Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
(833 viestiä)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 76 -
14.10.2009 klo 20:18:32
Nyt kun on taas vähän aikaa kulunut, niin tiedustelisin, että milloin aiot julkaista sivut, kirja? Olisi mielenkiintoista jo piakkoin nähdä ne. :)
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 77 -
14.10.2009 klo 20:55:12
En näköjään ole vastannut tähän vielä, vaikka olen mukana. ;D Tälleinen "pienehkö" aloitus minulta:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset
Ankkalinnassa harrastetaan päivittäin jotain postimerkkien keräilystä jääkiekkoon.
Aku Ankan harrastuksiin kuuluu ainakin sohvalla löhöily, postimerkkien keräily, jalkapallon katsominen/pelaaminen ja muita sen semmoisia harrastuksia. Aku on harrastanut myös mitä eriskummallisia harrastuksia, esimerkiksi limutölkkien keräilyä.
Urheilu on kuitenkin suurin osa Akun harrastuksista. Aku pelaa joskus jalkapalloa, jääkiekkoa, keilaamista tai vaikka niiden katsomista. Joskus Aku on kuulunut esimerkiksi Ankkalinnan jalkapallojoukkueeseen. Yleisemmin hän kuitenkin tyytyy katsojan penkkiin, eikä jaksaudu raahautua kentälle.
Postimerkit ovat aina joskus Akun lempipuuhaa. Joissain tarinoissa hän etsiikin puuttuvaa merkkiä hullun lailla.
Tupun, Hupun ja Lupun harrastuksiin kuuluu ainakin urheilu ja keräilykorttien keräily. Jalkapalloa pelaavat myös nämä ankanpojat omassa joukkueessaan.
Ankanpoikien tunnetuin harrastus on kuitenkin partio. He kuuluvat Sudenpennut nimiseen partioryhmään, ja he ovatkin jo kymmenen tähden kenraaleja. Heillä on todella paljon mitaleja, joita he ovat saaneet voittamalla erilaisia selviytymiskoetuksia.
Keräilykortit ovat melkein aina kaikille mieleen. Niihin kuitenkin saattaa jäädä koukkuun, niin kuin Tupulle, Hupulle ja Lupulle joskus käy. He ovat esimerkiksi keränneet jalkapallokortteja.
Myös figuurit ovat olleet pojille mieleen. Taskukirjassa 343, Pintaa syvemmälle Tupu, Hupu ja Lupu ovat hulluina Taistomaan herruus-nimisestä pelistä, jossa tarvitaan oma armeija. Jokaisella pojalla oli tietysti oma armeijansa, ja lopulta myös Aku hullaantuu niistä ja kokoaa oman armeijansa.
Myös Höpömonit ovat olleet ankanpoikien mieleen. Siihen sarjaan kuului keräilykortteja, pehmoleluja, videoita, julisteita, lamppuja ja kaikenlaista sisustamiseen ja pelaamiseen liittyvää tavaraa.
Roope Ankallakin on todella suuri keräilyn kohde. Nimittäin kulta ja raha. Roope on jo pienestä pitäen kerännyt rahansa säästöön. Nyt hänellä onkin jo melkoinen omaisuus kasassa, nimittäin kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä. Roopella on myös oma silmäteränsä hänen kokoelmissaan, nimittäin hänen ensilantti. Roope pitää ensilanttiaan visusti lasikuvussa, jossa kolikko lepää samettityynyllä. Yhteensä Roope on kerännyt rahasäiliöönsä noin 315 576 000 000 000 000 $ (315,57 kvadriljoonaa).
Hiirimaailmassa harrastuksia on myös jonkin verran. Mikki Hiiren harrastuksiin kuuluu ainakin salapoliisina oleiluun ja rosvojen kiinniottaminen. Hän tekee niitä mielellään, ja joskus keskellä kirkasta päivää hän lähtee jahtaamaan roistoja.
Hessu Hopolla on paljon harrastuksia. Yksi niistä on ainakin Mikin auttaminen salapoliisin hommissa ja keskiviikkoisin hän esittelee Mikille omaa kirjoittamaansa kirjaa. Yleensä Mikki auttaa korjaamaan tyhmiä kohtia ja Hessun tarinoissa Mikki on yleensä hänen tyhmä apulainen.
Hannu Hanhen harrastuksia ovat tietenkin lompakoiden, neliapiloiden ja kaikkien onnea tuovien esineiden keräily. Myös Iineksen saaminen illalliselle on vähän niin kuin “harrastus” aina Aku hätyyttelystä muualle. Hannun harrastuksiin kuuluu myös tietysti löhöily ja arpajaisvoittojen vastaanottaminen on alkanut käydä jo kunnon harrastukseksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset
Ankkalinnassa harrastetaan päivittäin jotain postimerkkien keräilystä jääkiekkoon.
Aku Ankan harrastuksiin kuuluu ainakin sohvalla löhöily, postimerkkien keräily, jalkapallon katsominen/pelaaminen ja muita sen semmoisia harrastuksia. Aku on harrastanut myös mitä eriskummallisia harrastuksia, esimerkiksi limutölkkien keräilyä.
Urheilu on kuitenkin suurin osa Akun harrastuksista. Aku pelaa joskus jalkapalloa, jääkiekkoa, keilaamista tai vaikka niiden katsomista. Joskus Aku on kuulunut esimerkiksi Ankkalinnan jalkapallojoukkueeseen. Yleisemmin hän kuitenkin tyytyy katsojan penkkiin, eikä jaksaudu raahautua kentälle.
Postimerkit ovat aina joskus Akun lempipuuhaa. Joissain tarinoissa hän etsiikin puuttuvaa merkkiä hullun lailla.
Tupun, Hupun ja Lupun harrastuksiin kuuluu ainakin urheilu ja keräilykorttien keräily. Jalkapalloa pelaavat myös nämä ankanpojat omassa joukkueessaan.
Ankanpoikien tunnetuin harrastus on kuitenkin partio. He kuuluvat Sudenpennut nimiseen partioryhmään, ja he ovatkin jo kymmenen tähden kenraaleja. Heillä on todella paljon mitaleja, joita he ovat saaneet voittamalla erilaisia selviytymiskoetuksia.
Keräilykortit ovat melkein aina kaikille mieleen. Niihin kuitenkin saattaa jäädä koukkuun, niin kuin Tupulle, Hupulle ja Lupulle joskus käy. He ovat esimerkiksi keränneet jalkapallokortteja.
Myös figuurit ovat olleet pojille mieleen. Taskukirjassa 343, Pintaa syvemmälle Tupu, Hupu ja Lupu ovat hulluina Taistomaan herruus-nimisestä pelistä, jossa tarvitaan oma armeija. Jokaisella pojalla oli tietysti oma armeijansa, ja lopulta myös Aku hullaantuu niistä ja kokoaa oman armeijansa.
Myös Höpömonit ovat olleet ankanpoikien mieleen. Siihen sarjaan kuului keräilykortteja, pehmoleluja, videoita, julisteita, lamppuja ja kaikenlaista sisustamiseen ja pelaamiseen liittyvää tavaraa.
Roope Ankallakin on todella suuri keräilyn kohde. Nimittäin kulta ja raha. Roope on jo pienestä pitäen kerännyt rahansa säästöön. Nyt hänellä onkin jo melkoinen omaisuus kasassa, nimittäin kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä. Roopella on myös oma silmäteränsä hänen kokoelmissaan, nimittäin hänen ensilantti. Roope pitää ensilanttiaan visusti lasikuvussa, jossa kolikko lepää samettityynyllä. Yhteensä Roope on kerännyt rahasäiliöönsä noin 315 576 000 000 000 000 $ (315,57 kvadriljoonaa).
Hiirimaailmassa harrastuksia on myös jonkin verran. Mikki Hiiren harrastuksiin kuuluu ainakin salapoliisina oleiluun ja rosvojen kiinniottaminen. Hän tekee niitä mielellään, ja joskus keskellä kirkasta päivää hän lähtee jahtaamaan roistoja.
Hessu Hopolla on paljon harrastuksia. Yksi niistä on ainakin Mikin auttaminen salapoliisin hommissa ja keskiviikkoisin hän esittelee Mikille omaa kirjoittamaansa kirjaa. Yleensä Mikki auttaa korjaamaan tyhmiä kohtia ja Hessun tarinoissa Mikki on yleensä hänen tyhmä apulainen.
Hannu Hanhen harrastuksia ovat tietenkin lompakoiden, neliapiloiden ja kaikkien onnea tuovien esineiden keräily. Myös Iineksen saaminen illalliselle on vähän niin kuin “harrastus” aina Aku hätyyttelystä muualle. Hannun harrastuksiin kuuluu myös tietysti löhöily ja arpajaisvoittojen vastaanottaminen on alkanut käydä jo kunnon harrastukseksi.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 78 -
14.10.2009 klo 20:58:49
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastukset
On suorastaan ihmeellistä, miten Aku Ankan kaltaiset laiskamadot jaksavat aina välillä jauhaa lähes minkälaisia harrastuksia tahansa, vaikka kuuluuhan Akun lempi ”harrastuksiin” laiskotteleminen, joten asia lienee olevan selvä. Ankkojen puolella myös monet muut innostavat aina välillä erilaisista harrastuksista. Hiirten puolella harrastuksia löytyy myös paljon, ehkä tunnetuimpana jalkapallo, jota nähdään enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoissa, joiden päähenkilöinä seikkailevat Mortti ja Vertti. Ankkalinna on täynnä urheilevia ihmisiä, joiden rinnalla kuitenkin ovat penkkiurheilijat, jotka pitävät Aku Ankan tavoin enemmän laiskottelusta.
Ankkalinnan oma sankari, Aku Ankka kuului penkkiurheilijoihin, vaikka välillä hän saattaakin innostua jostain harrastuksesta, kuten lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta. Aku pitää mm. nukkumista ja laiskottelua harrastuksina, toisin kuin muut ja se saattaakin olla hänen kantaperustelunsa. Aku myös ”harrastaa” tiedettävästi nukkumista, jossa hän on lähes lyömätön ja jopa joissakin tarinoissa ansainnut rahaa sitä tehden.
Tarinat, joissa Aku nähdään täydellä teholla harrastavana ankkana, kootaan yleensä jalkapalloaiheisiin erikoisnumeroihin ja erinäisiin albumeihin, joita julkaistaan täällä Suomessa harvoin, eli noin vuoden parin välein.
Aku kuuluu myös Ankkalinnan penkkiurheilijoiden eliittiin, katsomalla lähes kaiken mahdollisen ”telkkarista”, jota hän pitää monien muiden asioiden lisäksi harrastuksena, vaikkei se siltä ehkä tunnukaan. Aku kuuluu Ankkalinnan Palloseuran suurimpiin kannattajiin ja seuraakin joukkueen kaikki ottelut joko sohvalta tai suoraan katsomosta. Jalkapallosta onkin tullut vuosien saatossa Akulle lähes intohimo ja ehkä juuri siksi hän on joskus joissakin tarinoissa suostunut pelaamaan enonsa Roopen omistamassa joukkueessa. Lähellä läpimurtoa Aku on kuitenkin yleensä mokannut tavalla tai toisella.
Akun moninaisuudesta kertoo myös se, että jos pakko on hän saattaa voitta vaikka olympiamestaruuden yms. ja onhan ankkamme voittanutkin esim. F1-mestaruuden uskomattomalla tavalla. Akun moninaisiin harrastuksiin voi myös liittää Hannu-serkun voittaminen, jota hän yrittää lähes joka tarinassa. Vaikka joskus voitto saattaa irrotakin, ei onni aina ole myötä.
Aku Ankan taskukirjoissa on julkaistu myös joskus joitakin jalkapallo tarinoita, joissa Aku toimii Ankkalinnan Palloseuran mukana ”tärkeissä” toimissa, jotka vaihtelevat kengännauhojen silittämisestä muihin ehkä jopa vielä turhimpiin asioihin, vaikka on Aku päässyt ainakin hetkellisesti myös joukkueen valmentajaksi, kuten Aku Ankan taskukirjassa 318: Mars kentälle! Joukkueen mukana toimiminen ei ole Akulle työ, vain hän pitää sitä rentouttavana harrastuksena.
Joissakin tarinoissa Akun harrastuksiin on kuulunut myös syöminen, johon Iineksen on ollut pakko välillä puuttua. Kiellosta huolimatta Aku ei ole pystynyt lopettamiseen ja siksi joutunut pahaan paikkaan, kunnes lopulta lopettanut ahmimisen. Eräässä tarinassa Aku jopa joutui arvonnassa eräällä kurssille, jossa tarjoiltiin päivittäin pieni hedelmän siivu yms. Loppujen lopuksi tällaisissa tarinoissa Aku kuitenkin jatkaa jälleen ainaista ahmimistaan, johon kuuluvat kaikenlaiset pikaruuat.
Akun eno Roope taas harrastaa tiedettävästi ainoa ankkana koko maailmassa kolikoissa uiskentelua, jota hän tekee lähes joka päivä. Vaikka ajatus kylmien lanttien joukossa uiskentelusta saattaakin karmia se kuuluu Roopen jokaiseen päivään ja hän myös nauttii siitä. Roope myös keräilee erilaisia rahoja, jotka ovat yleensä järkyttävän arvokkaita ja niitä kiillotetaan melkein joka päivä. Rahat ovat hänelle kuin ystäviä, ja siksi hän ei pidä asiaa mitenkään työläisenä.
Roopelle harrastuksena toimii myös aarteenetsintä, jota hän nuorena teki yksin, mutta nyt vanhempana sukulaistensa kanssa. Aarteiden loppuminen maailmasta on Roopelle kuin äkillinen kuolema ja hän tuskin toipuisi koskaan sellaisesta. Ainakaan Aku ei sukulaisista ole kovinkaan innostunut asiasta ja siksi hän yleensä yrittää paeta ankanpoikien kanssa, mutta yleensä liian myöhään. Välillä matkoille osallistuu myös Roopen hovimestari Juuso.
Akun sisarenpojat harrastavat erilaisia asioita tiettävästi eniten kaikista ankoista. Ankanpojat ovat tarinoissa harrastaneet mm. pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa ja muita pallopelejä, mutta pääharrastuksena pojilla on Sudenpentujen järjestöön kuuluminen, jossa he kuuluvat monen kymmenen tähden kenraaleihin. Myös koskenlasku ja kalastus kuuluvat poikien harrastuksiin.
Iines ei varsinaisesti harrasta mitään urheilulajia, vaan naistenyhdistyksessä käymistä ja shoppailua muiden Ankkalinnan naisten tapaan. Shoppailu onkin oiva esimerkki siitä missä naiset eroavat miehistä, jotka tuijottavat jalkapalloa ja televisiota päivät pitkät. Iineksen hyväntekeväisyystempaukset ovat tyhjentäneet huomattavasti mm. Roopen kukkaroa, joka saa vain vaivoin naisyhdistyksenjäsenet kintereiltään.
Yksi ainoista henkilöistä, joka voittaa ankkojen suvussa Akun nukkumisessa on ehdottomasti Mummo Ankan ns. ikuinen renki, Hansu Hanhi. Hänen harrastuksiinsa kuuluu syöminen, joka kuuluu Hansun jokapäiväiseen rytmiin. Tämän ”harrastuksen” avulla hän on päässyt mukaan jopa olympialaisiin, joissa tarkoituksena oli ahmia mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienessä ajassa yms. Tarinan nimi oli ”Herkkusuiden Olympialaiset”.
Akun serkut taas eroavat Akusta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Touhon erikoiset harrastukset menevät yleensä pieleen ja johtavat yleensä sekasortoon, kun taas Hannu inhoaa työntekoa, eikä harrastuksiakaan taida olla kuin Akun alituinen kiusaaminen.
Ankkalinnan tunnettu keksijä Pelle Peloton harrastaa enimmäkseen tietysti keksintöjen keksimistä. Niiden avulla hän on voittanut useita kertoja erilaisia keksijäkilpailuja.
Kuten alussa sanoin harrastuksia hiirillä on hieman vähemmän, vaikka Ylävirran yritys-sarjojen lisäksi myös Mikki Hiiren osittainen salapoliisiharrastus on hyvin yleinen idea nykyisissä tarinoissa. Mikki on myös harrastukset välillä jalkapallo, esim. Roope-sedässä 322. Minni harrastaa yleensä shoppailua yms.
Mikin paras ystävä Hessu Hopo kuuluu paljon harrastaviin. Köllöttelyn lisäksi Hessun lempipuuhiin kuuluu kalastus ja kyllä hahmo muutenkin on ehtinyt harrastaa lähes mitä vain.
Enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoja julkaistaan joka toinen vuosi julkaistavissa jalkapalloalbumeissa ja ne ovat yleensä Paul Halaksen ja Paco Rodriquesin yhdessä tekemiä. Myös Aku Ankka-lehteen on näitä Mortin & Vertin seikkailuja joutunut.
Mortti & Vertti eivät ainakaan tiedettävästi ole harrastaneet kovinkaan paljon mitään muuta kuin jalkapalloa, joka on poikien intohimo.
Jatkuu...
On suorastaan ihmeellistä, miten Aku Ankan kaltaiset laiskamadot jaksavat aina välillä jauhaa lähes minkälaisia harrastuksia tahansa, vaikka kuuluuhan Akun lempi ”harrastuksiin” laiskotteleminen, joten asia lienee olevan selvä. Ankkojen puolella myös monet muut innostavat aina välillä erilaisista harrastuksista. Hiirten puolella harrastuksia löytyy myös paljon, ehkä tunnetuimpana jalkapallo, jota nähdään enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoissa, joiden päähenkilöinä seikkailevat Mortti ja Vertti. Ankkalinna on täynnä urheilevia ihmisiä, joiden rinnalla kuitenkin ovat penkkiurheilijat, jotka pitävät Aku Ankan tavoin enemmän laiskottelusta.
Ankkalinnan oma sankari, Aku Ankka kuului penkkiurheilijoihin, vaikka välillä hän saattaakin innostua jostain harrastuksesta, kuten lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta. Aku pitää mm. nukkumista ja laiskottelua harrastuksina, toisin kuin muut ja se saattaakin olla hänen kantaperustelunsa. Aku myös ”harrastaa” tiedettävästi nukkumista, jossa hän on lähes lyömätön ja jopa joissakin tarinoissa ansainnut rahaa sitä tehden.
Tarinat, joissa Aku nähdään täydellä teholla harrastavana ankkana, kootaan yleensä jalkapalloaiheisiin erikoisnumeroihin ja erinäisiin albumeihin, joita julkaistaan täällä Suomessa harvoin, eli noin vuoden parin välein.
Aku kuuluu myös Ankkalinnan penkkiurheilijoiden eliittiin, katsomalla lähes kaiken mahdollisen ”telkkarista”, jota hän pitää monien muiden asioiden lisäksi harrastuksena, vaikkei se siltä ehkä tunnukaan. Aku kuuluu Ankkalinnan Palloseuran suurimpiin kannattajiin ja seuraakin joukkueen kaikki ottelut joko sohvalta tai suoraan katsomosta. Jalkapallosta onkin tullut vuosien saatossa Akulle lähes intohimo ja ehkä juuri siksi hän on joskus joissakin tarinoissa suostunut pelaamaan enonsa Roopen omistamassa joukkueessa. Lähellä läpimurtoa Aku on kuitenkin yleensä mokannut tavalla tai toisella.
Akun moninaisuudesta kertoo myös se, että jos pakko on hän saattaa voitta vaikka olympiamestaruuden yms. ja onhan ankkamme voittanutkin esim. F1-mestaruuden uskomattomalla tavalla. Akun moninaisiin harrastuksiin voi myös liittää Hannu-serkun voittaminen, jota hän yrittää lähes joka tarinassa. Vaikka joskus voitto saattaa irrotakin, ei onni aina ole myötä.
Aku Ankan taskukirjoissa on julkaistu myös joskus joitakin jalkapallo tarinoita, joissa Aku toimii Ankkalinnan Palloseuran mukana ”tärkeissä” toimissa, jotka vaihtelevat kengännauhojen silittämisestä muihin ehkä jopa vielä turhimpiin asioihin, vaikka on Aku päässyt ainakin hetkellisesti myös joukkueen valmentajaksi, kuten Aku Ankan taskukirjassa 318: Mars kentälle! Joukkueen mukana toimiminen ei ole Akulle työ, vain hän pitää sitä rentouttavana harrastuksena.
Joissakin tarinoissa Akun harrastuksiin on kuulunut myös syöminen, johon Iineksen on ollut pakko välillä puuttua. Kiellosta huolimatta Aku ei ole pystynyt lopettamiseen ja siksi joutunut pahaan paikkaan, kunnes lopulta lopettanut ahmimisen. Eräässä tarinassa Aku jopa joutui arvonnassa eräällä kurssille, jossa tarjoiltiin päivittäin pieni hedelmän siivu yms. Loppujen lopuksi tällaisissa tarinoissa Aku kuitenkin jatkaa jälleen ainaista ahmimistaan, johon kuuluvat kaikenlaiset pikaruuat.
Akun eno Roope taas harrastaa tiedettävästi ainoa ankkana koko maailmassa kolikoissa uiskentelua, jota hän tekee lähes joka päivä. Vaikka ajatus kylmien lanttien joukossa uiskentelusta saattaakin karmia se kuuluu Roopen jokaiseen päivään ja hän myös nauttii siitä. Roope myös keräilee erilaisia rahoja, jotka ovat yleensä järkyttävän arvokkaita ja niitä kiillotetaan melkein joka päivä. Rahat ovat hänelle kuin ystäviä, ja siksi hän ei pidä asiaa mitenkään työläisenä.
Roopelle harrastuksena toimii myös aarteenetsintä, jota hän nuorena teki yksin, mutta nyt vanhempana sukulaistensa kanssa. Aarteiden loppuminen maailmasta on Roopelle kuin äkillinen kuolema ja hän tuskin toipuisi koskaan sellaisesta. Ainakaan Aku ei sukulaisista ole kovinkaan innostunut asiasta ja siksi hän yleensä yrittää paeta ankanpoikien kanssa, mutta yleensä liian myöhään. Välillä matkoille osallistuu myös Roopen hovimestari Juuso.
Akun sisarenpojat harrastavat erilaisia asioita tiettävästi eniten kaikista ankoista. Ankanpojat ovat tarinoissa harrastaneet mm. pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa ja muita pallopelejä, mutta pääharrastuksena pojilla on Sudenpentujen järjestöön kuuluminen, jossa he kuuluvat monen kymmenen tähden kenraaleihin. Myös koskenlasku ja kalastus kuuluvat poikien harrastuksiin.
Iines ei varsinaisesti harrasta mitään urheilulajia, vaan naistenyhdistyksessä käymistä ja shoppailua muiden Ankkalinnan naisten tapaan. Shoppailu onkin oiva esimerkki siitä missä naiset eroavat miehistä, jotka tuijottavat jalkapalloa ja televisiota päivät pitkät. Iineksen hyväntekeväisyystempaukset ovat tyhjentäneet huomattavasti mm. Roopen kukkaroa, joka saa vain vaivoin naisyhdistyksenjäsenet kintereiltään.
Yksi ainoista henkilöistä, joka voittaa ankkojen suvussa Akun nukkumisessa on ehdottomasti Mummo Ankan ns. ikuinen renki, Hansu Hanhi. Hänen harrastuksiinsa kuuluu syöminen, joka kuuluu Hansun jokapäiväiseen rytmiin. Tämän ”harrastuksen” avulla hän on päässyt mukaan jopa olympialaisiin, joissa tarkoituksena oli ahmia mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienessä ajassa yms. Tarinan nimi oli ”Herkkusuiden Olympialaiset”.
Akun serkut taas eroavat Akusta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Touhon erikoiset harrastukset menevät yleensä pieleen ja johtavat yleensä sekasortoon, kun taas Hannu inhoaa työntekoa, eikä harrastuksiakaan taida olla kuin Akun alituinen kiusaaminen.
Ankkalinnan tunnettu keksijä Pelle Peloton harrastaa enimmäkseen tietysti keksintöjen keksimistä. Niiden avulla hän on voittanut useita kertoja erilaisia keksijäkilpailuja.
Kuten alussa sanoin harrastuksia hiirillä on hieman vähemmän, vaikka Ylävirran yritys-sarjojen lisäksi myös Mikki Hiiren osittainen salapoliisiharrastus on hyvin yleinen idea nykyisissä tarinoissa. Mikki on myös harrastukset välillä jalkapallo, esim. Roope-sedässä 322. Minni harrastaa yleensä shoppailua yms.
Mikin paras ystävä Hessu Hopo kuuluu paljon harrastaviin. Köllöttelyn lisäksi Hessun lempipuuhiin kuuluu kalastus ja kyllä hahmo muutenkin on ehtinyt harrastaa lähes mitä vain.
Enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoja julkaistaan joka toinen vuosi julkaistavissa jalkapalloalbumeissa ja ne ovat yleensä Paul Halaksen ja Paco Rodriquesin yhdessä tekemiä. Myös Aku Ankka-lehteen on näitä Mortin & Vertin seikkailuja joutunut.
Mortti & Vertti eivät ainakaan tiedettävästi ole harrastaneet kovinkaan paljon mitään muuta kuin jalkapalloa, joka on poikien intohimo.
Jatkuu...
Eltharion
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 79 -
15.10.2009 klo 10:00:14
Huom! Tämä on toinen osa viestiini. Ensimmäisen osan löydätte sivulta 3. Joudun lähettämään viestini vähintään kahdessa osassa. Tähän on suostumus Salverilta. (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/hiirten harrastukset
Aku Ankan naapurin Teppo Tulpun harrastukseksi voisi laskea ilman muuta puutarhanhoidon ja kaikenlaisen naapurisovun häiritsemisen. Tepolla on ollut tapana kasvatella menestyvää puutarhaansa usein jotakin kilpailua varten. Kilpailuihin on kuitenkin osallistunut myös Aku ja naapureiden rauha on monet kerrat järkkynyt. Aku ja Tulppu ovatkin kasvattaneet puutarhojaan vain voittaakseen toisensa eikä kilpailun. Akun harrastuksiin voi siis näinollen myös puutarhanhoidon. Palataksemme Teppo Tulppuun, näemme ettei hänellä todellakaan ole peukalo keskellä kämmentä. Teppo on usein kasvattanut esimerkiksi suurimmat ja komeimmat kurpitsat. Akulla ei aina olekaan onni myötä. Mutta rehellisen voiton karatessa saavuttamattomiin astuu esiin usein sabotointi. Pelle Pelottoman harrastukseksi voisi laskea kaikenlaisen keksimisen. Hän siis keksii kaiken aikaa ja lomat ovat usein jääneet vähemmälle. Pellellä on usein ollut vastassaan jos jonkinlaista katalaa keksijää jotka ovat usein käyttäneet Pellen keksintöjä omiin kataliin tarkoituksiinsa tai myyvät niitä omilla nimillään. Pelle on suunnitellut Roope Ankan rahasäiliön turvajärjestelmän. Turvajärjestelmää kuitenkin vaihdetaan tarinassa jos toisessakin. Näin ollen luulisi, että Pelle olisi rikaskin, mutta Roope ei piheyttään viitsi ikinä maksaa Pellelle. Aina Roope ei kuitenkaan jaksa lukea käyttöohjeita tai ottaa käyttöön keskeneräisen keksinnön ja asiat eivät usein toimi niinkuin pitäisi. Usein näissä tarinoissa keksimässä on mukana myös Aku ja asioiden mentyä huonosti Aku ja Pelle joutuvat pakenemaan Roopen raivoa. Eräitä Pellen suurimpia keksintöjä ovat Pikku Apulainen, kertalaaki ja mietintämyssy. Mietintämyssyn lisäksi Pelleä auttaa usein keksimään myös raaka isku päähän. Pikku Apulainen on ollut Pellen korvaamattomana apuna monet kerrat ja Pelle on yrittänyt myös monistaa Pikku Apulaista usein tuhoisin seurauksin. Pellen eräs vaarallisimmista keksinnöistä on ollut Kertalaaki. Kertalaaki sulattaa mitä tahansa paitsi timanttia. Se aiheutti vaikeuksia tarinassa Matka maan keskipisteeseen. Siinä kertalaaki sulatti melkein maan ytimen, mutta Ankkojen neuvokkuuden ansiosta kertalaaki ei aiheuttanut suurempia ongelmia. Kertalaaki on aiheuttanut ongelmia myös tarinoissa Musta ritari ja Musta ritari slurppaa jälleen. Noissa tarinoissa ranskalainen herrasmiesvaras Arpin Lusene muuttui Mustaksi ritariksi ja yritti tuhota Roopen rahat. Minni Hiiri on Mikin ihastus ja hänen harrastuksiaan ovat neulominen ja leipominen. Minnin ystävätär, Heluna Ammu on useassa tarinassa laulanut joten sen voisi laskea hänen harrastuksekseen. Kaikki eivät kuitenkaan näytä nauttivan hänen lauluäänestään, mutta Heluna itse uskoo kykyihinsä. Helunan äänen on nähty rikkovan lasinkin. Helunaa satunnaisesti riiusteleva Polle Koninkaulus on seuraavana. Polle on melkoisen etevä käsistään. Hän korjaa yksin jopa kokonaisen talon. Hänen harrastuksensa on siis kokopäiväinen remontoija. Mortti ja Vertti ovat usein Mikin mukana. Heidän harrastuksensa on ankanpoikien tavoin jalkapallo. Heidän seuransa on Ylävirran yritys. Toisin kuin ankanpojilla, tämä joukkue pysyy tarinasta toiseen. Mortin ja Vertin tavoitteena on luultavasti päästä Ankkalinnan Palloseuraan. Ylävirran Yritystä johtaa kokenut, mutta vaivojen riivaama Koutsi. Ylävirran yritys häviää usein, mutta yleensä asiat kääntyvät parhain päin. Kuten kunnon veljesten elämään kuuluu, tappelevat he harva se päivä esimerkiksi siitä, kumpi on parempi pelaamaan jalkapalloa. Sen takia ottelut menevät usein huonosti, mutta Koutsi osaa luoda joukkuehenkeä. Mortti ja Vertti pelaavat kumpikin hyökkääjinä. Heimo Huima on Ankronikka-sarjassa esiintyvä hahmo. Heimo on useimmiten toiminut Roope Ankan lentäjänä. Hänen lentotaitonsa vaan eivät ole kovinkaan kaksiset. Mikki Hiiren ystävällä Eka Vekaralla ei ole mitään erikoista harrastusta. Tämä koipalloja natustava tulevaisuuden otus joutuu kylläkin seikkailuihin melko usein. Hänet myös kaapataan melko monessa tarinassa. Toinen Mikin ystävä on vuorossa seuraavaksi. Hänen nimensä on Tohtori Staattinen. Tohtori Staattinen muistuttaa pääpiirteittäin Pelle Pelotonta, mutta silti hänessä on jotain erilaista. Hän keksii usein vaarallisempia keksintöjä kuin Pelle ja ne joutuvat usein pahisten käsiin. Kun siirrymme jälleen ankkamaailmaan, näemme Riitta Hanhen. Riitta Hanhi on täysin ihastunut Roope Ankkaan. Roopelle hempeys ei hänen mukaansa kuulu, sillä hän on tiukka ja kova liikemies. Tämän takia tunteet eivät ole molemminpuolisia. Se ei kuitenkaan haittaa Riittaa, joka haluaa Roopelaisen itselleen. Riitalla on yleensä kaikki keinot käytössä. Hän on jopa tehnyt lemmenjuomia. Riitan yhtiökumppanina toimii usein Kuuno Kaakkuri. Kuunon nimi on vaihtunut alkuajoista. Kuunon toimiessa Riitan yhtiökumppanina, Riitta ei yleensä halua kuin voittaa Roopen. Tällöin hän siis tavallaan unohtaa halunsa Roopea kohtaan. Kuuno ja Riitta voittavat yleensä Roopen liikkeet kyseessä olevalla alalla. Se kismittää usein Roopea. Toinen Roope Ankan hätyyttelijä on toinen ankkatar. Tämä mustiin pukeutuva noita ahdistelee Roopea kuitenkin aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Riitta Hanhi. Hän on tietenkin Milla Magia. Millan harrastukseksi voisi siis laskea kaikenlaisen pahantahtoisuuden ja rahantahtouden. Milla nimittäin haluaa Roopen onnenlantin.
Aku Ankan naapurin Teppo Tulpun harrastukseksi voisi laskea ilman muuta puutarhanhoidon ja kaikenlaisen naapurisovun häiritsemisen. Tepolla on ollut tapana kasvatella menestyvää puutarhaansa usein jotakin kilpailua varten. Kilpailuihin on kuitenkin osallistunut myös Aku ja naapureiden rauha on monet kerrat järkkynyt. Aku ja Tulppu ovatkin kasvattaneet puutarhojaan vain voittaakseen toisensa eikä kilpailun. Akun harrastuksiin voi siis näinollen myös puutarhanhoidon. Palataksemme Teppo Tulppuun, näemme ettei hänellä todellakaan ole peukalo keskellä kämmentä. Teppo on usein kasvattanut esimerkiksi suurimmat ja komeimmat kurpitsat. Akulla ei aina olekaan onni myötä. Mutta rehellisen voiton karatessa saavuttamattomiin astuu esiin usein sabotointi. Pelle Pelottoman harrastukseksi voisi laskea kaikenlaisen keksimisen. Hän siis keksii kaiken aikaa ja lomat ovat usein jääneet vähemmälle. Pellellä on usein ollut vastassaan jos jonkinlaista katalaa keksijää jotka ovat usein käyttäneet Pellen keksintöjä omiin kataliin tarkoituksiinsa tai myyvät niitä omilla nimillään. Pelle on suunnitellut Roope Ankan rahasäiliön turvajärjestelmän. Turvajärjestelmää kuitenkin vaihdetaan tarinassa jos toisessakin. Näin ollen luulisi, että Pelle olisi rikaskin, mutta Roope ei piheyttään viitsi ikinä maksaa Pellelle. Aina Roope ei kuitenkaan jaksa lukea käyttöohjeita tai ottaa käyttöön keskeneräisen keksinnön ja asiat eivät usein toimi niinkuin pitäisi. Usein näissä tarinoissa keksimässä on mukana myös Aku ja asioiden mentyä huonosti Aku ja Pelle joutuvat pakenemaan Roopen raivoa. Eräitä Pellen suurimpia keksintöjä ovat Pikku Apulainen, kertalaaki ja mietintämyssy. Mietintämyssyn lisäksi Pelleä auttaa usein keksimään myös raaka isku päähän. Pikku Apulainen on ollut Pellen korvaamattomana apuna monet kerrat ja Pelle on yrittänyt myös monistaa Pikku Apulaista usein tuhoisin seurauksin. Pellen eräs vaarallisimmista keksinnöistä on ollut Kertalaaki. Kertalaaki sulattaa mitä tahansa paitsi timanttia. Se aiheutti vaikeuksia tarinassa Matka maan keskipisteeseen. Siinä kertalaaki sulatti melkein maan ytimen, mutta Ankkojen neuvokkuuden ansiosta kertalaaki ei aiheuttanut suurempia ongelmia. Kertalaaki on aiheuttanut ongelmia myös tarinoissa Musta ritari ja Musta ritari slurppaa jälleen. Noissa tarinoissa ranskalainen herrasmiesvaras Arpin Lusene muuttui Mustaksi ritariksi ja yritti tuhota Roopen rahat. Minni Hiiri on Mikin ihastus ja hänen harrastuksiaan ovat neulominen ja leipominen. Minnin ystävätär, Heluna Ammu on useassa tarinassa laulanut joten sen voisi laskea hänen harrastuksekseen. Kaikki eivät kuitenkaan näytä nauttivan hänen lauluäänestään, mutta Heluna itse uskoo kykyihinsä. Helunan äänen on nähty rikkovan lasinkin. Helunaa satunnaisesti riiusteleva Polle Koninkaulus on seuraavana. Polle on melkoisen etevä käsistään. Hän korjaa yksin jopa kokonaisen talon. Hänen harrastuksensa on siis kokopäiväinen remontoija. Mortti ja Vertti ovat usein Mikin mukana. Heidän harrastuksensa on ankanpoikien tavoin jalkapallo. Heidän seuransa on Ylävirran yritys. Toisin kuin ankanpojilla, tämä joukkue pysyy tarinasta toiseen. Mortin ja Vertin tavoitteena on luultavasti päästä Ankkalinnan Palloseuraan. Ylävirran Yritystä johtaa kokenut, mutta vaivojen riivaama Koutsi. Ylävirran yritys häviää usein, mutta yleensä asiat kääntyvät parhain päin. Kuten kunnon veljesten elämään kuuluu, tappelevat he harva se päivä esimerkiksi siitä, kumpi on parempi pelaamaan jalkapalloa. Sen takia ottelut menevät usein huonosti, mutta Koutsi osaa luoda joukkuehenkeä. Mortti ja Vertti pelaavat kumpikin hyökkääjinä. Heimo Huima on Ankronikka-sarjassa esiintyvä hahmo. Heimo on useimmiten toiminut Roope Ankan lentäjänä. Hänen lentotaitonsa vaan eivät ole kovinkaan kaksiset. Mikki Hiiren ystävällä Eka Vekaralla ei ole mitään erikoista harrastusta. Tämä koipalloja natustava tulevaisuuden otus joutuu kylläkin seikkailuihin melko usein. Hänet myös kaapataan melko monessa tarinassa. Toinen Mikin ystävä on vuorossa seuraavaksi. Hänen nimensä on Tohtori Staattinen. Tohtori Staattinen muistuttaa pääpiirteittäin Pelle Pelotonta, mutta silti hänessä on jotain erilaista. Hän keksii usein vaarallisempia keksintöjä kuin Pelle ja ne joutuvat usein pahisten käsiin. Kun siirrymme jälleen ankkamaailmaan, näemme Riitta Hanhen. Riitta Hanhi on täysin ihastunut Roope Ankkaan. Roopelle hempeys ei hänen mukaansa kuulu, sillä hän on tiukka ja kova liikemies. Tämän takia tunteet eivät ole molemminpuolisia. Se ei kuitenkaan haittaa Riittaa, joka haluaa Roopelaisen itselleen. Riitalla on yleensä kaikki keinot käytössä. Hän on jopa tehnyt lemmenjuomia. Riitan yhtiökumppanina toimii usein Kuuno Kaakkuri. Kuunon nimi on vaihtunut alkuajoista. Kuunon toimiessa Riitan yhtiökumppanina, Riitta ei yleensä halua kuin voittaa Roopen. Tällöin hän siis tavallaan unohtaa halunsa Roopea kohtaan. Kuuno ja Riitta voittavat yleensä Roopen liikkeet kyseessä olevalla alalla. Se kismittää usein Roopea. Toinen Roope Ankan hätyyttelijä on toinen ankkatar. Tämä mustiin pukeutuva noita ahdistelee Roopea kuitenkin aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Riitta Hanhi. Hän on tietenkin Milla Magia. Millan harrastukseksi voisi siis laskea kaikenlaisen pahantahtoisuuden ja rahantahtouden. Milla nimittäin haluaa Roopen onnenlantin.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 80 -
15.10.2009 klo 10:51:15
Tilanne:
1.kirja: 42 783
2.Niketin: 11 263
3.Toke: 10 453
4.Aku Vankka: 9 530
5.Eltharion: 8 025
6.Mattii: 7 415
7.Imfromfinland: 6 097
8.Karhula: 5 812
9.akkaridekkari: 4 325
10.Hirmu: 3 528
11.wierii2: 3 050
12.T@IK@VIITTA: 2 781
13:Hermanni313: 2 022
Yksi piste varmistettu:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset
Ankoilla on erittäin suuri määrä harrastuksia. Roopen harrastus on kenties kummalisin, sillä hän polskii rahoissaan. Akun harrastus on riippumatossa löhöily ja TV:n töllötys, ja pojat ovat partiossa. Hiirten puolella taas Mortti ja Vertti pelaavat jalkapalloa ja Mikki ratkoo rikoksia. Tässä kuitenkin Ankkalinnan eri harrastuksia:
Roopen harrastus on rahoissa uiminen. Se onkin varmasti yksi syy, miksi Roope ylläpitää rahasäiliötä, vaikka se maksaakin valtavia summia. Yleisesti ottaen ihmiset ovat valmiita maksamaan isoja summia harrastuksistaan, vaikka ne eivät tuota pääsääntöisesti mitään. Roope tahtoo uida rahoissaan, ja sen takia ottaa sen riskin, että ne ryöstetään. Ja kuten sanottua, vartiointikulut ovat suuret. Kuitenkin, Roopen harrastus on täysin omalaatuinen, sillä kukapa muukaan pystyisi rahoissa sukeltelemaan.
Akun harrastus on riippumatossa löhöily ja/tai TV:n tuijotus. Hän on varmasti myös yllättävänkin kovakuntoinen juostessaan pakoon esim. Roopea. Treenaus ei Akua näytä niinkään paljoa kiinnostavan, että sitä viitsisi tehdä. Toki Akulla on ollut paljon väliaikaisia harrastuksia kuten uimari. Aku on ollut nuoruudessaan myös Mäkiautokisojen mestari ja maanmainio Tuonenmarja, jälkimmäisestä tosin ei ole todisteita. Toki Akullakin on yksi Sudenpentuarvonimi, nimittäin A.K.U.S.E.T.Ä.M.M.E. Se on lyhenne sanoista Avulias, Kultainen, Uhrautuvainen ja Sydämellinen Esimerkkiankka, Tenavien Äkkipikainen Mutta Mainio Elättäjä. Pitäähän Aku myös kalastamisesta. Tietysti Akun harrastus, joka on tärkeä koko Ankkalinnalle, nimittäin Taikaviittana oleminen. Hän ei vaadi siinä työssä palkkiota, mikä on erittäin hyvä juttu etenkin Roopen kannalta.
Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat partiota Sudenpennuissa. He ovat kymmenen tähden kenraaleja. Heillä on iso läjä taitomerkkejä, joista suurin osa on tullut Akun auttamisesta pinteestä. He ovat erittäin innokkaita sudenpentuja, ja ilman heitä tuskin Ankkalinnan sudenpennut olisivatkaan niin menestyneitä. Pojilla on myös Sudenpentujen käsikirja, jonka kanssa he selviävät pinteestä kuin pinteestä.
Hannu Hanhi. Hän vihaa työtä, mikä johtaa siihen, ettei hänellä myöskään ole mitään harrastusta, vaikka hän pärjäisikin missä tahansa harrastuksessa onnensa avulla. Ehkäpä hänen harrastuksiin tai ainakin kiinnostuksen kohteisiin voisi nimetä Akun kanssa tappelemisen ja kisaamisen.
Mummo Ankka. Hänen harrastuksensa on ruuanlaitto, missä hän onkin erittäin hyvä. Hänen kokkauksiaan syö innolla koko Ankkain suku. Ja tietysti Hansu. Ankan suvusta Aku on ehkäpä suurin ahmatti Mummon ruuille. Mummo on monien mukaan paras kokki maailmassa, ´mutta täytyy muistaa, että hänen tilansa raaka-aineet ovat myös ensiluokkaisia.
Hansu Hanhen pääharrastukset ovat syöminen ja nukkuminen. Joissakin tarinassa nämä kaksi asiaa ovat pahasti ristiriidassa, kun hän ei jaksa syödä. Lopulta asia saadaan kuitenkin aina järjestettyä. Itse en voi ymmärtää, miten Mummo jaksaa päivästä toiseen tehdä Hansulle ruokaa, ja sen päälle tehdä vielä kaikki maatilan työt.
Akun naapuri, Teppo Tulppu harrastaa pääasiassa Akun kanssa riitelyä ja puutarhan hoitoa. Tokihan hänellä on monia muitakin harrastuksia ollut, kuten pienoismallit. Akun kanssa hän riitelee päivittäin ja puutarhan hoitoa hän harrastaa, kun taitaa jonkinmoinen kasviasiantuntija olla.
Taavi Ankka harrastaa tutkimusten tekemistä. Hänelle niiden tekeminen on työ ja harrastus. Hän on suorittanut hirveän määrän tutkintoja, ja koko hänen talonsa on diplomeiden ja hänen tekemien kirjojen peitossa.
Jatkuu...
1.kirja: 42 783
2.Niketin: 11 263
3.Toke: 10 453
4.Aku Vankka: 9 530
5.Eltharion: 8 025
6.Mattii: 7 415
7.Imfromfinland: 6 097
8.Karhula: 5 812
9.akkaridekkari: 4 325
10.Hirmu: 3 528
11.wierii2: 3 050
12.T@IK@VIITTA: 2 781
13:Hermanni313: 2 022
Yksi piste varmistettu:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset
Ankoilla on erittäin suuri määrä harrastuksia. Roopen harrastus on kenties kummalisin, sillä hän polskii rahoissaan. Akun harrastus on riippumatossa löhöily ja TV:n töllötys, ja pojat ovat partiossa. Hiirten puolella taas Mortti ja Vertti pelaavat jalkapalloa ja Mikki ratkoo rikoksia. Tässä kuitenkin Ankkalinnan eri harrastuksia:
Roopen harrastus on rahoissa uiminen. Se onkin varmasti yksi syy, miksi Roope ylläpitää rahasäiliötä, vaikka se maksaakin valtavia summia. Yleisesti ottaen ihmiset ovat valmiita maksamaan isoja summia harrastuksistaan, vaikka ne eivät tuota pääsääntöisesti mitään. Roope tahtoo uida rahoissaan, ja sen takia ottaa sen riskin, että ne ryöstetään. Ja kuten sanottua, vartiointikulut ovat suuret. Kuitenkin, Roopen harrastus on täysin omalaatuinen, sillä kukapa muukaan pystyisi rahoissa sukeltelemaan.
Akun harrastus on riippumatossa löhöily ja/tai TV:n tuijotus. Hän on varmasti myös yllättävänkin kovakuntoinen juostessaan pakoon esim. Roopea. Treenaus ei Akua näytä niinkään paljoa kiinnostavan, että sitä viitsisi tehdä. Toki Akulla on ollut paljon väliaikaisia harrastuksia kuten uimari. Aku on ollut nuoruudessaan myös Mäkiautokisojen mestari ja maanmainio Tuonenmarja, jälkimmäisestä tosin ei ole todisteita. Toki Akullakin on yksi Sudenpentuarvonimi, nimittäin A.K.U.S.E.T.Ä.M.M.E. Se on lyhenne sanoista Avulias, Kultainen, Uhrautuvainen ja Sydämellinen Esimerkkiankka, Tenavien Äkkipikainen Mutta Mainio Elättäjä. Pitäähän Aku myös kalastamisesta. Tietysti Akun harrastus, joka on tärkeä koko Ankkalinnalle, nimittäin Taikaviittana oleminen. Hän ei vaadi siinä työssä palkkiota, mikä on erittäin hyvä juttu etenkin Roopen kannalta.
Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat partiota Sudenpennuissa. He ovat kymmenen tähden kenraaleja. Heillä on iso läjä taitomerkkejä, joista suurin osa on tullut Akun auttamisesta pinteestä. He ovat erittäin innokkaita sudenpentuja, ja ilman heitä tuskin Ankkalinnan sudenpennut olisivatkaan niin menestyneitä. Pojilla on myös Sudenpentujen käsikirja, jonka kanssa he selviävät pinteestä kuin pinteestä.
Hannu Hanhi. Hän vihaa työtä, mikä johtaa siihen, ettei hänellä myöskään ole mitään harrastusta, vaikka hän pärjäisikin missä tahansa harrastuksessa onnensa avulla. Ehkäpä hänen harrastuksiin tai ainakin kiinnostuksen kohteisiin voisi nimetä Akun kanssa tappelemisen ja kisaamisen.
Mummo Ankka. Hänen harrastuksensa on ruuanlaitto, missä hän onkin erittäin hyvä. Hänen kokkauksiaan syö innolla koko Ankkain suku. Ja tietysti Hansu. Ankan suvusta Aku on ehkäpä suurin ahmatti Mummon ruuille. Mummo on monien mukaan paras kokki maailmassa, ´mutta täytyy muistaa, että hänen tilansa raaka-aineet ovat myös ensiluokkaisia.
Hansu Hanhen pääharrastukset ovat syöminen ja nukkuminen. Joissakin tarinassa nämä kaksi asiaa ovat pahasti ristiriidassa, kun hän ei jaksa syödä. Lopulta asia saadaan kuitenkin aina järjestettyä. Itse en voi ymmärtää, miten Mummo jaksaa päivästä toiseen tehdä Hansulle ruokaa, ja sen päälle tehdä vielä kaikki maatilan työt.
Akun naapuri, Teppo Tulppu harrastaa pääasiassa Akun kanssa riitelyä ja puutarhan hoitoa. Tokihan hänellä on monia muitakin harrastuksia ollut, kuten pienoismallit. Akun kanssa hän riitelee päivittäin ja puutarhan hoitoa hän harrastaa, kun taitaa jonkinmoinen kasviasiantuntija olla.
Taavi Ankka harrastaa tutkimusten tekemistä. Hänelle niiden tekeminen on työ ja harrastus. Hän on suorittanut hirveän määrän tutkintoja, ja koko hänen talonsa on diplomeiden ja hänen tekemien kirjojen peitossa.
Jatkuu...
Mattiii
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 81 -
15.10.2009 klo 14:08:34
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkojen ja hiirten harrastukset
Ankoilla ja hiirillä, kuten meillä ihmisilläkin, on erilaisia ja toisinaan eriskummallisia harrastuksia, joita harrastetaan arjen rutiinien keskellä. Hyvät harrastusmahdollisuudet tarjoaa Ankkalinna ja sen ulkoiset alueet.
Ankkamaailman seuratuimmalta hahmolta, Aku Ankalta, löytyy josjonkinmoista harrastusaktiviteettia, melkeinpä yhtä paljon kuin hänellä on ollut työpaikkoja. Tunnetuin ja samalla Akun lempiharrastus on laiskottelu ja löhöily. Tästäkin tavasta on monta eri muotoa, kuten löhöily riippumatossa tai sohvalla katsoen samalla televisiota. Kesäisin tai aina kun on tarpeeksi lämmin Aku asentaa riippumattonsa pihansa kahden puun väliin ja alkaa löhöillä siemaillen samalla sihi-juomaa tai muuta sellaista virvoketta tai lukien kirjaa. Yleensä hän kuitenkin nukkuu siinä ja hyvät unenlahjat omien nukkuminen saattaa kestää jopa koko päivän. Myös löhöily sisällä sohvalla tai nojatuolissa, samalla tavalla kuin riippumatossa, kuuluu Akun lempipuuhiin. Akun löhöilyn tärkein ja olennainen osa on televisio, ja tästä syystä television katsomista voidaan pitää yhtenä Akun harrastuksena. Tavallisesti Aku katsoo televisiosta lempiurheilulajiaan jalkapalloa. Fanitukseen kuuluu mukava nojatuoli, Ankkalinnan fanituotteet ja tärkeimpänä asiana syötävä ja juotava, joissa Aku ei säästele. Useimmiten kuitenkin Akun television katselun pilaa hänen sukulaisensa. Tupu, Hupu ja Lupu ovat usein katsomassa länkkärifilmiä tai muuta sellaista, kun Akun lempiohjelma olisi juuri alkamassa ja tästä tilanteesta seuraa useimmiten kränää, että kuka saisi televisiota katsoa sillä hetkellä. Rentouttavan hetken pilaa usein myös Roope-setä puhelinsoitollaan halutakseen Akun kiillottamaan kolikoitaan nälkäpalkalla sekä Iines Ankka, joka soittaa usein ovikelloa ja kertoo Akulle, että veisi hänet johonkin hienoon ravintolaan syömään. Kalastusharrastus on kuin Akun toinen elämä. Lähin lammikko, jossa voi kalastaa, löytyy melko läheltä Akun asuntoa ja sinne hän säntää aina vapaa-ajallaan, kun ei ole muuta aktiviteettia sillä hetkellä. Kalastuksen parissa Aku rentoutuu raskaiden työpäivien jälkeen. Hän pitää kalastuksesta ja voidaan sanoakin, että Aku on suhteellisen hyvä kalojen narraaja. Kalastuskilpailuihin hän osallistuu aina kun on mahdollista ja yleensä voittaa, paitsi jos vastustajana on onnekas Hannu Hanhi. Jos Hannu ilmestyy Akun apajille kalastuskilpailuissa, Aku hermostuu ja haluaa voittaa kilpailun hinnalla millä hyvänsä. Toisinaan Aku käyttää sääntöjenvastaisia asioita eliminoidakseen Hannun kilpailusta. Toinen laji, jossa Aku on menestynyt ja menestyy vieläkin, on keilaaminen. Aku kuuluu Ankkalinnan paikalliseen keilailukerhoon, joka osallistuu toisinaan eri kilpailuihin. Akun taitoihin luotetaan ja yleensä Aku onkin vienyt koko potin ja voittonsa ansiosta on hänelle annettu palkintopysti, jota Aku säilyttää takkansa yllä. Aku on myös nuoruusaikoinaan kuulunut partioryhmään nimeltä Tuomenmarjat, kuten nykyään Tupu, Hupu ja Lupu kuuluvat Sudenpentuihin. Yleensä Aku kerskuukin tarinoissa Tuomenmarjataidoillaan, varsinkin tilanteissa, joissa Aku ja Tupu, Hupu ja Lupu ottavat yhteen erätaidoissa osoittaakseen kumpi partioryhmä on parempi ja selviytyy paremmin eräoloissa. Tulppu, joka myös kuului Tuomenmarjoihin Akun aikoina, kerskuu Akulle omilla Tuomenmarjataidoillaan ja lopputuloksena on aina tappelu tai kilpailu, jossa on tarkoitus osoittaa parhaimman ja taitavimman erämiehen taidot. Akulta löytyy myös kilpaurheilu taustaa, onhan hän osallistunut moniin urheilulajeihin ja kilpailuihin, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäisenä tulee mieleen Carl Barksin sarja, jossa Aku osallistuu yleisurheilukisoihin moniottelijana. On Aku myös tullut tunnetuksi olympialaisista muun muassa soihdunkantajana. Akun ehkä menestynein harrastus urheilupuolella on formulat Flemming Andersenin luomassa ja piirtämässä formula-saagassa. Kyseisessä sarjassa Aku osallistuu formula 1 -kauteen auton kuljettajana Roope Ankan tallissa. Vastassa on kivenkova Kroisos Pennosen talli, mutta lopulta mestaruus jaetaan Ankan tallille. Akun erikoisena harrastuksena voidaan pitää Hannu-serkun kanssa tehtävät kaksinkamppailut sekä Iinekseen vetoaminen. Akulla on aina kränää Hannun kanssa siitä, että kuka vie Iineksen syömään tai tanssiaisiin kavaljeerina. Kyseinen asia ratkaistaan yleensä kilpailulla, jonka voittaja saa Iineksen.
Maailman rikkaimman ankan Roope Ankan harrastukset ovat erikoisia ja yleensä ne liittyvät rahaan tai arvokkaaseen asiaan. Jo Roopen nuoruudessaan hän oli kiinnostunut kaikesta mikä liittyy kultaan. Erikoisimpana voidaan pitää, jota jopa Karhukopla ihmettelee, esimerkiksi uimista kolmessa kuutioeekkerissä kylmää käteistä. Hän sukeltaa rahoissa kuin pyöriäinen, möyrii niissä kuin myyrä sekä tykkää heitellä kolikoita niin, että ne satavat päälle. Roope nauttii tästä harrastuksesta joka päivä ja hänellä on jopa oma hyppylauta rahoissa uimista varten. Toisinaan Roope nauttii myös kolikkokylvyistä ja kolikkosuihkuista. Roopen himot ja kiinnostuksen kohteet tuntien Roopen pääasiallinen harrastus on kuitenkin aarteiden, kultaesineiden ynnä muiden sellaisten asioiden etsintä ja keräily. Roopea kiinnostaa erityisesti sellaiset asiat, joissa vähänkin viitataan kultaan tai mainitaan sana kulta. Tällaisia aarteenetsintä sarjoja tai tarinoita esiintyy suhteellisen yleisesti eri ankka-julkaisuissa. Roopen luoja Carl Barks on tehnyt monia tällaisia seikkailutarinoita, mistä sitten Don Rosa on ottanut mallia ja tehnyt omia Roopen aarteenetsintä tarinoita, joissa on viittauksia Barksin tarinoihin. Ja onhan Rosa tehnyt myös jatkotarinoita Barksin tarinoiden pohjalta. Melkein joka tarinassa Roope ottaa aarteiden etsintään mukaansa sukulaispoikansa Akun sekä Tupun, Hupun ja Lupun. Tämän jälkeen koko porukka matkaa alueelle, jossa aarre sijaitsee kohdaten matkan varrella erilaisia vaaroja ynnä muita sellaisia, jotka hidastavat heidän matkaansa. Aarteen löydettyään Roope omii aarteen tietenkin itselleen ja ankat palaavat kotiin. Tällaista samantyyppistä kaavaa ovat käyttäneet ainakin Rosa ja Barks esittäessään Roopen seikkailutarinoita, toki tietenkin erilaisin variaatioin. Tällaiset Roopen seikkailutarinat ovat ainakin omasta mielestäni aivan mahtavia ja mielenkiintoisia, koska niissä on jännitystä, draamaa ja huumoria. Mielenkiintoa lisää varsinkin jos tarinat ovat Rosan tai Barksin tekemiä. Löytämiään aarteita Roope säilyttää rahasäiliössään. Trofeehuoneessa hän säilyttää kaikkein arvokkaimpia aarteita, joita Roope on löytänyt aarteenetsintäreissuiltaan, kuten Juovikasta rubiinia. Trofeehuoneen lisäksi Roopella on kaikille jalokiville oma varasto. Aarteiden lisäksi Roopen harrastuksiin kuuluu rahojen laskeminen ja niiden huolenpito sekä Miljardööriklubi. Roope käy säännöllisesti Miljardööriklubilla jos ei muuta niin ainakin lukemassa päivän lehden.
Akun sisarenpoikien Tupun, Hupun ja Lupun harrastukset ovat aika normaaleja senikäisille pojille. Heidän yhteinen harrastuksensa on partio, joka on nimeltään Sudenpennut. Sudenpennut on maailmanlaajuinen partiojärjestö, jossa ankanpojat kuuluvat Ankkalinnan Sudenpennut -yksikköön. Ankanpojat tykkäävät mielellään käydä partiota, koska siellä ei ole heidän Aku-setänsä komentamassa heitä ja sen lisäksi he oppivat erämiehen taitoja ja selviytymään luontoäidin helmassa. Lisäksi partiotoimintaan kuuluu Sudenpentujen käsikirja jokaiselle jäsenelle ja erilaiset partioleirit eli jamboreet. Käsikirjasta on paljon hyötyä ankanpojille, sillä he käyttävät sitä aina kun ovat Roope-sedän kanssa aartenetsintäreissuilla. Mielenkiintoa partiotoimintaan lisää mitalien saanti tehtävistä ja ylennykset kenraaleiksi tai muiksi sellaisiksi. Ankanpojat harrastavat myös eri urheilulajeja, tosin vain kolmistaan tai kavereidensa kanssa eikä missään urheiluseurassa. Heidän mielilajejaan ovat muun muassa jalkapallo ja baseball, mutta joissakin sarjoissa heidät on kuvattu harrastamassa myös muita urheilulajeja, kuten koripalloa tai tennistä. Jalkapalloa ankanpojat pelaavat tavallisesti omien luokkatoverien kanssa sopivalla nurmikentällä. Baseballin pelaamispaikkana on yleensä ankanpoikien kodin piha-alue. Sarjoissa, joissa he pelaavat omalla piha-alueella, tapahtuu yleensä onnettomuuksia. Tavallisin onnettomuus on, kun pallo kimpoaa esimerkiksi puusta ja lentää kohti heidän kotinsa ikkunaan rikkoen sen. Silloin Aku-setä hermostuu ja lähtee mattopiiskan kanssa ankanpoikien perään. Toisinaan pallo lentää Tulpun tai muun naapurin pihaan. Ankanpoikien urheiluharrastuksesta on hyötyäkin, sillä he tarvitsevat voimaa ja kestävyyttä Sudenpentujen eri tehtävissä. Ankanpojat lukevat myös aika paljon sarjakuvia. Yksi heidän lempisarjakuvistaan on Vahva-Jussi, joita Aku-setäkin toisinaan haluaa lukea ja siitä syntyy riitaa, jonka Aku voittaa ja passittaa ankanpojat nukkumaan tai tiskaamaan astioita.
Mummo Ankan harrastuksista tulee ensimmäisenä mieleen sellainen perinteinen suomalainen mummo, vähän kuin oma isoäitini, koska Mummo Ankka harrastaa vanhoille ihmisille tyypillisiä aktiviteetteja sekä omistaa maatilan ja harjoittaa elinkeinonaan maataloutta. Mummon harrastuksista näkyvin ja arvostetuin on ehkäpä ruoanlaitto. Hänen ruoanlaittotaitonsa ovat erinomaiset ja hän tekee maittavaa ruokaa, ainakin mitä suvun ankat ovat sanoneet. Ankat, varsinkin Aku, ankanpojat ja Roope, käyvät useinkin syömässä Mummon luona herkullisia ruokia ja leivonnaisia ja pitävät niistä todella paljon. Suurin ahmatti sekä perso Mummon ruoille on Hansu Hanhi. Hänen herkkuaan ovat erityisesti leivonnaiset esimerkiksi omenapiirakka. Yleisesti ottaen Mummon erikoisuus on omenapiirakka, koska se on kaikkialla Ankkalinnassa tunettu ja sitä on kehuttu paljon. Syy herkullisiin ruokiin on se, että Mummo kasvattaa maatilallaan vain parhaita ja ykkösluokan raaka-aineita. Joissain sarjoissa jopa Ankkalinnan ravintoloiden kokit ovat todenneet Mummon raaka-aineet maailman parhaiksi Näistä syistä Mummoa onkin sanottu maailman parhaaksi kokiksi, eikä suotta. Mummon toinen pääasiallinen harrastus on kutominen. Sen minkä maatilan pakollisten töiden keskeltä ehtii, Mummo käyttää aikansa kutomiseen. Hän kutoo erilaisia vaatteita esimerkiksi joululahjaksi sukulaisile. Onhan hän myös kutonut talvivaatteita omille eläimilleen talven varalle, jotta niitä ei kylmä silloin. Olen kuitenkin ihmetellyt jo kauan, että kuinka Mummo jaksaa hoitaa maatilaansa yksin ja laittaa siinä välissä ruokaa, kun Hansukaan ei oikeastaan ollenkaan auta Mummoa niissä hommissa. Ehkäpä oikea vastaus on Mummon asenne niihin hommiin. Vaikka maatilan hoito on periaatteessa työtä, näkisin siinä kuitenkin vähän harrastuksen makua. Mummo on kuitenkin asennoitunut työhönsä sillä tavalla, että nauttii siitä, eikä ota turhia huolia, vaikka välillä on raskasta. Hansu Hanhen harrastukset ovat aika samanlaisia kuin Akulla eli suoraan sanottuna laiskottelu. Hansu voittaisi jopa Akun nukkumisessa, koska Hansu jostain syystä nukku kokoajan, ellei häntä pidä hereillä. Usein Mummo patistelee Hansua tilan hommiin, mutta siihen se yleensä jääkin, koska Hansu nukahtaa melkein heti työhön päästyään. Syöminenkin onnistuu Hansulta paljon paremmin kuin Akulta. Jos Mummo on vaikka tehnyt omenapiirakan ja jättänyt sen jäähtymään ikkunalle tai keittiön pöydälle, niin siinä ei mene kauan kunnes Hansu on jo hotkaissut piirakan. Tämän jälkeen Mummo joutuu aina tekemään uuden piirakan, koska Hansu onnistuu aina syömään sen piirakan, mikä on tarkoitettu vieraille. Heti syömisen jälkeen Hansu käy nukkumaan, eikä häntä saa varmasti hereille.
Onnettaren suosikki Hannu Hanhen harrastuksia käsiteltäessä ei tarvitse arvailla, että mikä on Hannun harrastus. Periaatteessa Hannulla on vain yksi pääasiallinen harrastus: arpajaisissa, arvonnoissa ja tietokilpailuissa käyminen ja osallistuminen, oikeastaan kaikissa, missä voi voittaa jotakin. Hänellä on vain yksi harrastus, koska Hannu ei tee mitään muuta, ei edes työtä. Hannun onni on todella käsittämätön, sillä hän voittaa jokaisen kilpailun ja arvonnan. Muistan kuitenkin pari tarinaa, joissa Hannu on hävinnyt ihan kunnolla, mutta muulloin Hannu ei ole koskaan hävinnyt arvontoja, paitsi sellaisissa tilanteissa, joissa häviäminen osoittautuu lopulta suotuisammaksi kuin voittaminen. Hannu ja Aku käyvät usein kilpaa siitä, että kumpi voittaa arvonnoissa tai muissa kilpailuissa. Näissä tilanteissa Hannun tuuri on ylitsepääsemätön este, sillä vaikka Aku ostaisi kaikki liput, paitsi juuri sen voittoarvan, Aku ei voita, koska aina Hannu saa keploteltua itselleen sen yhden ainokaisen arvan, esimerkiksi löytää sen kadulta, joka osoittautuu sitten voittoarvaksi. Sitten niitä tilanteita, joissa Aku voittaa kilpailun, mutta loppupeleissä se osoittautuukin huonoksi, sillä Hannu saa kakkosijastakin hyvän tuurin avulla itselleen paremman palkinnon kuin voittaja, esimerkiksi tarina, jossa Hannu saa vuoden kalanmaksaöljyt toisesta sijasta ja lopulta löytää niiden seasta arvokkaan sormuksen ja palauttaa sen saadessaan kunnon palkkion. Hannulla ja Akulla on myös usein taisteluja Iineksestä, joten, kuten Akunkin kohdalla mainitsin, voidaan tätä pitää jonkinlaisena harrastuksena.
// Muokattu.
Ankoilla ja hiirillä, kuten meillä ihmisilläkin, on erilaisia ja toisinaan eriskummallisia harrastuksia, joita harrastetaan arjen rutiinien keskellä. Hyvät harrastusmahdollisuudet tarjoaa Ankkalinna ja sen ulkoiset alueet.
Ankkamaailman seuratuimmalta hahmolta, Aku Ankalta, löytyy josjonkinmoista harrastusaktiviteettia, melkeinpä yhtä paljon kuin hänellä on ollut työpaikkoja. Tunnetuin ja samalla Akun lempiharrastus on laiskottelu ja löhöily. Tästäkin tavasta on monta eri muotoa, kuten löhöily riippumatossa tai sohvalla katsoen samalla televisiota. Kesäisin tai aina kun on tarpeeksi lämmin Aku asentaa riippumattonsa pihansa kahden puun väliin ja alkaa löhöillä siemaillen samalla sihi-juomaa tai muuta sellaista virvoketta tai lukien kirjaa. Yleensä hän kuitenkin nukkuu siinä ja hyvät unenlahjat omien nukkuminen saattaa kestää jopa koko päivän. Myös löhöily sisällä sohvalla tai nojatuolissa, samalla tavalla kuin riippumatossa, kuuluu Akun lempipuuhiin. Akun löhöilyn tärkein ja olennainen osa on televisio, ja tästä syystä television katsomista voidaan pitää yhtenä Akun harrastuksena. Tavallisesti Aku katsoo televisiosta lempiurheilulajiaan jalkapalloa. Fanitukseen kuuluu mukava nojatuoli, Ankkalinnan fanituotteet ja tärkeimpänä asiana syötävä ja juotava, joissa Aku ei säästele. Useimmiten kuitenkin Akun television katselun pilaa hänen sukulaisensa. Tupu, Hupu ja Lupu ovat usein katsomassa länkkärifilmiä tai muuta sellaista, kun Akun lempiohjelma olisi juuri alkamassa ja tästä tilanteesta seuraa useimmiten kränää, että kuka saisi televisiota katsoa sillä hetkellä. Rentouttavan hetken pilaa usein myös Roope-setä puhelinsoitollaan halutakseen Akun kiillottamaan kolikoitaan nälkäpalkalla sekä Iines Ankka, joka soittaa usein ovikelloa ja kertoo Akulle, että veisi hänet johonkin hienoon ravintolaan syömään. Kalastusharrastus on kuin Akun toinen elämä. Lähin lammikko, jossa voi kalastaa, löytyy melko läheltä Akun asuntoa ja sinne hän säntää aina vapaa-ajallaan, kun ei ole muuta aktiviteettia sillä hetkellä. Kalastuksen parissa Aku rentoutuu raskaiden työpäivien jälkeen. Hän pitää kalastuksesta ja voidaan sanoakin, että Aku on suhteellisen hyvä kalojen narraaja. Kalastuskilpailuihin hän osallistuu aina kun on mahdollista ja yleensä voittaa, paitsi jos vastustajana on onnekas Hannu Hanhi. Jos Hannu ilmestyy Akun apajille kalastuskilpailuissa, Aku hermostuu ja haluaa voittaa kilpailun hinnalla millä hyvänsä. Toisinaan Aku käyttää sääntöjenvastaisia asioita eliminoidakseen Hannun kilpailusta. Toinen laji, jossa Aku on menestynyt ja menestyy vieläkin, on keilaaminen. Aku kuuluu Ankkalinnan paikalliseen keilailukerhoon, joka osallistuu toisinaan eri kilpailuihin. Akun taitoihin luotetaan ja yleensä Aku onkin vienyt koko potin ja voittonsa ansiosta on hänelle annettu palkintopysti, jota Aku säilyttää takkansa yllä. Aku on myös nuoruusaikoinaan kuulunut partioryhmään nimeltä Tuomenmarjat, kuten nykyään Tupu, Hupu ja Lupu kuuluvat Sudenpentuihin. Yleensä Aku kerskuukin tarinoissa Tuomenmarjataidoillaan, varsinkin tilanteissa, joissa Aku ja Tupu, Hupu ja Lupu ottavat yhteen erätaidoissa osoittaakseen kumpi partioryhmä on parempi ja selviytyy paremmin eräoloissa. Tulppu, joka myös kuului Tuomenmarjoihin Akun aikoina, kerskuu Akulle omilla Tuomenmarjataidoillaan ja lopputuloksena on aina tappelu tai kilpailu, jossa on tarkoitus osoittaa parhaimman ja taitavimman erämiehen taidot. Akulta löytyy myös kilpaurheilu taustaa, onhan hän osallistunut moniin urheilulajeihin ja kilpailuihin, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäisenä tulee mieleen Carl Barksin sarja, jossa Aku osallistuu yleisurheilukisoihin moniottelijana. On Aku myös tullut tunnetuksi olympialaisista muun muassa soihdunkantajana. Akun ehkä menestynein harrastus urheilupuolella on formulat Flemming Andersenin luomassa ja piirtämässä formula-saagassa. Kyseisessä sarjassa Aku osallistuu formula 1 -kauteen auton kuljettajana Roope Ankan tallissa. Vastassa on kivenkova Kroisos Pennosen talli, mutta lopulta mestaruus jaetaan Ankan tallille. Akun erikoisena harrastuksena voidaan pitää Hannu-serkun kanssa tehtävät kaksinkamppailut sekä Iinekseen vetoaminen. Akulla on aina kränää Hannun kanssa siitä, että kuka vie Iineksen syömään tai tanssiaisiin kavaljeerina. Kyseinen asia ratkaistaan yleensä kilpailulla, jonka voittaja saa Iineksen.
Maailman rikkaimman ankan Roope Ankan harrastukset ovat erikoisia ja yleensä ne liittyvät rahaan tai arvokkaaseen asiaan. Jo Roopen nuoruudessaan hän oli kiinnostunut kaikesta mikä liittyy kultaan. Erikoisimpana voidaan pitää, jota jopa Karhukopla ihmettelee, esimerkiksi uimista kolmessa kuutioeekkerissä kylmää käteistä. Hän sukeltaa rahoissa kuin pyöriäinen, möyrii niissä kuin myyrä sekä tykkää heitellä kolikoita niin, että ne satavat päälle. Roope nauttii tästä harrastuksesta joka päivä ja hänellä on jopa oma hyppylauta rahoissa uimista varten. Toisinaan Roope nauttii myös kolikkokylvyistä ja kolikkosuihkuista. Roopen himot ja kiinnostuksen kohteet tuntien Roopen pääasiallinen harrastus on kuitenkin aarteiden, kultaesineiden ynnä muiden sellaisten asioiden etsintä ja keräily. Roopea kiinnostaa erityisesti sellaiset asiat, joissa vähänkin viitataan kultaan tai mainitaan sana kulta. Tällaisia aarteenetsintä sarjoja tai tarinoita esiintyy suhteellisen yleisesti eri ankka-julkaisuissa. Roopen luoja Carl Barks on tehnyt monia tällaisia seikkailutarinoita, mistä sitten Don Rosa on ottanut mallia ja tehnyt omia Roopen aarteenetsintä tarinoita, joissa on viittauksia Barksin tarinoihin. Ja onhan Rosa tehnyt myös jatkotarinoita Barksin tarinoiden pohjalta. Melkein joka tarinassa Roope ottaa aarteiden etsintään mukaansa sukulaispoikansa Akun sekä Tupun, Hupun ja Lupun. Tämän jälkeen koko porukka matkaa alueelle, jossa aarre sijaitsee kohdaten matkan varrella erilaisia vaaroja ynnä muita sellaisia, jotka hidastavat heidän matkaansa. Aarteen löydettyään Roope omii aarteen tietenkin itselleen ja ankat palaavat kotiin. Tällaista samantyyppistä kaavaa ovat käyttäneet ainakin Rosa ja Barks esittäessään Roopen seikkailutarinoita, toki tietenkin erilaisin variaatioin. Tällaiset Roopen seikkailutarinat ovat ainakin omasta mielestäni aivan mahtavia ja mielenkiintoisia, koska niissä on jännitystä, draamaa ja huumoria. Mielenkiintoa lisää varsinkin jos tarinat ovat Rosan tai Barksin tekemiä. Löytämiään aarteita Roope säilyttää rahasäiliössään. Trofeehuoneessa hän säilyttää kaikkein arvokkaimpia aarteita, joita Roope on löytänyt aarteenetsintäreissuiltaan, kuten Juovikasta rubiinia. Trofeehuoneen lisäksi Roopella on kaikille jalokiville oma varasto. Aarteiden lisäksi Roopen harrastuksiin kuuluu rahojen laskeminen ja niiden huolenpito sekä Miljardööriklubi. Roope käy säännöllisesti Miljardööriklubilla jos ei muuta niin ainakin lukemassa päivän lehden.
Akun sisarenpoikien Tupun, Hupun ja Lupun harrastukset ovat aika normaaleja senikäisille pojille. Heidän yhteinen harrastuksensa on partio, joka on nimeltään Sudenpennut. Sudenpennut on maailmanlaajuinen partiojärjestö, jossa ankanpojat kuuluvat Ankkalinnan Sudenpennut -yksikköön. Ankanpojat tykkäävät mielellään käydä partiota, koska siellä ei ole heidän Aku-setänsä komentamassa heitä ja sen lisäksi he oppivat erämiehen taitoja ja selviytymään luontoäidin helmassa. Lisäksi partiotoimintaan kuuluu Sudenpentujen käsikirja jokaiselle jäsenelle ja erilaiset partioleirit eli jamboreet. Käsikirjasta on paljon hyötyä ankanpojille, sillä he käyttävät sitä aina kun ovat Roope-sedän kanssa aartenetsintäreissuilla. Mielenkiintoa partiotoimintaan lisää mitalien saanti tehtävistä ja ylennykset kenraaleiksi tai muiksi sellaisiksi. Ankanpojat harrastavat myös eri urheilulajeja, tosin vain kolmistaan tai kavereidensa kanssa eikä missään urheiluseurassa. Heidän mielilajejaan ovat muun muassa jalkapallo ja baseball, mutta joissakin sarjoissa heidät on kuvattu harrastamassa myös muita urheilulajeja, kuten koripalloa tai tennistä. Jalkapalloa ankanpojat pelaavat tavallisesti omien luokkatoverien kanssa sopivalla nurmikentällä. Baseballin pelaamispaikkana on yleensä ankanpoikien kodin piha-alue. Sarjoissa, joissa he pelaavat omalla piha-alueella, tapahtuu yleensä onnettomuuksia. Tavallisin onnettomuus on, kun pallo kimpoaa esimerkiksi puusta ja lentää kohti heidän kotinsa ikkunaan rikkoen sen. Silloin Aku-setä hermostuu ja lähtee mattopiiskan kanssa ankanpoikien perään. Toisinaan pallo lentää Tulpun tai muun naapurin pihaan. Ankanpoikien urheiluharrastuksesta on hyötyäkin, sillä he tarvitsevat voimaa ja kestävyyttä Sudenpentujen eri tehtävissä. Ankanpojat lukevat myös aika paljon sarjakuvia. Yksi heidän lempisarjakuvistaan on Vahva-Jussi, joita Aku-setäkin toisinaan haluaa lukea ja siitä syntyy riitaa, jonka Aku voittaa ja passittaa ankanpojat nukkumaan tai tiskaamaan astioita.
Mummo Ankan harrastuksista tulee ensimmäisenä mieleen sellainen perinteinen suomalainen mummo, vähän kuin oma isoäitini, koska Mummo Ankka harrastaa vanhoille ihmisille tyypillisiä aktiviteetteja sekä omistaa maatilan ja harjoittaa elinkeinonaan maataloutta. Mummon harrastuksista näkyvin ja arvostetuin on ehkäpä ruoanlaitto. Hänen ruoanlaittotaitonsa ovat erinomaiset ja hän tekee maittavaa ruokaa, ainakin mitä suvun ankat ovat sanoneet. Ankat, varsinkin Aku, ankanpojat ja Roope, käyvät useinkin syömässä Mummon luona herkullisia ruokia ja leivonnaisia ja pitävät niistä todella paljon. Suurin ahmatti sekä perso Mummon ruoille on Hansu Hanhi. Hänen herkkuaan ovat erityisesti leivonnaiset esimerkiksi omenapiirakka. Yleisesti ottaen Mummon erikoisuus on omenapiirakka, koska se on kaikkialla Ankkalinnassa tunettu ja sitä on kehuttu paljon. Syy herkullisiin ruokiin on se, että Mummo kasvattaa maatilallaan vain parhaita ja ykkösluokan raaka-aineita. Joissain sarjoissa jopa Ankkalinnan ravintoloiden kokit ovat todenneet Mummon raaka-aineet maailman parhaiksi Näistä syistä Mummoa onkin sanottu maailman parhaaksi kokiksi, eikä suotta. Mummon toinen pääasiallinen harrastus on kutominen. Sen minkä maatilan pakollisten töiden keskeltä ehtii, Mummo käyttää aikansa kutomiseen. Hän kutoo erilaisia vaatteita esimerkiksi joululahjaksi sukulaisile. Onhan hän myös kutonut talvivaatteita omille eläimilleen talven varalle, jotta niitä ei kylmä silloin. Olen kuitenkin ihmetellyt jo kauan, että kuinka Mummo jaksaa hoitaa maatilaansa yksin ja laittaa siinä välissä ruokaa, kun Hansukaan ei oikeastaan ollenkaan auta Mummoa niissä hommissa. Ehkäpä oikea vastaus on Mummon asenne niihin hommiin. Vaikka maatilan hoito on periaatteessa työtä, näkisin siinä kuitenkin vähän harrastuksen makua. Mummo on kuitenkin asennoitunut työhönsä sillä tavalla, että nauttii siitä, eikä ota turhia huolia, vaikka välillä on raskasta. Hansu Hanhen harrastukset ovat aika samanlaisia kuin Akulla eli suoraan sanottuna laiskottelu. Hansu voittaisi jopa Akun nukkumisessa, koska Hansu jostain syystä nukku kokoajan, ellei häntä pidä hereillä. Usein Mummo patistelee Hansua tilan hommiin, mutta siihen se yleensä jääkin, koska Hansu nukahtaa melkein heti työhön päästyään. Syöminenkin onnistuu Hansulta paljon paremmin kuin Akulta. Jos Mummo on vaikka tehnyt omenapiirakan ja jättänyt sen jäähtymään ikkunalle tai keittiön pöydälle, niin siinä ei mene kauan kunnes Hansu on jo hotkaissut piirakan. Tämän jälkeen Mummo joutuu aina tekemään uuden piirakan, koska Hansu onnistuu aina syömään sen piirakan, mikä on tarkoitettu vieraille. Heti syömisen jälkeen Hansu käy nukkumaan, eikä häntä saa varmasti hereille.
Onnettaren suosikki Hannu Hanhen harrastuksia käsiteltäessä ei tarvitse arvailla, että mikä on Hannun harrastus. Periaatteessa Hannulla on vain yksi pääasiallinen harrastus: arpajaisissa, arvonnoissa ja tietokilpailuissa käyminen ja osallistuminen, oikeastaan kaikissa, missä voi voittaa jotakin. Hänellä on vain yksi harrastus, koska Hannu ei tee mitään muuta, ei edes työtä. Hannun onni on todella käsittämätön, sillä hän voittaa jokaisen kilpailun ja arvonnan. Muistan kuitenkin pari tarinaa, joissa Hannu on hävinnyt ihan kunnolla, mutta muulloin Hannu ei ole koskaan hävinnyt arvontoja, paitsi sellaisissa tilanteissa, joissa häviäminen osoittautuu lopulta suotuisammaksi kuin voittaminen. Hannu ja Aku käyvät usein kilpaa siitä, että kumpi voittaa arvonnoissa tai muissa kilpailuissa. Näissä tilanteissa Hannun tuuri on ylitsepääsemätön este, sillä vaikka Aku ostaisi kaikki liput, paitsi juuri sen voittoarvan, Aku ei voita, koska aina Hannu saa keploteltua itselleen sen yhden ainokaisen arvan, esimerkiksi löytää sen kadulta, joka osoittautuu sitten voittoarvaksi. Sitten niitä tilanteita, joissa Aku voittaa kilpailun, mutta loppupeleissä se osoittautuukin huonoksi, sillä Hannu saa kakkosijastakin hyvän tuurin avulla itselleen paremman palkinnon kuin voittaja, esimerkiksi tarina, jossa Hannu saa vuoden kalanmaksaöljyt toisesta sijasta ja lopulta löytää niiden seasta arvokkaan sormuksen ja palauttaa sen saadessaan kunnon palkkion. Hannulla ja Akulla on myös usein taisteluja Iineksestä, joten, kuten Akunkin kohdalla mainitsin, voidaan tätä pitää jonkinlaisena harrastuksena.
