Kulta-Into (Don Rosan ja Carl Barksin mukaan), Kroisos asuu ja elää Ankkalinnassa. Pennosen ensiesiintyminen tapahtui Carl Barksin tarinassa Ihmebentsiini vuonna 1961. Itse Carl Barks piirsi Kroisos Pennosen vain tuohon yhteen tarinaan, mutta myöhemmin lähinnä italialaispiirtäjät ovat ottaneet hahmon omakseen. Kroisoksen tapoihin kuuluu syödä knallinsa, kun on kärsinyt tappion useimmin Roopelle (kelle muullekaan?). Omasta mielestäni Kroisos-tarinat ovat ihan keskivertoja, mutta eivät yllä Piin tasolle. Paras Kroisos Pennosen piirtäjä on italialainen Giorgio Cavazzano.

Silloin tällöin Ankkalinnassa esiintyvät roistot ovat joko kertakäyttöhahmoja, tai he ovat esiintyneet vain parissa, korkeintaan muutamassa tarinassa. Kaiken kaikkiaan Ankkalinnassa ja sen ulkopuolella muussa ankkamaailmassa majailevat roistot ovat keskivertoroistoa vähä-älyisempiä. Toki poikkeuksiakin löytyy. Parhaita poikkeusesimerkkejä ovat ainakin rikollisnero ja oma henkilökohtainen suosikkini Mustakaapu, sekä usein ovelan juonen kyhäävä P.J. Petkunterä, joka on esiintynyt vain käytännössä yhdysvaltalaisen ankkamestari Carl Barksin taiteilemissa sarjakuvissa (ks. muun muassa Kielletty laakso). Ankkalinnan rikollisista nimenomaan Roope Ankan viholliset voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

1) Kriminaalit, jotka haluavat Roopen koko omaisuuden itselleen. (Esimerkiksi Karhukopla, sekä P.J. Petkunterä).

2) Kriminaalit, jotka haluavat vain pienen osan Roopen valtaisasta omaisuudesta. (Esimerkiksi Milla Magia).

3) Kriminaalit, jotka eivät halua Roopelta mitään, mutta tahtovat nähdä hänen tuhonsa tai hävittää tämän omaisuuden. (Esimerkiksi Musta Ritari alias Arpin Lusene, Kulta-Into Pii, sekä Kroisos Pennonen.

Kaikki esittelemäni rikolliset voidaan jakaa myös toisella tapaa karkeasti kolmeen ryhmään:

1) Kriminaalit, jotka esiintyvät pääosin vain ankkatarinoissa. (Esimerkiksi Karhukopla, P.J. Petkunterä, Kuta-Into Pii, Musta Ritari alias Arpin Lusene, sekä Kroisos Pennonen).

2) Kriminaalit, jotka esiintyvät pääosin vain hiiritarinoissa. (Esimerkiksi Mustakaapu, Musta-Pekka, Sikari-Sakari, sekä Viiksi-Vallu).

3) Kriminaalit, jotka esiintyvät tasaisesti sekä ankka- ja hiiritarinoissa. (Esimerkiksi Velmu Viurusilmä).

Ankkalinna on sikäli hyvin omituinen kaupunki, sillä siellä esiintyy aivan kohtuuton määrä rikollisia. Siinä mielessä nämä kriminaalit ovat erittäin tärkeässä roolissa Aku Ankan kannalta, että roistojen takia on luotu myös todella suosittu ja supersankareita, kuten Taikaviitta, eli Aku Ankka (keksijä/luoja italialainen Giovan Battista Carpi), sekä Superhessu, eli Hessu Hopo (keksijä/luoja yhdysvaltalainen Paul Murry). Taskarin teemanumero 17: Kelmien kerho, oli omistettu kokonaan Ankkalinnan lainsuojattomille.
Kannessa esiintyivät ehkäpä kolme Ankkalinnan tunnetuinta rikollista/rikollisjärjestöä:
Karhukopla (vain yksi jäsen), Mustakaapu, sekä Musta-Pekka. Kannen piirsi italialaispiirtäjä, Romano Scarpan tussaajana aikoinaan toiminut Giorgio Cavazzano, mutta ei siitä sen enempää. On sääli, että esimerkiksi Mustaa Ritaria alias Arpin Lusenea ei tulla enää koskaan näkemään (mahdollisesti) sarjakuvissa. Siinä olisi hahmo, josta saisi monta kunnon seikkailua aikaan. Ja vaikka vielä joskus nähtäisiinkin, eivät ne tarinat kuitenkaan yltäisi sen ainoan oikean, yhdysvaltalaispiirtäjän, ankkamestarin, Keno Don Hugo Rosan tasolle.