Keskustelujen arkisto

Kirjoittaja

Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti

(1067 viestiä)
souffleur m
Lainaus käyttäjältä: akuankka1313Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että Akkari tarvitsee vanhoja käsikirjoittajia takaisin laatimaan huipputarinoita. Noel van Hornin surrealistisia käsikirjoituksia oli vielä pari vuotta sitten runsaasti, mutta nyt ei ollenkaan. Samoin on Andreas Philin käsikirjoitusten laita (vaikka tänä vuonna olikin yksi käsikirjoitus, se oli valitettavasti minitarina).
Myös muissa julkaisuissa sellaisien helmien kuin Henning Kuren, Rune Meiklen, Guido Martinan, Luciano Bottaron, Caterina Mognaton, Allan Riisin, Antonella Pandinin, Stefan Pertuchan tai Dave Rawsonin tuotoksia ei ole julkaistu.

Taidan surrealistina olla vain yksin ajatusteni kanssa...

Tämä taitaa kuulua enemmän tuohon Aku Ankka -lehti - mitä parannettavaa? -ketjuun, mutta menköön nyt tähän. Minäkin nimittäin tykkään erityisesti Noel van Hornin tarinoista, eniten ehkä numeron 47/2007 Erämaan sankareista, jonka alku vaikuttaa (positiivisessa mielessä) todella oudolta, mutta jossa kaikelle loppujen lopuksi onkin ihan järkevä ja hauska selitys. Pari 10-sivuista kertomusta häneltä olisi tällä hetkellä julkaisematta näin nopeasti katsottuna ja ehdottomasti haluaisin nähdä ne kaikki täällä Suomessakin. Ja tosiaan itsekin toivoisin enemmän räväkkyyttä ja mielikuvitusta tarinoihin, ei kaiken aina tarvitse olla niin realistista, vaikka toki sekin luo osaltaan syvyyttä joihinkin tarinoihin. Myös Mikkiä toivoisin yleensäkin Akkariin enemmän, Feriolilta esimerkiksi on taas tullut ainakin yksi uusi 10-sivuinen tarina, Byron Erickson käsikirjoittajana vieläpä.

Periaatteessa kuitenkin olen sitä mieltä, että Akkari on viime viikkoina ollut lähestulkoon niin hyvä, kuin nykyisillä tarinoilla vain voi olla. Nelisivuisia ei ole näkynyt - *koputtaa puuta* - kun taas esimerkiksi hollantilainen Donald Duck tuntuisi olevan täynnä niitä.
Mattiii
Viime Akkarit ovat olleet kyllä ihan mukavaa tasoa verrattuna alkuvuoteen. Tarinoiden määrä on oikeastaan aika passeli, tuo kolme tarinaa per lehti, kuten Souffleurkin sanoi. Nelisivuisia ja muita lyhyehköjä ei ole onneksi viime viikkojen lehtiin ilmestynyt, mikä varmasti on parantanut lehden tämänhetkistä tasoa. Silti (vaikka tämä onkin vain minun mielipide) turhan usein on viime viikkoina ollut Rodriquesin tekemiä tarinoita, ne kun eivät oikein ole mieleeni. Feriolilta on myös tullut aika tiuhaan tarinoita, mutta ne ovat olleet pääosin kiitettävää luettavaa, esimerkkinä vaikka tämä viimeisi jatkosarja.

Ja mitä tulee tämän viikkoiseen lehteen, niin se ainakin loppua kohden parani. Ensimmäinen tarina oli varsin tyypillinen: Aku käyttää Pellen laitteita hyväkseen ja onnistuu lopulta töpeksimään. Lisäksi se oli hyvin ennalta arvattavissa useassa kohdassa. Lehden hollantilainen välisarja oli todellakin onnistunut pitkästä aikaa hollantilasilta. Kuitenkin aika tyypillinen Aku vs. Tulppu -tilanne, jonka Ankanpojat lopulta hyödyntävät. Mutta kuten Soffleurkin sanoi tällaisia voisi julkaista enemmän, kunhan karsii ne huonoimmat pois. Lehden parasta antia oli ehdottomasti tuo jatkosarja. Jännittäviä tilanteita sun muita käännekohtia oli ihan kivasti keksitty sarjaan, tuli ihan mieleen Barksin Vanhan linnan salaisuus. Pidempänä tästä olisi tosiaan saanut enemmän irti, etenkin labyrintti-kohtauksen olisi voinut tehdä pidemmäksi, jolloin olisi ollut enemmän jännempiä kohtia. Nykyisissä jatkosarjoissa onkin ongelmana, että ne ovat lyhyitä ja tapahtumat ovat usein tiivistetyssä muodossa, vaikka muuten saataisiin montakin lisäsivua yhdestä kohtauksesta.
souffleur m
Joo-o, ei näköjään kannata enää kehua Akkarin tasoa, kun nytkin kahdessa viimeisimmässä numerossa on ollut mukana niitä kehnohkoja parisivuisia ja muutenkin taso on ollut hieman vaatimattomampaa aikaisempiin numeroihin verrattuna. Tätä vähän epäilinkin... ;D Plussaa kuitenkin uudesta jatkosarjasta - tai oikeastaan kahdestakin.

