Keskustelujen arkisto

Spoiler? Muuten ei taideta laskea.

Viimeistään huomenaamulla sitten ohitetaan Vankka. :^D

En päässyt iltapäivällä kirjoittamaan, sillä netti ei jostain kumman syystä toiminut. Ärsyttää. Onneksi nyt toimii, joten tässä päivitetty ja pidennelty viestini.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Aku Ankka on tavattoman epäonninen, ainainen epäonnistuja ja ikuinen kakkonen. Ankkalinnassa on paljon vastakohtia (kuten Roope (rikas) <-> Aku (köyhä)). Näinpä Carl Barks keksi luoda myös näille Akun epäonnistumisille vastakohdan - Hannu Hanhen.
Hannu Hanhi on Aku Ankka -universumin suosituimpia ja toisaalta myös vihatuimpia hahmoja. Hän on ärsyttävä, onnekas ja ylimielinen hanhi.

Hannu teki debyyttinsä vuonna 1948 tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tarinassa Aku oli lyönyt Hannun kanssa vetoa siitä, että Aku pystyy talven kylmimpänä päivänä uimaan jäätyneessä Karhujärvessä. Muuten Hannu saisi Akun talon omistukseensa. Aku ei onnistunut uroteossaan kovasta yrityksestä huolimatta. Sitten kuitenkin paljastui, että myös Hannu oli myös lyönyt Akua vastaan vetoa pystyvänsä juomaan 2 gallonaa sitruunamehua (määrästä on erilaisia käännöksiä), panoksena äsken mainittu Akun talo. Koska Hannukaan ei onnistunut haasteessa, sai Aku heti kotinsa takaisin. Kertomus on hauska, Barksin kuvitus on omaa luokkaansa (kuten aina), ja turhaa monimutkaisuutta ei ole.
"Se parhaiten nauraa" julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952.

Hannu oli heti ensimmäisestä tarinastaan lähtien ilkeä keikari. Nykyään hänet tunnetaan hyväonnisuudestaan - se on piirre, joka ei ilmaantunut hänelle aivan heti. Hannu on käsittämättömän onnekas, ja maailman onnekkain hanhi. Tuuri on ehdottomasti ensimmäinen asia, johon Hannu yhdistetään. Hannu on myös laiska, eikä halua tehdä työtä. Hän saa kaiken tarvitsemansa onnella. Rahaa Hannulla ei juurikaan yleensä ole, mutta kun hän sitä tarvitsee, sitä tippuu vaikka taivaasta. Yleensä Hannu saa kaiken tarvitsemansa arvonnoista ja muista vastaavista.
Vaikka Hannu karttaa yleensä työtä, kauan sitten hän on kuitenkin tehnyt sitä, jota hän häpeää paljon. Hän säilyttää työstä saamaansa palkkaa visusti kassakaapin syövereissä, eikä halua kenenkään tietävän asiasta tai itsensä muistelevan sitä.
Keikarimaisuudessaan Hannu on todella ärsyttävä. Kukaan ei pidä hänen onnestaan ja ylimielisestä tyylistään. Myös ärsyttävyyskin on siis Hannun luoteenpiirre.
Hannu tylsistyttää monet pröystäilevillä puheillaan ja jaarittelullaan. Usein esitetään, ettei hänellä ole myöskään lainkaan älynlahjoja, mutta se vaihtelee tarinoittain.

Hän pukeutuu luonteenpiirteidensä mukaisesti, erittäin tyylikkäästi ja hienostellen. Hänellä on (useimmiten vihreä) takki, keikarimainen harmaa hattu, siniset (tai joskus vihreät) nilkkaimet, sekä punainen rusetti. Don Rosa ja Carl Barks (sekä muutamat muut, kuten Daan Jippes) piirtävät/piirsivät Hannulle silloin tällöin kävelykepin, joka korostaa Hannun luonnetta entisestään. Keppi on ruskea ja siinä on keltainen hohtava nuppi.
Toisin kuin suurimmalla osalla muista ankkamaailman hahmoista, Hannulla on erittäin selkeästi näkyvä tukka. Hannun tukka on keltainen, ja hiukan kihara. Tukan etualalla on muhkea kiehkura.
Vuodenajat, sää ja lämpötila eivät vaikuta suuremmin hannun pukeutumiseen. Pakkasessa hänellä on päällään suurin piirtein sama varustus kuin muissakin ilmanaloissa. Tosin korvalappuja hänon käyttänyt silloin tällöin ainakin Barksin ja Rosan tuotannossa. Juhlissa hän käyttää joskus smokkia, frakkia tai muuta pukua.
Hän vastaa kooltaan ankkoja. Hannun ensimmäisessä tarinassa Barks piirsi kuitenkin hänet Akua isommaksi, hanhethan ovat ankkoja kookkaampia. Myöhemmin koko muuttui - kustantajan pyynnöstä - aavistuksen pienemmäksi. Muuten Hannussa ei vuosien varrella ole tapahtunut merkittäviä ulkoisia muutoksia.
Hannun nokka on pitempi, suurempi ja suorempi, kuin ankkojen. Se kapenee tyvestä alkaen ja on hiukan kolmikulmainen. Siinä ei ole samanlaista "kyhmyä", kuten Akulla ja Roopella.

Genealogisesti Hannu on Akun ja Touhon serkku. Don Rosan sukupuussa hänet esitetään Hjalmar Hanhen ja Dora Ankan poikana. Hannulla ei ole lapsia, eikä myöskään yleensä lemmikkejä.
Hannulla on tyttöystävä - Iines Ankka, jonka kanssa hän ei kuitenkaan ole naimisissa. Hannu on seurustellut Iineksen kanssa kuitenkin jo pitkään. Ongelmana on vain, että Iines seukkaa myös Akun kanssa. Hannulla ja Akulla onkin usein riitoja siitä, kumpi saa olla Iineksen kanssa. He yrittävät kilvan miellyttää Iinestä. Hannulla on suurta etua onnestaan. Hän voi viedä Iineksen lähes joka ilta hienostoravintolaan illastamaan, tai elokuviin tai teatteriin tai ajelulle upouudella autollaan. Hänen voittaessaan risteilyjä Karibialle tai Välimerelle, tai aurinkolomia vaikkapa Ankkapulcoon (ankallistettu versio Acapulcosta, kalliista lomakohteesta Meksikossa), hän kutsuu useimmiten Iineksen mukaansa.
Hannu seurustelee silloin tällöin myös muiden naisten kanssa, mutta yleensä ne suhteet jäävät lyhyiksi. Hannu on esimerkiksi rakastunut taskukirjassa 290 Miljaan, joka paljastuikin Hannua hyväksi käyttäväksi Millaksi. Kaiken kaikkiaan Hannun muut naissuhteet ovat yleensä epäonnistuneita. Usein Hannu onnistuu myös tylsistyttämään naiset jatkuvalla rehvastelullaan ja tylsällä jaarittelullaan. Iineskin vihastuu usein Hannulle, sillä ei erityisemmin pidä hänen ainaisesta onnekkuudestaan ja tylsyydestä.
Sukulaistensa ja Iineksen lisäksi Hannulla ei ole liiemmin ystäviä. Silloin tällöin hän valitteleekin yksinäisyyttään.

Hannulla on usein pieniä ongelmia onnensa kanssa. Joskus hänen onnensa katoaa mystisesti (mutta ilmaantuu myöhemmin takaisin). Joskus hän on mielestään liian onnekas, ja haluaisi kovaa onnea voidakseen kokea myös epäonnistumisen.
Don Rosan esitti tarinassa "Kolmoistikliaisen merkki", että aina syntymäpäivinään Hannu olisi kamalan epäonninen. Tämä on täysin Don Rosan itse keksimä lisäpiirre. Kyseisessä kertomuksessa tämäkin asia kuitenkin korjaantui.
On myös esitetty, että vain epätodennäköisyys on Hannun puolessa. Kun Hannu löikin arvonnassa eräässä Don Rosan tarinassa mielettämällä määrällä arpoja vetoa Akun yhtä arpaa vastaan, Aku vei voiton. (Tarinan nimi oli "Onnesta turtana", ja sen tekijä on Don Rosa.)

