Minun arvosteluni tulee sitten viime vuoden Jouluparaati -lehdestä, tässä ja nyt.
Kansi
Kansi on Brancan käsialaa ja se on loistava. Ensinnäkin etukansi ja takakansi muodostavat yhdessä hienon kokonaiskuvan. Toiseksi värejä on käytetty paljon tehdäkseen kannen silmiinpistäväksi ja jouluiseksi, erityisesti värikkäät lahjapaketit tuovat jouluisuutta kuvaan. Myös lehden otsikko on muotoiltu kivan jouluiseksi.
Aku Ankka: Jouluateria mummolassa
Johtosarjana on Vic Lockmanin käsikirjoittama ja Tony Stroblin piirtämä Suomessa ennenjulkaisematon klassikko. Aika perinteinen joulusarja, kun ankat päätyvät lopulta Mummon luo syömään yhteistä jouluateriaa, mutta kuitenkin osin erikoinen, siitä kuitenkin plussaa. Piirrokset ovat taattua Stroblia, josta olen aina pitänyt, koska pidän Stroblin yksinkertaisesta ja omaperäisestä tyylistä. Juoni on muuten okei, mutta minua ei oikein miellyttänyt se, että joissakin kohdissa juoni "hyppii" liian nopeasti asiasta toiseen. Kokonaisuutena kuitenkin sarja on hyvän arvosanan arvoinen, plussaa vielä siitä, että se oli Suomessa ennenjulkaisematon.
Karhukopla: Mitä isot edellä...
Tämä Bernadon ja Lars Jensenin Karhukopla-sarja on harvinaisen hauska ja huvittava. Hauskan siitä tekee erityisesti Bernadon hauskat piirrokset Karhukoplan kämmäilyistä, Bernadon tyyli sopii tähän sarjaan oikein mainiosti. Juoni on aika ennalta arvattava, varsinkin sarjan loppu, ja tavanomainen Karhukoplasekoilu, mutta silti se on hauskaa luettavaa. Jenseniltä hieno idea yhdistää Karhukopla ja Pellen keksinnöt, josta ei yleensä seuraa hyvää. Kokonaisuutena sarja on leppoisa kymmensivuinen joulukinkun sulatteluun.
Roope-setä: Kuin kello
Mikäpä ei olisi sen parempaa kuin päättää lehti yhden sivun vitsisarjaan ja kun se on vieläpä hollantilaista käsialaa. Piirroksilla ei vitsisarjassa ole niinkään väliä, mutta käsikirjoituksella on väliä senkin edestä ja tässä vitsisarjassa on onnistuttu oikein hyvin. Jan Krusen idea on loistava ja kun siihen on saatu Roope vielä huiputtamaan alaistaan, vitsisarja on oikein mukava lopetus lehdelle. En olisi uskonut Roopesta, että hän jättäisi tekemättä kahden tunnin työt siirtämällä kellon viisareita, mutta kun on kerran joulu niin miksei. Plussaa tähän vitsiin tuo Roope ja ajan hyödyntäminen kellon viisareita siirtämällä.
Kirjoittaja
Aihe: Vankka-sedän joulukalenteri
(298 viestiä)
Mattiii
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 136 -
08.12.2009 klo 18:34:09
kirja
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 137 -
08.12.2009 klo 20:04:22
Avausviestissä mainittiin selkeästi, että kilpailu kestää aina 48 tuntia, ellei toisin mainita. Miksi nyt on tehty poikkeus ja arvosteluaika loppuu huomenna jo klo 17?
Uskomaton kiire. Toivottavasti saan edes arvosteltua kaikki tarinat. Ainakin arvostelustani tulee tynkä.
~kirja
Uskomaton kiire. Toivottavasti saan edes arvosteltua kaikki tarinat. Ainakin arvostelustani tulee tynkä.
~kirja
Aku Vankka
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 138 -
08.12.2009 klo 21:15:26
Tuotanoin. Johtuu varmaankin siitä, kun silloin alussa yksi kisan aloitus meni niin myöhäiselle. Yritän aina tunnilla tai parilla aikaistaa kisan loppumista niin, että jokainen kisa alkaisi/loppuisi klo 15-17 välillä. Se on tarkoituksena.
Vasta yksi osallistuja. Huomiseen klo 17:00 saakka on aikaa. Kahdeksas luukku tulossa pian.
Vasta yksi osallistuja. Huomiseen klo 17:00 saakka on aikaa. Kahdeksas luukku tulossa pian.
kirja
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 139 -
08.12.2009 klo 21:24:58
Sain kuin sainkin aikaan lupaamani tynkäarvostelun. Melkein mihinkään muuhun ei sitten aikani riittänytkään.
Arvostelussa uusin Teemataskari (21): Todellisia tonttuja
Kansi: Iloinen Aku selässään lahjasäkki. Aku on pukeutunut joulupukiksi. Kuvassa myös jouluasusteet päällään Tupu, Hupu ja Lupu. Kansi oli mielestäni erinomainen, koska se kuvaa taidokkaasti joulun tunnelmaa, mihin monikaan kansi ei pysty, varsinkaan Akkarista, johon on valittu tylsiä tavallisia kuvia. Tämä kansi todellakin ansaitsi kansipaikan, eikä se ollut vain tylsä kuva, koska se kuvasi tunnelmaa, siitä näki heti, mikä sen asia oli ja sen idea ei ollut kulutettu puhki. Kannessa oli myös käytetty hyvin erilaisia kuviopintoja, koska niiden hyödyt näkyivät.
Tarinat:
Nimi (käsikirjoittaja, piirtäjä), sivumäärä
Operaatio Lumisyöppö (Nigro & Pastrovicchio), 25 Ensimmäisessä tarinassa ATP tutkii tapausta, jossa Roopen laduilta katoavat kaikki lumet, kun hänen kilpailijoillaan sitä riittää. Tarina on perinteisen ATP-tarinan tyylinen, eli myös mielikuvitukseton. Tarinan ainoa mielikuvituksellinen osa on mielestäni se, mikä rikos on. Tarina noudattelee tuttuja ATP-rutiineja: Rikos, syyllinen, ansassa, pakoon, voittoon, pulaan. Samoin myös tässä tarinassa. Nigro ei ole onnistunut keksimään minkäänlaista uutuutta, vaan juoni toistelee muita ATP-tarinoita, minkä takia tarina on mielestäni turha. Lisäksi tarinan ruudut ovat melko tyhjiä, eikä niissä ole minkäänlaista tapahtumaa taustalla, vaan ruuduissa on keskitytty ainoastaan päätapahtumaan, mikä on mielestäni ehdoton virhe, koska tarinasta ei voi bongata mitään uutta, josta johtuen se on yhden lukukerran tarina. Tarinan piirrokset ovat virheettömiä, koska ne on tehty samalla lailla kuin useimpien muiden tarinoiden piirrokset. Tämän(kin) tarinan uskottavuus tosin on heikolla pohjalla, sillä siihen ei ole panostettu ja uskottavuus on kehno, koska monet asiat ovat ristiriidassa jopa tarinan sisällä. Tarinan juoni on rakennettu mielikuvituksettomasti, mutta se on toteutettu niin hyvin kuin mitä enää on mahdollista. Kuitenkin tarina on laadultaan surkea, mikä johtuu totaalisesti epäonnistuneesta juonesta. Herää kysymys, miksi tarina on valittu Teemataskarin ensimmäiseksi tarinaksi.
Jouluvieras (Vetro), 26 Tyypillinen Pikku-Aku-tarina juoneltaan. Aku luulee erästä henkilöä Joulupukiksi, mutta hän selittää tilanteen. Selitystä muutama lapsi ei kuule ja he yrittävät kaapata hänet. Lopulta henkilön todellinen henkilöllisyys paljastuu. Mielestäni tämä tarina on epäonnistunut, kuten myös numeron avaustarina. Tarinan juoni on tylsä, koska se ei ole parasta, mitä Pikku-Akusta saa aikaan. Kaikki hänen potentiaalinsa ei tule esille, mikä vääjäämättä johtaa tarinan heikkoon laatuun. Tarinan juonen päärakenne perusteettomista epäilyistä, jotka ovat kuitenkin totta, on niin puhkikulutettu... Vetro ei ole käyttänyt lainkaan mielikuvitusta, vaan juoni on tylsä, koska se on ennalta-arvattava ja sen huumoripilkahdukset eivät oikeasti edes ole hauskoja. Ne, missä tarinan tekijä luulee olevansa hyvä (idea, huumori, tarinan rakenne), eivät oikeasti ole hyviä! Tarinan rakenne on aivan liian ennalta-arvattava ja se pomppaa huippukohdasta toiseen, eikä missään välissä ole syitä eikä seurauksia.Piirrokset ovat sentään onnistuneet siedettävästi, joskin esimerkiksi maan pinta on omituinen ja lumeton. Tarina on aivan lähtökuopissa, sillä sen juonen perusrakenne on epäonnistunut, koska se ei ole sitä mitä sen pitäisi olla (mm. mielenkiintoinen).
Kirje Joulupukille (Sarda & Gervasio), 1 Yksisivuinen, jossa Roope kirjoittaa joululahjatoiveen Joulupukille. Tarina on mielestäni paras kolmesta ensimmäisestä tarinasta, koska sen juoni on, uskomatonta tai ei, vähiten käytetty! Henkilökohtaisesti pidän paljon Roope-yksisivuisista, sillä mielestäni Roope on monikäyttöisin hahmo, joten hänestä saa helposti hyviä tarinoita, mikä on luultavasti osaltaan vaikuttanut mielipiteeseeni. Tämä yksisivuinen on onnistunut tarina ja toimii esimerkkinä siitä, minkälaisia tarinoiden pitäisi olla, koska tässä on selkeästi onnistuttu juonessa ja vitsi on onnistunut, koska se on hauska ja ennennäkemätön. Tarinan piirroksetkin ovat mainioita, koska ne kuvaavat paljon ympäristöä ja Ankkalinnan olemusta. Tarina on onnistunut, koska se on tehnyt sen mitä sen pitääkin ja se täyttää hienosti paikkansa. Tarinan parhaita puolia on sen vitsin yllättävyys, sillä se ei ole kovin ennalta-arvattava. Pidin tarinasta, koska se on ennennäkemätön ja todella mainio tarina, koska se kulkee omia polkujaan.