No, ehkä nuo lyhärit sitten ovat joidenkin mieleen. Voisin kuvitella jonkun vasta lukemaan oppineenkin olleen ihan mielissään uusimman numeron Pepi-tarinasta. Kieltämättä siinä olikin melko hyvät ainekset kasassa, mutta itselleni ei tuollaiset nelisivuiset kuitenkaan maistu. Siitä huolimatta on kai ihan reilua, jos myös niitä on välillä mukana. Liika on kuitenkin liikaa.

Seuraava kysymys saattaa ehkä mennä vähän aiheen vierestä, mutta sattuuko kukaan tietämään, miksi vuonna 2008 julkaistiin myös 40- tai 44-sivuisia numeroita (nrot 12, 41, 44 ja 46)? Ja miksi sellaisia ei ole julkaistu enää myöhemmin? Tuskin siihen mitään erityistä syytä löytyy, mutta muutamaan lisäsivuun voisi nykyäänkin ahtaa niitä parisivuisia sen sijaan, että ne veisivät tilaa pidemmiltä tarinoilta...
Kääk13
Minun mielestäni taas taso on ollut kohtuullisenkin hyvää tänä keväänä.
Eikä noita pari sivuisia olla niin tiuhaan nähty, etteikö nyt sellaisia muutamaan numeroon välillä mahtuisi. Pepi tarinatkin ovat ihan piristävää luettavaa, eikä tämä uusimmassa nähty nelisivuinen niin huonokaan edes ollut. Toki näkisin ennemin näitä vanhoja sanomalehtiä varten tehtyjä klassikko-sarjoja.

Tuosta johtojatkosarjasta olisi sanottavaa. Sehän on jälleen näitä viimeaikoina kovinkin useaan otteeseen nähtyjä I/D-koodisia joista puhuin jo tarinakoodit osiossakin, mutta, että näin selkeä jatkotarinasarja. Muissa maissa se julkaistaan nimenomaan jatkosarjana. Suomessa (en tiedä onko muokattu) tarinasarjana minkälaiseksi se kuitenkin todennäköisesti on tarkoitettukin. Kun vertaa ensimmäistä osaa ja tätä uusinta, toista niin juttuhan jatkuu melko suoraan siitä mihin edellisviikolla jäätin. Olisi ollut hieno veto toimitukselta julkaista tuo neliosaisena (tavallisena) jatkosarjana. Sitten se olisi ollut vieläkin hienompi, ehkäpä mieleenpainuvampikin.

Nyt hieman ihmettelen niin ikään kahden jatkosarjan päällekkäistä julkaisemista. Yleensä jatkuvajuonisen tarinasarjan aikana ei olla normijatkiksia nähty.
souffleur m
Taas on muuten yksi puolivuosikerta täynnä ja siitä haluaisinkin sanoa pari sanaa.

Taso on toden totta ollut ihan hyvä ja parempi kuin esimerkiksi viime vuonna. Uusia, hyviä tarinoita on ollut mukavasti ja myös tarinamäärät yhtä 36-sivuista lehteä kohden ovat pysyneet suhteellisen sopivina (kolme tarinaa tai vähemmän on ainakin minulle se mielekkäin määrä, neljäkin vielä menee, mutta viisi tai enemmän on yleensä jo liikaa). Jatkosarjojakin on ollut ihan mukavasti, taas alkoi uusi. Myös vitsisarjojen lisääntyminen on ollut pelkästään hyvä juttu, erityisesti Al Taliaferron strippisarjojen, joista saamme nykyään nauttia miltei joka numerossa. Toki täytyy myöntää, ettei mitään erityisen hyviä numeroita ole kyllä (vielä) tänä vuonna vastaan tullut, mutta sen puutteen on korjannut tasaisen hyvä taso läpi koko puolivuosikerran maalis-huhtikuun pientä notkahdusta lukuunottamatta. Kaikin puolin hyvä maku on siis suuhun jäänyt. Jos taso pysyy yhtä hyvänä vuoden loppuun asti, voi toimitus kyllä olla ihan tyytyväinen itseensä. :) Palataan asiaan silloin.