Hannu kuvataan usein maailman onnekkaimmaksi henkilöksi, mutta aina silloin tällöin hän saa haastajia. Kerran jos toisenkin Hanhivaarasta on ilmaantunut toinen erittäin onnekas henkilö, ja sen jälkeen Hannu ja tämä toinen tuurihaukka ovat kilpailleet vastakkain. Hannu vie useimmiten voiton.
Hannu ollaan kutsuttu myös jonkinlaisiin "Onnekkaiden olympialaisiin", joissa oli onnenmyyriä joka puolelta maailmaa.

Myös realistinen maailma on saanut Hannu Hanhesta eräänlaisia vaikutteita. Monia onnekkaita, kuten Ruotsin jääkiekkomaajoukkuetta, kutsutaan hannuhanhiksi.

Hannun onnekkudelle on kerrottu usein mitä erilaisimpia syitä. Usein onnen ajatellaan periytyneen Hannun onnekkaalta äidiltä, Doralta. Toisaalta hän sanoo usein syntyneensä onnellisten tähtien alla.

Yleensä Hannu-kertomusten loput ovat suhteellisen ennalta-arvattavia - Hannuhan se voittaa.
Mutta aina tulos ei ole kuitenkaan Hannun kannalta täysin odotettu. Barksin "Kilpapurjehdus Etelämerelle" ("Race of the south seas") on oiva esimerkki. Hannu ja Aku lähtevät kilvan etsimään ja pelastamaan Tyynellemerelle kadonnutta Roopea. Hannu on ensimmäisenä Roopen luona, mutta sitten selviääkin, että Roope ei todellakaan halunnut itselleen pelastajaa --> Aku pelastaa nahkansa ja Hannu saa kokea Roopen vihan.
Toki toisaalta usein Hannu myös onnistuu täydellisesti. Kertomuksessa "Kolmoistikliaisen merkki" Hannu saa itselleen ympärivuotisen onnen ja hänen toiveensa täyttyvät, kun Aku jää kuin nalli kalliolle.
Ison poikkeuksen tekevät Iines -tarinat, joissa Aku onnistuu Hannua paremmin jopa todella usein! Iines rakastaa Aku -ressukkaa, joka kokee jatkuvasti kovan onnen kolhuja, ei Hannua, jota onni suosii jatkuvasti.

Hannun onnenpotkujen kirjo on laaja. Hän käy usein päiväkävelyillä. Poiketessaan liikkeisiin, Hannu on lähes aina vaikkapa kymmenes tuhannes asiakas, ja saa hienon palkinnon. Hannulla on autotalli täynnä palkintoja. Useimmat niistä ovat täysin turhia, ja joitain hienojakaan kapistuksia hän ei ikinä käytä. Hannu on jopa melko pettynyt siihen, että hänellä on niin paljon tuuria, sillä hänen täytyy koko ajan rampata ovella vastaanottamassa palkintoja.
Hannulla käy onni jokaisessa tilanteessa. Hänen halutessaan käsiinsä kartan, se tupsahtaa hänen eteensä. Jopa kun Hannu haluaa epäonnea, hänelle sellaista suodaan!
Kenties uskomattomin onnenpotku (ainakin Suomen Aku Ankan toimituksen mielestä) oli seuraavanlainen otos tarinasta "Hondorican salaisuus". Aku oli repinyt aarrekartan, jota Hannu myös tavoitteli, ja heittänyt sen joen virtaan. Samaan aikaan Hannu oli kävelemässä joen varressa, ja virta kokosi kartan palaset yhteen kuin palapelin, niin että Hannu saattoi helposti lukea sitä.

Hannu on melko suosittu hahmo, vaikkei olekaan kovin syvällinen. Hänestä on tehty tuhansia (yli 3 000) tarinoita, eli huomattavasti vähemmän kuin ankkauniversumin päähahmoista (Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, Roope, Iines ja Pelle), mutta Hannua on kuitenkin käytetty paljon enemmän kuin monia muita ankkamaailman yleisiä hahmoja (esimerkiksi Mummo, Touho, Sudenpennut ja Kroisos). Hannua käsikirjoitetaan kaikissa maailmankolkissa suhteessa muihin hahmoihin melko saman verran. On paljon hyviä Hannu -tarinoita, mutta useimmat niistä ovat vanhan toistoa. Samat juonikaavat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen - Hannu menettää onnensa, mutta kappas vain, yhtäkkiä hän saa sen takaisin.

Englanniksi Hannu Hanhea nimitetään nimellä Gladstone Gander (Gander tarkoittaa hanhea, Gladstone on melko harvinainen englantilainen nimi. Se tarkoittaa iloista kiveä.). Italiaksi Hannua kutsutaan nimellä Gastone, ruotsiksi nimellä Aleksander Lukas, ja saksaksi nimi on Gustav Gans. Tanskan kielellä Hannua nimitetään nimellä Faetter Hojben. Lempinimeä Hannulla ei ole.

Eri käsikirjoittajien Hannu Hanhilla on melko isoja eroja.
Barks ei miltei ikinä piirtänyt Hannua ilman vastaparia Akua. Heillä oli aina jokin kilpailu - kenties he olivat lyöneet vetoa, kenties he etsivät kilvan aarretta, kenties he havittelivat jotakin palkintoa. Näissä kertomuksissa Hannulla on yleensä koko tarinan läpi onnea, mutta lopussa Aku vie voiton (esimerkiksi juuri aikaisemmin mainitsemani "Kilpapurjehdus Etelämerelle" on mainio esimerkki).
Uudemmissa kertomuksissa Hannussa on välillä tehty itsenäisempi hahmo. Kertomuksissa kuvataan välillä pelkästään Hannun elämää eikä vastakkainasettelua Aku-Hannu ole. Uudemmissa tarinoissa Hannu kuvataan usein tyhmänä kuin saapas (ei toki aina). Barks piti Hannua älykkyydeltään aivan Akun veroisena.
Don Rosa ei käytä kertomuksissaan kovin usein Hannua Hanhea. Ainoastaan kertomuksissa "Ankkalinnasta Lillehammeriin", "Onnesta turtana" ja "Kolmoistikliaisen merkki" Hannu on pääosassa. Kertomuksessa "Ankkalinnasta Lillehammeriin" on käytössä tuttu Barksin vastakkainasettelu. Hän tavoittelee Ankkalinnan talviolympiaedustusta kilvan Akua vastaan. Onni on hänelle myötäinen, mutta paikkaa ei kuitenkaan haluta myöntää hänelle pelkän viuhkan varjolla, joten Aku voittaa edustuksen. Tuttu tilanne - Hannu pärjää, mutta Aku vie voiton.
Jostain kumman syystä pidän henkilökohtaisesti eniten Giorgio Cavazzanon piirtämistä Hannu -tarinoista. Ne ovat graafisesti usein erittäin humoristisia ja älykkäitä.

Useat Disneyn hahmot ovat melko opettavaisia. Esimerkiksi Aku Ankka on epäonnistumisistaan huolimatta aina sinnikäs. Hannu ei opeta mitään muuta kuin laiskuutta, sillä pärjää pelkällä tuurilla. Kuitenkin hän usein vie voiton vaikka onkin ilkeä. Yleensähän paha saa palkkansa viimeistään lopussa. Hannu poikkeaakin tietyllä tavalla monista muista Ankkalinnan hahmoista.

Hannua esiintyy sekä Aku Ankan taskukirjoissa, että Aku Ankka -lehdessä (sekä myös muissa ankkajulkaisuissa). Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että Hannua kirjoitetaan sekä Italiassa että muuallakin. Hannu -tarinoita nähdään kuitenkin ehkä eniten Taskareissa.

Hannu -tarinat ovat yleensä noin kymmensivuisia, tai lyhyempiä hupailuja. Hannusta on vaikea saada pitkiä tarinoita, tai tällöin kertomukseen tarvitaan myös runsaasti muita hahmoja. Hannun luonne on melko yksiulotteinen, ja siksi hän ei taivu kovin moniin rooleihin, kuten Aku. Hannu on hauska hahmo, ja häntä on mukava tavata aina välillä. Mutta on selvää, että hän olisi aivan liian yksitoikkoinen ilman muita hahmoja seuranaan. Hän ei siis missään nimessä sopisi tarinoihin päähahmoksi.