// Muokattu.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 82 -
15.10.2009 klo 14:26:32
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastukset
On suorastaan ihmeellistä, miten Aku Ankan kaltaiset laiskamadot jaksavat aina välillä jauhaa lähes minkälaisia harrastuksia tahansa, vaikka kuuluuhan Akun lempi ”harrastuksiin” laiskotteleminen, joten asia lienee olevan selvä. Ankkojen puolella myös monet muut innostavat aina välillä erilaisista harrastuksista. Hiirten puolella harrastuksia löytyy myös paljon, ehkä tunnetuimpana jalkapallo, jota nähdään enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoissa, joiden päähenkilöinä seikkailevat Mortti ja Vertti. Ankkalinna on täynnä urheilevia ihmisiä, joiden rinnalla kuitenkin ovat penkkiurheilijat, jotka pitävät Aku Ankan tavoin enemmän laiskottelusta. Enemmän tekeviin hahmoihin kuuluu ehdottomasti Roope Ankka, joka on matkannut maailman ympäri jo ties kuinka monta kertaa kultaesiintymien, öljysuonien ja erilaisten aarteiden perässä täydellä tarmolla.
Ankkalinnan oma sankari, Aku Ankka kuului penkkiurheilijoihin, vaikka välillä hän saattaakin innostua jostain harrastuksesta, kuten lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta. Aku pitää mm. nukkumista ja laiskottelua harrastuksina, toisin kuin muut ja se saattaakin olla hänen kantaperustelunsa. Aku myös ”harrastaa” tiedettävästi nukkumista, jossa hän on lähes lyömätön ja jopa joissakin tarinoissa ansainnut rahaa sitä tehden. Aku myös rakastaa riippumatossa löhöilyä ja on toiminutkin riippumattotestaajana joissakin tarinoissa. Tarinat, joissa Aku nähdään täydellä teholla harrastavana ankkana, kootaan yleensä jalkapalloaiheisiin erikoisnumeroihin ja erinäisiin albumeihin, joita julkaistaan täällä Suomessa harvoin, eli noin vuoden parin välein.
Aku kuuluu myös Ankkalinnan penkkiurheilijoiden eliittiin, katsomalla lähes kaiken mahdollisen ”telkkarista”, jota hän pitää monien muiden asioiden lisäksi harrastuksena, vaikkei se siltä ehkä tunnukaan. Aku kuuluu Ankkalinnan Palloseuran suurimpiin kannattajiin ja seuraakin joukkueen kaikki ottelut joko sohvalta tai suoraan katsomosta. Jalkapallosta onkin tullut vuosien saatossa Akulle lähes intohimo ja ehkä juuri siksi hän on joskus joissakin tarinoissa suostunut pelaamaan enonsa Roopen omistamassa joukkueessa. Lähellä läpimurtoa Aku on kuitenkin yleensä mokannut tavalla tai toisella. Akun moninaisuudesta kertoo myös se, että jos pakko on hän saattaa voitta vaikka olympiamestaruuden yms. ja onhan ankkamme voittanutkin esim. F1-mestaruuden uskomattomalla tavalla. Akun moninaisiin harrastuksiin voi myös liittää Hannu-serkun voittaminen, jota hän yrittää lähes joka tarinassa. Vaikka joskus voitto saattaa irrotakin, ei onni aina ole myötä. Aku Ankan taskukirjoissa on julkaistu myös joskus joitakin jalkapallo tarinoita, joissa Aku toimii Ankkalinnan Palloseuran mukana ”tärkeissä” toimissa, jotka vaihtelevat kengännauhojen silittämisestä muihin ehkä jopa vielä turhimpiin asioihin, vaikka on Aku päässyt ainakin hetkellisesti myös joukkueen valmentajaksi, kuten Aku Ankan taskukirjassa 318: Mars kentälle! Joukkueen mukana toimiminen ei ole Akulle työ, vain hän pitää sitä rentouttavana harrastuksena.
Joissakin tarinoissa Akun harrastuksiin on kuulunut myös syöminen, johon Iineksen on ollut pakko välillä puuttua. Kiellosta huolimatta Aku ei ole pystynyt lopettamiseen ja siksi joutunut pahaan paikkaan, kunnes lopulta lopettanut ahmimisen. Eräässä tarinassa Aku jopa joutui arvonnassa eräällä kurssille, jossa tarjoiltiin päivittäin pieni hedelmän siivu yms. Loppujen lopuksi tällaisissa tarinoissa Aku kuitenkin jatkaa jälleen ainaista ahmimistaan, johon kuuluvat kaikenlaiset pikaruuat.
Välillä Aku on testannut myös skeittausta, kuten eräässä Vicarin piirtämässä tarinassa, jossa Aku yrittää saada Iineksen huomaamaan, että kyllä hänkin skeitata osaa, kun tämän kiinnostanut on kiinnittynyt erääseen skeittauksen ”kunkkuun”. Aku kuitenkin huijaa hieman ja se kostautuu. Lopussa selviää, että Iines on alkanut harjoitella skeittausta. Skeittaus on siis myös ollut Akun harrastus joskus. Akun harrastuksia on siis jo näistäkin päätellen aivan uskomaton määrä!
Akun eno Roope taas harrastaa tiedettävästi ainoa ankkana koko maailmassa kolikoissa uiskentelua, jota hän tekee lähes joka päivä. Vaikka ajatus kylmien lanttien joukossa uiskentelusta saattaakin karmia se kuuluu Roopen jokaiseen päivään ja hän myös nauttii siitä. Roope myös keräilee erilaisia rahoja, jotka ovat yleensä järkyttävän arvokkaita ja niitä kiillotetaan melkein joka päivä. Rahat ovat hänelle kuin ystäviä, ja siksi hän ei pidä asiaa mitenkään työläisenä.
Roopelle harrastuksena toimii myös aarteenetsintä, jota hän nuorena teki yksin, mutta nyt vanhempana sukulaistensa kanssa. Aarteiden loppuminen maailmasta on Roopelle kuin äkillinen kuolema ja hän tuskin toipuisi koskaan sellaisesta. Ainakaan Aku ei sukulaisista ole kovinkaan innostunut asiasta ja siksi hän yleensä yrittää paeta ankanpoikien kanssa, mutta yleensä liian myöhään. Välillä matkoille osallistuu myös Roopen hovimestari Juuso, joka yleensä tarjoilee kahvia. Roopen suosikkiharrastuksiin kuuluu, myös kullan nuuhkinen, jossa hänellä on uskomaton hajuaisti.
Roope pitää yhtenä harrastuksistaan myös Karhukoplan ja Milla Magian poisajamista sekä bisnesvihollisen Kroisos Pennosen voittamista. Pennonen kuuluu ehdottomasti Roopen lempivihollisiin, sen todistaa Aku Ankan taskukirja 136: Ikuinen kakkonen kirjan ensimmäinen tarina, jossa Roope pilaa Kroisoksen jokaisen kaupan, jonka seurauksena pohatta päättää lähteä pois Ankkalinnasta. Roope päättää kuitenkin, ettei annan Pennosen lähteä ja niin käy, että lopulta käy niin, että Roopesta tulee paikan rikkain ja Pennonen huomaa kaiken olleen turhaa.
Akun sisarenpojat harrastavat erilaisia asioita tiettävästi eniten kaikista ankoista. Ankanpojat ovat tarinoissa harrastaneet mm. pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa ja muita pallopelejä, mutta pääharrastuksena pojilla on Sudenpentujen järjestöön kuuluminen, jossa he kuuluvat monen kymmenen tähden kenraaleihin. Myös koskenlasku ja kalastus kuuluvat poikien harrastuksiin.
Iines ei varsinaisesti harrasta mitään urheilulajia, vaan naistenyhdistyksessä käymistä ja shoppailua muiden Ankkalinnan naisten tapaan. Shoppailu onkin oiva esimerkki siitä missä naiset eroavat miehistä, jotka tuijottavat jalkapalloa ja televisiota päivät pitkät. Iineksen hyväntekeväisyystempaukset ovat tyhjentäneet huomattavasti mm. Roopen kukkaroa, joka saa vain vaivoin naisyhdistyksenjäsenet kintereiltään.
Yksi ainoista henkilöistä, joka voittaa ankkojen suvussa Akun nukkumisessa on ehdottomasti Mummo Ankan ns. ikuinen renki, Hansu Hanhi. Hänen harrastuksiinsa kuuluu syöminen, joka kuuluu Hansun jokapäiväiseen rytmiin. Tämän ”harrastuksen” avulla hän on päässyt mukaan jopa olympialaisiin, joissa tarkoituksena oli ahmia mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienessä ajassa yms. Tarinan nimi oli ”Herkkusuiden Olympialaiset”.
Hansun komentelija, Mummo Ankka taas pitää harrastuksenaan maatilanhoitoa, joka ei hänen mielestään ole työ. Hän pitää huolta eläimistään eikä pysty melkein edes jättämään niitä yksin. Näitä töitä tehdessään hän on oppinut monia eri asioita, jotka ovat auttaneet häntä elämässä eteenpäin. Kuten myös usein muut vanhat ihmiset, myös Mummo kutoo kaikenlaisia vaatteita vapaa-aikanaan, joka on hänestä hyvin rattoisaa, eikä aika ainakaan mene hukkaan.
Akun serkut taas eroavat Akusta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Touhon erikoiset harrastukset menevät yleensä pieleen ja johtavat yleensä sekasortoon, kun taas Hannu inhoaa työntekoa, eikä harrastuksiakaan taida olla kuin Akun alituinen kiusaaminen.
Ankkalinnan tunnettu keksijä Pelle Peloton harrastaa enimmäkseen tietysti keksintöjen keksimistä. Niiden avulla hän on voittanut useita kertoja erilaisia keksijäkilpailuja. Harrastuksen tuloksena ovat syntyneet mm. Mietintämyssy ja Pikku Apulainen.
Kuten alussa sanoin harrastuksia hiirillä on hieman vähemmän, vaikka Ylävirran yritys-sarjojen lisäksi myös Mikki Hiiren osittainen salapoliisiharrastus on hyvin yleinen idea nykyisissä tarinoissa. Mikki on myös harrastukset välillä jalkapallo, esim. Roope-sedässä 322.
Minni harrastaa Iineksen tapaan kaikenlaista yleistä shoppailua ja erilaisissa naiskerhoissa käymistä.
Mikin paras ystävä Hessu Hopo kuuluu paljon harrastaviin. Köllöttelyn lisäksi Hessun lempipuuhiin kuuluu kalastus ja kyllä hahmo muutenkin on ehtinyt harrastaa lähes mitä vain.
Enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoja julkaistaan joka toinen vuosi julkaistavissa jalkapalloalbumeissa ja ne ovat yleensä Paul Halaksen ja Paco Rodriquesin yhdessä tekemiä. Myös Aku Ankka-lehteen on näitä Mortin & Vertin seikkailuja joutunut.
Mortti & Vertti eivät ainakaan tiedettävästi ole harrastaneet kovinkaan paljon mitään muuta kuin jalkapalloa, joka on poikien intohimo.
Roope-setä lehden numerossa 300 nähty tarina kunniakierros toi lähes kaikki Ankkalinnan hahmot mukaan yhteen ainoaan leikkimieliseen juoksukisaan. Mukana oli kaikkien ankkojen ja monien hiiritarinoista tuttujen hahmojen lisäksi joitakin roistoja, kuten Musta-Pekka, Mustakaapu sekä koko Karhukopla. Mukana hieman epätunnetuista hahmoista oli myös Hessun seikkaileva serkku Indiana Hopo. Kun joukko lähtee liikkeelle juoksuun, huomataan, että kierrosta selostaa Taavi Ankka. Tämän tarinan tarkoitus on varmasti ollut alun perin juhlistaa vain Roope-setä lehden taivalta, mutta siitä huolimatta se näyttää, että kyllä kaikilla Ankkalinnalaisilla on puhtia juoksuharrastukseen.
Yhteenveto: Ankkalinnan harrastukset vaihtuvat luonteen mukaisesti. Akun ja Hansun laiskuuden vuoksi he eivät harrasta lähes mitään urheilullista Hannua unohtamatta. Touho säheltää, Pelle keksii, naispuoliset hahmot shoppailevat ja nuoremmat hahmot pelaavat urheilullisia pelejä, kuten jalkapallo, pesäpallo jne. Osa harrastuksista on yksinkertaisia, toiset vaativampia. Kaikki riippuu täysin hahmon luonteesta, joita on muuteltu vuosien mittaan jopa radikaalisti, tietenkin riippuen aina tarinasta. Osa mainitsemistani harrastuksista ovat myös yleisiä, kun toiset taas harvinaisempia.
Jatkuu...
On suorastaan ihmeellistä, miten Aku Ankan kaltaiset laiskamadot jaksavat aina välillä jauhaa lähes minkälaisia harrastuksia tahansa, vaikka kuuluuhan Akun lempi ”harrastuksiin” laiskotteleminen, joten asia lienee olevan selvä. Ankkojen puolella myös monet muut innostavat aina välillä erilaisista harrastuksista. Hiirten puolella harrastuksia löytyy myös paljon, ehkä tunnetuimpana jalkapallo, jota nähdään enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoissa, joiden päähenkilöinä seikkailevat Mortti ja Vertti. Ankkalinna on täynnä urheilevia ihmisiä, joiden rinnalla kuitenkin ovat penkkiurheilijat, jotka pitävät Aku Ankan tavoin enemmän laiskottelusta. Enemmän tekeviin hahmoihin kuuluu ehdottomasti Roope Ankka, joka on matkannut maailman ympäri jo ties kuinka monta kertaa kultaesiintymien, öljysuonien ja erilaisten aarteiden perässä täydellä tarmolla.
Ankkalinnan oma sankari, Aku Ankka kuului penkkiurheilijoihin, vaikka välillä hän saattaakin innostua jostain harrastuksesta, kuten lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta. Aku pitää mm. nukkumista ja laiskottelua harrastuksina, toisin kuin muut ja se saattaakin olla hänen kantaperustelunsa. Aku myös ”harrastaa” tiedettävästi nukkumista, jossa hän on lähes lyömätön ja jopa joissakin tarinoissa ansainnut rahaa sitä tehden. Aku myös rakastaa riippumatossa löhöilyä ja on toiminutkin riippumattotestaajana joissakin tarinoissa. Tarinat, joissa Aku nähdään täydellä teholla harrastavana ankkana, kootaan yleensä jalkapalloaiheisiin erikoisnumeroihin ja erinäisiin albumeihin, joita julkaistaan täällä Suomessa harvoin, eli noin vuoden parin välein.
Aku kuuluu myös Ankkalinnan penkkiurheilijoiden eliittiin, katsomalla lähes kaiken mahdollisen ”telkkarista”, jota hän pitää monien muiden asioiden lisäksi harrastuksena, vaikkei se siltä ehkä tunnukaan. Aku kuuluu Ankkalinnan Palloseuran suurimpiin kannattajiin ja seuraakin joukkueen kaikki ottelut joko sohvalta tai suoraan katsomosta. Jalkapallosta onkin tullut vuosien saatossa Akulle lähes intohimo ja ehkä juuri siksi hän on joskus joissakin tarinoissa suostunut pelaamaan enonsa Roopen omistamassa joukkueessa. Lähellä läpimurtoa Aku on kuitenkin yleensä mokannut tavalla tai toisella. Akun moninaisuudesta kertoo myös se, että jos pakko on hän saattaa voitta vaikka olympiamestaruuden yms. ja onhan ankkamme voittanutkin esim. F1-mestaruuden uskomattomalla tavalla. Akun moninaisiin harrastuksiin voi myös liittää Hannu-serkun voittaminen, jota hän yrittää lähes joka tarinassa. Vaikka joskus voitto saattaa irrotakin, ei onni aina ole myötä. Aku Ankan taskukirjoissa on julkaistu myös joskus joitakin jalkapallo tarinoita, joissa Aku toimii Ankkalinnan Palloseuran mukana ”tärkeissä” toimissa, jotka vaihtelevat kengännauhojen silittämisestä muihin ehkä jopa vielä turhimpiin asioihin, vaikka on Aku päässyt ainakin hetkellisesti myös joukkueen valmentajaksi, kuten Aku Ankan taskukirjassa 318: Mars kentälle! Joukkueen mukana toimiminen ei ole Akulle työ, vain hän pitää sitä rentouttavana harrastuksena.
Joissakin tarinoissa Akun harrastuksiin on kuulunut myös syöminen, johon Iineksen on ollut pakko välillä puuttua. Kiellosta huolimatta Aku ei ole pystynyt lopettamiseen ja siksi joutunut pahaan paikkaan, kunnes lopulta lopettanut ahmimisen. Eräässä tarinassa Aku jopa joutui arvonnassa eräällä kurssille, jossa tarjoiltiin päivittäin pieni hedelmän siivu yms. Loppujen lopuksi tällaisissa tarinoissa Aku kuitenkin jatkaa jälleen ainaista ahmimistaan, johon kuuluvat kaikenlaiset pikaruuat.
Välillä Aku on testannut myös skeittausta, kuten eräässä Vicarin piirtämässä tarinassa, jossa Aku yrittää saada Iineksen huomaamaan, että kyllä hänkin skeitata osaa, kun tämän kiinnostanut on kiinnittynyt erääseen skeittauksen ”kunkkuun”. Aku kuitenkin huijaa hieman ja se kostautuu. Lopussa selviää, että Iines on alkanut harjoitella skeittausta. Skeittaus on siis myös ollut Akun harrastus joskus. Akun harrastuksia on siis jo näistäkin päätellen aivan uskomaton määrä!
Akun eno Roope taas harrastaa tiedettävästi ainoa ankkana koko maailmassa kolikoissa uiskentelua, jota hän tekee lähes joka päivä. Vaikka ajatus kylmien lanttien joukossa uiskentelusta saattaakin karmia se kuuluu Roopen jokaiseen päivään ja hän myös nauttii siitä. Roope myös keräilee erilaisia rahoja, jotka ovat yleensä järkyttävän arvokkaita ja niitä kiillotetaan melkein joka päivä. Rahat ovat hänelle kuin ystäviä, ja siksi hän ei pidä asiaa mitenkään työläisenä.
Roopelle harrastuksena toimii myös aarteenetsintä, jota hän nuorena teki yksin, mutta nyt vanhempana sukulaistensa kanssa. Aarteiden loppuminen maailmasta on Roopelle kuin äkillinen kuolema ja hän tuskin toipuisi koskaan sellaisesta. Ainakaan Aku ei sukulaisista ole kovinkaan innostunut asiasta ja siksi hän yleensä yrittää paeta ankanpoikien kanssa, mutta yleensä liian myöhään. Välillä matkoille osallistuu myös Roopen hovimestari Juuso, joka yleensä tarjoilee kahvia. Roopen suosikkiharrastuksiin kuuluu, myös kullan nuuhkinen, jossa hänellä on uskomaton hajuaisti.
Roope pitää yhtenä harrastuksistaan myös Karhukoplan ja Milla Magian poisajamista sekä bisnesvihollisen Kroisos Pennosen voittamista. Pennonen kuuluu ehdottomasti Roopen lempivihollisiin, sen todistaa Aku Ankan taskukirja 136: Ikuinen kakkonen kirjan ensimmäinen tarina, jossa Roope pilaa Kroisoksen jokaisen kaupan, jonka seurauksena pohatta päättää lähteä pois Ankkalinnasta. Roope päättää kuitenkin, ettei annan Pennosen lähteä ja niin käy, että lopulta käy niin, että Roopesta tulee paikan rikkain ja Pennonen huomaa kaiken olleen turhaa.
Akun sisarenpojat harrastavat erilaisia asioita tiettävästi eniten kaikista ankoista. Ankanpojat ovat tarinoissa harrastaneet mm. pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa ja muita pallopelejä, mutta pääharrastuksena pojilla on Sudenpentujen järjestöön kuuluminen, jossa he kuuluvat monen kymmenen tähden kenraaleihin. Myös koskenlasku ja kalastus kuuluvat poikien harrastuksiin.
Iines ei varsinaisesti harrasta mitään urheilulajia, vaan naistenyhdistyksessä käymistä ja shoppailua muiden Ankkalinnan naisten tapaan. Shoppailu onkin oiva esimerkki siitä missä naiset eroavat miehistä, jotka tuijottavat jalkapalloa ja televisiota päivät pitkät. Iineksen hyväntekeväisyystempaukset ovat tyhjentäneet huomattavasti mm. Roopen kukkaroa, joka saa vain vaivoin naisyhdistyksenjäsenet kintereiltään.
Yksi ainoista henkilöistä, joka voittaa ankkojen suvussa Akun nukkumisessa on ehdottomasti Mummo Ankan ns. ikuinen renki, Hansu Hanhi. Hänen harrastuksiinsa kuuluu syöminen, joka kuuluu Hansun jokapäiväiseen rytmiin. Tämän ”harrastuksen” avulla hän on päässyt mukaan jopa olympialaisiin, joissa tarkoituksena oli ahmia mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienessä ajassa yms. Tarinan nimi oli ”Herkkusuiden Olympialaiset”.
Hansun komentelija, Mummo Ankka taas pitää harrastuksenaan maatilanhoitoa, joka ei hänen mielestään ole työ. Hän pitää huolta eläimistään eikä pysty melkein edes jättämään niitä yksin. Näitä töitä tehdessään hän on oppinut monia eri asioita, jotka ovat auttaneet häntä elämässä eteenpäin. Kuten myös usein muut vanhat ihmiset, myös Mummo kutoo kaikenlaisia vaatteita vapaa-aikanaan, joka on hänestä hyvin rattoisaa, eikä aika ainakaan mene hukkaan.
Akun serkut taas eroavat Akusta välillä enemmän ja välillä vähemmän. Touhon erikoiset harrastukset menevät yleensä pieleen ja johtavat yleensä sekasortoon, kun taas Hannu inhoaa työntekoa, eikä harrastuksiakaan taida olla kuin Akun alituinen kiusaaminen.
Ankkalinnan tunnettu keksijä Pelle Peloton harrastaa enimmäkseen tietysti keksintöjen keksimistä. Niiden avulla hän on voittanut useita kertoja erilaisia keksijäkilpailuja. Harrastuksen tuloksena ovat syntyneet mm. Mietintämyssy ja Pikku Apulainen.
Kuten alussa sanoin harrastuksia hiirillä on hieman vähemmän, vaikka Ylävirran yritys-sarjojen lisäksi myös Mikki Hiiren osittainen salapoliisiharrastus on hyvin yleinen idea nykyisissä tarinoissa. Mikki on myös harrastukset välillä jalkapallo, esim. Roope-sedässä 322.
Minni harrastaa Iineksen tapaan kaikenlaista yleistä shoppailua ja erilaisissa naiskerhoissa käymistä.
Mikin paras ystävä Hessu Hopo kuuluu paljon harrastaviin. Köllöttelyn lisäksi Hessun lempipuuhiin kuuluu kalastus ja kyllä hahmo muutenkin on ehtinyt harrastaa lähes mitä vain.
Enimmäkseen Ylävirran yritys-sarjoja julkaistaan joka toinen vuosi julkaistavissa jalkapalloalbumeissa ja ne ovat yleensä Paul Halaksen ja Paco Rodriquesin yhdessä tekemiä. Myös Aku Ankka-lehteen on näitä Mortin & Vertin seikkailuja joutunut.
Mortti & Vertti eivät ainakaan tiedettävästi ole harrastaneet kovinkaan paljon mitään muuta kuin jalkapalloa, joka on poikien intohimo.
Roope-setä lehden numerossa 300 nähty tarina kunniakierros toi lähes kaikki Ankkalinnan hahmot mukaan yhteen ainoaan leikkimieliseen juoksukisaan. Mukana oli kaikkien ankkojen ja monien hiiritarinoista tuttujen hahmojen lisäksi joitakin roistoja, kuten Musta-Pekka, Mustakaapu sekä koko Karhukopla. Mukana hieman epätunnetuista hahmoista oli myös Hessun seikkaileva serkku Indiana Hopo. Kun joukko lähtee liikkeelle juoksuun, huomataan, että kierrosta selostaa Taavi Ankka. Tämän tarinan tarkoitus on varmasti ollut alun perin juhlistaa vain Roope-setä lehden taivalta, mutta siitä huolimatta se näyttää, että kyllä kaikilla Ankkalinnalaisilla on puhtia juoksuharrastukseen.
Yhteenveto: Ankkalinnan harrastukset vaihtuvat luonteen mukaisesti. Akun ja Hansun laiskuuden vuoksi he eivät harrasta lähes mitään urheilullista Hannua unohtamatta. Touho säheltää, Pelle keksii, naispuoliset hahmot shoppailevat ja nuoremmat hahmot pelaavat urheilullisia pelejä, kuten jalkapallo, pesäpallo jne. Osa harrastuksista on yksinkertaisia, toiset vaativampia. Kaikki riippuu täysin hahmon luonteesta, joita on muuteltu vuosien mittaan jopa radikaalisti, tietenkin riippuen aina tarinasta. Osa mainitsemistani harrastuksista ovat myös yleisiä, kun toiset taas harvinaisempia.
Jatkuu...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 83 -
15.10.2009 klo 15:35:37
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset
Työn ja muun arjen vastapainoksi jokainen tarvitsee harrastuksia, myös hyvin tuntemamme ankkalinnalaiset. Ankkalinnalaisilla on oikeastaan jopa tavallista enemmän harrastuksia. Jokaisella näistä Disneyn veitikoistamme on paljon erilaisia aktiviteetteja, ja myös niitten kirjo on valtava - koripalloilusta madonkasvatukseen ja toisaalta tietokonepelien pelaamiseen. Kaikilla heistä on pysyviäkin harrastuksia, mutta on kuitenkin satoja, ellei tuhansia, harrastuksia. jotka esiintyvät vain yhdessä tai korkeintaan parissa tarinassa. Niitä on niin paljon, että olisi mahdotonta luetella kaikkia niitä, ainakaan ulkomuistista. Siksi keskityn vain tärkeimpien harrastusten kertomiseen.
Roopen harrastukset liittyvät useimmiten rahaan. Hän polskii rahoissaan ja keräilee niitä. Rahoissa uiminen on kieltämättä Ankkalinnan erikoisimpia harrastuksia, eikä sitä tiettävästi tee kukaan muu maailmassa. Se taas johtunee siitä, että kylmissä ja kovissa kolikoissa uiminen on äärimmäisen vaikeaa - esimerkiksi Karhukoplan koettaessa hypätä rahalaariin tarinassa "Ovela Roope-setä", he kumauttivat päänsä rahaan ja pökertyivät. Samoin Akukin on meinannut hukkua rahoihin tarinassa "Ahneen palkka". Mutta vaikka Roope hallitsisikin rahoissaan uimisen täydellisesti, onhan se tottakai joka tapauksessa outo harrastus. Uskoisin, että tämä erikoinen puuha perustuukin siihen, että hänen suhteensa seteleihin ja kolikoihin on niin polttava, että hän haluaa pelehtiä rahojen kanssa. Mutta oli miten oli, rahauinti on Roopen mielestä sanoinkuvaamattoman ihanaa. Sanat "rakastan sukeltaa niissä kuin pyöriäinen, möyriä kuin myyrä ja kylpeä rahasateessa", ovat jääneet elämään. Roope käy myös rahakylvyissä ja rahasuihkuissa, ja rahasäiliössä hänellä on jopa hyppylauta uimista varten.
Roope myös keräilee myös erilaisia muistoja, aarteita, jalokiviä ja muuta arvokasta. Koko hänen rahasäiliönsä on täynnä keräilykohteita ja muistoja varten hänellä on oma trofeehuoneensa. Niistä Roopelle arvokkain lienee Ensilantti, jota hän säilyttää lasikuvun sisällä kunniapaikalla. Numismaattisesti arvokkain taas lienee vuoden 1916 vitonen, johon ei ole varaa kenelläkään muulla kuin Roopella itsellään.
Roope tottakai keräilee myös aivan tuikitavallista rahaa, eihän hän muuten olisi saanut sitä kolmea kuutioeekkerillistä. Roope säästää kaikista asioista, ja orjuuttaa työntekijöitään nälkäpalkalla. Roopen piheys lienee peräisin hänen kitsaasta esikuvastaan Ebenezer Scroogesta (ks. elokuva "Saiturin Joulu"). Monien ankkalinnalaisten mielestä Roopen puuhat ovat ällöttäviä - miten kukaan voi uida rahoissa? Myös säästämistä inhotaan, koska Ankkalinnan kerman mielestä on soveliaampaa näyttää rikkautensa ja tuhlailla sitä. Roope ei kuitenkaan välitä muitten mielipiteistä, vaan tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Don Rosa on tiivistänyt tämän periaatteen hyvin tarinassa Ahneen palkka yhteen puhekuplaan, jossa Roope sanoo "Arvostan asioita, joilla on merkitystä minulle, enkä tanssi muiden pillien mukaan". Ja näinhän se on.
Aku Ankan Taskukirjassa 247 (Hopeinen kuu) julkaistussa ja Romano Scarpan tekemässä tarinassa Harrastusten harrastus, Roope etsi itselleen kuumeisesti harrastusta, sillä se oli ehto pääsylle Miljardööriklubin puheenjohtajaksi. Hän kokeili muunmuassa elokuva- ja ruoanlaittoharrastuksia - mutta mikään niistä ei oikein istunut piinkovalle liikemiehelle. Lopulta Roopelle valkeni, että rahojen keräily on mahtava harrastus.
Akun harrastukset ovat kovin yksinkertaisia. Aku löhöää riippumatossaan/nojatuolissaan ja/tai katselee telkkaria. Penkkiurheilu on hänelle ehdoton mielenkiinnon kohde, hän käy katsomassa etenkin jalkapallopelejä Ankkalinnan stadionilla ja toisaalta löhöää päivät pitkät kuuntelemassa radiosta tai tapittamassa telkkarista urheilua. Joskus elokuva on osoittautunut olevan lähellä Akun sydäntä sekin. Oli miten oli, tämän merimiesasuisen ankan päivään mahtuu yllättävän paljon harrastuksia muutenkin kiireisen elämän keskelle.
Todella monissa tarinoissa Akulla nimittäin tosiaan on jokin harrastus. Joskus Aku on istuttanut bonsaipuita, joskus kokeillut riippuliitoa, useinkin pelannut jalkapalloa (parhaimmillaan jopa Ankkalinnan Palloseurassa!), ja mitä lie origameja kokeillut. Samaan ei varmasti yllä kukaan muu ankkalinnalainen.
Akun nukkumistaitoja on usein ihmetelty - kuinka hän pystyy nukkumaan iltapäivään saakka, ja vieläpä sen jälkeen löhöämään tuntikausien päiväunet riippumatossa? Oman teoriani mukaan siihen on useita syitä. Ensinnäkin, Akuhan tapittaa telkkaria usein vielä yömyöhään, joten hän tuskin mene ikinä kovin aikaisin nukkumaan. Ja toisaalta, eikös Aku seikkaile öisin Taikaviittana? Eli voidaan ajatella Akun menevän lopulta nukkumaan vasta joskus aamuyöllä, näin ajatellen Aku ei nuku erityisen pitkiä yöunia. Ja tokihan monet Akun päivät ovat todella rankkoja, joten ei ihme, että hän on väsynyt. Mutta oli miten oli, lepääminen/nukkuminen lasketaan ehdottomasti Akun harrastukseksi - niin paljon hän sitä harjoittaa.
Aku katselee televisiota paljon, kuten sanottua. Myös tätä piirrettä arvostellaan usein. Aku katselee televisiosta lähes mitä hyvänsä - ainakin penkkiurheilua, usein myös elokuvia, ja Akulla on tunnetusti myös useita televisiosarjoja, joita hän katsoo säännöllisesti (esim. Kupla tai Tuutti ja Ammu ja Karju).
Riippumattoon lössähtäessään Akulla saattaa hyvinkin olla käsissään joku hyvä kirja. Yksi Akun lukemista kirjasarjoista on erittäin pitkä Tex MacViller, jota Akun nähtiin lukevan Don Rosan sarjassa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A.. Myös muut ankkalinnalaiset toki lukevat kirjoja.
On paljon yksittäisiä harrastuksia, joita Aku harrastaa vain joissakin tietyissä tarinoissa. Hän on kalastanut (ja jopa vain kasvattanut matoja!), hän on soittanut lukemattomia eri soittimia, niin eksoottisia kuin aivan kotoisiakin, parhaimmillaan Aku on jopa kasvattanut kasveja soittotaidoillaan (joka olikin kyllä käsikirjoittajalta varsin erikoinen idea). Hyvin tuntemamme ankka on toimittanut myös paljon muuta.
Tavallisesta toimettomuudestaan poiketen Aku on harrastanut esimerkiksi lukemattomia eri urheilulajeja, niin maratonia kuin keilaustakin. Monissa sarjoissa hän on aivan lyömätön lajissaan. Toisaalta kun Aku yrittää peitota esimerkiksi Tupun, Hupun ja Lupun luistelukisassa, ei hän millään onnistu. Aku on usein mennyt erilaisiin urheilukisoihin rehennelläkseen muille, tai yksinkertaisesti, koska on hyvä lajissa. Yleensä nämä sarjat päättyvät aina pettymykseen, vaikka alku onkin usein lupaava. Kohtaloa huijatakseen, Aku on myös yrittänyt voittaa näissä kisailuissa vilpillä, mutta paha saa silloinkin palkkansa, eikä tämä hyvin tuntemamme ankka kuitenkaan onnistu voittamaan. Uusimmassa Aku Ankka-lehdessä (AA 42/2009) tapahtui kuitenkin poikkeus tarinassa "Rauta-ankka", kun Aku osallistui taas kerran tällaiseen kisailuun, ja voitti (Pellen välineitten avulla). Tällä kertaa kilpailtavana oli triathlontitteli. On mukavaa, että harmaaseen arkeen mahtuukin myös välillä tällaisia ilonaiheita.
Taikaviittana oleminenkin on periaatteessa Akulle jonkinasteinen harrastus, sillä pukeutuuhan hän supersankarin asuun täysin omasta tahdostaan. Aku ei tosin ole paljastanut tätä "harrastusta" ikinä kenellekään, ja sen tietävät ainoastaan puhetaidottomat Tiku ja Taku. Myös satunnaiset ankkalinnalaiset ovat joskus tienneet asiasta, mutta nämä ovat vain yksittäisiä tapauksia.
Aku on kuulunut pikkupoikana partioryhmä Tuomenmarjoihin. Aku leveileekin sillä usein, vaikka kuuleman perusteella Tuomenmarjat eivät lyökään sitä kuuluisampaa partioryhmää, Sudenpentuja.
Iines on kulturelli ja äärimmäisen naisellinen ihminen. Hän kuuluu Naisyhdistykseen ja keskustelee ystäviensä kanssa hienostuneista asioista. Iines kutoo ja siemailee teetä. Toisaalta Iineksen maskuliinisempi puoli harrastaa useita urheilulajeja, kuten tennistä, golfia ja keilausta. Iines myös kirjoittaa päiväkirjaa, ja monien tarinoiden teema yksistään tuo päiväkirjan kirjoittaminen, tarina kerrotaan päiväkirja näkökulmasta. Iines myös laihduttaa useissa tarinoissa, jos sitä voi harrastukseksi kutsua. Oli miten oli, Iines on hyvä esimerkki Ankkalinnan naisvähemmistön harrastuneisuudesta eri aktiviteetteihin.
Ankanpoikien tunnetuin harrastus on epäilemättä partio - he kuuluvat Sudenpentujen Ankkalinnan yksikköön. Pojat ovat kymmenen tähden kenraaleja ja käyvät lähes viikoittain partioleireillä. Sudenpentuharrastuksen keksi Carl Barks, joka loi tämän innokkaan partio ryhmän tarinaan "Pelastusoperaatio Huurusolassa", vuonna 1951. Sudenpennut on ankkamaailmassa maailmanlaajuinen partiojärjestö. Tupulla, Hupulla ja Lupulla on harrastuksensa ansiosta hallussaan myös Sudenpantujen käsikirja, joka sisältää valtavasti erilaisia tietoja oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Roope Ankka hyödyntää usein sisarenpoikansa sisarenpoikien harrastusta etsimällä kadonneita aarteita poikien käsikirjan avulla. Ankanpojat ovat useissa tarinoissa harrastaneet partion lisäksi jalkapalloa, tai muita urheilulajeja, kuten jääkiekkoa.
Disney-maailman hahmoista kuitenkin tunnetummin jalkapalloa harrastavat Mikin sisarenpojat Mortti ja Vertti (hiirimaailmasta), jotka harrastavat lajia jalkapalloseura Ylävirran Yrityksessä.
Mummon tunnetuin harrastus on ehdottomasti kokkaaminen. Mummo on tunnettu maukkaista leivonnaisistaan, joita on jopa joskus sanottu maailman parhaiksi.
Touho taas käy erilaisilla kirjekursseilla, jotka täyttävät hänen päivänsä. Lisäksi hän sekoilee ympäri kaupunkia, se on Touhon harrastus. Touholla on toki ollut myös kunnon harrastuksia, kuten lintujen bongaus ja laulaminen.
Myös monet muut ankkalinnalaiset ollaan nähty laulamassa - jossei sitten muualla, niin vähintäänkin suihkussa.
Ankkalinnalaisille tyypillistä on se, että mitä he sitten ikinä harrastavatkin, he ovat siinä äärettömän hyviä.
(Jatkuu...)
Parantelin vähän asemiani, taisin kiilata tällä viestillä pitkästä aikaa viiden kärkeen. :)
// Näinpäs onkin. No, ihan sama. Joka tapauksessa paransin vähän asemiani. Jatkan kirjoittamista viimeistään huomenna.
Työn ja muun arjen vastapainoksi jokainen tarvitsee harrastuksia, myös hyvin tuntemamme ankkalinnalaiset. Ankkalinnalaisilla on oikeastaan jopa tavallista enemmän harrastuksia. Jokaisella näistä Disneyn veitikoistamme on paljon erilaisia aktiviteetteja, ja myös niitten kirjo on valtava - koripalloilusta madonkasvatukseen ja toisaalta tietokonepelien pelaamiseen. Kaikilla heistä on pysyviäkin harrastuksia, mutta on kuitenkin satoja, ellei tuhansia, harrastuksia. jotka esiintyvät vain yhdessä tai korkeintaan parissa tarinassa. Niitä on niin paljon, että olisi mahdotonta luetella kaikkia niitä, ainakaan ulkomuistista. Siksi keskityn vain tärkeimpien harrastusten kertomiseen.
Roopen harrastukset liittyvät useimmiten rahaan. Hän polskii rahoissaan ja keräilee niitä. Rahoissa uiminen on kieltämättä Ankkalinnan erikoisimpia harrastuksia, eikä sitä tiettävästi tee kukaan muu maailmassa. Se taas johtunee siitä, että kylmissä ja kovissa kolikoissa uiminen on äärimmäisen vaikeaa - esimerkiksi Karhukoplan koettaessa hypätä rahalaariin tarinassa "Ovela Roope-setä", he kumauttivat päänsä rahaan ja pökertyivät. Samoin Akukin on meinannut hukkua rahoihin tarinassa "Ahneen palkka". Mutta vaikka Roope hallitsisikin rahoissaan uimisen täydellisesti, onhan se tottakai joka tapauksessa outo harrastus. Uskoisin, että tämä erikoinen puuha perustuukin siihen, että hänen suhteensa seteleihin ja kolikoihin on niin polttava, että hän haluaa pelehtiä rahojen kanssa. Mutta oli miten oli, rahauinti on Roopen mielestä sanoinkuvaamattoman ihanaa. Sanat "rakastan sukeltaa niissä kuin pyöriäinen, möyriä kuin myyrä ja kylpeä rahasateessa", ovat jääneet elämään. Roope käy myös rahakylvyissä ja rahasuihkuissa, ja rahasäiliössä hänellä on jopa hyppylauta uimista varten.
Roope myös keräilee myös erilaisia muistoja, aarteita, jalokiviä ja muuta arvokasta. Koko hänen rahasäiliönsä on täynnä keräilykohteita ja muistoja varten hänellä on oma trofeehuoneensa. Niistä Roopelle arvokkain lienee Ensilantti, jota hän säilyttää lasikuvun sisällä kunniapaikalla. Numismaattisesti arvokkain taas lienee vuoden 1916 vitonen, johon ei ole varaa kenelläkään muulla kuin Roopella itsellään.
Roope tottakai keräilee myös aivan tuikitavallista rahaa, eihän hän muuten olisi saanut sitä kolmea kuutioeekkerillistä. Roope säästää kaikista asioista, ja orjuuttaa työntekijöitään nälkäpalkalla. Roopen piheys lienee peräisin hänen kitsaasta esikuvastaan Ebenezer Scroogesta (ks. elokuva "Saiturin Joulu"). Monien ankkalinnalaisten mielestä Roopen puuhat ovat ällöttäviä - miten kukaan voi uida rahoissa? Myös säästämistä inhotaan, koska Ankkalinnan kerman mielestä on soveliaampaa näyttää rikkautensa ja tuhlailla sitä. Roope ei kuitenkaan välitä muitten mielipiteistä, vaan tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Don Rosa on tiivistänyt tämän periaatteen hyvin tarinassa Ahneen palkka yhteen puhekuplaan, jossa Roope sanoo "Arvostan asioita, joilla on merkitystä minulle, enkä tanssi muiden pillien mukaan". Ja näinhän se on.
