Onpas hiljaista ollut. Suhtkoht vaikea aihe on, joka saattaa olla osasyynä. Itselläni on vähän vaikeuksia myös päästä vauhtiin kirjottelussa, joten saa nähdä...
Jotenkin pelkään, että joku juonii kuuluisaa Bomber-taktiikkaa... :-/
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
(525 viestiä)
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 46 -
19.08.2009 klo 20:24:35
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 47 -
19.08.2009 klo 20:26:33
Lainaus käyttäjältä: KarhulaJotenkin pelkään, että joku juonii kuuluisaa Bomber-taktiikkaa...
Pullis juonii, ei epäilystäkään.
Blogia huomenna.
Pullis juonii, ei epäilystäkään.
Blogia huomenna.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 48 -
19.08.2009 klo 20:29:23
Tää sorsa on kyllä kieltämättä hieman epäilyttävä, on jo keskiviikko eikä mitään elonmerkkejä VM'ssä näkynyt.. ihan selvää pomperia suunnittelee koopeeweelle.
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 49 -
19.08.2009 klo 20:36:28
Ovatko yhteenvedot muuten tarpeellisia?
Pidentävät viestejä melko paljon, ja ovat ikäänkuin toistoa. Itsekin olen kyllä käyttänyt monesti teksteissäni näitä, mutten silti puolla niitten puolesta.
Pidentävät viestejä melko paljon, ja ovat ikäänkuin toistoa. Itsekin olen kyllä käyttänyt monesti teksteissäni näitä, mutten silti puolla niitten puolesta.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 50 -
19.08.2009 klo 20:43:13
Pullis on todellakin ollut aika hiljaa. Ei oikein mitään ole edes yksärillä puhunut... Saa nähdä...
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 51 -
19.08.2009 klo 21:09:23
Ehkä Pullis on joutunut katalien sorsanmetsästäjien satimeen?
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Kaikki vakituiset ankka- ja hiirimaailman hahmot ovat aikojen saatossa muuttuneet, jotkut hieman enemmän, jotkut taas hieman vähemmän. Ankkamaailman puolelta löytyy kuitenkin yksi hahmo, joka on tehnyt tavallista enemmän ja tavallista suurempia muutoksia ja on siten yksi Disneyn eläinmaailman muuttuneimmista hahmoista - Aku Ankka.
Kun Aku luotiin vuonna 1934, oli hahmo aivan erilainen kuin nykyään. Hänen ensiesiintymisessään piirroselokuvassa ''Viisas Kana Kananen'', Aku oli ainoastaan sivuroolissa, eikä kukaan varmastikaan osannut aavistaa, kuinka suosittu tämä sivuhahmo tulisi vielä olemaan. Akun yksi tuntomerkeistä on ainainen laiskuus ja uskomattomat unenlahjat. Ensiesiintymisessään tulikin jo esille Akun laiskuus.
Akun asu oli alusta alkaen merimiesasu, mutta se ei ollut ihan samanlainen kuin nykyään; ensiesiintymisessään napit, sekä osa merimieshatusta olivat valkoiset ja niitä oli neljä ja rusetti musta punaisen sijaan. Vaatteet olivat myös muulla tavalla (tosin ei niin merkittävästi) erinäköiset, kuin nykyään, mutta nekin muotoutuivat pian nykyiseen muotoonsa.
Alkuaikoina Akun nokka oli myös huomattavasti nyky-Akun nokkaa pidempi, jopa selvästi Akun päätä pidempi ja Akun kädet muistuttivat enemmänkin siipiä, kuin käsiä. Myöhemmin kädet muuttuivat nykyiseen muotoonsa; ne muistuttavat todella paljon ihmisten käsiä, mutta niissä on vain neljä sormea. Lisäksi Akun räpylöissä oli aikoinaan ihan selvät varpaat ja silmät eivät olleet kiinni nokassa, niin kuin aikuisilla, vaan irrallaan, kuten ankkalapsilla. Akun ruumis oli myös aikoinaan hieman suurempi kuin nykyään ja pää taas hieman pienenmpi, ainakin silloiseen nokkaan verrattuna.
Kaiken lisäksi ennen Aku Ankka -lehteä, Aku-strippien aikaan, Akua kutsuttiin nimellä Ankka Lampinen, joka onneksi kuitenkin pian muutettiin Aku Ankaksi, sillä lukusin varmasti mielummin Aku Ankan taskukirjaa, kuin Ankka Lampisen taskukirjaa tai Aku Ankka -lehteä kuin Ankka Lampinen -lehteä. Sitäpaitsi, jos Akun nimi olisi yhä Ankka Lampinen, millä nimellä häntä kutsuttaisiin (Akua kutsutaan etunimellä)? Ankka? Vaiko kenties Lampinen?
Kun Al Taliaferro alkoi piirtämään sarjakuvastrippejä, joissa Aku esiintyi, hän teki Akusta aikalailla nykyisen näköisen ulkoisesti; Akun siivet muuttuivat käsiksi, räpylöissä olleet varpaat katosivat, asu muuttui nykyisenlaiseksi ja nappejakin oli enää kaksi, sekä nokasta tuli järkevämmän näköinen. Al Taliaferron stripeissä Aku tosin oli usein hyvin lyhyt, monesti jopa ankanpoikien kokoinen. Nykyisin hän on selvästi pidempi.
Ensimmäisinä vuosina Aku oli luonteeltaan myös paljolti kepposteleva, voisiko jopa sanoa ''häirikkö'', sillä myös vanhimmissa Al Taliaferron stripeissä Aku saattoi tuosta vaan varastaa naapurin puusta omenoita tai tehdä jotain muuta vastaavia kolttosia. Akusta tuli kuitenkin hieman vastuullisempi aikuinen, kun hän sai hoidettavakseen kolme ankanpoikaa, Tupun, Hupun ja Lupun. Pojat olivat alkuun ihan yhtä vallattomia kuin setänsä, mutta Aku sai heidät vähitellen rauhoittumaan ja tuli koko ajan vastuullisemmaksi aikuiseksi, vaikka hänkin vielä silloin tällöin kepposteli muiden kustannuksella.
En kuitenkaan voi väittää, etteikö Aku olisi vieläkin aika lapsellinen, sillä hän riitelee tämän tästä naapurinsa Teppo Tulpun kanssa aivan naurettavistakin asioista ja käy hänen kanssaan sellaista sanasotaa, että koko kortteli häiriintyy. Heidän välillään saattaa joskus syttyä sota jopa ihan kirjaimellisesti, jolloin he saattavat heitellä toisiaan mädillä kananmunilla tai tuhota ja vaurioittaa toistensa kukkapenkkejä tai muuta omaisuutta. Joskus hän saattaa suostua ankanpoikien, tai serkkunsa Hannu Hanhen kanssa johonkin älyttömään vetoon tai typerään kisailuun. Käyttäytyykö täysjärkinen aikuinen tuolla tavalla? - Ei. Siitä voidaankin päätellä, että vaikka Aku onkin muuttunut alkuaikojen keppostelijasta vastuulliseksi huoltajaksi, hän on edelleen todella lapsellinen joissain asioissa. Tässä asiassa Aku ei ole juurikaan kehittynyt, sillä hän oli samanlainen (nahisteli Tulpun kanssa, yms.) jo alkuaikoinaan.
1940-luvulla kaikki kuitenkin muuttui, kun Carl Barks saapui kuvioihin. Barks kehitti Akun hahmoa vielä entisestään ja loi hänen rinnalleen useita muita hahmoja, kuten yhden nykyajan tärkeimmistä hahmoista, Akun sedän Roope Ankan, jonka myötä Akun elämään tuli mukaan paljon uusia asioita; hän onnistui jossain vaiheessa keräämään itselleen mittavan velan sedälleen ja joutui tästä hyvästä kiillottamaan tämän kolikoita tämän tästä. Lisäksi Roope otti Akun usein mukaan aarteenetsintäreissuilleen. Barks kehitti myös Akun jatkuvan työpaikan vaihtelun, jota nähdään todella paljon nykyäänklin. Näihin aikoihin Aku alkoi jo vaikuttaa suhteellisen järkevältä, eikä enää varastanut naapureiden omenoita tai pilaillut muiden kustannuksella. Viimeistään Barksin tarinoissa Akun äkkipikaisuus ja temperamenttisuus tuli kunnolla esiin Akun saadessa raivokohtauksia milloin
mistäkin asiasta; joskus riidellessään Tulpun kanssa, joskus taas jostain ihan muusta.
Yksi Akun tärkeimmistä ominaisuuksista temperamenttisuuden lisäksi, on Akun uskomaton epäonnisuus. Aku epäonnistuu lähes kaikessa, mihin ryhtyy ja usein kun kyse on arvonnoista tai muista kilpailuista, Aku saattaa ostaa tuhansia lippuja ja siitä huolimatta hävitä ylionnekkaalle Hannu-serkulleen, joka yleensä ostaa vain yhden lipukkeen. Lisäksi Aku onnistuu onnettumuusalttiudensa johdosta aiheuttaa ties minkälaisen katastrofin. Vaikka alkuun kaikki menisikin täydellisesti, epäonnisuus iskee lopulta viimeistään tarinan lopussa ja useimmat tarinat päättyvätkin Akun paetessa vihaisia ankkalinnalaisia tai joitain muita, jotka hän on juuri suututtanut. Akun epäonnisuus johtuu todennäköisesti hänen muninta-ajastaan, joka sattuu olemaan maaliskuun 13. päivä, kaikenlisäksi perjantai. Aku on joissain tarinoissa jopa palkittu Ankkalinnan tai jopa koko maailman epäonnisimpana henkilönä.
Aku on ollut epäonninen jo alusta lähtien. Varsinkin ensimmäisissä Aku-piirretyissä Aku epäonnistui kaikessa, ihan kaikessa. Yleensä kun Aku sai vastaansa Tikun ja Takun, hän hävisi jollain nololla tavalla. Ankka häviää kahdelle oravalle, silkkaa epäonnea siis. Nykyään Akun epäonnisuus on päätynyt sarjakuviin, joissa Aku ei kuitenkaan ihan yhtä toivoton tapaus ole, sillä joskus jopa häntäkin onnistaa. Näitä tarinoita ei tosin viljellä läheskään niin paljoa, kuin tarinoita, joissa Aku aiheuttaa jonkin merkittävän katastrofin. Nykyään nähdään (varsinkin taskareissa) paljon tarinoita, joissa Aku tulee esimerkiksi yhden päivän ajaksi onnekkaaksi ja jossain tiukassa paikassa onnekkuus loppuu ja loppuratkaisun tietääkin jo etukäteen.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Kaikki vakituiset ankka- ja hiirimaailman hahmot ovat aikojen saatossa muuttuneet, jotkut hieman enemmän, jotkut taas hieman vähemmän. Ankkamaailman puolelta löytyy kuitenkin yksi hahmo, joka on tehnyt tavallista enemmän ja tavallista suurempia muutoksia ja on siten yksi Disneyn eläinmaailman muuttuneimmista hahmoista - Aku Ankka.
Kun Aku luotiin vuonna 1934, oli hahmo aivan erilainen kuin nykyään. Hänen ensiesiintymisessään piirroselokuvassa ''Viisas Kana Kananen'', Aku oli ainoastaan sivuroolissa, eikä kukaan varmastikaan osannut aavistaa, kuinka suosittu tämä sivuhahmo tulisi vielä olemaan. Akun yksi tuntomerkeistä on ainainen laiskuus ja uskomattomat unenlahjat. Ensiesiintymisessään tulikin jo esille Akun laiskuus.
Akun asu oli alusta alkaen merimiesasu, mutta se ei ollut ihan samanlainen kuin nykyään; ensiesiintymisessään napit, sekä osa merimieshatusta olivat valkoiset ja niitä oli neljä ja rusetti musta punaisen sijaan. Vaatteet olivat myös muulla tavalla (tosin ei niin merkittävästi) erinäköiset, kuin nykyään, mutta nekin muotoutuivat pian nykyiseen muotoonsa.
Alkuaikoina Akun nokka oli myös huomattavasti nyky-Akun nokkaa pidempi, jopa selvästi Akun päätä pidempi ja Akun kädet muistuttivat enemmänkin siipiä, kuin käsiä. Myöhemmin kädet muuttuivat nykyiseen muotoonsa; ne muistuttavat todella paljon ihmisten käsiä, mutta niissä on vain neljä sormea. Lisäksi Akun räpylöissä oli aikoinaan ihan selvät varpaat ja silmät eivät olleet kiinni nokassa, niin kuin aikuisilla, vaan irrallaan, kuten ankkalapsilla. Akun ruumis oli myös aikoinaan hieman suurempi kuin nykyään ja pää taas hieman pienenmpi, ainakin silloiseen nokkaan verrattuna.
Kaiken lisäksi ennen Aku Ankka -lehteä, Aku-strippien aikaan, Akua kutsuttiin nimellä Ankka Lampinen, joka onneksi kuitenkin pian muutettiin Aku Ankaksi, sillä lukusin varmasti mielummin Aku Ankan taskukirjaa, kuin Ankka Lampisen taskukirjaa tai Aku Ankka -lehteä kuin Ankka Lampinen -lehteä. Sitäpaitsi, jos Akun nimi olisi yhä Ankka Lampinen, millä nimellä häntä kutsuttaisiin (Akua kutsutaan etunimellä)? Ankka? Vaiko kenties Lampinen?
Kun Al Taliaferro alkoi piirtämään sarjakuvastrippejä, joissa Aku esiintyi, hän teki Akusta aikalailla nykyisen näköisen ulkoisesti; Akun siivet muuttuivat käsiksi, räpylöissä olleet varpaat katosivat, asu muuttui nykyisenlaiseksi ja nappejakin oli enää kaksi, sekä nokasta tuli järkevämmän näköinen. Al Taliaferron stripeissä Aku tosin oli usein hyvin lyhyt, monesti jopa ankanpoikien kokoinen. Nykyisin hän on selvästi pidempi.
Ensimmäisinä vuosina Aku oli luonteeltaan myös paljolti kepposteleva, voisiko jopa sanoa ''häirikkö'', sillä myös vanhimmissa Al Taliaferron stripeissä Aku saattoi tuosta vaan varastaa naapurin puusta omenoita tai tehdä jotain muuta vastaavia kolttosia. Akusta tuli kuitenkin hieman vastuullisempi aikuinen, kun hän sai hoidettavakseen kolme ankanpoikaa, Tupun, Hupun ja Lupun. Pojat olivat alkuun ihan yhtä vallattomia kuin setänsä, mutta Aku sai heidät vähitellen rauhoittumaan ja tuli koko ajan vastuullisemmaksi aikuiseksi, vaikka hänkin vielä silloin tällöin kepposteli muiden kustannuksella.
En kuitenkaan voi väittää, etteikö Aku olisi vieläkin aika lapsellinen, sillä hän riitelee tämän tästä naapurinsa Teppo Tulpun kanssa aivan naurettavistakin asioista ja käy hänen kanssaan sellaista sanasotaa, että koko kortteli häiriintyy. Heidän välillään saattaa joskus syttyä sota jopa ihan kirjaimellisesti, jolloin he saattavat heitellä toisiaan mädillä kananmunilla tai tuhota ja vaurioittaa toistensa kukkapenkkejä tai muuta omaisuutta. Joskus hän saattaa suostua ankanpoikien, tai serkkunsa Hannu Hanhen kanssa johonkin älyttömään vetoon tai typerään kisailuun. Käyttäytyykö täysjärkinen aikuinen tuolla tavalla? - Ei. Siitä voidaankin päätellä, että vaikka Aku onkin muuttunut alkuaikojen keppostelijasta vastuulliseksi huoltajaksi, hän on edelleen todella lapsellinen joissain asioissa. Tässä asiassa Aku ei ole juurikaan kehittynyt, sillä hän oli samanlainen (nahisteli Tulpun kanssa, yms.) jo alkuaikoinaan.
1940-luvulla kaikki kuitenkin muuttui, kun Carl Barks saapui kuvioihin. Barks kehitti Akun hahmoa vielä entisestään ja loi hänen rinnalleen useita muita hahmoja, kuten yhden nykyajan tärkeimmistä hahmoista, Akun sedän Roope Ankan, jonka myötä Akun elämään tuli mukaan paljon uusia asioita; hän onnistui jossain vaiheessa keräämään itselleen mittavan velan sedälleen ja joutui tästä hyvästä kiillottamaan tämän kolikoita tämän tästä. Lisäksi Roope otti Akun usein mukaan aarteenetsintäreissuilleen. Barks kehitti myös Akun jatkuvan työpaikan vaihtelun, jota nähdään todella paljon nykyäänklin. Näihin aikoihin Aku alkoi jo vaikuttaa suhteellisen järkevältä, eikä enää varastanut naapureiden omenoita tai pilaillut muiden kustannuksella. Viimeistään Barksin tarinoissa Akun äkkipikaisuus ja temperamenttisuus tuli kunnolla esiin Akun saadessa raivokohtauksia milloin
mistäkin asiasta; joskus riidellessään Tulpun kanssa, joskus taas jostain ihan muusta.
Yksi Akun tärkeimmistä ominaisuuksista temperamenttisuuden lisäksi, on Akun uskomaton epäonnisuus. Aku epäonnistuu lähes kaikessa, mihin ryhtyy ja usein kun kyse on arvonnoista tai muista kilpailuista, Aku saattaa ostaa tuhansia lippuja ja siitä huolimatta hävitä ylionnekkaalle Hannu-serkulleen, joka yleensä ostaa vain yhden lipukkeen. Lisäksi Aku onnistuu onnettumuusalttiudensa johdosta aiheuttaa ties minkälaisen katastrofin. Vaikka alkuun kaikki menisikin täydellisesti, epäonnisuus iskee lopulta viimeistään tarinan lopussa ja useimmat tarinat päättyvätkin Akun paetessa vihaisia ankkalinnalaisia tai joitain muita, jotka hän on juuri suututtanut. Akun epäonnisuus johtuu todennäköisesti hänen muninta-ajastaan, joka sattuu olemaan maaliskuun 13. päivä, kaikenlisäksi perjantai. Aku on joissain tarinoissa jopa palkittu Ankkalinnan tai jopa koko maailman epäonnisimpana henkilönä.
Aku on ollut epäonninen jo alusta lähtien. Varsinkin ensimmäisissä Aku-piirretyissä Aku epäonnistui kaikessa, ihan kaikessa. Yleensä kun Aku sai vastaansa Tikun ja Takun, hän hävisi jollain nololla tavalla. Ankka häviää kahdelle oravalle, silkkaa epäonnea siis. Nykyään Akun epäonnisuus on päätynyt sarjakuviin, joissa Aku ei kuitenkaan ihan yhtä toivoton tapaus ole, sillä joskus jopa häntäkin onnistaa. Näitä tarinoita ei tosin viljellä läheskään niin paljoa, kuin tarinoita, joissa Aku aiheuttaa jonkin merkittävän katastrofin. Nykyään nähdään (varsinkin taskareissa) paljon tarinoita, joissa Aku tulee esimerkiksi yhden päivän ajaksi onnekkaaksi ja jossain tiukassa paikassa onnekkuus loppuu ja loppuratkaisun tietääkin jo etukäteen.
akuankka1313
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 52 -
19.08.2009 klo 21:11:37
Vaikeaksi menee.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Walt Disneyn vuonna 1934 luoma sarjakuva- ja animaatiohahmo Aku Ankka on muuttunut melkoisesti sarjakuvasankarin 75-vuotisen uran aikana. Akun ulkonäkö on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, mutta myös hänen luonteensa on muuttunut ja muuttuu edelleen kenties edelleen. Akulle on kehittynyt monipuolinen asuinympäristö ja muutenkin tuo hyvin tuntemamme ankka on kokenut monet muutokset alkujen pojankoltiaisesta. Tuo luonneasia taitaa kuitenkin riippua suhteellisen paljon tarinan käsikirjoittajasta.
Olen esimerkiksi pannut merkille Don Rosan tarinoissa Akun välinpitämättömyyden, Roope-sedän jatkuvan halveksimisen ja kiusoittelemisen sekä hyvin pienen pinnan. Shawin pariskunnan tarinoissa taas akun temperamentti ja aggressiivisuus on lähes hälyttävää laatua. Ulkonäön muuttuminen voidaan tulkita monella tavalla. Tässäkin on suurimmalta osalta tarinoiden tekijöistä kyse, mutta parasta aloittaa tämä stoori kokonaan alusta.
Legendan mukaan synkkänä ja myrskyisenä yönä Aku tepasteli märkänä Disneyn studioille haastamaan riitaa. Disneypiirtäjä Marco Rota teki sulatettavamman version Aku Ankan synnystä: hän on oikeasti adoptiolapsi, sillä pimeänä iltana Roope ja Mummo Ankka löysivät tienposkesta munan, josta kuoriutuikin hyvin tuntemamme ankka.
Akun debytoidessa Disneyn Silly Symphonies-lyhytelokuvassa Viisas Kana Kananen vuonna 1934, lättäräpylällä oli täysin erilainen ulkonäkö kuin nykyään. Nokka oli ohuempi, "pötkyläisempi" ja pidempi, räpylät olivat paksumpia, kädet olivat enempi siipimäisiä, silmät olivat "irti" nokasta ja vartalon muotokin oli paljon nykyistä ankkamaisempi. Myös asu oli jokseenkin erinäköinen ja muistutti enemmän merimiesasua kuin nykyään. Mielestäni Aku näytti tuona aikana enemmän ankkamaiselta verrattuna nykypäivään, joten siksi minun on vaikea samastua tuon ajan Akuun. Eipä Aku kylläkään esiintynytkään kyseisessä lyhytelokuvassa kovinkaan suuresti, pelkässä sivuosassa joutilaana nuorukaisena, joka ei jaksanut auttaa kanaemoa maissipellonhoidossa. No, paha sai palkkansa, ja Akukin on siitä lähtien ollut aikuismaisempi. Seuraavissa lyhytelokuvissa Aku nähdään kuitenkin samanlaisena keppostelijana ja sen tarinan "pahiksena", ja ulkonäkökin pysyi samana. Luulen kyllä, että hra. Ankan fanitus alkoi varsinaisesti vasta silloin, kun hänen ulkonäköään muutettiin enemmän ei-kovin-ankkamaiseksi. Se saatiin nähdä jo muutaman lyhytelokuvan päässä, jossa Akun ulkonäkö muuttui hetkessä kertaheitolla. Käsistä tuli käsiä, nokasta litteämpi ja silmistä suuremmat. Näin Aku saatiin näyttämään tuttavallisemmalta, joten ei ihme, että hän syrjäyttikin suosiossa kohta Mikki Hiiren.
Akun peruspukeutuminen on aina ollut sama merimiesnuttu, mutta sekin on kokenut vuosien vieriessä monia muutoksia. Vuonna 1934 ja siitäkin vielä vähän eteenpäin puku oli paljon jäykempi ja oikean merimiespuvun näköisempi. Kaiken lisäksi siinä oli neljä nappia, mutta Carl Barks muutti sen kaksinappiseksi vuosien 1950-1951 välillä. Lisäksi nutusta tuli paljon rennompi ja mukavan näköisempi. Kolmannen sukupolven piirtäjän 1990-luvulla kehittivät sitä myös monimuotoisesti. Vaatteesta tuli monipuolisemmin käytettävä ja jokaisen piirtäjän itse piirtämällään tavalla sopiva Akulle. Jollain tavalla puku myös kutistui, kun verrataan vuoden 1934 ja 2000-luvun versioihin. Myös alun sinisyys on vaihtunut mustaksi Barksin ansiosta.
Akun luonnekin koki aimo harppauksen parempaan suuntaan vuonna 1937, kun hän sai kotiinsa kolme riehakasta ankanpoikaa. Tupun, Hupun ja Lupun holhoaminen karisti viimeisetkin poikamaisuuden rippeet Akusta ja hänkin siirtyi aikuisten maailmaan. Lyhytelokuvassa Akun veljenpojat nähdään Akun paneutuvan tosissaan poikien kolttostelun lopettamiseksi (vaikka hän lähinnä turvautuukin harhaanjohtavaan apukirjaan), ja työ näyttääkin tuottavan tulosta. Ei sentään, loppujen lopuksi pojat viskovat Akun päälle kaikenlaisia tavaroita ja lähtevät polkupyörillään vikkelästi käpälämäkeen. Saman ajan sarjakuvissa kuitenkin Aku oli ja pysyi samana keppostelijana. Poikien vierailun jälkeen hän lähetti riiviöt kotiin kalterihäkissä (tietysti syystä, sillä poikien metkut olivat kaksin verroin pahempia kuin lyhytelokuvamuodossa).
Aku oli myös vuosien 1934-1937 saanut monta holhottavaa, tosin kaikki niistä ovat olleet eläimiä. Tosin monet kerrat se on päättynyt niin, mitä päähenkilö ei olisi itse halunnut. Aku on ollut Viisasta Kana Kanasta seuraavissa lyhytpiirretyissä usein Pluton kanssa, joka on ollut jotain kaveeraamisen ja huolehtimisen väliltä. Aku & Pluto-piirretyt ovat päättyneet muunmuassa koirakylpyyn, viemäriputkeen ja pesukoneeseen. Kansa kyllästyi nopeasti Akuun ja Plutoon parivaljakkona ja saivat tahtonsa läpi.