Yllätyslahja (Renato da Costa Noely), 12 Tarinassa Iines on kyllästynyt siihen, kuinka huonoja lahjoja Aku hänelle ostaa ja päättää itse (Akun tietämättä) valita Akun Iinekselle antaman lahjan. Tarinan idean kaltaistakaan en ole koskaan nähnyt, ja se on ehdottomasti plussaa! Tarina tekee jotain, mitä ykiskään tarina ei ole aikaisemmin tehnyt, ja juonen idea on loistava. Tarina on myös kirjoitettu Iineksen päiväkirja -muodossa, mikä on myös plussaa, koska ko. tarinoita ei ole paljon, jolloin tarina ei toista muita tarinoita. Mielestäni tarinassa on kuitenkin auttamatta liian vähän kuvauksia päiväkirjasta, koska ne eivät kerro kaikkea eivätkä tuo melkein minnekään uusia näkökulmia. Tarinan juoni on omituinen, koska aluksi se on tuiki tavallinen Ankkalinnan elämää kuvaava tarina, sitten mennäänkin jo ympäri maapalloa. Se on selkeä miinus, johtuen sen epäonnistuneesta toteutuksesta. Tarina on loppujen lopuksi melko sekava, sillä siirtyminen paikasta toiseen on mielestäni toteutettu heikosti, eikä se ole sulavaa, vaan enemmänkin pakonomaisesti tehtyä. Tarinan selkeä miinus on myös se, että siinä henkilöt eivät kyseenalaista tiettyjä asioita, mikä tehdään melko usein. Piirrokset ovat hyviä, koska ne kuvaavat henkilöitä muutenkin kuin ulkonäöltä, ja mielestäni se on tärkeimpiä niiden tehtävistä. Juonikin on siis hyvä, mutta sen sekavuus aiheutti selkeitä miinuspisteitä tarinalle. Tarina ansaitsi paikkansa Teemataskarissa, koska se on tehnyt sen mitä sen pitikin ja se tuo selkeää piristystä Taskariin, koska se tuo vaihtelua tarinoihin.
Pukin pikku apuri (Salati & Vian), 27 Joulupukki pyytää Hessulta apua kauan sitten kadonneen Hessulle sukua olevan tontun takia, joka oli paljon kehityksestä edellä. Tarina on perinteikkään tylsä tarina, jossa ratkaisu on lähempänä kuin arvaakaan. Tarina on siksi huono. Koko juoni on mielestäni mennyt turhaan, kun loppuratkaisu on edessä, koska se ei ole auttanut millään tavalla loppuratkaisua ajatellen. Lisäksi muutamat asiat ovat "sattumalta" tasan tarkkaan niin kuin niiden pitäisi olla, jotta pieni teoreettinen mahdollisuus onnistumiseen on. Juoni on tylsä, koska kaikki sen tapahtumat ovat käytännössä turhia, tarina on tylsä, koska sen juoni ei innosta, ja tarina on sekava, koska asiat kuvataan epäselvästi. Tarina on siis surkea. Piirrokset eivät ole huonoja, mutta virheitäkin löytyy, kuten saman asian piirtäminen erilaisiksi eri ruuduissa. Tarinasta ei ole melkein mitään hyvää sanottavaa. Mielestäni hyvää oli kuitenkin se, kuinka Indianan talo kuvattiin juuri senlaiseksi kuin mitä se useimpien tarinoiden mukaan on. Tässä ei ollut käytetty omia höpötyksiä, vaan oikeita faktoja, joita muutkin käyttävät. Tarina oli täysin surkea, eikä siitä voi sanoa melkein mitään positiivista.
Vissi ero (Macchetto & Freccero), 1 Aku huomaa sekä hänen että Hannun kärsivän samasta epäonnisesta asiasta. Tarina on täyttä roskaa! Vitsi (Hannun täydellinen onni) on mielestäni puhkikulutetuin asia kaikissa ankkatarinoissa yhteensä, joten siitä ei todellakaan olisi tarvinnut tehdä taas kerran omaa vitsitarinaa! Yksisivuisten tärkein ominaisuus on huumori. Tässä tarinassa ei ole huumoria! Tarina ei ole "edes" mukahauska, vaan aivan täysin roskaa. Tarinan "huumoria" eivät edusta edes hahmojen ilmeet, josta johtuen piirroksetkaan eivät tee sitä mitä niiden pitäisi tehdä. Tarinan se kohta, johon huumoria on yritetty laittaa, on tylsä, koska siinä ei oikeasti ole mitään vitsiä, vaan seuraamus edellisruudun asiasta. Lisäksi se on niin puhkikulutettu kuin olla voi. Tarina on epäonnistunut melkein kaikessa mahdollisessa, ja vaikka se yksisivuinen onkin, se on lähellä julkaisun huonoimman tarinan titteliä. Itselläni ei ole tarinasta minkäänlaista positiivista sanottavaa, ja mielestäni se oli täysin surkea, koska se ei onnistunut missään, eikä välttämättä edes yrittänyt.
Uusivuosi vuorella (Cimino & Guerrini), 40 Aku haluaa viettää vuodenvaihteen telttaretkellä vuorella. Kuten melkein kaikki edeltävät tarinatkin, tämäkin on epäonnistunut. Tarinassa ei ole paljoa uskottavia asioita, ja tarinan juoni on epäonnistunut, koska se on niin vanhanaikainen. (Aku yrittää jotain, Aku epäonnistuu, Aku pakenee.) Lisäksi tarinan negatiivinen loppu (päähahmon kannalta) karkottaa osan lukijoista ja saa osan, kuten minut, antamaan negatiivista arvostelua. Se johtuu siitä, että niin monessa tarinassa käytetään negatiivisia loppuja, koska ne ovat mukamas vastakohtia tarinan alulle ja täydentävät tarinaa. Pötyä. Tämä tarina on sortunut aivan samaan kuoppaan kuin niin moni muu. Tarina yrittää olla hauska ja juonenkäänteet yrittävät olla yllättäviä. Molemmissa on epäonnistuttu. Tarinassa ei ole minkäänlaista huumoria, mikä on mielestäni suuri miinus, koska jokaisessa tarinassa tulisi olla huumoria. Juonenkäänteet ovat ennalta-arvattavia, joten tarina on ohi ennen kuin se on alkanutkaan. Piirroksissa käytetään tylsähköjä ilmeitä, koska ne eivät kuvaa mitään mitä muut kuvat eivät kerro, ja asiat muuttuvat piirroksissa tarinan sisällä. Mittasuhteetkin ovat usein pielessä. Tarinan ennalta-arvattavuus on ollut omiaan pilaamaan koko tarinan, koska se ei ole hauska. 40-sivuisen tarinan olisi voinut supistaa neljän sivun pituiseksi. Siltikin se olisi ollut parempi. Tarinasta ei voi sanoa melkein mitään positiivista, koska se ei sisällä minkäänlaisia hyviä ominaisuuksia ja asiat, joita se käyttää esimerkiksi juonessaan, ovat todella usein käytettyjä, joten tarinan ainutlaatuisuus on romahtanut.
Joulumielellä (Panaro & Asteriti), 28 Musta Pekka ja Hertta huomaavat, että heidän ryöstösaaliinsa on pienellä pojalla, ja Pekka, Joulupuiksi naamioituneena, menee kylään. Tarina on nimensä mukainen, mikä on mielestäni suuri plussa, koska nimi ei ole harhaanjohtava (mikä olisi suuri miinus). Joulumieli on ilmennyt monissa muissakin tarinoissa, joten herää kysymys, olisiko tämän tarinan paikalle voinut laittaa jonkin tarinan, jonka idea on vähemmin käytetty. Tarinan uskottavuus on heikolla pohjalla, ja se on mielestäni todella suuri miinus tarinalle, koska tarinan täytyy olla uskottava, jotta sitä voisi lukea usein, koska uskottavuus luo tarinalle aitoutta, joka herättää lukuintoa. Tarinan juoni on itseääntoistava ja monet kohdat olisi voinut jättää pois. Pitkitystä on selkeästi havaittavissa, ja tarinaa olisi voinut supistaa. Itse juoni on kelvollinen, mutta se on pilattu turhilla kohdilla ja epäuskottavuudella. On todella valitettavaa, että tämänkaltaisia asioita ilmenee. Juoni on kelvollinen, koska se ilmaisee asioita, jotka liittyvät tarinan teemaan, vaikkakin niitä on usein käytetty. Juonen idea on kuitenkin kunnossa. Piirroksissa ei ole valittamista. Kelvollinen idea on pilattu, jolloin lopputuloskin on huono.
Ylitöissä (Russo & Barozzi), 21 Taikaviitta etsii jouluaattona kadonnutta asettaan. Tarinan juoni on puhkikulutettu, vaikka aiheesta olisi saanut paremmankin juonen. Juoni yrittää yhdistää useita aiheita, mikä on tässä(kin) tapauksessa huono asia, koska siinä on epäonnistuttu, koska tarinasta tulee sekava, kun eri aiheet eivät tomikaan yhdessä. Juoni on siis täydellinen pettymys kelvolliseen aiheeseen verrattuna. Valitettavasti kokemattomuus taitaa näkyä tässä tarinassa. Muutamia mukahauskoja kohtia on, ja ne ovat selkeä miinus, koska niissä on selkeästi yritetty käyttää huumoria ja epäonnistuttu. Todellisia hauskoja kohtia ei ole yhtään. Tarina on siten tylsä. Piirrokset ovat lähes virheettömiä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat hyviä. Mielestäni piirroksissa on epäonnistuttu. Niissä on yritetty tehdä erilaisia asioita, mutta missään ei olla onnistuttu. Tarinan ideasta olisi saanut paremman juonen, eikä tämä tarina ansaitsisi näin huonoa juonta. Se on puhkikulutettu ja ehdottomasti surkea. Se on sitä siksi, koska se ei sisällä käytännössä lainkaan hyviä asioita, vaan esimerkiksi huumorin puuttuminen saa aikaan sen, että tarina on tylsä. Tarina onkin täynnä epäonnistumisia, ja tarina on surkea.
