Keskustelujen arkisto

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen

Monet Disney-hahmot ovat muuttuneet, mutta Aku on hahmo, joka on tehnyt uransa aikana suurimpia muutoksia. Aku on muuttunut paljon ulkonäöltään, mutta myös luonteeltaan. Mielestäni nämä muutokset ovat parantaneet Akua sarjakuvahahmona, eikä Akua tarvitsisi enää paljoa muuttaa nykyisestä olemuksestaan.

Suurimman muutoksen Aku teki ehkä 30-luvun lopulla. Ennen 30-luvun loppua Aku oli pahainen keppostelija. Voisi jopa sanoa että hän oli häirikkö, sillä hän saattoi syyllistyä pieniin varkauksiinkin. Hänen ulkonäkönsäkin koki suuria, ja samalla positiivisia muutoksia muutaman vuoden jälkeen ensiesiintymisestään. Ensiesiintymisessään Akulla oli vielä siivet, jotka muistuttivat melko paljon tavallisen Ankan siipiä, noin 2-3 vuotta myöhemmin Aku "otti" siivet pois päältään ja siipien tilalle ilmestyivät tavallisemman oloiset kädet, jotka muistuttivat aika paljon ihmisen käsiä, tosin käsissä oli( ja on) vain 4 sormea. Tällaiset kädet Akulla on nykyäänkin.

Muutenkin Akun ruumiinrakenne on muuttunut 30-luvun puolivälin jälkeen. Pari ensimmäistä vuottaan Aku oli kooltaan ehkä hieman nykyistä isompi. Ainakin ylävatsan seutu on kaventunut melko pian hänen ensiesiintymisensä jälkeen. Vanhasta Akusta voi myös havaita, että se oli hiukan lihaksikkaampia, kuin tämä uusi, hintelämmänpuoleinen Aku. Akun räpylät olivat melko lailla erilaiset, nylyiseen ulkomuotoon verrattuna.

Akun nokka oli myös hyvin erilainen 30-luvulla. Nokka muotoutui vähitellen, ja jo vuosina 1936-1937 nokka alkoi muistuttamaan sen nykyistä ulkomuotoa. Lähes täysin nykyisenlainen nokasta tuli 30-luvun viimeisinä vuosina. Tämän jälkeen nokka ei enää muuttunut sen kummemmin, no, ehkä vähän leveämpi siitä on tullut.

Pään muoto on ollut Akun alkuaikoina erilainen. Nykyään Akun pää on varsin pyöreä, ja muuhun vartaloon suhteutettuna aika iso. 30-luvun Akun pää oli vähän pienempi, verrattuna mm. nokkaan.

Akulla on aina päällään myös merimiespaita, jonka ulkoasu ei ole kauheasti muuttunut hänen uransa aikana. Paita oli alun alkujaan väriltään sininen, ja siinä oli useampia nappeja. Vähitellen merimiespaita alkoi muuttua, ja joissakin 30-luvun tarinoissa paita oli hieman eri muottoinen ja siinä oli neljä nappia. Barksin aikoihin Aku sai päälleen sellaisen paidan, joka on lähes täysin samanlainen kuin nykyisinkin; jo 40-luvun lopulla paita oli väriltään musta ja paidassa oli yleensä 2 nappia, jotka olivat keltaisia. Voisin sanoa, että tällaista paitaa Aku käyttää nykyisinkin. Sininen paidan väri on säilynyt tähän päivään asti, sillä joissakin tarinoissa Aku omistaa sinisiä merimiespaitoja. Merimieslakki on ollut aika samanlainen vuodesta toiseen, mutta joitakin kehityksiä siinäkin on vuosien varrella nähty. Joissakin todella vanhoissa tarinoissa lakki oli väriltään valkoinen, mutta pian tämän jälkeen palattiin tuttuun, siniseen väriin. merimiespaidan kaula-aukko oli ennen vanhaan vähän nykyistä avonaisempi, mutta muutos tähänkin asiaan tuli jo hyvissä ajoin 30-luvulla. Merimiespaidan sininen väri on myös vaihdellut, eli siis sarjakuvien ensiesiintymisessään Akulla oli päällään vaaleansininen merimiespaita, mutta pian tämän jälkeen paidan värin sävy muuttui tummemmaksi.

Carl barks teki Akulle suuria muutoksia 40-luvulla. Monet ovat sanoneet, että Barks on luonut Akulle sen oikean sielun. Barks teki Akusta vastuuntuntoisemman ja ehkä myös vähän rauhallisemman. Tosin lapsellisuus ei Barksinkaan myötä kadonnut, vaan pikeminkin vahvistui, ainakin Tulpun astuttua kuvioihin mukaan. Tämän jälkeen Aku on ollut vvälillä varsinainen riidanhaastaja sekä lapsellinen. Hannukin vaikutti jollain lailla Akuun. Akua aikoinaan ärsytti hannun hyväonnisuus ja itsekehu, joten välillä heidän välilleen alkoi tulla riitoja, ja vielä tänäkin päivänä Akulla ja Hannulla saattaa olla jonkinmoista riitaa keskenään. Barks loi hannun, joten nämäkin kaksinkamppailut ovat hänen ansiotaan. Barks loi Akusta työttömän sekä varsin vähävaraisen ankan. Ja samalla hän laittoi Akun moniin eri ammatteihin, eli Barksin ajoista lähtien Aku on usein ollut työtön, ja samalla kuitenkin työskennellyt useissa eri ammateissa. Barks loi Roopen rahasäiliön, ja laittoi sinne Akun kiillottamaan kolikoita, Barks oli merkittävä kehittäjä Akun työelämässä. Barks teki Akusta Roopen aarteenmetsästysmatkoille Roopen "seuralaisen". Nykyään Aku on lähes aina mukana kaikissa Roopen seikkailuissa.

Oikeastaan on pitkälti Al Taliaferron ansiota, että Akusta tuli aikoinaan huolehtivainen kasvattaja, yksinhuoltaja, silla Taliaferro loi Ankanpojat. Ankanpojat ilmestyivät Akun elämään vuonna 1937. Tässä Ankanpoikien ensiesiintymisessä Aku ei ollut varautunut poikien tuloon, mutta jo heti tässä tarinassa/piirroselokuvassa Aku vaikutti ihan kelvolliselta isähahmolta. Tällöin tapahtui yksi suurimmista muutoksista Akussa. Tai tuolloin muutos alkoi. Nykyään Aku on siis samalla vastuuntuntoinen kasvattaja sekä lapsellinen riitapukari. Taliaferron merkittävä mutta hyvin väliaikainen muutos oli Akun koko, jo 30-luvulla Taliaferro teki Akusta hyvin pienikokoisen, lähes yhtä pienen, kuin Ankanpojistakin. Uusien piirtäjien myötä, akun koko kuitenkin kasvoi, ja myös Taliaferro alkoi piirtää hieman suurikokoisempia Akuja.

Akulla on hyvin kiivas luonne, hän tulistuu hyvin helposti, kun joku ärsyttää häntä. Tämä on pikkuhiljaa uransa myötä alkanut koitua Akulle ongelmaksi. Barks teki Akusta varsin kiivasluonteisen, mutta tästä huolimatta Aku on pohjimmiltaan varsin hyväntahtoinen, vaikka se ei ole siltä välttämättä aina näyttänyt viime vuosikymmeninä. MM. Vicar on piirtänyt Akua varsin usein helposti suuttuvana, ja ehkäpä juuri hänen ansiostaan myös jotkin nykypiirtäjät ovat kuvanneet Akun kiivasluonteisena.

Aku on myös innokas matkailija, hän tykkää matkustaa lomamatkoille, ympäri maailmaa. Tämä piirre Akussa on ilmennyt hieman myöhemmin, ehkä noin 40 vuotta sitten. Nykyään Aku pyrkii lomalle jonnekin, jos hänellä vain on pääomaa tarpeeksi, ja sitähän Akulla ei ainakaan näissä lomailu-tarinoissa ole.

Mielestäni Aku on muuttunut joskus 50-60-luvuilla vielä laiskemmaksi, kuin hän oli 40-luvulla. Italialaispiirtäjät muuttivat Akua vielä laiskemmaksi. Mutta Italialaiset ovat kuitenkin saaneet jotain vähän parempaakin aikaan Akussa. Ulkoasua he eivät ole muuttaneet, mutta Akun luonne on ehkä hiukan muuttunut.

Yksi merkittävä asia Akun kehityksessä on ollut epäonnisuus, varsinkin uransa alkuaikoina Aku oli hyvin epäonninen, kaikki meni viimeistään tarinoiden lopussa pieleen. Vähitellen Akun onni alkoi parantua, ja nykytarinoissa Aku on joskus jopa onnekas, ainakin Iineksen ja Akun välisessä parisuhteessa. Mielestäni on vain hyvä, että Aku ei olisi liian epäonninen, mitä hän ehdottomasti ole useita vuosikymmeniä sitten. Vanhoissa Aku & hannu-tarinoissa hannu oli aina onnekkaampi kuin Aku, mutta nykyään Akullakin joskus (näissäkin tarinoissa) lykästää.