Yhteenveto: Hannu Hanhi (englanniksi Gladstone Gander) on Disney-sarjakuvissa esiintyvä äärimmäisen onnekas, keikarimainen ja ilkeä hanhi. Hän on Aku Ankan serkku ja esiintyy useimmiten tämän kanssa. Hannu teki ensiesiintymisensä vuonna 1948 kertomuksessa "Se parhaiten nauraa..." . Hannu seurustelee Iineksen kanssa, mutta hänellä on välillä myös muita naisystäviä. Tarinoita Hannusta käsikirjoitetaan ja piirretään ympäri maailmaa. (Jatkuu...)

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi

Hannu Hanhi on yksi suosituimmista Disney-hahmoista. Jotkut pitävät Hannusta, kun toiset taas eivät. Pääsyy tähän hajontaan löytyy hänen ärsyttävästä luonteestaan ja leuhkuudestaan.

Carl Barks on luonut Hannun 40-luvun lopulla ja tämä onnekas hanhi teki ensiesiintymisensä tarinassa "Se parhaiten nauraa...". Tämä tarina vetää hyvin lukijoita puoleensa, sillä tarina on mielenkiintoinen, eikä kovinkaan ennalta-arvattava. Tarinassa Hannu ilmestyy Akun kotiovelle ja vaatii Akua täyttämään lupauksen, jossa Akun pitäisi uida eräässä järvessä keskellä kylmää talvea. Muuten Hannu saa Akun asunnon omakseen. Mutta pian myös Hannu joutuu "pulaan" kun Hannu oli lupautunut juomaan 10 litraa mehua tunnin aikana.Tämä Hannun ensiesiintymistarina julkaistiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja se julkaistiin uudestaan vuonna 2008 Aku Ankka-lehdessä. Tämänkaltaisia Hannu-tarinoita ehkä kaivattaisiin lisääkin, sillä kyseinen tarina oli varsin hauska ja mielenkiintoinen. Barks loi Hannun melko onnekkaaksi, muttei kuitenkaan sellaiseksi, jolla aina menisi kaikki aivan täydellisesti. Ensiesiintymisessään Hannu oli vähän samanlainen kuin nykyäänkin, tosin hän oli vähän ankkoja (esim. Akua) pidempi, ja vaatetuskin oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna.
Carl Barksin Hannu oli vähän erilainen, kuin monien muiden taiteilijoiden Hannut. Barksin tarinoissa Hannu oli toisinaan ärsyttävä, muttei aina. Nyky-tarinoissa Hannu on vieläkin ärsyttävä. Barksin Hannussa oli joitakin huonoja puolia, mutta ne olivat melko vähäisiä, esim. Barksin Hannu oli ajoittain vähän tylsä. Eräs mahtava Carl Barksin Hannu-tarina on kilpapurjehdus etelä-merelle. Tämä tarina on aika vanha eikä Hannun ulkonäkökään ole nykyisenlainen. Tarinassa Aku ja Hannu ottavat mittaa toisistaan purjehtimalla etelämerelle. Huhujen mukaan Roope oli kadonnut etelämerellä kovan myrskyn seurauksena, ja Aku sekä Hannu päättivät lähteä etsimään Roopea. Heillä oli myös kisa, että kumpi löytää Roopen ensin. Hannu tuli ajatelleeksi, että Roope olisi hänelle hyvin kiitollinen, mikäli tämä pelastaisi hänet. Lopulta Aku ja Hannu lähtevät purjehtimaan kohti etelämerta. Hannun onni näyttää ratkaisevan voiton Hannulle ja hän pääseekin lopulta ensimmäisenä perille, mutta Roope ei ilahdukkaan nähtyään Hannun. Hän halusi olla rauhassa, näkemättä sukulaisiaan. Tarinassa Roope sanoo vetävänsä Hannun nimen yli testamentistaan, mutta tämän jälkeenkin Hannun nimi on aina välillä vilahtanut testamentissa. Tämä johtunee siitä, että tarinoihin saadaan lisävärikkyyttä tällä keinolla. Tarinassa Hannulla kävi ajoittain erinomainen tuuri, mutta hyvä tuuri ja liika ylpeys lopulta kostautuivat lopussa. Tämä on tyypillistä myös monissa muissakin Hannu-tarinoissa.
Hannun ulkonäkö on vähän muuttunut vuosien varrella, ja 50-luvulla Hannun pituutta lyhennettiin ja pään muotoa yms. hiottiin. Barkshan loi Hannun isommaksi, kuin Ankat, sillä ihan oikeaaskin leämässä hanhet ovat Ankkoja isompia. Kuitenkin Barksia vaadittiin muuttamaan Hannun kokoa pienemmäksi. Myös hänen vaatetuksensa muuttui. Nyky-Hannu on siis Ankkojen kanssa samankokoinen. Hannun pää muistuttaa ulkonäöltöön melko paljon Ankkojen päätä, mutta hänellä on päässään kellertävät hiukset. Nokka Hannulla on melko erilainen Ankkoihin verrattuna. Se on ehkä vähän kapeampi, ja muutenkin vähän erinäköinen, tosin nokka on väriltään oranssa, niin kuin Ankoillakin.
Nykyisen Hannun pukeutumistyyli on vähän pröystäilevä, ja toisinaan myös huomiotaherättävä. Usein Hannu pitää päässään hattua, joka on väriltään harmaa, tai joskus jokin muu. Hannu käyttää nilkkaimia, jotka ovat yleensä harmaat tai siniset. Välillä hänellä on mukanaan myös kävelykeppi, joka tuo Hannulle arvokkuuden näköisyyttä lisää. Varsinkin Carl Barksin tarinoissa Hannu käyttää kävelykeppiä, sillä vielä tuohon aikaan se oli nykyistä ajankohtaisempaa. Hannulla on päällään myös paita, jossa on napit, sekä paidan päällä takki, joka on usein vihreä. Takki on melko juhlallinen. Ainakin Barksin vanhemmissa hannu-tarinoissa Hannun takki on ollut väriltään musta. Myös rusetti Hannulla voi välillä olla. Hannulle on hyvin tärkeää, että hän näyttää aina hyvältä, eikä hän voi sietää, jos esim. hänen hiuksensa ovat jotenkin oudosti. Eräässä hannu-tarinassa Hannun eräs hiuskiehkura törrötti rumasti hänen kampauksessaan, joten Hannu ei voinut edes käydä ulkona.