Aku sai hetkessä lisää kavereita: Mikin ja Hessun. Heistä tehtiin monia lyhyitä ja pitkiä elokuvia ja tehdään vieläkin. Piirretyissä oli loistava tasapaino. Mikki oli joukon järkevyys, Aku lyhytpinnaisuus ja Hessu huumori sekä omaperäisyys. Alun lyhytelokuvissa Mikki oli varsinaisesti tarinan "päähenkilö" ja Aku ja Hessu hänen hölmöjä apureitaan. Vähä vähältä kuitenkin Mikki sai väistyä syrjään ja avainhenkilöksi tulikin Aku. Hänen tunnetut raivonpuukansa saivat aikaan suurta suosiota, ja pian Mikki ja Hessu poistuivatkin kuvioista lopullisesti.
Heti kohta alettiin tekemään lyhytelokuvia, joissa Aku esiintyi yksin. Ne saivat odotetusti suopean vastaanoton, jonka seuraamuksena Disney alkoi tehtailemaan Aku-piirrettyjä tuhottomasti. Niissä Aku esiintyi paljon entistä kylmähermoisempana heppuna, joka kuitenkin epäonnensa ansiosta säilytti entisen toheloutensa. Aku saavutti räjähdysmäisen suosion ja voitti monia Oscar-palkintoja. Vuonna 1943 tehtiin toistaiseksi viimeinen Oscar-palkinnon voittanut Aku-lyhytelokuva. Noina aikoina Disneyn studiot olivat Yhdysvaltain armeijan natsivastaisessa hallinnossa, joten piirretyistäkin tehtiin poliittisia ja ei-niin-pienille sopivia. Der Fueher's face on kertomus Akusta natsipalvelun synkässä tehdasmaailmassa kokoamassa ohjuksia. Sanoma meni perille lyhytelokuvankin muodossa, mutta sarjakuvien vallatessa alaa, Akun lyhytelokuvien tekemistä harvennettiin ja lopetettiin myöhemmin kokonaan.
Aku on kuitenkin esiintynyt monissa televisiosarjoissa lyhytpiirrettyjen tekemisen lopetuksen jälkeenkin. 1990-luvun tuotos Akun tehdas sisälsi monia nykypäivän Disney-piirrettyjä, johon oli myös onnistuttu liittämään jotain entistä. Nokkapokka on hieman erilaisempi televisiosarja, jossa ankanpojat ovat parhaassa teini-iässään ja Iines innostuu joka asiasta mitä eteen sattuu. Aku näyttää olevan ohjelmassa ainoa entisenlainen hahmo. Sitten on vielä perheen pienimmille Mikin kerhotalo, jossa kaikki ovat ystäviä ja pidetään hauskaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Walt Disneyn vuonna 1934 luoma sarjakuva- ja animaatiohahmo Aku Ankka on muuttunut melkoisesti sarjakuvasankarin 75-vuotisen uran aikana. Akun ulkonäkö on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, mutta myös hänen luonteensa on muuttunut ja muuttuu edelleen kenties edelleen. Akulle on kehittynyt monipuolinen asuinympäristö ja muutenkin tuo hyvin tuntemamme ankka on kokenut monet muutokset alkujen pojankoltiaisesta. Tuo luonneasia taitaa kuitenkin riippua suhteellisen paljon tarinan käsikirjoittajasta.
Olen esimerkiksi pannut merkille Don Rosan tarinoissa Akun välinpitämättömyyden, Roope-sedän jatkuvan halveksimisen ja kiusoittelemisen sekä hyvin pienen pinnan. Shawin pariskunnan tarinoissa taas akun temperamentti ja aggressiivisuus on lähes hälyttävää laatua. Ulkonäön muuttuminen voidaan tulkita monella tavalla. Tässäkin on suurimmalta osalta tarinoiden tekijöistä kyse, mutta parasta aloittaa tämä stoori kokonaan alusta.
Legendan mukaan synkkänä ja myrskyisenä yönä Aku tepasteli märkänä Disneyn studioille haastamaan riitaa. Disneypiirtäjä Marco Rota teki sulatettavamman version Aku Ankan synnystä: hän on oikeasti adoptiolapsi, sillä pimeänä iltana Roope ja Mummo Ankka löysivät tienposkesta munan, josta kuoriutuikin hyvin tuntemamme ankka.
Akun debytoidessa Disneyn Silly Symphonies-lyhytelokuvassa Viisas Kana Kananen vuonna 1934, lättäräpylällä oli täysin erilainen ulkonäkö kuin nykyään. Nokka oli ohuempi, "pötkyläisempi" ja pidempi, räpylät olivat paksumpia, kädet olivat enempi siipimäisiä, silmät olivat "irti" nokasta ja vartalon muotokin oli paljon nykyistä ankkamaisempi. Myös asu oli jokseenkin erinäköinen ja muistutti enemmän merimiesasua kuin nykyään. Mielestäni Aku näytti tuona aikana enemmän ankkamaiselta verrattuna nykypäivään, joten siksi minun on vaikea samastua tuon ajan Akuun. Eipä Aku kylläkään esiintynytkään kyseisessä lyhytelokuvassa kovinkaan suuresti, pelkässä sivuosassa joutilaana nuorukaisena, joka ei jaksanut auttaa kanaemoa maissipellonhoidossa. No, paha sai palkkansa, ja Akukin on siitä lähtien ollut aikuismaisempi. Seuraavissa lyhytelokuvissa Aku nähdään kuitenkin samanlaisena keppostelijana ja sen tarinan "pahiksena", ja ulkonäkökin pysyi samana. Luulen kyllä, että hra. Ankan fanitus alkoi varsinaisesti vasta silloin, kun hänen ulkonäköään muutettiin enemmän ei-kovin-ankkamaiseksi. Se saatiin nähdä jo muutaman lyhytelokuvan päässä, jossa Akun ulkonäkö muuttui hetkessä kertaheitolla. Käsistä tuli käsiä, nokasta litteämpi ja silmistä suuremmat. Näin Aku saatiin näyttämään tuttavallisemmalta, joten ei ihme, että hän syrjäyttikin suosiossa kohta Mikki Hiiren.
Akun peruspukeutuminen on aina ollut sama merimiesnuttu, mutta sekin on kokenut vuosien vieriessä monia muutoksia. Vuonna 1934 ja siitäkin vielä vähän eteenpäin puku oli paljon jäykempi ja oikean merimiespuvun näköisempi. Kaiken lisäksi siinä oli neljä nappia, mutta Carl Barks muutti sen kaksinappiseksi vuosien 1950-1951 välillä. Lisäksi nutusta tuli paljon rennompi ja mukavan näköisempi. Kolmannen sukupolven piirtäjän 1990-luvulla kehittivät sitä myös monimuotoisesti. Vaatteesta tuli monipuolisemmin käytettävä ja jokaisen piirtäjän itse piirtämällään tavalla sopiva Akulle. Jollain tavalla puku myös kutistui, kun verrataan vuoden 1934 ja 2000-luvun versioihin. Myös alun sinisyys on vaihtunut mustaksi Barksin ansiosta.
Akun luonnekin koki aimo harppauksen parempaan suuntaan vuonna 1937, kun hän sai kotiinsa kolme riehakasta ankanpoikaa. Tupun, Hupun ja Lupun holhoaminen karisti viimeisetkin poikamaisuuden rippeet Akusta ja hänkin siirtyi aikuisten maailmaan. Lyhytelokuvassa Akun veljenpojat nähdään Akun paneutuvan tosissaan poikien kolttostelun lopettamiseksi (vaikka hän lähinnä turvautuukin harhaanjohtavaan apukirjaan), ja työ näyttääkin tuottavan tulosta. Ei sentään, loppujen lopuksi pojat viskovat Akun päälle kaikenlaisia tavaroita ja lähtevät polkupyörillään vikkelästi käpälämäkeen. Saman ajan sarjakuvissa kuitenkin Aku oli ja pysyi samana keppostelijana. Poikien vierailun jälkeen hän lähetti riiviöt kotiin kalterihäkissä (tietysti syystä, sillä poikien metkut olivat kaksin verroin pahempia kuin lyhytelokuvamuodossa).
Aku oli myös vuosien 1934-1937 saanut monta holhottavaa, tosin kaikki niistä ovat olleet eläimiä. Tosin monet kerrat se on päättynyt niin, mitä päähenkilö ei olisi itse halunnut. Aku on ollut Viisasta Kana Kanasta seuraavissa lyhytpiirretyissä usein Pluton kanssa, joka on ollut jotain kaveeraamisen ja huolehtimisen väliltä. Aku & Pluto-piirretyt ovat päättyneet muunmuassa koirakylpyyn, viemäriputkeen ja pesukoneeseen. Kansa kyllästyi nopeasti Akuun ja Plutoon parivaljakkona ja saivat tahtonsa läpi.
Aku sai hetkessä lisää kavereita: Mikin ja Hessun. Heistä tehtiin monia lyhyitä ja pitkiä elokuvia ja tehdään vieläkin. Piirretyissä oli loistava tasapaino. Mikki oli joukon järkevyys, Aku lyhytpinnaisuus ja Hessu huumori sekä omaperäisyys. Alun lyhytelokuvissa Mikki oli varsinaisesti tarinan "päähenkilö" ja Aku ja Hessu hänen hölmöjä apureitaan. Vähä vähältä kuitenkin Mikki sai väistyä syrjään ja avainhenkilöksi tulikin Aku. Hänen tunnetut raivonpuukansa saivat aikaan suurta suosiota, ja pian Mikki ja Hessu poistuivatkin kuvioista lopullisesti.
Heti kohta alettiin tekemään lyhytelokuvia, joissa Aku esiintyi yksin. Ne saivat odotetusti suopean vastaanoton, jonka seuraamuksena Disney alkoi tehtailemaan Aku-piirrettyjä tuhottomasti. Niissä Aku esiintyi paljon entistä kylmähermoisempana heppuna, joka kuitenkin epäonnensa ansiosta säilytti entisen toheloutensa. Aku saavutti räjähdysmäisen suosion ja voitti monia Oscar-palkintoja. Vuonna 1943 tehtiin toistaiseksi viimeinen Oscar-palkinnon voittanut Aku-lyhytelokuva. Noina aikoina Disneyn studiot olivat Yhdysvaltain armeijan natsivastaisessa hallinnossa, joten piirretyistäkin tehtiin poliittisia ja ei-niin-pienille sopivia. Der Fueher's face on kertomus Akusta natsipalvelun synkässä tehdasmaailmassa kokoamassa ohjuksia. Sanoma meni perille lyhytelokuvankin muodossa, mutta sarjakuvien vallatessa alaa, Akun lyhytelokuvien tekemistä harvennettiin ja lopetettiin myöhemmin kokonaan.
Aku on kuitenkin esiintynyt monissa televisiosarjoissa lyhytpiirrettyjen tekemisen lopetuksen jälkeenkin. 1990-luvun tuotos Akun tehdas sisälsi monia nykypäivän Disney-piirrettyjä, johon oli myös onnistuttu liittämään jotain entistä. Nokkapokka on hieman erilaisempi televisiosarja, jossa ankanpojat ovat parhaassa teini-iässään ja Iines innostuu joka asiasta mitä eteen sattuu. Aku näyttää olevan ohjelmassa ainoa entisenlainen hahmo. Sitten on vielä perheen pienimmille Mikin kerhotalo, jossa kaikki ovat ystäviä ja pidetään hauskaa.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 53 -
20.08.2009 klo 12:04:03
Ajattelin, että nyt voisi rankingin laittaa, kun eilen olin koneella noin 15min koko päivänä, niin silloin ei ehtinyt oikein... No, nyt teen.
Tässä:
1.imfromfinland08: 10 476
2.kirja: 10 048
3.akuankka1313: 5 853
4.Aku Vankka: 5 786
5.Hirmu: 4 576
6.akkaridekkari: 3 296
7.Karhula: 1 807
Aika vaisua on verrattuna viime kauteen...
Tässä:
1.imfromfinland08: 10 476
2.kirja: 10 048
3.akuankka1313: 5 853
4.Aku Vankka: 5 786
5.Hirmu: 4 576
6.akkaridekkari: 3 296
7.Karhula: 1 807
Aika vaisua on verrattuna viime kauteen...
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 54 -
20.08.2009 klo 14:41:28
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Monet Disney-hahmot ovat muuttuneet, mutta Aku on hahmo, joka on tehnyt uransa aikana suurimpia muutoksia. Aku on muuttunut paljon ulkonäöltään, mutta myös luonteeltaan. Mielestäni nämä muutokset ovat parantaneet Akua sarjakuvahahmona, eikä Akua tarvitsisi enää paljoa muuttaa nykyisestä olemuksestaan.
Suurimman muutoksen Aku teki ehkä 30-luvun lopulla. Ennen 30-luvun loppua Aku oli pahainen keppostelija. Voisi jopa sanoa että hän oli häirikkö, sillä hän saattoi syyllistyä pieniin varkauksiinkin. Hänen ulkonäkönsäkin koki suuria, ja samalla positiivisia muutoksia muutaman vuoden jälkeen ensiesiintymisestään. Ensiesiintymisessään Akulla oli vielä siivet, jotka muistuttivat melko paljon tavallisen Ankan siipiä, noin 2-3 vuotta myöhemmin Aku "otti" siivet pois päältään ja siipien tilalle ilmestyivät tavallisemman oloiset kädet, jotka muistuttivat aika paljon ihmisen käsiä, tosin käsissä oli( ja on) vain 4 sormea. Tällaiset kädet Akulla on nykyäänkin.
Muutenkin Akun ruumiinrakenne on muuttunut 30-luvun puolivälin jälkeen. Pari ensimmäistä vuottaan Aku oli kooltaan ehkä hieman nykyistä isompi. Ainakin ylävatsan seutu on kaventunut melko pian hänen ensiesiintymisensä jälkeen. Vanhasta Akusta voi myös havaita, että se oli hiukan lihaksikkaampia, kuin tämä uusi, hintelämmänpuoleinen Aku. Akun räpylät olivat melko lailla erilaiset, nylyiseen ulkomuotoon verrattuna.
Akun nokka oli myös hyvin erilainen 30-luvulla. Nokka muotoutui vähitellen, ja jo vuosina 1936-1937 nokka alkoi muistuttamaan sen nykyistä ulkomuotoa. Lähes täysin nykyisenlainen nokasta tuli 30-luvun viimeisinä vuosina. Tämän jälkeen nokka ei enää muuttunut sen kummemmin, no, ehkä vähän leveämpi siitä on tullut.
Pään muoto on ollut Akun alkuaikoina erilainen. Nykyään Akun pää on varsin pyöreä, ja muuhun vartaloon suhteutettuna aika iso. 30-luvun Akun pää oli vähän pienempi, verrattuna mm. nokkaan.
Akulla on aina päällään myös merimiespaita, jonka ulkoasu ei ole kauheasti muuttunut hänen uransa aikana. Paita oli alun alkujaan väriltään sininen, ja siinä oli useampia nappeja. Vähitellen merimiespaita alkoi muuttua, ja joissakin 30-luvun tarinoissa paita oli hieman eri muottoinen ja siinä oli neljä nappia. Barksin aikoihin Aku sai päälleen sellaisen paidan, joka on lähes täysin samanlainen kuin nykyisinkin; jo 40-luvun lopulla paita oli väriltään musta ja paidassa oli yleensä 2 nappia, jotka olivat keltaisia. Voisin sanoa, että tällaista paitaa Aku käyttää nykyisinkin. Sininen paidan väri on säilynyt tähän päivään asti, sillä joissakin tarinoissa Aku omistaa sinisiä merimiespaitoja. Merimieslakki on ollut aika samanlainen vuodesta toiseen, mutta joitakin kehityksiä siinäkin on vuosien varrella nähty. Joissakin todella vanhoissa tarinoissa lakki oli väriltään valkoinen, mutta pian tämän jälkeen palattiin tuttuun, siniseen väriin. merimiespaidan kaula-aukko oli ennen vanhaan vähän nykyistä avonaisempi, mutta muutos tähänkin asiaan tuli jo hyvissä ajoin 30-luvulla. Merimiespaidan sininen väri on myös vaihdellut, eli siis sarjakuvien ensiesiintymisessään Akulla oli päällään vaaleansininen merimiespaita, mutta pian tämän jälkeen paidan värin sävy muuttui tummemmaksi.
Carl barks teki Akulle suuria muutoksia 40-luvulla. Monet ovat sanoneet, että Barks on luonut Akulle sen oikean sielun. Barks teki Akusta vastuuntuntoisemman ja ehkä myös vähän rauhallisemman. Tosin lapsellisuus ei Barksinkaan myötä kadonnut, vaan pikeminkin vahvistui, ainakin Tulpun astuttua kuvioihin mukaan. Tämän jälkeen Aku on ollut vvälillä varsinainen riidanhaastaja sekä lapsellinen. Hannukin vaikutti jollain lailla Akuun. Akua aikoinaan ärsytti hannun hyväonnisuus ja itsekehu, joten välillä heidän välilleen alkoi tulla riitoja, ja vielä tänäkin päivänä Akulla ja Hannulla saattaa olla jonkinmoista riitaa keskenään. Barks loi hannun, joten nämäkin kaksinkamppailut ovat hänen ansiotaan. Barks loi Akusta työttömän sekä varsin vähävaraisen ankan. Ja samalla hän laittoi Akun moniin eri ammatteihin, eli Barksin ajoista lähtien Aku on usein ollut työtön, ja samalla kuitenkin työskennellyt useissa eri ammateissa. Barks loi Roopen rahasäiliön, ja laittoi sinne Akun kiillottamaan kolikoita, Barks oli merkittävä kehittäjä Akun työelämässä. Barks teki Akusta Roopen aarteenmetsästysmatkoille Roopen "seuralaisen". Nykyään Aku on lähes aina mukana kaikissa Roopen seikkailuissa.
Oikeastaan on pitkälti Al Taliaferron ansiota, että Akusta tuli aikoinaan huolehtivainen kasvattaja, yksinhuoltaja, silla Taliaferro loi Ankanpojat. Ankanpojat ilmestyivät Akun elämään vuonna 1937. Tässä Ankanpoikien ensiesiintymisessä Aku ei ollut varautunut poikien tuloon, mutta jo heti tässä tarinassa/piirroselokuvassa Aku vaikutti ihan kelvolliselta isähahmolta. Tällöin tapahtui yksi suurimmista muutoksista Akussa. Tai tuolloin muutos alkoi. Nykyään Aku on siis samalla vastuuntuntoinen kasvattaja sekä lapsellinen riitapukari. Taliaferron merkittävä mutta hyvin väliaikainen muutos oli Akun koko, jo 30-luvulla Taliaferro teki Akusta hyvin pienikokoisen, lähes yhtä pienen, kuin Ankanpojistakin. Uusien piirtäjien myötä, akun koko kuitenkin kasvoi, ja myös Taliaferro alkoi piirtää hieman suurikokoisempia Akuja.
Aku on myös innokas matkailija, hän tykkää matkustaa lomamatkoille, ympäri maailmaa. Tämä piirre Akussa on ilmennyt hieman myöhemmin, ehkä noin 40 vuotta sitten. Nykyään Aku pyrkii lomalle jonnekin, jos hänellä vain on pääomaa tarpeeksi, ja sitähän Akulla ei ainakaan näissä lomailu-tarinoissa ole.
Mielestäni Aku on muuttunut joskus 50-60-luvuilla vielä laiskemmaksi, kuin hän oli 40-luvulla. Italialaispiirtäjät muuttivat Akua vielä laiskemmaksi. Mutta Italialaiset ovat kuitenkin saaneet jotain vähän parempaakin aikaan Akussa. Ulkoasua he eivät ole muuttaneet, mutta Akun luonne on ehkä hiukan muuttunut.
Yksi merkittävä asia Akun kehityksessä on ollut epäonnisuus, varsinkin uransa alkuaikoina Aku oli hyvin epäonninen, kaikki meni viimeistään tarinoiden lopussa pieleen. Vähitellen Akun onni alkoi parantua, ja nykytarinoissa Aku on joskus jopa onnekas, ainakin Iineksen ja Akun välisessä parisuhteessa. Mielestäni on vain hyvä, että Aku ei olisi liian epäonninen, mitä hän ehdottomasti ole useita vuosikymmeniä sitten. Vanhoissa Aku & hannu-tarinoissa hannu oli aina onnekkaampi kuin Aku, mutta nykyään Akullakin joskus (näissäkin tarinoissa) lykästää.
Aku oli vielä osan 30-luvusta ilman vakituista tyttöystävää, mutta hän tapasi Iineksen joskus 30-luvun loppupuolella. Sarjakuvissa Akua ja Iinestä alettiin nähdä yhdessä vähän tätä myöhemmin. Hannu tuli sotkemaan Akun ja Iineksen parisuhdetta jo 40-luvulla. Tämän jälkeen Hannu on ollut jopa enemmän Iineksen suosiossa kuin Aku, mutta nykypäivään tultaessa voi sanoa, että Iines seurustelee useammin Akun, kuin Hannun kanssa. Aina joskus Aku on Iinekseltä salaa ihastunut muihinkin naisiin, mutta hän on kuitenkin pitänyt Iineksen itsellään tähän päivään asti, tosin riidoilta ja Iineksen raivolta tämä pari ei uransa aikana ole koskaan säästynyt.
Akun käyttäytymisen kehityksessä voi huomata, että hänen kilpailunhaluisuus ja näyttämisen halu on lisääntynyt hänen mahtavan uran aikana. ALkuaikoina Aku ei pahemmin halunnut näyttää muille, että kuka tässä se Ankka on, vaan hänen voitttamisen ja menestyksen halu tulivat esille vähän myöhemmin, suurinpiirtein Barksin aikoina. Tuolloin ei ollut kuitenkaan vielä kovin yleistä, että Aku osallistuisi joihinkin kilpailuihin. Monissa nykytarinoissa Aku kuulee jostakin kilpailuista, ja hän aikoo heti osallitua (yleensä siksi, että kilpailun voittamisesta sataa rahaa). Eli näyttävyys ja näyttämisen halu ovat myös kehittyneet Akussa, ja voin sanoa että aika paljonkin.
Akun luonteessa on vielä ainakin yksi merkittävä asia, rohkeus ja tyhmyys. Ennen Aku oli aika kovapäinen ja innokas, välillä vähän tyhmäkin. Jossain vaiheessa uraansa nämä luonteenpiirteet vähän hävisivät, mutta nykyään Akulla on taas nämä ominaisuudet.
Aku on lähes aina ollut perso kaikelle makealle ym. ruoalle. Eräs merkittävä muutos Akun ruokavalioon tuli, kun Sihi-niminen juoma keksittiin. Nykyään Aku pitää SIHIÄ erittäin tärkeänä juomana. Aku ei ihan aina ole pitänyt (tai asia ei ole tullut puheeksi) Mummon leipomuksista, varsinkin nykyään kiinnostus kaikennäköisiä leivonnaisia kohtaan on kasvanut, ja viimeistään lähivuosikymmeninä Akun lempiherkuiksi on noussut Mummon sapuskat.
Aku on myös melkoinen penkkiurheilija. Joskus Akun uran alkuaikoina ei paljon telkkaria oltu katseltukaan, joten tietenkään silloin Akun televisionkatselulahjat eivät olleet tulleet esille. Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä. Ankkalinnan Palloseura-nimitystä on käytetty Akkareissa (ja muissa lehdissä) jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja tämä joukkue on myös Akun suosikki.
Akun rooli tarinoissa ei ole enää nykyään yhtä suuri kuin se oli 30-40-luvuilla. Vielä 30-luvulla hän oli lähes tulkoon jokaisessa tarinassaan/piirroselokuvassa päähenkilönä. Barksin myötä tilanne vähän muuttui, usein Barks laittoin Akun sivuhenkilöksi piirtämiinsä tarinoihin (toki Barksin teki paljon Aku-tarinoita). Nykyään Aku saattaa olla sivuhenkilönä jopa yhdessä tarinassa neljästä, joissa hän esiintyy. Vuosikymmeniä sitten suurin huomio keskittyi Akuun, mutta nykyään näin ei ihan välttämättä ole.
Muutosten myötä en ainakaan itse voi sanoa, että Aku näyttäisi oikealta Ankalta, sillä eensiesiintymisensä aikoihin Aku muistutti huomattavasti enemmän oikeaa ankkaa.
Akun nimikin on kehittynyt huomattavasti vuosien varrella. Ennen pitkiä Ankka-sarjakuvia, yleensä vanhoissa stripeissä Akun sen hetkinen nimi oli Ankka Lampinen. Ankka Lampinen-nimi toimi Akun nimenä joitakin vuosia, mutta Aku Ankan entinen päätoimittaja loi tälle ankalle nimen Aku Ankka. Jossain välissä Akun nimi oli hetken aikaa Setä-Aaron, mutta tätä nimitystä ei pahemmin olla käytetty. Itse tykkään tusota Aku Ankka-nimestä, mielestäni Ankka Lampinen ei vaan sovi nimeksi Akulle, hyvä että Aku nimi keksittiin.
Akulle keksittiin vuonna 1969 Alter Ego, eli Taikaviitta. Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä kehityksistä Akussa. Taikaviitta oli ehkä uransa alussa hiukan vähemmän suosiossa, mutta vuosien varrella hahmo on noussut suureen suosioon, ainakin Suomessa ja Italiassa. Taikaviitalla ei aluksi ollut naamiota, mutta senkin viittasankari pian hankki itselleen. Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri. Taikaviitta ehkä muutti hiukan "tavallistakin" Akua. Ainakin useissa eri Taikaviitta tarinoissa Akun käyttäytyminen on kehittynyt varsin erikoiseksi, varsinkin Massimo De Vitan Taikaviitta-tarinoissa Aku käyttäytyy mielestäni jopa varsin aggressiivisesti, varsinkin Ankanpoikia kohtaan. Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua.