Täydellinen lahja (Enna & Coppola), 1 Mikki antaa pettyneelle Simo Sisulle lahjan, joka muuttaa hänen mielialaansa selkeästi. Yksisivuisten arvioinnissa tärkein asia on huumori ja sen onnistuminen. Tässä tarinassa siinä on epäonnistuttu pahemman kerran, joka muuttaa tarinan heti negatiiviseksi. Tarina onkin huono, koska huumori on tärkein asia, eikä sitä voi korvata millään. Tarinan idea on sentään kohtalainen, mutta sen toteutus horjuu ja huumorin puute pilaa koko tarinan. Tarinassa ei ole käytetty lainkaan mielikuvitusta, mikä näkyy, koska vaikka juoni on kohtalaisen ennennäkemätön, loppuratkaisu on toistoa monista tarinoista ja juonen idean rakenteita on käytetty usein. Piirrokset ovat mainioita. Hahmojen ilmeet ovat melko hyviä, koska ne ovat sentään kohtalaisen hauskoja ja ne kuvaavat paljon, mutta niissäkin on muutamissa tapauksissa epäonnistuttu, kuten viimeisessä ruudussa. Tarinan piirrokset ovat siis tasoltaan todella vaihtelevia, eikä tasainen laatu ole pysynyt yllä koko ajan. Tarinan juoni on toisaalta onnistuttu pilaamaan täysin, koska se on melko ennalta-arvattava eikä edes hauska. Idea oli sentään toteutuskelpoinen, mutta valitettavasti siihen se jäikin. Huono lopputulos näkyy selvästi.
Joulupukin oivat apulaiset (Panaro & Ferraris), 27 Hessu ja Kuru Korppi tekevät Joulupukin työt Ankkalinnassa. Juonen idea on käytetty usein, jopa pieneltä osalta tässä Teemataskarissa. Idean tärkeintä osaa on kuitenkin käytetty todella monesti, eikä se siten ole kovin uusi idea. Tarinan ideassa ei ole käytetty mielikuvitusta, joskin hahmoina toimivat Hessu ja Kuru Korppi tavanomaisen Akun sijasta. Mielikuvitus on siirretty juonesta hahmoihin. Se takaa sen, että mielikuvitusta ilmenee monissa muissa kohdissa kuin itse juonessa, mikä on mielestäni surkea valinta, koska juoni on paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi hahmokaarti. Juonen kanssa on epäonnistuttu totaalisesti, ja se valitettavasti paljastaa heti tarinan arvostelun pääasiat. Tarina on huono, siitä ei voi mennä mihinkään. Tarinan uskottavuutta ei ole, jolloin tarinasta tulee entistä huonompi, koska tarinaa ei voi ajatella toteutettavan oikeassa elämässä, jolloin aitous (tärkeä ominaisuus) katoaa. Lisäksi piirroksissa on paljon moittimista, koska ne eivät aina kuvaa sitä mitä pitäisi. Eri kuvakulmia on käytetty melko vähän, mikä ei anna realistisuutta ja otos taustasta jää pieneksi. Tarinan positiivisiksi puoliksi lukeutuvat lähinnä hahmokaartin poikkeavuus sekä muutamat ilmeet. Tarinassa tapahtuu monia asioita, jotka johtuvat sattumasta, ja ne latistavat tarinan uskottavuutta lisää. Tarina on siis täysin epäonnistunut jo idealtaan, jolloin ei voi sanoa, että toteutus on epäonnistunut. Toteutus on vain hieman vähemmän roskaa kuin mitä tarinan lähtökohdista olisi voinut tehdä.
Ankkalinnan lahjatulva (Gentina & Scala), 27 Roope heltyy ajattelemaan lahjojen hyviä puolia Akun ansiosta ja pian ankkalinnalaisille ilmestyy lahjakoreja. Tarinan idea on ainakin minulle ennennäkemätön ja avaus on onnistunut, koska se herättää mielenkiinnon. Itse tarina onnistuu ylläpitämään sitä. Tarinan juoni on onnistunut, koska se sisältää monia erilaisia ominaisuuksia ja siten sillä on paljon eri tarjottavaa. Esimerkiksi sekä Roopen luonteen muuttumisesta että Roopen ja Kroisoksen kamppailuista saa aikaan monia asioita. Tarina on onnistuttu tiivistämään alle 30 sivun pituiseksi, joten se ei, onneksi, ole sortunut siihen mihin monet muut tarinat sortuvat: Turhaan pitkitykseen. Tarinan idea on loistava, ja se, että siitä ei voi saada selville sitä, minkälainen idea ja lopun päätapahtumat ovat, on mahtavaa, koska tarinan yllättävyys ja muuttuva elementti säilyvät. Tarina on monilta osin ainutlaatuinen, ja se todella ansaitsee paikkansa tässä Teemataskarissa, koska se tuo niin paljon asioita mitä muut tarinat eivät tuo ja se on todella onnistunut tarina, koska sen idea on loistava, kuten toteutuskin, ja se on ainutlaatuinen. Piirrokset ovat onnistuneet, koska ne kuvaavat paljon asioita, kuitenkin pääasioita painottaen, vaikkakin ilmeet ovat liian usein hymyileviä. Kun ne ovat jotain muuta, ne ovat todella onnistuneesti toteutettu. Loppuratkaisusta voi antaa hieman moitteita, koska kun tarinaa on lukenut melko lähelle sitä, sen voi aavistaa helposti. Kuitenkin se on hyvä, koska se kuvaa koko tarinan ideaa. Tämä tarina on todellakin Teemataskarin parasta antia, koska se on niin monissa eri asioissa ainutlaatuinen. Tarinan voisi helposti rankata julkaisun parhaaksi. Se on täysin erilainen kuin muut tarinat Teemataskarista.
Poro kuntoon ja lentoon (Savini & Celoni), 15 Touho löytää yksinäisen poron, jonka olettaa olevan Jpulupukin. Tarina on kuten useimmat muut Touho-tarinat: tylsä, juonenkäänteet voi arvata ennalta ja äärimmäisen heikolle idealle perustuva, itseään toistava tarina. Positiiviseksi voi sanoa sen, että tässä tarinassa ei sentään sotkettu Akua mukaan. Mitä vähemmän kokkeja... Tarinan juoni on samanlainen kuin jokaisessa lukemassani Touho-tarinassa. Touho luulee olevansa hyvä jossain asiassa ja lopulta hän sählää kaiken. Tämä tarina ei tee poikkeusta missään kohdalla, mikä pilaa koko tarinan, koska mitään uutta, omintakeista, ainutlaatuista, mitään, ei ole lisätty juoneen. Se on siksi tylsä. Touho yrittää hahmona olla hauska. Tässä(kään) tarinassa sitä ei ole onnistuttu tuomaan esille. Touho on hahmona tylsä. Tämä tarina perustuu melkein pelkästään Touhoon, joten tarinakin on tylsä, Touhosta ei vain saa kovin hyviä tarinoita. Osittain se johtuu siitä, että hahmon on puhkikulutettu, ja samalla kunnolliset juonet. Tämän tarinan idean olen lukenut jo ainakin yhdessä muussa Touho-aiheisessa tarinassa. Omaperäisyys ja melkein kaikki hyvät ominaisuudet puuttuvat. Piirroksetkin ovat surkeita, koska ne kertovat korkeintaan saman kuin tekstikin. Tarina on todella lähellä huonoimman tarinan titteliä, ja mitään positiivista on todella hankala löytää.
Kokonaisuutena julkaisu oli surkea. Melkein missään tarinassa ei käytetty omaperäisyyttä, mikä varjostuu heti Teemataskariin. Edes hyviä tarinoita oli hankala löytää. Teemataskarin sivumäärän olisi voinut puolittaa, ja siltikin se olisi ollut melko surkea. Monet tarinat olivat mukana vain teemastaan johtuen. Herää kysymys, onko Teemataskareita järkevä tehdä - ainakaan juhlapyhistä. Positiiviset sanottavat ovat, kuten monista tarinoista, myös julkaisusta kokonaisuutena vähissä, tosin muutama tarina pääsi plussan puolelle. Minkäänlaista esipuhetta ei ollut ja tarinat ovat huonossa järjestyksessä. Tuntuu, että tämä Teemataskari on tehty pakonomaisesti, koska pakkohan jouluksi on yksi jouluaiheinen julkaisu tehdä. Kansi lupailee paljon, mutta turhaan. Tämä Teemataskari oli suoraan sanoen todella surkea, ja jouluteema olisi ansainnut paremman Teemataskarin.
~kirja
Arvostelussa uusin Teemataskari (21): Todellisia tonttuja
Kansi: Iloinen Aku selässään lahjasäkki. Aku on pukeutunut joulupukiksi. Kuvassa myös jouluasusteet päällään Tupu, Hupu ja Lupu. Kansi oli mielestäni erinomainen, koska se kuvaa taidokkaasti joulun tunnelmaa, mihin monikaan kansi ei pysty, varsinkaan Akkarista, johon on valittu tylsiä tavallisia kuvia. Tämä kansi todellakin ansaitsi kansipaikan, eikä se ollut vain tylsä kuva, koska se kuvasi tunnelmaa, siitä näki heti, mikä sen asia oli ja sen idea ei ollut kulutettu puhki. Kannessa oli myös käytetty hyvin erilaisia kuviopintoja, koska niiden hyödyt näkyivät.
Tarinat:
Nimi (käsikirjoittaja, piirtäjä), sivumäärä
Operaatio Lumisyöppö (Nigro & Pastrovicchio), 25 Ensimmäisessä tarinassa ATP tutkii tapausta, jossa Roopen laduilta katoavat kaikki lumet, kun hänen kilpailijoillaan sitä riittää. Tarina on perinteisen ATP-tarinan tyylinen, eli myös mielikuvitukseton. Tarinan ainoa mielikuvituksellinen osa on mielestäni se, mikä rikos on. Tarina noudattelee tuttuja ATP-rutiineja: Rikos, syyllinen, ansassa, pakoon, voittoon, pulaan. Samoin myös tässä tarinassa. Nigro ei ole onnistunut keksimään minkäänlaista uutuutta, vaan juoni toistelee muita ATP-tarinoita, minkä takia tarina on mielestäni turha. Lisäksi tarinan ruudut ovat melko tyhjiä, eikä niissä ole minkäänlaista tapahtumaa taustalla, vaan ruuduissa on keskitytty ainoastaan päätapahtumaan, mikä on mielestäni ehdoton virhe, koska tarinasta ei voi bongata mitään uutta, josta johtuen se on yhden lukukerran tarina. Tarinan piirrokset ovat virheettömiä, koska ne on tehty samalla lailla kuin useimpien muiden tarinoiden piirrokset. Tämän(kin) tarinan uskottavuus tosin on heikolla pohjalla, sillä siihen ei ole panostettu ja uskottavuus on kehno, koska monet asiat ovat ristiriidassa jopa tarinan sisällä. Tarinan juoni on rakennettu mielikuvituksettomasti, mutta se on toteutettu niin hyvin kuin mitä enää on mahdollista. Kuitenkin tarina on laadultaan surkea, mikä johtuu totaalisesti epäonnistuneesta juonesta. Herää kysymys, miksi tarina on valittu Teemataskarin ensimmäiseksi tarinaksi.