Aku oli vielä osan 30-luvusta ilman vakituista tyttöystävää, mutta hän tapasi Iineksen joskus 30-luvun loppupuolella. Sarjakuvissa Akua ja Iinestä alettiin nähdä yhdessä vähän tätä myöhemmin. Hannu tuli sotkemaan Akun ja Iineksen parisuhdetta jo 40-luvulla. Tämän jälkeen Hannu on ollut jopa enemmän Iineksen suosiossa kuin Aku, mutta nykypäivään tultaessa voi sanoa, että Iines seurustelee useammin Akun, kuin Hannun kanssa. Aina joskus Aku on Iinekseltä salaa ihastunut muihinkin naisiin, mutta hän on kuitenkin pitänyt Iineksen itsellään tähän päivään asti, tosin riidoilta ja Iineksen raivolta tämä pari ei uransa aikana ole koskaan säästynyt.

Akun käyttäytymisen kehityksessä voi huomata, että hänen kilpailunhaluisuus ja näyttämisen halu on lisääntynyt hänen mahtavan uran aikana. ALkuaikoina Aku ei pahemmin halunnut näyttää muille, että kuka tässä se Ankka on, vaan hänen voitttamisen ja menestyksen halu tulivat esille vähän myöhemmin, suurinpiirtein Barksin aikoina. Tuolloin ei ollut kuitenkaan vielä kovin yleistä, että Aku osallistuisi joihinkin kilpailuihin. Monissa nykytarinoissa Aku kuulee jostakin kilpailuista, ja hän aikoo heti osallitua (yleensä siksi, että kilpailun voittamisesta sataa rahaa). Eli näyttävyys ja näyttämisen halu ovat myös kehittyneet Akussa, ja voin sanoa että aika paljonkin.

Aku on usein myös äkkipikainen. Tämä ei ollut niin tyypillistä Akulle hänen ensimmäisinä vuosinaan. Taliaferron ja Barksin myötä äkkipikaisuus lisääntyi, ja nykyäänkin Aku on varsin äkkipikainen, hän ei aina osaa ajatella järkevästi.

Akun luonteessa on vielä ainakin kaksi merkittävää asia, rohkeus ja tyhmyys. Ennen Aku oli aika kovapäinen ja innokas, välillä vähän tyhmäkin. Jossain vaiheessa uraansa nämä luonteenpiirteet vähän hävisivät, mutta nykyään Akulla on taas nämä ominaisuudet.

Aku on lähes aina ollut perso kaikelle makealle ym. ruoalle. Aku ei ihan aina ole pitänyt (tai asia ei ole tullut puheeksi) Mummon leipomuksista, varsinkin nykyään kiinnostus kaikennäköisiä leivonnaisia kohtaan on kasvanut, ja viimeistään lähivuosikymmeninä Akun lempiherkuiksi on noussut Mummon sapuskat.

Aku on myös melkoinen penkkiurheilija. Joskus Akun uran alkuaikoina ei paljon telkkaria oltu katseltukaan, joten tietenkään silloin Akun televisionkatselulahjat eivät olleet tulleet esille. Mutta nykyään MM. monien urheiluseurojen myötä Akusta on tullut aktiivinen töllönkatselija, ja tietysti Jalkapallo on noussut lähelle Akun sydäntä.

Akun rooli tarinoissa ei ole enää nykyään yhtä suuri kuin se oli 30-40-luvuilla. Vielä 30-luvulla hän oli lähes tulkoon jokaisessa tarinassaan/piirroselokuvassa päähenkilönä. Barksin myötä tilanne vähän muuttui, usein Barks laittoin Akun sivuhenkilöksi piirtämiinsä tarinoihin (toki Barksin teki paljon Aku-tarinoita). Nykyään Aku saattaa olla sivuhenkilönä jopa yhdessä tarinassa neljästä, joissa hän esiintyy. Vuosikymmeniä sitten suurin huomio keskittyi Akuun, mutta nykyään näin ei ihan välttämättä ole.

Muutosten myötä en ainakaan itse voi sanoa, että Aku näyttäisi oikealta Ankalta, sillä eensiesiintymisensä aikoihin Aku muistutti huomattavasti enemmän oikeaa ankkaa.

Akun nimikin on kehittynyt huomattavasti vuosien varrella. Ennen pitkiä Ankka-sarjakuvia, yleensä vanhoissa stripeissä Akun sen hetkinen nimi oli Ankka Lampinen. Ankka Lampinen-nimi toimi Akun nimenä joitakin vuosia, mutta Aku Ankan entinen päätoimittaja loi tälle ankalle nimen Aku Ankka. Jossain välissä Akun nimi oli hetken aikaa Setä-Aaron, mutta tätä nimitystä ei pahemmin olla käytetty. Itse tykkään tusota Aku Ankka-nimestä, mielestäni Ankka Lampinen ei vaan sovi nimeksi Akulle, hyvä että Aku nimi keksittiin.

Akulle keksittiin vuonna 1969 Alter Ego, eli Taikaviitta. Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä kehityksistä Akussa. Taikaviitta oli ehkä uransa alussa hiukan vähemmän suosiossa, mutta vuosien varrella hahmo on noussut suureen suosioon, ainakin Suomessa ja Italiassa. Taikaviitalla ei aluksi ollut naamiota, mutta senkin viittasankari pian hankki itselleen. Pelle Peloton on kehitellyt Akun, eli Taikaviitan käyttöön monia eri aseita ja nykyään Taikaviitan asevarustus on varsin suuri. Taikaviitta ehkä muutti hiukan "tavallistakin" Akua. Ainakin useissa eri Taikaviitta tarinoissa Akun käyttäytyminen on kehittynyt varsin erikoiseksi, varsinkin Massimo De Vitan Taikaviitta-tarinoissa Aku käyttäytyy mielestäni jopa varsin aggressiivisesti, varsinkin Ankanpoikia kohtaan. Nykyään aika monissa Taikaviitta-tarinoissa Akun suuri salaisuus uhkaa paljastua.

Nykypäivään tulaessa voi havaita, että Aku on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Eniten kehitystä tapahtui Taliaferron ja Barksin kulta-aikoina. Sen jälkeen ei suuria muutoksia Akussa ole nähty, mutta mm. italialaiset piirtäjät sekä käsikirjoittajat, ja myöskin mm. Vicar ja Rosa ovat tehneet Akulle joitakin pienen pieniä muutoksia hänen luonteeseen ja käyttäytymiseen. Todennäköisesti Akun hidas kehitys jatkuu vielä tulevaisuudessakin, tosin mitään merkittäviä muutoksia meidän ei kannata odottaa. Monet eri piirtäjät ovat olleet kehittämässä Akua, joten on varsin selvää, että monet ovat tehneet vähän omanlaisen Akun, kenenkään piirtäjän tai käsikirjoittajan Aku ei ole kehittynyt samanlaiseksi, jokaisella on tähän mennessä ollut omaperäinen tyyli käsitellä Akua. Tuskimpa tämäkään asia tulee pahemmin muuttumaan tulevaisuudessa.

Omia mielipiteitäni:
Mielestäni suurin osa Akun muutoksista ovat olleet positiivisia ja kaikki muutokset on varmastikin harkittu hyvin etukäteen. Mielestäni tärkeimpiä Akun kehityksiä olivat ulkoasun muuttaminen 30-luvun lopulla sekä Ankanpoikien mukaantulo. Barks loi Akulle sielun, ja hyvä, miellyttävä, monenlaisia piirteitä omaava Aku onkin suurilta osin hänen (myös Taliaferron) ansiota. Toivoisin, että hidas kehitys Akussa jatkuisi, mutta mitään aimo harppauksia eteenpäin en kuitenkaan toivo.

Pienet muutokset:
Akun merimiespaita oli Barksin aikoihin sisältäpäin keltainen! Eli ainakin hihan sisäosat ovat useimmissa Barksin tarinoissa väriltään keltaiset, mutta jo Scarpan aikoihin väri muuttui siniseksi ja nykyään hihojen sisäosat ovat väriltään yleensä siniset, mutta joskus mustat (poikkeuksena Rosan tarinat).
Vanhoissa Aku-tarinoissa Akun silmät eivät ole kiinni hänen nokassaan, vaan ne ovat nokasta "irti". Tämä asia korjaantui muutaman vuoden jälkeen Akun ensiesiintymisestä, ja mielestäni tämä uudistus Akussa oli varsin tärkeä, sillä nykyään monilla Ankoilla silmät ovat kiinni nokassa, ja itseäni tuo silmätkiinninokassa-tyyli miellyttää eniten.
Akun silmistä tehtiin vähän suuremmat 30-luvulla, ennen uudistusta silmät olivat huomattavasti pienemmät.
Aku oli sarjakuvaensiesiintymisessään hiukan erinäköinen, kuin piirroselokuva-ensiesiintymisessä. Aku kasvoikin ja kehittyi piirroselokuvissa hiukan eri tavalla, kuin sarjakuvissa.
Joinakin aikoina eräät piirtäjät jättivät Akun paidasta napit pois (tätä saattaa nähdä nykyäänkin), mutta enimäkseen nykyaikana napit kyllä löytyvät merimiesasusta.
Joskus uransa alkuaikoina, Aku omaksui varsin erikoisen tyylin haastaa riitaa. Monissa eri piirroselokuvissa hän pomppi yhdellä räpylällä, vaakkuen ja samalla myös nyrkkiä heristäen. Tätä "tyyliä" Aku käyttää jsokus nykyäänkin.
Aku useissa tarinoissa vihaa omaa syntymäpäiväänsä. Tämä ei ollut tyypillistä alkuperäiselle Akulle. Hänelle ilmestyi tämä piirre, pikkuhiljaa, monien piirtäjien ja käsikirjoittajien toimesta.

