Niinhän sitä tulee. Itsekin uskon, ettei mitään tarinaa todellakaan ole luettu kunnolla edes puoletkaan sen katsomismäärästä.
Huomasin muuten tuossa äsken, että täällä Jatko- ja fanitarinat osiossa on vihdoin rikkoutunut tuhannen viestin raja. Ellen nyt väärin katsonut, arvelisin, että joku kirjoitti kyseisen viestin tähän aiheeseen parisen tuntia sitten, mutta hankalempi on saada tietää, kuka.
Kirjoittaja
Aihe: Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
(99 viestiä)
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 61 -
08.12.2008 klo 17:54:22
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 62 -
08.12.2008 klo 20:59:36
Ja taas jatkuu...
Kahdeksas luukku - Jollei jouluna ole lunta...
Kahdeksas aamu joulukuussa käynnistyi mukavasti. Ankat olivat kaikki (myös Aku) heränneet pirteinä omista sängyistään ja menneet aamiaiselle. Tällä kertaa
puuro oli ikävä kyllä loppu, mutta Roope kyllä keinot keksi, ja valmisti koko porukalle papusopan kaapista löytyneillä pavuilla, joissa päiväys näytti 23.6.2004.
Syötyään, ankat alkoivat pukea vaatteita päälleen, sillä heidän oli lähdettävä jälleen kylälle ostamaan mainarinvälineitä, Aku kun oli edellispäivänä onnistunut polttamaan
ne pöytäliinalla.
"Jollei jouluna ole lunta..." Roope hyräili iloisena pukiessaan talvitakkia päälleen.
"Tätä menoa lumesta ei ole pulaa ensi juhannuksenakaan, katsokaa mitkä kinokset!" Tupu huudahti. Hän avasi ulko-oven ja mikä näky siellä olikaan;
lunta oli yöllä tullut niin paljon, ettei mökin suhteellisen pienestä ovesta mahtunut edes katsomaan pihalle.
"Miten me nyt pääsemme pihalle, lunta on enemmän kuin pystymme sisältä käsin näkemään" Aku hämmästeli lumimäärää.
"Kyllä Roope keinot keksii.." Roope sanoi päättäväisesti marssiessaan kohti kellarissa sijaitsevaa varastoa.
"Ai kuten sen papusopan kanssa?" Tupu sanoi ja naurahti pian sen perään.
"Yäk, ne pavut olivat varmasti pilaantuneita"
Hetken kuluttua, Roope marssi kellarista takaisin rautalapio kädessään. Hän käveli ovelle yhtä päättäväisesti, kun oli sieltä lähtenytkin.
"Nyt saavat kinokset kyytiä!" Roope sanoi ja iski lapion kinokseen. Lapio ei kuitenkaan lävistänyt kinosta, joka oli ikävä kyllä täysin umpijäässä.
"Miten lumikinos muka voi jäätyä?" Roope ihmetteli hölmistyneenä.
"Katsos kun.. yöllä on ensin ollut suojakeli, kun on satanut lunta. Lumi on tällöin ollut märkää. Sitten tuli pakkasta ja lumi jäätyi. Yksinkertaista, eikö?" Tupu selitti.
"Kyllä minä tuon tiesin, ihmettelen vain, miten se voi niin kovaksi jäätyä, etten saa sitä edes rautalapiolla rikki"
"Noh, siksi että.. äh, tuohon en osaa vastata" Tupu sanoi pettyneenä.
"Entä jos sulatetaan lumet jollain?" Aku ehdotti.
"Minne me sitten sen kaiken veden laittaisimme?" Roope kysyi. Hän ei selvästikään ollut Akun idean kannalla.
"Kaiv.."
"Ei, älä sano sitä. Tarinan lukijat eivät halua liikaa kaivovitsejä, joten jätetään ne tältä erää pois"
"Hyvä on, mutta sinne ne voisi laittaa" Aku sanoi.
"Entä jos.." Roope sanoi käsiään hieroen. Hän oli saanut idean.
"Älä edes mieti sitä, tiedät kyllä mitä seurauksia sillä olisi"
"Eikö lumien räjäyttäminen ollutkaan hyvä idea?" Roope kysyi ihmeissään. Hän sai vastauksen ankanpoikien katseelta, jotka vastasivat selvästi ei. Pian he kaikki
lysähtivät sohvalle istumaan ja totesivat, että huomenna kannattaisi yrittää uudelleen.
"Noh, ainakaan poroilla ei ole vaikeuksia laskeutumisessa"
Valtavan lumimäärän takia ankkojen kullankaivuu viivästyy entisestään. Huomenna on jo yhdeksäs päivä. Miten ankat tästäkin selviävät?
- Joulukalenterin yhdeksäs luukku avataan huomenna!
Kahdeksas luukku - Jollei jouluna ole lunta...
Kahdeksas aamu joulukuussa käynnistyi mukavasti. Ankat olivat kaikki (myös Aku) heränneet pirteinä omista sängyistään ja menneet aamiaiselle. Tällä kertaa
puuro oli ikävä kyllä loppu, mutta Roope kyllä keinot keksi, ja valmisti koko porukalle papusopan kaapista löytyneillä pavuilla, joissa päiväys näytti 23.6.2004.
Syötyään, ankat alkoivat pukea vaatteita päälleen, sillä heidän oli lähdettävä jälleen kylälle ostamaan mainarinvälineitä, Aku kun oli edellispäivänä onnistunut polttamaan
ne pöytäliinalla.
"Jollei jouluna ole lunta..." Roope hyräili iloisena pukiessaan talvitakkia päälleen.
"Tätä menoa lumesta ei ole pulaa ensi juhannuksenakaan, katsokaa mitkä kinokset!" Tupu huudahti. Hän avasi ulko-oven ja mikä näky siellä olikaan;
lunta oli yöllä tullut niin paljon, ettei mökin suhteellisen pienestä ovesta mahtunut edes katsomaan pihalle.
"Miten me nyt pääsemme pihalle, lunta on enemmän kuin pystymme sisältä käsin näkemään" Aku hämmästeli lumimäärää.
"Kyllä Roope keinot keksii.." Roope sanoi päättäväisesti marssiessaan kohti kellarissa sijaitsevaa varastoa.
"Ai kuten sen papusopan kanssa?" Tupu sanoi ja naurahti pian sen perään.
"Yäk, ne pavut olivat varmasti pilaantuneita"
Hetken kuluttua, Roope marssi kellarista takaisin rautalapio kädessään. Hän käveli ovelle yhtä päättäväisesti, kun oli sieltä lähtenytkin.
"Nyt saavat kinokset kyytiä!" Roope sanoi ja iski lapion kinokseen. Lapio ei kuitenkaan lävistänyt kinosta, joka oli ikävä kyllä täysin umpijäässä.
"Miten lumikinos muka voi jäätyä?" Roope ihmetteli hölmistyneenä.
"Katsos kun.. yöllä on ensin ollut suojakeli, kun on satanut lunta. Lumi on tällöin ollut märkää. Sitten tuli pakkasta ja lumi jäätyi. Yksinkertaista, eikö?" Tupu selitti.