Aku Ankan Taskukirjassa 247 (Hopeinen kuu) julkaistussa ja Romano Scarpan tekemässä tarinassa Harrastusten harrastus, Roope etsi itselleen kuumeisesti harrastusta, sillä se oli ehto pääsylle Miljardööriklubin puheenjohtajaksi. Hän kokeili muunmuassa elokuva- ja ruoanlaittoharrastuksia - mutta mikään niistä ei oikein istunut piinkovalle liikemiehelle. Lopulta Roopelle valkeni, että rahojen keräily on mahtava harrastus.
Akun harrastukset ovat kovin yksinkertaisia. Aku löhöää riippumatossaan/nojatuolissaan ja/tai katselee telkkaria. Penkkiurheilu on hänelle ehdoton mielenkiinnon kohde, hän käy katsomassa etenkin jalkapallopelejä Ankkalinnan stadionilla ja toisaalta löhöää päivät pitkät kuuntelemassa radiosta tai tapittamassa telkkarista urheilua. Joskus elokuva on osoittautunut olevan lähellä Akun sydäntä sekin. Oli miten oli, tämän merimiesasuisen ankan päivään mahtuu yllättävän paljon harrastuksia muutenkin kiireisen elämän keskelle.
Todella monissa tarinoissa Akulla nimittäin tosiaan on jokin harrastus. Joskus Aku on istuttanut bonsaipuita, joskus kokeillut riippuliitoa, useinkin pelannut jalkapalloa (parhaimmillaan jopa Ankkalinnan Palloseurassa!), ja mitä lie origameja kokeillut. Samaan ei varmasti yllä kukaan muu ankkalinnalainen.
Akun nukkumistaitoja on usein ihmetelty - kuinka hän pystyy nukkumaan iltapäivään saakka, ja vieläpä sen jälkeen löhöämään tuntikausien päiväunet riippumatossa? Oman teoriani mukaan siihen on useita syitä. Ensinnäkin, Akuhan tapittaa telkkaria usein vielä yömyöhään, joten hän tuskin mene ikinä kovin aikaisin nukkumaan. Ja toisaalta, eikös Aku seikkaile öisin Taikaviittana? Eli voidaan ajatella Akun menevän lopulta nukkumaan vasta joskus aamuyöllä, näin ajatellen Aku ei nuku erityisen pitkiä yöunia. Ja tokihan monet Akun päivät ovat todella rankkoja, joten ei ihme, että hän on väsynyt. Mutta oli miten oli, lepääminen/nukkuminen lasketaan ehdottomasti Akun harrastukseksi - niin paljon hän sitä harjoittaa.
Aku katselee televisiota paljon, kuten sanottua. Myös tätä piirrettä arvostellaan usein. Aku katselee televisiosta lähes mitä hyvänsä - ainakin penkkiurheilua, usein myös elokuvia, ja Akulla on tunnetusti myös useita televisiosarjoja, joita hän katsoo säännöllisesti (esim. Kupla tai Tuutti ja Ammu ja Karju).
Riippumattoon lössähtäessään Akulla saattaa hyvinkin olla käsissään joku hyvä kirja. Yksi Akun lukemista kirjasarjoista on erittäin pitkä Tex MacViller, jota Akun nähtiin lukevan Don Rosan sarjassa K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A.. Myös muut ankkalinnalaiset toki lukevat kirjoja.
On paljon yksittäisiä harrastuksia, joita Aku harrastaa vain joissakin tietyissä tarinoissa. Hän on kalastanut (ja jopa vain kasvattanut matoja!), hän on soittanut lukemattomia eri soittimia, niin eksoottisia kuin aivan kotoisiakin, parhaimmillaan Aku on jopa kasvattanut kasveja soittotaidoillaan (joka olikin kyllä käsikirjoittajalta varsin erikoinen idea). Hyvin tuntemamme ankka on toimittanut myös paljon muuta.
Tavallisesta toimettomuudestaan poiketen Aku on harrastanut esimerkiksi lukemattomia eri urheilulajeja, niin maratonia kuin keilaustakin. Monissa sarjoissa hän on aivan lyömätön lajissaan. Toisaalta kun Aku yrittää peitota esimerkiksi Tupun, Hupun ja Lupun luistelukisassa, ei hän millään onnistu. Aku on usein mennyt erilaisiin urheilukisoihin rehennelläkseen muille, tai yksinkertaisesti, koska on hyvä lajissa. Yleensä nämä sarjat päättyvät aina pettymykseen, vaikka alku onkin usein lupaava. Kohtaloa huijatakseen, Aku on myös yrittänyt voittaa näissä kisailuissa vilpillä, mutta paha saa silloinkin palkkansa, eikä tämä hyvin tuntemamme ankka kuitenkaan onnistu voittamaan. Uusimmassa Aku Ankka-lehdessä (AA 42/2009) tapahtui kuitenkin poikkeus tarinassa "Rauta-ankka", kun Aku osallistui taas kerran tällaiseen kisailuun, ja voitti (Pellen välineitten avulla). Tällä kertaa kilpailtavana oli triathlontitteli. On mukavaa, että harmaaseen arkeen mahtuukin myös välillä tällaisia ilonaiheita.
Taikaviittana oleminenkin on periaatteessa Akulle jonkinasteinen harrastus, sillä pukeutuuhan hän supersankarin asuun täysin omasta tahdostaan. Aku ei tosin ole paljastanut tätä "harrastusta" ikinä kenellekään, ja sen tietävät ainoastaan puhetaidottomat Tiku ja Taku. Myös satunnaiset ankkalinnalaiset ovat joskus tienneet asiasta, mutta nämä ovat vain yksittäisiä tapauksia.
Aku on kuulunut pikkupoikana partioryhmä Tuomenmarjoihin. Aku leveileekin sillä usein, vaikka kuuleman perusteella Tuomenmarjat eivät lyökään sitä kuuluisampaa partioryhmää, Sudenpentuja.
Iines on kulturelli ja äärimmäisen naisellinen ihminen. Hän kuuluu Naisyhdistykseen ja keskustelee ystäviensä kanssa hienostuneista asioista. Iines kutoo ja siemailee teetä. Toisaalta Iineksen maskuliinisempi puoli harrastaa useita urheilulajeja, kuten tennistä, golfia ja keilausta. Iines myös kirjoittaa päiväkirjaa, ja monien tarinoiden teema yksistään tuo päiväkirjan kirjoittaminen, tarina kerrotaan päiväkirja näkökulmasta. Iines myös laihduttaa useissa tarinoissa, jos sitä voi harrastukseksi kutsua. Oli miten oli, Iines on hyvä esimerkki Ankkalinnan naisvähemmistön harrastuneisuudesta eri aktiviteetteihin.
Ankanpoikien tunnetuin harrastus on epäilemättä partio - he kuuluvat Sudenpentujen Ankkalinnan yksikköön. Pojat ovat kymmenen tähden kenraaleja ja käyvät lähes viikoittain partioleireillä. Sudenpentuharrastuksen keksi Carl Barks, joka loi tämän innokkaan partio ryhmän tarinaan "Pelastusoperaatio Huurusolassa", vuonna 1951. Sudenpennut on ankkamaailmassa maailmanlaajuinen partiojärjestö. Tupulla, Hupulla ja Lupulla on harrastuksensa ansiosta hallussaan myös Sudenpantujen käsikirja, joka sisältää valtavasti erilaisia tietoja oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Roope Ankka hyödyntää usein sisarenpoikansa sisarenpoikien harrastusta etsimällä kadonneita aarteita poikien käsikirjan avulla. Ankanpojat ovat useissa tarinoissa harrastaneet partion lisäksi jalkapalloa, tai muita urheilulajeja, kuten jääkiekkoa.
Disney-maailman hahmoista kuitenkin tunnetummin jalkapalloa harrastavat Mikin sisarenpojat Mortti ja Vertti (hiirimaailmasta), jotka harrastavat lajia jalkapalloseura Ylävirran Yrityksessä.
Mummon tunnetuin harrastus on ehdottomasti kokkaaminen. Mummo on tunnettu maukkaista leivonnaisistaan, joita on jopa joskus sanottu maailman parhaiksi.
Touho taas käy erilaisilla kirjekursseilla, jotka täyttävät hänen päivänsä. Lisäksi hän sekoilee ympäri kaupunkia, se on Touhon harrastus. Touholla on toki ollut myös kunnon harrastuksia, kuten lintujen bongaus ja laulaminen.
Myös monet muut ankkalinnalaiset ollaan nähty laulamassa - jossei sitten muualla, niin vähintäänkin suihkussa.
Ankkalinnalaisille tyypillistä on se, että mitä he sitten ikinä harrastavatkin, he ovat siinä äärettömän hyviä.
(Jatkuu...)
Parantelin vähän asemiani, taisin kiilata tällä viestillä pitkästä aikaa viiden kärkeen. :)
// Näinpäs onkin. No, ihan sama. Joka tapauksessa paransin vähän asemiani. Jatkan kirjoittamista viimeistään huomenna.
Eltharion
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 84 -
15.10.2009 klo 15:38:41
Muista että olen muokannut viestiäni 5 kertaa tuon rankingin jälkeen. :)
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 85 -
15.10.2009 klo 17:18:40
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/hiirten harrastukset
Ankkalinnassa, kuten meilläkin, harrastetaan todella paljon kummallisia ja ei-niin-kummallisia asioita. Lähes jokaisella tunnetulla Ankkalinnan ankalla tai hiirellä (tai muulla sellaisella) on yksi tai useampi harrastus, joka kulkee hahmon mukana tarinasta tarinaan. Jotkut käsikirjoittajat keksivät satunnaisesti hahmoille uusia harrastuksia, mutta ne ovat useimmiten kertakäyttöisiä, eivätkä esiinny kyseisen tarinan jälkeen enää uudestaan. Monet ankkalinnalaisten harrastukset ovat suosittuja meidänkin maailmassa, esimerkiksi erilaiset urheilulajit, kuten jalkapallo tai pesäpallo. Sitten on tietenkin olemassa myös jotain aivan eriskummallisia harrastuksia, joista voisin lyödä vetoa ettei kukaan meidän maailmassamme sellaisia juttuja harrasta.
Kaikista Ankkalinnan asukkaista Aku Ankalla on varmasti ollut ja on yhäkin, ylivoimaisesti eniten erilaisia harrastuksia. Alusta lähtien Akun suosikkiharrastus (jota hän harrastaakin hyvin usein) on ollut löhöily - nukkuminen, riippumatossa tai laiskanlinnassa makoileminen. Aku on useissa tarinoissa tavattoman laiska henkilö ja monesti kun hänen täytyisi yrittää hankkia töitä, hän vain makaa riippumatossa ja lukee kirjaa, kuuntelee musiikkia tai yksinkertaisesti nukkuu. Varsinkin kesähelteellä Akulla on usein sihi-juomaa, jota hän siemailee aina välillä makoillessaan riippumatossaan. Akun löhöilyharrastus on monta kertaa meinannut koitua hänen kohtalokseen niin suhteessa Iineksen kanssa, kuin työasioissakin. Siksi hän onkin ainakin yhdessä tarinassa yrittänyt päästä eroon pahasta tavastaan menemällä jonkin sortin ryhmäterapiaan, jossa muut samasta vaivasta kärsivät kertovat ongelmastaan ja yrittävät yhdessä päästä eroon siitä vähentämällä löhöilyä tosissaan. Akun kohdalla kaikki ei tietenkään mene nappiin ja siksi hän jatkaakin lekottelua, koska toteaa sen olevan parasta. Koska löhöilystä ja nukkumisesta on tullut Akulle jonkinlainen harrastus, hän on usein saanut potkut töistä nukuttuaan työajalla. Monet ihmettelevät varmasti, miten Aku nukkuu noinkin paljon. Koskaan ei ole kysymykseen vastausta saatu, mutta monia arvauksia on heitelty. Itse arvelisin syyn olevan selvä: Aku on selvästi Ankkalinnan epäonnisin henkilö, eikä hänen päivistään puutu vauhtia tai vaaratilanteita. Yhdessä päivässä voi tapahtua kahtakymmentäkin eri asiaa, joten eiköhän sellaisen tapahtumamylläkän jälkeen ketä tahansa väsytä. Täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, että Aku hyppelee öisin Ankkalinnan kaduilla (ja katoilla) Taikaviittana.
Toinen Akun tunnetuimmista harrastuksista on penkkiurheilu. Aku katsoo televisiosta (löhöillessään samalla laiskanlinnassaan) hyvin monenlaista urheilua, mutta melkein aina kuvaruudusta näkyy jalkapallo-ottelu, jossa vastakkain ovat lähes aina Akun kannattama Ankkalinna ja sen naapurikaupunki Hanhivaara. Aku on hyvin innokas jalkapallon seuraaja ja hän kannustaakin Ankkalinnaa aina viimeiseen asti, joskus jopa katastrofiin asti. Aku on monesti myös hankkinut (usein viime tingassa) itselleen liput Ankkalinnan ja Hanhivaaran väliseen loppuotteluun, joka on joskus ihan vain Akun takia päättynyt Hanhivaaran voittoon. Aku katselee televisiosta myös muuta, kuin urheilua, esimerkiksi elokuvia, visailuohjelmia tai joitain sarjoja. Aku on joskus innostunut näistä tv-visailuohjelmista niin, että on itse päätynyt osallistumaan sellaiseen, huonolla menestyksellä tietenkin.
Kalastus kuuluu myös Akun suosikkiharrastuksiin, ainakin niissä tarinoissa joissa hän sitä harrastaa. Monesti kun ankanpojat ovat lähteneet kouluun tai Sudenpentuleirille, Aku lähtee kalastamaan. Siinä samalla hän pystyy myös harjoittamaan toista harrastustaan, löhöilemistä. Aku on osallistunut myös lukuisiin kalastuskilpailuihin, joihin on kuitenkin lähes aina änkenyt mukaan Akun ylionnekas serkku Hannu Hanhi. Monissa tarinoissa Aku voittaa Hannun kalastustaitojensa avulla kisassa, mutta koska Hannu on onnettaren suosikki, hän yleensä nappaa kalan, jonka sisältä löytyy jotain arvokasta, kuten timantti, sormus, jalokiviä yms.
Myös Taikaviittana toimiminen voidaan laskea harrastukseksi, sillä Aku tekee sitä täysin vapaaehtoisesti. Öisin hän pukeutuu Taikaviitan asuun ja partioi öisessä Ankkalinnassa ja estää roistojen ryöstö-yritykset, jotka kohdistuvat milloin mihinkin liikkeeseen, pankkiin tai jonkun ankkalinnalaisen kotiin. Taikaviitan hommat ovat varmasti yksi suurimmista syistä, miksi Aku nukkuu päivisin niin paljon (yleensä Taikaviitan hommat kestävät koko yön).
Aku on nuorempana kuulunut myös eräänlaiseen partioon, Tuomenmarjoihin (vaikkei hän missään asioissa oikein kunnolla pärjännytkään).
Akun eno Roope Ankka omaa myös monia harrastuksia, joista osa on hyvin eriskummallisia. Roopen tunnetuin harrastus lienee rahoissa uiminen. Roopella on säiliöllinen kolikoita, joissa hän ui päivittäin. Roopen toimistosta vie ovi kolikkomereen ja oven vieressä on ponnahduslauta, jonka avulla Roope voi tehdä oikein kunnon sukelluksen rahamereen. Pudotus ponnahduslaudalta rahameren pintaan on valtava ja onkin ihme, ettei Roope ole koskaan satuttanut itseään sukeltaessaan rahojensa sekaan.
Monet ihmettelevät, miten Roope yksinkertaisesti pystyy tällaiseen. Jos joku muu yrittää rahoissa uimista, tuloksena on se, että hän tömähtää kolikoiden pintaan ja satuttaa päänsä. Usein uidessaan kolikoissaan, Roope käyttää uimapukua, joka onkin mielenkiintoista, sillä eihän rahauinnissa vaatteet kastu. Jos Roope lähtee pitkälle liikematkalle, hän saattaa ottaa tynnyrillisen kolikoita mukaan, jotta voi nauttia kolikkokylvyistä myös ollessaan poissa säiliöltään.
Roope rakastaa rahojaan ja siksi haluaa olla niiden kanssa mahdollisimman paljon. Siksi Roopen säiliöstä löytyy rahameren lisäksi myös kolikkosuihku ja Roopen sängystä setelipeitto ja seteleillä täytetty tyyny.
Rahoissa uimisen lisäksi Roope harrastaa rahan säästämistä ja keräilemistä. Kukaan, ei kukaan maailmassa säästä rahojaan niin kuin Roope, joka yrittää kaikissa tilanteissa selvitä aina mahdollisimman pienellä maksulla. Jos Roopella ja Kroisos Pennosella on meneillään tarjouskilpailu esimerkiksi jostain urakasta, Roope voittaa kilpailun usein yhdellä tai kahdella sentillä. Roope voisi halutessaan ylittää Pennosen tarjouksen vaikka kahdella miljoonalla, mutta koska hän haluaa säästää rahojaan, hän ylittää tarjouksen aina mahdollisimman pienellä summalla. Roope on myös kova tinkimään erilaisia liikekauppoja tehdessään. Hän yrittää säästösyistä alentaa hintaa niin paljon kuin mahdollista ja usein onnistuukin alentamaan hintaa, ainakin jonkin verran. Roope palkkaa usein Akun vartioimaan yöksi rahojaan, koska vartijat olisivat liian kalliita ja turvajärjestelmä kuluttaisi aivan liikaa sähköä. Roope myös säästää rahaa käyttämällä mahdollisimman vähän sähköä; pimeinä iltoinakin hän tekee töitä kynttilänvalossa. Roopen ruokavalio on (säästösyistä) hyvin yksipuolinen, sillä kaapista ei juuri papuja tai kuivaa leipää enempää löydy, juomanakin käytetään useimmiten sadevettä, jota saa ilmaiseksi pihalta.
Kun Roope matkustaa ulkomaille, hän valitsee aina halvimman tavan; joko kivikautisen lentokoneenrämän tai puisen soutuveneen. Matka ei ole lentokoneilla lennettäessä aina kovin turvallinen (varsinkaan laskeutumisen osalta) mutta pääasiahan on että perille päästään. Kaupungissa liikkuessaan Roope käyttää paljon limusiiniaan, josta ikävä kyllä loppuu aika usein polttoaine, koska Roope ei raaski täyttää tankkia kuin ehkä kerran kuukaudessa, jos edes sitäkään. Eräässä tarinassa Roopen hovimestari ja kuljettaja Juuso paljasti, että auton pohjassa kuskin paikalla on reikä, jonka avulla Juuso itse voi liikuttaa autoa kävelemällä ja juoksemalla, jolloin polttoainetta ei kulu lainkaan. Säästämisensä ansiosta Roope onkin maailman rikkain. Roopen säästämiseen on varmasti lukuisia syitä, mutta esimerkiksi rahamereen tarvitaan säännöllisesti kolikoita, (koska monissa tarinoissa verottajat yms. hakevat rahat suoraan säiliöstä) jotta sen pinta pysyisi tasaisen korkealla. Roope keräilee myös kaikenlaisia arvokkaita esineitä, kuten timantteja ja jalokiviä, kultaharkkoja ja hopeataalereita, kaikkea millä on paljon rahallista arvoa. Lisäksi hän on säästänyt melkein kaiken tavaran, mitä omisti nuoruudessaan Klondiken kultaryntäyksen aikoihin, aina tikapuista kynttilöihin saakka.
Myös matkustaminen, eritoten tutkimusmatkailu ja aarteenetsintä on ajan myötä muotoutunut harrastukseksi Roopelle, sillä hän tuntuu olevan reissussa ainakin joka toisessa tarinassa. Roope saattaa matkustaa minne tahansa; joskus lähelle, joskus kauas. Hän on käynyt napaseuduilla, maailman kuivimmilla aavikoilla ja ties missä muualla. Roopen sukulaispoika Aku on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina mukana Roopen reissuilla, joten periaatteessa matkustamista voisi kutsua myös hänen harrastuksekseen.
Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat hekin monia asioita. Kaikille tulee varmasti heidän harrastuksistaan ensimmäisenä mieleen partio. Ankanpojat kuuluvat Sudenpentuihin ja ovat ansainneet tuhansia arvonimiä ja –mitaleja. He ovat eittämättä menestyneimmät Sudenpennut kautta aikojen ja ovat oppineet Sudenpentujen kautta todella paljon erilaisia asioita. Kaikki Sudenpennut saavat oman taskukokoisen käsikirjan, jota ankanpojat kantavat aina mukanaan, eritoten ollessaan Roopen kanssa tutkimusmatkoilla tai etsimässä aarretta. Käsikirja antaa vastauksen visaisimpaankin pulmaan. Ankanpojat ovat Sudenpentujen takia todella paljon pois kotoa, sillä Sudenpentujen leirejä järjestetään (erityisesti kesällä) todella usein, mutta se ei tunnu heitä tai Akua haittaavan lainkaan. Yksi leiri kestää yleensä kolmesta päivästä pariin viikkoon ja yhden leirin aikana ankanpojat saattavat ansaita kymmeniä uusia arvonimiä ja –mitaleja. Tupu, Hupu ja Lupu ovat kuuluneet Sudenpentuihin aikojen alusta (tai ankkasarjakuvien alusta) lähtien.
Tupu, Hupu ja Lupu ovat myös innokkaita jalkapallon pelaajia. He eivät harrasta jalkapalloa missään seurassa, mutta seuraavat sitä ahkerasti televisiosta (kannattaen tietenkin Ankkalinnan Palloseuraa) ja pelaavat itsekin, usein omalla pihamaallaan. Joskus mukana pelaamassa ovat myös poikien ystävät. Ankanpojat ovat melko taitavia jalkapallon pelaajia ja sopisivatkin hyvin johonkin joukkueeseen pelaamaan. Se tuskin kuitenkaan olisi hyvä idea, sillä Sudenpentutoiminta vie niin paljon aikaa, ettei jalkapalloharrastukselle jäisi paljoakaan ja moni tärkeä peli saattaisi mennä sivu suun.
Pojat pelaavat myös paljon baseballia, sitäkin usein omalla pihallaan. Yleensä pelit eivät pääty kovin hyvin, sillä pallo jotenkin kummasti aina lipsahtaa ikkunaan hajottaen sen pirstaleiksi. Joissain tarinoissa pojat ovat seuranneet baseballia televisiosta (kuten myös Aku) ja kerran jopa päässeet pelaamaan itse mestarin kanssa. Ankanpojat ovat harrastaneet myös muunlaista urheilua, mutta jalkapallo ja baseball ovat ne tärkeimmät ja yleisimmät.
Pelle Pelottomalla on ainoastaan yksi harrastus, joka on kuitenkin hänen koko elämänsä; keksiminen. Joissain tarinoissa Pelle keksii (ja korjaa) ihan työkseen, niin että asiakkaat tilaavat Pelleltä keksintöjä tai tuovat esineitä korjattaviksi pajalle. Useimmiten Pelle kuitenkin keksii vapaa-ajallaan, ihan omaksi huvikseen. Pellen keksinnöistä on ollut paljon hyötyä myös Ankkalinnan kaupungille, sillä onhan Pelle auttanut Ankkalinnaa muun muassa ilman puhdistamisessa, lumien sulattamisessa paikoilta joissa se on haitaksi ja turhien esineiden ja roskien tehokkaammassa kierrättämisessä yms. Erityisen paljon Pelle auttaa Roopea tämän ’’ongelmissa’’. Kaikki Roopen rahasäiliön turvajärjestelmät ovat Pellen kehittämiä ja rakentamia ja siksi onkin juuri Pellen ansiota että Roopen rahasäiliöön on lähes mahdotonta murtautua. Pelle on myös rakentanut Roopelle useita omituisia kulkuneuvoja, joilla Roope pystyy kulkemaan vaikka veden alla tai hiekalla. Myös Roopen avaruusmatkoilla käytettävät raketit ovat Pellen valmistamia. Pelle on myös karkottanut Roopea piinanneet hiiret (tarinassa ’’Ankkalinnan pillipiipari’’)ja ilman Pelleä olisi todennäköisesti tapahtunut jotain kauheaa – ehkä jopa tullut maailmanloppu – kun niinikään Pellen keksimää kertalaakia pääsi maan ytimeen (tarinassa ’’Matka maan keskipisteeseen’’). Nämä kaikki uroteot Pelle on tehnyt vapaaehtoisesti, todennäköisesti vapaa-ajallaan, joten nämäkin asiat voidaan lisätä harrastuksen piikkiin. Pelle on hahmon keksimisestä saakka ollut keksijä ja erittäin viisas mies, todennäköisesti yksi maailman viisaimmista – vaikka siis hän on vain keksijä, monissa tarinoissa ainoastaan harrastaa keksimistä.
Iines Ankka harrastaa myös monenlaisia asioita. Kuitenkin pääasiassa hänen harrastuksensa liittyvät erilaisten yhdistysten toimintaan ja vapaaehtois- sekä hyväntekeväisyystoimintaan. Iines on hyvin monessa tarinassa kuvattu Naisyhdistyksen jäsenenä; joissain tarinoissa hän on jo arvovaltainen, pitkäaikainen jäsen, kun taas toisissa tarinoissa hän on vasta liittynyt ja saattaa joutua läpäisemään jonkin kokeen päästäkseen yhdistykseen. Iines on myös useita kertoja nähty Naisyhdistyksen puheenjohtajana, jolloin hän on saanut jonkun hyvin vastuullisen tehtävän, kuten tärkeän tilaisuuden, gaalan tai muun juhlan järjestämisen. Näiden juhlien järjestämisessä Iines usein käyttää Akua apunaan, eritoten koristeiden ripustamisessa. Iines on nähty myös monissa muissa yhdistyksissä ja kerhoissa johtotehtävissä ja niissä hommissa tarvitaan nimenomaan sitä vastuullisuutta, jota Iinekseltä onneksi löytyy – muutenhan kaikki menisi varmasti yhtä pahasti päin mäntyä kuin Akulla. Melkein yhtä useasti kuin Naisyhdistyksessä, Iines on nähty jonkin ompeluseuran riveissä. Hän pitää todella paljon ompelemisesta ja kutomisesta ja kutookin Akulle monesti paidan tai lapaset joululahjaksi. Joskus Iines on jopa mennyt niin pitkälle kutomisen kanssa, että on alkanut myymään kutomiaan vaatteita koko Ankkalinnalle. Iines on ollut myös paljon osallisena vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystoiminnassa. Hän on ollut mukana järjestämässä kirpputoreja (joskus jopa omalla pihallaan) ja osallistunut muullakin tavalla hyväntekeväisyyskeräyksiin.
Joissain tarinoissa Iines pitää paljon urheilusta ja saattaa jopa harrastaakin jotain urheilulajia, kuten juoksemista (tai kestävyysjuoksua/lenkkeilyä), joita hän pistää Akun ja Hannunkin harrastamaan, jotta hekin pysyisivät kunnossa.
Tietenkin Iines (kuten monet muutkin naiset) kirjoittaa myös päiväkirjaa. Hän rustailee päiväkirjaansa päivän tapahtumista, sekä ikävistä, että mukavista. On olemassa erikseen ihan tarinoita, joissa Iines nimenomaan kirjoittaa päiväkirjaansa ja ’’kertoo’’ tarinaa (jota siis parhaillaan kirjoittaa päiväkirjaansa). Näitä tarinoita ei paljoa ole, mutta mielestäni ne ovat ainakin parempia kuin normaalit Iines –tarinat, niissä vain on sitä jotain. Mones ankkalinnalaiset, niin Iineksen ystävättäret kuin sukulaiset ja tuttavatkin tai jopa ihan tuntemattomatkin henkilötkin haluavat lukea Iineksen päiväkirjaa, johon ei kuitenkaan lupaa heru.
//Jostain suunnasta rankingia? Edellisestä ei kauaa ole, mutta sen jälkeen tilanne on kyllä muuttunut jo jonkin verran.
Ankkalinnassa, kuten meilläkin, harrastetaan todella paljon kummallisia ja ei-niin-kummallisia asioita. Lähes jokaisella tunnetulla Ankkalinnan ankalla tai hiirellä (tai muulla sellaisella) on yksi tai useampi harrastus, joka kulkee hahmon mukana tarinasta tarinaan. Jotkut käsikirjoittajat keksivät satunnaisesti hahmoille uusia harrastuksia, mutta ne ovat useimmiten kertakäyttöisiä, eivätkä esiinny kyseisen tarinan jälkeen enää uudestaan. Monet ankkalinnalaisten harrastukset ovat suosittuja meidänkin maailmassa, esimerkiksi erilaiset urheilulajit, kuten jalkapallo tai pesäpallo. Sitten on tietenkin olemassa myös jotain aivan eriskummallisia harrastuksia, joista voisin lyödä vetoa ettei kukaan meidän maailmassamme sellaisia juttuja harrasta.
Kaikista Ankkalinnan asukkaista Aku Ankalla on varmasti ollut ja on yhäkin, ylivoimaisesti eniten erilaisia harrastuksia. Alusta lähtien Akun suosikkiharrastus (jota hän harrastaakin hyvin usein) on ollut löhöily - nukkuminen, riippumatossa tai laiskanlinnassa makoileminen. Aku on useissa tarinoissa tavattoman laiska henkilö ja monesti kun hänen täytyisi yrittää hankkia töitä, hän vain makaa riippumatossa ja lukee kirjaa, kuuntelee musiikkia tai yksinkertaisesti nukkuu. Varsinkin kesähelteellä Akulla on usein sihi-juomaa, jota hän siemailee aina välillä makoillessaan riippumatossaan. Akun löhöilyharrastus on monta kertaa meinannut koitua hänen kohtalokseen niin suhteessa Iineksen kanssa, kuin työasioissakin. Siksi hän onkin ainakin yhdessä tarinassa yrittänyt päästä eroon pahasta tavastaan menemällä jonkin sortin ryhmäterapiaan, jossa muut samasta vaivasta kärsivät kertovat ongelmastaan ja yrittävät yhdessä päästä eroon siitä vähentämällä löhöilyä tosissaan. Akun kohdalla kaikki ei tietenkään mene nappiin ja siksi hän jatkaakin lekottelua, koska toteaa sen olevan parasta. Koska löhöilystä ja nukkumisesta on tullut Akulle jonkinlainen harrastus, hän on usein saanut potkut töistä nukuttuaan työajalla. Monet ihmettelevät varmasti, miten Aku nukkuu noinkin paljon. Koskaan ei ole kysymykseen vastausta saatu, mutta monia arvauksia on heitelty. Itse arvelisin syyn olevan selvä: Aku on selvästi Ankkalinnan epäonnisin henkilö, eikä hänen päivistään puutu vauhtia tai vaaratilanteita. Yhdessä päivässä voi tapahtua kahtakymmentäkin eri asiaa, joten eiköhän sellaisen tapahtumamylläkän jälkeen ketä tahansa väsytä. Täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, että Aku hyppelee öisin Ankkalinnan kaduilla (ja katoilla) Taikaviittana.
Toinen Akun tunnetuimmista harrastuksista on penkkiurheilu. Aku katsoo televisiosta (löhöillessään samalla laiskanlinnassaan) hyvin monenlaista urheilua, mutta melkein aina kuvaruudusta näkyy jalkapallo-ottelu, jossa vastakkain ovat lähes aina Akun kannattama Ankkalinna ja sen naapurikaupunki Hanhivaara. Aku on hyvin innokas jalkapallon seuraaja ja hän kannustaakin Ankkalinnaa aina viimeiseen asti, joskus jopa katastrofiin asti. Aku on monesti myös hankkinut (usein viime tingassa) itselleen liput Ankkalinnan ja Hanhivaaran väliseen loppuotteluun, joka on joskus ihan vain Akun takia päättynyt Hanhivaaran voittoon. Aku katselee televisiosta myös muuta, kuin urheilua, esimerkiksi elokuvia, visailuohjelmia tai joitain sarjoja. Aku on joskus innostunut näistä tv-visailuohjelmista niin, että on itse päätynyt osallistumaan sellaiseen, huonolla menestyksellä tietenkin.
Kalastus kuuluu myös Akun suosikkiharrastuksiin, ainakin niissä tarinoissa joissa hän sitä harrastaa. Monesti kun ankanpojat ovat lähteneet kouluun tai Sudenpentuleirille, Aku lähtee kalastamaan. Siinä samalla hän pystyy myös harjoittamaan toista harrastustaan, löhöilemistä. Aku on osallistunut myös lukuisiin kalastuskilpailuihin, joihin on kuitenkin lähes aina änkenyt mukaan Akun ylionnekas serkku Hannu Hanhi. Monissa tarinoissa Aku voittaa Hannun kalastustaitojensa avulla kisassa, mutta koska Hannu on onnettaren suosikki, hän yleensä nappaa kalan, jonka sisältä löytyy jotain arvokasta, kuten timantti, sormus, jalokiviä yms.
Myös Taikaviittana toimiminen voidaan laskea harrastukseksi, sillä Aku tekee sitä täysin vapaaehtoisesti. Öisin hän pukeutuu Taikaviitan asuun ja partioi öisessä Ankkalinnassa ja estää roistojen ryöstö-yritykset, jotka kohdistuvat milloin mihinkin liikkeeseen, pankkiin tai jonkun ankkalinnalaisen kotiin. Taikaviitan hommat ovat varmasti yksi suurimmista syistä, miksi Aku nukkuu päivisin niin paljon (yleensä Taikaviitan hommat kestävät koko yön).
Aku on nuorempana kuulunut myös eräänlaiseen partioon, Tuomenmarjoihin (vaikkei hän missään asioissa oikein kunnolla pärjännytkään).
Akun eno Roope Ankka omaa myös monia harrastuksia, joista osa on hyvin eriskummallisia. Roopen tunnetuin harrastus lienee rahoissa uiminen. Roopella on säiliöllinen kolikoita, joissa hän ui päivittäin. Roopen toimistosta vie ovi kolikkomereen ja oven vieressä on ponnahduslauta, jonka avulla Roope voi tehdä oikein kunnon sukelluksen rahamereen. Pudotus ponnahduslaudalta rahameren pintaan on valtava ja onkin ihme, ettei Roope ole koskaan satuttanut itseään sukeltaessaan rahojensa sekaan.
Monet ihmettelevät, miten Roope yksinkertaisesti pystyy tällaiseen. Jos joku muu yrittää rahoissa uimista, tuloksena on se, että hän tömähtää kolikoiden pintaan ja satuttaa päänsä. Usein uidessaan kolikoissaan, Roope käyttää uimapukua, joka onkin mielenkiintoista, sillä eihän rahauinnissa vaatteet kastu. Jos Roope lähtee pitkälle liikematkalle, hän saattaa ottaa tynnyrillisen kolikoita mukaan, jotta voi nauttia kolikkokylvyistä myös ollessaan poissa säiliöltään.
Roope rakastaa rahojaan ja siksi haluaa olla niiden kanssa mahdollisimman paljon. Siksi Roopen säiliöstä löytyy rahameren lisäksi myös kolikkosuihku ja Roopen sängystä setelipeitto ja seteleillä täytetty tyyny.
Rahoissa uimisen lisäksi Roope harrastaa rahan säästämistä ja keräilemistä. Kukaan, ei kukaan maailmassa säästä rahojaan niin kuin Roope, joka yrittää kaikissa tilanteissa selvitä aina mahdollisimman pienellä maksulla. Jos Roopella ja Kroisos Pennosella on meneillään tarjouskilpailu esimerkiksi jostain urakasta, Roope voittaa kilpailun usein yhdellä tai kahdella sentillä. Roope voisi halutessaan ylittää Pennosen tarjouksen vaikka kahdella miljoonalla, mutta koska hän haluaa säästää rahojaan, hän ylittää tarjouksen aina mahdollisimman pienellä summalla. Roope on myös kova tinkimään erilaisia liikekauppoja tehdessään. Hän yrittää säästösyistä alentaa hintaa niin paljon kuin mahdollista ja usein onnistuukin alentamaan hintaa, ainakin jonkin verran. Roope palkkaa usein Akun vartioimaan yöksi rahojaan, koska vartijat olisivat liian kalliita ja turvajärjestelmä kuluttaisi aivan liikaa sähköä. Roope myös säästää rahaa käyttämällä mahdollisimman vähän sähköä; pimeinä iltoinakin hän tekee töitä kynttilänvalossa. Roopen ruokavalio on (säästösyistä) hyvin yksipuolinen, sillä kaapista ei juuri papuja tai kuivaa leipää enempää löydy, juomanakin käytetään useimmiten sadevettä, jota saa ilmaiseksi pihalta.
Kun Roope matkustaa ulkomaille, hän valitsee aina halvimman tavan; joko kivikautisen lentokoneenrämän tai puisen soutuveneen. Matka ei ole lentokoneilla lennettäessä aina kovin turvallinen (varsinkaan laskeutumisen osalta) mutta pääasiahan on että perille päästään. Kaupungissa liikkuessaan Roope käyttää paljon limusiiniaan, josta ikävä kyllä loppuu aika usein polttoaine, koska Roope ei raaski täyttää tankkia kuin ehkä kerran kuukaudessa, jos edes sitäkään. Eräässä tarinassa Roopen hovimestari ja kuljettaja Juuso paljasti, että auton pohjassa kuskin paikalla on reikä, jonka avulla Juuso itse voi liikuttaa autoa kävelemällä ja juoksemalla, jolloin polttoainetta ei kulu lainkaan. Säästämisensä ansiosta Roope onkin maailman rikkain. Roopen säästämiseen on varmasti lukuisia syitä, mutta esimerkiksi rahamereen tarvitaan säännöllisesti kolikoita, (koska monissa tarinoissa verottajat yms. hakevat rahat suoraan säiliöstä) jotta sen pinta pysyisi tasaisen korkealla. Roope keräilee myös kaikenlaisia arvokkaita esineitä, kuten timantteja ja jalokiviä, kultaharkkoja ja hopeataalereita, kaikkea millä on paljon rahallista arvoa. Lisäksi hän on säästänyt melkein kaiken tavaran, mitä omisti nuoruudessaan Klondiken kultaryntäyksen aikoihin, aina tikapuista kynttilöihin saakka.
Myös matkustaminen, eritoten tutkimusmatkailu ja aarteenetsintä on ajan myötä muotoutunut harrastukseksi Roopelle, sillä hän tuntuu olevan reissussa ainakin joka toisessa tarinassa. Roope saattaa matkustaa minne tahansa; joskus lähelle, joskus kauas. Hän on käynyt napaseuduilla, maailman kuivimmilla aavikoilla ja ties missä muualla. Roopen sukulaispoika Aku on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina mukana Roopen reissuilla, joten periaatteessa matkustamista voisi kutsua myös hänen harrastuksekseen.
Akun sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat hekin monia asioita. Kaikille tulee varmasti heidän harrastuksistaan ensimmäisenä mieleen partio. Ankanpojat kuuluvat Sudenpentuihin ja ovat ansainneet tuhansia arvonimiä ja –mitaleja. He ovat eittämättä menestyneimmät Sudenpennut kautta aikojen ja ovat oppineet Sudenpentujen kautta todella paljon erilaisia asioita. Kaikki Sudenpennut saavat oman taskukokoisen käsikirjan, jota ankanpojat kantavat aina mukanaan, eritoten ollessaan Roopen kanssa tutkimusmatkoilla tai etsimässä aarretta. Käsikirja antaa vastauksen visaisimpaankin pulmaan. Ankanpojat ovat Sudenpentujen takia todella paljon pois kotoa, sillä Sudenpentujen leirejä järjestetään (erityisesti kesällä) todella usein, mutta se ei tunnu heitä tai Akua haittaavan lainkaan. Yksi leiri kestää yleensä kolmesta päivästä pariin viikkoon ja yhden leirin aikana ankanpojat saattavat ansaita kymmeniä uusia arvonimiä ja –mitaleja. Tupu, Hupu ja Lupu ovat kuuluneet Sudenpentuihin aikojen alusta (tai ankkasarjakuvien alusta) lähtien.
Tupu, Hupu ja Lupu ovat myös innokkaita jalkapallon pelaajia. He eivät harrasta jalkapalloa missään seurassa, mutta seuraavat sitä ahkerasti televisiosta (kannattaen tietenkin Ankkalinnan Palloseuraa) ja pelaavat itsekin, usein omalla pihamaallaan. Joskus mukana pelaamassa ovat myös poikien ystävät. Ankanpojat ovat melko taitavia jalkapallon pelaajia ja sopisivatkin hyvin johonkin joukkueeseen pelaamaan. Se tuskin kuitenkaan olisi hyvä idea, sillä Sudenpentutoiminta vie niin paljon aikaa, ettei jalkapalloharrastukselle jäisi paljoakaan ja moni tärkeä peli saattaisi mennä sivu suun.