Hannun onni on todella satumainen. Joissakin tarinoissa Hannun kerrotaan syntyneen onnellisten tähtien alla, jonka vuoksi hän on hyvin onnekas. Tätä selitystä Hannun onnelle on käyttänyt ainakin Carl Barks. Mutta myös joitakin muita käsityksiä asiaan liittyen on, esim. Don Rosan versio Hannun loistavasta onnesta on varsin omalaatuinen ja ainakin vähän aidon tuntuinen. Don Rosan tarinassa "Kolmoistikliaisen merkki" sanotaan, että Hannu on perinyt loistavan onnensa omalta äidiltään, Dora Ankalta. Kun Mummo Ankka odotti lastansa Doraa, niin niihin aikoihin eräs Mummon miehen, Hepsun, palkkaama maalari maalasi Mummon ja Hepsun tilan ladon seinät. Maalari maalasi latoon tikliaisen merkin, joka toisi Mummon suvulle hyvää onnea. Toiselle puolelle latoa tämä maalari maalasi samaisen merkin väärinpäin. Ladon takaosassa olleen merkin tulisi pitää huono onni takanapäin. Nämä taikamerkit todella pitivät lopulta paikkaansa ja Hannun äidistä, Dorasta tuli varsin onnekas. Eli hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, ainakin Rosan mukaan. Välillä on vain mukavaa jos Hannu on onnekas, mutta toisaalta välillä Hannu + onni ovat huono yhdistelmä. Ensinnäkin Hannu on ärsyttävä kerskailija juuri onnensa ansiosta, sillä vaikka hänelle näyttäisi käyvän huonosti, niin aina onnetar tulee auttamaan. Hannua on sanottu joissakin tarinoissa Onnettaren kultapojaksi. Hän kuvittelee usein olevansa paras kaikessa, ja että muut olisivat huonompia. Hannu-tarinoissa on tyypillistä, että Hannu voittaa paljon palkintoja, tai joitakin muita asioita. On tyypillistä että Hannu on esim. ruokakaupan 1 000 000 asiakas, tai huoltoaseman päivän ensimmäinen asiakas ja tästä hyvästä hän saa jonkin hienon palkinnon. Näitä tämäntyyppisiä onnenpotkuja on nähty Hannu-tarinoissa jo melkeinpä alusta lähtien. Muutaman kerran Hannu on jopa kyllästynyt hyvään onneensa, esim. eräässä tarinassa hän ei saanut hetken rauhaa edes omassa kodissaan. Aina joku soitti ovikelloa, tai puhelin soi uuden voiton takia. Hannulla ei yleensä ole pahemmin mitään onnekaluja, mutta nähdessään nelilehtisen apilan, Hannu uskoo että jonkin onnenpoutku tulee pian tapahtumaan, ainakin jos hän poimii apilan ja ottaa sen itselleen. Hyvän onnensa takia Hannu on joissakin tarinoissa varsin taikauskoinen. Joskus hän tekee tityt rituaalit jotta häntä onnistaisi. Hannu myäskin uskoo (kuten monet muutkin Ankkalinnassa) onnettareen, joka päättää jokaisen henkilön onnesta. Hannu yrittääkin pitää onnettaren tyytyväisenä, jotta hänen hyvä onnensa säilyisi.
Hyvän onnensa ansiosta Hannu voittaa siis usein hienoja palkintoja. Joillekin voittamilleen palkinnoille Hannulla on käyttöä, mutta useimmat ovat hänelle itselleen melko turhia.
Hannun onnen määrä vaihtelee tarinasta toiseen. Joissakin tarinoissa hän on "vain" Ankkalinnan onnekkain henkilö, kun taas melko monissa tarinoissa häntä kutsutaan "maailman onnekkaimmaksi".
Toisinaan, varsinkin vanhemmissa Hannu-tarinoissa Hnuua on vainonnut huono onni hänen syntymäpäivänään. Nykyään tätä näkee tarinoissa todella harvoin.
Usein Hannu myös kilpailee Akun kanssa arpajaisissa. Useissa tarinoissa toistuu se, että Hannu ostaa vain yhden arvan ja Aku lähes kaikki muut arvat mutta siitä huolimatta hannu voittaa arpajaisten pääpalkinnon.
Don Rosan mukaan Hannun huono-onnisuus hänen syntymäpäivänään johtuu Aku Ankasta. Akun ja Hannun ollessa lapsia, Aku kiusasi Hannua hilaamalla Hannun koukulla ladon seinälle ja heittämällä Hannua mädillä kananmunilla. Hannun ollessa ladfon seinällä Akuun iski salama, joka iski myös Hannuun. Tuolloin Hannu sattui olemaan juuri sen väärinpäin olevan tikliaisen merkin kohdalla. Tästä siis johtuu Hannun huono-onnisuus hänen syntymäpäivänään.

Hannu ei ole kovinkaan älykäs hahmo, mutta hän ei tarvitse kovun suuria älynlahjoja, onnensa ansiosta. Joissakin tarinoissa Hannu ei sitten millään älyä, että esim. jokin naamioitunut joukko onkin oikeasti Karhukopla. Useimmiten (kun Hannulla menee hyvin) Hannu ei murehdi tulevia asioita, vaan hän elää päivän kerrallaan.

Hannu on siis luonteeltaan melko ärsyttävä, ja välillä myös melko laiska. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa tarinoissa Hannu vain makoilee esim. riippumatossa ja odottaa suurta onnenpotkua. Ainakin Carl Barksin tarinoissa Hannu on laiska. Hannu on työtön, mutta hyvän onnensa ansiosta pärjää ilman työtäkin. Hannu inhoaa kaikenlaista työntekoa, joten muutamissa tarinoissa esim. hänen talonsa on aika sotkuinen. Tosin ainakin kerran elämässään myös Hannu on joutunut tekemään töitä, ja tätä hän häpeää yli kaiken. Hannu on myös sanonut että hän ei mielellään toivo, sillä se saattaa jopa käydä työstä. Kerran Hannu kuitenkin toivoi, että taivaalta sataisi rahaa. Eräässä Barksin tarinassa Hannu voitti Ankkalinnan laiskin asukas-palkinnon. Joitakin hyviäkin puolia Hänen luonteestaan voi löytyä. Useimmille ihmisille Hannu on melko ystävällinen, ja joskus jopa avulias ja kohtelias. Monille kauniille Ankkalinnalaisnaisille Hannu flirttailee ja pitää seuraa. Toiset naiset ihastuvat Hannuun helposti, kun taas jotkut pitävät hannua lähinna inhottavana.

Hannu on Doran Ankan ja Hjalmar hanhen lapsi. Hannun on saanut hanhi-sukunimensä isältään hjalmarilta. Hannu on perinyt hyvän onnensa äidiltään, Dora Ankalta.
Aku ja Touho ovat Hannulle serkkuja. Touhon ja Hannun keskeiset välit ovat ihan ok, mutta Akulla ja hannulla on usein vihasuhde keskenään, Iineksen sydämen valloittamisen takia. Hannu ja Aku ovat vastakohtia toisilleen, ja luultavasti heidät alun perinkin luotiin toistensa vastakohdiksi, jotta tarinoihin saataisiin ääripäitä lisää.
Hannulla ei ole kunnon perhettä, eikä hänellä ole kovin montaa läheistä sukulaista. Kuitenkin esim. Mummo Ankka on Hannulle melko läheistä sukua (isoäiti) ja ainakin heillä on hyvät välit. Mummon kuollut aviomies Hepsu oli Hannun isoisä. Akun, tapaan, myös Hannu käy toisnaan Mummon maatilalla, sillä siellä Hannu voi rentoutua. Hannukin pitää kovasti Mummon leivonnaisista, mutta mitään töitä Hannu ei Mummon tilalla ole tehnyt juuri koskaan.
Roope Ankka ei ole mitään verisukua Hannulle, mutta joissakin tarinoissa Roope on väläytellyt että Hannu perisi koko Roopen suuren omaisuuden. Usein kuitenkin Aku on se hahmo, joka on perimässä Roopen rahat. Tämä harmittaa Hannua suuresti, ja osittain myös tästä johtuvat heidän ainaiset riitansa. Roope suhteutuu kuten Akuun, niin myös Hannuunkin vähän "varovaisesti". Roope on parissa ATP-tehtävässä käyttänyt Hannun onnea hyväkseen ja ainakin eräässä tarinassa Hannun agenttinimi oli I.L.O. 1. Tällöin Hannu neuvoi Akua ja Touhoa eräässä tehtävässä, jossa tarvittiin onnea. Hannusta on välillä siis suurtakin hyötyä, vaikkei muista hahmoista siltä usein tunnukaan.
Toisinaan Ankkalinnan kelmit käyttävät hyväkseen Hannun hyvää onnea. MM. Karhukopla on juuri tällainen. Hannun hyvän onnen avulla he saavat varastettua rahaa, tosin yleensä se sitten myöhemmin on kostautunut.