"Kyllä minä tuon tiesin, ihmettelen vain, miten se voi niin kovaksi jäätyä, etten saa sitä edes rautalapiolla rikki"
"Noh, siksi että.. äh, tuohon en osaa vastata" Tupu sanoi pettyneenä.
"Entä jos sulatetaan lumet jollain?" Aku ehdotti.
"Minne me sitten sen kaiken veden laittaisimme?" Roope kysyi. Hän ei selvästikään ollut Akun idean kannalla.
"Kaiv.."
"Ei, älä sano sitä. Tarinan lukijat eivät halua liikaa kaivovitsejä, joten jätetään ne tältä erää pois"
"Hyvä on, mutta sinne ne voisi laittaa" Aku sanoi.
"Entä jos.." Roope sanoi käsiään hieroen. Hän oli saanut idean.
"Älä edes mieti sitä, tiedät kyllä mitä seurauksia sillä olisi"
"Eikö lumien räjäyttäminen ollutkaan hyvä idea?" Roope kysyi ihmeissään. Hän sai vastauksen ankanpoikien katseelta, jotka vastasivat selvästi ei. Pian he kaikki
lysähtivät sohvalle istumaan ja totesivat, että huomenna kannattaisi yrittää uudelleen.
"Noh, ainakaan poroilla ei ole vaikeuksia laskeutumisessa"
Valtavan lumimäärän takia ankkojen kullankaivuu viivästyy entisestään. Huomenna on jo yhdeksäs päivä. Miten ankat tästäkin selviävät?
- Joulukalenterin yhdeksäs luukku avataan huomenna!
Karhula
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 63 -
08.12.2008 klo 21:04:16
Tämän kertainen juttu oli mainio.
Ihan hauska tuo loppu kohtaus kun Aku melkein sanoi sen kai... no, en taida itsekään sanoa sitä sanaa.
Alku hiukan tökki, mutta loppua kohden paransit.
Tämän luukun arvosanaksi nousee 8-/10.
Ihan hauska tuo loppu kohtaus kun Aku melkein sanoi sen kai... no, en taida itsekään sanoa sitä sanaa.
Alku hiukan tökki, mutta loppua kohden paransit.
Tämän luukun arvosanaksi nousee 8-/10.
Kreach
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 64 -
08.12.2008 klo 21:18:35
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaValtavan lukijamäärän takia ankkojen kullankaivuu viivästyy entisestään. Huomenna on jo yhdeksäs päivä. Miten ankat tästäkin selviävät?
- Joulukalenterin yhdeksäs luukku avataan huomenna!
Nyt tuntuu kyllä siltä, että kannattaa mennä nukkumaan.
- Joulukalenterin yhdeksäs luukku avataan huomenna!
Nyt tuntuu kyllä siltä, että kannattaa mennä nukkumaan.
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 65 -
09.12.2008 klo 20:58:21
Äsh, tästä luvusta tuli varmasti tähän mennessä kaikista huonoin. En yksinkertaisesti ole keksinyt luukkuun mitään jännittävää, joten tästä tulikin tällainen väkisin tehty väliluku.
Yhdeksäs luukku - Myyräntyötä
Ankat olivat jääneet edellisenä päivänä loukkuun mökkiinsä, sillä yöllä oli tullut niin paljon lunta, ettei ovesta edes nähnyt ulos. Ilman kelloa, olisi ollut mahdoton tietää,kuinka paljon kello on, niin paljon lumi peitti. Yhdeksännen päivän aamuna ankat olivat kokoontuneet ulko-ovelle kokeilemaan uudestaan. Roopella oli
jälleen rautalapio kädessään ja kun Aku avasi oven, Roope iski lapion kinokseen.
"Meni läpi" Tupu hihkaisi välittömästi lapion upottua kinokseen.
"Ulkona on suojakeli, hihhei!" Hupu ja Lupu sanoivat yhteen ääneen.
"Noh, eipäs vielä iloita" Roope sanoi. "Meidän täytyy vielä kaivaa tunneli ulos"
"Muten se muka onnistuu?" Aku ihmetteli. "Miten hankeen voi muka tehdä tunnelin?"
"Helposti. Suojalunta on näet helppo kaivaa ja lisäksi se ei romahda helposti, kuten pakkaslumi"
"Se-selvä, eikun kaivamaan..?"
Ankat lähtivät Roopen johdolla kaivamaan tunnelia lumihankeen. Tunneli kiersi ja kaarsi, mutkitteli ja välillä kulki täysin suorassa.
"Mihin tunneli tarkkaan ottaen johtaa?" Tupu kysyi, kun he olivat kaivaneet kymmenisen metriä.
"Puh... huh, en tarkalleen tiedä, epäilisin että mahdollisesti kaiv.."
"Nyt hiljaa siitä kaiv.."
"Hys, Aku-setä, hys Roope-setä, meillä ei ole edelleenkään lupaa sanoa sitä sanaa" ankanpojat toruivat setiään.
Abkat jatkoivat kaivamista. He kaivoivat iltaan saakka, yhteensä parikymmentä metriä ristiin, rastiin ja ties minne, kunnes lopulta päätyivät jonnekin;
"Auts!" he kaikki huudahtivat yhteen ääneen, kun muksahtivat yhdessä rytäkässä jonnekin alas.
"Taisimme pudota kaiv.."
"AKU-SETÄ!" pojat huudahtivat vihaisen näköisenä Akulle, joka oli meinannut jälleen sanoa 'kielletyn sanan'.
"Mutta kun me tipuimme sinne" Aku sanoi. He todella olivat pudonneet jonnekin, mutta eivät tällä kertaa kaiv.. hups, meinasi lipsahtaa.
"Täällä on tunneli, se vie johonkin" Roope sanoi ja viittoi matalaan kiviseen tunneliin heidän vieressään. Kaikki ankat alkoivat
ryömiä tunnelissa, odottaen että pääsisivät jonnekin.
Ankat pääsivät siis pois mökistään, mutta joutuivat jonnekin aivan outoon paikkaan. Minne tunneli vie?
- Joulukalenterin kymmenes luukku avataan huomenna!
Yhdeksäs luukku - Myyräntyötä
Ankat olivat jääneet edellisenä päivänä loukkuun mökkiinsä, sillä yöllä oli tullut niin paljon lunta, ettei ovesta edes nähnyt ulos. Ilman kelloa, olisi ollut mahdoton tietää,kuinka paljon kello on, niin paljon lumi peitti. Yhdeksännen päivän aamuna ankat olivat kokoontuneet ulko-ovelle kokeilemaan uudestaan. Roopella oli
jälleen rautalapio kädessään ja kun Aku avasi oven, Roope iski lapion kinokseen.
"Meni läpi" Tupu hihkaisi välittömästi lapion upottua kinokseen.
"Ulkona on suojakeli, hihhei!" Hupu ja Lupu sanoivat yhteen ääneen.
"Noh, eipäs vielä iloita" Roope sanoi. "Meidän täytyy vielä kaivaa tunneli ulos"
"Muten se muka onnistuu?" Aku ihmetteli. "Miten hankeen voi muka tehdä tunnelin?"