Pojat pelaavat myös paljon baseballia, sitäkin usein omalla pihallaan. Yleensä pelit eivät pääty kovin hyvin, sillä pallo jotenkin kummasti aina lipsahtaa ikkunaan hajottaen sen pirstaleiksi. Joissain tarinoissa pojat ovat seuranneet baseballia televisiosta (kuten myös Aku) ja kerran jopa päässeet pelaamaan itse mestarin kanssa. Ankanpojat ovat harrastaneet myös muunlaista urheilua, mutta jalkapallo ja baseball ovat ne tärkeimmät ja yleisimmät.
Pelle Pelottomalla on ainoastaan yksi harrastus, joka on kuitenkin hänen koko elämänsä; keksiminen. Joissain tarinoissa Pelle keksii (ja korjaa) ihan työkseen, niin että asiakkaat tilaavat Pelleltä keksintöjä tai tuovat esineitä korjattaviksi pajalle. Useimmiten Pelle kuitenkin keksii vapaa-ajallaan, ihan omaksi huvikseen. Pellen keksinnöistä on ollut paljon hyötyä myös Ankkalinnan kaupungille, sillä onhan Pelle auttanut Ankkalinnaa muun muassa ilman puhdistamisessa, lumien sulattamisessa paikoilta joissa se on haitaksi ja turhien esineiden ja roskien tehokkaammassa kierrättämisessä yms. Erityisen paljon Pelle auttaa Roopea tämän ’’ongelmissa’’. Kaikki Roopen rahasäiliön turvajärjestelmät ovat Pellen kehittämiä ja rakentamia ja siksi onkin juuri Pellen ansiota että Roopen rahasäiliöön on lähes mahdotonta murtautua. Pelle on myös rakentanut Roopelle useita omituisia kulkuneuvoja, joilla Roope pystyy kulkemaan vaikka veden alla tai hiekalla. Myös Roopen avaruusmatkoilla käytettävät raketit ovat Pellen valmistamia. Pelle on myös karkottanut Roopea piinanneet hiiret (tarinassa ’’Ankkalinnan pillipiipari’’)ja ilman Pelleä olisi todennäköisesti tapahtunut jotain kauheaa – ehkä jopa tullut maailmanloppu – kun niinikään Pellen keksimää kertalaakia pääsi maan ytimeen (tarinassa ’’Matka maan keskipisteeseen’’). Nämä kaikki uroteot Pelle on tehnyt vapaaehtoisesti, todennäköisesti vapaa-ajallaan, joten nämäkin asiat voidaan lisätä harrastuksen piikkiin. Pelle on hahmon keksimisestä saakka ollut keksijä ja erittäin viisas mies, todennäköisesti yksi maailman viisaimmista – vaikka siis hän on vain keksijä, monissa tarinoissa ainoastaan harrastaa keksimistä.
Iines Ankka harrastaa myös monenlaisia asioita. Kuitenkin pääasiassa hänen harrastuksensa liittyvät erilaisten yhdistysten toimintaan ja vapaaehtois- sekä hyväntekeväisyystoimintaan. Iines on hyvin monessa tarinassa kuvattu Naisyhdistyksen jäsenenä; joissain tarinoissa hän on jo arvovaltainen, pitkäaikainen jäsen, kun taas toisissa tarinoissa hän on vasta liittynyt ja saattaa joutua läpäisemään jonkin kokeen päästäkseen yhdistykseen. Iines on myös useita kertoja nähty Naisyhdistyksen puheenjohtajana, jolloin hän on saanut jonkun hyvin vastuullisen tehtävän, kuten tärkeän tilaisuuden, gaalan tai muun juhlan järjestämisen. Näiden juhlien järjestämisessä Iines usein käyttää Akua apunaan, eritoten koristeiden ripustamisessa. Iines on nähty myös monissa muissa yhdistyksissä ja kerhoissa johtotehtävissä ja niissä hommissa tarvitaan nimenomaan sitä vastuullisuutta, jota Iinekseltä onneksi löytyy – muutenhan kaikki menisi varmasti yhtä pahasti päin mäntyä kuin Akulla. Melkein yhtä useasti kuin Naisyhdistyksessä, Iines on nähty jonkin ompeluseuran riveissä. Hän pitää todella paljon ompelemisesta ja kutomisesta ja kutookin Akulle monesti paidan tai lapaset joululahjaksi. Joskus Iines on jopa mennyt niin pitkälle kutomisen kanssa, että on alkanut myymään kutomiaan vaatteita koko Ankkalinnalle. Iines on ollut myös paljon osallisena vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystoiminnassa. Hän on ollut mukana järjestämässä kirpputoreja (joskus jopa omalla pihallaan) ja osallistunut muullakin tavalla hyväntekeväisyyskeräyksiin.
Joissain tarinoissa Iines pitää paljon urheilusta ja saattaa jopa harrastaakin jotain urheilulajia, kuten juoksemista (tai kestävyysjuoksua/lenkkeilyä), joita hän pistää Akun ja Hannunkin harrastamaan, jotta hekin pysyisivät kunnossa.
Tietenkin Iines (kuten monet muutkin naiset) kirjoittaa myös päiväkirjaa. Hän rustailee päiväkirjaansa päivän tapahtumista, sekä ikävistä, että mukavista. On olemassa erikseen ihan tarinoita, joissa Iines nimenomaan kirjoittaa päiväkirjaansa ja ’’kertoo’’ tarinaa (jota siis parhaillaan kirjoittaa päiväkirjaansa). Näitä tarinoita ei paljoa ole, mutta mielestäni ne ovat ainakin parempia kuin normaalit Iines –tarinat, niissä vain on sitä jotain. Mones ankkalinnalaiset, niin Iineksen ystävättäret kuin sukulaiset ja tuttavatkin tai jopa ihan tuntemattomatkin henkilötkin haluavat lukea Iineksen päiväkirjaa, johon ei kuitenkaan lupaa heru.
//Jostain suunnasta rankingia? Edellisestä ei kauaa ole, mutta sen jälkeen tilanne on kyllä muuttunut jo jonkin verran.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 86 -
15.10.2009 klo 17:20:33
Poissaoloni muotoutui la-ti:ksi.
Illemmalla (suunnistuksen jälkeen) kirjoittelen enemmän. Nyt vain muutama kilo.
44445 (eli melkein 44444).
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastukset
Ankkalinna on täynnä harrastuksia. Harrastukset ovat suurissa osissa useissa tarinoissa ja niitä on monenlaisia. Kaikilla ankkalinnalaisilla on useita harrastuksia. Harrastukset ovat pääosissa monissa tarinoissa. Osa harrastuksista on luonteenomaisia, osa niistä tapahtuu ''vahingossa'' ja osa on vain joissain tarinoissa. Tarinoihin on tullut ajan kuluessa rutkasti lisää harrastuksia.
Akulla on luultavasti eniten harrastuksia. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat muun muassa lepääminen ja syöminen. Aku nukkuu todella paljon, jolloin nukkumisen voi lukea hänen harrastuksekseen. Joissain tarinoissa Akun nukkumisharrrastusta on tosin selitetty Taikaviitan työllä ja/tai hämäämisellä. Kuitenkin nukkuminen on Akulle selkeä harrastus, sillä hän tekee sitä todella usein ja hän pitää siitä. Aku kykenee nukkumaan kaikkialla. Suosituimmat nukkumispaikat hänelle ovat riippukeinu sekä oma sänky asunnossa. Akun nukkumisesta on eräässä tarinassa tehty kirjakin. Koska Aku oli niin taitava nukkumaan, Taavi ja Aku tekivät harrastuksesta (Roopen rahoituksella) kirjan, jota Roope myi. Akun nukkumistaitoja on monesti kehuttu ja/tai Akua pilkattu niistä. Aku myös syö todella paljon ja sen(kin) voi hyväksyä hänen harrastuksiinsa, koska se on poikkeuksellista ankkalinnalaisille ja koska Aku tekee sitä niin usein ja täysin vapaaehtoisesti. Aku on harrastanut syömistä (ja nukkumistakin) koko ajan. Hän on syönyt paljon aina tarinoiden alkuajoista lähtien. Aku syö todella paljon jokaisella päivän aterialla, eli hänellä täytyy olla todella suuri maha. Nälkää Akulla ei ole ellei hän ole ollut syömälakossa (usein Iineksestä johtuen). Iines ei hyväksyä Akun syömistä, vaan usein määrää Akun laihduttamaan tai lopettamaan ahmimisen. Akun harrastuksen vastapainoksi Iines onkin määrännyt hänet muun muassa laihdutushotelliin. Akun syöminen ei kuitenkaan ole koskaan loppunut, vaan hänen harrastuksensa jatkuu yhä. Tarinoita, joissa syöminen on suuressa roolissa, ei nykyään ole kovin paljoa, vaan ne ovat vähentyneet ajan mittaa olkoonkin, että niitä yhä silloin tällöin putkahtaa esille. Aku myös katsoo todella paljon televisiota. Hän katsoo sieltä (tarinoista riippuen) hömppäsarjoja, mainoksia tai joitain muita ohjelmia. Ohjelmat ovat kuitenkin tarinan sisällä aina samasta kategoriasta. Iines on yrittänyt saada Akun lieventämään television katsomista, mutta ei ole onnistunut paljoa Akua muuttamaan. Myös Tupu, Hupu ja Lupu ovat yrittäneet saada Akua pois harrastuksensa äärestä joko koska haluavat itse katsoa televisiota tai koska he ovat ainoita jotka ymmärtävät harrastuksen laadun (koska asuvat samassa asunnossa). Akun televisioharrastus ei ole ollut kovin usein lähellä riippuvaisuutta, koska Aku ei ole tuijottanut televisiota koko aikaa vaan hänet on aina tehnyt jotain muuta. Aku ei kuitenkaan ole saanut itse itseään pois television ääreltä. Akun harrastus siis lähentelee riippuvaisuutta ja siksi onkin tehty useita tarinoita, joissa television katsominen on suuressa osassa. Akulla ei aina ole rahaa televisioon, joten televisio ei läheskään kaikissa tarinoissa esiinny. Televisioharrastuksella on kuitenkin todella suuri osa Akun harrastuksien joukosta. Aku on myös todella innokas penkkiurheilija. Hän katsoo urheilua sekä televisiosta että paikan päältä. Koska Aku tekee sitä todella paljon, sen voi laskea hänen harrastuksiinsa. Aku penkkiurheileekin todella usein. Mielestäni hän seuraa urheilulajeista eniten jääkiekkoa. Jalkapallo on toinen suuri laji hänen harrastuksessaan. Penkkiurheilu on Akulle tärkeä osa ja hän onkin usein jättänyt työt väliin/ahkeroinut todella paljon jotta pääsisi stadionille/televisiolle/muulle samantapaiselle paikalle. Television kohdalla ongelma on usein ollut hinta tai signaalin katkos, jonka takia Aku ei ole aina voinut nähdä urheilua, kun taas paikan päällä hän on usein ollut liian väsynyt, unohtanut liput tai jotain muuta epäonnista on tapahtunut. Aku on todella innokas penkkiurheiluharrastaja, minkä ovat useat ihmiset huomanneet. Hän onkin ollut erilaisten penkkiurheilijaryhmien johdossa. Akun harrastus on myös haitannut hänen ja Iineksen välistä suhdetta ja Iines onkin ollut usein todella vihainen Akulle. Aku on joutunut moneen epäonniseen tilanteeseen myös Iineksen takia. Akun harrastuksen merkitys tarinoille on suuri. Useiden tarinoiden aihe on Akun penkkiurheiluharrastus ja se on todella suuressa suosiossa varsinkin kun oikeassa elämässä lähestyvät jotkin suuret kilpailut. Silloin Akun harrastuksesta on saatu todella ajankohtainen teema koko numerolle. Akun harrastus onkin siis todella hyödyllinen sekä julkaisuille että useiden tarinoiden juonille. Aku kalastaa mielellään. Aku on osallistunut moniin kalastuskilpailuihin ja saanut niissä kelvollisesti menestystä. Akulla on myös joitain voittoja kilpailuista. Aku on harrastanut kalastusta ikuisuuden. Kalastus on liittynyt Akun harrastuksiin koko ajan, koska se rinnastetaan laiskojen lajeihin ja Aku kuvataan laiskana. Aku kalastaa usein vapaa-aikanaan, vaikka sitä ei paljoa kuvata tarinoissa, vaan se vain mainitaan niissä. Akun kalastamisesta ei nimittäin kovin erikoista tarinaa saataisi aikaan. Aku kalastaa usein yksin, mutta joskus myös Pellen tai Hannun kanssa. Akun harrastus ei nimittäin vaadi muita ihmisiä. Aku kalastaa usein pihamaan madoilla ynnä muilla samankaltaisilla halvoilla välineillä, mutta joskus hän on innostunut (tai häntä on pilkattu joten hän on ostanut) ostamaan kalliimpia välineitä tai pyytänyt Pelleltä erilaisia keksintöjä. (Ne eivät ole koskaan sopineet Akun harrastukseen.) Aku kalastaa melko usein, ja se on auttanutkin häntä ja Roopeakin. Akusta on nimittäin tullut asiantuntija kalastukseen liittyvissä asioissa. Hän onkin auttanut siinä Roopeakin. Kalastus on Akun selkeä harrastus, mutta sitä ei ole näytetty tarinoissa paljoa vaan vain kuvattu taustalla, koska siitä ei saataisi kovin erikoista juonta. Aku on ollut mukana Tuomenmarjoissa (eräänlainen Sudenpentujen edeltäjä). Aku ei ole koskaan ollut kovin taitava Tuomenmarjojen vaatimissa taidoissa, jolloin hän ei ole saanut kunnolla menestystä. Aku on kuitenkin harrastanut jonkinlaista partiotoimintaa, vaikkakaan en ole lukenut yhtään siitä tehtyä tarinaa (eikä niitä olekaan kuin korkeintaan muutama). Aku on myös harrastanut urheilua. Hän on kokeillut melkein kaikkia urheilulajeja, tosin vähäisillä tuloksilla. Akulle ei sovi oikein mikään urheiluharrastus, vaikka melkein kaikkea on kokeiltu. Harrastuksettomuus on kuitenkin harvoin kiinni Akun kunnosta, vaan hänen taidoistaan. Esimerkiksi jousiammunnassa hän ei osu lähellekään maalitaulua tai tenniksessä hän häviää Iineksellekin. Joissain tarinoissa hän on kuitenkin harrastanut urheilua, joko tarkoituksella tai vahingossa. Aku on muun muassa osallistunut maratoniin tai joutunut vahingossa olympialaisiin. Aku on myös joissain tarinoissa kuvattu taitavana voimistelijana. Toisaalta Aku on myös eksynyt urheilukilpailuihin tai yrittänyt huijata niissä. Akun urheiluharrastukset liittyvätkin siis lähinnä penkkiurheiluun, mutta jos Aku pakotetaan (varsinkin Iines tai Hannu-kisailut), hän voi voittaa vaikka maratonin. Akusta on myös tullut F1-tarinasarjassa F1-mestari. Akun urheiluharrastustarinoita on todella vähän, vaikka niistä saisi todella paljon todella hyviä ja piristävän erilaisia tarinoita kuten F1-tarinasarja on meille osoittanut. Akun harrastuksille yhteistä on se, että Aku nauttii niistä ja se, että ne eivät rasita häntä lainkaan fyysisesti ja jotka useimmissa tapauksissa auttavat häntä henkisesti. Akun harrastustarinoita on todella vähän niiden kysyntään verrattuna.
Iineksen harrastukset ovat poikkeuksellisen monipuolisia. Harva Iineksen harrastuksista esiintyy säännöllisesti monella eri piirtäjällä tai käsikirjoittajalla. Iineksen harrastuksista mielestäni merkittävin on toiminta erilaisissa yhdistyksissä. Iines on ollut puheenjohtajanakin yhdistyksissä kuten Naistenyhdistys tai johonkin muuhun harrastukseen (kuten kutominen) liittyvä yhdistys. Iineksen maku harrastuksien suhteen vaihtelee todella paljon, mutta yhdistysharrastukset säilyvät. Yhdistyksissä Iines on usein järjestellyt erilaisia tapahtumia ja antanut Akulle paljon töitä. Esimerkiksi koko kaupungille avoimet esittelytilaisuudet tai pienet kahvikutsut ovat käyneet Akulle tutuksi. Iines on todella innokas vapaaehtoinen, ja harrastukseen kuuluu muun muassa erilaisten käsitöiden tekeminen (koska muutkin tekevät niitä). Iines haluaa olla harrastuksessaan mallina muille ja siksi hän onkin päässyt useita kertoja erilaisiin johtotehtäviin. Hyväntekeväisyyskin on lähellä Iineksen sydäntä ja hän on tehnyt todella paljon hyväntekeväisyystoimintaa (useimmiten Akun avulla). Iines harrastaa myös muutakin kuin vapaaehtoistoimintaa. Iines on kutonut muutamissa tarinoissa paljon ja hän on järjestänyt (muun muassa kutomisistaan) kirpputoreja. Iines on taitava neulomaan, ja hänen kädenjälkensä näkyy useiden ankkalinnalaisten vaatteissa. Iines on myös joskus laajentanut harrastustaan koko Ankkalinnalle. Hän on alkanut myydä tuotteitaan. Iineksen harrastuksen jatkuvuuden syynä on varsinkin se, että naiset yhdistetään usein neulomiseen. Siksi Iineksestä on tehty jo liikaakin neulomisharrastustarinoita. Muut Iineksen harrastukset vaihtelevat todella usein. Päiväkirjaan kirjoittaminen on sentään hänen harrastuksensa melko usein, mutta sitä eivät kovin monet käsikirjoittajat tee. Iines kirjoittelee päiväkirjaansa mitä päivänä on tapahtunut ja harrastus antaa usein täysin erilaisen näkökulman tarinalle kuin päiväkirjattomuus. Päiväkirjatarinoita ei kovin usein nähdä. Harrastus on useiden Iineksen ystävien tiedossa, ja useat ovatkin yrittäneet lukea päiväkirjaa. Iines ei kuitenkaan ole sallinut sitä. Tarinoissa Iines harrastaa päiväkirjakirjoittelua koska hän saa purkaa siihen tunteensa (hänellä ei ole ketään henkilöä jolle purkaa tunteensa) ja hänelle tulee vapaampi olo. Harrastuksesta on tehty auttamatta liian vähän tarinoita verrattuna tarinoiden kysyntään ja laatuun. Päiväkirjaharrastustarinat ovat melkein aina hyvin tehty ja ne tuovat uuden näkökulman tarinoille ja samalla piristävät niitä selkeästi. Iines myös tykästyy erilaisiin urheilulajeihin tai muihin samantapaisiin kilpailuihin helposti ja usein harrastaa niitä. Hän pakottaa Akun ja Hannun osallistumaan joko Iineksen harrastaman lajin kilpailuun tai Iineksen ihaileman lajin kilpailuun jotta voisi valita seuralaisensa. Iineksen harrastamia lajeja ovat olleet muun muassa kestävyysjuoksu sekä paperilennokkien heitteleminen. Iines on siis harrastanut varsin monenlaisia asioita ja hänen harrastusmakunsa muuttuu todella usein. Iines on harrastanut joitain lajeja jopa todella menestyksekkäästi. Hän on voittanut kilpailuja harrastamissaan lajeissa tai muuten vain menestynyt mallikelpoisesti ja pakottanut Akun ja Hannun tekemään samaa. Iineksen harrastamilla lajeilla yleistä on se, että ne ovat todella harvinaisia ja Iineksen ihailemilla harrastuksilla yleistä on niihin vaadittava kova kunto. Iines harrastaa lajeja usein vain oman halunsa perusteella ja ainoita syitä ovat hauskuus (omat mielipiteet) ja ihailu.
Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat varsinkin toimintaa Sudenpennuissa. He ovat olleet Sudenpentuja kauan ja ovat saaneet todella paljon menestystä ja erilaisia arvonimiä. He ovatkin menestyneimmät Sudenpennut. Tupu, Hupu ja Lupu ovat harrastaneet Sudenpentutoimintaa tarinoiden alusta asti ja Aku on aina antanut sille hyväksynnän, joskin joskus pitkänkin mietinnän jälkeen. Ankanpojat ovat oppineet todella paljon erilaisia asioita harrastuksensa parissa ja heidän käsikirjaansa Roopekin haluaisi käyttää. Sudenpennut järjestävät todella usein erilaisia leirejä, joilla joko testataan osaamista tai opitaan jotain uutta. Leireiltä tullaankin aina todella iloisina. Leirit ovat olleet todella suureksi hyödyksi Sudenpennuille. Sudenpentuja on Tupun, Hupun ja Lupun lisäksi tarinoiden mukaan miljoonia ympäri maailmaa, joskin ketään muita ei ole kuvattu yhtä tarkasti kuin ankanpoikia. Sudenpennut ovat Ankkalinnassa esikuvien roolissa ja heistä otetaan mallia. Sudenpentujen järjestämät tempaukset kuten harrastukseen kuuluva jokavuotinen kirpputori keräävät aina paljon ostajia ja yleisöäkin. Sudenpentutoiminnasta ankanpojat ovat oppineet enemmän kuin koulusta ja he hallitsevat melkein kaiken mahdollisen. (Siinä auttaa todella paljon Sudenpentujen käsikirja, josta löytyy käytännössä kaikki maailman tieto.) Tarinoita, joissa pojat ovat sudenpentuharrastuksessaan, ei ole tehty kovin paljoa. Tarinat sisältävät hauskoja pieniä yksityiskohtia ja monia pienenpieniä irtovitsejä, joten niitä kaivattaisiinkin lisää Akkariin. Sudenpentuharrastus on hyvä aihe tarinoille. Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat myös urheilua, vaikka eivät sitä yhtä säännöllisesti kuin toimintaa Sudenpennuissa. He pelaavat varsinkin jalkapalloa (vaikka eivät harrasta sitä missään seurassa) ja ovat suuria Ankkalinnan Palloseuran kannattajia. Pojat pelaavat jalkapalloa lähinnä pihallaan ja/tai ystäviensä (tai luokkatovereidensa) kanssa. Pojat ovat melko taitavia jalkapallossa, vaikka eivät ole harrastaneet sitä Sudenpennuissa. He ovatkin joissain tarinoissa päässeet Ankkalinnan Palloseuraan tai sen juniorijoukkueeseen tai muuhun samantapaiseen paikkaan. Ankanpojat unelmoivat silloin tällöin pääsystä APS:n. Jalkapalloharrastustarinoissa poikia ei juurikaan kuvata Sudenpentuina, vaan tarinat keskittyvät lähes pelkästään heidän jalkapalloharrastukseensa. Pojat eivät käytännössä harrasta jalkapalloa lainkaan tarinoissa joissa he esiintyvät Sudenpentuina.
Roopella on todella paljon erilaisia harrastuksia, ja ne ovat myös uniikkeja. Roopen tunnetuin ainutlaatuinen harrastus on rahoissa uiminen. Hän sukeltelee rahoissaan ja pyörii niissä ja niin edelleen. Roope voi uida vaikka missä rahoissa ja hän onkin usein ottanut matkoilleen mukaansa rahaa paljussa. Hän ei kykene hillitsemään uimaharrastustaan ainakaan helposti. Roope on uinut rahoissa ikuisuuden. Kyseessäolevia tarinoita on julkaistu aina, jo Carl Barksin ajoista alkaen. Ei tiedetä tarkkaan, miksi Roope pitää rahoissa oleskelusta tai miksi hän harrastaa sitä, mutta todennäköisintä on se, että koska hän työskentelee niin paljon rahojen kanssa. Roope ei ole koskaan hukkunut rahoihinsa tai jollain muulla tavalla kokenut tapaturmia harrastuksensa aikana, mikäli mukaan ei lasketa pään kolahtamista arkkuun tai muuta samantapaista. Joskus rahat ovat tosin muuttuneet eläviksi kesken harrastuksen. (Eräässä tarinassa ne olivat liukkaita kun Karhukopla päätti matkia Roopea; yksi jäsen meinasi hukkua.) Roope on myös jäänyt jumiin rahasaarelle (tarinassa Roope Crusoe). Arkuista, joita on rahasäiliössä (ja muistakin esineistä), on tullut joitain kummituksia ja muita olentoja Roopelle kesken uinnin. Joskus säiliö on myös romahtanut kun Roope on uinut rahoissa. Rahauintiharrastus on Roopelle tavanomainen rituaali. Muut rikkaat ihmettelevät sitä (ja ovat joskus kokeilleetkin samaa). Roope harrastaa rahauintia, koska hän on niin läheinen rahojensa kanssa ja koska hän siksi saa siitä nautintoa. Rahoista on tullut luonnollinen osa Roopea, joten hän on päättänyt/ruvennut uimaan rahojen seassa. Roopella on myös ainutlaatuinen suhde rahojensa kanssa, sillä hän kohtelee niitä kuin perheenjäseniään. Roopen yhdeksi harrastukseksi voisi laskea myös säästämisen, sillä hän säästää ja säästää ja säästää todella paljon ja säästämisestä on muodostunut hänelle luontainen mielihyvää tuottava tapa. (Roope rakastaa rahaa todella paljon, joten hän haluaa säästää sitä.) Roope säästää, jotta hänellä olisi enemmän rahaa. Hän myös nauttii todella paljon harrastuksestaan, sillä sen avulla hän saa tehtyä asioita joista hän pitää. Roopen säästäminen on kirvoittanut muilta ihmisiltä monenlaisia kommentteja. Säästämistä inhotaan (mahdollisesti koska se huonontaa omia oloja) tai sitä ihaillaan (esimerkiksi Pieta Pinsetti). Roopen säästämisharrastus on kuuluisa koko ankkamaailmassa, ja se on saanut laajalti huomiota. Kuitenkaan harrastus ei ole levinnyt paljoa, lähinnä koska sitä on todella hankala matkia sillä se vaatisi Roopen luonteen. Roopen säästämisharrastus on siis ainutlaatuinen harrastus. Ketkään muut ankkahahmot eivät säästä rahaa niin kuin Roope. (Esimerkiksi Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen tuhlailevat rahaa avokätisesti.) Rahan säästäminen on heille poikkeuksellista eivätkä he ole tottuneet siihen. Säästämisharrastus on siis lähtöisin täysin Roopen itsensä sisältä ja (kuten kaikki asiat) hänen omista valinnoistaan. Roope on valinnut harrastuksekseen säästämisen ja niin hän tekeekin ja hän todellakin nauttii siitä.
Mummo Ankka kuvataan tarinoissa vanhana hahmona ja hänen harrastuksensakin ovat sitä. Hän pitää maatilaa, jolloin hänen täytyy osata monenlaisia käytännön taitoja. Harrastuksiksi ovat siis tulleet muun muassa peltojen hoitaminen ja eläinten kanssa oleskeleminen. Mummo osaa todellakin hallita eläimiä(än)! Hän tietää, mitä tehdä milloinkin ja kuinka saada eläimet hyvälle tuulelle ja nauttimaan oloistaan. Mummo on kuuluisa maatilan hoidostaan. Maatilaan liittyvät asiat ovat hänen harrastuksensa, eivät ammattinsa, koska hän ei tavoittele siitä rahallista hyötyä. Mummo pitää erilaisista pienistä askareista (joita hän tekee koko Ankkalinnan edestä) ja muiden iloiseksi saamisesta ja hän osaa hallita ankkoja. Mummon eläinharrastus on ainutlaatuinen. Hän puhuu eläimille, ruokkii niitä oikealla tavalla ja jopa tekee niille vaatteita vain jotta eläimet tuntisivat olonsa kotoisaksi ja auttaisivat Mummoa. Harrastuksesta on todellista hyötyäkin, sillä eläimet ovat usein asettuneet puolustamaan Mummoa jotain uhkaa vastaan. Mummo rakastaa eläimiään täysin! Se on tärkein syy hänen harrastuksensa onnistumiselle. Mummo hallitsee kaikenlaisen hyväilyn ja olon saamisen mukavaksi, joten eläimet nauttivat maatilalla oleilusta. Harrastus on todellakin osoittautunut hyödylliseksi! Toinen hyödylliseksi osoittautunut taito on maatilan peltojen ja tilusten hoitaminen. Mummo nauttii ruumiillisista töistä ja hän saa hyötyä maatilaharrastuksestaan. (Maatilan hoitaminen ei ole työ, koska Mummo ei saa siitä palkkaa eikä elätä itseään sillä vaan hän tekee sitä koska hän nauttii siitä paljon.) Maatilan hoitamiseen kuuluu varsinkin peltojen hoitaminen sekä kasviksien poimiminen/istuttaminen ynnä muu toiminta. Maatilastaan Mummo pitää todella loistavaa huolta, ja se pysyy aina erinomaisessa kunnossa. Mummo kasvattaa paljon kasviksia, joten olisi luonnollista, että maatila ei pysyisi täysin kunnossa. Mummo on aina nauttinut maatilan hoitamisesta, joten harrastukseen kuuluu myös sen kunnossapito. Se onnistuu loistavasti, koska Mummo pitää siitä mitä tekee. Maatila on todella suuri ja se ja Mummo ovat saaneet tunnustusta hienosta hoitamisesta, ylläpidosta ynnä muusta vaikkakin renkinä toimiva Hansu on joskus estänyt sen. Mummo on kuitenkin saanut useita palkintoja. Maatilaharrastus on Mummon tärkein asia. Hän nauttii siitä mielestäni todennäköisesti enemmän kuin mistään muusta ja sen ansiosta hän saa autettua myös Akua. Maatilaharrastuksen ansiosta hänellä on ruokaa jopa muille lahjoitettavaksi. Mummon maatila on niin menestynyt, koska hän aidosti nauttii kaikesta ja koska hänen asenteensa on niin täydellisen mallikelpoinen. Mummo myös leipoo todella paljon. Siinä auttaa se, että hänellä on oma maatila josta hän saa paljon todella laadukkaita tuotteita. Mummo leipoo paljon ja lahjoittaa tuotteita myös sukulaisilleen. Mummo myös myy osan tuotteista ja osasta teke itselleen ja Hansulle ruokaa. Mummo rakastaa leipomisharrastustaan ja on siinä todella taitava. Hänet on kuvattu maailman taitavimpana leipurina ja hänen leivoksiaan on ostettu paljon myytäviksi. Mummon apua on myös pyydetty usein (tai se on osoittautunut hyödylliseksi ja se on tullut pyytämättä.) Mummon harrastuksen menestyksen syyksi hän on sanonut leipomisen ilon. Hän todellakin nauttii leipomisesta sekä ruoanlaitosta ja se näkyy tuloksissa. Sen takia harrastelijaleipuri voittaa kaikki muut kokit ja leipurit. Mummon harrastuksen tulokset ovat todella jumalaisia lähinnä työn ilon lisäksi koska kaikki raaka-aineet ovat Mummon omasta maatilasta jolloin niiden laatu on varma ja täydellinen. Mummo on tehnyt kaikki raaka-aineet samalla rakkaudella kuin itse leivoksetkin. Siksi Mummo on niin arvostettu leipuri. (Ammattilaisten piirissä Mummo on tosin usein aliarvostettukin...) Mummon leipomisharrastus on edellytys sille, että hänen sukulaisensa, varsinkin Aku perheineen, pysyvät hyvässä kunnossa, sillä Mummo lahjoittelee heille usein tuotoksiaan ja niitä on senkin jälkeen todella paljon. Kysyntä on suuri ja tuotanto on suuri, kun ottaa huomioon että leipominen on Mummolle vain harrastus. Mummo leipoo ja kokkaa todella taitavasti ja suosiota riittää. Sen syyt ovat lähinnä oma asenne sekä raaka-aineiden laadut. Kaiken lisäksi Mummo vielä kutookin. Hänen aikansa riittää todella moniin harrastuksiin. Mummo kutoo paljon vaatteita ja jopa omille eläimilleen. Toki osa vaatteista annetaan myös sukulaisille. Mummo neuloo paljon ja hän on ajan mittaan harrastanut sitä niin paljon, että hänestä on tullut yhtä taitava kuin monista ammattilaisista. Mummo siis harrastaa kutomista/neulomista vain huvikseen eikä kilpaile keidenkään kanssa eikä myöskään myy tuotteitaan. Vaatteet, joita hän tekee, ovat monenlaisia ja ne kuuluvat eri kategorioihin. Mummo on siis varsin monipuolinen neulomaan. Mummo osaa käsittääkseni kaikki tyylit neulomisesta virkkaamiseen ja kutomisesta huovuttamiseen. Vaatteet ovat siis täysin erilaisia ja on hankala uskoa, että Mummo on vain harrastelija ja tekee vaatteita harrastuksena eikä ammattilaisena. Harvat tosin tietävät Mummon taidoista, sillä vaatteet eivät päädy myyntiin vaan vähemmän arvokkaisiin paikkoihin kuten sukulaisille ja harakanpelättimeen. Mummon taito harrastuksessa on lähtöisin hänellä olevasta ajasta. Koska sitä on paljon, hänellä on ollut paljon aikaa kutoa jolloin taidotkin karttuvat ajan mittaan. (Olkoonkin, että missään tarinassa en muista nähneeni Mummoa joka ei osaisi kutoa.) Mummo on siis taitava lähinnä koska hän on harjoitellut niin paljon. Mummon materiaalit ovat myös ainutlaatuisia. Esimerkkinä villa, joka tulee Mummon lampailta (joita Mummo hoitaa uskollisesti jolloin ne ovat täysin lempeitä hänelle). Mummon raaka-aineet ovat hänen ansiostaan ainutlaatuisia ja jopa täydellisiä eikä niitä saa mistään muualta. Mummo on harrastuksessaan kehittynyt todella taitavaksi ja on hankala uskoa, että hän on vain harrastelijapohjalta ja että hän ei ole ammattilainen. Syyt Mummon taitavuudelle ovat kuitenkin selkeät: Ainutlaatuisen taidokkaat ja täydelliset raaka-aineet sekä Mummon omat taidot jotka ovat ajan myötä karttuneet sekä nauttiminen työstään.
Taavi Ankka lukee ja kirjoittaa todella paljon. Hän on kenties koko ankkamaailman viisain ihminen. Taavilla on tutkinnot muun muassa palapelilogiasta sekä onttototouspäättelyn ongelmanratkaisun logiikan virheiden etsimisen päättelystä. Taavi on siis täysin kirjanoppinut ja sitä voidaan pitää hänen ainoana harrastuksenaan siihen liittyvien asioiden tai velvollisuuksien lisäksi. Taavi nauttii lukemisesta ja asioiden tietämisestä. Sen takia/ansiosta hän on niin menestynyt henkilö. Taavi yksinkertaisesti tietää kaiken ja hänen harrastuksensa on todella hyödyllinen taito. Taavi siis on todella moniosaava. Taavi ei pelkästään lue, opiskele ja suorita erilaisia tutkintoja vaan hän harrastaa myös opettamista. Hän on kykenevä ties kuinka monien erilaisten asioiden professoriksi. Taavi onkin opettanut Ankkalinnassa monia nuoria ja hän on ainakin Ankkalinnan taitavin ihminen. Taavi on kuitenkin aliarvostettu, koska hän on harrastuksessaan todella tarkka: Hän viilaa pilkkua todella paljon ja haluaa kaiken olevan täydellisen oikein. Taavista ei siis pidetä hänen harrastuksensa parissa paljoakaan. Taavi myös kirjoittaa paljon. Hän on julkaissut paljon väitöskirjoja. Taavin kirjat käsittävät nekin kaikki alat. Taavin yhtenä harrastuksista voidaankin pitää väitäskirjojen ynnä muiden samankaltaisten opusten tekemistä. Kirjat eivät kuitenkaan ole koskaan myyneet hyvin (osaa Taavin harrastusten tuotteista on yritetty myydäkin), sillä ne ovat niin kirjaimellisen tarkkoja ja selittelyä, esimerkkejä ja auttamista ei niissä ole käytännössä lainkaan. Taavi kuitenkin jatkaa harrastustaan, koska hän yksinkertaisesti pitää siitä. Taavi nauttii myös muista harrastuksistaan, eli opiskelusta ja lukemisesta ja opettamisesta. (Taavi myös lähettelee muille todella pitkiä sähköpostiviestejä auttaessaan heitä kun he sitä pyytävät.) Taavi kuitenkin liioittelee harrastustensa parissa melkein aina sillä kaikki on lioitellun tarkkaa ja pitkää. Taavi(kin) on menestynyt harrastuksissaan omien valintojensa takia/ansiosta ja omien asenteidensa ja mielipiteidensä ansiosta. Taavi nauttii kaikesta mitä tekee ja pilkuntarkkana olemisesta. Se näkyy ulospäin. Taavin menestymistä harrastuksissaan piilotellaan todella paljon. Todellisuudessa Taavi on harrastuksiensa parissa kenties koko Ankkalinnan menestynein henkilö.
Hannu Hanhen harrastuksiin kuuluvat osallistuminen erilaisiin arvontoihin ja kilpailuihin. Hannu osallistuu kaikkiin kilpailuihin mitä löytää, ja voittaa jokaisen. Hannun harrastuksiin voisi siis laskea myös palkintojen keräämisen. Koska Hannu on niin onnekas, hän haluaa osallistua kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin ja voittaa ne. Hannun harrastuksesta on tehty todella paljon tarinoita, ja mielestäni niitä on jo liikaa, koska Hannulla on vain yksi harrastus jolloin tarinatkin tuppaavat alkaa väkisinkin toistaa itseään. Tarinat ovat aina samanlaisia (Hannu tekee harrastustaan, Hannu voittaa vaikka ihmeenkin kautta, Hannu on iloinen ja Aku kateellinen...) ja niissä ei ole kunnollista juonta. Hannun harrastus on kovin yksipuolinen ja siitä ei saada kunnon tarinoita. On kuitenkin yritetty muuntaa tarinoita hieman, jotta niistä tulisi kiinnostavampia. On esimerkiksi yritetty kertoa, miten Hannu on aloittanut harrastuksensa tai miksi hän on aloittanut sen ja niin edelleen. Nämä käytännössä harrastukseen liittyvät tarinat ovat kuitenkin mielenkiintoisia kuin suoraan harrastukseen liittyvät tarinat. Hannun harrastus on todella tylsä eikä siitä saa ainakaan suoraan kunnollista tarinaa, koska siinä ei ole monia asioita joihin voisi tarttua ja se on niin paljon kulutettu aihe koska siitä on helppo tehdä tarina (vaikka se ei olisikaan edes kelvollinen). Hannun harrastuksesta kertovia tarinoita voisi omasta mielestäni alkaa vähentää todella radikaalisti.
Pelle Peloton harrastaa keksimistä ja korjaamista. Hän tekee sitä myös työkseen, mutta valtaosa siitä tapahtuu hänen vapaa-ajallaan ja omasta päätöksestään huvin vuoksi, joten sen voi rinnastaa harrastukseksi. Pelle on harrastanut keksimistä ikuisuuden ja hänet on alusta asti kuvattu keksijäksi. Pellen aivot ovat luultavasti maailman suurimmat ja hänet on kuvattu maailman viisaimpana henkilönä - vaikka hän vain harrastaa keksimistä. Siitä huolimatta, Pelle on saavuttanut useita erilaisia tutkintoja ja menestynyt opinnoissaankin. Pelle on siis myös opiskellut, olkoonkin että opinnot koskevat lähinnä kemiaa ynnä muita matemaattisia aineita. Pelle on kehittänyt todella paljon eri keksintöjä aina leivänpaahtimenpuhdistajasta kävelevään kenkään. Pelle on osoittautunut todella hyödylliseksi Ankkalinnallekin. Hänen keksintönsä ovat auttaneet muun muassa ilman puhdistamisessa ja harrastuksesta on tullut kaupungille suuri hyöty. Pelle on modernisoinut Ankkalinnan (ja joissain tarinoissa myös naapurikaupungit tai koko maailman). Pelle ei kuitenkaan saa harrastuksestaan kunnollista rahallista korvausta - ei edes siitä osasta minkä tekee työnään. Ei ole tiedossa, miksi Pelle pärjää noinkin hyvin kun hän ei saa kunnolla rahaa. Joskus Pelle on ''myynyt'' harrastuksensa tuotteita Roopelle. Pelle ei kuitenkaan ole saanut kuin sentin pari - jos sitäkään. Pelle ei siis elä kunnolla harrastuksellaan, mutta hän silti harrastaa sitä. Se johtuu siitä, että Pelle rakastaa keksimistä ja kaikkea siihen liittyvää työntekoa. Pelle on aina ollut Pelle - harrastelijakeksijä ja maailmankehittäjä. Se vain kuuluu Pellen. Niistä on määritelty Pellen ominaisuudet. On absurdia, että Pelle ei saa harrastuksestaan kunnon korvausta mutta koko ankkamaailma on absurdi. Pelle on harrastanut keksimistä ikuisuuden joten hänen on täytynyt tehdä kunnon keksintöjäkin. Keksinnöistä selkeästi merkittävin on Pikku Apulainen, Pellen lampusta tekemä robotti jolla on aivot ja joka ymmärtää ja ajattelee kuten ihmisetkin. Pikku Apulainen on osoittautunut Pellelle kullankalliiksi ja ilman sitä Pelle ei voisi tehdä harrastustaan kunnolla. Pelle on myös auttanut Roopea keksinnöillään, mutta niihin (kuten ei muihinkaan keksintöihin paitsi Pikku Apulaiseen) ei kovin monessa tarinassa puututa joten ne eivät ole niin ''tärkeitä''. Pellen keksinnöt kuitenkin kuvataan jokaisessa tarinassa missä Pelle esiintyy tärkeinä. Pelle on harrastanut keksimistä kauan ja niin hän tuleekin sitä harrastamaan. Pellen roolin kuuluu olla Ankkalinnan keksijä. Niin on hyvä.