Hannu on usein hurmurimainen, ja täten yrittää saada jotain naista itselleen. Voisi sanoa, että Hannu on tässä aika hyvä. Hannulla on on/off-suhde Iinekseen. Eli välillä Iines ja Hannu seurustelevat, välillä taas eivät. Aku ja Hannu kilpailevat usein Iineksen suosiosta. Hannulla on apunaan tuuri, ja Akulla aitous. Usein Hannu ei saa Iinestä itselleen, sillä hänen hyväonnisuutensa on sen tiellä. Mutta jos Aku töpeksii pahasti, saattaa Iines helpostikin hypätä Hannun kelkkaan. Usein Hannu ja Aku ottavat mittaa toisistaan monilla eri tavoin, ja eräs tyypillisimmistä tavoista heille on erilaiset kilpailut ja kamppailut. Toisinaan molemmat käyttäytyvät Iineksen nähden niin typerästi, ettei Iines juuri silloin pidä kummastakaan. Toisinaan Akulla ja Hannulla saattaa olla ihan hyvätkin välit, ainakin silloin kun he eivät taistele Iineksestä. Eräässä tarinassa Aku ja Hannu olivat jopa ylimmät ystävykset, erään oudon tapahtuman takia. Monissa tarinoissa Hannun väliaikaiset naiset pitävät vain yhdestä asiasta Hannussa, ja tämä asia on Hannun hyväonnisuus. Usein Hannun naisystävät vain käyttävät Hannua hyväkseen, jotta itsekin saisivat osan hänen onnesta itselleen. Iines ei ole tällainen. Toisinaan Iines saattaa olla varsin mustasukkainen, kun Hannulla on joku toinen.

Hannu-tarinoita tehdään kyllä melko paljon, muttei niin paljon kuin esim. Aku -tai Roope-tarinoita. Hannu on hahmo, josta pystyy tekemään hyviäkin tarinoita, jos hän on päähenkilönä, mutta pienikin epäonnistuminen jossain kohtaa tarinan juonta saattaa huonontaa Hannu-tarinaa huomattavasti. Jos käsikirjoittaja osaa tehdä juonesta sopivan Hannun kaltaiselle hahmolle, voi tarinasta tulla varsin hyvä. Hannu kuvataan usein melko ärsttävänä tarinoissa, joissa hän on pelkkä sivuhahmo. Eräitä parhaimpia Hannun tekijöitä ovat varmaankin Carl Barks, Vicar ja muutamat italialaistaiteilijat. Carl Barks loi Hannun, ja jo tuolloin Hannu oli varsin hyvä hahmo, vähän ärsyttävä, muttei liian. Vicar osaa tehdä hyviä tarinoita hahmosta kuin hahmosta, eikä Hannukaan tuota hänelle suuria vaikeuksia. Ensinnäkin Vicar osaa piirtää Hannun juuri sellaiseksi, kuin pitäisikin. Eräs hyvä esimerkki Vicarin hannu-tarinasta on eräs tarina, jossa eräs Hannun ja Akun täti tulee vierailulle Hannun luo. Kumpikaan serkuksista ei pidä ollenkaan tädistä. Tarina on melko huumoririkas, ja tässä tarinassa hannussakin näkee humoristisia piirteitä. Hannulla on tarinassa melko isokin rooli, ja käsikirjoittaja on onnistunut tekemään Hannulle tarinaan yllättävän hyvän roolin, roolin suuruudesta huolimatta. Muutamat italialaisetkin osaavat piirtää/käsikirjoittaa hyviä Hannu hanhi-tarinoita, mainittakoon esim. Giorgio Cavazzano. Don Rosa on tehnyt varsin vähän Hannu-aiheisia tarinoita, mutta myös hänellä on lahjoja hyvän Hannu-tarinan tekemiseen. Sitten on vielä Heymansin veljekset, jotka mielestäni osaavat tehdä varsin hyviä tarinoita, joissa Hannu on mukana. Toisinaan heidän tarinoissaan Hannu on aika ärsyttävä, mutta muuten he osaavat piirtää/käsikirjoittaa Hannu-tarinoita ihan hyvin.
Hannu-tarinoita julkaistaan ehkä eniten Taskareissa, mutta toisinaan myös Aku Ankoissa. Mielestäni hannu-tarinoita ei tarvittaisi Akkareihin, sillä Akkareiden tarinat tulisi olla hyviä, sekä juoneltaan, että muutenkin rakenteeltaan ja usein Hannu-tarinat eivät täyty kaikkia tarvittavia kriteereitä.
Useimmiten tarinat, jossa Hannulla on suuri rooli, ovat pituudeltaan melko lyhyitä, noin 3-10 -sivun pituisia. Hannu on kuin luotu melko lyhyisiin tarinoihin. Hannu on hahmo, joka ei oikein sovi pitkiin seikkailutarinoihin, sillä hän on liian tylsä niihin, mutta Hannun huumori ei riitä yksisivuiseenkaan, joten tuo 3-10 sivua on aika sopiva.
Usein Hannu-tarinat rakentuvat Hannun hyvän onnen ympärille. Lähes jokaisessa Hannu-tarinassa onnella on aina jokin rooli tarinan juonessa. Tämä on mielestäni tärkeää kun Hannusta on kyse.
Välillä Hannu saattaa olla melko hauskakin hahmo, tosin melko harvoin. Kuitenkaan hän ei ole lähes koskaan haudanvakava.
Hannu-tarinoita on tehty melko paljon, ja useimmat niistä vähän toistavat itseään, eli monet ovat melko samanlaisia. Aina kuitenkin joku käsikirjoittaja keksii jonkun uuden juonen Hannu-tarinoihin, joten tulevaisuudessa, tullaan aina silloin tällöin näkemään aivan uudenkinlaisia hannu-tarinoita, vanhojen tuttujen lisäksi.

Myös todellinen maailma on ottanut vaikutteita Hannu Hanhesta. Usein jotakin onnekasta esim. urheilijaa tai jotain urheilujoukkuetta sanotaan Hannu hanheksi. Hannun onni on siis tullut varsin kuuluisaksi. Varsinkin suomalaiset puhuvat tästä hahmosta urheilun yhteydessä.

Hannu ei ole kauehan esimerkillinen hahmo, sillä hän on itsekäs ja laiska, joten Hannusta ei kannata ottaa oppia, eivätkä kovin monet olekaan ottaneet. Sarjakuvamaailmassa ei kaivata kovin paljoa lisää Hannun kaltaisia hahmoja.

Hannu hanhi on englanniksi Gladstone Gander. Hannun englanninkielinen nimi on vähän outo, varmaankin johtuen Carl Barksista, joka on luonut Hannun. Hannun etunimi Gladstone tarkoittaa suomeksi iloista kiveä. Hannulla on myös muitakin nimiä, italialksi Hannu on Gastone Paperone, ruotsiksi Alexander Lukas ja tanskaksi Faetter Hojben. Hannun nimi siis kuulostaa eri kielinä sanottuna hyvinkin erilaiselta.

Joissakin tarinoissa Hannu on ottanut yhteen jonkun toisen onnekkaan henkilön kanssa, mutta ainakin yleensä Hannu on päihittänyt muut onnekkaat henkilöt. Hannu ei ikinä tykkää tilanteista, jolloin hänen parhaimman onnensa asema on uhattuna. Muutamissa tarinoissa Aku on ollut väliaikaisesti hyväonninen ja tämähän kismittää Hannua aivan vietävästi. Näissä muutamassa tarinassa Hannu oli kateellinen Akulle. On myös käynyt niin, että Hannun ja jonkin toisen henkilön onnet ovat vaihtaneet paikkaa/henkilöä esim. salamaniskun seurauksena. Eräässä taskaritarinassa Hannulla oli kova vastustaja, jonka onni oli lähes yhtä hyvä kuin Hannun ja lopulta hän jopa voittikin kisan, jonka he kävivät. Tosin tuo ei Hannua haitannut, sillä kisan voittaja joutui tekemään rasittavia töitä. Hannu siis on usein varsin onnekas jopa hävitessään.

Muilla hahmoilla on yleensäö tärkeä rooli Hannu-tarinoissa. Barks tehdessään tarinoita ei melkeinpä koskaan laittanut Hannua tarinan selväksi päähenkilöksi vaan esim. Aku Ankan. Kuitenkin hän nosti Hannun melko hyvin esille, eikä jättänyt häntä aivan varjoonkaan. Myös monet muut, ihan nykyäänkin, tekevät samoin, mutta toki poikkeuksiakin löytyy.