"Helposti. Suojalunta on näet helppo kaivaa ja lisäksi se ei romahda helposti, kuten pakkaslumi"
"Se-selvä, eikun kaivamaan..?"
Ankat lähtivät Roopen johdolla kaivamaan tunnelia lumihankeen. Tunneli kiersi ja kaarsi, mutkitteli ja välillä kulki täysin suorassa.
"Mihin tunneli tarkkaan ottaen johtaa?" Tupu kysyi, kun he olivat kaivaneet kymmenisen metriä.
"Puh... huh, en tarkalleen tiedä, epäilisin että mahdollisesti kaiv.."
"Nyt hiljaa siitä kaiv.."
"Hys, Aku-setä, hys Roope-setä, meillä ei ole edelleenkään lupaa sanoa sitä sanaa" ankanpojat toruivat setiään.
Abkat jatkoivat kaivamista. He kaivoivat iltaan saakka, yhteensä parikymmentä metriä ristiin, rastiin ja ties minne, kunnes lopulta päätyivät jonnekin;
"Auts!" he kaikki huudahtivat yhteen ääneen, kun muksahtivat yhdessä rytäkässä jonnekin alas.
"Taisimme pudota kaiv.."
"AKU-SETÄ!" pojat huudahtivat vihaisen näköisenä Akulle, joka oli meinannut jälleen sanoa 'kielletyn sanan'.
"Mutta kun me tipuimme sinne" Aku sanoi. He todella olivat pudonneet jonnekin, mutta eivät tällä kertaa kaiv.. hups, meinasi lipsahtaa.
"Täällä on tunneli, se vie johonkin" Roope sanoi ja viittoi matalaan kiviseen tunneliin heidän vieressään. Kaikki ankat alkoivat
ryömiä tunnelissa, odottaen että pääsisivät jonnekin.
Ankat pääsivät siis pois mökistään, mutta joutuivat jonnekin aivan outoon paikkaan. Minne tunneli vie?
- Joulukalenterin kymmenes luukku avataan huomenna!
EmRA
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 66 -
10.12.2008 klo 16:24:16
Älä nyt sentään yliannostele sitä "kaiv.. HAY THAT WURN NOU ALLOWD" vitsiäkään.
Ei se mielestäni huonoin luku kylläkään ollut, epälooginen vain (mikseivät he kaivaneet viistosti ylös..?)
"Abkat jatkoivat kaivamista" hih.
Ei se mielestäni huonoin luku kylläkään ollut, epälooginen vain (mikseivät he kaivaneet viistosti ylös..?)
"Abkat jatkoivat kaivamista" hih.
Kreach
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 67 -
10.12.2008 klo 16:59:02
Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen melkoisen pettynyt, anteeksi vain. Tämä viimeisin luku nyt ainakin oli aivan täysin:
"AKU!" sanoi Aku.
"KAiv"
"ÄLKÄÄ SANOKO SITÄ" Ankanpojat huusivat
"Joo, ei sanotasi kaiv."
"ÄLKÄÄ VIITSIKÖ" yms.
Melko vuoropuhelua ja lisäksi väkisinväännettyä ja tylsähköä, varsinkin kun vitsi on aina sama. Prologi vaikutti niin mielenkiintoiselta... Odotin sen jälkeen paljon jännittävämpää ja jotenkin tunnelmallisempaa seikkailua. Nyt tässä ei pahemmin kuvausta ole ja luvut ovat todellakin lyhyitä - varsinkin viimeisin. Jos olisit keksinyt idean.. noin 2 kuukautta ennen joulukuuta ja kirjoittanut huolella, tarinasta olisi varmasti tullut hyvä. Nyt hieman aksu Ankan tarinoiden vivahdetta ja perinnön tapaista väkisinvääntyvyyttä. Tiedän, että itse olet sitä mieltä, että tarina on huono. Ei tämä nyt huono ole, mutta kehno siihen nähden, mitä odotin. Sanoin nyt suoraa mitä mieltä olen, kun pyysit.
Toivon, että tämä uusin tarinasi Aarre maailman rajalla (olikos nimi noin?) olisi paljon, paljon parempi. Itsellä on nyt melkoinen laiskuus, sillä Yllättävän leirin kolmoslukua ei millään nyt pysty tekemään, mutta kyllä sekin sieltä ajallaan tulee.
"AKU!" sanoi Aku.
"KAiv"
"ÄLKÄÄ SANOKO SITÄ" Ankanpojat huusivat
"Joo, ei sanotasi kaiv."
"ÄLKÄÄ VIITSIKÖ" yms.
Melko vuoropuhelua ja lisäksi väkisinväännettyä ja tylsähköä, varsinkin kun vitsi on aina sama. Prologi vaikutti niin mielenkiintoiselta... Odotin sen jälkeen paljon jännittävämpää ja jotenkin tunnelmallisempaa seikkailua. Nyt tässä ei pahemmin kuvausta ole ja luvut ovat todellakin lyhyitä - varsinkin viimeisin. Jos olisit keksinyt idean.. noin 2 kuukautta ennen joulukuuta ja kirjoittanut huolella, tarinasta olisi varmasti tullut hyvä. Nyt hieman aksu Ankan tarinoiden vivahdetta ja perinnön tapaista väkisinvääntyvyyttä. Tiedän, että itse olet sitä mieltä, että tarina on huono. Ei tämä nyt huono ole, mutta kehno siihen nähden, mitä odotin. Sanoin nyt suoraa mitä mieltä olen, kun pyysit.
Toivon, että tämä uusin tarinasi Aarre maailman rajalla (olikos nimi noin?) olisi paljon, paljon parempi. Itsellä on nyt melkoinen laiskuus, sillä Yllättävän leirin kolmoslukua ei millään nyt pysty tekemään, mutta kyllä sekin sieltä ajallaan tulee.
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 68 -
10.12.2008 klo 18:31:05
Huoh, en kyllä tiedä kauanko enää jaksan. Luvuista tulee aina vain huonompia ja huonompia, eikä parannuskaan onnistu, kun ideoitakaan ei löydy. Ääh, mitä tässä voi enää tehdä.. Joo, alkaa kieltämättä mennä överiksi, ei tuo AMR -tarinankaan kirjoitus meinaa onnistua samaan aikaan tämän kanssa. Eilen kun kirjoitin ensimmäistä lukua, huomasin vasta lopetettuani kirjoittaneeni siihen joulukalenterin seuraavaa luukkua :P Jos tätä pitäisi Aksun tarinaan verrata, niin se ansaitsisi pyöreän kympin tämän rinnalla.
EmRA
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 69 -
10.12.2008 klo 19:29:02
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaHuoh, en kyllä tiedä kauanko enää jaksan. Luvuista tulee aina vain huonompia ja huonompia, eikä parannuskaan onnistu, kun ideoitakaan ei löydy. Ääh, mitä tässä voi enää tehdä.. Joo, alkaa kieltämättä mennä överiksi, ei tuo AMR -tarinankaan kirjoitus meinaa onnistua samaan aikaan tämän kanssa. Eilen kun kirjoitin ensimmäistä lukua, huomasin vasta lopetettuani kirjoittaneeni siihen joulukalenterin seuraavaa luukkua :P Jos tätä pitäisi Aksun tarinaan verrata, niin se ansaitsisi pyöreän kympin tämän rinnalla.