Jouluvieras (Vetro), 26 Tyypillinen Pikku-Aku-tarina juoneltaan. Aku luulee erästä henkilöä Joulupukiksi, mutta hän selittää tilanteen. Selitystä muutama lapsi ei kuule ja he yrittävät kaapata hänet. Lopulta henkilön todellinen henkilöllisyys paljastuu. Mielestäni tämä tarina on epäonnistunut, kuten myös numeron avaustarina. Tarinan juoni on tylsä, koska se ei ole parasta, mitä Pikku-Akusta saa aikaan. Kaikki hänen potentiaalinsa ei tule esille, mikä vääjäämättä johtaa tarinan heikkoon laatuun. Tarinan juonen päärakenne perusteettomista epäilyistä, jotka ovat kuitenkin totta, on niin puhkikulutettu... Vetro ei ole käyttänyt lainkaan mielikuvitusta, vaan juoni on tylsä, koska se on ennalta-arvattava ja sen huumoripilkahdukset eivät oikeasti edes ole hauskoja. Ne, missä tarinan tekijä luulee olevansa hyvä (idea, huumori, tarinan rakenne), eivät oikeasti ole hyviä! Tarinan rakenne on aivan liian ennalta-arvattava ja se pomppaa huippukohdasta toiseen, eikä missään välissä ole syitä eikä seurauksia.Piirrokset ovat sentään onnistuneet siedettävästi, joskin esimerkiksi maan pinta on omituinen ja lumeton. Tarina on aivan lähtökuopissa, sillä sen juonen perusrakenne on epäonnistunut, koska se ei ole sitä mitä sen pitäisi olla (mm. mielenkiintoinen).
Kirje Joulupukille (Sarda & Gervasio), 1 Yksisivuinen, jossa Roope kirjoittaa joululahjatoiveen Joulupukille. Tarina on mielestäni paras kolmesta ensimmäisestä tarinasta, koska sen juoni on, uskomatonta tai ei, vähiten käytetty! Henkilökohtaisesti pidän paljon Roope-yksisivuisista, sillä mielestäni Roope on monikäyttöisin hahmo, joten hänestä saa helposti hyviä tarinoita, mikä on luultavasti osaltaan vaikuttanut mielipiteeseeni. Tämä yksisivuinen on onnistunut tarina ja toimii esimerkkinä siitä, minkälaisia tarinoiden pitäisi olla, koska tässä on selkeästi onnistuttu juonessa ja vitsi on onnistunut, koska se on hauska ja ennennäkemätön. Tarinan piirroksetkin ovat mainioita, koska ne kuvaavat paljon ympäristöä ja Ankkalinnan olemusta. Tarina on onnistunut, koska se on tehnyt sen mitä sen pitääkin ja se täyttää hienosti paikkansa. Tarinan parhaita puolia on sen vitsin yllättävyys, sillä se ei ole kovin ennalta-arvattava. Pidin tarinasta, koska se on ennennäkemätön ja todella mainio tarina, koska se kulkee omia polkujaan.
Yllätyslahja (Renato da Costa Noely), 12 Tarinassa Iines on kyllästynyt siihen, kuinka huonoja lahjoja Aku hänelle ostaa ja päättää itse (Akun tietämättä) valita Akun Iinekselle antaman lahjan. Tarinan idean kaltaistakaan en ole koskaan nähnyt, ja se on ehdottomasti plussaa! Tarina tekee jotain, mitä ykiskään tarina ei ole aikaisemmin tehnyt, ja juonen idea on loistava. Tarina on myös kirjoitettu Iineksen päiväkirja -muodossa, mikä on myös plussaa, koska ko. tarinoita ei ole paljon, jolloin tarina ei toista muita tarinoita. Mielestäni tarinassa on kuitenkin auttamatta liian vähän kuvauksia päiväkirjasta, koska ne eivät kerro kaikkea eivätkä tuo melkein minnekään uusia näkökulmia. Tarinan juoni on omituinen, koska aluksi se on tuiki tavallinen Ankkalinnan elämää kuvaava tarina, sitten mennäänkin jo ympäri maapalloa. Se on selkeä miinus, johtuen sen epäonnistuneesta toteutuksesta. Tarina on loppujen lopuksi melko sekava, sillä siirtyminen paikasta toiseen on mielestäni toteutettu heikosti, eikä se ole sulavaa, vaan enemmänkin pakonomaisesti tehtyä. Tarinan selkeä miinus on myös se, että siinä henkilöt eivät kyseenalaista tiettyjä asioita, mikä tehdään melko usein. Piirrokset ovat hyviä, koska ne kuvaavat henkilöitä muutenkin kuin ulkonäöltä, ja mielestäni se on tärkeimpiä niiden tehtävistä. Juonikin on siis hyvä, mutta sen sekavuus aiheutti selkeitä miinuspisteitä tarinalle. Tarina ansaitsi paikkansa Teemataskarissa, koska se on tehnyt sen mitä sen pitikin ja se tuo selkeää piristystä Taskariin, koska se tuo vaihtelua tarinoihin.
Pukin pikku apuri (Salati & Vian), 27 Joulupukki pyytää Hessulta apua kauan sitten kadonneen Hessulle sukua olevan tontun takia, joka oli paljon kehityksestä edellä. Tarina on perinteikkään tylsä tarina, jossa ratkaisu on lähempänä kuin arvaakaan. Tarina on siksi huono. Koko juoni on mielestäni mennyt turhaan, kun loppuratkaisu on edessä, koska se ei ole auttanut millään tavalla loppuratkaisua ajatellen. Lisäksi muutamat asiat ovat "sattumalta" tasan tarkkaan niin kuin niiden pitäisi olla, jotta pieni teoreettinen mahdollisuus onnistumiseen on. Juoni on tylsä, koska kaikki sen tapahtumat ovat käytännössä turhia, tarina on tylsä, koska sen juoni ei innosta, ja tarina on sekava, koska asiat kuvataan epäselvästi. Tarina on siis surkea. Piirrokset eivät ole huonoja, mutta virheitäkin löytyy, kuten saman asian piirtäminen erilaisiksi eri ruuduissa. Tarinasta ei ole melkein mitään hyvää sanottavaa. Mielestäni hyvää oli kuitenkin se, kuinka Indianan talo kuvattiin juuri senlaiseksi kuin mitä se useimpien tarinoiden mukaan on. Tässä ei ollut käytetty omia höpötyksiä, vaan oikeita faktoja, joita muutkin käyttävät. Tarina oli täysin surkea, eikä siitä voi sanoa melkein mitään positiivista.
Vissi ero (Macchetto & Freccero), 1 Aku huomaa sekä hänen että Hannun kärsivän samasta epäonnisesta asiasta. Tarina on täyttä roskaa! Vitsi (Hannun täydellinen onni) on mielestäni puhkikulutetuin asia kaikissa ankkatarinoissa yhteensä, joten siitä ei todellakaan olisi tarvinnut tehdä taas kerran omaa vitsitarinaa! Yksisivuisten tärkein ominaisuus on huumori. Tässä tarinassa ei ole huumoria! Tarina ei ole "edes" mukahauska, vaan aivan täysin roskaa. Tarinan "huumoria" eivät edusta edes hahmojen ilmeet, josta johtuen piirroksetkaan eivät tee sitä mitä niiden pitäisi tehdä. Tarinan se kohta, johon huumoria on yritetty laittaa, on tylsä, koska siinä ei oikeasti ole mitään vitsiä, vaan seuraamus edellisruudun asiasta. Lisäksi se on niin puhkikulutettu kuin olla voi. Tarina on epäonnistunut melkein kaikessa mahdollisessa, ja vaikka se yksisivuinen onkin, se on lähellä julkaisun huonoimman tarinan titteliä. Itselläni ei ole tarinasta minkäänlaista positiivista sanottavaa, ja mielestäni se oli täysin surkea, koska se ei onnistunut missään, eikä välttämättä edes yrittänyt.
Uusivuosi vuorella (Cimino & Guerrini), 40 Aku haluaa viettää vuodenvaihteen telttaretkellä vuorella. Kuten melkein kaikki edeltävät tarinatkin, tämäkin on epäonnistunut. Tarinassa ei ole paljoa uskottavia asioita, ja tarinan juoni on epäonnistunut, koska se on niin vanhanaikainen. (Aku yrittää jotain, Aku epäonnistuu, Aku pakenee.) Lisäksi tarinan negatiivinen loppu (päähahmon kannalta) karkottaa osan lukijoista ja saa osan, kuten minut, antamaan negatiivista arvostelua. Se johtuu siitä, että niin monessa tarinassa käytetään negatiivisia loppuja, koska ne ovat mukamas vastakohtia tarinan alulle ja täydentävät tarinaa. Pötyä. Tämä tarina on sortunut aivan samaan kuoppaan kuin niin moni muu. Tarina yrittää olla hauska ja juonenkäänteet yrittävät olla yllättäviä. Molemmissa on epäonnistuttu. Tarinassa ei ole minkäänlaista huumoria, mikä on mielestäni suuri miinus, koska jokaisessa tarinassa tulisi olla huumoria. Juonenkäänteet ovat ennalta-arvattavia, joten tarina on ohi ennen kuin se on alkanutkaan. Piirroksissa käytetään tylsähköjä ilmeitä, koska ne eivät kuvaa mitään mitä muut kuvat eivät kerro, ja asiat muuttuvat piirroksissa tarinan sisällä. Mittasuhteetkin ovat usein pielessä. Tarinan ennalta-arvattavuus on ollut omiaan pilaamaan koko tarinan, koska se ei ole hauska. 40-sivuisen tarinan olisi voinut supistaa neljän sivun pituiseksi. Siltikin se olisi ollut parempi. Tarinasta ei voi sanoa melkein mitään positiivista, koska se ei sisällä minkäänlaisia hyviä ominaisuuksia ja asiat, joita se käyttää esimerkiksi juonessaan, ovat todella usein käytettyjä, joten tarinan ainutlaatuisuus on romahtanut.