Hannu on toisinaan melko yksinäinen. Hänellä ei ole montaakaan sukulaista, eikä myöskään lapsia. Jossain tarinassa Hannulla on ollut jokin lemmikki, mutta kaikki hänen lemmikkieläimensä ovat olleet hyvin väliaikaisia. Kuitenkin yksinäisyydestään huolimatta Hannu on melko seurallinen Ankka, ja tarpeen tullen pitää seuraa vaikka kivelle.

Omasta mielestäni Hannu on ihan keskinkertainen, tai vähän sen yläpuolella oleva hahmo. Omasta mielestäni hannu ei ole yhtä ärsyttävä, kuin mitä "suuri kansa" sanoo. Tosin joskus Hannun käytös on kyllä aika rasittavaa. Mielestäni Hannu sopii paljon paremmin sivuhahmon, kuin päähenkilön rooliin, johtuen siitä, ettei hannun kaltaisesta hahmosta saisi tehtyä mielenkiintoista tarinaa, jos hahmo olisi päähenkilönä. Itse pidän kovasti Carl Barksin ja Vicarin tekemistä Hannu-tarinoista.

Yhteenveto: Hannu hanhi on varsin suosittu Disney-hahmo. Hannu on kuuluisi erittäin hyvän onnensa ansiosta. Hannu on maailman onnekkain Hanhi. Hannun on luonut Carl Barks 40-luvulla. Tuolloin Hannu oli vähän erilainen nykyiseen verrattuna, mutta myös samojakin piirteitä Hannusta jo tuolloin löytyi. Aku ja Hannu eivät yleensä tule kunnolla toimeen keskenään. Aku ja Hannu ovat toistensa vastakohtia, joten heidän välillään salamoi usein ja kovaa. Monissa tarinoissa Aku on Hannulle kateellinen Hannun hyväonnisuuden ansiosta. Hannu on ihastunut Iinekseen ja yrittää saada tämän omakseen, tosin Aku on toinen kilpakosija, joka yleensä onnistuu hurmaamaan Iineksen useammin. Hannu saattaa joskus ihastua muihinkin naisiin ja tästä Iines ei tykkää. Tosin Hannun ja muiden Ankkalinnalaisten naisten väliset suhteet ovat vain väliaikaisia, melkein jokainen nainen on Hannun kanssa vain hänen hyvän onnensa ansiosta ja tästä Hannu ei oikein pidä. Hannun hyvälle onnelle on keksitty monia eri selityksiä. Tyypillisin selitys on, että hän on syntynyt onnellisten tähtien alla, mutta muutamia muitakin versioita on asiasta esitetty. MM. Don Rosan mukaan Hannu hyvä onni tulee hänen lapsuudestaan, eräästä merkistä. Hannu on englanniksi Gladstone Gander. Hannu ei monien mielestä oikein sovi pitkän tarinan päähenkilöksi. Tämä varmaankin johtuu muutamista eri syistä. Hannu on ajoittain niin tylsä hahmo, ettei häntä haluta mihinkään pitkään tarinaan. Kuitenkin Hannu sopii hyvin muutaman sivun pituisiin tarinoihin, ja pidempiinkin tarinoihin sivuhenkilöksi. Hannu siis on hahmo, jota ei koskaan sovi jättää pois sarjakuvista, muttei häntä kannata liikaakaan niihin ängetä.

Taitaa olla aika lopullinen versioni tässä:

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Hannu Hanhi on yksi Ankkamaailman kiistattomista kulmakivistä, vaikka hänestä ei yleisesti pidetäkään. Ei Ankka-maailmassa, eikä oikeassa maailmassakaan. Ymmärrettäväähän se on, että Aku epäonni vetoaa lukijoihin enemmän kuin Hannun ainainen onni ja kerskailu. Tokihan Hannussakin on omat hyvät puolensa, mutta ehkäpä ne peittyvät aika tehokkaasti sen epäinhimillisen onnen alle. Hannu on myös aika pinnallinen hahmo, eikä hänestä saa kovin paljoa hyviä tarinoita aikaan, toisin kuin esimerkiksi Akusta tai Roopesta.

Hannu Hanhi teki (kuten hyvin tiedämme) ensiesiintymisensä Suomessa tarinassa ”Se parhaiten nauraa…” vuonna 1952. Tarina nähtiin akkarissa myös vuonna 2008. Silloin Hannu oli esimerkiksi paljon nykyistä Hannua pidempi ja rotevampi. Myös Hannun vaatetus poikkesi nykyisestä, eikä hän tuolloin vaikuttanut edes hirveän onnekkaalta. Mutta silti se kerskailu on kuulunut Hannun luonteeseen aina tämän ensiesiintymisestä lähtien.

Tarinana ”Se Parhaiten nauraa…” on erittäin hyvä. Juonihan on sellainen, että Aku ja Hannu ovat lyöneet vetoa, ja palkintona on Akun talo. Vedonlyönnin aikaan oli kuuma kesäpäivä, ja Aku suostui sellaiseen vetoon, että Aku ui Talven kylmimpänä päivänä jäätyneessä järvessä. Jos Aku epäonnistuu, Hannu saa tämän talon. No, Aku ei onnistunut, hän kun ei niin kylmään veteen millään suostu menemään, ja Hannu näytti saavan Akun talon omakseen. Sitten Iines tuli Akun luo, ja antoi Hannulle tämän kirjallisen suostumuksen siitä, että Hannu joisi kaksi Gallonaa (suomessa tämä vastaa kymmentä litraa) sitruunamehua tunnissa, tai Aku saa talonsa takaisin. Ei onnistunut Hannukaan, ja Aku sai pitää talonsa. Iines luulee tämän jälkeen, että Aku ja Hannu ovat oppineet läksynsä, mutta näin ei ole. Jo saman tarinan viimeisessä ruudussa Aku ja Hannu lyövät uudestaan vetoa, panoksena taas tuttu Akun talo. Mielestäni kyseinen tarina on todella hyvä, kaiken kaikkiaan yksi parhaita Barksin kymmensivuisia. Itse pidän paljon tarinoista, jossa kilpaillaan jostakin, ja tämä oli malliesimerkki sellaisesta tarinasta. Juonikin oli oikein hyvin keksitty.

Eräs tarinoista, jossa pääosassa on Hannun suurenmoinen onni, on Aku Ankka Grönlannissa. Tarinan pohjakin perustuu sille, miten jo heti alussa Hannu kehuskelee tuurillaan, ja Aku kyllästyneenä hämää Hannun lähtemään Grönlantiin. Akulle kuitenkin tulee huono omatunto miettiessään mitä Hannulle voi käydä. Lopulta Aku päättää lähteä Hannun perään, ja siitä saadaan pitkä seikkailu pohjoisen. Tarinassa Hannu on juuri niin ärsyttävä, itsekäs ja onnekas, kuin pitääkin. Tuo on osoitus siitä, miten hyvän tarinan saa, kun Aku ja Hannu ensiksi kinastelevat, ja sen jälkeen lähdetään syystä tai toisesta kauas, kauas pois.

Tarinassa ”Yllätyspalkinto” on hieman erilainen Hannun ”onnenpotku”. Aluksi Aku ostaa arvan tiskiltä, ja myyjä sanoo, että nyt arvat loppuivat, ja Hannu ei saakaan arpaa. Sitten Aku piilottaa arvan vanhan keittokirjan väliin, ja pojat vievät kyseisen kirjan Sudenpentujen kirpputorille. Kirja on laitettu yllätyslaatikoihin, ja Aku ostaa (tai luulee ostavansa) kaikki laatikot, ja etsii kirjaa. Kirjaa ei kuitenkaan löydy, ja eräs Ankanpojista muistaa myyneensä yhden laatikon Hannulle. Sitten Hannu saa tietää, että se on voittoarpa, ja tietenkin tahtoo pitää arvan, vaikka laillisesti se onkin Akun. Sitten Aku muistaa, että on kirjoittanut oman nimensä lapun taakse, ja jutussa mennään oikeuteen. Lopulta ylin Tuomari sanoo, että Aku saa päättää, minne Hannu ja joku muu henkilöä lähtee kolmeksi viikoksi. Aku saa muuttaa matkan yhden hengen matkaksi, joka kestää kuusi viikkoa. Aku passittaa Hannun etelämantereelle, jossa on jääkylmä. Tarina oli ihan kohtalaisen hyvä, ja idea oli mukava, että Hannu sai edes vähän nenilleen. Muutenkin pidän myös tämänkaltaisista tarinoista.