Nykypäivään tulaessa voi havaita, että Aku on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Eniten kehitystä tapahtui Taliaferron ja Barksin kulta-aikoina. Sen jälkeen ei suuria muutoksia Akussa ole nähty, mutta mm. italialaiset piirtäjät sekä käsikirjoittajat, ja myöskin mm. Vicar ja Rosa ovat tehneet Akulle joitakin pienen pieniä muutoksia hänen luonteeseen ja käyttäytymiseen. Todennäköisesti Akun hidas kehitys jatkuu vielä tulevaisuudessakin, tosin mitään merkittäviä muutoksia meidän ei kannata odottaa. Monet eri piirtäjät ovat olleet kehittämässä Akua, joten on varsin selvää, että monet ovat tehneet vähän omanlaisen Akun, kenenkään piirtäjän tai käsikirjoittajan Aku ei ole kehittynyt samanlaiseksi, jokaisella on tähän mennessä ollut omaperäinen tyyli käsitellä Akua. Tuskimpa tämäkään asia tulee pahemmin muuttumaan tulevaisuudessa.
Pienet muutokset:
Akun merimiespaita oli Barksin aikoihin sisältäpäin keltainen! Eli ainakin hihan sisäosat ovat useimmissa Barksin tarinoissa väriltään keltaiset, mutta jo Scarpan aikoihin väri muuttui siniseksi ja nykyään hihojen sisäosat ovat väriltään yleensä siniset, mutta joskus mustat (poikkeuksena Rosan tarinat).
Vanhoissa Aku-tarinoissa Akun silmät eivät ole kiinni hänen nokassaan, vaan ne ovat nokasta "irti". Tämä asia korjaantui muutaman vuoden jälkeen Akun ensiesiintymisestä, ja mielestäni tämä uudistus Akussa oli varsin tärkeä, sillä nykyään monilla Ankoilla silmät ovat kiinni nokassa, ja itseäni tuo silmätkiinninokassa-tyyli miellyttää eniten.
Akun silmistä tehtiin vähän suuremmat 30-luvulla, ennen uudistusta silmät olivat huomattavasti pienemmät.
Aku oli sarjakuvaensiesiintymisessään hiukan erinäköinen, kuin piirroselokuva-ensiesiintymisessä. Aku kasvoikin ja kehittyi piirroselokuvissa hiukan eri tavalla, kuin sarjakuvissa.
Joinakin aikoina eräät piirtäjät jättivät Akun paidasta napit pois (tätä saattaa nähdä nykyäänkin), mutta enimäkseen nykyaikana napit kyllä löytyvät merimiesasusta.
Yhteenveto: Aku on hahmo, joka on muuttunut paljon sarjakuvauransa aikana. Varsinkin hänen ulkonäkönsä on erilainen kuin vielä 30-luvulla. Myös lunoteeltaan Aku on muuttunut, hänestä on tullut vastuuntuntoisempi kasvattaja, mutta siinä samalla varsinainen äkäpussi. Akun kiivasluonteisuus toi uusia tuulia Ankka-tarinoihin. Varsinkin Vicar oli uudistaja, joka teki Akusta äkäisemmän, mutta jo Barlksin aikaan aku oli varsin kiivasluonteinen. Voisin todeta, että Akun suurimmat muutokset tehtiin 30-luvun puolivälin jälkeen, tällöin lähes koko Aku muuttui merkittävästi. Merkittävämpiä muutoksen luojia olivat tuolloin Animaattorit ja Al Taliaferro. Todennäköisesti myös itse Disneyllä on ollut sormensa pelissä. Jatkuu...
Monet Disney-hahmot ovat muuttuneet, mutta Aku on hahmo, joka on tehnyt uransa aikana suurimpia muutoksia. Aku on muuttunut paljon ulkonäöltään, mutta myös luonteeltaan. Mielestäni nämä muutokset ovat parantaneet Akua sarjakuvahahmona, eikä Akua tarvitsisi enää paljoa muuttaa nykyisestä olemuksestaan.
Suurimman muutoksen Aku teki ehkä 30-luvun lopulla. Ennen 30-luvun loppua Aku oli pahainen keppostelija. Voisi jopa sanoa että hän oli häirikkö, sillä hän saattoi syyllistyä pieniin varkauksiinkin. Hänen ulkonäkönsäkin koki suuria, ja samalla positiivisia muutoksia muutaman vuoden jälkeen ensiesiintymisestään. Ensiesiintymisessään Akulla oli vielä siivet, jotka muistuttivat melko paljon tavallisen Ankan siipiä, noin 2-3 vuotta myöhemmin Aku "otti" siivet pois päältään ja siipien tilalle ilmestyivät tavallisemman oloiset kädet, jotka muistuttivat aika paljon ihmisen käsiä, tosin käsissä oli( ja on) vain 4 sormea. Tällaiset kädet Akulla on nykyäänkin.
Muutenkin Akun ruumiinrakenne on muuttunut 30-luvun puolivälin jälkeen. Pari ensimmäistä vuottaan Aku oli kooltaan ehkä hieman nykyistä isompi. Ainakin ylävatsan seutu on kaventunut melko pian hänen ensiesiintymisensä jälkeen. Vanhasta Akusta voi myös havaita, että se oli hiukan lihaksikkaampia, kuin tämä uusi, hintelämmänpuoleinen Aku. Akun räpylät olivat melko lailla erilaiset, nylyiseen ulkomuotoon verrattuna.
Akun nokka oli myös hyvin erilainen 30-luvulla. Nokka muotoutui vähitellen, ja jo vuosina 1936-1937 nokka alkoi muistuttamaan sen nykyistä ulkomuotoa. Lähes täysin nykyisenlainen nokasta tuli 30-luvun viimeisinä vuosina. Tämän jälkeen nokka ei enää muuttunut sen kummemmin, no, ehkä vähän leveämpi siitä on tullut.
Pään muoto on ollut Akun alkuaikoina erilainen. Nykyään Akun pää on varsin pyöreä, ja muuhun vartaloon suhteutettuna aika iso. 30-luvun Akun pää oli vähän pienempi, verrattuna mm. nokkaan.
Akulla on aina päällään myös merimiespaita, jonka ulkoasu ei ole kauheasti muuttunut hänen uransa aikana. Paita oli alun alkujaan väriltään sininen, ja siinä oli useampia nappeja. Vähitellen merimiespaita alkoi muuttua, ja joissakin 30-luvun tarinoissa paita oli hieman eri muottoinen ja siinä oli neljä nappia. Barksin aikoihin Aku sai päälleen sellaisen paidan, joka on lähes täysin samanlainen kuin nykyisinkin; jo 40-luvun lopulla paita oli väriltään musta ja paidassa oli yleensä 2 nappia, jotka olivat keltaisia. Voisin sanoa, että tällaista paitaa Aku käyttää nykyisinkin. Sininen paidan väri on säilynyt tähän päivään asti, sillä joissakin tarinoissa Aku omistaa sinisiä merimiespaitoja. Merimieslakki on ollut aika samanlainen vuodesta toiseen, mutta joitakin kehityksiä siinäkin on vuosien varrella nähty. Joissakin todella vanhoissa tarinoissa lakki oli väriltään valkoinen, mutta pian tämän jälkeen palattiin tuttuun, siniseen väriin. merimiespaidan kaula-aukko oli ennen vanhaan vähän nykyistä avonaisempi, mutta muutos tähänkin asiaan tuli jo hyvissä ajoin 30-luvulla. Merimiespaidan sininen väri on myös vaihdellut, eli siis sarjakuvien ensiesiintymisessään Akulla oli päällään vaaleansininen merimiespaita, mutta pian tämän jälkeen paidan värin sävy muuttui tummemmaksi.
Carl barks teki Akulle suuria muutoksia 40-luvulla. Monet ovat sanoneet, että Barks on luonut Akulle sen oikean sielun. Barks teki Akusta vastuuntuntoisemman ja ehkä myös vähän rauhallisemman. Tosin lapsellisuus ei Barksinkaan myötä kadonnut, vaan pikeminkin vahvistui, ainakin Tulpun astuttua kuvioihin mukaan. Tämän jälkeen Aku on ollut vvälillä varsinainen riidanhaastaja sekä lapsellinen. Hannukin vaikutti jollain lailla Akuun. Akua aikoinaan ärsytti hannun hyväonnisuus ja itsekehu, joten välillä heidän välilleen alkoi tulla riitoja, ja vielä tänäkin päivänä Akulla ja Hannulla saattaa olla jonkinmoista riitaa keskenään. Barks loi hannun, joten nämäkin kaksinkamppailut ovat hänen ansiotaan. Barks loi Akusta työttömän sekä varsin vähävaraisen ankan. Ja samalla hän laittoi Akun moniin eri ammatteihin, eli Barksin ajoista lähtien Aku on usein ollut työtön, ja samalla kuitenkin työskennellyt useissa eri ammateissa. Barks loi Roopen rahasäiliön, ja laittoi sinne Akun kiillottamaan kolikoita, Barks oli merkittävä kehittäjä Akun työelämässä. Barks teki Akusta Roopen aarteenmetsästysmatkoille Roopen "seuralaisen". Nykyään Aku on lähes aina mukana kaikissa Roopen seikkailuissa.
Oikeastaan on pitkälti Al Taliaferron ansiota, että Akusta tuli aikoinaan huolehtivainen kasvattaja, yksinhuoltaja, silla Taliaferro loi Ankanpojat. Ankanpojat ilmestyivät Akun elämään vuonna 1937. Tässä Ankanpoikien ensiesiintymisessä Aku ei ollut varautunut poikien tuloon, mutta jo heti tässä tarinassa/piirroselokuvassa Aku vaikutti ihan kelvolliselta isähahmolta. Tällöin tapahtui yksi suurimmista muutoksista Akussa. Tai tuolloin muutos alkoi. Nykyään Aku on siis samalla vastuuntuntoinen kasvattaja sekä lapsellinen riitapukari. Taliaferron merkittävä mutta hyvin väliaikainen muutos oli Akun koko, jo 30-luvulla Taliaferro teki Akusta hyvin pienikokoisen, lähes yhtä pienen, kuin Ankanpojistakin. Uusien piirtäjien myötä, akun koko kuitenkin kasvoi, ja myös Taliaferro alkoi piirtää hieman suurikokoisempia Akuja.
Aku on myös innokas matkailija, hän tykkää matkustaa lomamatkoille, ympäri maailmaa. Tämä piirre Akussa on ilmennyt hieman myöhemmin, ehkä noin 40 vuotta sitten. Nykyään Aku pyrkii lomalle jonnekin, jos hänellä vain on pääomaa tarpeeksi, ja sitähän Akulla ei ainakaan näissä lomailu-tarinoissa ole.
Mielestäni Aku on muuttunut joskus 50-60-luvuilla vielä laiskemmaksi, kuin hän oli 40-luvulla. Italialaispiirtäjät muuttivat Akua vielä laiskemmaksi. Mutta Italialaiset ovat kuitenkin saaneet jotain vähän parempaakin aikaan Akussa. Ulkoasua he eivät ole muuttaneet, mutta Akun luonne on ehkä hiukan muuttunut.
Yksi merkittävä asia Akun kehityksessä on ollut epäonnisuus, varsinkin uransa alkuaikoina Aku oli hyvin epäonninen, kaikki meni viimeistään tarinoiden lopussa pieleen. Vähitellen Akun onni alkoi parantua, ja nykytarinoissa Aku on joskus jopa onnekas, ainakin Iineksen ja Akun välisessä parisuhteessa. Mielestäni on vain hyvä, että Aku ei olisi liian epäonninen, mitä hän ehdottomasti ole useita vuosikymmeniä sitten. Vanhoissa Aku & hannu-tarinoissa hannu oli aina onnekkaampi kuin Aku, mutta nykyään Akullakin joskus (näissäkin tarinoissa) lykästää.
Aku oli vielä osan 30-luvusta ilman vakituista tyttöystävää, mutta hän tapasi Iineksen joskus 30-luvun loppupuolella. Sarjakuvissa Akua ja Iinestä alettiin nähdä yhdessä vähän tätä myöhemmin. Hannu tuli sotkemaan Akun ja Iineksen parisuhdetta jo 40-luvulla. Tämän jälkeen Hannu on ollut jopa enemmän Iineksen suosiossa kuin Aku, mutta nykypäivään tultaessa voi sanoa, että Iines seurustelee useammin Akun, kuin Hannun kanssa. Aina joskus Aku on Iinekseltä salaa ihastunut muihinkin naisiin, mutta hän on kuitenkin pitänyt Iineksen itsellään tähän päivään asti, tosin riidoilta ja Iineksen raivolta tämä pari ei uransa aikana ole koskaan säästynyt.
Akun käyttäytymisen kehityksessä voi huomata, että hänen kilpailunhaluisuus ja näyttämisen halu on lisääntynyt hänen mahtavan uran aikana. ALkuaikoina Aku ei pahemmin halunnut näyttää muille, että kuka tässä se Ankka on, vaan hänen voitttamisen ja menestyksen halu tulivat esille vähän myöhemmin, suurinpiirtein Barksin aikoina. Tuolloin ei ollut kuitenkaan vielä kovin yleistä, että Aku osallistuisi joihinkin kilpailuihin. Monissa nykytarinoissa Aku kuulee jostakin kilpailuista, ja hän aikoo heti osallitua (yleensä siksi, että kilpailun voittamisesta sataa rahaa). Eli näyttävyys ja näyttämisen halu ovat myös kehittyneet Akussa, ja voin sanoa että aika paljonkin.
Akun luonteessa on vielä ainakin yksi merkittävä asia, rohkeus ja tyhmyys. Ennen Aku oli aika kovapäinen ja innokas, välillä vähän tyhmäkin. Jossain vaiheessa uraansa nämä luonteenpiirteet vähän hävisivät, mutta nykyään Akulla on taas nämä ominaisuudet.
Aku on lähes aina ollut perso kaikelle makealle ym. ruoalle. Eräs merkittävä muutos Akun ruokavalioon tuli, kun Sihi-niminen juoma keksittiin. Nykyään Aku pitää SIHIÄ erittäin tärkeänä juomana. Aku ei ihan aina ole pitänyt (tai asia ei ole tullut puheeksi) Mummon leipomuksista, varsinkin nykyään kiinnostus kaikennäköisiä leivonnaisia kohtaan on kasvanut, ja viimeistään lähivuosikymmeninä Akun lempiherkuiksi on noussut Mummon sapuskat.
Aku on myös melkoinen penkkiurheilija. Joskus Akun uran alkuaikoina ei paljon telkkaria oltu katseltukaan, joten tietenkään silloin Akun televisionkatselulahjat eivät olleet tulleet esille. Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä. Ankkalinnan Palloseura-nimitystä on käytetty Akkareissa (ja muissa lehdissä) jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja tämä joukkue on myös Akun suosikki.
Akun rooli tarinoissa ei ole enää nykyään yhtä suuri kuin se oli 30-40-luvuilla. Vielä 30-luvulla hän oli lähes tulkoon jokaisessa tarinassaan/piirroselokuvassa päähenkilönä. Barksin myötä tilanne vähän muuttui, usein Barks laittoin Akun sivuhenkilöksi piirtämiinsä tarinoihin (toki Barksin teki paljon Aku-tarinoita). Nykyään Aku saattaa olla sivuhenkilönä jopa yhdessä tarinassa neljästä, joissa hän esiintyy. Vuosikymmeniä sitten suurin huomio keskittyi Akuun, mutta nykyään näin ei ihan välttämättä ole.
Muutosten myötä en ainakaan itse voi sanoa, että Aku näyttäisi oikealta Ankalta, sillä eensiesiintymisensä aikoihin Aku muistutti huomattavasti enemmän oikeaa ankkaa.
Akun nimikin on kehittynyt huomattavasti vuosien varrella. Ennen pitkiä Ankka-sarjakuvia, yleensä vanhoissa stripeissä Akun sen hetkinen nimi oli Ankka Lampinen. Ankka Lampinen-nimi toimi Akun nimenä joitakin vuosia, mutta Aku Ankan entinen päätoimittaja loi tälle ankalle nimen Aku Ankka. Jossain välissä Akun nimi oli hetken aikaa Setä-Aaron, mutta tätä nimitystä ei pahemmin olla käytetty. Itse tykkään tusota Aku Ankka-nimestä, mielestäni Ankka Lampinen ei vaan sovi nimeksi Akulle, hyvä että Aku nimi keksittiin.
Akulle keksittiin vuonna 1969 Alter Ego, eli Taikaviitta. Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä kehityksistä Akussa. Taikaviitta oli ehkä uransa alussa hiukan vähemmän suosiossa, mutta vuosien varrella hahmo on noussut suureen suosioon, ainakin Suomessa ja Italiassa. Taikaviitalla ei aluksi ollut naamiota, mutta senkin viittasankari pian hankki itselleen. Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri. Taikaviitta ehkä muutti hiukan "tavallistakin" Akua. Ainakin useissa eri Taikaviitta tarinoissa Akun käyttäytyminen on kehittynyt varsin erikoiseksi, varsinkin Massimo De Vitan Taikaviitta-tarinoissa Aku käyttäytyy mielestäni jopa varsin aggressiivisesti, varsinkin Ankanpoikia kohtaan. Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua.
Nykypäivään tulaessa voi havaita, että Aku on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Eniten kehitystä tapahtui Taliaferron ja Barksin kulta-aikoina. Sen jälkeen ei suuria muutoksia Akussa ole nähty, mutta mm. italialaiset piirtäjät sekä käsikirjoittajat, ja myöskin mm. Vicar ja Rosa ovat tehneet Akulle joitakin pienen pieniä muutoksia hänen luonteeseen ja käyttäytymiseen. Todennäköisesti Akun hidas kehitys jatkuu vielä tulevaisuudessakin, tosin mitään merkittäviä muutoksia meidän ei kannata odottaa. Monet eri piirtäjät ovat olleet kehittämässä Akua, joten on varsin selvää, että monet ovat tehneet vähän omanlaisen Akun, kenenkään piirtäjän tai käsikirjoittajan Aku ei ole kehittynyt samanlaiseksi, jokaisella on tähän mennessä ollut omaperäinen tyyli käsitellä Akua. Tuskimpa tämäkään asia tulee pahemmin muuttumaan tulevaisuudessa.
Pienet muutokset:
Akun merimiespaita oli Barksin aikoihin sisältäpäin keltainen! Eli ainakin hihan sisäosat ovat useimmissa Barksin tarinoissa väriltään keltaiset, mutta jo Scarpan aikoihin väri muuttui siniseksi ja nykyään hihojen sisäosat ovat väriltään yleensä siniset, mutta joskus mustat (poikkeuksena Rosan tarinat).
Vanhoissa Aku-tarinoissa Akun silmät eivät ole kiinni hänen nokassaan, vaan ne ovat nokasta "irti". Tämä asia korjaantui muutaman vuoden jälkeen Akun ensiesiintymisestä, ja mielestäni tämä uudistus Akussa oli varsin tärkeä, sillä nykyään monilla Ankoilla silmät ovat kiinni nokassa, ja itseäni tuo silmätkiinninokassa-tyyli miellyttää eniten.
Akun silmistä tehtiin vähän suuremmat 30-luvulla, ennen uudistusta silmät olivat huomattavasti pienemmät.
Aku oli sarjakuvaensiesiintymisessään hiukan erinäköinen, kuin piirroselokuva-ensiesiintymisessä. Aku kasvoikin ja kehittyi piirroselokuvissa hiukan eri tavalla, kuin sarjakuvissa.
Joinakin aikoina eräät piirtäjät jättivät Akun paidasta napit pois (tätä saattaa nähdä nykyäänkin), mutta enimäkseen nykyaikana napit kyllä löytyvät merimiesasusta.
Yhteenveto: Aku on hahmo, joka on muuttunut paljon sarjakuvauransa aikana. Varsinkin hänen ulkonäkönsä on erilainen kuin vielä 30-luvulla. Myös lunoteeltaan Aku on muuttunut, hänestä on tullut vastuuntuntoisempi kasvattaja, mutta siinä samalla varsinainen äkäpussi. Akun kiivasluonteisuus toi uusia tuulia Ankka-tarinoihin. Varsinkin Vicar oli uudistaja, joka teki Akusta äkäisemmän, mutta jo Barlksin aikaan aku oli varsin kiivasluonteinen. Voisin todeta, että Akun suurimmat muutokset tehtiin 30-luvun puolivälin jälkeen, tällöin lähes koko Aku muuttui merkittävästi. Merkittävämpiä muutoksen luojia olivat tuolloin Animaattorit ja Al Taliaferro. Todennäköisesti myös itse Disneyllä on ollut sormensa pelissä. Jatkuu...
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 55 -
20.08.2009 klo 16:36:21
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan kehittyminen/muuttuminen
Disney-hahmot eivät koskaan ole muuttuneet paljonkaan, mutta Aku Ankan luonnetta ja ulkonäköä on kyllä muokattu hyvin. Jopa Mikki Hiiri on pysynyt vähemmän ilman muutoksia kuin tämä kovaonninen ankka ja ulkonäön muuttuminen, unohtamatta luonteen muutosta, voi olla yksi syy siihen, miksi ankka on täällä Suomessa suositumpi kuin Hiiri.
Tehdessään ensiesiintymisensä vuonna 1934, elokuvassa Viisas Kana Kananen, moni tuskin olisi uskonut, että hahmosta saattaisi nousta vielä vuosikymmenten kuluessa suuri suosikki. Akun luonnetta ei kuvattu paljonkaan, mutta jo tuolloin kävi hyvin selväksi, ettei ankka pitänyt työnteosta. Ulkonäkö ei taas ole muuttunut paljonkaan vuosikymmenten kuluessa, vaan kyseisellä ankalla on yhä vain samanlainen merimiesnuttu ja lakki. Ainoastaan nokan pituus, joka ensiesiintymisessä kuvattiin aika pitkänä on lyhentynyt huomattavasti, mutta se tapahtui jo 1940-1950-lukujen välimaastossa. Myös räpylöiden muoto on muuttunut unohtamatta pään kokoa ja leveyttä. Paljon on Akulle tapahtunut 75-vuoden aikana.
Ensimmäistä kertaa Akun ulkonäkö ja luonne alkoi muuttua, kun yhdysvaltainen Al Taliaferro alkoi piirtämään Aku Ankka-aiheisia strippejä, joissa Akun ulkonäkö alkoi sitten hiljalleen muuttua. Luonne taas ei muuttunut paljoakaan, mutta jo Taliaferron sarjoissa oli huomattavissa Akun pieni äkkipikaisuus.
Eniten Akun ulkonäköä ja varsinkin luonnetta kuitenkin muokkasi myös yhdysvaltainen Carl Barks 1940-luvun puolivälistä aina 1950-luvun loppupuolelle, jonka jälkeen Akun ulkonäkö ja luonne alkoi hiljalleen vakioitua eikä kovin suuria muutoksia sen jälkeen enää olla nähty. Barks toi Akulle uusi näkökulmia ja Akun suuret velat, äkkipikaisuus ja työpaikkojen vaihtelu on suurimmilta osin Barksin suunnittelua. Ulkonäössä Barks toi Akuun lisää eloa pyöristelyllä ja pehmeällä kynänjäljellään.
Sen jälkeen, kun Akulle luotiin äkkipikaisuus yhdeksi luonteista se on johtanut erääseen parantumattomaan juonikuvioon: Aku vs. Tulppu. Barksin luotua Teppo Tulpun vuonna 1943 ovat monet tarinat olleet kamppailuja Akun ja Tulpun välillä. Yleensä Aku aloittaa kamppailun yrittämällä kostaa jonkun vanhan kepposen. Sen jälkeen Tulppu maksaa takaisin ja rumba alkaa. Joissakin tarinoissa myös Tulppu on aloittanut tappelun. Todellinen syy tähän ikuiseen kaksintaisteluun on todennäköisesti kummankin henkilön äkkipikainen temperamentti. Pakon tullen kaksikko kuitenkin pystyy työskentelemään yhdessä ja niin todetaan, että Akulla on myös kärsivällisyyttä pakkotilanteissa.
Äkkipikaisen temperamentin kuitenkin loi todennäköisesti 1930-luvun loppupuolella ensiesiintymisensä tehneet Akun sisarenpojat, joiden holhokeiksi hän lopulta joutui jäämään. Ensiesiintymisvideossa, aivan kuin tarinassakin ankanpojat ovat hyvin vilkkaita ja tekevät kepposia enonsa kustannuksella. Tällöin ankanpojille ei varmaan uskottu kovin hyvää suosiota, muuta, kun niistä alkoi tulla osa Akun luonnetta suosio heillekin on kasvanut.
Barksin ja Rosan tarinoissa taas nähdään paljon viittauksia Akun äitiin, Hortensiaan, jolta Aku olisi perinyt äkkipikaisuutensa, mutta eihän ankkamaailmassa periaatteessa ole oikeaa ja väärää.
Äkkipikaisuutta Akulle antaa myös hänen serkkunsa Hannu Hanhen ikuinen onni, joka on kuitenkin toisaalta johdattanut Akun monenmoisiin seikkailuihin, jotka kuitenkin ovat aina saaneet onnellisen lopun.
Myös Aku Ankan nimi on täällä Suomessa vaihtunut. Ennen nimeä Aku Ankka ja jo ennen kuin Aku Ankka-lehti aloitti toimintansa Suomessa, Aku tunnettiin strippisarjoissa nimellä Ankka Lampinen. 1950-luvun aikana nimi kuitenkin vakiintui Aku Ankkaan. Ankka Lampinen on nimeni hyvin outo ja jotenkin vastenmielinen. En pystyisi kuvittelemaan, että puhuisin Lampisesta samalla tavalla kuin Ankasta. Nimi Lampinen ei vedä yhtään puoleensa.