Joulumielellä (Panaro & Asteriti), 28 Musta Pekka ja Hertta huomaavat, että heidän ryöstösaaliinsa on pienellä pojalla, ja Pekka, Joulupuiksi naamioituneena, menee kylään. Tarina on nimensä mukainen, mikä on mielestäni suuri plussa, koska nimi ei ole harhaanjohtava (mikä olisi suuri miinus). Joulumieli on ilmennyt monissa muissakin tarinoissa, joten herää kysymys, olisiko tämän tarinan paikalle voinut laittaa jonkin tarinan, jonka idea on vähemmin käytetty. Tarinan uskottavuus on heikolla pohjalla, ja se on mielestäni todella suuri miinus tarinalle, koska tarinan täytyy olla uskottava, jotta sitä voisi lukea usein, koska uskottavuus luo tarinalle aitoutta, joka herättää lukuintoa. Tarinan juoni on itseääntoistava ja monet kohdat olisi voinut jättää pois. Pitkitystä on selkeästi havaittavissa, ja tarinaa olisi voinut supistaa. Itse juoni on kelvollinen, mutta se on pilattu turhilla kohdilla ja epäuskottavuudella. On todella valitettavaa, että tämänkaltaisia asioita ilmenee. Juoni on kelvollinen, koska se ilmaisee asioita, jotka liittyvät tarinan teemaan, vaikkakin niitä on usein käytetty. Juonen idea on kuitenkin kunnossa. Piirroksissa ei ole valittamista. Kelvollinen idea on pilattu, jolloin lopputuloskin on huono.
Ylitöissä (Russo & Barozzi), 21 Taikaviitta etsii jouluaattona kadonnutta asettaan. Tarinan juoni on puhkikulutettu, vaikka aiheesta olisi saanut paremmankin juonen. Juoni yrittää yhdistää useita aiheita, mikä on tässä(kin) tapauksessa huono asia, koska siinä on epäonnistuttu, koska tarinasta tulee sekava, kun eri aiheet eivät tomikaan yhdessä. Juoni on siis täydellinen pettymys kelvolliseen aiheeseen verrattuna. Valitettavasti kokemattomuus taitaa näkyä tässä tarinassa. Muutamia mukahauskoja kohtia on, ja ne ovat selkeä miinus, koska niissä on selkeästi yritetty käyttää huumoria ja epäonnistuttu. Todellisia hauskoja kohtia ei ole yhtään. Tarina on siten tylsä. Piirrokset ovat lähes virheettömiä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat hyviä. Mielestäni piirroksissa on epäonnistuttu. Niissä on yritetty tehdä erilaisia asioita, mutta missään ei olla onnistuttu. Tarinan ideasta olisi saanut paremman juonen, eikä tämä tarina ansaitsisi näin huonoa juonta. Se on puhkikulutettu ja ehdottomasti surkea. Se on sitä siksi, koska se ei sisällä käytännössä lainkaan hyviä asioita, vaan esimerkiksi huumorin puuttuminen saa aikaan sen, että tarina on tylsä. Tarina onkin täynnä epäonnistumisia, ja tarina on surkea.
Täydellinen lahja (Enna & Coppola), 1 Mikki antaa pettyneelle Simo Sisulle lahjan, joka muuttaa hänen mielialaansa selkeästi. Yksisivuisten arvioinnissa tärkein asia on huumori ja sen onnistuminen. Tässä tarinassa siinä on epäonnistuttu pahemman kerran, joka muuttaa tarinan heti negatiiviseksi. Tarina onkin huono, koska huumori on tärkein asia, eikä sitä voi korvata millään. Tarinan idea on sentään kohtalainen, mutta sen toteutus horjuu ja huumorin puute pilaa koko tarinan. Tarinassa ei ole käytetty lainkaan mielikuvitusta, mikä näkyy, koska vaikka juoni on kohtalaisen ennennäkemätön, loppuratkaisu on toistoa monista tarinoista ja juonen idean rakenteita on käytetty usein. Piirrokset ovat mainioita. Hahmojen ilmeet ovat melko hyviä, koska ne ovat sentään kohtalaisen hauskoja ja ne kuvaavat paljon, mutta niissäkin on muutamissa tapauksissa epäonnistuttu, kuten viimeisessä ruudussa. Tarinan piirrokset ovat siis tasoltaan todella vaihtelevia, eikä tasainen laatu ole pysynyt yllä koko ajan. Tarinan juoni on toisaalta onnistuttu pilaamaan täysin, koska se on melko ennalta-arvattava eikä edes hauska. Idea oli sentään toteutuskelpoinen, mutta valitettavasti siihen se jäikin. Huono lopputulos näkyy selvästi.
Joulupukin oivat apulaiset (Panaro & Ferraris), 27 Hessu ja Kuru Korppi tekevät Joulupukin työt Ankkalinnassa. Juonen idea on käytetty usein, jopa pieneltä osalta tässä Teemataskarissa. Idean tärkeintä osaa on kuitenkin käytetty todella monesti, eikä se siten ole kovin uusi idea. Tarinan ideassa ei ole käytetty mielikuvitusta, joskin hahmoina toimivat Hessu ja Kuru Korppi tavanomaisen Akun sijasta. Mielikuvitus on siirretty juonesta hahmoihin. Se takaa sen, että mielikuvitusta ilmenee monissa muissa kohdissa kuin itse juonessa, mikä on mielestäni surkea valinta, koska juoni on paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi hahmokaarti. Juonen kanssa on epäonnistuttu totaalisesti, ja se valitettavasti paljastaa heti tarinan arvostelun pääasiat. Tarina on huono, siitä ei voi mennä mihinkään. Tarinan uskottavuutta ei ole, jolloin tarinasta tulee entistä huonompi, koska tarinaa ei voi ajatella toteutettavan oikeassa elämässä, jolloin aitous (tärkeä ominaisuus) katoaa. Lisäksi piirroksissa on paljon moittimista, koska ne eivät aina kuvaa sitä mitä pitäisi. Eri kuvakulmia on käytetty melko vähän, mikä ei anna realistisuutta ja otos taustasta jää pieneksi. Tarinan positiivisiksi puoliksi lukeutuvat lähinnä hahmokaartin poikkeavuus sekä muutamat ilmeet. Tarinassa tapahtuu monia asioita, jotka johtuvat sattumasta, ja ne latistavat tarinan uskottavuutta lisää. Tarina on siis täysin epäonnistunut jo idealtaan, jolloin ei voi sanoa, että toteutus on epäonnistunut. Toteutus on vain hieman vähemmän roskaa kuin mitä tarinan lähtökohdista olisi voinut tehdä.
Ankkalinnan lahjatulva (Gentina & Scala), 27 Roope heltyy ajattelemaan lahjojen hyviä puolia Akun ansiosta ja pian ankkalinnalaisille ilmestyy lahjakoreja. Tarinan idea on ainakin minulle ennennäkemätön ja avaus on onnistunut, koska se herättää mielenkiinnon. Itse tarina onnistuu ylläpitämään sitä. Tarinan juoni on onnistunut, koska se sisältää monia erilaisia ominaisuuksia ja siten sillä on paljon eri tarjottavaa. Esimerkiksi sekä Roopen luonteen muuttumisesta että Roopen ja Kroisoksen kamppailuista saa aikaan monia asioita. Tarina on onnistuttu tiivistämään alle 30 sivun pituiseksi, joten se ei, onneksi, ole sortunut siihen mihin monet muut tarinat sortuvat: Turhaan pitkitykseen. Tarinan idea on loistava, ja se, että siitä ei voi saada selville sitä, minkälainen idea ja lopun päätapahtumat ovat, on mahtavaa, koska tarinan yllättävyys ja muuttuva elementti säilyvät. Tarina on monilta osin ainutlaatuinen, ja se todella ansaitsee paikkansa tässä Teemataskarissa, koska se tuo niin paljon asioita mitä muut tarinat eivät tuo ja se on todella onnistunut tarina, koska sen idea on loistava, kuten toteutuskin, ja se on ainutlaatuinen. Piirrokset ovat onnistuneet, koska ne kuvaavat paljon asioita, kuitenkin pääasioita painottaen, vaikkakin ilmeet ovat liian usein hymyileviä. Kun ne ovat jotain muuta, ne ovat todella onnistuneesti toteutettu. Loppuratkaisusta voi antaa hieman moitteita, koska kun tarinaa on lukenut melko lähelle sitä, sen voi aavistaa helposti. Kuitenkin se on hyvä, koska se kuvaa koko tarinan ideaa. Tämä tarina on todellakin Teemataskarin parasta antia, koska se on niin monissa eri asioissa ainutlaatuinen. Tarinan voisi helposti rankata julkaisun parhaaksi. Se on täysin erilainen kuin muut tarinat Teemataskarista.
Poro kuntoon ja lentoon (Savini & Celoni), 15 Touho löytää yksinäisen poron, jonka olettaa olevan Jpulupukin. Tarina on kuten useimmat muut Touho-tarinat: tylsä, juonenkäänteet voi arvata ennalta ja äärimmäisen heikolle idealle perustuva, itseään toistava tarina. Positiiviseksi voi sanoa sen, että tässä tarinassa ei sentään sotkettu Akua mukaan. Mitä vähemmän kokkeja... Tarinan juoni on samanlainen kuin jokaisessa lukemassani Touho-tarinassa. Touho luulee olevansa hyvä jossain asiassa ja lopulta hän sählää kaiken. Tämä tarina ei tee poikkeusta missään kohdalla, mikä pilaa koko tarinan, koska mitään uutta, omintakeista, ainutlaatuista, mitään, ei ole lisätty juoneen. Se on siksi tylsä. Touho yrittää hahmona olla hauska. Tässä(kään) tarinassa sitä ei ole onnistuttu tuomaan esille. Touho on hahmona tylsä. Tämä tarina perustuu melkein pelkästään Touhoon, joten tarinakin on tylsä, Touhosta ei vain saa kovin hyviä tarinoita. Osittain se johtuu siitä, että hahmon on puhkikulutettu, ja samalla kunnolliset juonet. Tämän tarinan idean olen lukenut jo ainakin yhdessä muussa Touho-aiheisessa tarinassa. Omaperäisyys ja melkein kaikki hyvät ominaisuudet puuttuvat. Piirroksetkin ovat surkeita, koska ne kertovat korkeintaan saman kuin tekstikin. Tarina on todella lähellä huonoimman tarinan titteliä, ja mitään positiivista on todella hankala löytää.
