Keskustelujen arkisto

Erittäin hyvä tarina, milloin lisäät seuraavan osan?
Tosi jännittävä juoni, ei löytynyt paljon kirjoitusvirheitä. :D

En ole vielä kommentoinut mahtavaa tarinaasi, joten teen sen nyt.
Alussa juttu oli hieman sekava (virhe luultavasti tyhmässä lukijassa), mutta loppua kohden paranee. Kuvailet asioita todella hyvin, eivätkä pienet kirjoitusvirheet haittaa asiaa juurikaan. Kertakaikkiaan loistava kokonaisuus. Itseltä ei kyllä luonnistuisi ::)

PS. Milloin olet aikeissa julkaista seuraavan osan?

Lainaus käyttäjältä: TribeLainaus käyttäjältä: PullasorsaPS. Milloin olet aikeissa julkaista seuraavan osan?
Turha kysyä, kun se lukee tuossa viestisi yläpuolella. Karhula sanoi julkaisevansa sen ensi viikolla.
Niinpä. No, ettei ihan offiksi menisi viesti niin sanon vielä, että aika tarkka aikataulu ilmestymiselle on 25.2-28.2.

Vai nyt tämä onkin jo saaga ;)

Olen jotenkin tylsistynyt näihin jatkotarinoihin (lukuunottamatta Ankkaselvityjiä), mutta yritän nyt pitkästä aikaa lukea jonninlaista kertomusta. Ajattelin kohdistaa silmäni tuohon trilogiasi osaan numero 5, eli Spitaalin kourissa.
Odotan innolla, eli siitä on parempi tulla hyvä! ;) Tähän osaan en jaksa enää tarttua. Voisitkos muuten kerrata seuraavassa osassa ihan aluksi Xuirin ja koko tarinasarjan vaiheet, niin uudempikin porukka pääsisi mukaan?

Trilogia on kolmioisainen, eli se ei tähän sovi.

Valitan, jos osassa on kirjoitusvirheitä. Nyt on varmistunut, ettei ylimääräistä osaa tule. Kommentit olisivat jälleen hyvin suotavia. Viimeinen osa ilmestyy sitten...joskus. ;D Hieman tavallista pidempi osa/luku jälleen.

11.osa: Xuirin muistot

Akusta tuntui siltä, että olisi ollut missä tahansa muualla sillä hetkellä, kuin siellä missä oli. Asetelma tuntui ylivoimaiselta, sillä neljää miestä vastaan hänellä ja pojilla ei olisi mitään mahdollisuutta, sillä ankanpojat vastasivat yhtä aikuista ankkaa.
”Sitoisitteko vanhemman ankan?” Xuir kysyi vaatimattoman oloisesti veljiltään, nykyisiltä rikoskumppaneiltaan. Rudolf ja Ridolf nyökkäsivät, Rudolf varmasti, kun taas Ridolf hieman epävarmemmin.
”Mitä aiot tehdä noille pikkuankoille?” Raul kysäisi. Ankanpojat tuhahtivat sanan ’pikkuankkojen’ kohdalla. Raul luuli, että Xuir ampuisi nämä, mutta niin ei käynytkään.
”Ajattelin ensin ampua heidät, mutta ajattelin, että olisi hauskempaa, jos heidät hoideltaisiin vanhemman ankan kanssa, eli sitokaa heidätkin”, Xuir totesi.

Raul nielaisi. Hän ei enää tiennyt mitä tehdä. Hän olisi halunnut auttaa pikkuankkoja, mutta ei voinut hyväksyä kohtaloaan olla pian tämän jälkeen kuollut. Silloin hän kuitenkin muisti Taunon, Taunon, joka oli pystynyt asettumaan häntä vastaan. Raul tajusi, että hän hyväksyisi kohtalonsa, jos pelastaisi ankat. Hänelle oli yksi ja sama kuolisiko hän, vai ajettaisiinko häntä ympäri maapallon niin kauan, että hänet olisi hoideltu. Hän ymmärsi, että vaikka olikin jo pettänyt luottamuksensa ankkoja kohtaan, tilanteen voisi vielä korjata. Niinpä hän kävi suunnitelmaansa.

Xuirin kasvoilla vallitsi voitollinen ilme. Kohta hän olisi viimein päässyt eroon ankoista. Aluksi hän oli luullut, ettei heistä olisi hänelle ollut vastusta. Niinpä hän oli ampunut vain Mikin, Hessun sekä sen typeryksen, Sisun. Hän oli kuitenkin pian älynnyt, ettei ankan kannattaisi olla hengissä. Niinpä hän oli hiipinyt tämän talolle, ja astunut sisään. Siellä olisin voinut keskittyä salaiseen aineeseeni, mutta mistä olisin voinut tietää, ettei tämä nukkunutkaan. Niinpä häivyin. Sitten mukaan tulivat nuo ipanat. Siitä lähtien kaikki oli mennyt päin metsää.

Kun karkasin teleporttini avulla vankilasta kostaakseni ankoille, nämä onnistuivatkin selviytymään siitä. Kun näin veljeni Rudolfin ja Ridolfin en kuitenkaan uskonut silmiäni. Niinpä otin yhteyttä vanhaan ystävääni Lukas Lähteenmäkeen, joka toimikin hyvin, kunnes luottamukseni häneen petti. Kun sain tietää hirmuvoimaisesta timanttikruunusta, halusin jotenkin päästä sen luo. Lukaksen kertoma luola olikin hyvä paikka, ja lopulta sainkin kruunun käsiini. Tiesin hänen jääneen kiinni, enkä halunnut todellakaan jäädä hänen epäillykseen. Niinpä kävin hakemassa hänet vankilasta. Luulin aluksi, että joutuisin hoitelemaan Lukaksen omin neuvoin, mutta sitten saapui onnenpotkuni. Eräänä iltana tapasin konnasuolla kävellessäni Aleksi Lintusen, joka sanoi auttavansa minua. Typeryksissäni menin kuitenkin kertomaan timanttikruunusta, Xuir ajatteli, kunnes lopulta tuhahti. Aleksi oli kuitenkin kompastunut lopulta omaan ansaansa. Tämän olisi kannattanut tietää, ettei tohtori Xuirille noin vain tulla sanomaan, että otan sen kruunun ja häivyn. Ei todellakaan. Tälläkin kertaa ne ankat saivat kuitenkin jotenkin sinivuokot paikalle.