Disney-hahmot eivät koskaan ole muuttuneet paljonkaan, mutta Aku Ankan luonnetta ja ulkonäköä on kyllä muokattu hyvin. Jopa Mikki Hiiri on pysynyt vähemmän ilman muutoksia kuin tämä kovaonninen ankka ja ulkonäön muuttuminen, unohtamatta luonteen muutosta, voi olla yksi syy siihen, miksi ankka on täällä Suomessa suositumpi kuin Hiiri.
Tehdessään ensiesiintymisensä vuonna 1934, elokuvassa Viisas Kana Kananen, moni tuskin olisi uskonut, että hahmosta saattaisi nousta vielä vuosikymmenten kuluessa suuri suosikki. Akun luonnetta ei kuvattu paljonkaan, mutta jo tuolloin kävi hyvin selväksi, ettei ankka pitänyt työnteosta. Ulkonäkö ei taas ole muuttunut paljonkaan vuosikymmenten kuluessa, vaan kyseisellä ankalla on yhä vain samanlainen merimiesnuttu ja lakki. Ainoastaan nokan pituus, joka ensiesiintymisessä kuvattiin aika pitkänä on lyhentynyt huomattavasti, mutta se tapahtui jo 1940-1950-lukujen välimaastossa. Myös räpylöiden muoto on muuttunut unohtamatta pään kokoa ja leveyttä. Paljon on Akulle tapahtunut 75-vuoden aikana.
Ensimmäistä kertaa Akun ulkonäkö ja luonne alkoi muuttua, kun yhdysvaltainen Al Taliaferro alkoi piirtämään Aku Ankka-aiheisia strippejä, joissa Akun ulkonäkö alkoi sitten hiljalleen muuttua. Luonne taas ei muuttunut paljoakaan, mutta jo Taliaferron sarjoissa oli huomattavissa Akun pieni äkkipikaisuus.
Eniten Akun ulkonäköä ja varsinkin luonnetta kuitenkin muokkasi myös yhdysvaltainen Carl Barks 1940-luvun puolivälistä aina 1950-luvun loppupuolelle, jonka jälkeen Akun ulkonäkö ja luonne alkoi hiljalleen vakioitua eikä kovin suuria muutoksia sen jälkeen enää olla nähty. Barks toi Akulle uusi näkökulmia ja Akun suuret velat, äkkipikaisuus ja työpaikkojen vaihtelu on suurimmilta osin Barksin suunnittelua. Ulkonäössä Barks toi Akuun lisää eloa pyöristelyllä ja pehmeällä kynänjäljellään.
Sen jälkeen, kun Akulle luotiin äkkipikaisuus yhdeksi luonteista se on johtanut erääseen parantumattomaan juonikuvioon: Aku vs. Tulppu. Barksin luotua Teppo Tulpun vuonna 1943 ovat monet tarinat olleet kamppailuja Akun ja Tulpun välillä. Yleensä Aku aloittaa kamppailun yrittämällä kostaa jonkun vanhan kepposen. Sen jälkeen Tulppu maksaa takaisin ja rumba alkaa. Joissakin tarinoissa myös Tulppu on aloittanut tappelun. Todellinen syy tähän ikuiseen kaksintaisteluun on todennäköisesti kummankin henkilön äkkipikainen temperamentti. Pakon tullen kaksikko kuitenkin pystyy työskentelemään yhdessä ja niin todetaan, että Akulla on myös kärsivällisyyttä pakkotilanteissa.
Äkkipikaisen temperamentin kuitenkin loi todennäköisesti 1930-luvun loppupuolella ensiesiintymisensä tehneet Akun sisarenpojat, joiden holhokeiksi hän lopulta joutui jäämään. Ensiesiintymisvideossa, aivan kuin tarinassakin ankanpojat ovat hyvin vilkkaita ja tekevät kepposia enonsa kustannuksella. Tällöin ankanpojille ei varmaan uskottu kovin hyvää suosiota, muuta, kun niistä alkoi tulla osa Akun luonnetta suosio heillekin on kasvanut.
Barksin ja Rosan tarinoissa taas nähdään paljon viittauksia Akun äitiin, Hortensiaan, jolta Aku olisi perinyt äkkipikaisuutensa, mutta eihän ankkamaailmassa periaatteessa ole oikeaa ja väärää.
Äkkipikaisuutta Akulle antaa myös hänen serkkunsa Hannu Hanhen ikuinen onni, joka on kuitenkin toisaalta johdattanut Akun monenmoisiin seikkailuihin, jotka kuitenkin ovat aina saaneet onnellisen lopun.
Myös Aku Ankan nimi on täällä Suomessa vaihtunut. Ennen nimeä Aku Ankka ja jo ennen kuin Aku Ankka-lehti aloitti toimintansa Suomessa, Aku tunnettiin strippisarjoissa nimellä Ankka Lampinen. 1950-luvun aikana nimi kuitenkin vakiintui Aku Ankkaan. Ankka Lampinen on nimeni hyvin outo ja jotenkin vastenmielinen. En pystyisi kuvittelemaan, että puhuisin Lampisesta samalla tavalla kuin Ankasta. Nimi Lampinen ei vedä yhtään puoleensa.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 56 -
20.08.2009 klo 16:39:45
Yhteenveto on hyödyllinen, jos sitä käyttää oikein. Pitää osata poimia tärkeät asiat, mutta täysin turha se on jos vaan haetaan pituutta.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen
Hahmona Aku Ankka on muuttunut todella paljon, joka johtuu useista erilaisista asioista. Esimerkiksi se, että Akua ovat piirtäneet todella monet eri piirtäjät on vaikuttanut paljon kuten myös se, kuinka moniin erilaisiin tarinoihin Aku on sijoitettu.
Aku aloitti historiansa noin 1930-luvun aikoina. Alkuaikoina Aku koki suuria muutoksia, koska hänen persoonaansa ja ulkonäköä oltiin vasta rakentamassa, joten se ei voinut olla vakio. Esimerkkinä Akun ulkonäön muuttumisesta voidaan mainita esimerkiksi siivet ja vartalo (joka oli suurempi kuin nyt). Aku oli entisaikoihin oikeastaan täysin erilainen kuin nyt, eli pää(kin) vasta haki muotoa, jona se tulisi olemaan. Akun asusteiden värit erosivat nykyisestä paljon. Paita oli aina sininen (nykyään laiskat piirtäjät tekevät siitä useimmiten mustan). Hattu oli väriltään valkoinen. Akun luonteetkin olivat todella erilaisia (nykyiseen verrattuna); Akussa oli hieman pienrikollisen piirteitä.
Aku kuitenkin alkoi muuttua. Al Taliaferro ja Carl Barks muuttivat muutaman vuosikymmenen aikana Akua pulskasta hanhen näköisestä pienrikollisesta olennosta ankaksi, joka oli vastuullinen. (Akun luonteet vaihtelivat tarinoiden kesken.) Akun nokka muuttui paljon, ja Aku laihtui silmissä. Hänen vaatteidensa väri ei kuitenkaan muuttunut täysin. Aku alkoi lähestyä nykyhahmoaan.
Al Taliaferro keskittyi paljolti Akun ulkonäön muuttamiseen. Hän onkin suurelta osin vaikuttanut siihen, minkä näköistä Akusta alettiin tekemään. Toisaalta Carl Barks kehitti todella paljon Akun luonnetta. Aku muuttui äkkipikaisemmaksi, mutta rehdiksi ja rikollispiirteitä ei enää käytetty. Barks loi Akun nykyhahmolle luonteen pohjan, joka on pysynyt vankkana koko ajan.
Akun kehittyminen näkyi myös tarinoissa. Hänelle käsikirjoitettiin lapsia hoidettaviksi (Tupu, Hupu ja Lupu), mikä vaikutti vahvasti hänen luonteeseensa. Aku ei ollut enää rasavilli vastuuton ankka, vaan alkoi kehittyä kohti vastuullista niinsanottua isähahmoa.
Varsinkin Barks loi todella paljon hahmoja, jotka kaikki omalta osaltaan vaikuttivat jotenkin Akuun ja kehittivät Akua eteenpäin. Roope toi Akulle uurastusta ja haasteita; Iines rakkautta; Hannu vihaa ja voitonhimoa ja niin edelleen.
Edellisen kappaleen hahmoihin viitaten, Aku on pakotettu muuttamaan tapojaan, mikä näkyy tarinoissa. Häntä ei hyväksyttäisi (eli aitous katoaisi), jos jotkin vanhemmat piirteet olisivat Akussa yhä edelleen (mikä merkitsisi kaikkien ''sivuhahmojen'' poistumista ja tarinoiden merkittävää tylisistymistä). Tuota on kuitenkin pystytty osittain kiertämään. Esimerkiksi laiskuus on tarinoiden välissä vaihdellut sekä muuttunut lievemmäksi, joskin yhä mukana olevaksi.
Aku on oppinut muilta hahmoilta paljon erilaisia luonteenpiirteitä tai osoittanut niitä muiden hahmojen takia/ansiosta. Roope ja hänen tehtävänsä ja seikkailunsa ovat saaneet Akun rohkeammaksi ja pelottomammaksi, kun taas Tupu, Hupu ja Lupu ovat he(kin; myös Roope on huomioitava) saaneet Akusta viisaamman. Iines on saanut Akun muuttamaan itse itseään. Taikaviitan rooli on vaikuttanut todella paljon Akuun. Niissä tarinoissa hänet kuvataan normaalina Akuna todella laiskana, laiskempana kuin muissa tarinoissa, mutta tarinoissa hän on myö todella rohkea ja vastuuntuntoinen (omalla tavallaan).
Akun suurimmat muutokset olivat ohi noin 1960-luvulla, jolloin häntä ei enää muutettu, pelkästään kehitettiin. Näihin aikoihin piirtäjiä (ja käsikirjoittajia) alkoi tulla paljon lisää, jolloin jokaisella oli oma tyyli Akun piirtämisessä. Aku muuttuikin todella paljon, mutta silti häntä ei muutettu käytännössä laisinkaan. Aku vain muuttui, koska jokainen teki hänestä omanlaisensa.
Nykypäivään tullessa, Aku on muuttunut selvästi ja alkuperäistä eivät kaikki enää tunnista. Kuitenkin Aku tulee kehittymään yhä edelleenkin, mutta suuria alun kehityksiä emme luultavasti enää näe, koska Aku on jo ohittanut ne ajat. Aku (kuten esimerkiksi ennätykset ja muut tilastot) on asia, joka ei pysy koskaan samanlaisena, vaan jonka kehitystä ja muuttumista tapahtuu aina ja jota on mukava seurata.
Tarinat, jotka kertovat Akusta, ovat prosentuaalisesti vähentyneet alkuajoista, koska uusia hahmoja on luotu paljon ja lukijoiden kiinnostuksien kohteet vaihtuvat helposti (tässä tapauksessa kyllästyminen vaikuttaa varmasti paljon; entisaikoina ei ollut muita hahmoja). Akun rooli on kuitenkin pysynyt melko samanlaisena Aku-tarinoissa, joskin ottaen huomioon sen, että aivan aikojen alussa sivuhahmoja ei ollut. Kuitenkin Aku-aiheiset tarinat ovat useissa maissa selkeästi Mikki-tarinoita vähemmän suosittuja.
Akun muuttuminen hahmona on vaikuttanut todella paljon tarinoihin! Aku on vaikuttanut tarinoihin todella paljon (varsinkin luonne, joka on tarinoiden peruspohja), joten Akun muuttuminen heijastuu automaattisesti kaikkiin (uusiin) tarinoihin. Tarinat menevät täysin uusiksi; Vanhan Akun muotilla ei voi tehdä uusia tarinoita. (Poislukien muutokset, jotka tapahtuvat tietyn piirtäjän/käsikirjoittajan tarinoissa, eikä siis yleisesti.) Muutokset vaikuttavat kaikkeen ja muuttavat totaalisesti sisällön.
Akun nimi(kin) on vuosien saatossa muuttunut. Aluksi se oli Ankka Lampinen, joka kuitenkin hylättiin, ja lopulta päädyttiin nykyiseen Aku Ankka-muotoon.
Akun suhteet muihin hahmoihin ovat muuttuneet roimasti. Alussa ei ollut kunnolla sivuhahmoja, ja jos olikin, Aku lähinnä ärsytti heitä (tahallaan). Nykyään Aku yrittää pitää hyviä suhteita useisiin (poikkeuksina ainakin useimmiten Hannu ja Teppo Tulppu). Roopen ja Akun välinen suhde on Akun kehittyessä muuttunut (mutta se vaihtelee lähes joka tarinassa). Ennen Aku arvosti Roopea selvästi enemmän kuin nyt. Akulla ei ole myöskään ollut tyttöystävää (Iines) aivan alusta asti, vaikkakin Aku Iineksen nopeasti tapasi. ''Seurustelu'' on selvästikin yleistynyt nykypäivänä.
Kaikki asiat kehittyvät ja muuttuvat. Akulla on jo takanaan suurimmat muutosvuodet. Ne olivat (kuten useimmiten muillakin asioilla) alkuvuodet. Muuttumista kuitenkin tapahtuu aina ja ikuisesti ja siihen ei voi vaikuttaa. Kehitys tapahtuu ihmisten tekemänä; muuttuminen tapahtuu itsestään. Esimerkiksi piirroksissa on aina pieniä eroja ja samalla Aku (ja muutkin hahmot) muuttuvat eri suuntiin jokaisella piirtäjällä. Akussa ei tapahdu suuria muutoksia, mutta hiljalleen Aku kuitenkin muuttuu ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua on todella erilainen nykyhetkeen verrattuna.
Jokaisella piirtäjällä on oma piirtotyylinsä, joten jokainen muuttaa Akua haluamalleen tyylille, joka on usein sama kuin helpoin tapa (kyseessäolevalle piirtäjälle) piirtää. Aku siis muuttuu aina ja on erilainen jokaisen piirtäjän kohdalla. Aku myös muuttuu aina, kun uusia tarinoita tehdään. Jokaisessa Aku on erilainen ja joskus hänet joudutaan mukauttamaan uudenlaiseksi. Aku muuttuu siis aina.
Akun rooli tarinoissa on muuttunut todella paljon. Alkuaikoina Aku oli vain yksin, ja kaikki tarinat keskittyivät vain pelkkään Akuun, kun myöhemmin (ja yhä nykyäänkin) Aku on useissa tarinoissa Taikaviittana, useissa ei lainkaan mukana ja useissa sivurooleissa, tietenkin joissain päähahmonakin. Aku on moniulotteinen ja kykenee mukautumaan käytännössä kaikenlaisiin tarinoihin, minkä todistaa Akun roolilista. Akun rooli tarinoissa on muuttunut todella paljon, ja sen ansiosta tarinat ovat nykyään monipuolisia ja parempia kuin ennen. Nykyään Aku kykenee (sivuhahmojen ansiosta) olemaan tarinoissa erilaisissa rooleissa, mikä on todellakin piristysruiske tarinoille. Akun erilaiset roolit tuovat monipuolisuutta ja vähentävät toistoa sivuvaikutuksinaan esimerkiksi tarinoiden suosion nousu ja Akun (hahmona) kannattajien kasvava määrä. Aku-tarinoista saa todella erilaisia (kiitos kehitykselle!), minkä ansiosta Aku-tarinoita tulee nykyään todella paljon ja ne ovat erilaisia eivätkä toista itseään. Aku-tarinoilla on ollut suuri vaikutus uusien hahmojen mukaantulemiseen, ja ne hahmot ovat omalta osaltaan vaikuttaneet Akuun muuttaen häntä hieman (kehitys ei kuitenkaan ole oikea sana). Aku muuttuu siis yhä edelleenkin ja koko ajan, ja tuon on osaltaan aikaansaanut se Akun saama suuri kehitys Akun alkutaipaleilla. Akun muuttuminen tuo Akulle yhä lisää muutoksia, ja se tulee antamaan tarinoille uusia piirteitä ja lisää monipuolisuutta. Aku-tarinat tulevat olemaan monipuolisia vielä myöhemminkin, koska Akun tulevat muutokset tuovat mukanaan lisää muutoksia. Aku muuttuu koko ajan, ja se on hyvä asia! Muuttuminen ei voi mennä pieleen (kuten kehitys), koska Aku muuttuu koko ajan ja useisiin eri suuntiin; Ainakin muutaman suunnan täytyy olla oikea ja hyvä ja silloin ne saavat lukijoita ja piirtäjät yrittävät muuttaa omia Akujaan niihin. Akun muutokset saavat siis joskus jopa muita yrittämään tekemään muutoksia Akulle.
Akun kehitys on onnistunut mahtavasti, mutta jos kehityksiä tulee lisää (ja tuskin tulee, koska nyky-Aku on saavuttanut niin suurta suosiota eli sen täytyy olla toimiva ja koska kaikki tekevät omalta osaltaan pieniä muutoksia), ne voivat myös mennä pieleen. Se olisi katastrofi. Aku on niin moniulotteinen hahmo, että häntä käytetään paljon; jos jokin kehitysmuutos menisi pieleen, se vaikuttaisi käytännössä kaikkeen. Akun muutoksilla on suuria vaikutuksia, ja kaikki eivät aina ole positiivisia. Esimerkiksi tottuminen on yksi automaattisesti kehitysissä tuleva negatiivinen sivuvaikutus. Siksi onkin hyvä, että Aku ei kehity niin paljoa ja niin nopeasti kuin entisaikoina tai kuin jotkin muut asiat. Akun kehitys nimittäin vaikuttaisi niin moneen asiaan Akkarissa (ja muuallakin), että vaikutusten korjaamisessa menisi niin kauan, että Akkari saattaisi kuolla sukupuuttoon. Vaikka kehittyminen on todellakin hyvä asia, liian nopea kehittyminen on kaikkea muuta. Se toisi huonon varjon myös muille hahmoille, ja samalla pilaisi Akun maineen.
Akun luonteet ovat muuttuneet vahvasti. Muutama muutos listattuna:
Akun ''villiys'', ''rämäpäisyys'' on käytännössä poistunut suuren kehityksen aikana, kuten myös pienrikollisuus. Tilalle ovat tulleet vastuuntuntoollisuus, seikkailunhalu, menestymisenhimo, kokeilunhalu ja monia muita pienempiä luonteita, jotka eivät kuitenkaan vaikuta kovin paljoa. Aku on myös muuttunut selkeästi monipuolisemmaksi (joka ei kuitenkaan ole luonne). Akun luonnemuutokset ovat olleet todella suuria.
Akun kehitykset ovat olleet tärkeitä! Aina kun joku kehittyy, tavoitteena on saada kehityksen kohde paremmaksi. Aku ei tee tähän poikkeusta, ja Akun kohdalla on onnistuttu! Entisaikojen Aku oli yksitoikkoinen, mutta Aku kehittyi monipuoliseksi ja vaihtelevaksi hahmoksi. Akuun pystyy rakentamaan useita tarinoita useilla tarinatyypeillä, koska Akun kehitetty luonne on monipuolistunut ja Aku kykenee muuntautumaan moniin tarinoihin. Se on todella tärkeää tarinoille! Akun luonteet vaikuttavat käytännössä kaikkeen, joten muutosten epäonnistuminen pilaisi suuren työn.
Akun piirteet ovat kaikki tulleet kehityksen aikana tai sen jälkeen. Ne eivät ole voineet olla käytössä ennen kehitysaikakautta lähinnä johtuen siitä, että ennen kehitystä ei muita hahmoja oikein ollut. Kaikki Aku-tarinat olivatkin silloin lähinnä pelkästä Akusta kertovia. Nykyään tarinoissa on muita(kin) hahmoja ja Aku ei ole aina suuressakaan roolissa, minkä takia/ansiosta hänelle on lisätty uusia luonteenpiirteitä. Se on todella hyvä asia tarinoille ja niiden juonille! Akun muutokset ovat tuoneet lähinnä monipuolisuutta, mutta myös monia muitakin asioita tarinoille. Se on yksi suurimmista syistä Akun suosiolle nykyäänkin. Akun kehitys on onnistunut todella hyvin.
Yhteenveto: Akun suurimmat muutokset tapahtuivat alkuvaiheissa (1930-luku) ja hieman myöhemmin (noin 1950-luku). Akulla on esimerkiksi ollut siivet. Muutoksia tapahtuu aina, mutta alun muutokset olivat todella suuria. Kehittyminen on nykyään hiljentynyt. Jokaisen piirtäjän ja käsikirjoittajan tarinoissa tapahtuu pieniä muutoksia. Uusien hahmojen tulo on vaikuttanut Akuun paljon. Akun luonteet vaikuttavat kaikkeen, ja siksi muutosten onnistuminen on niin tärkeää. Akun rooli tarinoissa on muuttunut todella paljon. Akun muutokset edesauttavat uusien muutoksien tulemista. Mikäli suuria kehityksiä tulisi lisää, ne saattaisivat epäonnistua ja pilata kaiken.
Kiinnostaisi tietää, miten Akun kehittymiseen (tai muuttumiseen) vaikuttaa esimerkiksi Akulle myöhemmin ilmaantuneet piirteet (jotka eivät ole kehitystä jos ne ovat vain ilmaantuneet eivätkä myöskään täydellistä muuttumista vaikka ne voi muuttumiseksi hyväksyä) tai Sihi-juoman juominen.
Iff:ltä: "Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä. Ankkalinnan Palloseura-nimitystä on käytetty Akkareissa (ja muissa lehdissä) jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja tämä joukkue on myös Akun suosikki." "Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri." "Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua."
~kirja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen
Hahmona Aku Ankka on muuttunut todella paljon, joka johtuu useista erilaisista asioista. Esimerkiksi se, että Akua ovat piirtäneet todella monet eri piirtäjät on vaikuttanut paljon kuten myös se, kuinka moniin erilaisiin tarinoihin Aku on sijoitettu.
Aku aloitti historiansa noin 1930-luvun aikoina. Alkuaikoina Aku koki suuria muutoksia, koska hänen persoonaansa ja ulkonäköä oltiin vasta rakentamassa, joten se ei voinut olla vakio. Esimerkkinä Akun ulkonäön muuttumisesta voidaan mainita esimerkiksi siivet ja vartalo (joka oli suurempi kuin nyt). Aku oli entisaikoihin oikeastaan täysin erilainen kuin nyt, eli pää(kin) vasta haki muotoa, jona se tulisi olemaan. Akun asusteiden värit erosivat nykyisestä paljon. Paita oli aina sininen (nykyään laiskat piirtäjät tekevät siitä useimmiten mustan). Hattu oli väriltään valkoinen. Akun luonteetkin olivat todella erilaisia (nykyiseen verrattuna); Akussa oli hieman pienrikollisen piirteitä.
Aku kuitenkin alkoi muuttua. Al Taliaferro ja Carl Barks muuttivat muutaman vuosikymmenen aikana Akua pulskasta hanhen näköisestä pienrikollisesta olennosta ankaksi, joka oli vastuullinen. (Akun luonteet vaihtelivat tarinoiden kesken.) Akun nokka muuttui paljon, ja Aku laihtui silmissä. Hänen vaatteidensa väri ei kuitenkaan muuttunut täysin. Aku alkoi lähestyä nykyhahmoaan.
Al Taliaferro keskittyi paljolti Akun ulkonäön muuttamiseen. Hän onkin suurelta osin vaikuttanut siihen, minkä näköistä Akusta alettiin tekemään. Toisaalta Carl Barks kehitti todella paljon Akun luonnetta. Aku muuttui äkkipikaisemmaksi, mutta rehdiksi ja rikollispiirteitä ei enää käytetty. Barks loi Akun nykyhahmolle luonteen pohjan, joka on pysynyt vankkana koko ajan.
Akun kehittyminen näkyi myös tarinoissa. Hänelle käsikirjoitettiin lapsia hoidettaviksi (Tupu, Hupu ja Lupu), mikä vaikutti vahvasti hänen luonteeseensa. Aku ei ollut enää rasavilli vastuuton ankka, vaan alkoi kehittyä kohti vastuullista niinsanottua isähahmoa.
Varsinkin Barks loi todella paljon hahmoja, jotka kaikki omalta osaltaan vaikuttivat jotenkin Akuun ja kehittivät Akua eteenpäin. Roope toi Akulle uurastusta ja haasteita; Iines rakkautta; Hannu vihaa ja voitonhimoa ja niin edelleen.
Edellisen kappaleen hahmoihin viitaten, Aku on pakotettu muuttamaan tapojaan, mikä näkyy tarinoissa. Häntä ei hyväksyttäisi (eli aitous katoaisi), jos jotkin vanhemmat piirteet olisivat Akussa yhä edelleen (mikä merkitsisi kaikkien ''sivuhahmojen'' poistumista ja tarinoiden merkittävää tylisistymistä). Tuota on kuitenkin pystytty osittain kiertämään. Esimerkiksi laiskuus on tarinoiden välissä vaihdellut sekä muuttunut lievemmäksi, joskin yhä mukana olevaksi.
Aku on oppinut muilta hahmoilta paljon erilaisia luonteenpiirteitä tai osoittanut niitä muiden hahmojen takia/ansiosta. Roope ja hänen tehtävänsä ja seikkailunsa ovat saaneet Akun rohkeammaksi ja pelottomammaksi, kun taas Tupu, Hupu ja Lupu ovat he(kin; myös Roope on huomioitava) saaneet Akusta viisaamman. Iines on saanut Akun muuttamaan itse itseään. Taikaviitan rooli on vaikuttanut todella paljon Akuun. Niissä tarinoissa hänet kuvataan normaalina Akuna todella laiskana, laiskempana kuin muissa tarinoissa, mutta tarinoissa hän on myö todella rohkea ja vastuuntuntoinen (omalla tavallaan).