OTAN SIIS VASTUUN PROJEKTISI VIIMEISTELYYN
Joulukalenteri, luukut 10-24
TEH XMAS CAME AND DUCKS WERE HAPPY AND GOT
PRESENTS AND ALL MEET SANTY CLOUSE ADN IN
TEH EDN DODNULD DUX TODL TEH WELL JOEK ADN
EVRYWUN WUZ LIEK LOLI
And then Donald was a zombie.
Sori offtopic. Mutta, jos et halua tehdä tätä loppuun, ei kukaan sinua ole pakottamassa.
(Ja itseasiassa meriseikkailutarinasi kuulosti paljon paremmalta)
Eli tee kuten tahdot. Luen loppuun jokatapauksessa, vaikka en joka lukua kommentoisikaan.
OTAN SIIS VASTUUN PROJEKTISI VIIMEISTELYYN
Joulukalenteri, luukut 10-24
TEH XMAS CAME AND DUCKS WERE HAPPY AND GOT
PRESENTS AND ALL MEET SANTY CLOUSE ADN IN
TEH EDN DODNULD DUX TODL TEH WELL JOEK ADN
EVRYWUN WUZ LIEK LOLI
And then Donald was a zombie.
Sori offtopic. Mutta, jos et halua tehdä tätä loppuun, ei kukaan sinua ole pakottamassa.
(Ja itseasiassa meriseikkailutarinasi kuulosti paljon paremmalta)
Eli tee kuten tahdot. Luen loppuun jokatapauksessa, vaikka en joka lukua kommentoisikaan.
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 70 -
10.12.2008 klo 20:30:40
ÄÄÄÄÄÄ, enhän tätä keskenkään voi jättää, mikäs joulukalenteri se sellainen olisi, josta loppuisivat luukut kymmenennen päivän kohdalla? >:(
Kunhan vain autatte keksimään hyviä ideoita tarinaa, näitä voi ihan vapaasti lähetellä yksärillä.
Kunhan vain autatte keksimään hyviä ideoita tarinaa, näitä voi ihan vapaasti lähetellä yksärillä.
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 71 -
10.12.2008 klo 21:32:35
Huoh.. tähän lukuun en mitään vitsiä edes yrittänyt laittaa, vaan tein tästä koko tarinan kannalta
aika tärkeän luvun. Kuitenkin, olen itse suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, ainakin tämä osa on
paljon parempi kuin edellinen pohjanoteeraus.
Kymmenes luukku - Lelupaja
Ankat olivat vaellelleet sokkeloisessa tunneliverkostossa monie tunteja. Lopulta he olivat pysähtyneet tunneliin nukkumaan. Aamulla he jatkoivat matkaa,
kunnes saapuivat pienen puisen luukun luo.
"Taisimme tulla tien päähän" Roope totesi nähdessään luukun. Tie päättyi luukun luo, joten enempää mahdollisuuksia heillä ei ollut. Roope koputti
lattialuukkuun, mutta vastausta ei kuulunut.
"Ainakin selvä meteli sieltä kuuluu" Aku sanoi kuunnellessaan korvat höröllä. Luukun toiselta puolelta kuului puheensorinaa, ja muita mitä omituisempia ääniä, kuten
torven toitotusta, paperin repimistä ja jopa norsun töräytyksiä.
"Mikä hullujen huone tuolla on, aivan kuin olisin kuullut leijonan karjaisun" Roope sanoi ihmeissään. Luukun takaa kuului niin monenlaisia ääniä, että oli hankala tunnistaa kaikkia.
"Ehkä siellä on sirkus?" Aku ehdotti, muttei tälläkään kertaa saanut kannatusta ehdotukselleen.
"Korvatunturillako sirkus? Saanen nauraa, Aku" Samassa kuitenkin luukku pamahti auki ja sieltä kurkkasi pieni tonttulakkipäinen hahmo, jolla oli valkea parin sentin mittainen
parta. Hahmo viittoi heitä kapuamaan tikkaita ylös. Ankat tekivät työtä käskettyä ja kiipesivät tikapuita ylös. He saapuivat jalkapallokentän kokoiseen huoneeseen, joak oli
täynnä erilaisia vempeleitä, hyllyittäin leluja ja tuhansittain niitä valmistavia tonttuja.
"Tervetuloa Korvatunturin lelupajaan, muukalaiset!" tonttu julisti täysin ällikällä lyödyille ankoille.
"Tu-tuota.. mitähän tähän nyt sanoisi?" Roope sai suustaan ihmetykseltään. Pojat sen sijaan hyppivät piirissä riemusta; vihdoinkin he olivat päässeet joulupukin pajaan.
Tonttu esitteli ankoille paikkoja. Hän näytti muunmuassa paikan, missä leluja valmistettiin, useat hienot leluhyllyt lahjapakkaamon sekä maan mahtavimman karkkivalikoiman, josta ankat saivat vierailunsa kunniaksi ottaa kilon karkkia per nokka.
"Kiva kun pääsitte vierailulle, tosin ihmettelen tapaanne tulla tänne" tonttu sanoi iloissaan, kun he olivat saapuneet levähdyspaikalle. Kuitenkin pian hänen
ilonsa vaihtui huolestuneeseen ilmeeseen.
"Kuitenkin meillä on yksi ongelma.." tonttu sanoi jo hieman huolestuneemmalla äänensävyllä. "Nimittäin joulupukki.. hänestä ei ole kuulunut sen marraskuun viimeisen päivän
jälkeen, kun hän lähti rekiretkelle. Hän asustaa pienessä mökissä metsän siimeksessä, ja aina jouluisin hän asettuu tänne tukikohtaansa hoitamaan jouluaskareita. Hän saapui marraskuun viimeisenä päivänä, lähti pian sen jälkeen rekiretkelle, eikä ole sen jälkeen palannut" tonttu selitti huolissaan.
"Kuulostaa kyllä pahalta... ehkä hänelle on sattunut jotain" Roope epäili. Tonttu nyökkäsi.
"Näin menin pelkäämme. Ongelmana tosin on, ettemme voi auttaa häntä, sillä lumi on peittänyt pajan alleen, emmekä pääse edes ulos etsimään häntä"
"Me voimme auttaa" pojat sanoivat innoissaan. He olivat aina valmiit kunnon seikkailuun.
"Oletteko tosissanne?" tonttu kysyi. Hänen ilmeensä alkoi jo kirkastua.
"Tottahan toki. Meillä on tuossa tunneli, jonka kautta pääsemme ulos. Sitten voimmekin lähteä etsimään pukkia"
"Hienoa, hienoa. Saatte kaikki ottaa vaikka viisi kiloa karkkia lisää palkinnoksi!" tonttu iloitsi ja tarjosi ankoille karkkia.
"Ei kiitos, emme ota vielä, emmehän ole vielä edes pelastaneet pukkia" Tupu kieltäytyi kohteliaasti karkista.
"Hyvä on. Joulun kohtalo on teidän käsissänne" Näin ankat poistuivat lattialuukusta takaisin tunneliin ja joulupukin metsästys voisi alkaa!