Ohessa vielä tässä aiheessa arvostelemattomien numeroiden keskiarvot ja suluissa itse tarinoiden yksittäiset arvosanat. Tasaista, tasaista...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tuon neliosaisen mitalisarjan arvosana laski muuten koko ajan. Olisin kuvitellut kaavamaisen mitalien jahtaamisen loppuneen jo toisen osan jälkeen, mutta sitä samaa se olikin läpi koko tarinan. Plussaa kuitenkin siitä, että tarinassa oli edes hieman yritystä (merkkinä siitä esimerkiksi pituus) ja tietysti siitä, että Ankkalinnan joukkue putosi kisoista jo hyvissä ajoin... ;D

Niin, ja tähän mennessä vuoden parhaita Akkareita ovat olleet numerot 9 ja 17 (8+) ja huonoin puolestaan numero 14 (6+).
Mattiii
Tuo Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisoihin liittyvä tarinasarja on ollut oikein mukava piristys viime lehdissä. Hiukan erilainen jatkosarja kuin mitä tavallisesti, mutta oli mielenkiintoista lukea Ankkojen mitalijahdista keskellä Etelä- Afrikan MM-kisoja. Muutenkin pidän tällaisista sarjoista, joissa oikean maailman ajankohtaisia tapahtumia on sijoitettu sarjakuvamaailmaan. Paul Halas on kyllä sen verran mainio käsikirjoittaja, että tämä tarinasarja oli häneltä onnistunut. Tosin itsekin olisin toivonut edes tähän viimeiseen osaan jalkapallon peluuta ihan kunnolla, aivan kuin Ylävirran yritys -sarjoissa konsanaan.

Muutenkin viimeisin numero oli ihan luokkaa mainio. Sentään tällä kertaa oli saatu oikein laadukas hollantilaissarja, joista pidän yleensäkin, siksipä tilaankin Ekstraa. Hienoa oli myös se, että lehdessä alkoi Floyd Gottfredsonin Mikki-jatkis, vihdoin lehteen saadaan myös Gottfredsonia. Tosin strippisarjoista en oikein pidä, koska juoni ja tapahtumat vaihtuvat melkein joka stripin jälkeen uuteen. Mutta kuitenkin, mielenkiinnolla aion lukea tämän sarjan, onhan se sentään Eka Vekaran ensiesiintyminen ja minua kiinnostaa aina kaikkien hahmojen ensiesiintymissarjat.
Mattiii
Hei, missäs kaikki arvostelijat luuraa? Vai onko viimeisimmät Akkarit olleet todella niin huonoja, ettei niistä ole sanottavaa? :D No, arvostelenpahan nyt tuon uusimman numeron eli 33/2010, ja pyrin jatkossakin mahdollisuuksien mukaan sanoa edes jonkun sanasen viikon Akkarista. Ja muita myös mukaan...

Tämän viikon lehti ei lukemisen jälkeen jättänyt oikein hyvää makua suuhun, sillä se sisältää ainoastaan yhden hyvän tarinan. Voi sanoa, että kokonaisuutena lehti jää jopa alle keskitason.

Lehden paras tarina on selvästi Barksin toivesarja Suihkumoottorit, vaikka ei sekään mikään huippuhyvä ole, kuitenkin aika tyypillinen Barksin kymmensivuinen, jossa ankanpojat haluavat tehdä asioita toisella tavalla ja se ei miellytä Akua. Plussaa tuo kuitenkin se, että tarina on itselleni ennen tätä lukematon, ja aina sitä mielellään lukee näitä lukemattomaksi jääneitä Barksin tarinoita. Silti en vieläkään pidä Barksin alkuaikojen piirrostyylistä, vasta joskus 60-, 70-luvuista eteenpäin Barksin piirrostyyli on miellyttävämpi.

Tähän lehteen olisin toivonut viime viikkoja paremman johtosarjan, mutta ei. Tämäkin johtosarja Leirielämää on kyllä liian ennalta arvattavissa, että se jo tekee tarinasta tylsän. Vaikka kyseessä ovat hyvät käsikirjoittajat (Pat & Carol McGreal), niin sitä hyvyyttä ei olla osattu käyttää tähän tarinaan. Jopa loppu on suhteellisen huono, sillä se jää vähän keskeneräiseksi, kun Aku ei paljastukaan Iinekselle ja pojille. Yleensä näin on aina käynyt samankaltaisissa tarinoissa.
Nykyisellään Akkareiden johtosarjat eivät ole toimivia, joten tähän kaipaisi parannusta. Itse toivoisin Vicaria, sillä häntä ei ole nähty pitkään aikaan Akkarissa ja yleensä Vicarin johtosarjat ovat olleet oikein mainioita. Parannusta ei taida tulla vielä seuraavassakaan Akkarissa, sillä johtosarjana näyttäisi olevan Rodriquesin tarina.