Kun saavuin takaisin vankilaan, tiesin, että timanttikruunu olisi ikuisesti mennyttä. Niinpä päätin etsiä käteeni vankilan kirjastosta ”Vanhat tarut”-kirjan. Kirjastossa en kuitenkaan pystynyt lukemaan sitä, joten päätin salakuljettaa sen selliini. Aina iltaisin kaivoin sen sänkyni alta, ja tutkiskelin sitä. Löysin tarun vanhasta, mutta voimakkaasta vaatekaapista, jota tarun mukaan vartioi Arthur Ankka. Tiesin kuitenkin, että tarvitsisin jonkun luotettavan apurin, ja sellainenhan eteeni tulikin. Raul, joka kertoi minulle ankoista, jotka olivat hoitaneet hänet kiven taakse. Sen kuul,tuani tiesin, että voisin luottaa häneen. Niinpä suunnittelimme paon parissa päivässä. Vaikka vankilan piti olla mahtava, eikä sieltä pääsisi pakenemalla, minä, kuuluisa tohtori Xuir, olin saanut tietää, että iltaisin katolla oli vain pari vartijaa. Kaikki oli jälleen täydellistä, mutta sitten ankat saapuivat taas mukaan. Olimme sitä edellisenä iltana Raulin kanssa saapuneet sieppaamaan veljeni, jotka yllättäen halusivat liittyä joukkooni. Minähän en sitä kieltänyt.
Xuir hengitti vielä kerran syvään, jonka jälkeen hän astui ovesta ulos veljiensä kanssa, jättäen Raulin vartioimaan ankkoja. He ehtisivät vielä käydä paikalla, missä vaatekaappi oli ollut ja etsiä sen ympäristöstä esinettä, joka tekisi hänestä maailman herran.

Raul odotti hetken, kunnes askeleiden äänet vihdoin loppuivat. Sen jälkeen hän katsahti ankkoihin, jotka yrittivät saada itseään vapaaksi paksuista köysistä. Nämä luulivat Raulin tekevän heille jotain hirveää, kun tämä lähestyi heitä, mutta he saivat yllättyä. Raul avasikin heidän köytensä.

Raul avasi ensimmäisenä Akun köydet. Aku ponkaisi heti ylös tuolista ja yritti etsiä jotain millä voisi lyödä tätä. Sellainen löytyikin. Hänen kätensä osuivat vanhaan haravaan, ja siinä samassa Raul jo makasikin tajuttomana maassa. Aku juoksi heti tämän jälkeen avaamaan poikien köydet.

”Oletteko kunnossa?”, Aku kysyi.
”Tietysti”, pojat vastasivat. ”Mutta luulemme, että Raul ei”.
Aku katsahti tajuttomaan Rauliin, joka makasi maassa. ”Mitä te hänestä välitätte. Hänhän petti juuri luottamuksemme?” Aku ihmetteli. Samalla pojat pääsivät köysistä irti ja juoksivat heti Raulin luo.
Aku katsoi tapahtumaa ihmeissään. ”Luuletteko te todellakin yhä hänen olevan puolellamme?” Aku kysyi, muttei saanut vastausta.
Tupu kävi hakemassa köyden, jonka avulla he köyttivät yhdessä tajuttoman Raulin, joka ei ollut vieläkään herännyt.
”Kyllä me uskomme”, Tupu vastasi. ”Mutta emme silti ole täysin varmoja”.
Aku tuijotti ankanpoikia ihmeissään. Tuo, jos mikä oli ristiriitaista, Aku ajatteli, mutta ei jaksanut ajatella kauempaa noita sanoja. Hän oli nimittäin juuri huomannut, että Raulin resuisista housujen taskuista pilkisteli kännykkä.
Aku nosti kännykän ja katsoi oliko siinä enää akkua. Ihme ja kumma, akkua oli jäljellä.
”Tajuatteko te mitä tämä tarkoittaa? Tajuatteko?” Aku kysyi innoissaan. Pojat eivät olleet varmoja, joten eivät tehneet mitään.
”Me voimme soittaa poliiseille!” Aku huudahti innoissaan.

Eikä kestänyt aikaakaan, kun poliisiautojen äänet jo kantautuivat metsän keskellä olevalle talolle asti. Ankat ryntäsivät hyvin mielin ulos, sillä tiesivät, että nyt heillä oli ylivoima.

Silloin tapahtui kuitenkin jotain outoa. Maa alkoi täristä ja ilma täyttyi savusta. Metsän puut kaatuivat, ja ankat kadottivat suunnan minne olivat menossa. He eivät nähneet mitään muuta kuin suuren olion mustan varjon.

Sori tuplapostista, mutta nyt tulee ILMOITUSASIAA!
Eli tarinan viimeinen osa saattaa viivästyä hieman, mutta tarkoitus on saada se tänne tämän kuun aikana.
Myös Spitaalin kourissa-tarinasta hieman aikataulutietoa. Eli olisi tarkoitus saada tuon tarinan ensimmäinen osa tai prologi tänne joko huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Jos ei tuossa vaiheessa kuulu, tarina alkaa 1.6.2009. ;)