Yhteenveto: Aku on hahmo, joka on muuttunut paljon sarjakuvauransa aikana. Varsinkin hänen ulkonäkönsä on erilainen kuin vielä 30-luvulla. Myös lunoteeltaan Aku on muuttunut, hänestä on tullut vastuuntuntoisempi kasvattaja, mutta siinä samalla varsinainen äkäpussi. Akun kiivasluonteisuus toi uusia tuulia Ankka-tarinoihin. Varsinkin Vicar oli uudistaja, joka teki Akusta äkäisemmän, mutta jo Barlksin aikaan aku oli varsin kiivasluonteinen. Voisin todeta, että Akun suurimmat muutokset tehtiin 30-luvun puolivälin jälkeen, tällöin lähes koko Aku muuttui merkittävästi. Merkittävämpiä muutoksen luojia olivat tuolloin Animaattorit ja Al Taliaferro. Todennäköisesti myös itse Disneyllä on ollut sormensa pelissä. Jatkuu...

Näin pistetään kausi aluille.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen ja kehittyminen

Aku Ankkaa voitaneen pitää koko Disney -historian eniten muuttuneena ja kehittyneenä hahmona. Pääosin kehityksen suunta on ollut parempaan päin ja nykyinen Aku Ankka on melkeinpä täydelliseksi hiottu sarjakuvahahmo. Niin Akun ulkoinen olemus kuin luonnekin ovat muuttuneet melkoisesti monien vuosikymmenien aikana.

Aloittaen aivan alusta, siis 1930-luvun puolivälin hujakoilta, siis Viisas Kana Kananen -nimisestä elokuvasta, voidaan todeta, että Akulla oli jo tuolloin nykyisiä muistuttavia piirteitä. Ilmeisimpänä tietysti laiskuus, joka käy ilmi siitä, kun Aku ei viitsi/jaksa auttaa Kana Kanasta kylvämistöissä. Itse elokuvassa Aku ei kuitenkaan ollut kovinkaan merkittävässä roolissa, vaan lähinnä mitättömänä sivuhahmona. Akulla oli jo tuolloin merimiesnuttu ja -lakki. Nokka oli kuitenkin pitempi ja suipompi, ja kädet muistuttivat kovasti "tavallisen" linnun siipiä.

Kreatsi olla oikeassa. Pulliksella on selvästi jokin ilkeä taktiikka takataskussa.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen

Kaikki vakituiset ankka- ja hiirimaailman hahmot ovat aikojen saatossa muuttuneet, jotkut hieman enemmän, jotkut taas hieman vähemmän. Ankkamaailman puolelta löytyy kuitenkin yksi hahmo, joka on tehnyt tavallista enemmän ja tavallista suurempia muutoksia ja on siten yksi Disneyn eläinmaailman muuttuneimmista hahmoista - Aku Ankka.

Kun Aku luotiin vuonna 1934, oli hahmo aivan erilainen kuin nykyään. Hänen ensiesiintymisessään piirroselokuvassa ''Viisas Kana Kananen'', Aku oli ainoastaan sivuroolissa, eikä kukaan varmastikaan osannut aavistaa, kuinka suosittu tämä sivuhahmo tulisi vielä olemaan. Akun yksi tuntomerkeistä on ainainen laiskuus ja uskomattomat unenlahjat. Ensiesiintymisessään tulikin jo esille Akun laiskuus.

Akun asu oli alusta alkaen merimiesasu, mutta se ei ollut ihan samanlainen kuin nykyään; ensiesiintymisessään napit, sekä osa merimieshatusta olivat valkoiset ja niitä oli neljä ja rusetti musta punaisen sijaan. Vaatteet olivat myös muulla tavalla (tosin ei niin merkittävästi) erinäköiset, kuin nykyään, mutta nekin muotoutuivat pian nykyiseen muotoonsa.

Alkuaikoina Akun nokka oli myös huomattavasti nyky-Akun nokkaa pidempi, jopa selvästi Akun päätä pidempi ja Akun kädet muistuttivat enemmänkin siipiä, kuin käsiä. Myöhemmin kädet muuttuivat nykyiseen muotoonsa; ne muistuttavat todella paljon ihmisten käsiä, mutta niissä on vain neljä sormea. Lisäksi Akun räpylöissä oli aikoinaan ihan selvät varpaat ja silmät eivät olleet kiinni nokassa, niin kuin aikuisilla, vaan irrallaan, kuten ankkalapsilla. Akun ruumis oli myös aikoinaan hieman suurempi kuin nykyään ja pää taas hieman pienenmpi, ainakin silloiseen nokkaan verrattuna.

Kaiken lisäksi ennen Aku Ankka -lehteä, Aku-strippien aikaan, Akua kutsuttiin nimellä Ankka Lampinen, joka onneksi kuitenkin pian muutettiin Aku Ankaksi, sillä lukusin varmasti mielummin Aku Ankan taskukirjaa, kuin Ankka Lampisen taskukirjaa tai Aku Ankka -lehteä kuin Ankka Lampinen -lehteä. Sitäpaitsi, jos Akun nimi olisi yhä Ankka Lampinen, millä nimellä häntä kutsuttaisiin (Akua kutsutaan etunimellä)? Ankka? Vaiko kenties Lampinen?

Kun Al Taliaferro alkoi piirtämään sarjakuvastrippejä, joissa Aku esiintyi, hän teki Akusta aikalailla nykyisen näköisen ulkoisesti; Akun siivet muuttuivat käsiksi, räpylöissä olleet varpaat katosivat, asu muuttui nykyisenlaiseksi ja nappejakin oli enää kaksi, sekä nokasta tuli järkevämmän näköinen. Al Taliaferron stripeissä Aku tosin oli usein hyvin lyhyt, monesti jopa ankanpoikien kokoinen. Nykyisin hän on selvästi pidempi.

Ensimmäisinä vuosina Aku oli luonteeltaan myös paljolti kepposteleva, voisiko jopa sanoa ''häirikkö'', sillä myös vanhimmissa Al Taliaferron stripeissä Aku saattoi tuosta vaan varastaa naapurin puusta omenoita tai tehdä jotain muuta vastaavia kolttosia. Akusta tuli kuitenkin hieman vastuullisempi aikuinen, kun hän sai hoidettavakseen kolme ankanpoikaa, Tupun, Hupun ja Lupun. Pojat olivat alkuun ihan yhtä vallattomia kuin setänsä, mutta Aku sai heidät vähitellen rauhoittumaan ja tuli koko ajan vastuullisemmaksi aikuiseksi, vaikka hänkin vielä silloin tällöin kepposteli muiden kustannuksella.

En kuitenkaan voi väittää, etteikö Aku olisi vieläkin aika lapsellinen, sillä hän riitelee tämän tästä naapurinsa Teppo Tulpun kanssa aivan naurettavistakin asioista ja käy hänen kanssaan sellaista sanasotaa, että koko kortteli häiriintyy. Heidän välillään saattaa joskus syttyä sota jopa ihan kirjaimellisesti, jolloin he saattavat heitellä toisiaan mädillä kananmunilla tai tuhota ja vaurioittaa toistensa kukkapenkkejä tai muuta omaisuutta. Joskus hän saattaa suostua ankanpoikien, tai serkkunsa Hannu Hanhen kanssa johonkin älyttömään vetoon tai typerään kisailuun. Käyttäytyykö täysjärkinen aikuinen tuolla tavalla? - Ei. Siitä voidaankin päätellä, että vaikka Aku onkin muuttunut alkuaikojen keppostelijasta vastuulliseksi huoltajaksi, hän on edelleen todella lapsellinen joissain asioissa. Tässä asiassa Aku ei ole juurikaan kehittynyt, sillä hän oli samanlainen (nahisteli Tulpun kanssa, yms.) jo alkuaikoinaan.

1940-luvulla kaikki kuitenkin muuttui, kun Carl Barks saapui kuvioihin. Barks kehitti Akun hahmoa vielä entisestään ja loi hänen rinnalleen useita muita hahmoja, kuten yhden nykyajan tärkeimmistä hahmoista, Akun sedän Roope Ankan, jonka myötä Akun elämään tuli mukaan paljon uusia asioita; hän onnistui jossain vaiheessa keräämään itselleen mittavan velan sedälleen ja joutui tästä hyvästä kiillottamaan tämän kolikoita tämän tästä. Lisäksi Roope otti Akun usein mukaan aarteenetsintäreissuilleen. Barks kehitti myös Akun jatkuvan työpaikan vaihtelun, jota nähdään todella paljon nykyäänklin. Näihin aikoihin Aku alkoi jo vaikuttaa suhteellisen järkevältä, eikä enää varastanut naapureiden omenoita tai pilaillut muiden kustannuksella. Viimeistään Barksin tarinoissa Akun äkkipikaisuus ja temperamenttisuus tuli kunnolla esiin Akun saadessa raivokohtauksia milloin
mistäkin asiasta; joskus riidellessään Tulpun kanssa, joskus taas jostain ihan muusta.

Yksi Akun tärkeimmistä ominaisuuksista temperamenttisuuden lisäksi, on Akun uskomaton epäonnisuus. Aku epäonnistuu lähes kaikessa, mihin ryhtyy ja usein kun kyse on arvonnoista tai muista kilpailuista, Aku saattaa ostaa tuhansia lippuja ja siitä huolimatta hävitä ylionnekkaalle Hannu-serkulleen, joka yleensä ostaa vain yhden lipukkeen. Lisäksi Aku onnistuu onnettumuusalttiudensa johdosta aiheuttaa ties minkälaisen katastrofin. Vaikka alkuun kaikki menisikin täydellisesti, epäonnisuus iskee lopulta viimeistään tarinan lopussa ja useimmat tarinat päättyvätkin Akun paetessa vihaisia ankkalinnalaisia tai joitain muita, jotka hän on juuri suututtanut. Akun epäonnisuus johtuu todennäköisesti hänen muninta-ajastaan, joka sattuu olemaan maaliskuun 13. päivä, kaikenlisäksi perjantai. Aku on joissain tarinoissa jopa palkittu Ankkalinnan tai jopa koko maailman epäonnisimpana henkilönä.