Akun suurimmat muutokset olivat ohi noin 1960-luvulla, jolloin häntä ei enää muutettu, pelkästään kehitettiin. Näihin aikoihin piirtäjiä (ja käsikirjoittajia) alkoi tulla paljon lisää, jolloin jokaisella oli oma tyyli Akun piirtämisessä. Aku muuttuikin todella paljon, mutta silti häntä ei muutettu käytännössä laisinkaan. Aku vain muuttui, koska jokainen teki hänestä omanlaisensa.
Nykypäivään tullessa, Aku on muuttunut selvästi ja alkuperäistä eivät kaikki enää tunnista. Kuitenkin Aku tulee kehittymään yhä edelleenkin, mutta suuria alun kehityksiä emme luultavasti enää näe, koska Aku on jo ohittanut ne ajat. Aku (kuten esimerkiksi ennätykset ja muut tilastot) on asia, joka ei pysy koskaan samanlaisena, vaan jonka kehitystä ja muuttumista tapahtuu aina ja jota on mukava seurata.
Tarinat, jotka kertovat Akusta, ovat prosentuaalisesti vähentyneet alkuajoista, koska uusia hahmoja on luotu paljon ja lukijoiden kiinnostuksien kohteet vaihtuvat helposti (tässä tapauksessa kyllästyminen vaikuttaa varmasti paljon; entisaikoina ei ollut muita hahmoja). Akun rooli on kuitenkin pysynyt melko samanlaisena Aku-tarinoissa, joskin ottaen huomioon sen, että aivan aikojen alussa sivuhahmoja ei ollut. Kuitenkin Aku-aiheiset tarinat ovat useissa maissa selkeästi Mikki-tarinoita vähemmän suosittuja.
Akun muuttuminen hahmona on vaikuttanut todella paljon tarinoihin! Aku on vaikuttanut tarinoihin todella paljon (varsinkin luonne, joka on tarinoiden peruspohja), joten Akun muuttuminen heijastuu automaattisesti kaikkiin (uusiin) tarinoihin. Tarinat menevät täysin uusiksi; Vanhan Akun muotilla ei voi tehdä uusia tarinoita. (Poislukien muutokset, jotka tapahtuvat tietyn piirtäjän/käsikirjoittajan tarinoissa, eikä siis yleisesti.) Muutokset vaikuttavat kaikkeen ja muuttavat totaalisesti sisällön.
Akun nimi(kin) on vuosien saatossa muuttunut. Aluksi se oli Ankka Lampinen, joka kuitenkin hylättiin, ja lopulta päädyttiin nykyiseen Aku Ankka-muotoon.
Akun suhteet muihin hahmoihin ovat muuttuneet roimasti. Alussa ei ollut kunnolla sivuhahmoja, ja jos olikin, Aku lähinnä ärsytti heitä (tahallaan). Nykyään Aku yrittää pitää hyviä suhteita useisiin (poikkeuksina ainakin useimmiten Hannu ja Teppo Tulppu). Roopen ja Akun välinen suhde on Akun kehittyessä muuttunut (mutta se vaihtelee lähes joka tarinassa). Ennen Aku arvosti Roopea selvästi enemmän kuin nyt. Akulla ei ole myöskään ollut tyttöystävää (Iines) aivan alusta asti, vaikkakin Aku Iineksen nopeasti tapasi. ''Seurustelu'' on selvästikin yleistynyt nykypäivänä.
Kaikki asiat kehittyvät ja muuttuvat. Akulla on jo takanaan suurimmat muutosvuodet. Ne olivat (kuten useimmiten muillakin asioilla) alkuvuodet. Muuttumista kuitenkin tapahtuu aina ja ikuisesti ja siihen ei voi vaikuttaa. Kehitys tapahtuu ihmisten tekemänä; muuttuminen tapahtuu itsestään. Esimerkiksi piirroksissa on aina pieniä eroja ja samalla Aku (ja muutkin hahmot) muuttuvat eri suuntiin jokaisella piirtäjällä. Akussa ei tapahdu suuria muutoksia, mutta hiljalleen Aku kuitenkin muuttuu ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua on todella erilainen nykyhetkeen verrattuna.
Jokaisella piirtäjällä on oma piirtotyylinsä, joten jokainen muuttaa Akua haluamalleen tyylille, joka on usein sama kuin helpoin tapa (kyseessäolevalle piirtäjälle) piirtää. Aku siis muuttuu aina ja on erilainen jokaisen piirtäjän kohdalla. Aku myös muuttuu aina, kun uusia tarinoita tehdään. Jokaisessa Aku on erilainen ja joskus hänet joudutaan mukauttamaan uudenlaiseksi. Aku muuttuu siis aina.
Akun rooli tarinoissa on muuttunut todella paljon. Alkuaikoina Aku oli vain yksin, ja kaikki tarinat keskittyivät vain pelkkään Akuun, kun myöhemmin (ja yhä nykyäänkin) Aku on useissa tarinoissa Taikaviittana, useissa ei lainkaan mukana ja useissa sivurooleissa, tietenkin joissain päähahmonakin. Aku on moniulotteinen ja kykenee mukautumaan käytännössä kaikenlaisiin tarinoihin, minkä todistaa Akun roolilista. Akun rooli tarinoissa on muuttunut todella paljon, ja sen ansiosta tarinat ovat nykyään monipuolisia ja parempia kuin ennen. Nykyään Aku kykenee (sivuhahmojen ansiosta) olemaan tarinoissa erilaisissa rooleissa, mikä on todellakin piristysruiske tarinoille. Akun erilaiset roolit tuovat monipuolisuutta ja vähentävät toistoa sivuvaikutuksinaan esimerkiksi tarinoiden suosion nousu ja Akun (hahmona) kannattajien kasvava määrä. Aku-tarinoista saa todella erilaisia (kiitos kehitykselle!), minkä ansiosta Aku-tarinoita tulee nykyään todella paljon ja ne ovat erilaisia eivätkä toista itseään. Aku-tarinoilla on ollut suuri vaikutus uusien hahmojen mukaantulemiseen, ja ne hahmot ovat omalta osaltaan vaikuttaneet Akuun muuttaen häntä hieman (kehitys ei kuitenkaan ole oikea sana). Aku muuttuu siis yhä edelleenkin ja koko ajan, ja tuon on osaltaan aikaansaanut se Akun saama suuri kehitys Akun alkutaipaleilla. Akun muuttuminen tuo Akulle yhä lisää muutoksia, ja se tulee antamaan tarinoille uusia piirteitä ja lisää monipuolisuutta. Aku-tarinat tulevat olemaan monipuolisia vielä myöhemminkin, koska Akun tulevat muutokset tuovat mukanaan lisää muutoksia. Aku muuttuu koko ajan, ja se on hyvä asia! Muuttuminen ei voi mennä pieleen (kuten kehitys), koska Aku muuttuu koko ajan ja useisiin eri suuntiin; Ainakin muutaman suunnan täytyy olla oikea ja hyvä ja silloin ne saavat lukijoita ja piirtäjät yrittävät muuttaa omia Akujaan niihin. Akun muutokset saavat siis joskus jopa muita yrittämään tekemään muutoksia Akulle.
Akun kehitys on onnistunut mahtavasti, mutta jos kehityksiä tulee lisää (ja tuskin tulee, koska nyky-Aku on saavuttanut niin suurta suosiota eli sen täytyy olla toimiva ja koska kaikki tekevät omalta osaltaan pieniä muutoksia), ne voivat myös mennä pieleen. Se olisi katastrofi. Aku on niin moniulotteinen hahmo, että häntä käytetään paljon; jos jokin kehitysmuutos menisi pieleen, se vaikuttaisi käytännössä kaikkeen. Akun muutoksilla on suuria vaikutuksia, ja kaikki eivät aina ole positiivisia. Esimerkiksi tottuminen on yksi automaattisesti kehitysissä tuleva negatiivinen sivuvaikutus. Siksi onkin hyvä, että Aku ei kehity niin paljoa ja niin nopeasti kuin entisaikoina tai kuin jotkin muut asiat. Akun kehitys nimittäin vaikuttaisi niin moneen asiaan Akkarissa (ja muuallakin), että vaikutusten korjaamisessa menisi niin kauan, että Akkari saattaisi kuolla sukupuuttoon. Vaikka kehittyminen on todellakin hyvä asia, liian nopea kehittyminen on kaikkea muuta. Se toisi huonon varjon myös muille hahmoille, ja samalla pilaisi Akun maineen.
Akun luonteet ovat muuttuneet vahvasti. Muutama muutos listattuna:
Akun ''villiys'', ''rämäpäisyys'' on käytännössä poistunut suuren kehityksen aikana, kuten myös pienrikollisuus. Tilalle ovat tulleet vastuuntuntoollisuus, seikkailunhalu, menestymisenhimo, kokeilunhalu ja monia muita pienempiä luonteita, jotka eivät kuitenkaan vaikuta kovin paljoa. Aku on myös muuttunut selkeästi monipuolisemmaksi (joka ei kuitenkaan ole luonne). Akun luonnemuutokset ovat olleet todella suuria.
Akun kehitykset ovat olleet tärkeitä! Aina kun joku kehittyy, tavoitteena on saada kehityksen kohde paremmaksi. Aku ei tee tähän poikkeusta, ja Akun kohdalla on onnistuttu! Entisaikojen Aku oli yksitoikkoinen, mutta Aku kehittyi monipuoliseksi ja vaihtelevaksi hahmoksi. Akuun pystyy rakentamaan useita tarinoita useilla tarinatyypeillä, koska Akun kehitetty luonne on monipuolistunut ja Aku kykenee muuntautumaan moniin tarinoihin. Se on todella tärkeää tarinoille! Akun luonteet vaikuttavat käytännössä kaikkeen, joten muutosten epäonnistuminen pilaisi suuren työn.
Akun piirteet ovat kaikki tulleet kehityksen aikana tai sen jälkeen. Ne eivät ole voineet olla käytössä ennen kehitysaikakautta lähinnä johtuen siitä, että ennen kehitystä ei muita hahmoja oikein ollut. Kaikki Aku-tarinat olivatkin silloin lähinnä pelkästä Akusta kertovia. Nykyään tarinoissa on muita(kin) hahmoja ja Aku ei ole aina suuressakaan roolissa, minkä takia/ansiosta hänelle on lisätty uusia luonteenpiirteitä. Se on todella hyvä asia tarinoille ja niiden juonille! Akun muutokset ovat tuoneet lähinnä monipuolisuutta, mutta myös monia muitakin asioita tarinoille. Se on yksi suurimmista syistä Akun suosiolle nykyäänkin. Akun kehitys on onnistunut todella hyvin.
Yhteenveto: Akun suurimmat muutokset tapahtuivat alkuvaiheissa (1930-luku) ja hieman myöhemmin (noin 1950-luku). Akulla on esimerkiksi ollut siivet. Muutoksia tapahtuu aina, mutta alun muutokset olivat todella suuria. Kehittyminen on nykyään hiljentynyt. Jokaisen piirtäjän ja käsikirjoittajan tarinoissa tapahtuu pieniä muutoksia. Uusien hahmojen tulo on vaikuttanut Akuun paljon. Akun luonteet vaikuttavat kaikkeen, ja siksi muutosten onnistuminen on niin tärkeää. Akun rooli tarinoissa on muuttunut todella paljon. Akun muutokset edesauttavat uusien muutoksien tulemista. Mikäli suuria kehityksiä tulisi lisää, ne saattaisivat epäonnistua ja pilata kaiken.
Kiinnostaisi tietää, miten Akun kehittymiseen (tai muuttumiseen) vaikuttaa esimerkiksi Akulle myöhemmin ilmaantuneet piirteet (jotka eivät ole kehitystä jos ne ovat vain ilmaantuneet eivätkä myöskään täydellistä muuttumista vaikka ne voi muuttumiseksi hyväksyä) tai Sihi-juoman juominen.
Iff:ltä: "Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä. Ankkalinnan Palloseura-nimitystä on käytetty Akkareissa (ja muissa lehdissä) jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja tämä joukkue on myös Akun suosikki." "Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri." "Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua."
~kirja
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 57 -
20.08.2009 klo 17:17:36
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Monet Disney-hahmot ovat muuttuneet, mutta Aku on hahmo, joka on tehnyt uransa aikana suurimpia muutoksia. Aku on muuttunut paljon ulkonäöltään, mutta myös luonteeltaan. Mielestäni nämä muutokset ovat parantaneet Akua sarjakuvahahmona, eikä Akua tarvitsisi enää paljoa muuttaa nykyisestä olemuksestaan.
Suurimman muutoksen Aku teki ehkä 30-luvun lopulla. Ennen 30-luvun loppua Aku oli pahainen keppostelija. Voisi jopa sanoa että hän oli häirikkö, sillä hän saattoi syyllistyä pieniin varkauksiinkin. Hänen ulkonäkönsäkin koki suuria, ja samalla positiivisia muutoksia muutaman vuoden jälkeen ensiesiintymisestään. Ensiesiintymisessään Akulla oli vielä siivet, jotka muistuttivat melko paljon tavallisen Ankan siipiä, noin 2-3 vuotta myöhemmin Aku "otti" siivet pois päältään ja siipien tilalle ilmestyivät tavallisemman oloiset kädet, jotka muistuttivat aika paljon ihmisen käsiä, tosin käsissä oli( ja on) vain 4 sormea. Tällaiset kädet Akulla on nykyäänkin.
Muutenkin Akun ruumiinrakenne on muuttunut 30-luvun puolivälin jälkeen. Pari ensimmäistä vuottaan Aku oli kooltaan ehkä hieman nykyistä isompi. Ainakin ylävatsan seutu on kaventunut melko pian hänen ensiesiintymisensä jälkeen. Vanhasta Akusta voi myös havaita, että se oli hiukan lihaksikkaampia, kuin tämä uusi, hintelämmänpuoleinen Aku. Akun räpylät olivat melko lailla erilaiset, nylyiseen ulkomuotoon verrattuna.
Akun nokka oli myös hyvin erilainen 30-luvulla. Nokka muotoutui vähitellen, ja jo vuosina 1936-1937 nokka alkoi muistuttamaan sen nykyistä ulkomuotoa. Lähes täysin nykyisenlainen nokasta tuli 30-luvun viimeisinä vuosina. Tämän jälkeen nokka ei enää muuttunut sen kummemmin, no, ehkä vähän leveämpi siitä on tullut.
Pään muoto on ollut Akun alkuaikoina erilainen. Nykyään Akun pää on varsin pyöreä, ja muuhun vartaloon suhteutettuna aika iso. 30-luvun Akun pää oli vähän pienempi, verrattuna mm. nokkaan.
Akulla on aina päällään myös merimiespaita, jonka ulkoasu ei ole kauheasti muuttunut hänen uransa aikana. Paita oli alun alkujaan väriltään sininen, ja siinä oli useampia nappeja. Vähitellen merimiespaita alkoi muuttua, ja joissakin 30-luvun tarinoissa paita oli hieman eri muottoinen ja siinä oli neljä nappia. Barksin aikoihin Aku sai päälleen sellaisen paidan, joka on lähes täysin samanlainen kuin nykyisinkin; jo 40-luvun lopulla paita oli väriltään musta ja paidassa oli yleensä 2 nappia, jotka olivat keltaisia. Voisin sanoa, että tällaista paitaa Aku käyttää nykyisinkin. Sininen paidan väri on säilynyt tähän päivään asti, sillä joissakin tarinoissa Aku omistaa sinisiä merimiespaitoja. Merimieslakki on ollut aika samanlainen vuodesta toiseen, mutta joitakin kehityksiä siinäkin on vuosien varrella nähty. Joissakin todella vanhoissa tarinoissa lakki oli väriltään valkoinen, mutta pian tämän jälkeen palattiin tuttuun, siniseen väriin. merimiespaidan kaula-aukko oli ennen vanhaan vähän nykyistä avonaisempi, mutta muutos tähänkin asiaan tuli jo hyvissä ajoin 30-luvulla. Merimiespaidan sininen väri on myös vaihdellut, eli siis sarjakuvien ensiesiintymisessään Akulla oli päällään vaaleansininen merimiespaita, mutta pian tämän jälkeen paidan värin sävy muuttui tummemmaksi.
Carl barks teki Akulle suuria muutoksia 40-luvulla. Monet ovat sanoneet, että Barks on luonut Akulle sen oikean sielun. Barks teki Akusta vastuuntuntoisemman ja ehkä myös vähän rauhallisemman. Tosin lapsellisuus ei Barksinkaan myötä kadonnut, vaan pikeminkin vahvistui, ainakin Tulpun astuttua kuvioihin mukaan. Tämän jälkeen Aku on ollut vvälillä varsinainen riidanhaastaja sekä lapsellinen. Hannukin vaikutti jollain lailla Akuun. Akua aikoinaan ärsytti hannun hyväonnisuus ja itsekehu, joten välillä heidän välilleen alkoi tulla riitoja, ja vielä tänäkin päivänä Akulla ja Hannulla saattaa olla jonkinmoista riitaa keskenään. Barks loi hannun, joten nämäkin kaksinkamppailut ovat hänen ansiotaan. Barks loi Akusta työttömän sekä varsin vähävaraisen ankan. Ja samalla hän laittoi Akun moniin eri ammatteihin, eli Barksin ajoista lähtien Aku on usein ollut työtön, ja samalla kuitenkin työskennellyt useissa eri ammateissa. Barks loi Roopen rahasäiliön, ja laittoi sinne Akun kiillottamaan kolikoita, Barks oli merkittävä kehittäjä Akun työelämässä. Barks teki Akusta Roopen aarteenmetsästysmatkoille Roopen "seuralaisen". Nykyään Aku on lähes aina mukana kaikissa Roopen seikkailuissa.
Oikeastaan on pitkälti Al Taliaferron ansiota, että Akusta tuli aikoinaan huolehtivainen kasvattaja, yksinhuoltaja, silla Taliaferro loi Ankanpojat. Ankanpojat ilmestyivät Akun elämään vuonna 1937. Tässä Ankanpoikien ensiesiintymisessä Aku ei ollut varautunut poikien tuloon, mutta jo heti tässä tarinassa/piirroselokuvassa Aku vaikutti ihan kelvolliselta isähahmolta. Tällöin tapahtui yksi suurimmista muutoksista Akussa. Tai tuolloin muutos alkoi. Nykyään Aku on siis samalla vastuuntuntoinen kasvattaja sekä lapsellinen riitapukari. Taliaferron merkittävä mutta hyvin väliaikainen muutos oli Akun koko, jo 30-luvulla Taliaferro teki Akusta hyvin pienikokoisen, lähes yhtä pienen, kuin Ankanpojistakin. Uusien piirtäjien myötä, akun koko kuitenkin kasvoi, ja myös Taliaferro alkoi piirtää hieman suurikokoisempia Akuja.
Aku on myös innokas matkailija, hän tykkää matkustaa lomamatkoille, ympäri maailmaa. Tämä piirre Akussa on ilmennyt hieman myöhemmin, ehkä noin 40 vuotta sitten. Nykyään Aku pyrkii lomalle jonnekin, jos hänellä vain on pääomaa tarpeeksi, ja sitähän Akulla ei ainakaan näissä lomailu-tarinoissa ole.
Mielestäni Aku on muuttunut joskus 50-60-luvuilla vielä laiskemmaksi, kuin hän oli 40-luvulla. Italialaispiirtäjät muuttivat Akua vielä laiskemmaksi. Mutta Italialaiset ovat kuitenkin saaneet jotain vähän parempaakin aikaan Akussa. Ulkoasua he eivät ole muuttaneet, mutta Akun luonne on ehkä hiukan muuttunut.
Yksi merkittävä asia Akun kehityksessä on ollut epäonnisuus, varsinkin uransa alkuaikoina Aku oli hyvin epäonninen, kaikki meni viimeistään tarinoiden lopussa pieleen. Vähitellen Akun onni alkoi parantua, ja nykytarinoissa Aku on joskus jopa onnekas, ainakin Iineksen ja Akun välisessä parisuhteessa. Mielestäni on vain hyvä, että Aku ei olisi liian epäonninen, mitä hän ehdottomasti ole useita vuosikymmeniä sitten. Vanhoissa Aku & hannu-tarinoissa hannu oli aina onnekkaampi kuin Aku, mutta nykyään Akullakin joskus (näissäkin tarinoissa) lykästää.
Aku oli vielä osan 30-luvusta ilman vakituista tyttöystävää, mutta hän tapasi Iineksen joskus 30-luvun loppupuolella. Sarjakuvissa Akua ja Iinestä alettiin nähdä yhdessä vähän tätä myöhemmin. Hannu tuli sotkemaan Akun ja Iineksen parisuhdetta jo 40-luvulla. Tämän jälkeen Hannu on ollut jopa enemmän Iineksen suosiossa kuin Aku, mutta nykypäivään tultaessa voi sanoa, että Iines seurustelee useammin Akun, kuin Hannun kanssa. Aina joskus Aku on Iinekseltä salaa ihastunut muihinkin naisiin, mutta hän on kuitenkin pitänyt Iineksen itsellään tähän päivään asti, tosin riidoilta ja Iineksen raivolta tämä pari ei uransa aikana ole koskaan säästynyt.
Akun käyttäytymisen kehityksessä voi huomata, että hänen kilpailunhaluisuus ja näyttämisen halu on lisääntynyt hänen mahtavan uran aikana. ALkuaikoina Aku ei pahemmin halunnut näyttää muille, että kuka tässä se Ankka on, vaan hänen voitttamisen ja menestyksen halu tulivat esille vähän myöhemmin, suurinpiirtein Barksin aikoina. Tuolloin ei ollut kuitenkaan vielä kovin yleistä, että Aku osallistuisi joihinkin kilpailuihin. Monissa nykytarinoissa Aku kuulee jostakin kilpailuista, ja hän aikoo heti osallitua (yleensä siksi, että kilpailun voittamisesta sataa rahaa). Eli näyttävyys ja näyttämisen halu ovat myös kehittyneet Akussa, ja voin sanoa että aika paljonkin.
Akun luonteessa on vielä ainakin yksi merkittävä asia, rohkeus ja tyhmyys. Ennen Aku oli aika kovapäinen ja innokas, välillä vähän tyhmäkin. Jossain vaiheessa uraansa nämä luonteenpiirteet vähän hävisivät, mutta nykyään Akulla on taas nämä ominaisuudet.
Aku on lähes aina ollut perso kaikelle makealle ym. ruoalle. Aku ei ihan aina ole pitänyt (tai asia ei ole tullut puheeksi) Mummon leipomuksista, varsinkin nykyään kiinnostus kaikennäköisiä leivonnaisia kohtaan on kasvanut, ja viimeistään lähivuosikymmeninä Akun lempiherkuiksi on noussut Mummon sapuskat.
Aku on myös melkoinen penkkiurheilija. Joskus Akun uran alkuaikoina ei paljon telkkaria oltu katseltukaan, joten tietenkään silloin Akun televisionkatselulahjat eivät olleet tulleet esille. Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä.
Akun rooli tarinoissa ei ole enää nykyään yhtä suuri kuin se oli 30-40-luvuilla. Vielä 30-luvulla hän oli lähes tulkoon jokaisessa tarinassaan/piirroselokuvassa päähenkilönä. Barksin myötä tilanne vähän muuttui, usein Barks laittoin Akun sivuhenkilöksi piirtämiinsä tarinoihin (toki Barksin teki paljon Aku-tarinoita). Nykyään Aku saattaa olla sivuhenkilönä jopa yhdessä tarinassa neljästä, joissa hän esiintyy. Vuosikymmeniä sitten suurin huomio keskittyi Akuun, mutta nykyään näin ei ihan välttämättä ole.
Muutosten myötä en ainakaan itse voi sanoa, että Aku näyttäisi oikealta Ankalta, sillä eensiesiintymisensä aikoihin Aku muistutti huomattavasti enemmän oikeaa ankkaa.
Akun nimikin on kehittynyt huomattavasti vuosien varrella. Ennen pitkiä Ankka-sarjakuvia, yleensä vanhoissa stripeissä Akun sen hetkinen nimi oli Ankka Lampinen. Ankka Lampinen-nimi toimi Akun nimenä joitakin vuosia, mutta Aku Ankan entinen päätoimittaja loi tälle ankalle nimen Aku Ankka. Jossain välissä Akun nimi oli hetken aikaa Setä-Aaron, mutta tätä nimitystä ei pahemmin olla käytetty. Itse tykkään tusota Aku Ankka-nimestä, mielestäni Ankka Lampinen ei vaan sovi nimeksi Akulle, hyvä että Aku nimi keksittiin.
Akulle keksittiin vuonna 1969 Alter Ego, eli Taikaviitta. Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä kehityksistä Akussa. Taikaviitta oli ehkä uransa alussa hiukan vähemmän suosiossa, mutta vuosien varrella hahmo on noussut suureen suosioon, ainakin Suomessa ja Italiassa. Taikaviitalla ei aluksi ollut naamiota, mutta senkin viittasankari pian hankki itselleen. Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri. Taikaviitta ehkä muutti hiukan "tavallistakin" Akua. Ainakin useissa eri Taikaviitta tarinoissa Akun käyttäytyminen on kehittynyt varsin erikoiseksi, varsinkin Massimo De Vitan Taikaviitta-tarinoissa Aku käyttäytyy mielestäni jopa varsin aggressiivisesti, varsinkin Ankanpoikia kohtaan. Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua.