Kokonaisuutena julkaisu oli surkea. Melkein missään tarinassa ei käytetty omaperäisyyttä, mikä varjostuu heti Teemataskariin. Edes hyviä tarinoita oli hankala löytää. Teemataskarin sivumäärän olisi voinut puolittaa, ja siltikin se olisi ollut melko surkea. Monet tarinat olivat mukana vain teemastaan johtuen. Herää kysymys, onko Teemataskareita järkevä tehdä - ainakaan juhlapyhistä. Positiiviset sanottavat ovat, kuten monista tarinoista, myös julkaisusta kokonaisuutena vähissä, tosin muutama tarina pääsi plussan puolelle. Minkäänlaista esipuhetta ei ollut ja tarinat ovat huonossa järjestyksessä. Tuntuu, että tämä Teemataskari on tehty pakonomaisesti, koska pakkohan jouluksi on yksi jouluaiheinen julkaisu tehdä. Kansi lupailee paljon, mutta turhaan. Tämä Teemataskari oli suoraan sanoen todella surkea, ja jouluteema olisi ansainnut paremman Teemataskarin.
~kirja
Aku Vankka
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 140 -
08.12.2009 klo 21:42:20
Kahdeksas luukku
Ankat ja Kalervo olivat edellisiltana valvoneet pitkään kertoen jouluisia tarinoita. Myös Roope oli innostunut kertomaan tarinaa - tietenkin joulusta, jolloin hän tienasi eniten rahaa.
Tästä syystä he olivatkin heränneet kovin myöhään ja pääsivät syömään aamupalaakin vasta puoli yhdeltätoista. He söivät nopeasti ja Kalervo ohjeisti ankkoja pukeutumaan lämpimästi, sillä luvassa olisi melko pitkä ulkoilureissu. Ankat tekivät työtä käskettyä ja pukeuduttuaan he siirtyivät ulos. Ulkona Kalervo jo odottikin kuuden ongen kanssa.
"Lähdemme tänään kalastamaan järvelle. Jokaiselle on oma onki ja syöttejä."
"Mutta eikös nyt ole hiukan outo aika kalastaa?" Aku tiedusteli.
"Järven pinta ei ole vielä jäätynyt, joten nyt on viimeiset päivät mahdollista kalastaa, ennen kuin järvi jäätyy." Kalervo vastasi.
He kävelivät rannassa odottavalle melko suurelle veneelle ja lähtivät vesille.
Ankanpojat olivat kokeneita kalastajia, olihan heillä useita Sudenpentujen kalastukseen liittyviä mitaleja. He saivat kaiken nopeasti valmiiksi ja olivat Kalervon jälkeen ensimmäisiä valmiina. Roope yritti etsiä mahdollisimman pientä syöttiä, jottei sortuisi tuhlaamaan mitään ja Akulla tuntui olevan vaikeuksia syötin kanssa. Lopulta kaikki olivat kuitenkin valmiita ja kalastus saattoi alkaa. Pojat saivat ensimmäiset kalat, jotka tosin olivat melko pieniä. Myös Kalervo nappasi nopeasti ison kalan. Roopen minimaaliseen syöttiin ei yksikään kala viitsinyt napata, joten Kalervo kehoitti Roopea vaihtamaan isompaan. Roope kuitenkin halusi olla säästeliäs ja jatkoi pienellä syötillä. Myöskään Akulla onni ei ollut myötä: sillä välin kun pojat ja Kalervo saivat kalaa kuin sieniä sateella, hän vain istui ja odotti kalaa. Tunnin odottelun jälkeen Akunkin syöttiin nappasi jokin. Aku veti saaliinsa pinnalle ja mitä sieltä paljastuikaan;
"Vasemman jalan pohjasta rikkinäinen kumisaapas" hän sanoi turhautuneena ja jatkoi oikeiden kalojen narraamista. Pian myös Roope sai saalista; minimaalisen pienellä syötillä minimaalisen pienen kalan. Neljän aikoihin pimeän tullessa he palasivat rantaan ja veivät saaliin mökkiin. He tarkistivat saaliinsa johon kuului yhteensä 23 kalaa, Roopen minisintti ja kumisaapas. Kaloista valmistettiin maukasta kalakeittoa, jota ankat ja Kalervo nauttivat illalla ennen nukkumaanmenoa.
Aikaa arvostelukilpailuun osallistumiseen on huomiseen, klo 17:00 saakka! Vasta kaksi osallistujaa, joten jos kisa päättyy näin, parempi heistä saa kaksi pistettä ja toinen yhden. Siispä kannattaa osallistua! Kovakantiskisan lopputulokset huomenna luukun yhteydessä, sillä dekkari on kadonnut jonnekin, eikä hänen mielipiteitään ole vielä kuultu.
Ankat ja Kalervo olivat edellisiltana valvoneet pitkään kertoen jouluisia tarinoita. Myös Roope oli innostunut kertomaan tarinaa - tietenkin joulusta, jolloin hän tienasi eniten rahaa.
Tästä syystä he olivatkin heränneet kovin myöhään ja pääsivät syömään aamupalaakin vasta puoli yhdeltätoista. He söivät nopeasti ja Kalervo ohjeisti ankkoja pukeutumaan lämpimästi, sillä luvassa olisi melko pitkä ulkoilureissu. Ankat tekivät työtä käskettyä ja pukeuduttuaan he siirtyivät ulos. Ulkona Kalervo jo odottikin kuuden ongen kanssa.
"Lähdemme tänään kalastamaan järvelle. Jokaiselle on oma onki ja syöttejä."
"Mutta eikös nyt ole hiukan outo aika kalastaa?" Aku tiedusteli.
"Järven pinta ei ole vielä jäätynyt, joten nyt on viimeiset päivät mahdollista kalastaa, ennen kuin järvi jäätyy." Kalervo vastasi.
He kävelivät rannassa odottavalle melko suurelle veneelle ja lähtivät vesille.
Ankanpojat olivat kokeneita kalastajia, olihan heillä useita Sudenpentujen kalastukseen liittyviä mitaleja. He saivat kaiken nopeasti valmiiksi ja olivat Kalervon jälkeen ensimmäisiä valmiina. Roope yritti etsiä mahdollisimman pientä syöttiä, jottei sortuisi tuhlaamaan mitään ja Akulla tuntui olevan vaikeuksia syötin kanssa. Lopulta kaikki olivat kuitenkin valmiita ja kalastus saattoi alkaa. Pojat saivat ensimmäiset kalat, jotka tosin olivat melko pieniä. Myös Kalervo nappasi nopeasti ison kalan. Roopen minimaaliseen syöttiin ei yksikään kala viitsinyt napata, joten Kalervo kehoitti Roopea vaihtamaan isompaan. Roope kuitenkin halusi olla säästeliäs ja jatkoi pienellä syötillä. Myöskään Akulla onni ei ollut myötä: sillä välin kun pojat ja Kalervo saivat kalaa kuin sieniä sateella, hän vain istui ja odotti kalaa. Tunnin odottelun jälkeen Akunkin syöttiin nappasi jokin. Aku veti saaliinsa pinnalle ja mitä sieltä paljastuikaan;
"Vasemman jalan pohjasta rikkinäinen kumisaapas" hän sanoi turhautuneena ja jatkoi oikeiden kalojen narraamista. Pian myös Roope sai saalista; minimaalisen pienellä syötillä minimaalisen pienen kalan. Neljän aikoihin pimeän tullessa he palasivat rantaan ja veivät saaliin mökkiin. He tarkistivat saaliinsa johon kuului yhteensä 23 kalaa, Roopen minisintti ja kumisaapas. Kaloista valmistettiin maukasta kalakeittoa, jota ankat ja Kalervo nauttivat illalla ennen nukkumaanmenoa.
Aikaa arvostelukilpailuun osallistumiseen on huomiseen, klo 17:00 saakka! Vasta kaksi osallistujaa, joten jos kisa päättyy näin, parempi heistä saa kaksi pistettä ja toinen yhden. Siispä kannattaa osallistua! Kovakantiskisan lopputulokset huomenna luukun yhteydessä, sillä dekkari on kadonnut jonnekin, eikä hänen mielipiteitään ole vielä kuultu.
Aku Vankka
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 141 -
08.12.2009 klo 22:21:31
Dekkari heräsi, joten tässä on kovakantiskisan tulokset. Parhaimmat pisteet saaneen kohdalla ei tarkoita sitä, että kaikki raadin jäsenet välttämättä pitäisivät sitä huippuna, vaan raadin jokainen jäsen on antanut mielipiteensä ja jokaisen antamien pisteiden keskiarvo määrittää lopullisen järjestyksen ja pisteytyksen.
Kovakantiskisan tulokset:
1. akkaridekkari: 11p
2. Kreach: 10p
3. Peetukka: 9p
4. Salwer1st/: 8p
5. akuankka1313: 7p
6. Mac Ducky: 6p
7. Akuhullu97: 5p
8. Toke: 4p
9. Ankka313: 3p
10. Mattiii: 2p
11. kirja: 1p
Kamppailu ''Ankkiksen joulupukki'' -tittelistä pisteiden osalta näyttää seuraavanlaiselta:
1. Toke: 27p
2. akuankka1313: 21p
3. Peetukka: 19p
4. akkaridekkari: 18p
5. Salwer1st/: 17p
6. Akuhullu97: 16p
=. Mac Ducky: 16p
8. Kreach: 15p
9. Ankka313: 13p
10. kirja: 10p
11. Hiidenkirnu: 9p
12. Mattiii: 8p
13. Frodo: 7p
14. Bomber: 5p
=. Karhula: 5p
=. Niketin: 5p
=. Pullasorsa: 5p
=. T@IK@VIITTA: 5p
19. Eltharion: 4p
Kovakantiskisan tulokset:
1. akkaridekkari: 11p
2. Kreach: 10p
3. Peetukka: 9p
4. Salwer1st/: 8p
5. akuankka1313: 7p
6. Mac Ducky: 6p
7. Akuhullu97: 5p
8. Toke: 4p
9. Ankka313: 3p
10. Mattiii: 2p
11. kirja: 1p
Kamppailu ''Ankkiksen joulupukki'' -tittelistä pisteiden osalta näyttää seuraavanlaiselta:
1. Toke: 27p
2. akuankka1313: 21p
3. Peetukka: 19p
4. akkaridekkari: 18p
5. Salwer1st/: 17p
6. Akuhullu97: 16p
=. Mac Ducky: 16p
8. Kreach: 15p
9. Ankka313: 13p
10. kirja: 10p
11. Hiidenkirnu: 9p
12. Mattiii: 8p
13. Frodo: 7p
14. Bomber: 5p
=. Karhula: 5p
=. Niketin: 5p
=. Pullasorsa: 5p
=. T@IK@VIITTA: 5p
19. Eltharion: 4p
Ankka313
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 142 -
08.12.2009 klo 22:32:15
Äh... Olin tekemässä taskarin teemanumerosta nro 6 Rekiretki, tuota arvostelua, mutta en ole ehtinyt vielä edes lukea loppuun, ja huomenna on aika lailla kiireitä, niin en nyt osallistu tuohon arvotelukilpailuun...:/
Niketin
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 143 -
09.12.2009 klo 09:01:03
Aioin tehdä arvostelun tänään, mutta olenkin kipeä possunuharokotteen takia. Taitaa jäädä tekemättä.
akuankka1313
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 144 -
09.12.2009 klo 09:46:35
Viidenneksi, jee! ;D
Yritän tehdä arvosteluni loppuun tänään, vaikka kiireitä piisaakin...