Aku on ollut epäonninen jo alusta lähtien. Varsinkin ensimmäisissä Aku-piirretyissä Aku epäonnistui kaikessa, ihan kaikessa. Yleensä kun Aku sai vastaansa Tikun ja Takun, hän hävisi jollain nololla tavalla. Ankka häviää kahdelle oravalle, silkkaa epäonnea siis. Nykyään Akun epäonnisuus on päätynyt sarjakuviin, joissa Aku ei kuitenkaan ihan yhtä toivoton tapaus ole, sillä joskus jopa häntäkin onnistaa. Näitä tarinoita ei tosin viljellä läheskään niin paljoa, kuin tarinoita, joissa Aku aiheuttaa jonkin merkittävän katastrofin. Nykyään nähdään (varsinkin taskareissa) paljon tarinoita, joissa Aku tulee esimerkiksi yhden päivän ajaksi onnekkaaksi ja jossain tiukassa paikassa onnekkuus loppuu ja loppuratkaisun tietääkin jo etukäteen.

Aku on aina ollut erittäin laiska (sen huomaa jo ensiesiintymisessä), mutta 1950-luvun jälkeen kun italialaisia piirtäjiä ja käsikirjoittajia alkoi ilmaantua, Akusta tuli vain entistä laiskempi sohvaperuna. Jos televisiosta ei tule mitään hyvää (jos tulisi, Aku makaisi nojatuolissa katsomassa sitä ja mässäilemässä pähkinöitä, tai jotain sellaista), Aku makaa riippumatossa ja siemailee tyytyväisenä sihi-juomaa. Aku on monissa tarinoissa meinannut menettää Iineksen ainaisen laiskuutensa tähden, josta Iines usein saakin tarpeensa. Hän on myös menettänyt lukuisia työpaikkoja laiskuutensa ja uskomattomien unenlahjojensa kanssa, sillä hän on aikasten monta kertaa nukahtanut kesken töiden.

Akullahan ei alunperin ollut minkäänlaista tyttöystävää, vaan Iines oli hänen ensimmäinen sarjakuvissa esiintyvä ihastuksen kohde ja hänen kanssaan Aku alkoikin seurustella 1930-luvun lopulla. Se oli suuri askel Akun kehityksessä, sillä ankkauniversumi olisi varmasti köyhempi paikka ilman Akun ja Iineksen seurustelua, vaikken Iineksestä erityisemmin pidäkään. Myöhemmin kuvioihin tuli Akun ylionnekas serkku Hannu, joka alkoi myös liehitellä Iinestä. Se saattoivat joskus jopa käydä toisiinsa käsiksi, kun kamppailivat Iineksen suosiosta. Yleensä Iines kuitenkin järjesti poikien välille jonkinlaista kilpailua, joka ratkaisisi, kumman kanssa Iines lähtisi esim. piknikille tai tanssiaisiin. Hannu on useimmiten voittanut kaikki kilpailut, mutta siitä huolimatta Iinestä näkee useammin Akun kuin Hannun kanssa.

Aku on todella kilpailunhaluinen ja hän osallistuukin todella usein erilaisiin kilpailuihin, vaikka tietää että tuskin edes voittaa mitään, varsinkaan jos Hannu on mukana. Akun epäonni varjostaa usein hänen kilpailusuorituksiaan. Aku osallistuu myös (ainakin joissain tarinoissa) viikottaiseen lottoon ja onkin monessa tarinassa voittanut päävoiton ja onnistunut saman tarinan aikana jotenkin ''hukkaamaan'' sen. Barks kehitti Akulle kilpailunhaluisen luonteen 1940-1950-luvuilla, ennen sitä Aku ei juurikaan osallistunut mihinkään kilpoihin.

Yksi merkittävimmistä muutoksista Akussa (ja samalla viimeisin ja suurella todennäköisyydellä myös viimeinen iso muutos) on Akun alter egon, Taikaviitan luonti vuonna 1969. Laiskalle ja epäonniselle Akulle päätettiin luoda alter egoksi supersankari, joka pelottomasti käy kohti vaaroja ja tainnuttaa roistot nerokkailla aseillaan ja vempeleillään, joita Pelle Peloton hänelle kehittelee. Taikaviitta on siis italialainen keksintö, mutta se rantautui hyvin nopeasti Suomeenkin asti. Ensimmäiset Taikaviitta-tarinat olivat ihan kunnollisia seikkailuja, mutta nykyisin valtaosa Taikaviitta-tarinoista kertoo siitä, kun Taikaviitan henkilöllisyys melkein paljastuu jollain ilveellä, tai kun Taikaviitta saa ihailijan/apurin tjsp. Taikaviitan mukaantulo kuitenkin muutti Akua jälleen vastuullisemmaksi, onhan Taikaviitan harteilla koko Ankkalinnan turvallisuus

Salwer oli valinnut vähän huonon aiheen ykkösaiheeksi - erittäin suppean.

Todellisuudessa ensimmäisen aiheen pitää olla erittäin laaja, jotta kausi lähtee todella vauhdikkaasti käyntiin.
Toisessakin osiksessa pitää pystyä kirjoittamaan paljon, jotta hurmos ei häviä.
Kolmas aihe saa oikeastaan ollakin melko suppea; maratoonareitten täytyy nyt jo taistella kunnolla pisteistä, joten tekstiä todennäköisesti syntyy tästäkin. Neljäs ja viides aihe saavat olla melko "normaaleja".
Kuudes aihe taas laaja, jotta ennätykset rikotaan vielä loppusuoralla.

Toivottavasti Salwer huomioi nämä ensi kaudella.

Sitten omaa viestiä.
Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen

Aku Ankka on hahmo, joka taipuu moneen ja voi tehdä sarjakuvassa oikeastaan mitä vain - hän käy mihin tahansa rooliin.
Siltikin Akulla on aina oma luonteensa, joka vuosien saatossa on muokkautunut eri vaiheitten kautta nykyiselleen.
Aku on kokenut paljon muutoksia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Ensimmäisen kerran Aku esiintyi vuonna 1934 Viisas Kana Kananen -elokuvassa. Tällöin hän oli pelkkä pahainen sivuhahmo, jota ei kovin syvällisesti kuvattu. Laiskuus tuli kylläkin jo esiin, kun hän ei halunnut auttaa Kana Kanasta peltotöissä, mutta hyviä leipomuksia toki halusi maistella.

Myös ulkoasu on tämän jälkeen muuttunut kovasti. Alussa Akun räpylöissä oli varpaat, nokka oli pitkä verraten päähän, silmät olivat irti nokasta kuten nuorilla ankoilla, merimiespusero nelinappinen... ja Akulla oli myös siipisulat.

Vuonna 1936 nämä muutokset alkoivat. Al Taliaferro piirsi strippejä, joissa Aku oli jo kovin nykyisenoloinen - nokan muoto alkoi olla "oikea" ja räpylätkään eivät näyttänet hassummilta. Siivet poistuivat melko pikaisesti ja Aku sai ihan kunnon nelisormiset kädet. Myös Akun hiukan lihava olomuoto vaihtui laihempaan.

Aku Ankan nimi oli jo alussa käännetty suomessa Aku Ankaksi Sirkka Ruotsalaisen toimesta, mutta muutamat muut mielsivät edelleen Aku Ankan nimen esimerkiksi Ankka Lampiseksi. Vasta vuonna 1951 nimi vakiintui aivan lopullisesti Akuksi, kun Aku Ankka -lehteä alettiin julkaisemaan Sirkka Ruotsalainen päätoimittajana.

Vuotta myöhemmin Aku sai hoidettavakseen kolme pientä ankanpoikaa - Tupun, Hupun ja Lupun. Näin Akustakin kehittyi vähitellen vastuuntuntoinen ja huolehtiva isähahmo näille kolmelle veitikalle, jotka olivat mitä ilmeisimmin menettäneet rakastamansa isän räjäytettyään kiinanpommin tämän tuolin alla.

1940-luvulla sarjakuvantekijän työhön astui Carl Barks, jä hänen siivillään Akun luonne korostui lisää.
Toisaalta Aku oli lapsellinen, ja ryhtyi erilaisiin typeriin kilpailuihin poikiensa kanssa, taikka nahisteli Tulppua vastaan. Toisaalta Aku kuitenkin halusi kasvattaa pojista hyviä aikuisia, ja joutui kaitsemaan poikia kovalla kädellä. Akun pinna ei kuitenkaan kestänyt, vaan poikien keposten jälkeen oli tiedossa pikemminkin ankara takaa-ajo mattopiiskan kera kuin rauhallinen keskustelu.
Tällainen Aku on nykyäänkin. Eri piirtäjät seuraavat eri edeltäjiään, ja niinpä samat roolit toistuvat.

Voisi sanoa, että Taliaferro ja Barks muokkasivat Akua enemmän kuin ketkään muut. Heillä oli sormensa pelissä sekä Akun luonteessa, että myös Akun sukulaisten tekemisessä.