Nykypäivään tulaessa voi havaita, että Aku on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Eniten kehitystä tapahtui Taliaferron ja Barksin kulta-aikoina. Sen jälkeen ei suuria muutoksia Akussa ole nähty, mutta mm. italialaiset piirtäjät sekä käsikirjoittajat, ja myöskin mm. Vicar ja Rosa ovat tehneet Akulle joitakin pienen pieniä muutoksia hänen luonteeseen ja käyttäytymiseen. Todennäköisesti Akun hidas kehitys jatkuu vielä tulevaisuudessakin, tosin mitään merkittäviä muutoksia meidän ei kannata odottaa. Monet eri piirtäjät ovat olleet kehittämässä Akua, joten on varsin selvää, että monet ovat tehneet vähän omanlaisen Akun, kenenkään piirtäjän tai käsikirjoittajan Aku ei ole kehittynyt samanlaiseksi, jokaisella on tähän mennessä ollut omaperäinen tyyli käsitellä Akua. Tuskimpa tämäkään asia tulee pahemmin muuttumaan tulevaisuudessa.
Omia mielipiteitäni:
Mielestäni suurin osa Akun muutoksista ovat olleet positiivisia ja kaikki muutokset on varmastikin harkittu hyvin etukäteen. Mielestäni tärkeimpiä Akun kehityksiä olivat ulkoasun muuttaminen 30-luvun lopulla sekä Ankanpoikien mukaantulo. Barks loi Akulle sielun, ja hyvä, miellyttävä, monenlaisia piirteitä omaava Aku onkin suurilta osin hänen (myös Taliaferron) ansiota. Toivoisin, että hidas kehitys Akussa jatkuisi, mutta mitään aimo harppauksia eteenpäin en kuitenkaan toivo.
Pienet muutokset:
Akun merimiespaita oli Barksin aikoihin sisältäpäin keltainen! Eli ainakin hihan sisäosat ovat useimmissa Barksin tarinoissa väriltään keltaiset, mutta jo Scarpan aikoihin väri muuttui siniseksi ja nykyään hihojen sisäosat ovat väriltään yleensä siniset, mutta joskus mustat (poikkeuksena Rosan tarinat).
Vanhoissa Aku-tarinoissa Akun silmät eivät ole kiinni hänen nokassaan, vaan ne ovat nokasta "irti". Tämä asia korjaantui muutaman vuoden jälkeen Akun ensiesiintymisestä, ja mielestäni tämä uudistus Akussa oli varsin tärkeä, sillä nykyään monilla Ankoilla silmät ovat kiinni nokassa, ja itseäni tuo silmätkiinninokassa-tyyli miellyttää eniten.
Akun silmistä tehtiin vähän suuremmat 30-luvulla, ennen uudistusta silmät olivat huomattavasti pienemmät.
Aku oli sarjakuvaensiesiintymisessään hiukan erinäköinen, kuin piirroselokuva-ensiesiintymisessä. Aku kasvoikin ja kehittyi piirroselokuvissa hiukan eri tavalla, kuin sarjakuvissa.
Joinakin aikoina eräät piirtäjät jättivät Akun paidasta napit pois (tätä saattaa nähdä nykyäänkin), mutta enimäkseen nykyaikana napit kyllä löytyvät merimiesasusta.
Joskus uransa alkuaikoina, Aku omaksui varsin erikoisen tyylin haastaa riitaa. Monissa eri piirroselokuvissa hän pomppi yhdellä räpylällä, vaakkuen ja samalla myös nyrkkiä heristäen. Tätä "tyyliä" Aku käyttää jsokus nykyäänkin.
Yhteenveto: Aku on hahmo, joka on muuttunut paljon sarjakuvauransa aikana. Varsinkin hänen ulkonäkönsä on erilainen kuin vielä 30-luvulla. Myös lunoteeltaan Aku on muuttunut, hänestä on tullut vastuuntuntoisempi kasvattaja, mutta siinä samalla varsinainen äkäpussi. Akun kiivasluonteisuus toi uusia tuulia Ankka-tarinoihin. Varsinkin Vicar oli uudistaja, joka teki Akusta äkäisemmän, mutta jo Barlksin aikaan aku oli varsin kiivasluonteinen. Voisin todeta, että Akun suurimmat muutokset tehtiin 30-luvun puolivälin jälkeen, tällöin lähes koko Aku muuttui merkittävästi. Merkittävämpiä muutoksen luojia olivat tuolloin Animaattorit ja Al Taliaferro. Todennäköisesti myös itse Disneyllä on ollut sormensa pelissä. Jatkuu...
No, jos mun tekstiä ei nyt hyväksytä, niin käytännössä voitto menee kirjalle. Jos olisin ollut kisassa vaikkapa viidentenä, niin tuskin silloin tekstiini oltaisiin kiinnitetty paljoakaan huomiota.
Ja SIHI-juoma ei vaíkuta kehitykseen juuri millään lailla, mutta kaipa senkin voi kehitykseksi laskea, onhan sihi kuitenkin ilmaantunut Akun elämään hänen uransa aikana.
Joo, voin kuitenkin poistaa tosta tekstistäni pari lausetta (oikeastaan ne, jotka kirja mainitsi).
Hyvähän kirjan on kun se on sellainen "kirjoitus-hikke". Kirjalla riittää ideoita, eikä hänen tekstistään löydy paljoakaan virheitä. Vaikeat aiheet sopivat hyvin kirjalle, jos aiheena olisi vaikkapa Aku Ankka, niin muillakin olisi jonkinmoisia mahdollisuuksia. En kuitenkaan tarkoita, että mulla olisi mitään kirjaa vastaan, kunniaa hänelle. :) Kun mä kirjoitan nopeasti, niin tekstistä tulee vähän tällaista. Ja jos taas kirjoitan hitaasti, niin en ehdi kirjoittaa tarpeeksi paljon tekstiä. :(
Monet Disney-hahmot ovat muuttuneet, mutta Aku on hahmo, joka on tehnyt uransa aikana suurimpia muutoksia. Aku on muuttunut paljon ulkonäöltään, mutta myös luonteeltaan. Mielestäni nämä muutokset ovat parantaneet Akua sarjakuvahahmona, eikä Akua tarvitsisi enää paljoa muuttaa nykyisestä olemuksestaan.
Suurimman muutoksen Aku teki ehkä 30-luvun lopulla. Ennen 30-luvun loppua Aku oli pahainen keppostelija. Voisi jopa sanoa että hän oli häirikkö, sillä hän saattoi syyllistyä pieniin varkauksiinkin. Hänen ulkonäkönsäkin koki suuria, ja samalla positiivisia muutoksia muutaman vuoden jälkeen ensiesiintymisestään. Ensiesiintymisessään Akulla oli vielä siivet, jotka muistuttivat melko paljon tavallisen Ankan siipiä, noin 2-3 vuotta myöhemmin Aku "otti" siivet pois päältään ja siipien tilalle ilmestyivät tavallisemman oloiset kädet, jotka muistuttivat aika paljon ihmisen käsiä, tosin käsissä oli( ja on) vain 4 sormea. Tällaiset kädet Akulla on nykyäänkin.
Muutenkin Akun ruumiinrakenne on muuttunut 30-luvun puolivälin jälkeen. Pari ensimmäistä vuottaan Aku oli kooltaan ehkä hieman nykyistä isompi. Ainakin ylävatsan seutu on kaventunut melko pian hänen ensiesiintymisensä jälkeen. Vanhasta Akusta voi myös havaita, että se oli hiukan lihaksikkaampia, kuin tämä uusi, hintelämmänpuoleinen Aku. Akun räpylät olivat melko lailla erilaiset, nylyiseen ulkomuotoon verrattuna.
Akun nokka oli myös hyvin erilainen 30-luvulla. Nokka muotoutui vähitellen, ja jo vuosina 1936-1937 nokka alkoi muistuttamaan sen nykyistä ulkomuotoa. Lähes täysin nykyisenlainen nokasta tuli 30-luvun viimeisinä vuosina. Tämän jälkeen nokka ei enää muuttunut sen kummemmin, no, ehkä vähän leveämpi siitä on tullut.
Pään muoto on ollut Akun alkuaikoina erilainen. Nykyään Akun pää on varsin pyöreä, ja muuhun vartaloon suhteutettuna aika iso. 30-luvun Akun pää oli vähän pienempi, verrattuna mm. nokkaan.
Akulla on aina päällään myös merimiespaita, jonka ulkoasu ei ole kauheasti muuttunut hänen uransa aikana. Paita oli alun alkujaan väriltään sininen, ja siinä oli useampia nappeja. Vähitellen merimiespaita alkoi muuttua, ja joissakin 30-luvun tarinoissa paita oli hieman eri muottoinen ja siinä oli neljä nappia. Barksin aikoihin Aku sai päälleen sellaisen paidan, joka on lähes täysin samanlainen kuin nykyisinkin; jo 40-luvun lopulla paita oli väriltään musta ja paidassa oli yleensä 2 nappia, jotka olivat keltaisia. Voisin sanoa, että tällaista paitaa Aku käyttää nykyisinkin. Sininen paidan väri on säilynyt tähän päivään asti, sillä joissakin tarinoissa Aku omistaa sinisiä merimiespaitoja. Merimieslakki on ollut aika samanlainen vuodesta toiseen, mutta joitakin kehityksiä siinäkin on vuosien varrella nähty. Joissakin todella vanhoissa tarinoissa lakki oli väriltään valkoinen, mutta pian tämän jälkeen palattiin tuttuun, siniseen väriin. merimiespaidan kaula-aukko oli ennen vanhaan vähän nykyistä avonaisempi, mutta muutos tähänkin asiaan tuli jo hyvissä ajoin 30-luvulla. Merimiespaidan sininen väri on myös vaihdellut, eli siis sarjakuvien ensiesiintymisessään Akulla oli päällään vaaleansininen merimiespaita, mutta pian tämän jälkeen paidan värin sävy muuttui tummemmaksi.
Carl barks teki Akulle suuria muutoksia 40-luvulla. Monet ovat sanoneet, että Barks on luonut Akulle sen oikean sielun. Barks teki Akusta vastuuntuntoisemman ja ehkä myös vähän rauhallisemman. Tosin lapsellisuus ei Barksinkaan myötä kadonnut, vaan pikeminkin vahvistui, ainakin Tulpun astuttua kuvioihin mukaan. Tämän jälkeen Aku on ollut vvälillä varsinainen riidanhaastaja sekä lapsellinen. Hannukin vaikutti jollain lailla Akuun. Akua aikoinaan ärsytti hannun hyväonnisuus ja itsekehu, joten välillä heidän välilleen alkoi tulla riitoja, ja vielä tänäkin päivänä Akulla ja Hannulla saattaa olla jonkinmoista riitaa keskenään. Barks loi hannun, joten nämäkin kaksinkamppailut ovat hänen ansiotaan. Barks loi Akusta työttömän sekä varsin vähävaraisen ankan. Ja samalla hän laittoi Akun moniin eri ammatteihin, eli Barksin ajoista lähtien Aku on usein ollut työtön, ja samalla kuitenkin työskennellyt useissa eri ammateissa. Barks loi Roopen rahasäiliön, ja laittoi sinne Akun kiillottamaan kolikoita, Barks oli merkittävä kehittäjä Akun työelämässä. Barks teki Akusta Roopen aarteenmetsästysmatkoille Roopen "seuralaisen". Nykyään Aku on lähes aina mukana kaikissa Roopen seikkailuissa.
Oikeastaan on pitkälti Al Taliaferron ansiota, että Akusta tuli aikoinaan huolehtivainen kasvattaja, yksinhuoltaja, silla Taliaferro loi Ankanpojat. Ankanpojat ilmestyivät Akun elämään vuonna 1937. Tässä Ankanpoikien ensiesiintymisessä Aku ei ollut varautunut poikien tuloon, mutta jo heti tässä tarinassa/piirroselokuvassa Aku vaikutti ihan kelvolliselta isähahmolta. Tällöin tapahtui yksi suurimmista muutoksista Akussa. Tai tuolloin muutos alkoi. Nykyään Aku on siis samalla vastuuntuntoinen kasvattaja sekä lapsellinen riitapukari. Taliaferron merkittävä mutta hyvin väliaikainen muutos oli Akun koko, jo 30-luvulla Taliaferro teki Akusta hyvin pienikokoisen, lähes yhtä pienen, kuin Ankanpojistakin. Uusien piirtäjien myötä, akun koko kuitenkin kasvoi, ja myös Taliaferro alkoi piirtää hieman suurikokoisempia Akuja.
Aku on myös innokas matkailija, hän tykkää matkustaa lomamatkoille, ympäri maailmaa. Tämä piirre Akussa on ilmennyt hieman myöhemmin, ehkä noin 40 vuotta sitten. Nykyään Aku pyrkii lomalle jonnekin, jos hänellä vain on pääomaa tarpeeksi, ja sitähän Akulla ei ainakaan näissä lomailu-tarinoissa ole.
Mielestäni Aku on muuttunut joskus 50-60-luvuilla vielä laiskemmaksi, kuin hän oli 40-luvulla. Italialaispiirtäjät muuttivat Akua vielä laiskemmaksi. Mutta Italialaiset ovat kuitenkin saaneet jotain vähän parempaakin aikaan Akussa. Ulkoasua he eivät ole muuttaneet, mutta Akun luonne on ehkä hiukan muuttunut.
Yksi merkittävä asia Akun kehityksessä on ollut epäonnisuus, varsinkin uransa alkuaikoina Aku oli hyvin epäonninen, kaikki meni viimeistään tarinoiden lopussa pieleen. Vähitellen Akun onni alkoi parantua, ja nykytarinoissa Aku on joskus jopa onnekas, ainakin Iineksen ja Akun välisessä parisuhteessa. Mielestäni on vain hyvä, että Aku ei olisi liian epäonninen, mitä hän ehdottomasti ole useita vuosikymmeniä sitten. Vanhoissa Aku & hannu-tarinoissa hannu oli aina onnekkaampi kuin Aku, mutta nykyään Akullakin joskus (näissäkin tarinoissa) lykästää.
Aku oli vielä osan 30-luvusta ilman vakituista tyttöystävää, mutta hän tapasi Iineksen joskus 30-luvun loppupuolella. Sarjakuvissa Akua ja Iinestä alettiin nähdä yhdessä vähän tätä myöhemmin. Hannu tuli sotkemaan Akun ja Iineksen parisuhdetta jo 40-luvulla. Tämän jälkeen Hannu on ollut jopa enemmän Iineksen suosiossa kuin Aku, mutta nykypäivään tultaessa voi sanoa, että Iines seurustelee useammin Akun, kuin Hannun kanssa. Aina joskus Aku on Iinekseltä salaa ihastunut muihinkin naisiin, mutta hän on kuitenkin pitänyt Iineksen itsellään tähän päivään asti, tosin riidoilta ja Iineksen raivolta tämä pari ei uransa aikana ole koskaan säästynyt.
Akun käyttäytymisen kehityksessä voi huomata, että hänen kilpailunhaluisuus ja näyttämisen halu on lisääntynyt hänen mahtavan uran aikana. ALkuaikoina Aku ei pahemmin halunnut näyttää muille, että kuka tässä se Ankka on, vaan hänen voitttamisen ja menestyksen halu tulivat esille vähän myöhemmin, suurinpiirtein Barksin aikoina. Tuolloin ei ollut kuitenkaan vielä kovin yleistä, että Aku osallistuisi joihinkin kilpailuihin. Monissa nykytarinoissa Aku kuulee jostakin kilpailuista, ja hän aikoo heti osallitua (yleensä siksi, että kilpailun voittamisesta sataa rahaa). Eli näyttävyys ja näyttämisen halu ovat myös kehittyneet Akussa, ja voin sanoa että aika paljonkin.
Akun luonteessa on vielä ainakin yksi merkittävä asia, rohkeus ja tyhmyys. Ennen Aku oli aika kovapäinen ja innokas, välillä vähän tyhmäkin. Jossain vaiheessa uraansa nämä luonteenpiirteet vähän hävisivät, mutta nykyään Akulla on taas nämä ominaisuudet.
Aku on lähes aina ollut perso kaikelle makealle ym. ruoalle. Aku ei ihan aina ole pitänyt (tai asia ei ole tullut puheeksi) Mummon leipomuksista, varsinkin nykyään kiinnostus kaikennäköisiä leivonnaisia kohtaan on kasvanut, ja viimeistään lähivuosikymmeninä Akun lempiherkuiksi on noussut Mummon sapuskat.
Aku on myös melkoinen penkkiurheilija. Joskus Akun uran alkuaikoina ei paljon telkkaria oltu katseltukaan, joten tietenkään silloin Akun televisionkatselulahjat eivät olleet tulleet esille. Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä.
Akun rooli tarinoissa ei ole enää nykyään yhtä suuri kuin se oli 30-40-luvuilla. Vielä 30-luvulla hän oli lähes tulkoon jokaisessa tarinassaan/piirroselokuvassa päähenkilönä. Barksin myötä tilanne vähän muuttui, usein Barks laittoin Akun sivuhenkilöksi piirtämiinsä tarinoihin (toki Barksin teki paljon Aku-tarinoita). Nykyään Aku saattaa olla sivuhenkilönä jopa yhdessä tarinassa neljästä, joissa hän esiintyy. Vuosikymmeniä sitten suurin huomio keskittyi Akuun, mutta nykyään näin ei ihan välttämättä ole.
Muutosten myötä en ainakaan itse voi sanoa, että Aku näyttäisi oikealta Ankalta, sillä eensiesiintymisensä aikoihin Aku muistutti huomattavasti enemmän oikeaa ankkaa.
Akun nimikin on kehittynyt huomattavasti vuosien varrella. Ennen pitkiä Ankka-sarjakuvia, yleensä vanhoissa stripeissä Akun sen hetkinen nimi oli Ankka Lampinen. Ankka Lampinen-nimi toimi Akun nimenä joitakin vuosia, mutta Aku Ankan entinen päätoimittaja loi tälle ankalle nimen Aku Ankka. Jossain välissä Akun nimi oli hetken aikaa Setä-Aaron, mutta tätä nimitystä ei pahemmin olla käytetty. Itse tykkään tusota Aku Ankka-nimestä, mielestäni Ankka Lampinen ei vaan sovi nimeksi Akulle, hyvä että Aku nimi keksittiin.
Akulle keksittiin vuonna 1969 Alter Ego, eli Taikaviitta. Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä kehityksistä Akussa. Taikaviitta oli ehkä uransa alussa hiukan vähemmän suosiossa, mutta vuosien varrella hahmo on noussut suureen suosioon, ainakin Suomessa ja Italiassa. Taikaviitalla ei aluksi ollut naamiota, mutta senkin viittasankari pian hankki itselleen. Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri. Taikaviitta ehkä muutti hiukan "tavallistakin" Akua. Ainakin useissa eri Taikaviitta tarinoissa Akun käyttäytyminen on kehittynyt varsin erikoiseksi, varsinkin Massimo De Vitan Taikaviitta-tarinoissa Aku käyttäytyy mielestäni jopa varsin aggressiivisesti, varsinkin Ankanpoikia kohtaan. Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua.
Nykypäivään tulaessa voi havaita, että Aku on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Eniten kehitystä tapahtui Taliaferron ja Barksin kulta-aikoina. Sen jälkeen ei suuria muutoksia Akussa ole nähty, mutta mm. italialaiset piirtäjät sekä käsikirjoittajat, ja myöskin mm. Vicar ja Rosa ovat tehneet Akulle joitakin pienen pieniä muutoksia hänen luonteeseen ja käyttäytymiseen. Todennäköisesti Akun hidas kehitys jatkuu vielä tulevaisuudessakin, tosin mitään merkittäviä muutoksia meidän ei kannata odottaa. Monet eri piirtäjät ovat olleet kehittämässä Akua, joten on varsin selvää, että monet ovat tehneet vähän omanlaisen Akun, kenenkään piirtäjän tai käsikirjoittajan Aku ei ole kehittynyt samanlaiseksi, jokaisella on tähän mennessä ollut omaperäinen tyyli käsitellä Akua. Tuskimpa tämäkään asia tulee pahemmin muuttumaan tulevaisuudessa.
Omia mielipiteitäni:
Mielestäni suurin osa Akun muutoksista ovat olleet positiivisia ja kaikki muutokset on varmastikin harkittu hyvin etukäteen. Mielestäni tärkeimpiä Akun kehityksiä olivat ulkoasun muuttaminen 30-luvun lopulla sekä Ankanpoikien mukaantulo. Barks loi Akulle sielun, ja hyvä, miellyttävä, monenlaisia piirteitä omaava Aku onkin suurilta osin hänen (myös Taliaferron) ansiota. Toivoisin, että hidas kehitys Akussa jatkuisi, mutta mitään aimo harppauksia eteenpäin en kuitenkaan toivo.
Pienet muutokset:
Akun merimiespaita oli Barksin aikoihin sisältäpäin keltainen! Eli ainakin hihan sisäosat ovat useimmissa Barksin tarinoissa väriltään keltaiset, mutta jo Scarpan aikoihin väri muuttui siniseksi ja nykyään hihojen sisäosat ovat väriltään yleensä siniset, mutta joskus mustat (poikkeuksena Rosan tarinat).
Vanhoissa Aku-tarinoissa Akun silmät eivät ole kiinni hänen nokassaan, vaan ne ovat nokasta "irti". Tämä asia korjaantui muutaman vuoden jälkeen Akun ensiesiintymisestä, ja mielestäni tämä uudistus Akussa oli varsin tärkeä, sillä nykyään monilla Ankoilla silmät ovat kiinni nokassa, ja itseäni tuo silmätkiinninokassa-tyyli miellyttää eniten.
Akun silmistä tehtiin vähän suuremmat 30-luvulla, ennen uudistusta silmät olivat huomattavasti pienemmät.
Aku oli sarjakuvaensiesiintymisessään hiukan erinäköinen, kuin piirroselokuva-ensiesiintymisessä. Aku kasvoikin ja kehittyi piirroselokuvissa hiukan eri tavalla, kuin sarjakuvissa.
Joinakin aikoina eräät piirtäjät jättivät Akun paidasta napit pois (tätä saattaa nähdä nykyäänkin), mutta enimäkseen nykyaikana napit kyllä löytyvät merimiesasusta.
Joskus uransa alkuaikoina, Aku omaksui varsin erikoisen tyylin haastaa riitaa. Monissa eri piirroselokuvissa hän pomppi yhdellä räpylällä, vaakkuen ja samalla myös nyrkkiä heristäen. Tätä "tyyliä" Aku käyttää jsokus nykyäänkin.
Yhteenveto: Aku on hahmo, joka on muuttunut paljon sarjakuvauransa aikana. Varsinkin hänen ulkonäkönsä on erilainen kuin vielä 30-luvulla. Myös lunoteeltaan Aku on muuttunut, hänestä on tullut vastuuntuntoisempi kasvattaja, mutta siinä samalla varsinainen äkäpussi. Akun kiivasluonteisuus toi uusia tuulia Ankka-tarinoihin. Varsinkin Vicar oli uudistaja, joka teki Akusta äkäisemmän, mutta jo Barlksin aikaan aku oli varsin kiivasluonteinen. Voisin todeta, että Akun suurimmat muutokset tehtiin 30-luvun puolivälin jälkeen, tällöin lähes koko Aku muuttui merkittävästi. Merkittävämpiä muutoksen luojia olivat tuolloin Animaattorit ja Al Taliaferro. Todennäköisesti myös itse Disneyllä on ollut sormensa pelissä. Jatkuu...
No, jos mun tekstiä ei nyt hyväksytä, niin käytännössä voitto menee kirjalle. Jos olisin ollut kisassa vaikkapa viidentenä, niin tuskin silloin tekstiini oltaisiin kiinnitetty paljoakaan huomiota.
Ja SIHI-juoma ei vaíkuta kehitykseen juuri millään lailla, mutta kaipa senkin voi kehitykseksi laskea, onhan sihi kuitenkin ilmaantunut Akun elämään hänen uransa aikana.
Joo, voin kuitenkin poistaa tosta tekstistäni pari lausetta (oikeastaan ne, jotka kirja mainitsi).
Hyvähän kirjan on kun se on sellainen "kirjoitus-hikke". Kirjalla riittää ideoita, eikä hänen tekstistään löydy paljoakaan virheitä. Vaikeat aiheet sopivat hyvin kirjalle, jos aiheena olisi vaikkapa Aku Ankka, niin muillakin olisi jonkinmoisia mahdollisuuksia. En kuitenkaan tarkoita, että mulla olisi mitään kirjaa vastaan, kunniaa hänelle. :) Kun mä kirjoitan nopeasti, niin tekstistä tulee vähän tällaista. Ja jos taas kirjoitan hitaasti, niin en ehdi kirjoittaa tarpeeksi paljon tekstiä. :(
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 58 -
20.08.2009 klo 20:51:44
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Joo, voin kuitenkin poistaa tosta tekstistäni pari lausetta (oikeastaan ne, jotka kirja mainitsi).
Sitä halusinkin, hienoa! (hymiörajoitus)
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Hyvähän kirjan on kun se on sellainen "kirjoitus-hikke". Kirjalla riittää ideoita, eikä hänen tekstistään löydy paljoakaan virheitä. Vaikeat aiheet sopivat hyvin kirjalle, jos aiheena olisi vaikkapa Aku Ankka, niin muillakin olisi jonkinmoisia mahdollisuuksia. En kuitenkaan tarkoita, että mulla olisi mitään kirjaa vastaan, kunniaa hänelle. :) Kun mä kirjoitan nopeasti, niin tekstistä tulee vähän tällaista. Ja jos taas kirjoitan hitaasti, niin en ehdi kirjoittaa tarpeeksi paljon tekstiä.