Mikki Hiirellä ei oikeastaan ole kunnollista harrastusta lukuun ottamatta hänen salapoliisitoimintaansa. Mikki on toiminut todella monessa tarinassa salapoliisina joko Hessun kanssa tai myös Ankkalinnan poliisin (ja varsinkin Simo Sisun) kanssa. Mikki on yksin ratkonut todella monia rikoksia jolloin rikosten selvittelystä onkin tullut hänelle luontainen harrastus ja ajanviete. Mikki ratkoo melkein kaikki rikokset mihin törmää ja korkeintaan muutama jää ilman ratkaisua. Nekin ovat useimmiten osa suurempaa kokonaisuutta. Mikki kuvataankin jopa Ankkalinnan poliisivoimia parempana - ja tärkeämpänä - rikosten ratkojana, vaikka hän vain harrastaa sitä. Joskus Mikki on perustanut yksityisetsivätoimiston. Silloin hän on saanut keskittyä rikoksiin enemmän virallisesti kuin Sisun kanssa. Mikki on harrastanut harrastustaan todella hyvällä menestyksellä ja hänen suosionsa onkin korkea muualla kuin rikollisten keskuudessa. Mikin harrastusta onkin siis yritetty vähentää ja Mikkiä tuhota. Rikolliset eivät ole koskaan pitäneet Mikin harrastuksesta, olkoonkin, että Mikkiä on pyydetty apuun lavastustapauksissa tai väärissä epäilyksissä. (Esimerkiksi eräässä tarinassa Musta Pekka pyysi Mikkiä auttamaan kun hänet oli pidätetty turhaan omenavarkaudesta.) Mikki käyttää yksityisetsiväharrastuksessaan apunaan Hessua eikä aina edes häntäkään. Simo Sisun kanssa Ankkalinnan poliisivoimissa työskennellessään Mikin kanssa kulkee aina Hessu. Mikki on selvittänyt muun muassa kadonneiden Oscarpystien arvoituksen. Harrastuksensa parissa Mikki on seikkaillut ympäri maailmaa, mutta rikolliset ovat siltikin olleet melkein aina samat ankkalinnalaiset rikolliset kuten Mustakaapu tai Musta Pekka. Mikistä on tullut harrastuksensa takia todella kuuluisa ympäri maailmaa, mutta silti tarinoissa kuuluisuutta ei oikeastaan nähdä yhtään. Se vain mainitaan taustalla. Mikistä on tullut etsivä, koska hän joutui ensimmäisen tapauksen kohteeeksi. Ilman sitä hän tuskin harrastaisi rikollisten puuhien selvittämistä. Mikki kuvataan tarinoissa maailman parhaana etsivänä.
Ainoita ankkalinnalaisia urheilua harrastavia henkilöitä ovat Mortti ja Vertti. He pelaavat jalkapalloa Ylävirran yritys -nimisessä joukkueessa. Joukkue pelaa jalkapalloa alasarjoissa, mutta en siltikään muista lukeneeni moniakaan tarinoita missä se olisi hävinnyt. Vaikka Ylävirran yritys on pikkujoukkue, pelaa siellä todellisia (tulevia) tähtipelaajia kuten Mortti ja Vertti. Maalivahtina pelaa Tepi, keskuspuolustajana Miksu, Peltsi (Pikku-Pelle) keskikenttäpelaajana ja muita pelaajia ovat ainakin Ville ja Joonas. Valmentajana toimii Koutsi. Monet harrastavat jalkapalloa juuri Ylävirran yrityksessä, sillä se on ainoa jalkapalloseura lähimaastossa jos Ankkalinnan palloseuraa ei oteta lukuun. Ylävirran yrityksen vieraina on käynyt useita todella hyviä joukkueita ja monet ovat hävinneet. Mortin ja Vertin ideasta jalkapallokenttää parannettiin, jotta se kelpaisi kaikille. Sitä ennen se oli todella huono. Mortti ja Vertti ovat harrastaneet jalkapalloa Ylävirran yrityksessä niin kauan kuin muistan eli käytännössä tarinoiden alusta alkaen. He ovat molemmat todella hyviä pelaajia ja ovatkin siis saavuttaneet paljon menestystä. Molemmat pelaavat hyökkääjinä ja koska he ovat samasta perheestä, on heille harrastuksensa parissa tullut usein erilaisia riitojakin. (Yksi yleinen esimerkki on se, kumpi on parempi hyökkääjä/pelaaja.) Molemmat pojat ovat haaveilleet pääsystä Ankkalinnan palloseuraan, sillä se on lähiseudun suurin jalkapallojoukkue. Pojat pelaavat jalkapalloa, koska he ovat molemmat todella taitavia ja lahjakkaita siinä ja myös koska molemmat nauttivat siitä yli muiden ja panostavat siihen enemmän kuin mihinkään muuhun. Heidän sukulaisensa ovat myös avustaneet heidät alkuun ja kehottaneet heitä pelaamaan juuri jalkapalloa. Pojat ovatkin pelanneet jalkapalloa aivan aikaisista lapsuusvuosistaan lähtien ja koska he nauttivat jalkapallon peluusta niin paljon, he pelaavat sitä yhä edelleenkin ja he ovat hyviä juuri kokemuksesta johtuen!
Teppo Tulppu harrastaa puutarhanhoitoa. Hän on hoitanut puutarhaansa todella kauan ja on ylpeä siitä. Tulpun puutarha on osallistunut useisiin kilpailuihin ja saanut niissä paljonkin menestystä. Tulppu kasvattaa pihapuutarhassaan kukkia sekä erilaisia kasviksia. Hän on tehnyt muun muassa parhaita kurpitsoja koko Ankkalinnassa (Mummo Ankkaa ottamatta lukuun). Tulpun menestys harrastuksessaan perustuu pitkäjänteisyyteen. Hän hoitaa puutarhaansa kärsivällisesti ja huolellisesti eikä odota ihemeitä eikä kunnollisia tuloksiakaan heti. Tulppu onkin saanut paljon arvostusta puutarhanhoidostaan, joskin se näkyy kunnolla vain tarinoissa, joiden aiheena Tulpun puutarhanhoito kunnolla on. Useimmissa tarinoissa joissa Tulppu hoitaa puutarhaa myös Aku hoitaa sitä, jotta tarinalle saataisiin kunnon juoni ja jokin tunnetuimmista hahmoista mukaan. Tulppu onkin siis kilpaillut Akun kanssa puutarhanhoidosta(kin) todella usein ja menestys on silloin osunut jommalle kummalle melko lailla tasatahtiin. Tulppu on silti todella taitava puutarhanhoidossa ja on harrastanut sitä iät ja ajat. Tulpun puutarha on melko pieni, mutta se on huolella hoidettu ja taitavasti viimeistelty ja sen ulkonäkö on houkutteleva. Tulppu todellakin osaa hoitaa puutarhaa! Se johtuu luultavasti siitä, että hän on aidosti kiinnostunut puutarhanhoidosta jolloin hän on opetellut sitä ja nykyään hän hallitsee melkein kaiken alalta. Tulppu ei siltikään pärjää harrastuksessaan lähellekään Mummo Ankan tasoa. Tulppu on voittanut useita kilpailuja, mutta Mummo on siltikin aivan omaa luokkaansa ja voittaa Tulpun aina. Tulpun menestyksen salaisuudet ovat huolellisuus, kärsivällisyys ja oma asenne joka sisältää myös aidon tykkäämisen harrastuksesta. Tulppu tykkää puutarhanhoitoharrastuksestaan aidosti, jolloin jälki näkyy myös työn tuloksessa asti.
Arpin Lusene harrastaa varastuskeräilyä. Hän siis varastaa keräilyesineitä. Toisin kuin esimerkiksi Karhukoplan varastelu, Lusenen varastuskeräily on harrastus. Lusene on varastanut muun muassa viikinkilaivan sekä tauluja eräältä taiteilijalta. Tärkeimpänä Lusenen varastuksista voidaan pitää Mustan Ritarin haarniskaa. Lusene varastaa melkein aina kerätäkseen esineitä. Poikkeus on kuitenkin Mustan Ritarin haarniska (jonka hän varasti tuhotakseen Roopen rahat.) Lusene haluaa omistaa ainutlaatuisen kokoelman sekä saada pieniä mukavuuksia elämäänsä. Lusene on maailman taitavin rikollinen, joten hänelle ei ole tuottanut hankaluuksia harrastaa varastuskeräilyä. Kotonaan Ranskan Rivieralla hänellä on suuri kokoelma varastettuja keräilyesineitä kuten tauluja ja joitain uniikkeja asioita. Lusene on myös varastanut paljon kirjoja ja hän on opetellut niistä kaiken hyödyllisen. Lusenen harrastus on ainutlaatuinen. Kukaan muu ei harrasta varastuskeräilyä. Muut varastavat koska haluavat itselleen etuja tai koska eivät elä muuten, mutta Lusene on ainoa ihminen joka harrastaa varastusta. Lusenen varastuskeräily on ainutlaatuista, ja Lusene tekee sitä koska hän haluaa nauttia olostaan ja koska hän haluaa omistaa ainutlaatuisen kokoelman arvoesineitä. Lusene on todella taitavasti koonnut kokoelmaansa, joka on maailman suurin. Lusene on harrastanut varastuskeräilyä hänestä kertovien tarinoiden alusta asti. Hän on aina ollut samanlainen ja hänet on aina kuvattu todella taitavana rikollisena ja hän on aina saanut menestystä. Lusenella on aina ollut suurensuuri kokoelmansa ja se on vain karttunut ajan myötä. Esimerkiksi viikinkilaiva on uusi Lusenen harrastuksen tuotos. Lusene on suurentanut kokoelmaansa ajan mittaan, ja se kasvaa yhä edelleen. Lusene harrastaa varastuskeräilyä, koska hän saa silloin toteuttaa asioita joista hän eniten pitää.
Hahmojen harrastuksien merkityksiä tarinoille on todella hankala korostaa liikaa. Harrastukset ovat todella tärkeitä! Niistä saadaan juonelle tukeva ja luotettava pohja ja ne auttavat tarinan perusidean kehittämisessä. Tarinoissa, joissa harrastukset ovat osallisina, on useimmiten ainakin kelvollinen juoni. Se johtuu siitä, että harrastukset ovat niin vahvoja teemoja. Käsite harrastus pitää sisällään niin paljon erilaisia asioita, että harrastuksista on todella helppo tehdä tarinoita. Harrastus-käsite sisältää esimerkiksi ajanvietteen sekä lukuisasti eri tunteita ja mielialoja. Harrastuksesta saa siis tarinoille todella hyvän pohjan! Jokainen tarina tarvitsee lukuisia, jopa kymmeniä, eri teemoja ja harrastuksista jokainen sisältää kymmeniä eri asioita (olkoonkin, että kaikkia ei voida käyttää samassa tarinassa). Harrastukset antavat siis todella hyvät lähtökohdat tarinoille. Tarinat siis tarvitsevat harrastusten kaltaisia asioita, jolloin niitä käytetäänkin usein. Tarinoihin täytyy liittää harrastuksien ominaisuuksia, ja vaikka harrastuksia ei käytettäisikään, useita niiden ominaisuuksia käytetään tarinoissa. Siksi käsikirjoittajien on niin helppo liittää tarinoihin harrastuksia. Tarinoihin saattaa liittyä harrastuksia myös vaikka sitä ei huomattaisikaan. Harrastukset saattavat olla piilossa tarinassa ja ne eivät näy ulkoisesti vaan lukija ymmärtää ne. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä niitä. Harrastukset liittyvät siis melkein kaikkiin tarinoihin. Syy sille on myös se, että niitä on niin monenlaisia jolloin jokaisella hahmolla on jotain ja melkein jokaisessa tarinassa on jonkinlaisia harrastuksia, sillä tarinat tarvitsevat niiden ominaisuuksia jolloin niitä voidaan käyttää myös pienemmissä rooleissa. Harrastukset sopivat esimerkiksi tarinoiden alkuun, ja alut ovat aina hankalia toteuttaa. Harrastukset sisältävät niin monia ominaisuuksia, että niitä käytetään usein ja että ne sopivat minne tahansa tarinoihin. Harrastukset ovat todella yleisesti käytetty teema.
Harrastuksien määrä tarinoissa on nykyään kohtuullisen korkea, mutta ei liioiteltu. Harrastuksia löytyy käytännössä jokaisesta tarinasta, mutta määrän siedettäväksi tekee se, että ne eivät ole liian suuressa roolissa vaan jäävät tarinoissa taustalle. Juuri niin sen olla pitää! Harrastukset eivät ota liian suurta roolia jolloin ne jäävät hienosti taustalle ja ovat silti mukana tarinoissa useimmilla hyödyllisistä ominaisuuksistaan, mutta huonot ominaisuudet (jotka tulevat esille jos harrastuksia käytetään liioitellusti) jäävät toteutumatta. Yksi esimerkki huonoista ominaisuuksista on kyllästyminen. Se(kään) ei toteudu nyt, koska harrastuksia käytetään sopivin määrin ja useissa tarinoissa pieninä mausteina harkitusti. Harrastukset eivät ota liian suurta roolia! Ne jäävät mallikelpoisen hienosti takavasemmalle, kuitenkin ollen yhä mukana tarinassa. Harrastukset eivät ole liian suuressa roolissa, jolloin ne vaikuttaisivat liikaa ja huonot ominaisuudet pääsisivät esille vaan ne ovat hienosti takavasemmalla ja harrastuksien hyvät ominaisuudet ovat käytössä. Harrastuksien käyttämistä on todennäköisesti harjoiteltu, luultavasti kokemuksen avulla. Käsikirjoittajat ovat oppineet, miten tapahtuu jos harrastus on tietyssä roolissa ja kuinka paljon sitä on mahdollista käyttää. Käsikirjoittajille on annettava suuri plussa harrastusten käytön oikeasta määrästä! Harrastuksia ei ole liioiteltu lainkaan (tietysti poikkeuksia löytyy), vaan ne on sopivasti siroiteltu tarinan sekaan. Sopiva määrä näkyy siitä, että harrastus on selkeästi tarinan teemana eli todennäköisimmin joku tarinan päähahmoista harrastaa jotain ja tarina pohjautuu harrastukseen, mutta sitä ei ole tungettu siihen väkisin jolloin lukijoiden ajatukset jäisivät vain harrastukseen vaan se on sopivasti pohjalla jolloin lukijat ajattelevat tarinaa kokonaisuutena, ei vain sen harrastusosuutta. (Mikäli harrastus olisi mukana tarinassa mutta liian vähäisessä roolissa, sitä ei kunnolla huomattaisi.) Harrastuksia on käytetty sopivasti, kun niiden huomaa olevan tärkeässä osassa tarinaa mutta siltikään ne eivät vie tarinan pääosaa ja tärkeimpiä asioita pois juonelta vaan jättäytyvät sivummalle, kuitenkin yhä selkeästi mukana tarinassa ollen.
Miksi tarinoissa sitten käytetään harrastuksia, jos niiden pitääkin jäädä taka-alalle? Eikö olisi helpompi panostaa pelkkään juoneen sisällyttäen harrastuksien hyvät ominaisuudet siihen? Vastaus on selvä ei. Harrastukset kuitenkin muodostavat myös juonen ja ilman harrastuksia juonen perusidea, rakennepohja, olisi sekava. Harrastukset tuovat niin monia erilaisia asioita tarinoihin ja myös niiden juoniin. Siten ilman harrastuksia juonistakin olisi hankala tehdä kunnollisia. Harrastukset monipuolistavat juonia jolloin tarinoista on helpompi tehdä menestyksellisiä. Harrastuksien hyvät ominaisuudet siis liittyvät vahvasti juoneen, olkoonkin, että harrastukset eivät yksin kannattele juonta vaan juonen täytyy itsekin olla hyvä, vahva. Harrastukset vain edesauttavat juonen menestystä. Harrastukset myös tuovat tarinoille selkeän aiheen, johon on hyvä rakentaa. Harrastukset antavat tarinalle teeman ja ilman sitä tarinasta tulisi vain sekava ja hutiloiden tehty. Tarinat eivät menestyisi kunnolla jos niihin on poimittu vain harrastuksien ominaisuuksia unohtaen itse harrastukset. Tarinat, joihin liittyvät harrastukset, tarvitsevat varsinkin kunnollisen aiheen (jonka harrastukset tarjoavat). Esimerkiksi kilpailuja (jotka sisältävät rutkasti harrastuksien ominaisuuksia) olisi todella hankala toteuttaa täysin ilman harrastuksia, sillä harrastukset tuovat tarinaan aiheen, teeman ja ennen kaikkea syyn. Harrastukset antavat syyn, miksi asiaa tehdään jolloin se tuntuu luonnolliselta ja se sopii tarinaan ja saa siitä luonnollisen, aidon ja uskottavan. Harrastukset antavat siis tarinoille paljon ominaisuuksia, joita ei saa mistään muualta. Harrastukset ovat todella tärkeitä ja niitä voikin sanoa ainutlaatuisiksi. Harrastukset aiheuttavat useiden tarinoiden suosion, koska ne ovat juonen perusidean pohja ja harrastukset antavat syyt tarinan tapahtumille ja saavat juonta selkeämmäksi, uskottavammaksi ja niin edelleen. Harrastuksien ansiosta tarinoiden juonet ovat nyt niin uskottavia kuin mitä ne ovat. Harrastukset antavat todella paljon tarinoille ja niitä tarvitaan yhä edelleenkin.
Kaikki ankkalinnalaiset ovat aina hyviä siinä mitä harrastavat. Se selittyy osittain sillä, että harva harrastaa asioita joissa ei ole hyvä, sillä ne eivät vain jaksa innostaa moniakaan ihmisiä. Ankkalinnalaisilla on monenlaisia harrastuksia, mutta niistä oikeastaan yksikään ei ole harrastus, jossa joku olisi huono. Tietenkin poikkeuksia on aina, kuten Aku harrastamassa urheilua. Aku ei hallitse oikeastaan yhtäkään urheilulajia. Ankkalinnalaiset eivät vain jaksa harrastaa asioita, joissa he eivät menesty. Kaikissa asioissa - kuten vapaaehtoistoiminta tai hyväntekeväisyys joita Iines harrastaa - ei kuitenkaan voi mitata taitoja. Ankkalinnalaiset ovat kuitenkin erittäin innostuneita harrastamaan erilaisia asioita. Esimerkiksi urheilu on Ankkalinnassa todella suosittu harrastus, jokseenkin päähahmoistamme vain harva harrastaa sitä. Esimerkiksi jalkapallojoukkue Ylävirran yritys on mallikelpoinen esimerkki molemmista edellämainitsemistani kategorioista. Se on hyvä lajissaan (ja silti pelaa aladivisioonissa) sekä on urheilujoukkue. Urheilu on Ankkalinnassa todella suosittua, ja Aku onkin kai ainoa huono urheilija, olkoonkin että hänkin on menestynyt muun muassa hiihtokilpailuissa. Ankkalinnalaisista melkein kaikki harrastavat jossain muodossa urheilua tai kuntoilua tai muuta samantapaista, ja eivät ole huonoja siinä. Ankkalinna onkin voittanut muun muassa jääkiekon maailmanmestaruuden ja tullut tunnetuksi maailman parhaana pyöräilykaupunkina. Tarinoita, joissa käsitellään laajasti Ankkalinnan urheiluharrastuksia, on todella vähän vaikka niitä saisi roimasti enemmän. Ne myös keräisivät varmasti paljon suosiota, sillä ne sisältävät useita mielenkiintoisia asioita sekä pääpiirteittäin samat positiiviset puolet kuin yleensäkin harrastukset tarinoissa. Ankkalinnan urheiluharrastuksia kuvataan tarinoissa (taustoilla) paljon, mutta niistä ei valitettavasti ole kunnolla omia tarinoita, vaikka niihinkin olisi selvästi paljon mahdollisuuksia. Valitettavasti vain harvat käsikirjoittajat ottavat sen huomioon. Tarinoita, joissa ankkalinnalaiset kuvataan urheiluharrastuskansana, on paljon, mutta melkein mikään tarina ei keskity suoranaisesti (pelkästään) siihen teemaan - edes vaikka pystyisi.
Ankkalinnalaiset harrastavat vain todella vähän musiikkia. Se on yllättävää, sillä musiikki on maailman suosituimpien harrastusten joukossa. Ankkalinnassakin on kuitenkin muun muassa oma kuoro ja muita musiikkiryhmiä, mutta melkein kukaan päähahmoista ei harrasta musiikkia. Kuitenkin muun muassa Touho on ollut Ankkalinnan kuorossa ja Touhon musiikkiharrastus on päätynyt jopa Ankkalinnan televisioon ja paikallisiin musiikkijuhliin. Ankkalinna onkin siis musiikkikansaa, mutta musiikki ei näy tarinoissa kovin paljoa vaan se jää taka-alalle eikä sitä käytetä edes juonissa paljoa. Päähahmomme eivät vain ole musiikki-ihmisiä, toisin kuin suurin osa ankkalinnalaisista. Se saattaa selittyä sillä, että melkein kaikilla on todella monia harrastuksia ja kaikkia eivät voi kaikki harrastukset kiinnostaa. Ankkalinnalaiset ovat kuitenkin joissain tarinoissa maailmankuuluja musiikistaan johtuen. Päähahmoistamme musiikista on kiinnostunut käytännössä pelkästään Roope, ja hänkin vain siitä saatavan rahan takia. Ilman sitä ei hänkään olisi mukana missään musiikkiin liittyvissä asioissa. Iines sentään on joskus harrastanut musiikkia, mutta ei hänkään sitä kovin usein harrasta. Iines on harrastanut musiikkia lähinnä musiikkihyväntekeväisyystempauksien (joita hän on harrastanut) yhteydessä. Silloin hän on ymmärtänyt, miksi muut pitävät musiikista niin paljon. MUsiikkihyväntekeväisyystempauksetkin ovat houkutelleet paljon yleisöä, koska Ankkalinna on musiikkikansaa, mikä johtuu luultavasti siitä, että Ankkalinnassa on melko paljon erilaisia musiikkiyhtyeitä ynnä muita. Toinen paljon vaikuttava asia on luultavasti se, että Ankkalinnakin on nykyaikaistunut ja musiikki kuuluu todella vahvasti nykyaikaan. Ankkalinna on siis selkeästi musiikkikansaa, mutta yksikään päähahmoista ei harrasta musiikkia.
Don Rosa käyttää harrastuksia todella paljon tarinoissan. Hänen tarinoidensa juoniin liittyvät vahvasti hahmojen harrastukset. Ilman niitä juonet eivät olisi niin hyviä (koska harrastukset ovat niin suuri osa juonista) ja se näkyisi suoraan tarinoissa. Don Rosan tarinoissa harrastukset ovat usein jopa poikkeuksellisia verrattuna muiden käsikirjoittajien tarinoihin. Se johtuu siitä, että Rosan tarinat ovat suoraan harrastustarinoita. Usein harrastus on aarteenmetsästys, josta Rosa tekee paljon tarinoita. Aarteenmetsästys kuuluu Roopen harrastuksiin ja aarteenmetsästystarinoita höystetään aina muidenkin hahmojen harrastuksilla. Rosan tarinoissa varsinkin Akulla on paljon harrastuksia, koska Rosa käyttää Akua paljon taustapäähahmona jolloin hänen harrastuksensa vaikuttavat tarinan taustajuoneen jolloin ne ovat todella tärkeitä itse tarinalle. Aku harrastaa muun muassa television katsomista melkein koko ajan sekä aarteenetsintää Roopen rinnalla. Tarinoissa painotetaan myös todella paljon Tupun, Hupun ja Lupun Sudenpentuharrastusta, koska se luo selviä syitä aarteiden nopeille löytymisille, koska pojilla on apunaan Sudenpentujen käsikirja, joka sisältää vastaukset melkein kaikkiin maailman kysymyksiin, koska siihen on koottu useita maailman kirjastoja, jotka ovat olleet jokainen omana aikanaan todella tärkeitä. Rosa on tehnyt muun muassa aarteenetsintätarinan, joka selventää Sudenpentujen syntyä ja varsinkin heidän käsikirjansa syntyä. Siinä tarinassa painottuivat kaikki harrastukset: Roopen aarteenmetsästys, poikien Sudenpentuilu ja jopa muutamat Akun harrastukset. Tarinassa oli myös paljon taustaharrastuksia luomassa mielenkiintoa itse tarinalle, kuten jalkapallokilpailuja. Ne olivat todella tärkeitä juonille, sillä ne loivat tarinalle pohjaa. Rosa käyttää muutenkin aina harrastuksia todella tärkeissä roolissa, koska hän luultavasti ymmärtää niiden merkityksen, sillä hän on kokenut käsikirjoittaja. Rosa ymmärtää, että harrastukset luovat suuren osan tarinoiden juonien peruspohjasta, jota aletaan aina kehitellä. Rosa käyttää harrastuksia paljon myös siksi, että ne sopivat hänen tyylilleen, koska sekä Rosan tyyli että harrastukset sisältävät samoja teemoja kuten huumorin.
Viestini ei mahdu yhteen viestiin, joten loppu on seuraavassa viestissä.
~kirja
Illemmalla (suunnistuksen jälkeen) kirjoittelen enemmän. Nyt vain muutama kilo.
44445 (eli melkein 44444).
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastukset
Ankkalinna on täynnä harrastuksia. Harrastukset ovat suurissa osissa useissa tarinoissa ja niitä on monenlaisia. Kaikilla ankkalinnalaisilla on useita harrastuksia. Harrastukset ovat pääosissa monissa tarinoissa. Osa harrastuksista on luonteenomaisia, osa niistä tapahtuu ''vahingossa'' ja osa on vain joissain tarinoissa. Tarinoihin on tullut ajan kuluessa rutkasti lisää harrastuksia.
Akulla on luultavasti eniten harrastuksia. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat muun muassa lepääminen ja syöminen. Aku nukkuu todella paljon, jolloin nukkumisen voi lukea hänen harrastuksekseen. Joissain tarinoissa Akun nukkumisharrrastusta on tosin selitetty Taikaviitan työllä ja/tai hämäämisellä. Kuitenkin nukkuminen on Akulle selkeä harrastus, sillä hän tekee sitä todella usein ja hän pitää siitä. Aku kykenee nukkumaan kaikkialla. Suosituimmat nukkumispaikat hänelle ovat riippukeinu sekä oma sänky asunnossa. Akun nukkumisesta on eräässä tarinassa tehty kirjakin. Koska Aku oli niin taitava nukkumaan, Taavi ja Aku tekivät harrastuksesta (Roopen rahoituksella) kirjan, jota Roope myi. Akun nukkumistaitoja on monesti kehuttu ja/tai Akua pilkattu niistä. Aku myös syö todella paljon ja sen(kin) voi hyväksyä hänen harrastuksiinsa, koska se on poikkeuksellista ankkalinnalaisille ja koska Aku tekee sitä niin usein ja täysin vapaaehtoisesti. Aku on harrastanut syömistä (ja nukkumistakin) koko ajan. Hän on syönyt paljon aina tarinoiden alkuajoista lähtien. Aku syö todella paljon jokaisella päivän aterialla, eli hänellä täytyy olla todella suuri maha. Nälkää Akulla ei ole ellei hän ole ollut syömälakossa (usein Iineksestä johtuen). Iines ei hyväksyä Akun syömistä, vaan usein määrää Akun laihduttamaan tai lopettamaan ahmimisen. Akun harrastuksen vastapainoksi Iines onkin määrännyt hänet muun muassa laihdutushotelliin. Akun syöminen ei kuitenkaan ole koskaan loppunut, vaan hänen harrastuksensa jatkuu yhä. Tarinoita, joissa syöminen on suuressa roolissa, ei nykyään ole kovin paljoa, vaan ne ovat vähentyneet ajan mittaa olkoonkin, että niitä yhä silloin tällöin putkahtaa esille. Aku myös katsoo todella paljon televisiota. Hän katsoo sieltä (tarinoista riippuen) hömppäsarjoja, mainoksia tai joitain muita ohjelmia. Ohjelmat ovat kuitenkin tarinan sisällä aina samasta kategoriasta. Iines on yrittänyt saada Akun lieventämään television katsomista, mutta ei ole onnistunut paljoa Akua muuttamaan. Myös Tupu, Hupu ja Lupu ovat yrittäneet saada Akua pois harrastuksensa äärestä joko koska haluavat itse katsoa televisiota tai koska he ovat ainoita jotka ymmärtävät harrastuksen laadun (koska asuvat samassa asunnossa). Akun televisioharrastus ei ole ollut kovin usein lähellä riippuvaisuutta, koska Aku ei ole tuijottanut televisiota koko aikaa vaan hänet on aina tehnyt jotain muuta. Aku ei kuitenkaan ole saanut itse itseään pois television ääreltä. Akun harrastus siis lähentelee riippuvaisuutta ja siksi onkin tehty useita tarinoita, joissa television katsominen on suuressa osassa. Akulla ei aina ole rahaa televisioon, joten televisio ei läheskään kaikissa tarinoissa esiinny. Televisioharrastuksella on kuitenkin todella suuri osa Akun harrastuksien joukosta. Aku on myös todella innokas penkkiurheilija. Hän katsoo urheilua sekä televisiosta että paikan päältä. Koska Aku tekee sitä todella paljon, sen voi laskea hänen harrastuksiinsa. Aku penkkiurheileekin todella usein. Mielestäni hän seuraa urheilulajeista eniten jääkiekkoa. Jalkapallo on toinen suuri laji hänen harrastuksessaan. Penkkiurheilu on Akulle tärkeä osa ja hän onkin usein jättänyt työt väliin/ahkeroinut todella paljon jotta pääsisi stadionille/televisiolle/muulle samantapaiselle paikalle. Television kohdalla ongelma on usein ollut hinta tai signaalin katkos, jonka takia Aku ei ole aina voinut nähdä urheilua, kun taas paikan päällä hän on usein ollut liian väsynyt, unohtanut liput tai jotain muuta epäonnista on tapahtunut. Aku on todella innokas penkkiurheiluharrastaja, minkä ovat useat ihmiset huomanneet. Hän onkin ollut erilaisten penkkiurheilijaryhmien johdossa. Akun harrastus on myös haitannut hänen ja Iineksen välistä suhdetta ja Iines onkin ollut usein todella vihainen Akulle. Aku on joutunut moneen epäonniseen tilanteeseen myös Iineksen takia. Akun harrastuksen merkitys tarinoille on suuri. Useiden tarinoiden aihe on Akun penkkiurheiluharrastus ja se on todella suuressa suosiossa varsinkin kun oikeassa elämässä lähestyvät jotkin suuret kilpailut. Silloin Akun harrastuksesta on saatu todella ajankohtainen teema koko numerolle. Akun harrastus onkin siis todella hyödyllinen sekä julkaisuille että useiden tarinoiden juonille. Aku kalastaa mielellään. Aku on osallistunut moniin kalastuskilpailuihin ja saanut niissä kelvollisesti menestystä. Akulla on myös joitain voittoja kilpailuista. Aku on harrastanut kalastusta ikuisuuden. Kalastus on liittynyt Akun harrastuksiin koko ajan, koska se rinnastetaan laiskojen lajeihin ja Aku kuvataan laiskana. Aku kalastaa usein vapaa-aikanaan, vaikka sitä ei paljoa kuvata tarinoissa, vaan se vain mainitaan niissä. Akun kalastamisesta ei nimittäin kovin erikoista tarinaa saataisi aikaan. Aku kalastaa usein yksin, mutta joskus myös Pellen tai Hannun kanssa. Akun harrastus ei nimittäin vaadi muita ihmisiä. Aku kalastaa usein pihamaan madoilla ynnä muilla samankaltaisilla halvoilla välineillä, mutta joskus hän on innostunut (tai häntä on pilkattu joten hän on ostanut) ostamaan kalliimpia välineitä tai pyytänyt Pelleltä erilaisia keksintöjä. (Ne eivät ole koskaan sopineet Akun harrastukseen.) Aku kalastaa melko usein, ja se on auttanutkin häntä ja Roopeakin. Akusta on nimittäin tullut asiantuntija kalastukseen liittyvissä asioissa. Hän onkin auttanut siinä Roopeakin. Kalastus on Akun selkeä harrastus, mutta sitä ei ole näytetty tarinoissa paljoa vaan vain kuvattu taustalla, koska siitä ei saataisi kovin erikoista juonta. Aku on ollut mukana Tuomenmarjoissa (eräänlainen Sudenpentujen edeltäjä). Aku ei ole koskaan ollut kovin taitava Tuomenmarjojen vaatimissa taidoissa, jolloin hän ei ole saanut kunnolla menestystä. Aku on kuitenkin harrastanut jonkinlaista partiotoimintaa, vaikkakaan en ole lukenut yhtään siitä tehtyä tarinaa (eikä niitä olekaan kuin korkeintaan muutama). Aku on myös harrastanut urheilua. Hän on kokeillut melkein kaikkia urheilulajeja, tosin vähäisillä tuloksilla. Akulle ei sovi oikein mikään urheiluharrastus, vaikka melkein kaikkea on kokeiltu. Harrastuksettomuus on kuitenkin harvoin kiinni Akun kunnosta, vaan hänen taidoistaan. Esimerkiksi jousiammunnassa hän ei osu lähellekään maalitaulua tai tenniksessä hän häviää Iineksellekin. Joissain tarinoissa hän on kuitenkin harrastanut urheilua, joko tarkoituksella tai vahingossa. Aku on muun muassa osallistunut maratoniin tai joutunut vahingossa olympialaisiin. Aku on myös joissain tarinoissa kuvattu taitavana voimistelijana. Toisaalta Aku on myös eksynyt urheilukilpailuihin tai yrittänyt huijata niissä. Akun urheiluharrastukset liittyvätkin siis lähinnä penkkiurheiluun, mutta jos Aku pakotetaan (varsinkin Iines tai Hannu-kisailut), hän voi voittaa vaikka maratonin. Akusta on myös tullut F1-tarinasarjassa F1-mestari. Akun urheiluharrastustarinoita on todella vähän, vaikka niistä saisi todella paljon todella hyviä ja piristävän erilaisia tarinoita kuten F1-tarinasarja on meille osoittanut. Akun harrastuksille yhteistä on se, että Aku nauttii niistä ja se, että ne eivät rasita häntä lainkaan fyysisesti ja jotka useimmissa tapauksissa auttavat häntä henkisesti. Akun harrastustarinoita on todella vähän niiden kysyntään verrattuna.
Iineksen harrastukset ovat poikkeuksellisen monipuolisia. Harva Iineksen harrastuksista esiintyy säännöllisesti monella eri piirtäjällä tai käsikirjoittajalla. Iineksen harrastuksista mielestäni merkittävin on toiminta erilaisissa yhdistyksissä. Iines on ollut puheenjohtajanakin yhdistyksissä kuten Naistenyhdistys tai johonkin muuhun harrastukseen (kuten kutominen) liittyvä yhdistys. Iineksen maku harrastuksien suhteen vaihtelee todella paljon, mutta yhdistysharrastukset säilyvät. Yhdistyksissä Iines on usein järjestellyt erilaisia tapahtumia ja antanut Akulle paljon töitä. Esimerkiksi koko kaupungille avoimet esittelytilaisuudet tai pienet kahvikutsut ovat käyneet Akulle tutuksi. Iines on todella innokas vapaaehtoinen, ja harrastukseen kuuluu muun muassa erilaisten käsitöiden tekeminen (koska muutkin tekevät niitä). Iines haluaa olla harrastuksessaan mallina muille ja siksi hän onkin päässyt useita kertoja erilaisiin johtotehtäviin. Hyväntekeväisyyskin on lähellä Iineksen sydäntä ja hän on tehnyt todella paljon hyväntekeväisyystoimintaa (useimmiten Akun avulla). Iines harrastaa myös muutakin kuin vapaaehtoistoimintaa. Iines on kutonut muutamissa tarinoissa paljon ja hän on järjestänyt (muun muassa kutomisistaan) kirpputoreja. Iines on taitava neulomaan, ja hänen kädenjälkensä näkyy useiden ankkalinnalaisten vaatteissa. Iines on myös joskus laajentanut harrastustaan koko Ankkalinnalle. Hän on alkanut myydä tuotteitaan. Iineksen harrastuksen jatkuvuuden syynä on varsinkin se, että naiset yhdistetään usein neulomiseen. Siksi Iineksestä on tehty jo liikaakin neulomisharrastustarinoita. Muut Iineksen harrastukset vaihtelevat todella usein. Päiväkirjaan kirjoittaminen on sentään hänen harrastuksensa melko usein, mutta sitä eivät kovin monet käsikirjoittajat tee. Iines kirjoittelee päiväkirjaansa mitä päivänä on tapahtunut ja harrastus antaa usein täysin erilaisen näkökulman tarinalle kuin päiväkirjattomuus. Päiväkirjatarinoita ei kovin usein nähdä. Harrastus on useiden Iineksen ystävien tiedossa, ja useat ovatkin yrittäneet lukea päiväkirjaa. Iines ei kuitenkaan ole sallinut sitä. Tarinoissa Iines harrastaa päiväkirjakirjoittelua koska hän saa purkaa siihen tunteensa (hänellä ei ole ketään henkilöä jolle purkaa tunteensa) ja hänelle tulee vapaampi olo. Harrastuksesta on tehty auttamatta liian vähän tarinoita verrattuna tarinoiden kysyntään ja laatuun. Päiväkirjaharrastustarinat ovat melkein aina hyvin tehty ja ne tuovat uuden näkökulman tarinoille ja samalla piristävät niitä selkeästi. Iines myös tykästyy erilaisiin urheilulajeihin tai muihin samantapaisiin kilpailuihin helposti ja usein harrastaa niitä. Hän pakottaa Akun ja Hannun osallistumaan joko Iineksen harrastaman lajin kilpailuun tai Iineksen ihaileman lajin kilpailuun jotta voisi valita seuralaisensa. Iineksen harrastamia lajeja ovat olleet muun muassa kestävyysjuoksu sekä paperilennokkien heitteleminen. Iines on siis harrastanut varsin monenlaisia asioita ja hänen harrastusmakunsa muuttuu todella usein. Iines on harrastanut joitain lajeja jopa todella menestyksekkäästi. Hän on voittanut kilpailuja harrastamissaan lajeissa tai muuten vain menestynyt mallikelpoisesti ja pakottanut Akun ja Hannun tekemään samaa. Iineksen harrastamilla lajeilla yleistä on se, että ne ovat todella harvinaisia ja Iineksen ihailemilla harrastuksilla yleistä on niihin vaadittava kova kunto. Iines harrastaa lajeja usein vain oman halunsa perusteella ja ainoita syitä ovat hauskuus (omat mielipiteet) ja ihailu.
Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat varsinkin toimintaa Sudenpennuissa. He ovat olleet Sudenpentuja kauan ja ovat saaneet todella paljon menestystä ja erilaisia arvonimiä. He ovatkin menestyneimmät Sudenpennut. Tupu, Hupu ja Lupu ovat harrastaneet Sudenpentutoimintaa tarinoiden alusta asti ja Aku on aina antanut sille hyväksynnän, joskin joskus pitkänkin mietinnän jälkeen. Ankanpojat ovat oppineet todella paljon erilaisia asioita harrastuksensa parissa ja heidän käsikirjaansa Roopekin haluaisi käyttää. Sudenpennut järjestävät todella usein erilaisia leirejä, joilla joko testataan osaamista tai opitaan jotain uutta. Leireiltä tullaankin aina todella iloisina. Leirit ovat olleet todella suureksi hyödyksi Sudenpennuille. Sudenpentuja on Tupun, Hupun ja Lupun lisäksi tarinoiden mukaan miljoonia ympäri maailmaa, joskin ketään muita ei ole kuvattu yhtä tarkasti kuin ankanpoikia. Sudenpennut ovat Ankkalinnassa esikuvien roolissa ja heistä otetaan mallia. Sudenpentujen järjestämät tempaukset kuten harrastukseen kuuluva jokavuotinen kirpputori keräävät aina paljon ostajia ja yleisöäkin. Sudenpentutoiminnasta ankanpojat ovat oppineet enemmän kuin koulusta ja he hallitsevat melkein kaiken mahdollisen. (Siinä auttaa todella paljon Sudenpentujen käsikirja, josta löytyy käytännössä kaikki maailman tieto.) Tarinoita, joissa pojat ovat sudenpentuharrastuksessaan, ei ole tehty kovin paljoa. Tarinat sisältävät hauskoja pieniä yksityiskohtia ja monia pienenpieniä irtovitsejä, joten niitä kaivattaisiinkin lisää Akkariin. Sudenpentuharrastus on hyvä aihe tarinoille. Tupu, Hupu ja Lupu harrastavat myös urheilua, vaikka eivät sitä yhtä säännöllisesti kuin toimintaa Sudenpennuissa. He pelaavat varsinkin jalkapalloa (vaikka eivät harrasta sitä missään seurassa) ja ovat suuria Ankkalinnan Palloseuran kannattajia. Pojat pelaavat jalkapalloa lähinnä pihallaan ja/tai ystäviensä (tai luokkatovereidensa) kanssa. Pojat ovat melko taitavia jalkapallossa, vaikka eivät ole harrastaneet sitä Sudenpennuissa. He ovatkin joissain tarinoissa päässeet Ankkalinnan Palloseuraan tai sen juniorijoukkueeseen tai muuhun samantapaiseen paikkaan. Ankanpojat unelmoivat silloin tällöin pääsystä APS:n. Jalkapalloharrastustarinoissa poikia ei juurikaan kuvata Sudenpentuina, vaan tarinat keskittyvät lähes pelkästään heidän jalkapalloharrastukseensa. Pojat eivät käytännössä harrasta jalkapalloa lainkaan tarinoissa joissa he esiintyvät Sudenpentuina.