Ankat saivat tehtäväkseen etsiä joulupukki. Tehtävä voi olla vaikea, sillä lunta on edelleen paljon, eikä pukin tarkasta olinpaikasta ole mitään tietoa. Miten ankat tästä selviävät? - Joulukalenterin yhdestoista luukku avataan huomenna!
aika tärkeän luvun. Kuitenkin, olen itse suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, ainakin tämä osa on
paljon parempi kuin edellinen pohjanoteeraus.
Kymmenes luukku - Lelupaja
Ankat olivat vaellelleet sokkeloisessa tunneliverkostossa monie tunteja. Lopulta he olivat pysähtyneet tunneliin nukkumaan. Aamulla he jatkoivat matkaa,
kunnes saapuivat pienen puisen luukun luo.
"Taisimme tulla tien päähän" Roope totesi nähdessään luukun. Tie päättyi luukun luo, joten enempää mahdollisuuksia heillä ei ollut. Roope koputti
lattialuukkuun, mutta vastausta ei kuulunut.
"Ainakin selvä meteli sieltä kuuluu" Aku sanoi kuunnellessaan korvat höröllä. Luukun toiselta puolelta kuului puheensorinaa, ja muita mitä omituisempia ääniä, kuten
torven toitotusta, paperin repimistä ja jopa norsun töräytyksiä.
"Mikä hullujen huone tuolla on, aivan kuin olisin kuullut leijonan karjaisun" Roope sanoi ihmeissään. Luukun takaa kuului niin monenlaisia ääniä, että oli hankala tunnistaa kaikkia.
"Ehkä siellä on sirkus?" Aku ehdotti, muttei tälläkään kertaa saanut kannatusta ehdotukselleen.
"Korvatunturillako sirkus? Saanen nauraa, Aku" Samassa kuitenkin luukku pamahti auki ja sieltä kurkkasi pieni tonttulakkipäinen hahmo, jolla oli valkea parin sentin mittainen
parta. Hahmo viittoi heitä kapuamaan tikkaita ylös. Ankat tekivät työtä käskettyä ja kiipesivät tikapuita ylös. He saapuivat jalkapallokentän kokoiseen huoneeseen, joak oli
täynnä erilaisia vempeleitä, hyllyittäin leluja ja tuhansittain niitä valmistavia tonttuja.
"Tervetuloa Korvatunturin lelupajaan, muukalaiset!" tonttu julisti täysin ällikällä lyödyille ankoille.
"Tu-tuota.. mitähän tähän nyt sanoisi?" Roope sai suustaan ihmetykseltään. Pojat sen sijaan hyppivät piirissä riemusta; vihdoinkin he olivat päässeet joulupukin pajaan.
Tonttu esitteli ankoille paikkoja. Hän näytti muunmuassa paikan, missä leluja valmistettiin, useat hienot leluhyllyt lahjapakkaamon sekä maan mahtavimman karkkivalikoiman, josta ankat saivat vierailunsa kunniaksi ottaa kilon karkkia per nokka.
"Kiva kun pääsitte vierailulle, tosin ihmettelen tapaanne tulla tänne" tonttu sanoi iloissaan, kun he olivat saapuneet levähdyspaikalle. Kuitenkin pian hänen
ilonsa vaihtui huolestuneeseen ilmeeseen.
"Kuitenkin meillä on yksi ongelma.." tonttu sanoi jo hieman huolestuneemmalla äänensävyllä. "Nimittäin joulupukki.. hänestä ei ole kuulunut sen marraskuun viimeisen päivän
jälkeen, kun hän lähti rekiretkelle. Hän asustaa pienessä mökissä metsän siimeksessä, ja aina jouluisin hän asettuu tänne tukikohtaansa hoitamaan jouluaskareita. Hän saapui marraskuun viimeisenä päivänä, lähti pian sen jälkeen rekiretkelle, eikä ole sen jälkeen palannut" tonttu selitti huolissaan.
"Kuulostaa kyllä pahalta... ehkä hänelle on sattunut jotain" Roope epäili. Tonttu nyökkäsi.
"Näin menin pelkäämme. Ongelmana tosin on, ettemme voi auttaa häntä, sillä lumi on peittänyt pajan alleen, emmekä pääse edes ulos etsimään häntä"
"Me voimme auttaa" pojat sanoivat innoissaan. He olivat aina valmiit kunnon seikkailuun.
"Oletteko tosissanne?" tonttu kysyi. Hänen ilmeensä alkoi jo kirkastua.
"Tottahan toki. Meillä on tuossa tunneli, jonka kautta pääsemme ulos. Sitten voimmekin lähteä etsimään pukkia"
"Hienoa, hienoa. Saatte kaikki ottaa vaikka viisi kiloa karkkia lisää palkinnoksi!" tonttu iloitsi ja tarjosi ankoille karkkia.
"Ei kiitos, emme ota vielä, emmehän ole vielä edes pelastaneet pukkia" Tupu kieltäytyi kohteliaasti karkista.
"Hyvä on. Joulun kohtalo on teidän käsissänne" Näin ankat poistuivat lattialuukusta takaisin tunneliin ja joulupukin metsästys voisi alkaa!
Ankat saivat tehtäväkseen etsiä joulupukki. Tehtävä voi olla vaikea, sillä lunta on edelleen paljon, eikä pukin tarkasta olinpaikasta ole mitään tietoa. Miten ankat tästä selviävät? - Joulukalenterin yhdestoista luukku avataan huomenna!
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 72 -
11.12.2008 klo 21:32:09
Tästä tuli aika lyhyt luku, mutta tarkoitus olikin vain tehdä pieni johdanto ankkojen matkaan
etsimään joulupukkia.
Yhdestoista luukku - Operaatio Joulupukki
Ankat olivat edellisenä päivänä saaneet tehtävän; heidän tulisi etsiä kadonnut joulupukki ja viedä hänet lelupajalle, ennenkuin on liian myöhäistä. Aamulla ankat heräsivät
varhain ja alkoivat pakata kamppeitaan, sillä he saattaisivat joutua yöpymään metsässäkin, mikäli he menisivät niinkin kauas. Roope oli pakannut mukaansa teltan, johon
kaikki viisi mahtuivat hyvin nukkumaan. Kuuden aikoihin ankat astuivat tavaroineen ulos ja lukitsivat mökin oven.
"Noh, Roope-setä, miten pääsemme matkaan?" Tupu kysyi. Heillä kaikilla oli painava lasti kannettavanaan, kuka nyt kävellen haluaisi mennä?
"Aivan, kävely olisi liian rankkaa.." Roope huomasi, kun muisti millaiset määrät tavaraa heillä oli mukanaan. Yhtäkkiähän alkoi kaivaa taskuaan ja otti sieltä esiin puisen
pillin. Hän puhalsi pillistä kimeän ja korviaviiltävän äänen, jonka seurauksena metsästä heidän luokseen saapui kaksi poroa.