Yritän tehdä arvosteluni loppuun tänään, vaikka kiireitä piisaakin...
Aku Vankka
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 145 -
09.12.2009 klo 12:24:25
Pieniä muutoksia pisteytykseen: Jos osallistujia on alle viisi, pistesysteemiä tullaan muuttamaan järkevämmäksi.
akuankka1313
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 146 -
09.12.2009 klo 15:16:13
Tässä minun taideteokseni :D
Taskarin teemanumero 12: Lahjajahti
Kansi (Kari Korhonen):
Ankanpojat yrittävät lassota lappalaispuvuissa joulupukkipukuisen Akun poron.
Kansanperinteitä mukaileva kansi (joka ei kuitenkaan ole yllätys kun ottaa huomioon piirtäjän), jonka ulkoasusta pidin. Rajojen jättäminen pois tuo kuvaan kolmiulotteisuutta. 9
Roope-setä: Makea joulu (Carlo Panaro & Sandro del Conte)
Karhukopla käyttää hyväksi Roopen intoa osallistua kakkukilpailuun ja yrittävät putsata tämän kassakaapin.
Näitä vanhan ajan klassikoita on aina kiva lukea, tämä sopi johtosarjaksi varsin mainiosti. Del Conten Scarpavaikutteiset piirrokset eivät kovin hyvin sopineet tähän melko vauhdikkaaseen tarinaan. Karhukopla ja Roope erikseen päähenkilöinä ovat mielenkiintoinen detalji joulutarinaan, varsinkin kun lopulta molemmat osapuolet saavat hyvän mielen. Joulumieltä levittävä ja taidokkaasti toteutettu tarinankulku antavat lukijalleen puhtia lukea tarina loppuun. 8
Taikaviitta: Joulurauhaa (Bruno Concina & Blasco Pisapia)
Taikaviitta aikoo rauhoittaa Ankkalinnan kaikki roistot edes joulun ajaksi.
Tässä toinen hieman erilaisella kaavalla toteutettu tarina: Taikaviitan joulu. Hieman tuntemattoman piirtäjän piirrosjälki ei ollut vielä ammattilaisen tasolla, mutta sopi hyvin tarinaan. Alussa jahkaillaan melko paljon Taikaviitan rauhanehdotuksien parissa, jolloin alkaa jo hieman kyllästyttää ja huvittaakin. ”Hyvä on, olemme ihmisiksi vielä yhden yön” :D. Tarina etenee hieman liian nopeasti huippukohtaan, mutta loppuratkaisu on mielestäni kerrassaan nerokas, joka saatämän tuntumaan melko hyvältä tarinalta. 8½
Rankku Kanuuna: Mestarietsivät (Massimiliano Valentini & Frederico Mancuso)
Aku, Touho ja Rankku tonttuilevat salapoliiseina luullen hämäräheppujen yrittävän Roope Ankan kaappaamista.
Tarina alkaa omalaatuisesti, mutta siinä sorrutaan mitä-ennen-tapahtui-paljastuksiin, joka syö tarinan uskottavuutta. Mukavaa oma- ja salaperäisyyttä, mutta liikaa sekavuutta. Mancusonkin piirrokset sopivat tarinaan, sillä niistä löytyi ilmeikkuuttä ja lennokkuutta tarinan lailla. Huumoria löytyi rutkasti ja loppu hieman nauratti. Niin paljon jahtausta, turhaan. Vauhdikas ja hupaisa tarina, josta ei kuitenkaan löytynyt koukkua enkä päässyt alussa jyvälle tapahtumista. 8
Mikki Hiiri: Kaarakapina (Casty)
Mikki kertoo sisarenpojilleen tositapahtumiin pohjautuvaa iltasatua, jossa hän matkuskaa jouluksi Hupsulaan. Siellä kaikkien autot alkavat yhtäkkiä herätä henkiin.
Casty yllätti tässä minut kenties ensi kerran, juuri tällaista joulusarjiksen pitää olla. Alku oli melko tavallinen (prologia lukuunottamatta), Mikki lähtee joulunviettoon toiseen kaupunkiin, mutta autojen herääminen henkiin ja toisaatteisten autojen ilmaantuminen saivat minut epäilemään tarinan sopivuutta itselleni. Vaikka tämä loppujenlopuksi olikin kokonaisuudessaan hieman ”lapsellinen”, niin sen luoma tunnelma, sympaattiset piirrokset ja myös mukavat irtovitsit saivat hyväntahtoisuudessaan minut hymyilemään. Erilaisuus on aina hyve. 9½
Roope-setä: Vauhdikas vetonaula (Carlo Panaro & Giuseppe Dalla Santa)
Pelle valmistaa Roopen laskettelukeskukseen uudenaikaisen hiihtobussin, jonka käyttö ei suinkaan suju ongelmitta.
Tyypillinen bisneskilpailu, enkä nähnyt tässä oikein mitään muuta jouluista kuin valkean maan. Pellen keksintöja (ja myös niiden tärvelemistä) oli kiva seurata, mutta tarina oli melko ennalta-arvattava, kulkee tyypillistä kaavaa pitkin ja loppuu jotenkin lässähtäneesti. Paremmalla huolellisuudella olisi varmasti saatu aikaan tätäkin parempi ”joulutarina”. Hyvä yritys kuitenkin, vaikka sivumäärää olisikin voitu lisätä muutamalla. 7+
Pikku-Aku: Joulu ystävien kanssa (Augusto Macchetto & Emilio Urbano)
Pikku-Aku ystävineen päättävät lähteä tervehtimään vanhaa kaakaonjuojamestaria mäennyppylän huipulle, mutta matka ei taitukaan täysin vaarattomasti.
Pikku-Aku-tarinat ovat siitä erilaisia, että niissä nähdään enemmän lapsen elämää, jota pidän vain hyvänä asiana. Urbanon jähmeähköt piirrokset häiritsevät joissain kohtaa, mutta tarina itsessään ei ole lainkaan hullumpi. Lapsen silmin nähtynä varsinkin metsässäsamoilukohtaus nousee uusiin sfääreihin, mutta palaa myöhemmin taas maan pinnalle. Loppu oli vähän turhan kliseinen, mutta kelpaava. 8+
Pelle Peloton: Tehtävä joulun alla (Bruno Concina & Silvia Ziche)
Joulupukki pyytää apua Pelleltä, josko tämä voisi korjata simahtaneen lahjantekokoneen. Pian koneita alkaa kuitenkin sammua lisää...
Typerähkö, selvästi täytetarinamielellä tehty kyhäelmä. Itse hieman karsastan näitä joulupukkitarinoita ja vaihteeksi Zichenkin piirrokset ärsyttivät. Joulupukin pajassa-kohtaus herätti pahinta myötähäpeää (on pakko olla parempiakin keinoja pidentää tarinaa kuin saada Pelle korjaamaan yksitellen kaikki lahjantekokojeet). Tarinassa oli liian vängättyä huumoria, eikä loppukaan ollut paras mahdollinen, vaikkakin pukki joka tapauksessa näyttäytyy aina joulupukkitarinoiden lopussa. 6 ½
Aku Ankka: Lumimiehen lumoissa (Carlo Panaro & Danilo Barozzi)
Aku ja Touho toheloivat laskettelurinteillä pukeutuneina lumimiehiksi.
En oikein vieläkään lämpene Barrozzin piirroksille, ne ovat jotenkin rumia ja hahmot näyttävät epämuodostuneilta kääpiöiltä. Tarina itsessään alkaa melko hyvin serkusten viettäessä yhteistä lomaa lasketteluhotellilla, mutta sen muuttuessa lumimieskoheltamiseksi alle seiskan numero oli jo varma. Lopusta kuitenkin pidin kaikessa hölmöydessään, vaikka Hannun onni voittikin jälleen Akun yritteliäsyyden. 7
Riitta Hanhi: Automaattista joulua! (Margherita Carrer & Alessandro Perina)
Riitta ja Kuuno keksivät uuden bisnesidean lahja-automaateista, mutta pian he saavat kaksi tuttua kilpailijaa.
Riitta on jälleen välikappaleena Roopen ja Kroisoksen taistelussa. En käsitä, miten käsikirjoittajat keksivät näin hyviä bisnesideoita tarinaan, sillä niitähän menisi kaupaksi todellisessa todellisuudessakin. Stoori kulkee tavanomaisen Kuuno & Riitta-kertomuksen mukaisesti, mutta siitäkin huolimatta pidin tarinasta, ehkä nimenomaan oivalluksien, sekä tietysti Alessandro Perinan ilmeikkäiden piirrosten takia. Loppu sopi juuri oivallisesti taskarin päätökseen (joka ei kuitenkaan loppunut vielä...) 9+
Aku Ankka: Lentolupa (Massimiliano Valentini & Asaro)
Joulupukin reki tarttuu Akun ja Touhon koneen peräroottoriin.
Taskarin ainoa yksisivuinen olisi voitu sijoittaa muuallekin kuin loppuun, koska lopetus kirjassa on aina tärkein. Tämä vitsi ei ollut parhaimmasta päästä ja piirroksetkin olivat kauheita. 6+
Yhteenveto:
Kaksi huonoa tarinaa (joista yksi oli onneksi vain vitsisarja) ja kaksi loistavaa. Tasapaksu teemataskari, josta löytyi niin hyviä ja huonojakin tarinoita. Mielestäni tiettyjä käsikirjoittajia oli tässä vähän liikaa, mutta piirtäjiä oli kyllä jos jonniinmoista. Kansikuvan kotimaisuus antoi hyvän kuvan taskarista. 8+
Taskarin teemanumero 12: Lahjajahti
Kansi (Kari Korhonen):
Ankanpojat yrittävät lassota lappalaispuvuissa joulupukkipukuisen Akun poron.