Roopella on todella paljon erilaisia harrastuksia, ja ne ovat myös uniikkeja. Roopen tunnetuin ainutlaatuinen harrastus on rahoissa uiminen. Hän sukeltelee rahoissaan ja pyörii niissä ja niin edelleen. Roope voi uida vaikka missä rahoissa ja hän onkin usein ottanut matkoilleen mukaansa rahaa paljussa. Hän ei kykene hillitsemään uimaharrastustaan ainakaan helposti. Roope on uinut rahoissa ikuisuuden. Kyseessäolevia tarinoita on julkaistu aina, jo Carl Barksin ajoista alkaen. Ei tiedetä tarkkaan, miksi Roope pitää rahoissa oleskelusta tai miksi hän harrastaa sitä, mutta todennäköisintä on se, että koska hän työskentelee niin paljon rahojen kanssa. Roope ei ole koskaan hukkunut rahoihinsa tai jollain muulla tavalla kokenut tapaturmia harrastuksensa aikana, mikäli mukaan ei lasketa pään kolahtamista arkkuun tai muuta samantapaista. Joskus rahat ovat tosin muuttuneet eläviksi kesken harrastuksen. (Eräässä tarinassa ne olivat liukkaita kun Karhukopla päätti matkia Roopea; yksi jäsen meinasi hukkua.) Roope on myös jäänyt jumiin rahasaarelle (tarinassa Roope Crusoe). Arkuista, joita on rahasäiliössä (ja muistakin esineistä), on tullut joitain kummituksia ja muita olentoja Roopelle kesken uinnin. Joskus säiliö on myös romahtanut kun Roope on uinut rahoissa. Rahauintiharrastus on Roopelle tavanomainen rituaali. Muut rikkaat ihmettelevät sitä (ja ovat joskus kokeilleetkin samaa). Roope harrastaa rahauintia, koska hän on niin läheinen rahojensa kanssa ja koska hän siksi saa siitä nautintoa. Rahoista on tullut luonnollinen osa Roopea, joten hän on päättänyt/ruvennut uimaan rahojen seassa. Roopella on myös ainutlaatuinen suhde rahojensa kanssa, sillä hän kohtelee niitä kuin perheenjäseniään. Roopen yhdeksi harrastukseksi voisi laskea myös säästämisen, sillä hän säästää ja säästää ja säästää todella paljon ja säästämisestä on muodostunut hänelle luontainen mielihyvää tuottava tapa. (Roope rakastaa rahaa todella paljon, joten hän haluaa säästää sitä.) Roope säästää, jotta hänellä olisi enemmän rahaa. Hän myös nauttii todella paljon harrastuksestaan, sillä sen avulla hän saa tehtyä asioita joista hän pitää. Roopen säästäminen on kirvoittanut muilta ihmisiltä monenlaisia kommentteja. Säästämistä inhotaan (mahdollisesti koska se huonontaa omia oloja) tai sitä ihaillaan (esimerkiksi Pieta Pinsetti). Roopen säästämisharrastus on kuuluisa koko ankkamaailmassa, ja se on saanut laajalti huomiota. Kuitenkaan harrastus ei ole levinnyt paljoa, lähinnä koska sitä on todella hankala matkia sillä se vaatisi Roopen luonteen. Roopen säästämisharrastus on siis ainutlaatuinen harrastus. Ketkään muut ankkahahmot eivät säästä rahaa niin kuin Roope. (Esimerkiksi Kulta-Into Pii ja Kroisos Pennonen tuhlailevat rahaa avokätisesti.) Rahan säästäminen on heille poikkeuksellista eivätkä he ole tottuneet siihen. Säästämisharrastus on siis lähtöisin täysin Roopen itsensä sisältä ja (kuten kaikki asiat) hänen omista valinnoistaan. Roope on valinnut harrastuksekseen säästämisen ja niin hän tekeekin ja hän todellakin nauttii siitä.
Mummo Ankka kuvataan tarinoissa vanhana hahmona ja hänen harrastuksensakin ovat sitä. Hän pitää maatilaa, jolloin hänen täytyy osata monenlaisia käytännön taitoja. Harrastuksiksi ovat siis tulleet muun muassa peltojen hoitaminen ja eläinten kanssa oleskeleminen. Mummo osaa todellakin hallita eläimiä(än)! Hän tietää, mitä tehdä milloinkin ja kuinka saada eläimet hyvälle tuulelle ja nauttimaan oloistaan. Mummo on kuuluisa maatilan hoidostaan. Maatilaan liittyvät asiat ovat hänen harrastuksensa, eivät ammattinsa, koska hän ei tavoittele siitä rahallista hyötyä. Mummo pitää erilaisista pienistä askareista (joita hän tekee koko Ankkalinnan edestä) ja muiden iloiseksi saamisesta ja hän osaa hallita ankkoja. Mummon eläinharrastus on ainutlaatuinen. Hän puhuu eläimille, ruokkii niitä oikealla tavalla ja jopa tekee niille vaatteita vain jotta eläimet tuntisivat olonsa kotoisaksi ja auttaisivat Mummoa. Harrastuksesta on todellista hyötyäkin, sillä eläimet ovat usein asettuneet puolustamaan Mummoa jotain uhkaa vastaan. Mummo rakastaa eläimiään täysin! Se on tärkein syy hänen harrastuksensa onnistumiselle. Mummo hallitsee kaikenlaisen hyväilyn ja olon saamisen mukavaksi, joten eläimet nauttivat maatilalla oleilusta. Harrastus on todellakin osoittautunut hyödylliseksi! Toinen hyödylliseksi osoittautunut taito on maatilan peltojen ja tilusten hoitaminen. Mummo nauttii ruumiillisista töistä ja hän saa hyötyä maatilaharrastuksestaan. (Maatilan hoitaminen ei ole työ, koska Mummo ei saa siitä palkkaa eikä elätä itseään sillä vaan hän tekee sitä koska hän nauttii siitä paljon.) Maatilan hoitamiseen kuuluu varsinkin peltojen hoitaminen sekä kasviksien poimiminen/istuttaminen ynnä muu toiminta. Maatilastaan Mummo pitää todella loistavaa huolta, ja se pysyy aina erinomaisessa kunnossa. Mummo kasvattaa paljon kasviksia, joten olisi luonnollista, että maatila ei pysyisi täysin kunnossa. Mummo on aina nauttinut maatilan hoitamisesta, joten harrastukseen kuuluu myös sen kunnossapito. Se onnistuu loistavasti, koska Mummo pitää siitä mitä tekee. Maatila on todella suuri ja se ja Mummo ovat saaneet tunnustusta hienosta hoitamisesta, ylläpidosta ynnä muusta vaikkakin renkinä toimiva Hansu on joskus estänyt sen. Mummo on kuitenkin saanut useita palkintoja. Maatilaharrastus on Mummon tärkein asia. Hän nauttii siitä mielestäni todennäköisesti enemmän kuin mistään muusta ja sen ansiosta hän saa autettua myös Akua. Maatilaharrastuksen ansiosta hänellä on ruokaa jopa muille lahjoitettavaksi. Mummon maatila on niin menestynyt, koska hän aidosti nauttii kaikesta ja koska hänen asenteensa on niin täydellisen mallikelpoinen. Mummo myös leipoo todella paljon. Siinä auttaa se, että hänellä on oma maatila josta hän saa paljon todella laadukkaita tuotteita. Mummo leipoo paljon ja lahjoittaa tuotteita myös sukulaisilleen. Mummo myös myy osan tuotteista ja osasta teke itselleen ja Hansulle ruokaa. Mummo rakastaa leipomisharrastustaan ja on siinä todella taitava. Hänet on kuvattu maailman taitavimpana leipurina ja hänen leivoksiaan on ostettu paljon myytäviksi. Mummon apua on myös pyydetty usein (tai se on osoittautunut hyödylliseksi ja se on tullut pyytämättä.) Mummon harrastuksen menestyksen syyksi hän on sanonut leipomisen ilon. Hän todellakin nauttii leipomisesta sekä ruoanlaitosta ja se näkyy tuloksissa. Sen takia harrastelijaleipuri voittaa kaikki muut kokit ja leipurit. Mummon harrastuksen tulokset ovat todella jumalaisia lähinnä työn ilon lisäksi koska kaikki raaka-aineet ovat Mummon omasta maatilasta jolloin niiden laatu on varma ja täydellinen. Mummo on tehnyt kaikki raaka-aineet samalla rakkaudella kuin itse leivoksetkin. Siksi Mummo on niin arvostettu leipuri. (Ammattilaisten piirissä Mummo on tosin usein aliarvostettukin...) Mummon leipomisharrastus on edellytys sille, että hänen sukulaisensa, varsinkin Aku perheineen, pysyvät hyvässä kunnossa, sillä Mummo lahjoittelee heille usein tuotoksiaan ja niitä on senkin jälkeen todella paljon. Kysyntä on suuri ja tuotanto on suuri, kun ottaa huomioon että leipominen on Mummolle vain harrastus. Mummo leipoo ja kokkaa todella taitavasti ja suosiota riittää. Sen syyt ovat lähinnä oma asenne sekä raaka-aineiden laadut. Kaiken lisäksi Mummo vielä kutookin. Hänen aikansa riittää todella moniin harrastuksiin. Mummo kutoo paljon vaatteita ja jopa omille eläimilleen. Toki osa vaatteista annetaan myös sukulaisille. Mummo neuloo paljon ja hän on ajan mittaan harrastanut sitä niin paljon, että hänestä on tullut yhtä taitava kuin monista ammattilaisista. Mummo siis harrastaa kutomista/neulomista vain huvikseen eikä kilpaile keidenkään kanssa eikä myöskään myy tuotteitaan. Vaatteet, joita hän tekee, ovat monenlaisia ja ne kuuluvat eri kategorioihin. Mummo on siis varsin monipuolinen neulomaan. Mummo osaa käsittääkseni kaikki tyylit neulomisesta virkkaamiseen ja kutomisesta huovuttamiseen. Vaatteet ovat siis täysin erilaisia ja on hankala uskoa, että Mummo on vain harrastelija ja tekee vaatteita harrastuksena eikä ammattilaisena. Harvat tosin tietävät Mummon taidoista, sillä vaatteet eivät päädy myyntiin vaan vähemmän arvokkaisiin paikkoihin kuten sukulaisille ja harakanpelättimeen. Mummon taito harrastuksessa on lähtöisin hänellä olevasta ajasta. Koska sitä on paljon, hänellä on ollut paljon aikaa kutoa jolloin taidotkin karttuvat ajan mittaan. (Olkoonkin, että missään tarinassa en muista nähneeni Mummoa joka ei osaisi kutoa.) Mummo on siis taitava lähinnä koska hän on harjoitellut niin paljon. Mummon materiaalit ovat myös ainutlaatuisia. Esimerkkinä villa, joka tulee Mummon lampailta (joita Mummo hoitaa uskollisesti jolloin ne ovat täysin lempeitä hänelle). Mummon raaka-aineet ovat hänen ansiostaan ainutlaatuisia ja jopa täydellisiä eikä niitä saa mistään muualta. Mummo on harrastuksessaan kehittynyt todella taitavaksi ja on hankala uskoa, että hän on vain harrastelijapohjalta ja että hän ei ole ammattilainen. Syyt Mummon taitavuudelle ovat kuitenkin selkeät: Ainutlaatuisen taidokkaat ja täydelliset raaka-aineet sekä Mummon omat taidot jotka ovat ajan myötä karttuneet sekä nauttiminen työstään.
Taavi Ankka lukee ja kirjoittaa todella paljon. Hän on kenties koko ankkamaailman viisain ihminen. Taavilla on tutkinnot muun muassa palapelilogiasta sekä onttototouspäättelyn ongelmanratkaisun logiikan virheiden etsimisen päättelystä. Taavi on siis täysin kirjanoppinut ja sitä voidaan pitää hänen ainoana harrastuksenaan siihen liittyvien asioiden tai velvollisuuksien lisäksi. Taavi nauttii lukemisesta ja asioiden tietämisestä. Sen takia/ansiosta hän on niin menestynyt henkilö. Taavi yksinkertaisesti tietää kaiken ja hänen harrastuksensa on todella hyödyllinen taito. Taavi siis on todella moniosaava. Taavi ei pelkästään lue, opiskele ja suorita erilaisia tutkintoja vaan hän harrastaa myös opettamista. Hän on kykenevä ties kuinka monien erilaisten asioiden professoriksi. Taavi onkin opettanut Ankkalinnassa monia nuoria ja hän on ainakin Ankkalinnan taitavin ihminen. Taavi on kuitenkin aliarvostettu, koska hän on harrastuksessaan todella tarkka: Hän viilaa pilkkua todella paljon ja haluaa kaiken olevan täydellisen oikein. Taavista ei siis pidetä hänen harrastuksensa parissa paljoakaan. Taavi myös kirjoittaa paljon. Hän on julkaissut paljon väitöskirjoja. Taavin kirjat käsittävät nekin kaikki alat. Taavin yhtenä harrastuksista voidaankin pitää väitäskirjojen ynnä muiden samankaltaisten opusten tekemistä. Kirjat eivät kuitenkaan ole koskaan myyneet hyvin (osaa Taavin harrastusten tuotteista on yritetty myydäkin), sillä ne ovat niin kirjaimellisen tarkkoja ja selittelyä, esimerkkejä ja auttamista ei niissä ole käytännössä lainkaan. Taavi kuitenkin jatkaa harrastustaan, koska hän yksinkertaisesti pitää siitä. Taavi nauttii myös muista harrastuksistaan, eli opiskelusta ja lukemisesta ja opettamisesta. (Taavi myös lähettelee muille todella pitkiä sähköpostiviestejä auttaessaan heitä kun he sitä pyytävät.) Taavi kuitenkin liioittelee harrastustensa parissa melkein aina sillä kaikki on lioitellun tarkkaa ja pitkää. Taavi(kin) on menestynyt harrastuksissaan omien valintojensa takia/ansiosta ja omien asenteidensa ja mielipiteidensä ansiosta. Taavi nauttii kaikesta mitä tekee ja pilkuntarkkana olemisesta. Se näkyy ulospäin. Taavin menestymistä harrastuksissaan piilotellaan todella paljon. Todellisuudessa Taavi on harrastuksiensa parissa kenties koko Ankkalinnan menestynein henkilö.
Hannu Hanhen harrastuksiin kuuluvat osallistuminen erilaisiin arvontoihin ja kilpailuihin. Hannu osallistuu kaikkiin kilpailuihin mitä löytää, ja voittaa jokaisen. Hannun harrastuksiin voisi siis laskea myös palkintojen keräämisen. Koska Hannu on niin onnekas, hän haluaa osallistua kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin ja voittaa ne. Hannun harrastuksesta on tehty todella paljon tarinoita, ja mielestäni niitä on jo liikaa, koska Hannulla on vain yksi harrastus jolloin tarinatkin tuppaavat alkaa väkisinkin toistaa itseään. Tarinat ovat aina samanlaisia (Hannu tekee harrastustaan, Hannu voittaa vaikka ihmeenkin kautta, Hannu on iloinen ja Aku kateellinen...) ja niissä ei ole kunnollista juonta. Hannun harrastus on kovin yksipuolinen ja siitä ei saada kunnon tarinoita. On kuitenkin yritetty muuntaa tarinoita hieman, jotta niistä tulisi kiinnostavampia. On esimerkiksi yritetty kertoa, miten Hannu on aloittanut harrastuksensa tai miksi hän on aloittanut sen ja niin edelleen. Nämä käytännössä harrastukseen liittyvät tarinat ovat kuitenkin mielenkiintoisia kuin suoraan harrastukseen liittyvät tarinat. Hannun harrastus on todella tylsä eikä siitä saa ainakaan suoraan kunnollista tarinaa, koska siinä ei ole monia asioita joihin voisi tarttua ja se on niin paljon kulutettu aihe koska siitä on helppo tehdä tarina (vaikka se ei olisikaan edes kelvollinen). Hannun harrastuksesta kertovia tarinoita voisi omasta mielestäni alkaa vähentää todella radikaalisti.
Pelle Peloton harrastaa keksimistä ja korjaamista. Hän tekee sitä myös työkseen, mutta valtaosa siitä tapahtuu hänen vapaa-ajallaan ja omasta päätöksestään huvin vuoksi, joten sen voi rinnastaa harrastukseksi. Pelle on harrastanut keksimistä ikuisuuden ja hänet on alusta asti kuvattu keksijäksi. Pellen aivot ovat luultavasti maailman suurimmat ja hänet on kuvattu maailman viisaimpana henkilönä - vaikka hän vain harrastaa keksimistä. Siitä huolimatta, Pelle on saavuttanut useita erilaisia tutkintoja ja menestynyt opinnoissaankin. Pelle on siis myös opiskellut, olkoonkin että opinnot koskevat lähinnä kemiaa ynnä muita matemaattisia aineita. Pelle on kehittänyt todella paljon eri keksintöjä aina leivänpaahtimenpuhdistajasta kävelevään kenkään. Pelle on osoittautunut todella hyödylliseksi Ankkalinnallekin. Hänen keksintönsä ovat auttaneet muun muassa ilman puhdistamisessa ja harrastuksesta on tullut kaupungille suuri hyöty. Pelle on modernisoinut Ankkalinnan (ja joissain tarinoissa myös naapurikaupungit tai koko maailman). Pelle ei kuitenkaan saa harrastuksestaan kunnollista rahallista korvausta - ei edes siitä osasta minkä tekee työnään. Ei ole tiedossa, miksi Pelle pärjää noinkin hyvin kun hän ei saa kunnolla rahaa. Joskus Pelle on ''myynyt'' harrastuksensa tuotteita Roopelle. Pelle ei kuitenkaan ole saanut kuin sentin pari - jos sitäkään. Pelle ei siis elä kunnolla harrastuksellaan, mutta hän silti harrastaa sitä. Se johtuu siitä, että Pelle rakastaa keksimistä ja kaikkea siihen liittyvää työntekoa. Pelle on aina ollut Pelle - harrastelijakeksijä ja maailmankehittäjä. Se vain kuuluu Pellen. Niistä on määritelty Pellen ominaisuudet. On absurdia, että Pelle ei saa harrastuksestaan kunnon korvausta mutta koko ankkamaailma on absurdi. Pelle on harrastanut keksimistä ikuisuuden joten hänen on täytynyt tehdä kunnon keksintöjäkin. Keksinnöistä selkeästi merkittävin on Pikku Apulainen, Pellen lampusta tekemä robotti jolla on aivot ja joka ymmärtää ja ajattelee kuten ihmisetkin. Pikku Apulainen on osoittautunut Pellelle kullankalliiksi ja ilman sitä Pelle ei voisi tehdä harrastustaan kunnolla. Pelle on myös auttanut Roopea keksinnöillään, mutta niihin (kuten ei muihinkaan keksintöihin paitsi Pikku Apulaiseen) ei kovin monessa tarinassa puututa joten ne eivät ole niin ''tärkeitä''. Pellen keksinnöt kuitenkin kuvataan jokaisessa tarinassa missä Pelle esiintyy tärkeinä. Pelle on harrastanut keksimistä kauan ja niin hän tuleekin sitä harrastamaan. Pellen roolin kuuluu olla Ankkalinnan keksijä. Niin on hyvä.
Mikki Hiirellä ei oikeastaan ole kunnollista harrastusta lukuun ottamatta hänen salapoliisitoimintaansa. Mikki on toiminut todella monessa tarinassa salapoliisina joko Hessun kanssa tai myös Ankkalinnan poliisin (ja varsinkin Simo Sisun) kanssa. Mikki on yksin ratkonut todella monia rikoksia jolloin rikosten selvittelystä onkin tullut hänelle luontainen harrastus ja ajanviete. Mikki ratkoo melkein kaikki rikokset mihin törmää ja korkeintaan muutama jää ilman ratkaisua. Nekin ovat useimmiten osa suurempaa kokonaisuutta. Mikki kuvataankin jopa Ankkalinnan poliisivoimia parempana - ja tärkeämpänä - rikosten ratkojana, vaikka hän vain harrastaa sitä. Joskus Mikki on perustanut yksityisetsivätoimiston. Silloin hän on saanut keskittyä rikoksiin enemmän virallisesti kuin Sisun kanssa. Mikki on harrastanut harrastustaan todella hyvällä menestyksellä ja hänen suosionsa onkin korkea muualla kuin rikollisten keskuudessa. Mikin harrastusta onkin siis yritetty vähentää ja Mikkiä tuhota. Rikolliset eivät ole koskaan pitäneet Mikin harrastuksesta, olkoonkin, että Mikkiä on pyydetty apuun lavastustapauksissa tai väärissä epäilyksissä. (Esimerkiksi eräässä tarinassa Musta Pekka pyysi Mikkiä auttamaan kun hänet oli pidätetty turhaan omenavarkaudesta.) Mikki käyttää yksityisetsiväharrastuksessaan apunaan Hessua eikä aina edes häntäkään. Simo Sisun kanssa Ankkalinnan poliisivoimissa työskennellessään Mikin kanssa kulkee aina Hessu. Mikki on selvittänyt muun muassa kadonneiden Oscarpystien arvoituksen. Harrastuksensa parissa Mikki on seikkaillut ympäri maailmaa, mutta rikolliset ovat siltikin olleet melkein aina samat ankkalinnalaiset rikolliset kuten Mustakaapu tai Musta Pekka. Mikistä on tullut harrastuksensa takia todella kuuluisa ympäri maailmaa, mutta silti tarinoissa kuuluisuutta ei oikeastaan nähdä yhtään. Se vain mainitaan taustalla. Mikistä on tullut etsivä, koska hän joutui ensimmäisen tapauksen kohteeeksi. Ilman sitä hän tuskin harrastaisi rikollisten puuhien selvittämistä. Mikki kuvataan tarinoissa maailman parhaana etsivänä.
Ainoita ankkalinnalaisia urheilua harrastavia henkilöitä ovat Mortti ja Vertti. He pelaavat jalkapalloa Ylävirran yritys -nimisessä joukkueessa. Joukkue pelaa jalkapalloa alasarjoissa, mutta en siltikään muista lukeneeni moniakaan tarinoita missä se olisi hävinnyt. Vaikka Ylävirran yritys on pikkujoukkue, pelaa siellä todellisia (tulevia) tähtipelaajia kuten Mortti ja Vertti. Maalivahtina pelaa Tepi, keskuspuolustajana Miksu, Peltsi (Pikku-Pelle) keskikenttäpelaajana ja muita pelaajia ovat ainakin Ville ja Joonas. Valmentajana toimii Koutsi. Monet harrastavat jalkapalloa juuri Ylävirran yrityksessä, sillä se on ainoa jalkapalloseura lähimaastossa jos Ankkalinnan palloseuraa ei oteta lukuun. Ylävirran yrityksen vieraina on käynyt useita todella hyviä joukkueita ja monet ovat hävinneet. Mortin ja Vertin ideasta jalkapallokenttää parannettiin, jotta se kelpaisi kaikille. Sitä ennen se oli todella huono. Mortti ja Vertti ovat harrastaneet jalkapalloa Ylävirran yrityksessä niin kauan kuin muistan eli käytännössä tarinoiden alusta alkaen. He ovat molemmat todella hyviä pelaajia ja ovatkin siis saavuttaneet paljon menestystä. Molemmat pelaavat hyökkääjinä ja koska he ovat samasta perheestä, on heille harrastuksensa parissa tullut usein erilaisia riitojakin. (Yksi yleinen esimerkki on se, kumpi on parempi hyökkääjä/pelaaja.) Molemmat pojat ovat haaveilleet pääsystä Ankkalinnan palloseuraan, sillä se on lähiseudun suurin jalkapallojoukkue. Pojat pelaavat jalkapalloa, koska he ovat molemmat todella taitavia ja lahjakkaita siinä ja myös koska molemmat nauttivat siitä yli muiden ja panostavat siihen enemmän kuin mihinkään muuhun. Heidän sukulaisensa ovat myös avustaneet heidät alkuun ja kehottaneet heitä pelaamaan juuri jalkapalloa. Pojat ovatkin pelanneet jalkapalloa aivan aikaisista lapsuusvuosistaan lähtien ja koska he nauttivat jalkapallon peluusta niin paljon, he pelaavat sitä yhä edelleenkin ja he ovat hyviä juuri kokemuksesta johtuen!
Teppo Tulppu harrastaa puutarhanhoitoa. Hän on hoitanut puutarhaansa todella kauan ja on ylpeä siitä. Tulpun puutarha on osallistunut useisiin kilpailuihin ja saanut niissä paljonkin menestystä. Tulppu kasvattaa pihapuutarhassaan kukkia sekä erilaisia kasviksia. Hän on tehnyt muun muassa parhaita kurpitsoja koko Ankkalinnassa (Mummo Ankkaa ottamatta lukuun). Tulpun menestys harrastuksessaan perustuu pitkäjänteisyyteen. Hän hoitaa puutarhaansa kärsivällisesti ja huolellisesti eikä odota ihemeitä eikä kunnollisia tuloksiakaan heti. Tulppu onkin saanut paljon arvostusta puutarhanhoidostaan, joskin se näkyy kunnolla vain tarinoissa, joiden aiheena Tulpun puutarhanhoito kunnolla on. Useimmissa tarinoissa joissa Tulppu hoitaa puutarhaa myös Aku hoitaa sitä, jotta tarinalle saataisiin kunnon juoni ja jokin tunnetuimmista hahmoista mukaan. Tulppu onkin siis kilpaillut Akun kanssa puutarhanhoidosta(kin) todella usein ja menestys on silloin osunut jommalle kummalle melko lailla tasatahtiin. Tulppu on silti todella taitava puutarhanhoidossa ja on harrastanut sitä iät ja ajat. Tulpun puutarha on melko pieni, mutta se on huolella hoidettu ja taitavasti viimeistelty ja sen ulkonäkö on houkutteleva. Tulppu todellakin osaa hoitaa puutarhaa! Se johtuu luultavasti siitä, että hän on aidosti kiinnostunut puutarhanhoidosta jolloin hän on opetellut sitä ja nykyään hän hallitsee melkein kaiken alalta. Tulppu ei siltikään pärjää harrastuksessaan lähellekään Mummo Ankan tasoa. Tulppu on voittanut useita kilpailuja, mutta Mummo on siltikin aivan omaa luokkaansa ja voittaa Tulpun aina. Tulpun menestyksen salaisuudet ovat huolellisuus, kärsivällisyys ja oma asenne joka sisältää myös aidon tykkäämisen harrastuksesta. Tulppu tykkää puutarhanhoitoharrastuksestaan aidosti, jolloin jälki näkyy myös työn tuloksessa asti.
Arpin Lusene harrastaa varastuskeräilyä. Hän siis varastaa keräilyesineitä. Toisin kuin esimerkiksi Karhukoplan varastelu, Lusenen varastuskeräily on harrastus. Lusene on varastanut muun muassa viikinkilaivan sekä tauluja eräältä taiteilijalta. Tärkeimpänä Lusenen varastuksista voidaan pitää Mustan Ritarin haarniskaa. Lusene varastaa melkein aina kerätäkseen esineitä. Poikkeus on kuitenkin Mustan Ritarin haarniska (jonka hän varasti tuhotakseen Roopen rahat.) Lusene haluaa omistaa ainutlaatuisen kokoelman sekä saada pieniä mukavuuksia elämäänsä. Lusene on maailman taitavin rikollinen, joten hänelle ei ole tuottanut hankaluuksia harrastaa varastuskeräilyä. Kotonaan Ranskan Rivieralla hänellä on suuri kokoelma varastettuja keräilyesineitä kuten tauluja ja joitain uniikkeja asioita. Lusene on myös varastanut paljon kirjoja ja hän on opetellut niistä kaiken hyödyllisen. Lusenen harrastus on ainutlaatuinen. Kukaan muu ei harrasta varastuskeräilyä. Muut varastavat koska haluavat itselleen etuja tai koska eivät elä muuten, mutta Lusene on ainoa ihminen joka harrastaa varastusta. Lusenen varastuskeräily on ainutlaatuista, ja Lusene tekee sitä koska hän haluaa nauttia olostaan ja koska hän haluaa omistaa ainutlaatuisen kokoelman arvoesineitä. Lusene on todella taitavasti koonnut kokoelmaansa, joka on maailman suurin. Lusene on harrastanut varastuskeräilyä hänestä kertovien tarinoiden alusta asti. Hän on aina ollut samanlainen ja hänet on aina kuvattu todella taitavana rikollisena ja hän on aina saanut menestystä. Lusenella on aina ollut suurensuuri kokoelmansa ja se on vain karttunut ajan myötä. Esimerkiksi viikinkilaiva on uusi Lusenen harrastuksen tuotos. Lusene on suurentanut kokoelmaansa ajan mittaan, ja se kasvaa yhä edelleen. Lusene harrastaa varastuskeräilyä, koska hän saa silloin toteuttaa asioita joista hän eniten pitää.
Hahmojen harrastuksien merkityksiä tarinoille on todella hankala korostaa liikaa. Harrastukset ovat todella tärkeitä! Niistä saadaan juonelle tukeva ja luotettava pohja ja ne auttavat tarinan perusidean kehittämisessä. Tarinoissa, joissa harrastukset ovat osallisina, on useimmiten ainakin kelvollinen juoni. Se johtuu siitä, että harrastukset ovat niin vahvoja teemoja. Käsite harrastus pitää sisällään niin paljon erilaisia asioita, että harrastuksista on todella helppo tehdä tarinoita. Harrastus-käsite sisältää esimerkiksi ajanvietteen sekä lukuisasti eri tunteita ja mielialoja. Harrastuksesta saa siis tarinoille todella hyvän pohjan! Jokainen tarina tarvitsee lukuisia, jopa kymmeniä, eri teemoja ja harrastuksista jokainen sisältää kymmeniä eri asioita (olkoonkin, että kaikkia ei voida käyttää samassa tarinassa). Harrastukset antavat siis todella hyvät lähtökohdat tarinoille. Tarinat siis tarvitsevat harrastusten kaltaisia asioita, jolloin niitä käytetäänkin usein. Tarinoihin täytyy liittää harrastuksien ominaisuuksia, ja vaikka harrastuksia ei käytettäisikään, useita niiden ominaisuuksia käytetään tarinoissa. Siksi käsikirjoittajien on niin helppo liittää tarinoihin harrastuksia. Tarinoihin saattaa liittyä harrastuksia myös vaikka sitä ei huomattaisikaan. Harrastukset saattavat olla piilossa tarinassa ja ne eivät näy ulkoisesti vaan lukija ymmärtää ne. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä niitä. Harrastukset liittyvät siis melkein kaikkiin tarinoihin. Syy sille on myös se, että niitä on niin monenlaisia jolloin jokaisella hahmolla on jotain ja melkein jokaisessa tarinassa on jonkinlaisia harrastuksia, sillä tarinat tarvitsevat niiden ominaisuuksia jolloin niitä voidaan käyttää myös pienemmissä rooleissa. Harrastukset sopivat esimerkiksi tarinoiden alkuun, ja alut ovat aina hankalia toteuttaa. Harrastukset sisältävät niin monia ominaisuuksia, että niitä käytetään usein ja että ne sopivat minne tahansa tarinoihin. Harrastukset ovat todella yleisesti käytetty teema.
Harrastuksien määrä tarinoissa on nykyään kohtuullisen korkea, mutta ei liioiteltu. Harrastuksia löytyy käytännössä jokaisesta tarinasta, mutta määrän siedettäväksi tekee se, että ne eivät ole liian suuressa roolissa vaan jäävät tarinoissa taustalle. Juuri niin sen olla pitää! Harrastukset eivät ota liian suurta roolia jolloin ne jäävät hienosti taustalle ja ovat silti mukana tarinoissa useimmilla hyödyllisistä ominaisuuksistaan, mutta huonot ominaisuudet (jotka tulevat esille jos harrastuksia käytetään liioitellusti) jäävät toteutumatta. Yksi esimerkki huonoista ominaisuuksista on kyllästyminen. Se(kään) ei toteudu nyt, koska harrastuksia käytetään sopivin määrin ja useissa tarinoissa pieninä mausteina harkitusti. Harrastukset eivät ota liian suurta roolia! Ne jäävät mallikelpoisen hienosti takavasemmalle, kuitenkin ollen yhä mukana tarinassa. Harrastukset eivät ole liian suuressa roolissa, jolloin ne vaikuttaisivat liikaa ja huonot ominaisuudet pääsisivät esille vaan ne ovat hienosti takavasemmalla ja harrastuksien hyvät ominaisuudet ovat käytössä. Harrastuksien käyttämistä on todennäköisesti harjoiteltu, luultavasti kokemuksen avulla. Käsikirjoittajat ovat oppineet, miten tapahtuu jos harrastus on tietyssä roolissa ja kuinka paljon sitä on mahdollista käyttää. Käsikirjoittajille on annettava suuri plussa harrastusten käytön oikeasta määrästä! Harrastuksia ei ole liioiteltu lainkaan (tietysti poikkeuksia löytyy), vaan ne on sopivasti siroiteltu tarinan sekaan. Sopiva määrä näkyy siitä, että harrastus on selkeästi tarinan teemana eli todennäköisimmin joku tarinan päähahmoista harrastaa jotain ja tarina pohjautuu harrastukseen, mutta sitä ei ole tungettu siihen väkisin jolloin lukijoiden ajatukset jäisivät vain harrastukseen vaan se on sopivasti pohjalla jolloin lukijat ajattelevat tarinaa kokonaisuutena, ei vain sen harrastusosuutta. (Mikäli harrastus olisi mukana tarinassa mutta liian vähäisessä roolissa, sitä ei kunnolla huomattaisi.) Harrastuksia on käytetty sopivasti, kun niiden huomaa olevan tärkeässä osassa tarinaa mutta siltikään ne eivät vie tarinan pääosaa ja tärkeimpiä asioita pois juonelta vaan jättäytyvät sivummalle, kuitenkin yhä selkeästi mukana tarinassa ollen.
Miksi tarinoissa sitten käytetään harrastuksia, jos niiden pitääkin jäädä taka-alalle? Eikö olisi helpompi panostaa pelkkään juoneen sisällyttäen harrastuksien hyvät ominaisuudet siihen? Vastaus on selvä ei. Harrastukset kuitenkin muodostavat myös juonen ja ilman harrastuksia juonen perusidea, rakennepohja, olisi sekava. Harrastukset tuovat niin monia erilaisia asioita tarinoihin ja myös niiden juoniin. Siten ilman harrastuksia juonistakin olisi hankala tehdä kunnollisia. Harrastukset monipuolistavat juonia jolloin tarinoista on helpompi tehdä menestyksellisiä. Harrastuksien hyvät ominaisuudet siis liittyvät vahvasti juoneen, olkoonkin, että harrastukset eivät yksin kannattele juonta vaan juonen täytyy itsekin olla hyvä, vahva. Harrastukset vain edesauttavat juonen menestystä. Harrastukset myös tuovat tarinoille selkeän aiheen, johon on hyvä rakentaa. Harrastukset antavat tarinalle teeman ja ilman sitä tarinasta tulisi vain sekava ja hutiloiden tehty. Tarinat eivät menestyisi kunnolla jos niihin on poimittu vain harrastuksien ominaisuuksia unohtaen itse harrastukset. Tarinat, joihin liittyvät harrastukset, tarvitsevat varsinkin kunnollisen aiheen (jonka harrastukset tarjoavat). Esimerkiksi kilpailuja (jotka sisältävät rutkasti harrastuksien ominaisuuksia) olisi todella hankala toteuttaa täysin ilman harrastuksia, sillä harrastukset tuovat tarinaan aiheen, teeman ja ennen kaikkea syyn. Harrastukset antavat syyn, miksi asiaa tehdään jolloin se tuntuu luonnolliselta ja se sopii tarinaan ja saa siitä luonnollisen, aidon ja uskottavan. Harrastukset antavat siis tarinoille paljon ominaisuuksia, joita ei saa mistään muualta. Harrastukset ovat todella tärkeitä ja niitä voikin sanoa ainutlaatuisiksi. Harrastukset aiheuttavat useiden tarinoiden suosion, koska ne ovat juonen perusidean pohja ja harrastukset antavat syyt tarinan tapahtumille ja saavat juonta selkeämmäksi, uskottavammaksi ja niin edelleen. Harrastuksien ansiosta tarinoiden juonet ovat nyt niin uskottavia kuin mitä ne ovat. Harrastukset antavat todella paljon tarinoille ja niitä tarvitaan yhä edelleenkin.
Kaikki ankkalinnalaiset ovat aina hyviä siinä mitä harrastavat. Se selittyy osittain sillä, että harva harrastaa asioita joissa ei ole hyvä, sillä ne eivät vain jaksa innostaa moniakaan ihmisiä. Ankkalinnalaisilla on monenlaisia harrastuksia, mutta niistä oikeastaan yksikään ei ole harrastus, jossa joku olisi huono. Tietenkin poikkeuksia on aina, kuten Aku harrastamassa urheilua. Aku ei hallitse oikeastaan yhtäkään urheilulajia. Ankkalinnalaiset eivät vain jaksa harrastaa asioita, joissa he eivät menesty. Kaikissa asioissa - kuten vapaaehtoistoiminta tai hyväntekeväisyys joita Iines harrastaa - ei kuitenkaan voi mitata taitoja. Ankkalinnalaiset ovat kuitenkin erittäin innostuneita harrastamaan erilaisia asioita. Esimerkiksi urheilu on Ankkalinnassa todella suosittu harrastus, jokseenkin päähahmoistamme vain harva harrastaa sitä. Esimerkiksi jalkapallojoukkue Ylävirran yritys on mallikelpoinen esimerkki molemmista edellämainitsemistani kategorioista. Se on hyvä lajissaan (ja silti pelaa aladivisioonissa) sekä on urheilujoukkue. Urheilu on Ankkalinnassa todella suosittua, ja Aku onkin kai ainoa huono urheilija, olkoonkin että hänkin on menestynyt muun muassa hiihtokilpailuissa. Ankkalinnalaisista melkein kaikki harrastavat jossain muodossa urheilua tai kuntoilua tai muuta samantapaista, ja eivät ole huonoja siinä. Ankkalinna onkin voittanut muun muassa jääkiekon maailmanmestaruuden ja tullut tunnetuksi maailman parhaana pyöräilykaupunkina. Tarinoita, joissa käsitellään laajasti Ankkalinnan urheiluharrastuksia, on todella vähän vaikka niitä saisi roimasti enemmän. Ne myös keräisivät varmasti paljon suosiota, sillä ne sisältävät useita mielenkiintoisia asioita sekä pääpiirteittäin samat positiiviset puolet kuin yleensäkin harrastukset tarinoissa. Ankkalinnan urheiluharrastuksia kuvataan tarinoissa (taustoilla) paljon, mutta niistä ei valitettavasti ole kunnolla omia tarinoita, vaikka niihinkin olisi selvästi paljon mahdollisuuksia. Valitettavasti vain harvat käsikirjoittajat ottavat sen huomioon. Tarinoita, joissa ankkalinnalaiset kuvataan urheiluharrastuskansana, on paljon, mutta melkein mikään tarina ei keskity suoranaisesti (pelkästään) siihen teemaan - edes vaikka pystyisi.
Ankkalinnalaiset harrastavat vain todella vähän musiikkia. Se on yllättävää, sillä musiikki on maailman suosituimpien harrastusten joukossa. Ankkalinnassakin on kuitenkin muun muassa oma kuoro ja muita musiikkiryhmiä, mutta melkein kukaan päähahmoista ei harrasta musiikkia. Kuitenkin muun muassa Touho on ollut Ankkalinnan kuorossa ja Touhon musiikkiharrastus on päätynyt jopa Ankkalinnan televisioon ja paikallisiin musiikkijuhliin. Ankkalinna onkin siis musiikkikansaa, mutta musiikki ei näy tarinoissa kovin paljoa vaan se jää taka-alalle eikä sitä käytetä edes juonissa paljoa. Päähahmomme eivät vain ole musiikki-ihmisiä, toisin kuin suurin osa ankkalinnalaisista. Se saattaa selittyä sillä, että melkein kaikilla on todella monia harrastuksia ja kaikkia eivät voi kaikki harrastukset kiinnostaa. Ankkalinnalaiset ovat kuitenkin joissain tarinoissa maailmankuuluja musiikistaan johtuen. Päähahmoistamme musiikista on kiinnostunut käytännössä pelkästään Roope, ja hänkin vain siitä saatavan rahan takia. Ilman sitä ei hänkään olisi mukana missään musiikkiin liittyvissä asioissa. Iines sentään on joskus harrastanut musiikkia, mutta ei hänkään sitä kovin usein harrasta. Iines on harrastanut musiikkia lähinnä musiikkihyväntekeväisyystempauksien (joita hän on harrastanut) yhteydessä. Silloin hän on ymmärtänyt, miksi muut pitävät musiikista niin paljon. MUsiikkihyväntekeväisyystempauksetkin ovat houkutelleet paljon yleisöä, koska Ankkalinna on musiikkikansaa, mikä johtuu luultavasti siitä, että Ankkalinnassa on melko paljon erilaisia musiikkiyhtyeitä ynnä muita. Toinen paljon vaikuttava asia on luultavasti se, että Ankkalinnakin on nykyaikaistunut ja musiikki kuuluu todella vahvasti nykyaikaan. Ankkalinna on siis selkeästi musiikkikansaa, mutta yksikään päähahmoista ei harrasta musiikkia.