Aku ja pojat olivat ihmeissään, sillä he eivät ymmärtäneet, miten Roope sai puupillin avulla kutsuttua poroja hätiin. Kuitenkin, Roope kiinnitti porot hihnaan, haki varastosta
suuren kelkan, johon he kaikki plus tavarat mahtuivat, sitoi sen kiinni hihnaan ja matka voisi alkaa. Ankat lastasivat tavarat kelkkaan ja istuivat itse siihen peräkanaa.
Roope puhalsi pilliin lyhyen, kimeän äänen, jolloin porot lähtivät liikkeelle.
"Operaatio Joulupukki alkaa!" ankanpojat huusivat yhteen ääneen porojen juostessa kovaa vauhtia metsän pimentoon.
Kymmenisen kilometriä kuljettuaan, ankat olivat lähestulkoon keskellä metsää. Roope puhalsi pilliin ja porot pysähtyivät. Ankat nousivat kyydistä onnistuneesti, kaikki paitsi Aku, joka onnistui kompastumaan hihnaan ja törmäsi suoraan mäntyyn. Hän pökertyi hetkeksi, mutta tokeni pian.
"Jatketaan hetken aikaa jalan, ja annetaan porojen levätä. Tutkitaan tämä alue joka puolelta noin kilometrin säteeltä" Roope sanoi. "Tupu ja Hupu, te menette tuohon suuntaan" Roope sanoi osoittaen heille suuntaa. "Lupu ja Aku, te menette tuonne" hän jatkoi ja osoitti taas suuntaa. Kun ankat olivat lähteneet omiin suuntiinsa, Roope huokaisi itsekseen;
"Ja minä taidan mennä tuonne" Hän lähti kävelemään omaan suuntaansa. Pian hän kuitenkin pysähtyi ja huusi vielä kovalla äänelä muille;
"Etsimisaikaa on kaksi päivää - tavataan tällä aukiolla 13. joulukuuta, iltakuudelta!" Ankat nyökkäsivät hyväksymisen merkiksi ja jatkoivat matkaansa. Roope
mietti itsekseen kullankaivuuta, joka oli jäänyt kokonaan välistä, vaikka se oli heidän pääsyynsä Korvatunturille tuloon.
"Huoh.." Roope huokaisi ja pyyhki kullankaivuun mielestään. Pukin löytäminen oli nyt tärkeintä.
Ankat lähtivät kolmeen eri suuntaan etsiäkseen joulupukkia. Matkan varrella kuitenkin sattuu ja tapahtuu...
- Joulukalenterin kahdestoista luukku avataan huomenna!
etsimään joulupukkia.
Yhdestoista luukku - Operaatio Joulupukki
Ankat olivat edellisenä päivänä saaneet tehtävän; heidän tulisi etsiä kadonnut joulupukki ja viedä hänet lelupajalle, ennenkuin on liian myöhäistä. Aamulla ankat heräsivät
varhain ja alkoivat pakata kamppeitaan, sillä he saattaisivat joutua yöpymään metsässäkin, mikäli he menisivät niinkin kauas. Roope oli pakannut mukaansa teltan, johon
kaikki viisi mahtuivat hyvin nukkumaan. Kuuden aikoihin ankat astuivat tavaroineen ulos ja lukitsivat mökin oven.
"Noh, Roope-setä, miten pääsemme matkaan?" Tupu kysyi. Heillä kaikilla oli painava lasti kannettavanaan, kuka nyt kävellen haluaisi mennä?
"Aivan, kävely olisi liian rankkaa.." Roope huomasi, kun muisti millaiset määrät tavaraa heillä oli mukanaan. Yhtäkkiähän alkoi kaivaa taskuaan ja otti sieltä esiin puisen
pillin. Hän puhalsi pillistä kimeän ja korviaviiltävän äänen, jonka seurauksena metsästä heidän luokseen saapui kaksi poroa.
Aku ja pojat olivat ihmeissään, sillä he eivät ymmärtäneet, miten Roope sai puupillin avulla kutsuttua poroja hätiin. Kuitenkin, Roope kiinnitti porot hihnaan, haki varastosta
suuren kelkan, johon he kaikki plus tavarat mahtuivat, sitoi sen kiinni hihnaan ja matka voisi alkaa. Ankat lastasivat tavarat kelkkaan ja istuivat itse siihen peräkanaa.
Roope puhalsi pilliin lyhyen, kimeän äänen, jolloin porot lähtivät liikkeelle.
"Operaatio Joulupukki alkaa!" ankanpojat huusivat yhteen ääneen porojen juostessa kovaa vauhtia metsän pimentoon.
Kymmenisen kilometriä kuljettuaan, ankat olivat lähestulkoon keskellä metsää. Roope puhalsi pilliin ja porot pysähtyivät. Ankat nousivat kyydistä onnistuneesti, kaikki paitsi Aku, joka onnistui kompastumaan hihnaan ja törmäsi suoraan mäntyyn. Hän pökertyi hetkeksi, mutta tokeni pian.
"Jatketaan hetken aikaa jalan, ja annetaan porojen levätä. Tutkitaan tämä alue joka puolelta noin kilometrin säteeltä" Roope sanoi. "Tupu ja Hupu, te menette tuohon suuntaan" Roope sanoi osoittaen heille suuntaa. "Lupu ja Aku, te menette tuonne" hän jatkoi ja osoitti taas suuntaa. Kun ankat olivat lähteneet omiin suuntiinsa, Roope huokaisi itsekseen;
"Ja minä taidan mennä tuonne" Hän lähti kävelemään omaan suuntaansa. Pian hän kuitenkin pysähtyi ja huusi vielä kovalla äänelä muille;
"Etsimisaikaa on kaksi päivää - tavataan tällä aukiolla 13. joulukuuta, iltakuudelta!" Ankat nyökkäsivät hyväksymisen merkiksi ja jatkoivat matkaansa. Roope
mietti itsekseen kullankaivuuta, joka oli jäänyt kokonaan välistä, vaikka se oli heidän pääsyynsä Korvatunturille tuloon.
"Huoh.." Roope huokaisi ja pyyhki kullankaivuun mielestään. Pukin löytäminen oli nyt tärkeintä.
Ankat lähtivät kolmeen eri suuntaan etsiäkseen joulupukkia. Matkan varrella kuitenkin sattuu ja tapahtuu...
- Joulukalenterin kahdestoista luukku avataan huomenna!