Uusien sivuhahmojen myötä Aku sai myös uusia ulottuvuuksia. Roopen mukana hän kehittyi aarteen etsintämatkoille, ja usein Aku esitettiin jopa kypsänä aikuisena.
Merimiesnuttu muuttui kaksinappiseksi ja useimmiten mustaksi sinisen sijaan.

Myöhemmin ankkatarinoissa palattiin ikään kuin vanhaan kaavaan. Vastuuntuntoinen isä jää monissa tarinoissa taka-alalle, kun sukulaispojat esiintyvät nokkelina Sudenpentuina.
Aku pitää laiskottelemisesta - tosin paljon harrastukselle ei aikaa jää erikoisten sukulaisten järjestäessä mitä oudompia tempauksia.

Akulle on vuosien varrella syntynyt erilaisten roolien mukana erilaisia piirteitä. Ankkauniversumiin on haluttu paljon kiinnostavia äärihahmoja (kuten rikas Roope, onnekas Hannu, laiska Hansu...), josta universumin mielenkiintoisuus syntyykin. Aku taas on pantu usein vastakohdaksi näille äärihahmoille. Kun Roope on rikas, niin Aku on köyhä, ja kun Hannu on onnekas, niin Aku on epäonnekas.
Oikeastaan voisi sanoa näitten adjektiivien syntyneen Akua kuvaaviksi vasta vastakohtien synnyttyä. Esimerkiksi Akusta tuli epäonninen vasta Hannun tultua onnekkaaksi.

Aku saattaa missä vain asiassa onnistua tai epäonnistua. Se tekee hänestä monipuolisen ja ennalta-arvaamattoman hahmon. Tämä asia on oikeastaan ainoa asia, jossa Aku ei ole muuttunut vuosien varrella.

Nykyään kehittyminen on erittäin vähäistä. Kukaan Disney-tekijä ei nimittäin käytännössä saa luoda uusia, merkittäviä muutoksia jo aiemmin luotuun universumiin. Esimerkiksi ankanpoikien isän löytyminen ei olisi kovin soveliasta. Myöskään kukaan ei voisi piirtää Akulle housuja ja muutenkin erilaista asua, koska se ei noudattaisi lainkaan aiempaa "pohjaa". Ei se mitään, Aku on hyvä nykyisellään.

Mikä se nykyinen oikeastaan on? Aku ei enää muutu aikojen saatossa, vaan pikemminkin tekijöiden mukana! Jokainen antaa Akulle luonteensa. Don Rosan tarinassa saatetaan nähdä Aku, joka toimii Roopen rahasäiliössä vartijana ja katsoo samaan aikaan välinpitämättömästi ja laiskasti televisiota, eikä ole oikeastaan kiinnostunut muusta.
Jossakin italialaisen ankkapiirtäjän Taikaviitta -tarinassa Akulla ei välttämättä ole työtä laisinkaan, mutta television katselun sijaan hän on ehkä hyvinkin tomera.
Näin Akun roolit voivat vaihtua, ja tämä tekee hänestä sen alussa mainitun mitä vain -hahmon.
(Jatkuu...)

Jaa, blogi...?

// Kirja, ketkä eivät ole laittaneet niitä esittelyjään nettisivuja varten? Ei nimittäin hirveästi kiinnostaisi enää odottaa.

Mainostus!

Matka maailmojen halki tarina on alkanut!

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen

Disney-hahmot eivät koskaan ole muuttuneet paljonkaan, mutta Aku Ankan luonnetta ja ulkonäköä on kyllä muokattu hyvin. Jopa Mikki Hiiri on pysynyt vähemmän ilman muutoksia kuin tämä kovaonninen ankka ja ulkonäön muuttuminen, unohtamatta luonteen muutosta, voi olla yksi syy siihen, miksi ankka on täällä Suomessa suositumpi kuin Hiiri.

Tehdessään ensiesiintymisensä vuonna 1934, elokuvassa Viisas Kana Kananen, moni tuskin olisi uskonut, että hahmosta saattaisi nousta vielä vuosikymmenten kuluessa suuri suosikki. Akun luonnetta ei kuvattu paljonkaan, mutta jo tuolloin kävi hyvin selväksi, ettei ankka pitänyt työnteosta. Ulkonäkö ei taas ole muuttunut paljonkaan vuosikymmenten kuluessa, vaan kyseisellä ankalla on yhä vain samanlainen merimiesnuttu ja lakki. Ainoastaan nokan pituus, joka ensiesiintymisessä kuvattiin aika pitkänä on lyhentynyt huomattavasti, mutta se tapahtui jo 1940-1950-lukujen välimaastossa. Myös räpylöiden muoto on muuttunut unohtamatta pään kokoa ja leveyttä. On myös huomioitava silmien koko, joka on jopa oudohkon pieni ensiesiintymisessä, mutta asia korjaantui jo seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Paljon on Akulle tapahtunut 75-vuoden aikana.

Ensiesiintymisen jälkeen Aku alkoi esiintyä lyhytelokuvissa yksin, mutta hiljalleen hänen rinnalleen ilmestyivät Mikki ja sitten Hessu. Mukaan liittyi tuota pikaa myös Pluto, Tiku ja Taku, Heluna ja Polle. Monissa lyhytelokuvissa Aku yrittääkin saada tuhottua Tikua ja Takua, jotka kulkeutuvat Akun luokse outojen tilanteiden kautta tai haluavat vain pilailla Akun kustannuksella. Yhdessä lyhytelokuvassa kaukainen sukulainen Hansu saapuu Akun luokse.
Kyseisessä lyhytelokuvassa nähtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa Akun äkkipikaisuus, joka lisäsi suosiota. On jopa mahdollista, että ilman lyhytelokuvia, joissa nähdään hillitsemisen heikkoutta, Aku olisi ehkä saattanut jäädä pelkkään sivuhahmon rooliin tai kadota kokonaan.

Ensimmäistä kertaa Akun ulkonäkö ja luonne alkoi muuttua, kun yhdysvaltainen Al Taliaferro alkoi piirtämään Aku Ankka-aiheisia strippejä, joissa Akun ulkonäkö alkoi sitten hiljalleen muuttua. Luonne taas ei muuttunut paljoakaan, mutta jo Taliaferron sarjoissa oli huomattavissa Akun pieni äkkipikaisuus.
Eniten Akun ulkonäköä ja varsinkin luonnetta kuitenkin muokkasi myös yhdysvaltainen Carl Barks 1940-luvun puolivälistä aina 1950-luvun loppupuolelle, jonka jälkeen Akun ulkonäkö ja luonne alkoi hiljalleen vakioitua eikä kovin suuria muutoksia sen jälkeen enää olla nähty. Barks toi Akulle uusi näkökulmia ja Akun suuret velat, äkkipikaisuus ja työpaikkojen vaihtelu on suurimmilta osin Barksin suunnittelua. Ulkonäössä Barks toi Akuun lisää eloa pyöristelyllä ja pehmeällä kynänjäljellään.

Sen jälkeen, kun Akulle luotiin äkkipikaisuus yhdeksi luonteista se on johtanut erääseen parantumattomaan juonikuvioon: Aku vs. Tulppu. Barksin luotua Teppo Tulpun vuonna 1943 ovat monet tarinat olleet kamppailuja Akun ja Tulpun välillä. Yleensä Aku aloittaa kamppailun yrittämällä kostaa jonkun vanhan kepposen. Sen jälkeen Tulppu maksaa takaisin ja rumba alkaa. Joissakin tarinoissa myös Tulppu on aloittanut tappelun. Todellinen syy tähän ikuiseen kaksintaisteluun on todennäköisesti kummankin henkilön äkkipikainen temperamentti. Pakon tullen kaksikko kuitenkin pystyy työskentelemään yhdessä ja niin todetaan, että Akulla on myös kärsivällisyyttä pakkotilanteissa.

Äkkipikaisen temperamentin kuitenkin loi todennäköisesti 1930-luvun loppupuolella ensiesiintymisensä tehneet Akun sisarenpojat, joiden holhokeiksi hän lopulta joutui jäämään. Ensiesiintymisvideossa, aivan kuin tarinassakin ankanpojat ovat hyvin vilkkaita ja tekevät kepposia enonsa kustannuksella. Tällöin ankanpojille ei varmaan uskottu kovin hyvää suosiota, muuta, kun niistä alkoi tulla osa Akun luonnetta suosio heillekin on kasvanut.
Barksin ja Rosan tarinoissa taas nähdään paljon viittauksia Akun äitiin, Hortensiaan, jolta Aku olisi perinyt äkkipikaisuutensa, mutta eihän ankkamaailmassa periaatteessa ole oikeaa ja väärää.
Äkkipikaisuutta Akulle antaa myös hänen serkkunsa Hannu Hanhen ikuinen onni, joka on kuitenkin toisaalta johdattanut Akun monenmoisiin seikkailuihin, jotka kuitenkin ovat aina saaneet onnellisen lopun.

Koska Aku on eläväankka kaikenlaiset uudistamiset ovat tehneet hänestä ei-ankkamaisen, jota ei vielä ollut ensiesiintymisessä, jossa ulkonäkö oli vähän kuin oikean ankan nokkaa lukuun ottamatta tietenkin. On kuitenkin totta, että tuskin tunnistaisin Akua, jos piirtäjät yhtäkkiä alkaisivat piirtää Akua sellaisella tavalla kuin 1930-luvulla.