Melko lailla totta. (kiitos! :D)
Vm on kehittynyt oikeastaan haluamaani suuntaan (syynäreiden ansiosta :)). Nyt ei enää ratkaise se, kuka kirjoittaa pisimpiä sanoja käyttäen, vaan se, kellä on enemmän ideoita ja ajatuksia.
~kirja
Sitä halusinkin, hienoa! (hymiörajoitus)
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Hyvähän kirjan on kun se on sellainen "kirjoitus-hikke". Kirjalla riittää ideoita, eikä hänen tekstistään löydy paljoakaan virheitä. Vaikeat aiheet sopivat hyvin kirjalle, jos aiheena olisi vaikkapa Aku Ankka, niin muillakin olisi jonkinmoisia mahdollisuuksia. En kuitenkaan tarkoita, että mulla olisi mitään kirjaa vastaan, kunniaa hänelle. :) Kun mä kirjoitan nopeasti, niin tekstistä tulee vähän tällaista. Ja jos taas kirjoitan hitaasti, niin en ehdi kirjoittaa tarpeeksi paljon tekstiä.
Melko lailla totta. (kiitos! :D)
Vm on kehittynyt oikeastaan haluamaani suuntaan (syynäreiden ansiosta :)). Nyt ei enää ratkaise se, kuka kirjoittaa pisimpiä sanoja käyttäen, vaan se, kellä on enemmän ideoita ja ajatuksia.
~kirja
akuankka1313
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 59 -
20.08.2009 klo 21:09:48
En ole yhtään hyvä tässä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Walt Disneyn vuonna 1934 luoma sarjakuva- ja animaatiohahmo Aku Ankka on muuttunut melkoisesti sarjakuvasankarin 75-vuotisen uran aikana. Akun ulkonäkö on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, mutta myös hänen luonteensa on muuttunut ja muuttuu edelleen kenties edelleen. Akulle on kehittynyt monipuolinen asuinympäristö ja muutenkin tuo hyvin tuntemamme ankka on kokenut monet muutokset alkujen pojankoltiaisesta. Tuo luonneasia taitaa kuitenkin riippua suhteellisen paljon tarinan käsikirjoittajasta.
Olen esimerkiksi pannut merkille Don Rosan tarinoissa Akun välinpitämättömyyden, Roope-sedän jatkuvan halveksimisen ja kiusoittelemisen sekä hyvin pienen pinnan. Shawin pariskunnan tarinoissa taas akun temperamentti ja aggressiivisuus on lähes hälyttävää laatua. Ulkonäön muuttuminen voidaan tulkita monella tavalla. Tässäkin on suurimmalta osalta tarinoiden tekijöistä kyse, mutta parasta aloittaa tämä stoori kokonaan alusta.
Legendan mukaan synkkänä ja myrskyisenä yönä Aku tepasteli märkänä Disneyn studioille haastamaan riitaa. Disneypiirtäjä Marco Rota teki sulatettavamman version Aku Ankan synnystä: hän on oikeasti adoptiolapsi, sillä pimeänä iltana Roope ja Mummo Ankka löysivät tienposkesta munan, josta kuoriutuikin hyvin tuntemamme ankka.
Akun debytoidessa Disneyn Silly Symphonies-lyhytelokuvassa Viisas Kana Kananen vuonna 1934, lättäräpylällä oli täysin erilainen ulkonäkö kuin nykyään. Nokka oli ohuempi, "pötkyläisempi" ja pidempi, räpylät olivat paksumpia, kädet olivat enempi siipimäisiä, silmät olivat "irti" nokasta ja vartalon muotokin oli paljon nykyistä ankkamaisempi. Myös asu oli jokseenkin erinäköinen ja muistutti enemmän merimiesasua kuin nykyään. Mielestäni Aku näytti tuona aikana enemmän ankkamaiselta verrattuna nykypäivään, joten siksi minun on vaikea samastua tuon ajan Akuun. Eipä Aku kylläkään esiintynytkään kyseisessä lyhytelokuvassa kovinkaan suuresti, pelkässä sivuosassa joutilaana nuorukaisena, joka ei jaksanut auttaa kanaemoa maissipellonhoidossa. No, paha sai palkkansa, ja Akukin on siitä lähtien ollut aikuismaisempi. Seuraavissa lyhytelokuvissa Aku nähdään kuitenkin samanlaisena keppostelijana ja sen tarinan "pahiksena", ja ulkonäkökin pysyi samana. Luulen kyllä, että hra. Ankan fanitus alkoi varsinaisesti vasta silloin, kun hänen ulkonäköään muutettiin enemmän ei-kovin-ankkamaiseksi. Se saatiin nähdä jo muutaman lyhytelokuvan päässä, jossa Akun ulkonäkö muuttui hetkessä kertaheitolla. Käsistä tuli käsiä, nokasta litteämpi ja silmistä suuremmat. Näin Aku saatiin näyttämään tuttavallisemmalta, joten ei ihme, että hän syrjäyttikin suosiossa kohta Mikki Hiiren.
Akun peruspukeutuminen on aina ollut sama merimiesnuttu, mutta sekin on kokenut vuosien vieriessä monia muutoksia. Vuonna 1934 ja siitäkin vielä vähän eteenpäin puku oli paljon jäykempi ja oikean merimiespuvun näköisempi. Kaiken lisäksi siinä oli neljä nappia, mutta Carl Barks muutti sen kaksinappiseksi vuosien 1950-1951 välillä. Lisäksi nutusta tuli paljon rennompi ja mukavan näköisempi. Kolmannen sukupolven piirtäjän 1990-luvulla kehittivät sitä myös monimuotoisesti. Vaatteesta tuli monipuolisemmin käytettävä ja jokaisen piirtäjän itse piirtämällään tavalla sopiva Akulle. Jollain tavalla puku myös kutistui, kun verrataan vuoden 1934 ja 2000-luvun versioihin. Myös alun sinisyys on vaihtunut mustaksi Barksin ansiosta.
Akun virallisena äänenä toimi alusta alkaen imitaattorilahjakkuus Clarence "Ducky" Nash, jonka Walt Disney oli bongannut radiokanavalta määkimässä Maijan pienenä karitsana. Clarence oli kerrassaan mainio Aku, ja antoikin äänensä hänelle elämänsä loppuun asti. Clarence nash kuoli vuonna 1985, ja oli omistanutunut yli 50 vuotta elämästään Aku Ankan persoonallisuuden ja äänen luomiseen.
Akun luonnekin koki aimo harppauksen parempaan suuntaan vuonna 1937, kun hän sai kotiinsa kolme riehakasta ankanpoikaa. Tupun, Hupun ja Lupun holhoaminen karisti viimeisetkin poikamaisuuden rippeet Akusta ja hänkin siirtyi aikuisten maailmaan. Lyhytelokuvassa Akun veljenpojat nähdään Akun paneutuvan tosissaan poikien kolttostelun lopettamiseksi (vaikka hän lähinnä turvautuukin harhaanjohtavaan apukirjaan), ja työ näyttääkin tuottavan tulosta. Ei sentään, loppujen lopuksi pojat viskovat Akun päälle kaikenlaisia tavaroita ja lähtevät polkupyörillään vikkelästi käpälämäkeen. Saman ajan sarjakuvissa kuitenkin Aku oli ja pysyi samana keppostelijana. Poikien vierailun jälkeen hän lähetti riiviöt kotiin kalterihäkissä (tietysti syystä, sillä poikien metkut olivat kaksin verroin pahempia kuin lyhytelokuvamuodossa).
Aku oli myös vuosien 1934-1937 saanut monta holhottavaa, tosin kaikki niistä ovat olleet eläimiä. Tosin monet kerrat se on päättynyt niin, mitä päähenkilö ei olisi itse halunnut. Aku on ollut Viisasta Kana Kanasta seuraavissa lyhytpiirretyissä usein Pluton kanssa, joka on ollut jotain kaveeraamisen ja huolehtimisen väliltä. Aku & Pluto-piirretyt ovat päättyneet muunmuassa koirakylpyyn, viemäriputkeen ja pesukoneeseen. Kansa kyllästyi nopeasti Akuun ja Plutoon parivaljakkona ja saivat tahtonsa läpi.
Aku sai hetkessä lisää kavereita: Mikin ja Hessun. Heistä tehtiin monia lyhyitä ja pitkiä elokuvia ja tehdään vieläkin. Piirretyissä oli loistava tasapaino. Mikki oli joukon järkevyys, Aku lyhytpinnaisuus ja Hessu huumori sekä omaperäisyys. Alun lyhytelokuvissa Mikki oli varsinaisesti tarinan "päähenkilö" ja Aku ja Hessu hänen hölmöjä apureitaan. Vähä vähältä kuitenkin Mikki sai väistyä syrjään ja avainhenkilöksi tulikin Aku. Hänen tunnetut raivonpuukansa saivat aikaan suurta suosiota, ja pian Mikki ja Hessu poistuivatkin kuvioista lopullisesti.
Heti kohta alettiin tekemään lyhytelokuvia, joissa Aku esiintyi yksin. Ne saivat odotetusti suopean vastaanoton, jonka seuraamuksena Disney alkoi tehtailemaan Aku-piirrettyjä tuhottomasti. Niissä Aku esiintyi paljon entistä kylmähermoisempana heppuna, joka kuitenkin epäonnensa ansiosta säilytti entisen toheloutensa. Vuonna 1941 hän oli esiintynyt viidessäkymmenessä piirretyssä ja vuonna 1965 määrä oli jo yli sadan. Aku saavutti räjähdysmäisen suosion ja voitti monia Oscar-palkintoja. Vuonna 1943 tehtiin toistaiseksi viimeinen Oscar-palkinnon voittanut Aku-lyhytelokuva. Noina aikoina Disneyn studiot olivat Yhdysvaltain armeijan natsivastaisessa hallinnossa, joten piirretyistäkin tehtiin poliittisia ja ei-niin-pienille sopivia. Der Fueher's face on kertomus Akusta natsipalvelun synkässä tehdasmaailmassa kokoamassa ohjuksia. Sanoma meni perille lyhytelokuvankin muodossa, mutta sarjakuvien vallatessa alaa, Akun lyhytelokuvien tekemistä harvennettiin ja lopetettiin myöhemmin kokonaan. Sota-ajalla Disney teki monia muitakin lyhytelokuvia, joita alettiin syystä tai toisesta markkinoida Etelä-Amerikassa. Esimerkkeinä näistä ovat Saludos Amigos ja Kolme Caballeroa. Näissä esiintyi Akun lisäksi myös José Carioca ja Panchito Pistoles, jotka olivat jo tähän aikaan ylimpiä ystäviä.
Aku on kuitenkin esiintynyt monissa televisiosarjoissa lyhytpiirrettyjen tekemisen lopetuksen jälkeenkin. 1980-luvun tuotos Ankronikassa Aku on liittynyt Yhdysvaltain laivastoon ja jättänyt sisarenpoikansa Roope-sedän hellään huomaan. Ankronikka kertoo Tupun, Hupun ja Lupun tähdittämästä pelastuspartiosta. Sarjaan oli osattu liittää myös uusia hahmoja, jotka tulivat menestymään pienimuotoisemmin sarjakuvissa. Ankronikasta tehtiin myös sarjakuvaa Aku Ankka-lehteen 1990-luvulla, mutta joka lopahti muutaman vuoden sisällä. Akun tehdas sisälsi monia nykypäivän Disney-piirrettyjä, johon oli myös onnistuttu liittämään jotain entistä. Nokkapokka on hieman erilaisempi televisiosarja, jossa ankanpojat ovat parhaassa teini-iässään ja Iines innostuu joka asiasta mitä eteen sattuu. Aku näyttää olevan ohjelmassa ainoa entisenlainen hahmo. Sitten on vielä perheen pienimmille Mikin kerhotalo, jossa kaikki ovat ystäviä ja pidetään hauskaa. Akua on siis tarjolla melkoisen suuressa ikähaaremissa, jossa kaikille riittää jotain.
Aku Ankan sarjakuvaura alkoi urjeta jo pian debyyttinsä jälkeen. Mukavan alun sarjakuvauralle teki Al Taliaferro, joka teki lyhyitä Aku-strippejä käsikirjoittaja Bob Karpin kanssa vuodesta 1938 aina vuoden 1969 kuolemaansa asti. Hän loi tärkeitä henkilöitä Akun ympäristöön, mm. Tupun, Hupun ja Lupun, Mummo Ankan, Pulivarin ja Hansu Hanhen. Kenties kuuluisin Akun ympäristön ja persoonallisuuden luoja tunnetaan nimellä Carl Barks. Hän aloitti uransa pilapiirtäjänä, jatkoi sitten Disney-animaattorina, siirtyi sitten kokopäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi. Hän aloitti Aku-piirtäjänä vuonna 1942, ja kehittyi erittäin nopeasti niin piirtäjänä kuin käsikirjoittajanakin. Jo monet seikkailut ja klassikot tehtyään hän loi kenties toiseksi tärkeimmän hahmon koko ankkahistoriassa. Aku sai vuonna 1947 erakoituneen, rikkaan ja tuittupäisen Roope-setänsä, joka lähetti ensi töikseen Akun ja pojat rohkeuskokeeseen Karhuvuorelle. Koe onnistui paremmin kuin hän olisi odottanutkaan, eikä Roope-setä olekaan siitä lähtien kiusannut Akua moisella. Carl Barksin tarinoissa on ollut suuri määrä aarteenetsintäseikkailuita, jossa Aku tunnetaan päättäväisenä ja myös vähän rohkeanakin.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Walt Disneyn vuonna 1934 luoma sarjakuva- ja animaatiohahmo Aku Ankka on muuttunut melkoisesti sarjakuvasankarin 75-vuotisen uran aikana. Akun ulkonäkö on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, mutta myös hänen luonteensa on muuttunut ja muuttuu edelleen kenties edelleen. Akulle on kehittynyt monipuolinen asuinympäristö ja muutenkin tuo hyvin tuntemamme ankka on kokenut monet muutokset alkujen pojankoltiaisesta. Tuo luonneasia taitaa kuitenkin riippua suhteellisen paljon tarinan käsikirjoittajasta.
Olen esimerkiksi pannut merkille Don Rosan tarinoissa Akun välinpitämättömyyden, Roope-sedän jatkuvan halveksimisen ja kiusoittelemisen sekä hyvin pienen pinnan. Shawin pariskunnan tarinoissa taas akun temperamentti ja aggressiivisuus on lähes hälyttävää laatua. Ulkonäön muuttuminen voidaan tulkita monella tavalla. Tässäkin on suurimmalta osalta tarinoiden tekijöistä kyse, mutta parasta aloittaa tämä stoori kokonaan alusta.
Legendan mukaan synkkänä ja myrskyisenä yönä Aku tepasteli märkänä Disneyn studioille haastamaan riitaa. Disneypiirtäjä Marco Rota teki sulatettavamman version Aku Ankan synnystä: hän on oikeasti adoptiolapsi, sillä pimeänä iltana Roope ja Mummo Ankka löysivät tienposkesta munan, josta kuoriutuikin hyvin tuntemamme ankka.
Akun debytoidessa Disneyn Silly Symphonies-lyhytelokuvassa Viisas Kana Kananen vuonna 1934, lättäräpylällä oli täysin erilainen ulkonäkö kuin nykyään. Nokka oli ohuempi, "pötkyläisempi" ja pidempi, räpylät olivat paksumpia, kädet olivat enempi siipimäisiä, silmät olivat "irti" nokasta ja vartalon muotokin oli paljon nykyistä ankkamaisempi. Myös asu oli jokseenkin erinäköinen ja muistutti enemmän merimiesasua kuin nykyään. Mielestäni Aku näytti tuona aikana enemmän ankkamaiselta verrattuna nykypäivään, joten siksi minun on vaikea samastua tuon ajan Akuun. Eipä Aku kylläkään esiintynytkään kyseisessä lyhytelokuvassa kovinkaan suuresti, pelkässä sivuosassa joutilaana nuorukaisena, joka ei jaksanut auttaa kanaemoa maissipellonhoidossa. No, paha sai palkkansa, ja Akukin on siitä lähtien ollut aikuismaisempi. Seuraavissa lyhytelokuvissa Aku nähdään kuitenkin samanlaisena keppostelijana ja sen tarinan "pahiksena", ja ulkonäkökin pysyi samana. Luulen kyllä, että hra. Ankan fanitus alkoi varsinaisesti vasta silloin, kun hänen ulkonäköään muutettiin enemmän ei-kovin-ankkamaiseksi. Se saatiin nähdä jo muutaman lyhytelokuvan päässä, jossa Akun ulkonäkö muuttui hetkessä kertaheitolla. Käsistä tuli käsiä, nokasta litteämpi ja silmistä suuremmat. Näin Aku saatiin näyttämään tuttavallisemmalta, joten ei ihme, että hän syrjäyttikin suosiossa kohta Mikki Hiiren.
Akun peruspukeutuminen on aina ollut sama merimiesnuttu, mutta sekin on kokenut vuosien vieriessä monia muutoksia. Vuonna 1934 ja siitäkin vielä vähän eteenpäin puku oli paljon jäykempi ja oikean merimiespuvun näköisempi. Kaiken lisäksi siinä oli neljä nappia, mutta Carl Barks muutti sen kaksinappiseksi vuosien 1950-1951 välillä. Lisäksi nutusta tuli paljon rennompi ja mukavan näköisempi. Kolmannen sukupolven piirtäjän 1990-luvulla kehittivät sitä myös monimuotoisesti. Vaatteesta tuli monipuolisemmin käytettävä ja jokaisen piirtäjän itse piirtämällään tavalla sopiva Akulle. Jollain tavalla puku myös kutistui, kun verrataan vuoden 1934 ja 2000-luvun versioihin. Myös alun sinisyys on vaihtunut mustaksi Barksin ansiosta.
Akun virallisena äänenä toimi alusta alkaen imitaattorilahjakkuus Clarence "Ducky" Nash, jonka Walt Disney oli bongannut radiokanavalta määkimässä Maijan pienenä karitsana. Clarence oli kerrassaan mainio Aku, ja antoikin äänensä hänelle elämänsä loppuun asti. Clarence nash kuoli vuonna 1985, ja oli omistanutunut yli 50 vuotta elämästään Aku Ankan persoonallisuuden ja äänen luomiseen.
Akun luonnekin koki aimo harppauksen parempaan suuntaan vuonna 1937, kun hän sai kotiinsa kolme riehakasta ankanpoikaa. Tupun, Hupun ja Lupun holhoaminen karisti viimeisetkin poikamaisuuden rippeet Akusta ja hänkin siirtyi aikuisten maailmaan. Lyhytelokuvassa Akun veljenpojat nähdään Akun paneutuvan tosissaan poikien kolttostelun lopettamiseksi (vaikka hän lähinnä turvautuukin harhaanjohtavaan apukirjaan), ja työ näyttääkin tuottavan tulosta. Ei sentään, loppujen lopuksi pojat viskovat Akun päälle kaikenlaisia tavaroita ja lähtevät polkupyörillään vikkelästi käpälämäkeen. Saman ajan sarjakuvissa kuitenkin Aku oli ja pysyi samana keppostelijana. Poikien vierailun jälkeen hän lähetti riiviöt kotiin kalterihäkissä (tietysti syystä, sillä poikien metkut olivat kaksin verroin pahempia kuin lyhytelokuvamuodossa).
Aku oli myös vuosien 1934-1937 saanut monta holhottavaa, tosin kaikki niistä ovat olleet eläimiä. Tosin monet kerrat se on päättynyt niin, mitä päähenkilö ei olisi itse halunnut. Aku on ollut Viisasta Kana Kanasta seuraavissa lyhytpiirretyissä usein Pluton kanssa, joka on ollut jotain kaveeraamisen ja huolehtimisen väliltä. Aku & Pluto-piirretyt ovat päättyneet muunmuassa koirakylpyyn, viemäriputkeen ja pesukoneeseen. Kansa kyllästyi nopeasti Akuun ja Plutoon parivaljakkona ja saivat tahtonsa läpi.
Aku sai hetkessä lisää kavereita: Mikin ja Hessun. Heistä tehtiin monia lyhyitä ja pitkiä elokuvia ja tehdään vieläkin. Piirretyissä oli loistava tasapaino. Mikki oli joukon järkevyys, Aku lyhytpinnaisuus ja Hessu huumori sekä omaperäisyys. Alun lyhytelokuvissa Mikki oli varsinaisesti tarinan "päähenkilö" ja Aku ja Hessu hänen hölmöjä apureitaan. Vähä vähältä kuitenkin Mikki sai väistyä syrjään ja avainhenkilöksi tulikin Aku. Hänen tunnetut raivonpuukansa saivat aikaan suurta suosiota, ja pian Mikki ja Hessu poistuivatkin kuvioista lopullisesti.
Heti kohta alettiin tekemään lyhytelokuvia, joissa Aku esiintyi yksin. Ne saivat odotetusti suopean vastaanoton, jonka seuraamuksena Disney alkoi tehtailemaan Aku-piirrettyjä tuhottomasti. Niissä Aku esiintyi paljon entistä kylmähermoisempana heppuna, joka kuitenkin epäonnensa ansiosta säilytti entisen toheloutensa. Vuonna 1941 hän oli esiintynyt viidessäkymmenessä piirretyssä ja vuonna 1965 määrä oli jo yli sadan. Aku saavutti räjähdysmäisen suosion ja voitti monia Oscar-palkintoja. Vuonna 1943 tehtiin toistaiseksi viimeinen Oscar-palkinnon voittanut Aku-lyhytelokuva. Noina aikoina Disneyn studiot olivat Yhdysvaltain armeijan natsivastaisessa hallinnossa, joten piirretyistäkin tehtiin poliittisia ja ei-niin-pienille sopivia. Der Fueher's face on kertomus Akusta natsipalvelun synkässä tehdasmaailmassa kokoamassa ohjuksia. Sanoma meni perille lyhytelokuvankin muodossa, mutta sarjakuvien vallatessa alaa, Akun lyhytelokuvien tekemistä harvennettiin ja lopetettiin myöhemmin kokonaan. Sota-ajalla Disney teki monia muitakin lyhytelokuvia, joita alettiin syystä tai toisesta markkinoida Etelä-Amerikassa. Esimerkkeinä näistä ovat Saludos Amigos ja Kolme Caballeroa. Näissä esiintyi Akun lisäksi myös José Carioca ja Panchito Pistoles, jotka olivat jo tähän aikaan ylimpiä ystäviä.
Aku on kuitenkin esiintynyt monissa televisiosarjoissa lyhytpiirrettyjen tekemisen lopetuksen jälkeenkin. 1980-luvun tuotos Ankronikassa Aku on liittynyt Yhdysvaltain laivastoon ja jättänyt sisarenpoikansa Roope-sedän hellään huomaan. Ankronikka kertoo Tupun, Hupun ja Lupun tähdittämästä pelastuspartiosta. Sarjaan oli osattu liittää myös uusia hahmoja, jotka tulivat menestymään pienimuotoisemmin sarjakuvissa. Ankronikasta tehtiin myös sarjakuvaa Aku Ankka-lehteen 1990-luvulla, mutta joka lopahti muutaman vuoden sisällä. Akun tehdas sisälsi monia nykypäivän Disney-piirrettyjä, johon oli myös onnistuttu liittämään jotain entistä. Nokkapokka on hieman erilaisempi televisiosarja, jossa ankanpojat ovat parhaassa teini-iässään ja Iines innostuu joka asiasta mitä eteen sattuu. Aku näyttää olevan ohjelmassa ainoa entisenlainen hahmo. Sitten on vielä perheen pienimmille Mikin kerhotalo, jossa kaikki ovat ystäviä ja pidetään hauskaa. Akua on siis tarjolla melkoisen suuressa ikähaaremissa, jossa kaikille riittää jotain.
Aku Ankan sarjakuvaura alkoi urjeta jo pian debyyttinsä jälkeen. Mukavan alun sarjakuvauralle teki Al Taliaferro, joka teki lyhyitä Aku-strippejä käsikirjoittaja Bob Karpin kanssa vuodesta 1938 aina vuoden 1969 kuolemaansa asti. Hän loi tärkeitä henkilöitä Akun ympäristöön, mm. Tupun, Hupun ja Lupun, Mummo Ankan, Pulivarin ja Hansu Hanhen. Kenties kuuluisin Akun ympäristön ja persoonallisuuden luoja tunnetaan nimellä Carl Barks. Hän aloitti uransa pilapiirtäjänä, jatkoi sitten Disney-animaattorina, siirtyi sitten kokopäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi. Hän aloitti Aku-piirtäjänä vuonna 1942, ja kehittyi erittäin nopeasti niin piirtäjänä kuin käsikirjoittajanakin. Jo monet seikkailut ja klassikot tehtyään hän loi kenties toiseksi tärkeimmän hahmon koko ankkahistoriassa. Aku sai vuonna 1947 erakoituneen, rikkaan ja tuittupäisen Roope-setänsä, joka lähetti ensi töikseen Akun ja pojat rohkeuskokeeseen Karhuvuorelle. Koe onnistui paremmin kuin hän olisi odottanutkaan, eikä Roope-setä olekaan siitä lähtien kiusannut Akua moisella. Carl Barksin tarinoissa on ollut suuri määrä aarteenetsintäseikkailuita, jossa Aku tunnetaan päättäväisenä ja myös vähän rohkeanakin.