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 73 -
13.12.2008 klo 09:54:51
Näin tässä sitten lopulta pääsi käymään, tiesin että tällainen tilanne tulisi jossain vaiheessa eteen;
Meillä on siis serkkumme koko viikonlopun, ja eilen jo oli paljon kiireitä, joten niin kävi, että en ehtinyt laittaa uusinta luukkua tänne, joten tänään ilmestyy samalla eilisen ja tämän päivän luukku, toivon että ehtisin edes ne julkaista, ettei käivisi niin, kuin eräällä toisella foorumilla kirjoittamalleni joulukalenterille, joka lopulta loppui siihen, että kiireiden takia oli viikon luukut kirjoittamatta :p
Meillä on siis serkkumme koko viikonlopun, ja eilen jo oli paljon kiireitä, joten niin kävi, että en ehtinyt laittaa uusinta luukkua tänne, joten tänään ilmestyy samalla eilisen ja tämän päivän luukku, toivon että ehtisin edes ne julkaista, ettei käivisi niin, kuin eräällä toisella foorumilla kirjoittamalleni joulukalenterille, joka lopulta loppui siihen, että kiireiden takia oli viikon luukut kirjoittamatta :p
Aku Vankka
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 74 -
13.12.2008 klo 22:43:29
Tuli kiire kirjoittaa ja siksi ei löydy mitään pitkää, eikä kovin mahtavaakaan osaa. Koska eilisen luukku jäi kiireiden takia julkaisematta, julkaisen tässä samassa pötkössä sekä eilisen että tämän päivän luukut. Molemmat ovat vain lyhyet pätkät samasta tarinasta, mutta huomisen luukkuun lupaan jännitystä ja toimintaa, en pelkästään siksi että huomenna on syntymäpäiväni, vaan myös siksi, että juoni kulkee siihen malliin :)
Kahdestoista luukku - Joulupukkia etsimässä (1/2)
Ankat olivat lähteneet kolmeen eri suuntaan etsimään kadonnutta joulupukkia. Jokaiselle ryhmälle oli annettu teltta, jossa he voisivat yöpyä. Sovittu kokoontumisaika
olisi 13. joulukuuta, iltakuudelta aukiolla, minne he olivat jättäneet porovaljakkonsa. Roope oli lähtenyt yksin metsään;
"Jollei jouluna ole lunta..." Roope hyräili jälleen itsekseen. Hän käveli samalla rauhalliseen tahtiin ympäri metsikköä ja tähyili välillä ympärilleen. Minkäänlaista hökkeliä,
missä pukki voisi olla, ei näkynyt. Roope jatkoi matkaansa. Hän alkoi pian myös heilutella kävelykeppiään hyräilemänsä kappaleen tahtiin. Vaikka Roope olisi halunnut,
ei hän olisi kovinkaan paljoa lujempaa päässyt, sillä paksussa hangessa oli hankalaa kävellä. Roopen kuitenkin yllätti pian tuttu murina; sama karhu, jonka Roope oli
edelliselle mökilleen saapuessaan häätänyt, oli tullut takaisin - entistäkin vihaisempana. Se lähestyi Roopea uhkaavasti, hidasta vauhtia ja murisi samalla.
Roope perääntyi aluksi muutamia askelia, kunnes päätti ajaa karhun pois samalla tavalla, kuin aikaisemminkin. Hän astui seuraavaksi muutaman askeleen eteen, kunnes
oli aivan karhun vieressä. Sitten Roope sanoi;
"Hus, mene pois!" Karhu ei kuitenkaan ottanut sitä kuuleviin korviinsa, vaan nousi takatassuilleen ja murisi pahaenteisesti kovaan ääneen. Roope säikähti karhua niin, että
kaatui pyrstö edellä hankeen ja jäi siihen toljottamaan. Karhu oli juuri hyökkäämässä, kunnes Roopen onni kääntyi; kuin ihmeen kaupalla, puu karhun takana alkoi uhkaavasti heilua, kunnes kaatui ja kaatoi karhun maahan. Roope pakeni tilaisuuden tullen kauas eteenpäin, kunnes karhun jäätyä taakseen hän huokasi helpotuksesta.
"Karu paikka tämä Korvatunturi" hän sanoi ja jatkoi rauhallisin mielin matkaa.
Roope sai karhun kimppuunsa, mutta ei löytänyt joulupukkia. Miten Aku ja Lupu pärjäävät? Entäs Tupu ja Hupu?
- Joulukalenterin kolmastoista luukku avataan huomenna!
Kolmastoista luukku - Joulupukkia etsimässä (2/2)
Kolmastoista aamu valkenee. Lupu ja Aku tallustelevat metsässä ja raahaavat telttaa perässään, sillä Aku ei onnistunut saamaan sitä reppuun, eikä antanut Lupun
edes auttaa. Edellisenä päivänä he olivat heti aluksi pudonneet syvään kuoppaan, josta olivat päässeen pois Lupun neuvokkuuden ansiosta. Sen jälkeen
Aku oli (jälleen kerran) törmännyt epähuomiossa puuhun. Jälleen tilanteesta selvittiin Lupun neuvokkuden ja Sudenpentutaitojen avulla. Illansuussa he olivat vielä
kohdannet karhunkin, mutta jälleen kerran Lupu selvitti tilanteen ja he pääsivät lopulta leiriytymään.
Nyt he olivat matkalla jälleen, odottaen että löytäisivät joulupukin.
"Minnepäin olemme matkalla?" Aku kysäisi yhtäkkiä Lupulta. Lupu katsoi mukanaan olevaa kompassia ja totesi heidän olevan menossa länteen.
"Vai että länteen... pääasia ettei sentään kaivoon, siellä olemme käyneet joulukuun aikana vähän turhankin usein vierailulla"
"Unohdetaan nyt kaivot ja painutaan etsimään pukkia" Tupu sanoi.
"Sitähän me teemme tässä kokoajan" Aku vastasi ja he jatkoivat hiljalleen kävelyä. Matkan varrella he päätyivät taas melkein kuoppaan, törmäsivät kahdesti puuhun ja
onnistuivat vielä lumisodan aloittaa. Lopulta tuli aika kääntyä takaisin. Ainakaan toistaiseksi he eivät olleet joulupukkia löytäneet.
"Kuitenkin ne himputin tontut ovat huijanneet meidät tänne metsään hortoilemaan..." Aku jupisi kun he saapuivat aukiolle mistä olivat lähteneet. Kello oli viittä vaille kuusi.
Pian toisesta suunnasta tuli yltäpäältä lumessa oleva Roope. Hän oli päätynyt uppolumikohtaan ja jäänyt kinokseen kiinni kolmeksi tunniksi, ennenkuin oli päässyt pois.
He seisoskelivat porojen vieressä tovin, kunnes kello löi kuusi. Tupua ja Hupua ei näkynyt. He odottivat vielä hetken, kunnes kello oli puoli seitsemän. Heitä ei näkynyt
vieläkään. Roope ehdotti että he istuisivat kelkkaan odottamaan, sillä jatkuva seisominen väsyttäisi jalkoja. Ankat odottivat ja odottivat.. puoli kahdeksan aikoihin Roope alkoi kertoa tarinoita nuoruusvuosistaan ajanvietteeksi. Kuitenkin, kun kello löi yhdeksän, ankat pystyttivät isoimman teltan ja asettuivat sinne nukkumaan siinä toivossa, että
pojat tulisivat aamuun mennessä.
Lupun ja Akun matka sujui lukuisia kommelluksia lukuunottamatta hyvin. Mutta missä Tupu ja Hupu viipyvät? Mikä heitä viivästyttää?
Kaiken tuon ja paljon muuta saatte tietää huomisessa jännittävässä osassa.
- Joulukalenterin neljästoista luukku avataan huomenna!