Myös Aku Ankan nimi on täällä Suomessa vaihtunut. Ennen nimeä Aku Ankka ja jo ennen kuin Aku Ankka-lehti aloitti toimintansa Suomessa, Aku tunnettiin strippisarjoissa nimellä Ankka Lampinen. 1950-luvun aikana nimi kuitenkin vakiintui Aku Ankkaan. Ankka Lampinen on nimeni hyvin outo ja jotenkin vastenmielinen. En pystyisi kuvittelemaan, että puhuisin Lampisesta samalla tavalla kuin Ankasta. Nimi Lampinen ei vedä yhtään puoleensa.

Akusta on tehty myös suomalaisen ankkamaestro Kari Korhosen johdolla Pikku-Aku sarjoja, jotka sijoittuvat Akun lapsuuteen, jossa hän asuu Mummo Ankan maatilalla, hänen vanhempiensa jätettyä hänet sinne. Yleensä tarinat liittyvät jotenkin kouluun jota Aku käy tai sitten tuttuun Aku vs. Karo taisteluun. Monet näistä tarinoista on julkaistu enimmäkseen Aku Ankka-lehdessä, mutta joitakin Pikku-Aku tarinoita on nähty myös Taskarin teemanumeroissa, yleensä jouluteemaisissa.
Pikku-Aku sarjoissa Akusta on tehty vähän samanlainen keppostelija, kun hän alkuvaiheissa 1930-1940-lukujen välillä. Myös näissä tarinoissa Akulla on vastustaja, hänen luokkatoverinsa Karo, jonka kustannuksella hän pilailee alituiseen. Joissakin tarinoissa taas Aku tekee yhteistyötä Karon kanssa, jossa Akun yksi luonnepiiri tulee jälleen esiin: hän ei luovuta lähes koskaan ja osaa myös olla ystävä, oli kyseessä sitten hyväkin ystävä tai alituinen ”vihamies”.

Monet Akun seikkailut ovat saaneet pohjansa sivuhahmojen avulla. Barksin luoman Roopen avulla hän on päässyt aarteenmetsästys reissuille ja on myös Roopen ansiota, että Akusta tuli ATP:n (Ankan Tiedustelupalvelu) agentti, nimellä Läpä7. Yleensä ATP tarinoissa häntä auttaa hänen toilaileva Touho-serkkunsa (Tota12), joka tuo tarinoihin pienen lisämausteen.
Touhon kanssa hän kuuluu myös erääseen toiseen agenttipalveluun nimeltä PAM (Päihitämme Avaruuden Muukalaiset), jossa he pelastavat monia galakseja, vaikka eivät saakaan siitä suurtakaan iloa ainakaan Akun mielestä, joka haluaisi saada kunniaa sankarina, mutta PAM-järjestön jäsen ei voi kertoa järjestöstä, sillä silloin se ei olisi salainen ja Maa-planeetta olisi vaarassa. Akun kunnianhalu-luonne näytetään näkyvästi juuri näissä agenttitarinoissa.
Aku on käynyt myös pahemman luokan agenttiuran, kun hän sai tietää olevansa erään agenttijärjestön jäsen, Tuplanolla.

Anteeksi oudosta yhteenvedosta. :-[
Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankan muuttuminen/kehittyminen

Walt Disneyn vuonna 1934 luoma sarjakuva- ja animaatiohahmo Aku Ankka on muuttunut melkoisesti sarjakuvasankarin 75-vuotisen uran aikana. Akun ulkonäkö on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, mutta myös hänen luonteensa on muuttunut ja muuttuu edelleen kenties edelleen. Akulle on kehittynyt monipuolinen asuinympäristö ja muutenkin tuo hyvin tuntemamme ankka on kokenut monet muutokset alkujen pojankoltiaisesta. Tuo luonneasia taitaa kuitenkin riippua suhteellisen paljon tarinan käsikirjoittajasta.

Olen esimerkiksi pannut merkille Don Rosan tarinoissa Akun välinpitämättömyyden, Roope-sedän jatkuvan halveksimisen ja kiusoittelemisen sekä hyvin pienen pinnan. Shawin pariskunnan tarinoissa taas akun temperamentti ja aggressiivisuus on lähes hälyttävää laatua. Ulkonäön muuttuminen voidaan tulkita monella tavalla. Tässäkin on suurimmalta osalta tarinoiden tekijöistä kyse, mutta parasta aloittaa tämä stoori kokonaan alusta.

Legendan mukaan synkkänä ja myrskyisenä yönä Aku tepasteli märkänä Disneyn studioille haastamaan riitaa. Disneypiirtäjä Marco Rota teki sulatettavamman version Aku Ankan synnystä: hän on oikeasti adoptiolapsi, sillä pimeänä iltana Roope ja Mummo Ankka löysivät tienposkesta munan, josta kuoriutuikin hyvin tuntemamme ankka.

Akun debytoidessa Disneyn Silly Symphonies-lyhytelokuvassa Viisas Kana Kananen vuonna 1934, lättäräpylällä oli täysin erilainen ulkonäkö kuin nykyään. Nokka oli ohuempi, "pötkyläisempi" ja pidempi, räpylät olivat paksumpia, kädet olivat enempi siipimäisiä, silmät olivat "irti" nokasta ja vartalon muotokin oli paljon nykyistä ankkamaisempi. Myös asu oli jokseenkin erinäköinen ja muistutti enemmän merimiesasua kuin nykyään. Mielestäni Aku näytti tuona aikana enemmän ankkamaiselta verrattuna nykypäivään, joten siksi minun on vaikea samastua tuon ajan Akuun. Eipä Aku kylläkään esiintynytkään kyseisessä lyhytelokuvassa kovinkaan suuresti, pelkässä sivuosassa joutilaana nuorukaisena, joka ei jaksanut auttaa kanaemoa maissipellonhoidossa. No, paha sai palkkansa, ja Akukin on siitä lähtien ollut aikuismaisempi. Seuraavissa lyhytelokuvissa Aku nähdään kuitenkin samanlaisena keppostelijana ja sen tarinan "pahiksena", ja ulkonäkökin pysyi samana. Luulen kyllä, että hra. Ankan fanitus alkoi varsinaisesti vasta silloin, kun hänen ulkonäköään muutettiin enemmän ei-kovin-ankkamaiseksi. Se saatiin nähdä jo muutaman lyhytelokuvan päässä, jossa Akun ulkonäkö muuttui hetkessä kertaheitolla. Käsistä tuli käsiä, nokasta litteämpi ja silmistä suuremmat. Näin Aku saatiin näyttämään tuttavallisemmalta, joten ei ihme, että hän syrjäyttikin suosiossa kohta Mikki Hiiren.

Akun peruspukeutuminen on aina ollut sama merimiesnuttu, mutta sekin on kokenut vuosien vieriessä monia muutoksia. Vuonna 1934 ja siitäkin vielä vähän eteenpäin puku oli paljon jäykempi ja oikean merimiespuvun näköisempi. Kaiken lisäksi siinä oli neljä nappia, mutta Carl Barks muutti sen kaksinappiseksi vuosien 1950-1951 välillä. Lisäksi nutusta tuli paljon rennompi ja mukavan näköisempi. Kolmannen sukupolven piirtäjän 1990-luvulla kehittivät sitä myös monimuotoisesti. Vaatteesta tuli monipuolisemmin käytettävä ja jokaisen piirtäjän itse piirtämällään tavalla sopiva Akulle. Jollain tavalla puku myös kutistui, kun verrataan vuoden 1934 ja 2000-luvun versioihin. Myös alun sinisyys on vaihtunut mustaksi Barksin ansiosta.

Akun virallisena äänenä toimi alusta alkaen imitaattorilahjakkuus Clarence "Ducky" Nash, jonka Walt Disney oli bongannut radiokanavalta määkimässä Maijan pienenä karitsana. Clarence oli kerrassaan mainio Aku, ja antoikin äänensä hänelle elämänsä loppuun asti. Clarence nash kuoli vuonna 1985, ja oli omistanutunut yli 50 vuotta elämästään Aku Ankan persoonallisuuden ja äänen luomiseen.

Akun luonnekin koki aimo harppauksen parempaan suuntaan vuonna 1937, kun hän sai kotiinsa kolme riehakasta ankanpoikaa. Tupun, Hupun ja Lupun holhoaminen karisti viimeisetkin poikamaisuuden rippeet Akusta ja hänkin siirtyi aikuisten maailmaan. Lyhytelokuvassa Akun veljenpojat nähdään Akun paneutuvan tosissaan poikien kolttostelun lopettamiseksi (vaikka hän lähinnä turvautuukin harhaanjohtavaan apukirjaan), ja työ näyttääkin tuottavan tulosta. Ei sentään, loppujen lopuksi pojat viskovat Akun päälle kaikenlaisia tavaroita ja lähtevät polkupyörillään vikkelästi käpälämäkeen. Saman ajan sarjakuvissa kuitenkin Aku oli ja pysyi samana keppostelijana. Poikien vierailun jälkeen hän lähetti riiviöt kotiin kalterihäkissä (tietysti syystä, sillä poikien metkut olivat kaksin verroin pahempia kuin lyhytelokuvamuodossa).

Aku oli myös vuosien 1934-1937 saanut monta holhottavaa, tosin kaikki niistä ovat olleet eläimiä. Tosin monet kerrat se on päättynyt niin, mitä päähenkilö ei olisi itse halunnut. Aku on ollut Viisasta Kana Kanasta seuraavissa lyhytpiirretyissä usein Pluton kanssa, joka on ollut jotain kaveeraamisen ja huolehtimisen väliltä. Aku & Pluto-piirretyt ovat päättyneet muunmuassa koirakylpyyn, viemäriputkeen ja pesukoneeseen. Kansa kyllästyi nopeasti Akuun ja Plutoon parivaljakkona ja saivat tahtonsa läpi.