On myös paljon tarinoita, joissa Hannu kadottaa onnensa, mutta joko saa sen tarinan lopussa takaisin, taikka sitten se onkin onnekas sattuma, että Hannun onni oli hetken poissa, jolloin hän voittaa jonkin palkinnon, ja sitten se onni tulee takaisin, ja elämä hymyilee taas Hannulle. Joskus mietin itse, että Hannun elämä tuntuu olevan oikeasti vain yhtä suurta onnenpotkua. Ja Akun elämä taas vastaavasti on yhtä suurta epäonnea.

Hannu Hanhen onni, ja sen käyttäminen ei ole parhaimmillaan yksisivuisissa tarinoissa. Hannun tuuri sopii paremmin siivittämään jotain jo sinäänsä hyvää juonta eteenpäin. Esimerkiksi tarinassa Hondorican salaisuus on mahtava juoni ennestään, mutta Hannun uskomaton tuuri joissain kohdissa edistää tarinan vielä paremmaksi. En tosiaan pidä Hannu-1-sivuisista, muttei niitä paljoa ole ilmestynytkään. Esimerkiksi Roope-Aku-tarina on paljon toimivampi yksisivuiseksi.

Hannu voittaa erittäin paljon erilaisia palkintoja. Usein kadulla kävellessäänkin Hannu kuulee voittaneensa jossakin arpajaisissa. Joissakin tarinoissa Hannun onni on käynyt muille tutuiksi ja he pakenevat paikalta eivätkä osallistu kilpailuun, kun näkevät Hannun. Tällöin Aku on Hannun ainoa haastaja. Joskus taas paikalla on tuhansia haastajia Hannulle, Akun lisäksi. Siltikin lähes poikkeuksetta Hannu voittaa kilpailut, joskin joskus hän häviää, ja tällöin Hannun tappio kääntyy hänen edukseen. Joskus kun Hannu häviää, niin palkintona onkin ollut luksusristeily. Tällöin risteilijä törmääkin jäävuoreen, ja Hannu hymisee kotona tyytyväisyydestä, kun ei voittanutkaan. Myös muunlaisia voittoja Hannu tuntuu saavan rajattomasti. Esimerkiksi jossakin tarinassa Hannu on jonkun kaupan ensimmäinen asiakas taikka ruokakaupan miljoonas asiakas tai jotain tämän tyylistä. Joskus siis miettii, että mihin Hannu tuhlaa rahansa, ja mihin hän laittaa kaikki palkintonsa, joita onkin valtaisa määrä. Joskus ne ovat Hannun kotona, ja joskus taas esimerkiksi lentokentän varastohallissa piilossa. Joka tapauksessa, valtaisa määrä palkintoja hänellä on. Hyvä opetus siis Hannusta on, että liian onnekas ei ikinä kannata olla. Elämä tulee silloin liian helpoksi.

Hannun englanninkielinen nimi on Gladstone Gander. Ja Gander tarkoittaa siis Urospuolista hanhea, joten ainakin sukunimi Hannulle on varsin osuva. Italiaksi Hannun nimi on Gastone Paperone ja ruotsiksi Alexander Lukas.

Hannu on Dora Ankan ja Hjalmar Hanhen lapsi. Satumaisen onnensa Hannu on siis todennäköisesti perinyt äidiltään, joka myös oli häkellyttävän onnekas. Ja taisihan Dora olla myös muilta osin aikalailla Hannun kaltainen.

Don Rosan mukaan Hannu olisi epäonninen ainoastaan syntymäpäivänään. Hannu on kuulemma pienenä joutunut Tikliaisen merkin ”uhriksi”. Tämän merkin tarkoitushan oli pitää Mummo ja hänen lapsensa ja koko tila hyväonnisena, ja niinhän siinä kävi. Dora syntyi, ja oli jo syntyessään erittäin onnekas. Sitten vuosien päästä, Hannun syntyessä, Hannulla kävi (kas kummaa) tuuri, ja hän peri äitinsä maagisen onnekkuuden. Sitten, eräänä Hannun syntymäpäivänä Aku yritti hilata Hannun ylös, ja jättää tämä roikkumaan ladon seinään kiinni. Lopulta salama iski Akuun, muttei Hannuun, ja tämä oli siis Hannun omien sanojen mukaan tämän viimeinen onnenpotku moneen syntymäpäivään. Lopulta Aku tunaroi, ja Hannu saa onnekkuutensa syntymäpäivänään takaisin. Rosan mukaan Hannu siis oli jopa epäonnisempi kuin Aku, joskin tämä ihme oli tosi vain ja ainoastaan Hannun syntymäpäivänä.

Hannu on aina halunnut liehakoida Iinestä, tietenkin Akun kustannuksella. Iines taas pitää Hannusta, ja haluaa, että hänen ystävättärensä näkevät Iineksen esimerkiksi Hannun upouuden auton kyydissä, mieluummin kuin Akun vanhan 313:sen rämisevässä ja hitaassa kyydissä. Tosin, aina lopussa Iinestä on alkanut kyllästyttää Hannun jaarittelu tämän lukuisista onnenpotkuista. Toki Hannulta löytyy muitakin ”väliaikaisia” heiloja, kuten Milja Makea, alias Milla Magia. Tämä vei Hannun huomion, siten, että langetti Hannuun taian, joka tekee Hannusta epäonnisen. Siten tämä oli helposti lannistettavissa.

Hannu on luonteeltaan laiska. Tämä on yksi Hannun luonteen varjopuolista. Monien Akkari-lukijoiden mielestä Hannu on myös melko ärsyttävä hahmo, sillä Hannu antaa itsestään ärsyttävän kuvan olemalla ylimielinen ja pilkkaavainen. Hannu toki tarpeen tullen osaa myös olla varsin kohtelias, etenkin hienoja naisia kohtaan. Joskin jotkut hänen naisystävistään pitävät vain yhdestä asiasta Hannussa, ja loput piirteet ovat sitten Hannussa niin huonoja, että nämä naiset jättävät Hannun siihen paikkaan, kun saavat tietää muista Hannun ominaisuuksista. Joskus esimerkiksi Hannun ja tämän naisystävän onnen tiellä on ollut Hannun onni.

Hannu on myös kamppaillut tittelistään maailman onnekkaimpana ihmisenä. Eräässä tarinassa Hannua vastassa oli eräs Hanhivaaralainen henkilö, joka lopulta hävisi taiston Hannua vastaan, kun löysi enemmän rahaa, kuin sen mitä piti. Ja se summa, joka oli määrä löytää, oli 10 000€.

Hannu on vaikuttanut paljon myös ihan oikeaan maailmaan, ainakin Suomalaiseen kulttuuriin. Onnekkaita henkilöitähän kutsutaan kotimaassamme ”hannuhanhiksi”. Erityisesti tätä nimitystä käytetään Ruotsin jääkiekkomaajoukkueesta. Muutenkin koko sana liittyy paljolti urheilumaailmaan.

Hannu vihaa suuresti kaikenlaista työtä, mikä johtaa siihen, ettei hänellä myöskään ole mitään harrastusta, vaikka hän pärjäisikin missä tahansa harrastuksessa onnensa avulla. Hannu ei myöskään halua toivoa paljoa asioita, sillä hänestä toivominen muistuttaa liiaksi työntekoa. Tokihan poikkeustapauksiakin on, esimerkiksi eräässä vanhassa tarinassa Hannu toivoi Akun pyynnöstä, että taivaalta sataisi rahaa, ojentamalla omaa hattuaan. Tarinan nimihän oli ”Kun taivaalta satoi rahaa”. Ehkäpä hänen harrastuksiin tai ainakin kiinnostuksen kohteisiin voisi nimetä Akun kanssa tappelemisen ja kisaamisen. Hän on saanut yhden ainoan rahan tekemällä työtä, ja sitä hän häpeää syvästi. Hän säilyttää rahaa kassakaapissa piilossa, jottei kukaan näkisi, tai vielä pahempaa, saisi tietää tästä Hannun omasta häpeällisestä salaisuudesta.