Kahdestoista luukku - Joulupukkia etsimässä (1/2)
Ankat olivat lähteneet kolmeen eri suuntaan etsimään kadonnutta joulupukkia. Jokaiselle ryhmälle oli annettu teltta, jossa he voisivat yöpyä. Sovittu kokoontumisaika
olisi 13. joulukuuta, iltakuudelta aukiolla, minne he olivat jättäneet porovaljakkonsa. Roope oli lähtenyt yksin metsään;
"Jollei jouluna ole lunta..." Roope hyräili jälleen itsekseen. Hän käveli samalla rauhalliseen tahtiin ympäri metsikköä ja tähyili välillä ympärilleen. Minkäänlaista hökkeliä,
missä pukki voisi olla, ei näkynyt. Roope jatkoi matkaansa. Hän alkoi pian myös heilutella kävelykeppiään hyräilemänsä kappaleen tahtiin. Vaikka Roope olisi halunnut,
ei hän olisi kovinkaan paljoa lujempaa päässyt, sillä paksussa hangessa oli hankalaa kävellä. Roopen kuitenkin yllätti pian tuttu murina; sama karhu, jonka Roope oli
edelliselle mökilleen saapuessaan häätänyt, oli tullut takaisin - entistäkin vihaisempana. Se lähestyi Roopea uhkaavasti, hidasta vauhtia ja murisi samalla.
Roope perääntyi aluksi muutamia askelia, kunnes päätti ajaa karhun pois samalla tavalla, kuin aikaisemminkin. Hän astui seuraavaksi muutaman askeleen eteen, kunnes
oli aivan karhun vieressä. Sitten Roope sanoi;
"Hus, mene pois!" Karhu ei kuitenkaan ottanut sitä kuuleviin korviinsa, vaan nousi takatassuilleen ja murisi pahaenteisesti kovaan ääneen. Roope säikähti karhua niin, että
kaatui pyrstö edellä hankeen ja jäi siihen toljottamaan. Karhu oli juuri hyökkäämässä, kunnes Roopen onni kääntyi; kuin ihmeen kaupalla, puu karhun takana alkoi uhkaavasti heilua, kunnes kaatui ja kaatoi karhun maahan. Roope pakeni tilaisuuden tullen kauas eteenpäin, kunnes karhun jäätyä taakseen hän huokasi helpotuksesta.
"Karu paikka tämä Korvatunturi" hän sanoi ja jatkoi rauhallisin mielin matkaa.
Roope sai karhun kimppuunsa, mutta ei löytänyt joulupukkia. Miten Aku ja Lupu pärjäävät? Entäs Tupu ja Hupu?
- Joulukalenterin kolmastoista luukku avataan huomenna!
Kolmastoista luukku - Joulupukkia etsimässä (2/2)
Kolmastoista aamu valkenee. Lupu ja Aku tallustelevat metsässä ja raahaavat telttaa perässään, sillä Aku ei onnistunut saamaan sitä reppuun, eikä antanut Lupun
edes auttaa. Edellisenä päivänä he olivat heti aluksi pudonneet syvään kuoppaan, josta olivat päässeen pois Lupun neuvokkuuden ansiosta. Sen jälkeen
Aku oli (jälleen kerran) törmännyt epähuomiossa puuhun. Jälleen tilanteesta selvittiin Lupun neuvokkuden ja Sudenpentutaitojen avulla. Illansuussa he olivat vielä
kohdannet karhunkin, mutta jälleen kerran Lupu selvitti tilanteen ja he pääsivät lopulta leiriytymään.
Nyt he olivat matkalla jälleen, odottaen että löytäisivät joulupukin.
"Minnepäin olemme matkalla?" Aku kysäisi yhtäkkiä Lupulta. Lupu katsoi mukanaan olevaa kompassia ja totesi heidän olevan menossa länteen.
"Vai että länteen... pääasia ettei sentään kaivoon, siellä olemme käyneet joulukuun aikana vähän turhankin usein vierailulla"
"Unohdetaan nyt kaivot ja painutaan etsimään pukkia" Tupu sanoi.
"Sitähän me teemme tässä kokoajan" Aku vastasi ja he jatkoivat hiljalleen kävelyä. Matkan varrella he päätyivät taas melkein kuoppaan, törmäsivät kahdesti puuhun ja
onnistuivat vielä lumisodan aloittaa. Lopulta tuli aika kääntyä takaisin. Ainakaan toistaiseksi he eivät olleet joulupukkia löytäneet.
"Kuitenkin ne himputin tontut ovat huijanneet meidät tänne metsään hortoilemaan..." Aku jupisi kun he saapuivat aukiolle mistä olivat lähteneet. Kello oli viittä vaille kuusi.
Pian toisesta suunnasta tuli yltäpäältä lumessa oleva Roope. Hän oli päätynyt uppolumikohtaan ja jäänyt kinokseen kiinni kolmeksi tunniksi, ennenkuin oli päässyt pois.
He seisoskelivat porojen vieressä tovin, kunnes kello löi kuusi. Tupua ja Hupua ei näkynyt. He odottivat vielä hetken, kunnes kello oli puoli seitsemän. Heitä ei näkynyt
vieläkään. Roope ehdotti että he istuisivat kelkkaan odottamaan, sillä jatkuva seisominen väsyttäisi jalkoja. Ankat odottivat ja odottivat.. puoli kahdeksan aikoihin Roope alkoi kertoa tarinoita nuoruusvuosistaan ajanvietteeksi. Kuitenkin, kun kello löi yhdeksän, ankat pystyttivät isoimman teltan ja asettuivat sinne nukkumaan siinä toivossa, että
pojat tulisivat aamuun mennessä.
Lupun ja Akun matka sujui lukuisia kommelluksia lukuunottamatta hyvin. Mutta missä Tupu ja Hupu viipyvät? Mikä heitä viivästyttää?
Kaiken tuon ja paljon muuta saatte tietää huomisessa jännittävässä osassa.
- Joulukalenterin neljästoista luukku avataan huomenna!
EmRA
Joulutarina (24-osainen joulukalenteritarina)
Viesti 75 -
13.12.2008 klo 23:58:19
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankka"Karu paikka tämä Korvatunturi" hän sanoi ja jatkoi rauhallisin mielin matkaa.
Karumpi olisi jos olisit törmännyt rajavartioihin!
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaLupun ja Akun matka sujui lukuisia kommelluksia lukuunottamatta hyvin. Mutta missä Tupu ja Hupu viipyvät? Mikä heitä viivästyttää?
Kaiken tuon ja paljon muuta saatte tietää huomisessa jännittävässä osassa.
- Joulukalenterin neljästoista luukku avataan huomenna!
Kerrankin alkoi kunnolla jännittää ja odottamaan seuraavaa lukua todellisella innolla!
Syntymäpäiväsi tekee ihmeitään, onneksi olkoon!
Karumpi olisi jos olisit törmännyt rajavartioihin!
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaLupun ja Akun matka sujui lukuisia kommelluksia lukuunottamatta hyvin. Mutta missä Tupu ja Hupu viipyvät? Mikä heitä viivästyttää?
Kaiken tuon ja paljon muuta saatte tietää huomisessa jännittävässä osassa.
- Joulukalenterin neljästoista luukku avataan huomenna!
Kerrankin alkoi kunnolla jännittää ja odottamaan seuraavaa lukua todellisella innolla!
Syntymäpäiväsi tekee ihmeitään, onneksi olkoon!