Don Rosa käyttää harrastuksia todella paljon tarinoissan. Hänen tarinoidensa juoniin liittyvät vahvasti hahmojen harrastukset. Ilman niitä juonet eivät olisi niin hyviä (koska harrastukset ovat niin suuri osa juonista) ja se näkyisi suoraan tarinoissa. Don Rosan tarinoissa harrastukset ovat usein jopa poikkeuksellisia verrattuna muiden käsikirjoittajien tarinoihin. Se johtuu siitä, että Rosan tarinat ovat suoraan harrastustarinoita. Usein harrastus on aarteenmetsästys, josta Rosa tekee paljon tarinoita. Aarteenmetsästys kuuluu Roopen harrastuksiin ja aarteenmetsästystarinoita höystetään aina muidenkin hahmojen harrastuksilla. Rosan tarinoissa varsinkin Akulla on paljon harrastuksia, koska Rosa käyttää Akua paljon taustapäähahmona jolloin hänen harrastuksensa vaikuttavat tarinan taustajuoneen jolloin ne ovat todella tärkeitä itse tarinalle. Aku harrastaa muun muassa television katsomista melkein koko ajan sekä aarteenetsintää Roopen rinnalla. Tarinoissa painotetaan myös todella paljon Tupun, Hupun ja Lupun Sudenpentuharrastusta, koska se luo selviä syitä aarteiden nopeille löytymisille, koska pojilla on apunaan Sudenpentujen käsikirja, joka sisältää vastaukset melkein kaikkiin maailman kysymyksiin, koska siihen on koottu useita maailman kirjastoja, jotka ovat olleet jokainen omana aikanaan todella tärkeitä. Rosa on tehnyt muun muassa aarteenetsintätarinan, joka selventää Sudenpentujen syntyä ja varsinkin heidän käsikirjansa syntyä. Siinä tarinassa painottuivat kaikki harrastukset: Roopen aarteenmetsästys, poikien Sudenpentuilu ja jopa muutamat Akun harrastukset. Tarinassa oli myös paljon taustaharrastuksia luomassa mielenkiintoa itse tarinalle, kuten jalkapallokilpailuja. Ne olivat todella tärkeitä juonille, sillä ne loivat tarinalle pohjaa. Rosa käyttää muutenkin aina harrastuksia todella tärkeissä roolissa, koska hän luultavasti ymmärtää niiden merkityksen, sillä hän on kokenut käsikirjoittaja. Rosa ymmärtää, että harrastukset luovat suuren osan tarinoiden juonien peruspohjasta, jota aletaan aina kehitellä. Rosa käyttää harrastuksia paljon myös siksi, että ne sopivat hänen tyylilleen, koska sekä Rosan tyyli että harrastukset sisältävät samoja teemoja kuten huumorin.
Viestini ei mahdu yhteen viestiin, joten loppu on seuraavassa viestissä.
~kirja
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 87 -
15.10.2009 klo 17:21:10
Viestini ei mahdu yhteen viestiin, joten alku edellisessä viestissä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastuksista on tehty myös melko paljon yksisivuisia tarinoita. Niille yhteistä on muutama tarina: (niiden pituus) Niiden huumorin määrä sekä niissä useimmiten esiintyvät hahmot. Yksisivuisissa on paljon huumoria, joten niihin eivät useimmiten sovi harrastukset, jotka ovat laajalti tunnettuja vaan täytyy käyttää omituisia ja tuntemattomia harrastuksia, kuten tikanteko. Harrastuksien täytyy myös sisältää huumoria (jota useimmat tämäntyyppiset harrastukset sisältävätkin). Päähahmojen tai päähahmon täytyy olla todella omalaatuisensa kuten melkein kaikki Ankkalinnan hahmot. Siitä syystä varsinkin Touhoa on käytetty usein yksisivuisissa harrastustarinoissa. Touho on kuvattu melko taitavana henkilönä, joka kuitenkin tekee aina jonkinlaisen virheen. Touho on todella hyvä hahmo yksisivuisille harrastustarinoille, koska hänen luonteensa sallii hauskat tarinat jolloin se sopii varsinkin huumoria rutkasti sisältäville tarinoille - kuten yksisivuiset. Touhon luonteessa on myös lukuisia samoja piirteitä kuin harrastuksien ominaisuuksissa, kuten omalaatuisuus ja yllättävyys. Siksi harrastustarinoissa käytetään usein Touhoa. Touho on todella hyvä hahmo, koska hänen luonteensa on niin monipuolinen ja muuntautumiskykyinen ja hänen voi kuvitella tekevän jonkinlaisia virheitä johtuen muista hänestä tehdyistä tarinoista. Harrastusyksisivuiset useimmiten käsittelevätkin jotain virhettä tai epäonnistumista, koska yksisivuisten idea on hauskuus ja koska harrastukset sisältävät paljon huumoria. Siispä ne asiat saa yhdistettyä helposti, josta johtuen harrastusaiheisia yksisivuisia tarinoita on paljon ja suurin osa yksisivuisista on harrastusaiheisia. Harrastus on käsitteenä niin moniuloitteinen ja sisältää useita samoja piirteitä kuin yksisivuisetkin, jolloin ne asiat sopivat yhteen. Sen takia monet käsikirjoittajat myös yhdistävätkin ne. Toinen syy on luultavasti omaperäisyyden puuttuminen ja/tai laiskuus.
On tehty todella paljon tarinoita, joissa ainoa kunnollinen teema on harrastukset. Varsinkin pyöräily on todella paljolti käytetty harrastus. Eräässä tarinassa Aku ja Touho osallistuivat Ankkalinnassa järjestettyihin pyöräilykilpailuihin, jotka menivät pipariksi, koska Roope ja Kroisos halusivat itselleen mainosta. Touho voitti kilpailun millimetrillä ennen Akua. Tässä tarinassa tuodaan esille monia harrastuksen esilletuomia teemoja. Yksi niistä on keskinäinen kilpailu. Tarinassa kilpailevat sekä Aku ja Touho että Roope ja Kroisos. Harrastukset luovat todella hyvän pohjan kilpailuille, koska harrastuksista tehdään kilpailuja (kuten tässä tarinassa) ja koska harrastuksiin sisältyy todella vahvasti kilpailuhenkisyys. Roopen ja Kroisoksen kilpailu tosin liittyy enemmän heidän luonteisiinsa kuin harrastukseen, mutta harrastus antaa pääasiassa loistavan pohjan jonka perusteella voidaan tehdä kilpailu. Kilpailut ja keskinäiset kisailut ovat todella tärkeitä harrastustarinoille, ja ilman niitä tätäkään tarinaa tuskin olisi. Tietenkin täytyy huomioida. että harrastus teemana luo tarinoihin kilpailua ja että ilman harrastuksia kilpailua olisi paljon vähemmän. Toinen esille tuleva teema on selkeästi tärkeimpien ankkahahmojen käyttäminen. Tämä tarina pärjäisi todella hyvin jopa ilman kunnollisia päähahmoja, mutta tässä ollaan haluttu tuoda tuttuja hahmoja mukaan. Se on ymmärrettävää, koska hahmot luovat tarinalle turvallisuuden tunnetta (koska ne ovat tuttuja hahmoja muista tarinoista) johon käsikirjoittajakin on takertunut. Tutut hahmot myös sopivat harrastustarinoihin, koska ne antavat todella hyvän syyn tarinan tekemiselle ja ilman niitä tuskin tarina menestyisi kovin hyvin. Tietenkin harrastustarinat pärjäisivät ilman päähahmojamme, mutta heikommin. Tällä harrastustarinalla on ominaisuutena myös huumori, mutta se on mukana myös melkein jokaisesa muussa tarinassa. Huumori ilmenee harrastukseen osallistuvien hahmojen keskusteluissa. Ilman harrastusta ei siis olisi tässä tapauksessa huumoriakaan.
Minkälainen harrastus on hyvä tarinoiden kannalta? Tämäkin on moniuloitteinen kysymys, johon ei ole olemassa vain yhtä oikeaa vastausta ja johon jokaisella on oma mielipiteensä. Hyvä harrastus sisältää ainakin ominaisuuden, jonka avulla siitä saadaan hyvä kilpailutarina. Hyvä harrastus ei ole senlainen, jossa ei pysty kilpailemaan (kuten esimerkiksi kaikki Iineksen harrastukset). Kilpailutarinat ovatkin suosituin harrastustarinoiden muodoista. Hyvän harrastuksen täytyy myös olla uniikki. Esimerkiksi jalkapallo kuitenkin kelpaa harrastukseksi, koska siitä on vain yhtä muotoa, mutta baseball hylätään, koska siitä on tehty erilaisia muotoja, jolloin se ei ole ainutlaatuinen ja samantyyppisestä harrastuksesta saa tehtyä monia tarinoita, joissa kaikissa on eri harrastus. Hyvän harrastuksen täytyy olla joko suosittu tai omituisen tuntematon ja erilainen. Jos harrastus on suosittu, kaikki tietävät sen jolloin siitä on helppo kirjoittaa tekstiä ja kaikki ymmärtävät tarinan eikä se ole sekava. Mikäli harrastus on pieni ja tuntematon (ja samalla omituinen), siitä saa tarinan jossa on roimasti huumoria ja joka on hauska ja kiinnostaa lukijoita tai saa lukijan puolelleen. Minkälainen on sitten hyväntyyppinen harrastustarina? Ensimmäisestä vaihtoehdosta saa paljon tarinoita: Kilpailutarina. Jossakin harrastuksessa kilpaillaan keskenään. Esimerkiksi Teppo Tulpun puutarhanhoito on yleinen. Tämän tarinatyypin tarinat onnistuvat useimmiten, koska käsikirjoittajilla on kokemusta tarinatyypistä ja ylitarjontaakaan ei ainakaan vielä ole. Tarinat ovat onnistuneita niin usein, koska käsikirjoittajatkin pitävät niistä. Tunnetuista harrastuksista kannattaa myös tehdä kilpailutarinoita, koska niihin ei saa sijoitettua huumoria, koska asia on niin yleinen. Sen sijaan omituisista harrastuksista kertoviin tarinoihin täytyy tunkea paljon huumoria, koska harrastus itsekin edesauttaa sitä ja koska harrastus saattaa jopa itse aiheuttaa sen. Mikäli harrastus on vähän tunnettu, se kuuluu välimaastoihin jolloin siitä ei saa paljoa aikaan. Harrastustarinoiden harrastusten täytyykin edustaa jonkinlaista rajapyykkiä, mutta harrastukset eivät kuitenkaan saa olla lainkaan liioiteltuja tai tarinasta tulee tylsä.
Yhteenveto: Harrastuksia on monenlaisia. Aku harrastaa asioita jotka eivät vaadi fyysistä kuntoa kuten penkkiurheilua. Iines harrastaa varsinkin vapaaehtoistoimintaa ja hyväntekeväisyystöitä. Hänen harrastuksensa vaihtuvat usein. Hannu osallistuu arvontoihin. Roope harrastaa kaikkea rahoihin liittyvää. Mummo hoitaa maatilaa, kutoo ja leipoo. Mikki selvittelee rikoksia. Arpin Lusene varastuskeräilee. Teppo Tulppu hoitaa puutarhaa ja Mortti ja Vertti pelaavat jalkapalloa. Pelle Peloton harrastaa keksimistä. Taavi opettaa, lukee ja kirjoittaa kirjoja. Tupu, Hupu ja Lupu ovat Sudenoentuja. Harrastuksia harrastetaan, koska niistä nautitaan. Harrastuksia käytetään paljon, koska niiden ominaisuudet ovat hyödyllisiä. Harrastukset saattavat olla tarinoissa vahingossakin. Harrastuksien sisältämiä asioita tarvitaan jokaisessa tarinassa. Harrastuksia on käytetty hyvin, kun niiden tunnistaa olevan mukana mutta ne eivät vie tarinan pääosaa juonelta. Useimmissa tarinoissa harrastuksia on käytetty sopivasti. Harrastukset saavat tarinoita uskottavammiksi ja antavat asioita (esimerkiksi aihe), joita ei muualta saa. Ankkalinnalaiset eivät ole huonoja melkein missään harrastuksistaan. Urheilu on suosittu harrastus Ankkalinnassa. Ankkalinnalaiset ovat urheilukansaa, mutta siitä ei ole tehty paljoa tarinoita vaikka siihen olisi pystytty. Harrastuksien, joista tehdään tarina, täytyy olla joitain missä voi kilpailla tai tunnettuja (joista tehdään myös kilpailutarina) tai omituisia (joihin tungetaan huumoria). Vaikka Ankkalinna on musiikkikaupunki, yksikään päähahmoista ei harrasta musiikkia. Yksisivuisissa harrastukset ovat todella usein käytettyjä yhtäläisten ominaisuuksiensa ansiosta. Varsinkin Don Rosa käyttää paljon harrastuksia, koska hän on niin kokenut ja koska niillä on samoja ominaisuuksia kuin hänen tarinoidensa pohjilla.
~kirja
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Harrastuksista on tehty myös melko paljon yksisivuisia tarinoita. Niille yhteistä on muutama tarina: (niiden pituus) Niiden huumorin määrä sekä niissä useimmiten esiintyvät hahmot. Yksisivuisissa on paljon huumoria, joten niihin eivät useimmiten sovi harrastukset, jotka ovat laajalti tunnettuja vaan täytyy käyttää omituisia ja tuntemattomia harrastuksia, kuten tikanteko. Harrastuksien täytyy myös sisältää huumoria (jota useimmat tämäntyyppiset harrastukset sisältävätkin). Päähahmojen tai päähahmon täytyy olla todella omalaatuisensa kuten melkein kaikki Ankkalinnan hahmot. Siitä syystä varsinkin Touhoa on käytetty usein yksisivuisissa harrastustarinoissa. Touho on kuvattu melko taitavana henkilönä, joka kuitenkin tekee aina jonkinlaisen virheen. Touho on todella hyvä hahmo yksisivuisille harrastustarinoille, koska hänen luonteensa sallii hauskat tarinat jolloin se sopii varsinkin huumoria rutkasti sisältäville tarinoille - kuten yksisivuiset. Touhon luonteessa on myös lukuisia samoja piirteitä kuin harrastuksien ominaisuuksissa, kuten omalaatuisuus ja yllättävyys. Siksi harrastustarinoissa käytetään usein Touhoa. Touho on todella hyvä hahmo, koska hänen luonteensa on niin monipuolinen ja muuntautumiskykyinen ja hänen voi kuvitella tekevän jonkinlaisia virheitä johtuen muista hänestä tehdyistä tarinoista. Harrastusyksisivuiset useimmiten käsittelevätkin jotain virhettä tai epäonnistumista, koska yksisivuisten idea on hauskuus ja koska harrastukset sisältävät paljon huumoria. Siispä ne asiat saa yhdistettyä helposti, josta johtuen harrastusaiheisia yksisivuisia tarinoita on paljon ja suurin osa yksisivuisista on harrastusaiheisia. Harrastus on käsitteenä niin moniuloitteinen ja sisältää useita samoja piirteitä kuin yksisivuisetkin, jolloin ne asiat sopivat yhteen. Sen takia monet käsikirjoittajat myös yhdistävätkin ne. Toinen syy on luultavasti omaperäisyyden puuttuminen ja/tai laiskuus.
On tehty todella paljon tarinoita, joissa ainoa kunnollinen teema on harrastukset. Varsinkin pyöräily on todella paljolti käytetty harrastus. Eräässä tarinassa Aku ja Touho osallistuivat Ankkalinnassa järjestettyihin pyöräilykilpailuihin, jotka menivät pipariksi, koska Roope ja Kroisos halusivat itselleen mainosta. Touho voitti kilpailun millimetrillä ennen Akua. Tässä tarinassa tuodaan esille monia harrastuksen esilletuomia teemoja. Yksi niistä on keskinäinen kilpailu. Tarinassa kilpailevat sekä Aku ja Touho että Roope ja Kroisos. Harrastukset luovat todella hyvän pohjan kilpailuille, koska harrastuksista tehdään kilpailuja (kuten tässä tarinassa) ja koska harrastuksiin sisältyy todella vahvasti kilpailuhenkisyys. Roopen ja Kroisoksen kilpailu tosin liittyy enemmän heidän luonteisiinsa kuin harrastukseen, mutta harrastus antaa pääasiassa loistavan pohjan jonka perusteella voidaan tehdä kilpailu. Kilpailut ja keskinäiset kisailut ovat todella tärkeitä harrastustarinoille, ja ilman niitä tätäkään tarinaa tuskin olisi. Tietenkin täytyy huomioida. että harrastus teemana luo tarinoihin kilpailua ja että ilman harrastuksia kilpailua olisi paljon vähemmän. Toinen esille tuleva teema on selkeästi tärkeimpien ankkahahmojen käyttäminen. Tämä tarina pärjäisi todella hyvin jopa ilman kunnollisia päähahmoja, mutta tässä ollaan haluttu tuoda tuttuja hahmoja mukaan. Se on ymmärrettävää, koska hahmot luovat tarinalle turvallisuuden tunnetta (koska ne ovat tuttuja hahmoja muista tarinoista) johon käsikirjoittajakin on takertunut. Tutut hahmot myös sopivat harrastustarinoihin, koska ne antavat todella hyvän syyn tarinan tekemiselle ja ilman niitä tuskin tarina menestyisi kovin hyvin. Tietenkin harrastustarinat pärjäisivät ilman päähahmojamme, mutta heikommin. Tällä harrastustarinalla on ominaisuutena myös huumori, mutta se on mukana myös melkein jokaisesa muussa tarinassa. Huumori ilmenee harrastukseen osallistuvien hahmojen keskusteluissa. Ilman harrastusta ei siis olisi tässä tapauksessa huumoriakaan.
Minkälainen harrastus on hyvä tarinoiden kannalta? Tämäkin on moniuloitteinen kysymys, johon ei ole olemassa vain yhtä oikeaa vastausta ja johon jokaisella on oma mielipiteensä. Hyvä harrastus sisältää ainakin ominaisuuden, jonka avulla siitä saadaan hyvä kilpailutarina. Hyvä harrastus ei ole senlainen, jossa ei pysty kilpailemaan (kuten esimerkiksi kaikki Iineksen harrastukset). Kilpailutarinat ovatkin suosituin harrastustarinoiden muodoista. Hyvän harrastuksen täytyy myös olla uniikki. Esimerkiksi jalkapallo kuitenkin kelpaa harrastukseksi, koska siitä on vain yhtä muotoa, mutta baseball hylätään, koska siitä on tehty erilaisia muotoja, jolloin se ei ole ainutlaatuinen ja samantyyppisestä harrastuksesta saa tehtyä monia tarinoita, joissa kaikissa on eri harrastus. Hyvän harrastuksen täytyy olla joko suosittu tai omituisen tuntematon ja erilainen. Jos harrastus on suosittu, kaikki tietävät sen jolloin siitä on helppo kirjoittaa tekstiä ja kaikki ymmärtävät tarinan eikä se ole sekava. Mikäli harrastus on pieni ja tuntematon (ja samalla omituinen), siitä saa tarinan jossa on roimasti huumoria ja joka on hauska ja kiinnostaa lukijoita tai saa lukijan puolelleen. Minkälainen on sitten hyväntyyppinen harrastustarina? Ensimmäisestä vaihtoehdosta saa paljon tarinoita: Kilpailutarina. Jossakin harrastuksessa kilpaillaan keskenään. Esimerkiksi Teppo Tulpun puutarhanhoito on yleinen. Tämän tarinatyypin tarinat onnistuvat useimmiten, koska käsikirjoittajilla on kokemusta tarinatyypistä ja ylitarjontaakaan ei ainakaan vielä ole. Tarinat ovat onnistuneita niin usein, koska käsikirjoittajatkin pitävät niistä. Tunnetuista harrastuksista kannattaa myös tehdä kilpailutarinoita, koska niihin ei saa sijoitettua huumoria, koska asia on niin yleinen. Sen sijaan omituisista harrastuksista kertoviin tarinoihin täytyy tunkea paljon huumoria, koska harrastus itsekin edesauttaa sitä ja koska harrastus saattaa jopa itse aiheuttaa sen. Mikäli harrastus on vähän tunnettu, se kuuluu välimaastoihin jolloin siitä ei saa paljoa aikaan. Harrastustarinoiden harrastusten täytyykin edustaa jonkinlaista rajapyykkiä, mutta harrastukset eivät kuitenkaan saa olla lainkaan liioiteltuja tai tarinasta tulee tylsä.
Yhteenveto: Harrastuksia on monenlaisia. Aku harrastaa asioita jotka eivät vaadi fyysistä kuntoa kuten penkkiurheilua. Iines harrastaa varsinkin vapaaehtoistoimintaa ja hyväntekeväisyystöitä. Hänen harrastuksensa vaihtuvat usein. Hannu osallistuu arvontoihin. Roope harrastaa kaikkea rahoihin liittyvää. Mummo hoitaa maatilaa, kutoo ja leipoo. Mikki selvittelee rikoksia. Arpin Lusene varastuskeräilee. Teppo Tulppu hoitaa puutarhaa ja Mortti ja Vertti pelaavat jalkapalloa. Pelle Peloton harrastaa keksimistä. Taavi opettaa, lukee ja kirjoittaa kirjoja. Tupu, Hupu ja Lupu ovat Sudenoentuja. Harrastuksia harrastetaan, koska niistä nautitaan. Harrastuksia käytetään paljon, koska niiden ominaisuudet ovat hyödyllisiä. Harrastukset saattavat olla tarinoissa vahingossakin. Harrastuksien sisältämiä asioita tarvitaan jokaisessa tarinassa. Harrastuksia on käytetty hyvin, kun niiden tunnistaa olevan mukana mutta ne eivät vie tarinan pääosaa juonelta. Useimmissa tarinoissa harrastuksia on käytetty sopivasti. Harrastukset saavat tarinoita uskottavammiksi ja antavat asioita (esimerkiksi aihe), joita ei muualta saa. Ankkalinnalaiset eivät ole huonoja melkein missään harrastuksistaan. Urheilu on suosittu harrastus Ankkalinnassa. Ankkalinnalaiset ovat urheilukansaa, mutta siitä ei ole tehty paljoa tarinoita vaikka siihen olisi pystytty. Harrastuksien, joista tehdään tarina, täytyy olla joitain missä voi kilpailla tai tunnettuja (joista tehdään myös kilpailutarina) tai omituisia (joihin tungetaan huumoria). Vaikka Ankkalinna on musiikkikaupunki, yksikään päähahmoista ei harrasta musiikkia. Yksisivuisissa harrastukset ovat todella usein käytettyjä yhtäläisten ominaisuuksiensa ansiosta. Varsinkin Don Rosa käyttää paljon harrastuksia, koska hän on niin kokenut ja koska niillä on samoja ominaisuuksia kuin hänen tarinoidensa pohjilla.
~kirja
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 88 -
15.10.2009 klo 17:58:00
Sääntö 8
§3: Talleja ei saa perustaa kesken kauden (ellei ole ylläpitäjä :P).
Edellämainittuun sääntöön nojautuen, ilmoitan Viestimaratoniin uuden paluuntekevän tallin, Team Uncle Sgrooce'n, sillä VM:stä kiinnostuneita aktiivisia ja hyviä kirjoittajia on nyt niin paljon tarjolla ilman tallia. TUS etsii kirjoittajia! Jos on kiinnostusta, ilmoita YV:llä!
Varmuuden vuoksi ilmoitan lisäksi myös legendaarisen Salwer's free writing team'n :-P. Myös tämä talli etsii kirjoittajia!
Molempia talleja siis tallipäälliköin minä.
§3: Talleja ei saa perustaa kesken kauden (ellei ole ylläpitäjä :P).
Edellämainittuun sääntöön nojautuen, ilmoitan Viestimaratoniin uuden paluuntekevän tallin, Team Uncle Sgrooce'n, sillä VM:stä kiinnostuneita aktiivisia ja hyviä kirjoittajia on nyt niin paljon tarjolla ilman tallia. TUS etsii kirjoittajia! Jos on kiinnostusta, ilmoita YV:llä!
Varmuuden vuoksi ilmoitan lisäksi myös legendaarisen Salwer's free writing team'n :-P. Myös tämä talli etsii kirjoittajia!
Molempia talleja siis tallipäälliköin minä.
T@IK@VIITTA
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 89 -
15.10.2009 klo 19:28:32
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ankkain/Hiirten harrastukset
Ankkalinnassa harrastetaan päivittäin jotain postimerkkien keräilystä jääkiekkoon.
Aku Ankan harrastuksiin kuuluu ainakin sohvalla löhöily, postimerkkien keräily, jalkapallon katsominen/pelaaminen ja muita sen semmoisia harrastuksia. Aku on harrastanut myös mitä eriskummallisia harrastuksia, esimerkiksi limutölkkien keräilyä.
Urheilu on kuitenkin suurin osa Akun harrastuksista. Aku pelaa joskus jalkapalloa, jääkiekkoa, keilaamista tai vaikka niiden katsomista. Joskus Aku on kuulunut esimerkiksi Ankkalinnan jalkapallojoukkueeseen. Yleisemmin hän kuitenkin tyytyy katsojan penkkiin, eikä jaksaudu raahautua kentälle.
Aku nukkuu yleensä päivät pitkät, eikä suostu nousemaankaan siitä hevillä.
Postimerkit ovat aina joskus Akun lempipuuhaa. Joissain tarinoissa hän etsiikin puuttuvaa merkkiä hullun lailla.
Tupun, Hupun ja Lupun harrastuksiin kuuluu ainakin urheilu ja keräilykorttien keräily. Jalkapalloa pelaavat myös nämä ankanpojat omassa joukkueessaan.
Ankanpoikien tunnetuin harrastus on kuitenkin partio. He kuuluvat Sudenpennut nimiseen partioryhmään, ja he ovatkin jo kymmenen tähden kenraaleja. Heillä on todella paljon mitaleja, joita he ovat saaneet voittamalla erilaisia selviytymiskoetuksia.
Keräilykortit ovat melkein aina kaikille mieleen. Niihin kuitenkin saattaa jäädä koukkuun, niin kuin Tupulle, Hupulle ja Lupulle joskus käy. He ovat esimerkiksi keränneet jalkapallokortteja.
Myös figuurit ovat olleet pojille mieleen. Taskukirjassa 343, Pintaa syvemmälle Tupu, Hupu ja Lupu ovat hulluina Taistomaan herruus-nimisestä pelistä, jossa tarvitaan oma armeija. Jokaisella pojalla oli tietysti oma armeijansa, ja lopulta myös Aku hullaantuu niistä ja kokoaa oman armeijansa.
Myös Höpömonit ovat olleet ankanpoikien mieleen. Siihen sarjaan kuului keräilykortteja, pehmoleluja, videoita, julisteita, lamppuja ja kaikenlaista sisustamiseen ja pelaamiseen liittyvää tavaraa.
Roope Ankallakin on todella suuri keräilyn kohde. Nimittäin kulta ja raha. Roope on jo pienestä pitäen kerännyt rahansa säästöön. Nyt hänellä onkin jo melkoinen omaisuus kasassa, nimittäin kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä. Roopella on myös oma silmäteränsä hänen kokoelmissaan, nimittäin hänen ensilantti. Roope pitää ensilanttiaan visusti lasikuvussa, jossa kolikko lepää samettityynyllä. Yhteensä Roope on kerännyt rahasäiliöönsä noin 315 576 000 000 000 000 $ (315,57 kvadriljoonaa).
Myös rahoissa uiminen on yksi Roopen lempipuuhista. Kukaan muu ei osaa uida rahoissa, Akukin on sitä kokeillut mutta ikävin seurauksin.
Hiirimaailmassa harrastuksia on myös jonkin verran. Mikki Hiiren harrastuksiin kuuluu ainakin salapoliisina oleiluun ja rosvojen kiinniottaminen. Hän tekee niitä mielellään, ja joskus keskellä kirkasta päivää hän lähtee jahtaamaan roistoja. Hessun ja Poliisimestari Sisun avustuksella Mikki saa aina rosvot kiikkiin.
Hessu Hopolla on paljon harrastuksia. Yksi niistä on ainakin Mikin auttaminen salapoliisin hommissa ja keskiviikkoisin hän esittelee Mikille omaa kirjoittamaansa kirjaa. Yleensä Mikki auttaa korjaamaan tyhmiä kohtia ja Hessun tarinoissa Mikki on yleensä hänen tyhmä apulainen.
Hannu Hanhen harrastuksia ovat tietenkin lompakoiden, neliapiloiden ja kaikkien onnea tuovien esineiden keräily. Myös Iineksen saaminen illalliselle on vähän niin kuin “harrastus” aina Aku hätyyttelystä muualle. Hannun harrastuksiin kuuluu myös tietysti löhöily ja arpajaisvoittojen vastaanottaminen on alkanut käydä jo kunnon harrastukseksi.
Mummo Ankan harrastus on työn teko. Hän tekee päivittäin todella paljon työtä, eikä valita siitä yhtään. Hän vain haluaisi koko ajan tehdä töitä. Hansu taas ei jaksaisi tehdä yhtään työtä ja joskus Kaino-Vienoa alkaakin säälittää Hansu, joka ei haluaisi tehdä töitä. Niinpä Mummo Ankka tekee myös Hansun puolesta työt. Mummo Ankka hoitaa maatilallaan viljelmiä ja kaikkia eläimiään.
Myös Leipominen on Kaino-Vienon suuri harrastus. Hän tekee päivittäin kaikenlaisia torttuja ja keksejä, joita Hansu lappaa kitaansa hullun lailla. Joskus Mummo on myös pystyttänyt oman kahvilansa, jossa hän myy omia leivoksiaan. Kaikki pitävät niistä, ja yleensä muut jäävätkin toiseksi leipomisessa Kaino-Vienolle. Roopekin on aivan hulluna hänen leivoksistaan ja hän tuleekin yleensä mummolle syömään pikkuisen välipalan.
Iines Ankan harrastuksia on myös aika paljon. Ensimmäiseksi mieleen tulee tietenkin Ankkalinna Naisyhdistys, jossa Iines käy aina silloin tällöin. Joskus Akukin pääsee mukaan, mutta se on tosin jokin juhla tai avunpyyntö. Naisyhdistys auttaa yleensä köyhiä keräämällä rahaa myymällä leivonnaisia tai pitämällä arpajaisia.
Myös shoppailu on Iineksen lempipuuhia. Kun alennusmyynnit alkavat, ryntää Iines heti kauppoihin ostamaan kaikenlaisia tavaroita vaatteista kalusteisiin. Melkein aina Aku joutuu menemään Iineksen avuksi kantamaan tämän valtavia ostosvuoria.
Touho Ankan harrastuslista onkin jo melkoinen. Hän on harrastanut musiikkia, urheilua ja vaikka mitä muuta. Hänellä on paljon läpäistyjä kirjekursseja, mutta eihän Touho ole niissä melkein mitään oppinut. Hän saa aina vain kaiken pilalle ja akun suuttumaan. Joskus hän onkin lähtenyt Akun kanssa pyörittelemään bisnestä, huonoin tuloksin.
Pelle Peloton, ehdottomasti Ankkalinnan paras keksijä harrastaa tietenkin keksimistä. Päivät pitkät hän työskentelee pajassaan, tekemällä mitä kummallisempia keksintöjä. Joskus hän ei itsekkään tiedä, mitä on keksinyt.
Pellen tärkeimmät keksinnöt ovat ehdottomasti Pikku apulainen ja mietintämyssy. Pikku Apulainen avittaa Pelleä hänen harrastuksessaan, ja mietintämyssynsä avulla hän keksii erilaisia kojeita helpommin.
Taavi Ankka taas on kova lukemaan ja kirjoittamaan. Hän tietää lähes kaiken maailmasta ja hän tekee keksimistään asioista heti esitelmän. Lukeminen onkin oiva harrastus ja Taavi nauttii siitä todella paljon. Aku tai Roope kysyvät joskus silloin tällöin apua Taavilta joissain asioissa, mutta kyllähän ankanpojatkin ovat kysyneet Taavilta apua kotiläksyissään.
Ankkalinnassa harrastetaan päivittäin jotain postimerkkien keräilystä jääkiekkoon.
Aku Ankan harrastuksiin kuuluu ainakin sohvalla löhöily, postimerkkien keräily, jalkapallon katsominen/pelaaminen ja muita sen semmoisia harrastuksia. Aku on harrastanut myös mitä eriskummallisia harrastuksia, esimerkiksi limutölkkien keräilyä.
Urheilu on kuitenkin suurin osa Akun harrastuksista. Aku pelaa joskus jalkapalloa, jääkiekkoa, keilaamista tai vaikka niiden katsomista. Joskus Aku on kuulunut esimerkiksi Ankkalinnan jalkapallojoukkueeseen. Yleisemmin hän kuitenkin tyytyy katsojan penkkiin, eikä jaksaudu raahautua kentälle.
Aku nukkuu yleensä päivät pitkät, eikä suostu nousemaankaan siitä hevillä.
Postimerkit ovat aina joskus Akun lempipuuhaa. Joissain tarinoissa hän etsiikin puuttuvaa merkkiä hullun lailla.
Tupun, Hupun ja Lupun harrastuksiin kuuluu ainakin urheilu ja keräilykorttien keräily. Jalkapalloa pelaavat myös nämä ankanpojat omassa joukkueessaan.
Ankanpoikien tunnetuin harrastus on kuitenkin partio. He kuuluvat Sudenpennut nimiseen partioryhmään, ja he ovatkin jo kymmenen tähden kenraaleja. Heillä on todella paljon mitaleja, joita he ovat saaneet voittamalla erilaisia selviytymiskoetuksia.
Keräilykortit ovat melkein aina kaikille mieleen. Niihin kuitenkin saattaa jäädä koukkuun, niin kuin Tupulle, Hupulle ja Lupulle joskus käy. He ovat esimerkiksi keränneet jalkapallokortteja.
Myös figuurit ovat olleet pojille mieleen. Taskukirjassa 343, Pintaa syvemmälle Tupu, Hupu ja Lupu ovat hulluina Taistomaan herruus-nimisestä pelistä, jossa tarvitaan oma armeija. Jokaisella pojalla oli tietysti oma armeijansa, ja lopulta myös Aku hullaantuu niistä ja kokoaa oman armeijansa.
Myös Höpömonit ovat olleet ankanpoikien mieleen. Siihen sarjaan kuului keräilykortteja, pehmoleluja, videoita, julisteita, lamppuja ja kaikenlaista sisustamiseen ja pelaamiseen liittyvää tavaraa.
Roope Ankallakin on todella suuri keräilyn kohde. Nimittäin kulta ja raha. Roope on jo pienestä pitäen kerännyt rahansa säästöön. Nyt hänellä onkin jo melkoinen omaisuus kasassa, nimittäin kolme kuutioeekkeriä kylmää käteistä. Roopella on myös oma silmäteränsä hänen kokoelmissaan, nimittäin hänen ensilantti. Roope pitää ensilanttiaan visusti lasikuvussa, jossa kolikko lepää samettityynyllä. Yhteensä Roope on kerännyt rahasäiliöönsä noin 315 576 000 000 000 000 $ (315,57 kvadriljoonaa).
Myös rahoissa uiminen on yksi Roopen lempipuuhista. Kukaan muu ei osaa uida rahoissa, Akukin on sitä kokeillut mutta ikävin seurauksin.
Hiirimaailmassa harrastuksia on myös jonkin verran. Mikki Hiiren harrastuksiin kuuluu ainakin salapoliisina oleiluun ja rosvojen kiinniottaminen. Hän tekee niitä mielellään, ja joskus keskellä kirkasta päivää hän lähtee jahtaamaan roistoja. Hessun ja Poliisimestari Sisun avustuksella Mikki saa aina rosvot kiikkiin.
Hessu Hopolla on paljon harrastuksia. Yksi niistä on ainakin Mikin auttaminen salapoliisin hommissa ja keskiviikkoisin hän esittelee Mikille omaa kirjoittamaansa kirjaa. Yleensä Mikki auttaa korjaamaan tyhmiä kohtia ja Hessun tarinoissa Mikki on yleensä hänen tyhmä apulainen.
Hannu Hanhen harrastuksia ovat tietenkin lompakoiden, neliapiloiden ja kaikkien onnea tuovien esineiden keräily. Myös Iineksen saaminen illalliselle on vähän niin kuin “harrastus” aina Aku hätyyttelystä muualle. Hannun harrastuksiin kuuluu myös tietysti löhöily ja arpajaisvoittojen vastaanottaminen on alkanut käydä jo kunnon harrastukseksi.
Mummo Ankan harrastus on työn teko. Hän tekee päivittäin todella paljon työtä, eikä valita siitä yhtään. Hän vain haluaisi koko ajan tehdä töitä. Hansu taas ei jaksaisi tehdä yhtään työtä ja joskus Kaino-Vienoa alkaakin säälittää Hansu, joka ei haluaisi tehdä töitä. Niinpä Mummo Ankka tekee myös Hansun puolesta työt. Mummo Ankka hoitaa maatilallaan viljelmiä ja kaikkia eläimiään.
Myös Leipominen on Kaino-Vienon suuri harrastus. Hän tekee päivittäin kaikenlaisia torttuja ja keksejä, joita Hansu lappaa kitaansa hullun lailla. Joskus Mummo on myös pystyttänyt oman kahvilansa, jossa hän myy omia leivoksiaan. Kaikki pitävät niistä, ja yleensä muut jäävätkin toiseksi leipomisessa Kaino-Vienolle. Roopekin on aivan hulluna hänen leivoksistaan ja hän tuleekin yleensä mummolle syömään pikkuisen välipalan.
Iines Ankan harrastuksia on myös aika paljon. Ensimmäiseksi mieleen tulee tietenkin Ankkalinna Naisyhdistys, jossa Iines käy aina silloin tällöin. Joskus Akukin pääsee mukaan, mutta se on tosin jokin juhla tai avunpyyntö. Naisyhdistys auttaa yleensä köyhiä keräämällä rahaa myymällä leivonnaisia tai pitämällä arpajaisia.
Myös shoppailu on Iineksen lempipuuhia. Kun alennusmyynnit alkavat, ryntää Iines heti kauppoihin ostamaan kaikenlaisia tavaroita vaatteista kalusteisiin. Melkein aina Aku joutuu menemään Iineksen avuksi kantamaan tämän valtavia ostosvuoria.
Touho Ankan harrastuslista onkin jo melkoinen. Hän on harrastanut musiikkia, urheilua ja vaikka mitä muuta. Hänellä on paljon läpäistyjä kirjekursseja, mutta eihän Touho ole niissä melkein mitään oppinut. Hän saa aina vain kaiken pilalle ja akun suuttumaan. Joskus hän onkin lähtenyt Akun kanssa pyörittelemään bisnestä, huonoin tuloksin.
Pelle Peloton, ehdottomasti Ankkalinnan paras keksijä harrastaa tietenkin keksimistä. Päivät pitkät hän työskentelee pajassaan, tekemällä mitä kummallisempia keksintöjä. Joskus hän ei itsekkään tiedä, mitä on keksinyt.
Pellen tärkeimmät keksinnöt ovat ehdottomasti Pikku apulainen ja mietintämyssy. Pikku Apulainen avittaa Pelleä hänen harrastuksessaan, ja mietintämyssynsä avulla hän keksii erilaisia kojeita helpommin.
Taavi Ankka taas on kova lukemaan ja kirjoittamaan. Hän tietää lähes kaiken maailmasta ja hän tekee keksimistään asioista heti esitelmän. Lukeminen onkin oiva harrastus ja Taavi nauttii siitä todella paljon. Aku tai Roope kysyvät joskus silloin tällöin apua Taavilta joissain asioissa, mutta kyllähän ankanpojatkin ovat kysyneet Taavilta apua kotiläksyissään.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 6
Viesti 90 -
15.10.2009 klo 20:05:09
50073! Kaikkien aikojen ennätys. :)
Mihinköhän pystyisin, jos saisin kirjoittaa niin paljon kuin pystyn? Saisin paljon enemmän asiaa. Nykyään(kin) aika syö paljon tulosta.
Toivotaan, että kukaan ei enää tätä ohita. :)
~kirja
Mihinköhän pystyisin, jos saisin kirjoittaa niin paljon kuin pystyn? Saisin paljon enemmän asiaa. Nykyään(kin) aika syö paljon tulosta.
Toivotaan, että kukaan ei enää tätä ohita. :)
~kirja