Hannun selvä tunnusmerkki on kiharretut hiukset. Ne ovat aina samanlaisesti laitetut ja aina tietysti samanväriset. Eräässä tarinassa Hannun hiukset eivät suostuneet menemään tuolle hiustyylille, vaan sojottivat epätyylikkäästi eri suuntiin. Kyseisessä tarinassa Hannun taistelua omia hiuksia vastaan oli erittäin mukava seurata, ja tulihan sitä jopa useassa kohtaa ihan naurettuakin.

Hannu pukeutuu aina vihreään takkiin ja useimmiten myös vihreään hattuun. Jalassaan hänellä on punaiset nilkkaimet kuten Roopella. Hannulla on erittäin paljon hienoja vaatteita vaatekaapissaan, sillä hän on voittanut ne joistakin kilpailuista tai arvonnoista. Hannun vaatteet ovat hienot, mutta mielestäni ehkä hiukan liian persoonattomat. Esimerkiksi Merimies asusteista tulee aina Aku mieleen, mutta Hannu taas on kokonaan toinen tapaus.

Aku ja Hannu ovat aika vihamielisessä suhteessa toistensa kanssa, vaikka serkkuja ovatkin. Perimmäinen viha näiden kahden henkilön välillä taitaa juontua siitä, että Hannu on onnekas ja Aku ei. Usein nimittäin Aku tekee paljon työtä ja raataa, jotta voisi viedä Iineksen ulos. Hannu taas ojentaa kätensä, ja kämmenelle tippuu tarvittava rahasumma. Ärsyttäväähän se on, sillä kyllähän epäonniselle Akullekin soisi onnen hetkiä. Hän kun sentään tekee työtä asioiden eteen. Muutenkin kilpailu Iineksestä on varmasti ajanmittaan tulehduttanut serkusten välit.

Hannu-tarinoita julkaistaan melko paljon varsinkin Aku Ankan Taskukirjoissa. Aku Ankoissakin näkee aina välillä muutaman sivun pituisia Hannu-sarjoja. Usein Hannu on monissa tarinoissa sivuhahmo, eli pääosan esittäjänä Hannua ei kovin usein nähdä, koska Hannua ei ole luotu sellaiseen rooliin.

Hannu tosiaan saa onnellaan mitä vain. Jos hän vain tahtoisi, hänestä tulisi helposti maailman rikkain ankka, taikka toinen Taikaviitta valvomaan Ankkalinnaa. Tämä on hänelle kuitenkin liian raskasta hommaa hänelle, ja muutenkin Hannulla on asiat niin hyvin kuin hän varmastikin tahtoo. Tai, ainoa asia, missä ei auta Hannua onni, on nimittäin naisasiat. Iinestähän Hannu ei saa, ja siitä Hannu voi oikeasti syyttää vain omaa itseään ja luonnettaan. Hän nimittäin kohtelee Akua aina erittäin rumasti, ja lopulta Iines tulee järkiinsä. Minusta on ihan oikein, että Hannu saa maistaa omaa lääkettään, ja ettei saa kaikkea onnensa avulla. On siis vain oikeus, että jotkut laittavat Hannun helpon elämän edes hieman vaikeammaksi.

Ne kaikkein tuunnetuimmat ja monien mielestä parhaimmat tarinat syntyivät Carl Barksilta. Hänen tarinoissaan oli sitä jotain, jonka ansiosta Disney-sarjakuvien ystävät kiintyivät tähän Hanheen. Vaikka myös Barksin tarinoissa Hannu on itsekäs, ja useimmiten ärsyttävä, tarinat ovat kuitenkin hienoja. Hannun ensiesiintymistarina, Avantouimari, sekä muut tunnetut Hannu-tarinat, esim. juuri Aku Ankka Alaskassa, ovat mahtava taidonnäyte siitä, miten hienoja tarinoita saa aikaan Hannu Hanhen ansiosta. Sen lisäksi, että Barks loi Hannun, ei ole kukaan toistaiseksi pystynyt tekemään mielestäni hienompia Hannu-tarinoita. Lähimmäksi Barksia on minusta päässyt on Don Rosa, mutta hänkin jää jonkin verran Mestarin tasosta.

Yhteenvetona sanoisin, että Hannu oikeastaan elää onnellaan ja keikailee muille liiaksikin. Satumaisen onnensa takia Hannusta ei saa kovin paljoa mielenkiintoisia ja hyviä tarinoita, mistä syystä Hannu ei ole pääosassa kovinkaan useassa tarinassa. Oikeastaan ainoita oikeasti hyviä Hannu-tarinoita on tehnyt Carl Barks, ja yksi parhaista Hannu-tarinoista on hänen oma ensiesiintymisensä. Joka tapauksessa, Hannu on kiistatta yksi tärkeimmistä Disney-hahmoista, vaikka en hänestä erikoisen paljoa pidäkään. Uskon, että tulevaisuudessa Hannusta saadaan vielä paljonkin irti hahmona, ja ehkäpä hyviä tarinoitakin saadaan lisää ajan myötä. Muita aika paljon nimityksiä Hannulle on esimerkiksi ”Tuurihaukka” taikka ”Onnenmyyrä”. Mielestäni Hannu-tarinoita voitaisiin julkaista akkarissa kohtalaisissa määrissä, eli ei kuitenkaan liikaa. Niitä vanhoja Barksin Hannu-tarinoita ainakin olisi kiva nähdä täällä. Totta kai uudetkin tarinat voivat olla ihan hyviä, en minä sitä kiellä.

Osakilpailu on päättynyt! Tulokset hetken kuluttua.

Kisaajien tulokset:

1.Bomber: 18 420
2.Imfromfinland08: 17 452
3.Aku Vankka: 16 360
4.wierii2: 12 081
5.akkaridekkari: 11 013
6.kirja: 10 945
7.Niketin: 9 266
8.Toke: 8 272
9.Mattii: 7 583
10.Donald91: 5 622
11.Pullasorsa: 2 350
12.Padi: 2 298
13.Kreach: 1 278

Kisaajien pistetilanne:

1.Aku Vankka: 46p.
2.kirja: 42,5p.
3.Imfromfinland08: 34p.
4.Bomber: 32p.
5.akkaridekkari: 24p.
6.Mattii: 14p.
7.Niketin: 11p.
8.Pullasorsa: 9p.
=.Toke: 9p.
10.wierii2: 8,5p.
11.Eltharion: 7p.
=.T@IK@VIITTA: 7p.
=.Vaari: 7p.
14.Kreach: 4,5p.
15.Karhula: 4p.
16.Hirmu: 3p.
17.Donald91: 2p.
18.Padi: 1,5p.
19.Hermanni313: 1p.

Tallien pisteet tästä osiksesta:
MM: 13p.
WF: 16p.
KPw: 10,5p.
WF-B: 0,5p.
MCD: 2p.
PA: 4p.
KPwII: 6p.
DWT: 1,5p.
TUS: 0p.

Tallien yhteispisteet:
1.MM: 69p.
2.WF: 65,5p.
3.KPw: 40,5p.
4.PA: 22p.
5.MCD: 20p.
6.WF-B: 19p.
7.KPwII: 15,5p.
8.DWT: 6p.
9.TUS: 1p.

Tulokset ovat valmiit.

Lainaus käyttäjältä: BomberSeuraavaksi kerron teille siis näistä Hannun kuuluisista onnenpotkuista eli miten tuuri ilmenee.
Lainaus:Seuraavaksi kerron teille yhden onnenilmenemismuodoista, eli Hannun kaaravalikoimasta.
Eivätkö nämä ole aika turhia merkintöjä? Itseltäni ne ainakin kiellettiin ekassa osakilpailussa.

//Wierii, laitatko tallipisteet ja kokonaispisteet näkyviin?

Varmasti, mutta moneen kertaan on todettu, että "seuraavaksi esittelen..." -pitkitykset ovat kiellettyjä. Tuo ei ole syy lisätä itselleen pidennystä.