Hirmu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 5
Viesti 60 -
21.08.2009 klo 16:17:42
Huh, miten vaikeaa tämä onkaan. o_o'
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Amerikkalaisen Walt Disneyn luoma Aku Ankka on sekä muuttunut että kehittynyt hurjasti vuodesta 1934 nykypäivään. Muutoksia on tapahtunut niin ulkonäössä kuin luonteessakin, muttei kuitenkaan niin paljon, ettei 1930-luvun ja nykypäivän Akua voisi tunnistaa samaksi hahmoksi.
Aku luotiin alun perin animaatiohahmoksi. Esiintyessään ensimmäistä kertaa lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen hän oli lammen keskellä asuva, työtä vieroksuva ankka, joka turvautui valehteluun välttyäkseen töiltä, joissa Kana Kananen pyysi häntä auttamaan.
Alusta lähtien Akulla oli yllään merimiesasu, joka on yksi hänen tunnuspiirteistään vielä tänäkin päivänä. Asu on vuosien saatossa kokenut muutaman pienen muutoksen; alun perin sininen paita piirretään nykyään useimmiten mustaksi, ja ennen sinivalkoinen lakki on nykyisin sinimusta. Rusetti on vaihtanut väriään valkoisesta punaiseksi, ja valkoiset napit ja raidat paidassa ovat muuttuneet keltaisiksi.
Akun alkuperäinen vartalo eroaa jossain määrin nykypäivän Akun kropasta. Aluksi Aku oli pidempi ja isompi, hänen päänsä oli pienempi suhteessa vartaloon ja nokka pitkulaisempi. Räpylät muistuttivat hieman ihmisen varpaita. Nykyään räpylät ovat huomattavasti litteämmät, samoin nokka.
Akun luonne on kehittynyt alkuperäisestä vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö, kenties enemmänkin. Piirrosanimaatioissa Akun luonteenpiirteisiin ilmestyivät pian laiskuuden ja vilpillisyyden lisäksi kiivaus, huono-onnisuus ja ylitsepääsemätön jääräpäisyys.
Pian Akun luonteeseen pääsivät vaikuttamaan myös hänelle luodut sukulaiset, kuten sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Heistä huolehtimaan joutuessaan Akusta astuu esiin vastuuntuntoinen puoli. Äkkipikaisuus ei kuitenkaan ole kadonnut huoltajuuden mukana, joten sukulaispoikien tehdessä kepposia Akulta palaa usein pinna ja hän turvautuu toisinaan ruumiilliseen kuritukseen.
Kenties yksiä suurimpia muutoksia Akussa sai aikaan italialaissyntyinen Al Taliaferro. Kun hänen Aku Ankka -aiheisia sarjakuvastrippejään alettiin julkaista lehdissä vuonna 1936, niin Akun luonne kuin ulkonäkökin kokivat merkittäviä muutoksia.
Aluksi Taliaferro piirsi Akulle pitkähkön nokan ja muutenkin hahmo muistutti paljon piirrosanimaatioista tuttua Akua. Myöhemmin nokka kuitenkin muotoutui aavistuksen verran lyhyemmäksi ja hahmo näytti myös muilta osin hyvin paljon ”nykypäivän Akulta” (käsitettä on vaikea määritellä, koska luonnollisesti jokaisen piirtäjän Aku on joiltain osin erilainen; esimerkiksi Mau Heymans piirtää edelleen Akulle suhteellisen pitkän kaulan).
Vaikka Taliaferro jatkoikin Akun esittämistä ns. pikkurikollisena, on hän auttanut kehittämään Akulle myös hyväntahtoisen puolen. Usein lempeyden taustalla kuitenkin häälyy kaksinaismoralismi. Esimerkiksi eräässä Taliaferron stripissä vuodelta 1937 Aku antaa rahaa sokealle kerjäläiselle. Huomattuaan, että kerjuri vain näyttelee olevansa sokea, Aku suuttuu tälle, mutta huijarin kadotessa poliisin jahtaamana ottaa Aku tämän paikan kadunkulmassa ja alkaa itse kerjätä sokeaa näytellen. Yhtä räikeään tekopyhyyteen en ole nähnyt Akun sortuvan kovin monissa muissa tarinoissa, mutta esimerkiksi Kari Korhosen käsikirjoittamassa Pikku-Aku -tarinassa nimeltä Rehellistä työtä (AA 18/2009) Akun kaksinaismoralismista saadaan maistiainen. Tämä ikävä piirre ei siis ehkä ole päällimmäisenä esillä Akussa, mutta olemassa se kuitenkin on; liekö tämä sitten Taliaferron ansiota vai onko ominaisuus vain kehittynyt Akulle uudestaan vuosien saatossa.
Erittäin paljon Akua on kehittänyt myös amerikkalainen Carl Barks, joka alkoi käsikirjoittaa ja piirtää Akusta kertovia tarinoita vuonna 1942. On jopa sanottu, että Barks loi Akulle sielun. Barks väritti Akun temperamenttista luonnetta itsevarmuudella ja päättäväisyydellä ja jätti vähemmälle huomiolle tämän taipuvuuden ilkeilyyn; Akusta alkoi muotoutua vastuullinen aikuinen. Lisäksi Barks loi Akulle lisää ystäviä ja sukulaisia, joista monet tosin aiheuttavat Akulle vain uutta päänvaivaa. Akun eno (suomennettu sedäksi) Roope pakottaa Akua työhön ja yrittää opettaa häntä säästäväiseksi, minkä epäonnistuminen kielii Akun suuresta mukavuudenhalusta ja jonkinasteisesta yksinkertaisuudesta. Hannu-serkku taas ärsyttää Akua kerskaillessaan ilmiömäisen hyvällä tuurillaan, mikä korostaa entisestään Akun epäonnea. Pääasiassa sukulaiset siis tulevat tuoneeksi esiin Akun huonoimpia puolia, mutta näiden tarvitessa apua Aku ei yleensä käännä selkäänsä. Sukulaiset ja ystävät onnistuvat ristiriidoista huolimatta saamaan myös Akun hyviä ominaisuuksia näkyviin, joten Akulle voisi sanoa kehittyneen jonkinasteisen sukurakkauden.
Akulle on kehittynyt jopa romanttinen puoli, mikä lienee suurimmilta osin hänen tyttöystävänsä Iines Ankan ansiota. Useissa tarinoissa Aku vie Iineksen esimerkiksi ravintolaan tunnelmalliselle illalliselle, mutta möhlii treffit huonon tuurinsa tai temperamenttisen luonteensa ansiosta. Kyllästyessään Akuun Iines hyppää toisinaan Hannu Hanhen matkaan, mikä saa Akun kilpailunhalun heräämään.
Vaikka Aku on Iinestä kohtaan hyvin omistushaluinen, ei hän itsekään ole aina uskollisin mahdollinen kumppani, vaan flirttailee joskus jopa tuiki tuntemattomille naisille. Esimerkiksi amerikkalaisen Don Rosan tarinassa Eldoradon viimeinen valtias Aku suutelee tarjoilijattareksi tekeytynyttä Kulta-Into Piitä, jonka salakuunteluyrityksen käsittää väärällä tavalla. Sen pahempaa uskottomuutta Akun ei kuitenkaan yleensä nähdä harjoittavan, joten jonkinlainen moraali hänelle on muodostunut ajoittaisesta kieroilusta huolimatta.
Vuonna 1963 amerikkalainen käsikirjoittaja Dick Kinney ja piirtäjä Al Hubbard loivat Akulle Touho Ankka -nimisen serkun, jonka astuttua kuvaan Aku on saanut jotakin, mitä ei niin äkkipikaisella ankalla kuvittelisi olevan: harkintakyky. Touhon tempaukset ovat usein niin järjettömiä, että Akukin miettii kahdesti, ennen kuin lähtee niihin mukaan. Yleensä Aku on se, joka ei turhia haikaile, vaan tarttuu toimeen, mutta Touhon ollessa mukana tämä piirre tuntuu katoavan lähes tyystin. Mielestäni aivan alkuaikojen Aku olisi saattanut innostua enemmän Touhon ideoista; tässä siis tulee taas esiin Akun muuttuminen kolttosia kehittelevästä pojanketaleesta edes jossain määrin järkeväksi aikuiseksi.
Piirre, joka Akun hahmoa ajatellessa ei kenties ensimmäisten joukossa tule mieleen, mutta joka on kuitenkin alkanut näkyä selkeästi useissa tarinoissa, on taipumus melankolisuuteen. Esimerkiksi monissa Akun syntymäpäiviä käsittelevissä tarinoissa Aku yrittää kokonaan välttyä juhlimiselta tai masentuu, kun hänen merkkipäiväänsä ei muisteta. Hän pitää toisinaan itseään arvottomana ja eräässä tarinassa peräti toivoo, ettei olisi koskaan syntynyt. Alakuloisuus tai taipumus luovuttamiseen ei nähdäkseni ole kuulunut Akun luonteenpiirteisiin alusta lähtien, vaan näyttää kehittyneen rajun temperamentin rinnalle hieman myöhemmin. Tähän ovat kenties vaikuttaneet eniten sukulaiset, jotka panettelevat ja vähättelevät Akua vähän väliä, sekä tietenkin lukuisat epäonnistumiset.
Yksi luonteenpiirre, joka alkuperäiseltä Akulta myös puuttui, on kunnianhimoisuus. Tämä ei vieläkään tule esille kaikissa tarinoissa, sillä monesti Aku esitetään sohvaperunana, jota ei työnteko (ja sen avulla ansaittu kunnia) kiinnosta. On kuitenkin tarinoita, joissa Aku kerskailee esimerkiksi Tupulle, Hupulle ja Lupulle yleensä olemattomilla taidoillaan jollakin alalla ja joutuu jollain tapaa todistamaan kykynsä. Myös Akun lukuisat työpaikat kertovat jotain kunnianhimosta ja siitä, kuinka Aku on toisinaan valmis näkemään vaivaa arvostuksen eteen.
Italialaiset Giovan Battista Carpi, Guido Martina ja Elisa Penna keksivät vuonna 1969 Akulle alter egon nimeltä Taikaviitta. Aluksi Aku esiintyi Taikaviittana lähinnä kostaakseen itselleen tapahtuneita vääryyksiä, mutta sittemmin hänestä on tullut supersankari, joka avittaa Ankkalinnan poliiseja nappaamalla rikollisia yleensä yöaikaan. Taikaviitta-tarinoissa Akulle on kehittynyt voimakas oikeudentaju ja toiminnanhalu, mikä on yllättävää hänen tavallisesti laiskaa luonnettaan ajatellen. Itse en oikeastaan pidä Taikaviitasta lainkaan; Aku on alusta lähtien ollut antisankari eikä joistakin kunniallisista teoistaan huolimatta kykene toimimaan jokaisen päivän pelastajana. Taikaviitta riitelee rajusti Akun perimmäisen persoonan kanssa, ja kaikkien rikollisten jahtaamisten kuvittelisi kaatuvan viimeistään Akun huono-onnisuuteen. Tässä kohdin Akua siis on mielestäni kehitetty väärään suuntaan ja/tai liian paljon.
Eri käsikirjoittajilla on kullakin hieman erilainen käsitys Akusta, mikä tietenkin laajentaa Akun vuosi vuodelta syvemmäksi käynyttä luonnetta entisestään – ja toisaalta luo ristiriitoja. On tarinoita, joissa Aku on äärimmäisen lainkuuliainen, kun taas toisissa tarinoissa hän pakenee virkavaltaa milloin mihinkin maailmankolkkaan aiheutettuaan suurkatastrofin Ankkalinnassa. Voisiko sanoa, että Akusta on kehittynyt myös ailahtelevainen persoona? Kieliihän alati vaihtuva työpaikkakin siitä, että Akun mieltymykset muuttuvat usein, vaikka yleensä hän tietysti joutuu vaihtamaan työtä erotetuksi tulemisen takia.
Oma mielipiteeni Aku Ankan kehittymisestä on, että lukuun ottamatta Taikaviitan saapumista kuvioihin Akussa tapahtuneet muutokset ovat olleet lähinnä positiivisia. Itse pidän niistä muutoksista, jotka ovat tulleet ikään kuin luonnostaan eivätkä väkisin tai käsikirjoittajien yhtäkkisestä päähänpistosta. Esimerkiksi sukulaispojat ovat luonnollinen keino luoda Akusta vastuuntuntoisempi henkilö, kun taas Taikaviitan luominen Akun luonteen syventämiseksi kuulostaa ns. hatusta heitetyltä idealta ja vieläpä epäonnistuneelta sellaiselta.
Kuten näemme, Akulle on vuosikymmenten varrella kehittynyt rutkasti uusia piirteitä joidenkin vanhojen kuluessa pikkuhiljaa pois. Kepposia harrastavasta ankasta on tullut määrätietoisempi ja aikuisempi. Ennallaan ovat kuitenkin säilyneet Akun tulinen temperamentti ja jatkuva epäonni, joista tuskin tulemme pääsemään eroon koskaan. Miksi haluaisimmekaan? Juuri tällaisenahan olemme Akua rakastaneet jo 75 vuotta!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen
Amerikkalaisen Walt Disneyn luoma Aku Ankka on sekä muuttunut että kehittynyt hurjasti vuodesta 1934 nykypäivään. Muutoksia on tapahtunut niin ulkonäössä kuin luonteessakin, muttei kuitenkaan niin paljon, ettei 1930-luvun ja nykypäivän Akua voisi tunnistaa samaksi hahmoksi.
Aku luotiin alun perin animaatiohahmoksi. Esiintyessään ensimmäistä kertaa lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen hän oli lammen keskellä asuva, työtä vieroksuva ankka, joka turvautui valehteluun välttyäkseen töiltä, joissa Kana Kananen pyysi häntä auttamaan.
Alusta lähtien Akulla oli yllään merimiesasu, joka on yksi hänen tunnuspiirteistään vielä tänäkin päivänä. Asu on vuosien saatossa kokenut muutaman pienen muutoksen; alun perin sininen paita piirretään nykyään useimmiten mustaksi, ja ennen sinivalkoinen lakki on nykyisin sinimusta. Rusetti on vaihtanut väriään valkoisesta punaiseksi, ja valkoiset napit ja raidat paidassa ovat muuttuneet keltaisiksi.
Akun alkuperäinen vartalo eroaa jossain määrin nykypäivän Akun kropasta. Aluksi Aku oli pidempi ja isompi, hänen päänsä oli pienempi suhteessa vartaloon ja nokka pitkulaisempi. Räpylät muistuttivat hieman ihmisen varpaita. Nykyään räpylät ovat huomattavasti litteämmät, samoin nokka.
Akun luonne on kehittynyt alkuperäisestä vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö, kenties enemmänkin. Piirrosanimaatioissa Akun luonteenpiirteisiin ilmestyivät pian laiskuuden ja vilpillisyyden lisäksi kiivaus, huono-onnisuus ja ylitsepääsemätön jääräpäisyys.
Pian Akun luonteeseen pääsivät vaikuttamaan myös hänelle luodut sukulaiset, kuten sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Heistä huolehtimaan joutuessaan Akusta astuu esiin vastuuntuntoinen puoli. Äkkipikaisuus ei kuitenkaan ole kadonnut huoltajuuden mukana, joten sukulaispoikien tehdessä kepposia Akulta palaa usein pinna ja hän turvautuu toisinaan ruumiilliseen kuritukseen.
Kenties yksiä suurimpia muutoksia Akussa sai aikaan italialaissyntyinen Al Taliaferro. Kun hänen Aku Ankka -aiheisia sarjakuvastrippejään alettiin julkaista lehdissä vuonna 1936, niin Akun luonne kuin ulkonäkökin kokivat merkittäviä muutoksia.
Aluksi Taliaferro piirsi Akulle pitkähkön nokan ja muutenkin hahmo muistutti paljon piirrosanimaatioista tuttua Akua. Myöhemmin nokka kuitenkin muotoutui aavistuksen verran lyhyemmäksi ja hahmo näytti myös muilta osin hyvin paljon ”nykypäivän Akulta” (käsitettä on vaikea määritellä, koska luonnollisesti jokaisen piirtäjän Aku on joiltain osin erilainen; esimerkiksi Mau Heymans piirtää edelleen Akulle suhteellisen pitkän kaulan).
Vaikka Taliaferro jatkoikin Akun esittämistä ns. pikkurikollisena, on hän auttanut kehittämään Akulle myös hyväntahtoisen puolen. Usein lempeyden taustalla kuitenkin häälyy kaksinaismoralismi. Esimerkiksi eräässä Taliaferron stripissä vuodelta 1937 Aku antaa rahaa sokealle kerjäläiselle. Huomattuaan, että kerjuri vain näyttelee olevansa sokea, Aku suuttuu tälle, mutta huijarin kadotessa poliisin jahtaamana ottaa Aku tämän paikan kadunkulmassa ja alkaa itse kerjätä sokeaa näytellen. Yhtä räikeään tekopyhyyteen en ole nähnyt Akun sortuvan kovin monissa muissa tarinoissa, mutta esimerkiksi Kari Korhosen käsikirjoittamassa Pikku-Aku -tarinassa nimeltä Rehellistä työtä (AA 18/2009) Akun kaksinaismoralismista saadaan maistiainen. Tämä ikävä piirre ei siis ehkä ole päällimmäisenä esillä Akussa, mutta olemassa se kuitenkin on; liekö tämä sitten Taliaferron ansiota vai onko ominaisuus vain kehittynyt Akulle uudestaan vuosien saatossa.
Erittäin paljon Akua on kehittänyt myös amerikkalainen Carl Barks, joka alkoi käsikirjoittaa ja piirtää Akusta kertovia tarinoita vuonna 1942. On jopa sanottu, että Barks loi Akulle sielun. Barks väritti Akun temperamenttista luonnetta itsevarmuudella ja päättäväisyydellä ja jätti vähemmälle huomiolle tämän taipuvuuden ilkeilyyn; Akusta alkoi muotoutua vastuullinen aikuinen. Lisäksi Barks loi Akulle lisää ystäviä ja sukulaisia, joista monet tosin aiheuttavat Akulle vain uutta päänvaivaa. Akun eno (suomennettu sedäksi) Roope pakottaa Akua työhön ja yrittää opettaa häntä säästäväiseksi, minkä epäonnistuminen kielii Akun suuresta mukavuudenhalusta ja jonkinasteisesta yksinkertaisuudesta. Hannu-serkku taas ärsyttää Akua kerskaillessaan ilmiömäisen hyvällä tuurillaan, mikä korostaa entisestään Akun epäonnea. Pääasiassa sukulaiset siis tulevat tuoneeksi esiin Akun huonoimpia puolia, mutta näiden tarvitessa apua Aku ei yleensä käännä selkäänsä. Sukulaiset ja ystävät onnistuvat ristiriidoista huolimatta saamaan myös Akun hyviä ominaisuuksia näkyviin, joten Akulle voisi sanoa kehittyneen jonkinasteisen sukurakkauden.
Akulle on kehittynyt jopa romanttinen puoli, mikä lienee suurimmilta osin hänen tyttöystävänsä Iines Ankan ansiota. Useissa tarinoissa Aku vie Iineksen esimerkiksi ravintolaan tunnelmalliselle illalliselle, mutta möhlii treffit huonon tuurinsa tai temperamenttisen luonteensa ansiosta. Kyllästyessään Akuun Iines hyppää toisinaan Hannu Hanhen matkaan, mikä saa Akun kilpailunhalun heräämään.
Vaikka Aku on Iinestä kohtaan hyvin omistushaluinen, ei hän itsekään ole aina uskollisin mahdollinen kumppani, vaan flirttailee joskus jopa tuiki tuntemattomille naisille. Esimerkiksi amerikkalaisen Don Rosan tarinassa Eldoradon viimeinen valtias Aku suutelee tarjoilijattareksi tekeytynyttä Kulta-Into Piitä, jonka salakuunteluyrityksen käsittää väärällä tavalla. Sen pahempaa uskottomuutta Akun ei kuitenkaan yleensä nähdä harjoittavan, joten jonkinlainen moraali hänelle on muodostunut ajoittaisesta kieroilusta huolimatta.
Vuonna 1963 amerikkalainen käsikirjoittaja Dick Kinney ja piirtäjä Al Hubbard loivat Akulle Touho Ankka -nimisen serkun, jonka astuttua kuvaan Aku on saanut jotakin, mitä ei niin äkkipikaisella ankalla kuvittelisi olevan: harkintakyky. Touhon tempaukset ovat usein niin järjettömiä, että Akukin miettii kahdesti, ennen kuin lähtee niihin mukaan. Yleensä Aku on se, joka ei turhia haikaile, vaan tarttuu toimeen, mutta Touhon ollessa mukana tämä piirre tuntuu katoavan lähes tyystin. Mielestäni aivan alkuaikojen Aku olisi saattanut innostua enemmän Touhon ideoista; tässä siis tulee taas esiin Akun muuttuminen kolttosia kehittelevästä pojanketaleesta edes jossain määrin järkeväksi aikuiseksi.
Piirre, joka Akun hahmoa ajatellessa ei kenties ensimmäisten joukossa tule mieleen, mutta joka on kuitenkin alkanut näkyä selkeästi useissa tarinoissa, on taipumus melankolisuuteen. Esimerkiksi monissa Akun syntymäpäiviä käsittelevissä tarinoissa Aku yrittää kokonaan välttyä juhlimiselta tai masentuu, kun hänen merkkipäiväänsä ei muisteta. Hän pitää toisinaan itseään arvottomana ja eräässä tarinassa peräti toivoo, ettei olisi koskaan syntynyt. Alakuloisuus tai taipumus luovuttamiseen ei nähdäkseni ole kuulunut Akun luonteenpiirteisiin alusta lähtien, vaan näyttää kehittyneen rajun temperamentin rinnalle hieman myöhemmin. Tähän ovat kenties vaikuttaneet eniten sukulaiset, jotka panettelevat ja vähättelevät Akua vähän väliä, sekä tietenkin lukuisat epäonnistumiset.
Yksi luonteenpiirre, joka alkuperäiseltä Akulta myös puuttui, on kunnianhimoisuus. Tämä ei vieläkään tule esille kaikissa tarinoissa, sillä monesti Aku esitetään sohvaperunana, jota ei työnteko (ja sen avulla ansaittu kunnia) kiinnosta. On kuitenkin tarinoita, joissa Aku kerskailee esimerkiksi Tupulle, Hupulle ja Lupulle yleensä olemattomilla taidoillaan jollakin alalla ja joutuu jollain tapaa todistamaan kykynsä. Myös Akun lukuisat työpaikat kertovat jotain kunnianhimosta ja siitä, kuinka Aku on toisinaan valmis näkemään vaivaa arvostuksen eteen.
Italialaiset Giovan Battista Carpi, Guido Martina ja Elisa Penna keksivät vuonna 1969 Akulle alter egon nimeltä Taikaviitta. Aluksi Aku esiintyi Taikaviittana lähinnä kostaakseen itselleen tapahtuneita vääryyksiä, mutta sittemmin hänestä on tullut supersankari, joka avittaa Ankkalinnan poliiseja nappaamalla rikollisia yleensä yöaikaan. Taikaviitta-tarinoissa Akulle on kehittynyt voimakas oikeudentaju ja toiminnanhalu, mikä on yllättävää hänen tavallisesti laiskaa luonnettaan ajatellen. Itse en oikeastaan pidä Taikaviitasta lainkaan; Aku on alusta lähtien ollut antisankari eikä joistakin kunniallisista teoistaan huolimatta kykene toimimaan jokaisen päivän pelastajana. Taikaviitta riitelee rajusti Akun perimmäisen persoonan kanssa, ja kaikkien rikollisten jahtaamisten kuvittelisi kaatuvan viimeistään Akun huono-onnisuuteen. Tässä kohdin Akua siis on mielestäni kehitetty väärään suuntaan ja/tai liian paljon.
Eri käsikirjoittajilla on kullakin hieman erilainen käsitys Akusta, mikä tietenkin laajentaa Akun vuosi vuodelta syvemmäksi käynyttä luonnetta entisestään – ja toisaalta luo ristiriitoja. On tarinoita, joissa Aku on äärimmäisen lainkuuliainen, kun taas toisissa tarinoissa hän pakenee virkavaltaa milloin mihinkin maailmankolkkaan aiheutettuaan suurkatastrofin Ankkalinnassa. Voisiko sanoa, että Akusta on kehittynyt myös ailahtelevainen persoona? Kieliihän alati vaihtuva työpaikkakin siitä, että Akun mieltymykset muuttuvat usein, vaikka yleensä hän tietysti joutuu vaihtamaan työtä erotetuksi tulemisen takia.
Oma mielipiteeni Aku Ankan kehittymisestä on, että lukuun ottamatta Taikaviitan saapumista kuvioihin Akussa tapahtuneet muutokset ovat olleet lähinnä positiivisia. Itse pidän niistä muutoksista, jotka ovat tulleet ikään kuin luonnostaan eivätkä väkisin tai käsikirjoittajien yhtäkkisestä päähänpistosta. Esimerkiksi sukulaispojat ovat luonnollinen keino luoda Akusta vastuuntuntoisempi henkilö, kun taas Taikaviitan luominen Akun luonteen syventämiseksi kuulostaa ns. hatusta heitetyltä idealta ja vieläpä epäonnistuneelta sellaiselta.
Kuten näemme, Akulle on vuosikymmenten varrella kehittynyt rutkasti uusia piirteitä joidenkin vanhojen kuluessa pikkuhiljaa pois. Kepposia harrastavasta ankasta on tullut määrätietoisempi ja aikuisempi. Ennallaan ovat kuitenkin säilyneet Akun tulinen temperamentti ja jatkuva epäonni, joista tuskin tulemme pääsemään eroon koskaan. Miksi haluaisimmekaan? Juuri tällaisenahan olemme Akua rakastaneet jo 75 vuotta!