Aku sai hetkessä lisää kavereita: Mikin ja Hessun. Heistä tehtiin monia lyhyitä ja pitkiä elokuvia ja tehdään vieläkin. Piirretyissä oli loistava tasapaino. Mikki oli joukon järkevyys, Aku lyhytpinnaisuus ja Hessu huumori sekä omaperäisyys. Alun lyhytelokuvissa Mikki oli varsinaisesti tarinan "päähenkilö" ja Aku ja Hessu hänen hölmöjä apureitaan. Vähä vähältä kuitenkin Mikki sai väistyä syrjään ja avainhenkilöksi tulikin Aku. Hänen tunnetut raivonpuukansa saivat aikaan suurta suosiota, ja pian Mikki ja Hessu poistuivatkin kuvioista lopullisesti.

Heti kohta alettiin tekemään lyhytelokuvia, joissa Aku esiintyi yksin. Ne saivat odotetusti suopean vastaanoton, jonka seuraamuksena Disney alkoi tehtailemaan Aku-piirrettyjä tuhottomasti. Niissä Aku esiintyi paljon entistä kylmähermoisempana heppuna, joka kuitenkin epäonnensa ansiosta säilytti entisen toheloutensa. Vuonna 1941 hän oli esiintynyt viidessäkymmenessä piirretyssä ja vuonna 1965 määrä oli jo yli sadan. Aku saavutti räjähdysmäisen suosion ja voitti monia Oscar-palkintoja. Vuonna 1943 tehtiin toistaiseksi viimeinen Oscar-palkinnon voittanut Aku-lyhytelokuva. Noina aikoina Disneyn studiot olivat Yhdysvaltain armeijan natsivastaisessa hallinnossa, joten piirretyistäkin tehtiin poliittisia ja ei-niin-pienille sopivia. Der Fueher's face on kertomus Akusta natsipalvelun synkässä tehdasmaailmassa kokoamassa ohjuksia. Sanoma meni perille lyhytelokuvankin muodossa, mutta sarjakuvien vallatessa alaa, Akun lyhytelokuvien tekemistä harvennettiin ja lopetettiin myöhemmin kokonaan. Sota-ajalla Disney teki monia muitakin lyhytelokuvia, joita alettiin syystä tai toisesta markkinoida Etelä-Amerikassa. Esimerkkeinä näistä ovat Saludos Amigos ja Kolme Caballeroa. Näissä esiintyi Akun lisäksi myös José Carioca ja Panchito Pistoles, jotka olivat jo tähän aikaan ylimpiä ystäviä.

Aku on kuitenkin esiintynyt monissa televisiosarjoissa lyhytpiirrettyjen tekemisen lopetuksen jälkeenkin. 1980-luvun tuotos Ankronikassa Aku on liittynyt Yhdysvaltain laivastoon ja jättänyt sisarenpoikansa Roope-sedän hellään huomaan. Ankronikka kertoo Tupun, Hupun ja Lupun tähdittämästä pelastuspartiosta. Sarjaan oli osattu liittää myös uusia hahmoja, jotka tulivat menestymään pienimuotoisemmin sarjakuvissa. Ankronikasta tehtiin myös sarjakuvaa Aku Ankka-lehteen 1990-luvulla, mutta joka lopahti muutaman vuoden sisällä. Akun tehdas sisälsi monia nykypäivän Disney-piirrettyjä, johon oli myös onnistuttu liittämään jotain entistä. Nokkapokka on hieman erilaisempi televisiosarja, jossa ankanpojat ovat parhaassa teini-iässään ja Iines innostuu joka asiasta mitä eteen sattuu. Aku näyttää olevan ohjelmassa ainoa entisenlainen hahmo. Sitten on vielä perheen pienimmille Mikin kerhotalo, jossa kaikki ovat ystäviä ja pidetään hauskaa. Akua on siis tarjolla melkoisen suuressa ikähaaremissa, jossa kaikille riittää jotain.

Aku Ankan sarjakuvaura alkoi urjeta jo pian debyyttinsä jälkeen. Mukavan alun sarjakuvauralle teki Al Taliaferro, joka teki lyhyitä Aku-strippejä käsikirjoittaja Bob Karpin kanssa vuodesta 1938 aina vuoden 1969 kuolemaansa asti. Hän loi tärkeitä henkilöitä Akun ympäristöön, mm. Tupun, Hupun ja Lupun, Mummo Ankan, Pulivarin ja Hansu Hanhen. Kenties kuuluisin Akun ympäristön ja persoonallisuuden luoja tunnetaan nimellä Carl Barks. Hän aloitti uransa pilapiirtäjänä, jatkoi sitten Disney-animaattorina, siirtyi sitten kokopäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi. Hän aloitti Aku-piirtäjänä vuonna 1942, ja kehittyi erittäin nopeasti niin piirtäjänä kuin käsikirjoittajanakin. Jo monet seikkailut ja klassikot tehtyään hän loi kenties toiseksi tärkeimmän hahmon koko ankkahistoriassa. Aku sai vuonna 1947 erakoituneen, rikkaan ja tuittupäisen Roope-setänsä, joka lähetti ensi töikseen Akun ja pojat rohkeuskokeeseen Karhuvuorelle. Koe onnistui paremmin kuin hän olisi odottanutkaan, eikä Roope-setä olekaan siitä lähtien kiusannut Akua moisella. Carl Barks loi samoihin aikoihin myös Akun serkun Hannu Hanhen, joka ensimmäisessä tarinassa oli pelkkä kiusankappale, eikä ollut lähes ollenkaan onnekas. Myöhemmin Barks kehitti Hannulle myös lyömättömän tuurin ilmeisesti lisätäkseen Akun ärsyyntymistä häntä kohtaan. Carl Barksin tarinoissa on ollut suuri määrä aarteenetsintäseikkailuita, jossa Aku tunnetaan päättäväisenä ja myös vähän rohkeanakin. Yleensä myös Roope, Tupu, Hupu ja Lupu ovat olleet mukana. Monista pinteeseenjoutumisesta Aku on yleensä keksinyt keinon päästä pois. Carl Barks on siis muuttanut Akun luonnetta urheammaksi ja luonut Akun ympärille monia muita hahmoja.

Suomeen Aku rantautui jo 1930-luvulla, jolloin aikakausilehdissä alettiin julkaisemaan Taliaferron Aku-strippejä. Tuohon aikaan Aku tunnettiin vielä nimellä Ankka Lampinen, mutta Aku Ankka-lehden ensimmäisen päätoimittajan Sirkka Ruotsalaisen ansiosta hänet ristittiin lopulta Aku Ankaksi. Vuonna 1949 Italiassa alettiin julkaisemaan Topolino-lehtiä, joka koostui pääasiassa Mikki- ja Akutarinoista. Tuo oli ratkaiseva hetki Italiassa saada Akun suosio kasvamaan, ja niin kävikin. Kohtapuoliin, vuoden 1951 joulukuussa lehtitiskeille ilmestyi näytekappaleita uudesta lehdestä. Näin Suomen Aku Ankka-lehti on saanut alkunsa. Tuolloisen Aku Ankka ja kumppanit-lehden suosio alkoi nousta, ja ilmestymisviivettä lyhennettiin puolesta kuukaudesta viikkoon. Lehdessä ilmestyi luonnollisesti Aku Ankka-tarinoita, ja onkin lähes yksinomaan Akkarin ansiota, että Aku Ankka saavutti suuren suosion Suomessa. Suomalaiset ovatkin nykyään kaikista hullaantuneimpia Akuun. Myös julkaisujen määrää alettiin kasvattamaan, ja vuodesta 1970 ilmestyneen Aku Ankan taskukirjan ansiosta suomalaiset saatiin lopullisesti koukutettua Ankkaan. Siitä syntyi myös monia muita julkaisuja, kuten Aku Ankka-extra, Iines-lehti (joka kuitenkin vähän aikaa sitte jouduttiin lopettamaan) ja kaikenlaiset jalkapalloalbumit.

Vuonna 1969 Aku sai hyvin vastuuntäyden roolin, kun Guido Martina, Elisa Penna ja Giovan Battista Carpi loivat Taikaviitan. Akun sattumalta törmättyä Ruusulinnan haltijuuteen hän löysi sieltä Taikaviitan puvun. Alkuaikojen Taikaviittassa oli enemmän rikollisuuden kuin oikeudenmukaisuuden piirteitä. Tuohon aikaan Taikaviitta tunnettiin nimellä Kostaja, koska Aku yleensä kosti Taikaviitan puvussa vanhat kaunansa mm. Roope-sedälle ja Hannu Hanhelle. Myöhemmin Taikaviitasta tuli oikeuden lannistamaton ja vankkumaton puolustaja. Pelle Peloton on yksi niistä harvoista henkilöistä joka tuntee Taikaviitan henkilöllisyyden, muta tarpeen vaatiessa hän saa Unohda Kaikki-pillerin nieluunsa. Pelle rakentelee myös Taikaviitalle kaikenlaisia erikoisvälineitä, jollaisia hän mahtaa tarvita puolustaessaan oikeutta työväreiltä.