Kansanperinteitä mukaileva kansi (joka ei kuitenkaan ole yllätys kun ottaa huomioon piirtäjän), jonka ulkoasusta pidin. Rajojen jättäminen pois tuo kuvaan kolmiulotteisuutta. 9
Roope-setä: Makea joulu (Carlo Panaro & Sandro del Conte)
Karhukopla käyttää hyväksi Roopen intoa osallistua kakkukilpailuun ja yrittävät putsata tämän kassakaapin.
Näitä vanhan ajan klassikoita on aina kiva lukea, tämä sopi johtosarjaksi varsin mainiosti. Del Conten Scarpavaikutteiset piirrokset eivät kovin hyvin sopineet tähän melko vauhdikkaaseen tarinaan. Karhukopla ja Roope erikseen päähenkilöinä ovat mielenkiintoinen detalji joulutarinaan, varsinkin kun lopulta molemmat osapuolet saavat hyvän mielen. Joulumieltä levittävä ja taidokkaasti toteutettu tarinankulku antavat lukijalleen puhtia lukea tarina loppuun. 8
Taikaviitta: Joulurauhaa (Bruno Concina & Blasco Pisapia)
Taikaviitta aikoo rauhoittaa Ankkalinnan kaikki roistot edes joulun ajaksi.
Tässä toinen hieman erilaisella kaavalla toteutettu tarina: Taikaviitan joulu. Hieman tuntemattoman piirtäjän piirrosjälki ei ollut vielä ammattilaisen tasolla, mutta sopi hyvin tarinaan. Alussa jahkaillaan melko paljon Taikaviitan rauhanehdotuksien parissa, jolloin alkaa jo hieman kyllästyttää ja huvittaakin. ”Hyvä on, olemme ihmisiksi vielä yhden yön” :D. Tarina etenee hieman liian nopeasti huippukohtaan, mutta loppuratkaisu on mielestäni kerrassaan nerokas, joka saatämän tuntumaan melko hyvältä tarinalta. 8½
Rankku Kanuuna: Mestarietsivät (Massimiliano Valentini & Frederico Mancuso)
Aku, Touho ja Rankku tonttuilevat salapoliiseina luullen hämäräheppujen yrittävän Roope Ankan kaappaamista.
Tarina alkaa omalaatuisesti, mutta siinä sorrutaan mitä-ennen-tapahtui-paljastuksiin, joka syö tarinan uskottavuutta. Mukavaa oma- ja salaperäisyyttä, mutta liikaa sekavuutta. Mancusonkin piirrokset sopivat tarinaan, sillä niistä löytyi ilmeikkuuttä ja lennokkuutta tarinan lailla. Huumoria löytyi rutkasti ja loppu hieman nauratti. Niin paljon jahtausta, turhaan. Vauhdikas ja hupaisa tarina, josta ei kuitenkaan löytynyt koukkua enkä päässyt alussa jyvälle tapahtumista. 8
Mikki Hiiri: Kaarakapina (Casty)
Mikki kertoo sisarenpojilleen tositapahtumiin pohjautuvaa iltasatua, jossa hän matkuskaa jouluksi Hupsulaan. Siellä kaikkien autot alkavat yhtäkkiä herätä henkiin.
Casty yllätti tässä minut kenties ensi kerran, juuri tällaista joulusarjiksen pitää olla. Alku oli melko tavallinen (prologia lukuunottamatta), Mikki lähtee joulunviettoon toiseen kaupunkiin, mutta autojen herääminen henkiin ja toisaatteisten autojen ilmaantuminen saivat minut epäilemään tarinan sopivuutta itselleni. Vaikka tämä loppujenlopuksi olikin kokonaisuudessaan hieman ”lapsellinen”, niin sen luoma tunnelma, sympaattiset piirrokset ja myös mukavat irtovitsit saivat hyväntahtoisuudessaan minut hymyilemään. Erilaisuus on aina hyve. 9½
Roope-setä: Vauhdikas vetonaula (Carlo Panaro & Giuseppe Dalla Santa)
Pelle valmistaa Roopen laskettelukeskukseen uudenaikaisen hiihtobussin, jonka käyttö ei suinkaan suju ongelmitta.
Tyypillinen bisneskilpailu, enkä nähnyt tässä oikein mitään muuta jouluista kuin valkean maan. Pellen keksintöja (ja myös niiden tärvelemistä) oli kiva seurata, mutta tarina oli melko ennalta-arvattava, kulkee tyypillistä kaavaa pitkin ja loppuu jotenkin lässähtäneesti. Paremmalla huolellisuudella olisi varmasti saatu aikaan tätäkin parempi ”joulutarina”. Hyvä yritys kuitenkin, vaikka sivumäärää olisikin voitu lisätä muutamalla. 7+
Pikku-Aku: Joulu ystävien kanssa (Augusto Macchetto & Emilio Urbano)
Pikku-Aku ystävineen päättävät lähteä tervehtimään vanhaa kaakaonjuojamestaria mäennyppylän huipulle, mutta matka ei taitukaan täysin vaarattomasti.
Pikku-Aku-tarinat ovat siitä erilaisia, että niissä nähdään enemmän lapsen elämää, jota pidän vain hyvänä asiana. Urbanon jähmeähköt piirrokset häiritsevät joissain kohtaa, mutta tarina itsessään ei ole lainkaan hullumpi. Lapsen silmin nähtynä varsinkin metsässäsamoilukohtaus nousee uusiin sfääreihin, mutta palaa myöhemmin taas maan pinnalle. Loppu oli vähän turhan kliseinen, mutta kelpaava. 8+
Pelle Peloton: Tehtävä joulun alla (Bruno Concina & Silvia Ziche)
Joulupukki pyytää apua Pelleltä, josko tämä voisi korjata simahtaneen lahjantekokoneen. Pian koneita alkaa kuitenkin sammua lisää...
Typerähkö, selvästi täytetarinamielellä tehty kyhäelmä. Itse hieman karsastan näitä joulupukkitarinoita ja vaihteeksi Zichenkin piirrokset ärsyttivät. Joulupukin pajassa-kohtaus herätti pahinta myötähäpeää (on pakko olla parempiakin keinoja pidentää tarinaa kuin saada Pelle korjaamaan yksitellen kaikki lahjantekokojeet). Tarinassa oli liian vängättyä huumoria, eikä loppukaan ollut paras mahdollinen, vaikkakin pukki joka tapauksessa näyttäytyy aina joulupukkitarinoiden lopussa. 6 ½
Aku Ankka: Lumimiehen lumoissa (Carlo Panaro & Danilo Barozzi)
Aku ja Touho toheloivat laskettelurinteillä pukeutuneina lumimiehiksi.
En oikein vieläkään lämpene Barrozzin piirroksille, ne ovat jotenkin rumia ja hahmot näyttävät epämuodostuneilta kääpiöiltä. Tarina itsessään alkaa melko hyvin serkusten viettäessä yhteistä lomaa lasketteluhotellilla, mutta sen muuttuessa lumimieskoheltamiseksi alle seiskan numero oli jo varma. Lopusta kuitenkin pidin kaikessa hölmöydessään, vaikka Hannun onni voittikin jälleen Akun yritteliäsyyden. 7
Riitta Hanhi: Automaattista joulua! (Margherita Carrer & Alessandro Perina)
Riitta ja Kuuno keksivät uuden bisnesidean lahja-automaateista, mutta pian he saavat kaksi tuttua kilpailijaa.
Riitta on jälleen välikappaleena Roopen ja Kroisoksen taistelussa. En käsitä, miten käsikirjoittajat keksivät näin hyviä bisnesideoita tarinaan, sillä niitähän menisi kaupaksi todellisessa todellisuudessakin. Stoori kulkee tavanomaisen Kuuno & Riitta-kertomuksen mukaisesti, mutta siitäkin huolimatta pidin tarinasta, ehkä nimenomaan oivalluksien, sekä tietysti Alessandro Perinan ilmeikkäiden piirrosten takia. Loppu sopi juuri oivallisesti taskarin päätökseen (joka ei kuitenkaan loppunut vielä...) 9+
Aku Ankka: Lentolupa (Massimiliano Valentini & Asaro)
Joulupukin reki tarttuu Akun ja Touhon koneen peräroottoriin.
Taskarin ainoa yksisivuinen olisi voitu sijoittaa muuallekin kuin loppuun, koska lopetus kirjassa on aina tärkein. Tämä vitsi ei ollut parhaimmasta päästä ja piirroksetkin olivat kauheita. 6+
Yhteenveto:
Kaksi huonoa tarinaa (joista yksi oli onneksi vain vitsisarja) ja kaksi loistavaa. Tasapaksu teemataskari, josta löytyi niin hyviä ja huonojakin tarinoita. Mielestäni tiettyjä käsikirjoittajia oli tässä vähän liikaa, mutta piirtäjiä oli kyllä jos jonniinmoista. Kansikuvan kotimaisuus antoi hyvän kuvan taskarista. 8+
Peetukka
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 147 -
09.12.2009 klo 16:39:03
Ei tässä mitään arvostelua puolessa tunnissa nyt ehdi väsäämään, vaikka nopeasti toimisikin. :-/ Päivä, pari olisi annettu lisää aikaa, niin osallistujiakin varmaan olisi tullut enemmän.
Salwer1st/
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 148 -
09.12.2009 klo 17:12:06
Ruskeat marjat!
Salwukka oli repen päivän pois netin ihmeellisestä maailmasta, ja heti menä tehtävä ohi - kahdella minuutilla. Se oli sitten siinä minun osaltani aika lailla...
Onnea Toke!
(Siis turha kuitenkaan luulla, että Salw ei enää osalistu, Salwukka sotkea vielä pakkaa)
Salwukka oli repen päivän pois netin ihmeellisestä maailmasta, ja heti menä tehtävä ohi - kahdella minuutilla. Se oli sitten siinä minun osaltani aika lailla...
Onnea Toke!
(Siis turha kuitenkaan luulla, että Salw ei enää osalistu, Salwukka sotkea vielä pakkaa)
Aku Vankka
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 149 -
09.12.2009 klo 17:42:39
Tuota Salwukka.. turha onnitella vielä Tokea mistään :D Kisa on vasta puolivälissä, ei oikeastaan edes siinä vielä.
Kreach
Vankka-sedän joulukalenteri
Viesti 150 -
09.12.2009 klo 20:09:45
Aijaijai. Nyt jäikin yksi lempiaiheistani väliin. No, ei voi mitään, oli muutakin tekemistä.