Akulla on monia mieltymyksiä, kuten laistaminen työstä, riippumatossa torkkuminen, Sihi-juoman juominen, jalkapallon katsominen ja muunlainen sohvaperunointi. Aku on perso makealle sekä erittäin innokas lomailija, ja haluaa aina matkustaa eri paikkoihin. Nämä asiat ovat tietysti kehittyneet lamakauden johdosta, joka seurauksena Aku on alkanut ottaa elämästä kaiken irti. Nykyään, varsinkin Rodolfo Ciminon sarjoissa asia on kuitenkin täysin toisinpäin. Aku sulkee verhot aina kun Roope-setä kulkee ohi, koska hän pelkää Roopen kutsuvan hänet uusiin seikkailuihin, tai mikä pahinta: piipahtaa päivälliselle.

Akulla on todella vilkas työelämä, muunmuassa Kattivaaran margariinitehtaassa työskenteleminen ja Roopen kolikonkiillottajana toimiminen. Aku on myös toiminut käkikellon käkenä, leipurina ja muuttomiehenä. Käytännössä siis kaikkea aapisnitojasta öylättileipuriin.
Aku aloitti elämänsä laiskottelijana, mutta siirtyi ensimmäisissä sarjakuvissaan lehtimiehen hommiin. Siinäkin tosin Aku teki kolttosia, joita Mikki nuhteli, mutta lupaava alku kuitenkin työelämälle. Aku toimi varhaisaikojen piirretyissä mm. rakennusmiehenä, metsästäjänä ja tietysti myös natsien palvelussa. Aku on kehittynyt siis hanttihommia tekevästä laiskurista melko nopeasti monisarkaiseksi työntekijäksi. Aku ei tosin saa kovin kaksista palkkaa nykyisistäkään töistään, mutta alan vaihtuessa hän on useimmiten pyrkinyt lopussa takaisin alkuperäiseen työhönsä. Itse luulisin, että Aku on omiaan Kattivaaran margariinitehtaalla.

Akulla on ollut monia sukulaisia alusta alkaen, mutta virallisimman (ja eniten kritisoidun) sukupuun teki yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja Don Rosa. Se sai suurta kritiikkiä ankkafanien keskuudessa, jotka sanoivat, ettei sukulaissuhteita saa noin vain muuttaa. Sukupuussa näytettiin, että Mummo Ankka oli täysin toisesta sukuhaarasta kuin Roope-setä, että Roope onkin oikeasti Akun eno ja Hortensia MacAnkka Akun äti, ja että Aku on ankanpoikien eno. Kuitenkin myöhemmin ajan kuluessa (ja Rosan maineen kasvaessa) kritisoijatkin hyväksyivät sen, että Rosa oli tehnyt virallisen sukupuun, jota kuului noudattaa. Entisaikoinanhan luultiin, että Mummo oli Akun äiti, vaikka hän olikin oikeasti Akun isoäiti.

Italialaiset kehittivät lapsuuden aikaisen Akun, Pikku-Akun, vuoden 1998 tienoilla. Siellä Pikku-Aku on jo niin suosittu, että lapsitähti on saanut oman lehtensä. Pikku-Aku-tarinat poikkeavat tunnetusta Akun historiasta siinä määrin, että nuo tarinat, ja käsittääkseni koko Pikku-Akun maailma ja on luokiteltu eri universumiin, mutta Italialaiset Pikku-Akut ja suomalaisen Kari Korhosen Pikku-Akut ovat tyystin erilaisia niin ympäristöltään kuin luonteeltaankin. Korhosen tarinoissa Aku asuu suht'pienessä maalaiskylässä Mummon huoltamana. Pikku-Aku käy Ankanpään ala-astetta, jossa hän on myös ystävystynyt parhaan ystävänsä Vekan kanssa. Akun ei-niin-hyvä-ystävä on Kuuno Kaakkuri, josta monet sotkut ovakin yleensä saaneet alkunsa. Pikku-Aku on mestari ritsankäytössä ja monissa muissakin kolttosten tekemisessä, mutta pohjimmiltaan hän on hyväsydäminen pikkulapsi. Tuo saatiin jo nähtyä eräässä Korhosen tarinassa, jossa Aku on alkanut kävelemään unissaan, ja Superpiltin roolissa alkanut korjailemaan päivän aikana tehtyjä tihutöitä. Suomen (ja koko Pohjoismaiden) Pikku-Aku on, kuten sanottu, tyystin erilainen Italian Pikku-Akun kanssa. Italiassa mm. Kuuno Kaakkuri on Akun ystävä (tietysti eri nimellä) ja perso kaikenlaiselle makealle, ja sen lisäksi Pikku-Akulla on muitakin ystäviä. Tarinoita ei sen lisäksi rajoita kylän raja, vaan Pikku-Aku kavereineen ovat mm. seikkailleet Korvatunturilla ja eksyksissä metsässä. Suomessa Pikku-Aku kertoo pelkistä arkipäivän kommelluksista, mutta Italiassa se alkaa mennä yli rajojen. Ennen Pikku-Aku-tarinoita tehtiin aikaista enemmän, nyt ei Akkarissa olla nähty pitkään aikaan Pikku-Akua.

Akun luonne on kokenut kenties eniten muutoksia vuosien aikana: lyhytfilmien alkuaikoina Aku oli riidanhaluinen pikku ruipelo, mutta sisarenpoikien ilmaantuessa Akusta on tullut yhä yritteliäämpi (mutta epäonnistuvaisempi) ja huolehtivaisempi. Sarjakuvissa Akun kekseliäisyyskin on kasvanut, kuten Carl Barksin tarinoissa helposti huomaa. Italialaisten astuessa kuvioihin 40-luvun paikkeilla Akun luonne muuttui entistä äkkipikaisemmaksi ja aggressiiviseksi. Amerikassa noudatettiin tietysti kilttiä Barks-kaavaa aina Don Rosan tuloon asti vuonna 1987. Yhdysvaltalainen monilahjakkuus muutti Akun luonnetta lähinnä Roope-sedän kiusoittelijaksi ja ainaiseksi kömpelykseksi, mutta muuhun se ei muuttunut. Italiassa oli oma mestari 50-, 60-, 70-, ja 80-luvuilla. Romano Scarpa oli ensimmäisiä ankka-piirtäjiä, jotka kehittelivät oman tyylinsä arjakuvien piirtämiseen. Scarpan Aku on esim. pulskempi ja littanapäisempi normaaliin verrattuna. Scarpan tyyli kehitti monia matkijoita, kuten niinikään italialaisen Giorgio Cavazzanon, joka kehitti nk. kolmannen polven piirrostyylin, joka sekin sai monet italialaiset matkimaan. Nykyään Cavazzano on yksi tunnetuimmista elossa olevista ankkapiirtäjistä. Vanhan koulukunnan rehtori Guido Martina tunnetaan eritoten, paitsi Taikaviitan luojana, myös täysin älyvapaista käsikirjoituksista. Hyvä esimerkki on Aku Ankan taskukirjassa 63, jonka kaikki kolme pitkää tarinaa ovat kyseisen herran käsikirjoittamia. Aku Ankka levisi Etelä-Amerikkaan jo 50-60-luvulla, ja yksi menestyneimmistä Aku Ankka-piirtäjistä on Chileläinen Victor Arriagada Rios, tunnettuna paremmin nimellä Vicar, joka lisäsi Akun seikkailunhaluisuutta piirroksissaan.
Nykypäivän Aku on luonteeltaan hyvin kirjava, johtuu varmaan suurimmilta osin eri maiden ja mantereiden kehittelyistä, mutta kaikki ovat yhtä lailla päätyneet, yllättävää kyllä, melko samantyyliseen luonteeseen.

Aku Ankkaa ovat vuosien saatossa piirtäneet sadat ja taas sadat piirtäjät eri maista ja maanosista. He ovat kehittäneet oman tyylinsä, jotta ihmiset voisivat tunnistaa kuuluisan piirtäjän piirrokset. 40-luvulla ei sitä vielä ollut, mutta 50-luvulle tultaessa tyylittelijöitä oli jo monia. 60-luvulla elettiin piirtäjä pulaa, ja niin palkkalistoille laitettiin useita epäpäteviä piirtäjiä, jotka kustantaja oli näyttänyt valinneen sattumanvaraisesti puhelinluettelosta. 60-luku oli Akun lama-aikaa, mutta 70-luvulla käyrät alkoivat taas nousta uusien hyvien piirtäjien tullessa mukaan. 80-luvulla monet hyvät piirtäjät, kuten argentiinalainen Daniel Branca olivat huipussaan ja 90-luvulle tultaessa piirtäjiä oli jo monia satoja. Samalla kehittyi kolmannen polven piirrostyyli ja ensimmäiset suomalaiset, Kari Korhonen ja Jukka Murtosaari, liittyivät kustantajayhtiön palkkalistoille. 2000-luvun Aku Ankalla ei ole enää mitään hätää, sillä vaikka suurimmat mestarit ovatkin jo kuolleet, piirtäjiä tulee silti yhä enemmän useissa maissa sijaitsevien Disneyn sarjakuvapiirtämis-oppilaitosten ansiosta.

Yhteenveto: Aku on sarjakuvasankari vailla vertaa. Aku on noussut hyvin pikku laiskottelijasta sarjakuvahahmojen kärkikaartiin. Hän on luonteeltaan hyvin eäonninen, mutta jatkuva yrittäminen on saanut silloin Akun onnistumaan. Monet piirtäjät ovat piirtäneet Akua, hänestä on tehty monia julkaisuja, joita taas ilmestyy monissa maissa. Kukaan ei tiedä syytä akun menestymiseen, mutta yksi asia on varma:
Aku on sellaisenaan hyvä kuin nyt on.

Kysyisin vain, että milloin VM-nettisivut aukeavat?