Karhukopla -tarinasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa, sillä se ei vain yksinkertaisesti ole toimiva eikä jännittävä. Muutenkin näitä pelkkiä Karhukopla -tarinoita voisi vähän karsia, on sen verran usein tässä viime aikoina lehdissä näkynyt. Ja yksinään Karhukopla saa aikaan vain tylsää sähellystä, mutta jos Roope ja rahasäiliö ovat kohteena, niin silloin on eri ääni kellossa. Tosin kahdessa viime lehdessä oleva Karhukoplan jatkosarja on yllättävän hyvä pelkäksi Karhukopla -tarinaksi, koska siinä kopla kerrankin onnistuu laittomissa puuhissaan eivätkä ryssi lopussa tavanomaiseen tapaansa.
Aku Vankka
Vankka-setä herättää topicin.

Näyttää siltä että arvostelijat ovat kadonneet, mutta minäpän en ole. Olen koko vuoden aikana arvostellut tänne... kolme lehteä, mutta asia korjaantuu nyt, sillä olen tänään käyttänyt useita tunteja siihen että kirjasin ylös kaikkien vuoden 2010 Akkareiden keskiarvosanat. Tässä siis on jokaisen numeron keskiarvosanat, ja suluissa kyseisen lehden kaikkien arvosteltavien tarinoiden saamat numerot.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

On kyllä kieltämättä sanottava, että tämä vuosi on tähän asti vaikuttanut aika ikävältä. Välissä on tullut niitä huippulehtiä, joiden keskiarvo on noussut reilustikin yli kasin, mutta nämä ovat kaikki niitä lehtiä joissa on julkaistu Barksin tai Rosan tarinoita. Alle seiskan keskiarvon saaneita lehtiä on kolmestakymmenestä yhdeksästä jopa kahdeksan, eli lähes neljäsosa. Erityisesti minua huolestuttaa tämä:

7,12
6,75
5,95
7,06
6,68

Nuo olivat siis kaikki peräkkäisistä lehdistä. En ole kertaakaan yli kaksivuotisen arvosteluhistoriani aikana nähnyt vastaavaa.

Vuoden yleistaso on ollut pelottavan kehno muutamissa lehdissä. Huipputason johtosarjoja on nähty paljon kuten viime vuonnakin, mutta varsin usein kammottavat lyhärit ovat romauttaneet arvosanan. Esimerkkinä nro 39: kaksi ensimmäistä tarinaa saivat arvosanat 8 ja 8½, mutta lehden keskiarvo on vain 7,37 koska kaksi jälkimmäistä, eritoten se ensimmäinen näistä, romauttivat keskiarvon. Olen nyt tänä vuonna ottanut tiukemman linjan noiden lyhäreiden kanssa: jos tarinassa ei ole kunnon juonta tai juoni on älytön ja tarina on lyhyt (2-5 -sivuinen), se ansaitsee arvosanakseen alle seiskan. Taitaa sellaiset kolmas- tai neljäsosa tämän vuoden tarinoista mennä seiskan alapuolelle. Huolestuttavaa on myös se, että tämän vuoden lehdistä tähän mennessä vain kolme on päässyt kasin yläpuolelle (yksi näistä tasan 8).

Mutta onneksi niitä hyviäkin lehtiä on ollut. Tällä hetkellä taistoa vuoden parhaan lehden tittelistä johtaa nro 17 arvosanalla 8,33 mutta olen varma että se rikkoutuu pian - nro 45 on nimittäin Barks&Rosa -spesiaali ja voin uskoa, että jos tarinavalinnat ovat hyviä, tämä lehti tulee hakkaamaan viimevuotisen ykköslehden, jonka keskiarvosana taisi olla (jos en nyt väärin muista) 8,68.

Ja sitten vielä tähän päätteeksi uusimman (roska-)Akkarin arvio:

40/2010

Aku Ankka: Kuokkavieraat
Yleisesti ottaen ei mikään hirvittävän erikoinen johtosarja. Tarina vaikutti aika tavanomaiselta kunnes sitten tuli se ryöstö, eikä sekään tarinaa mitenkään paremmaksi muuttanut. Loppujen lopuksi vaikka en kuskia ja puutarhuria osannutkaan epäillä (ennen kuin kuski pyysi sitä yleisavainta) niin aikamoinen sekametelisoppa joka tapauksessa tästä tuli. 7,00

Tupu, Hupu ja Lupu: Hillohullunmylly
Ankanpojat siis luulevat että Mummo yrittää saada Roopelta lainaa vaikka tosiasiassa Roope joutuukin maksamaan hänelle velkojaan. Ja tietenkin vekarat päättävät alkaa kauppaamaan Mummon hilloa. Tarinassa ei ole mitään kunnon loppuratkaisua, vaan ensin yritetään kaupata hilloa kahteen otteeseen ja sitten törmätäänkin Mummoon joka kertoo miksi oli käymässä Roopen luona. Ei yllä johtosarjan tasolle, aika vaatimaton lyhäri. 6,75

Aku Ankka: Roskaa!
Eipä tällaisesta nelisivuisesta paljoa sanottavaa keksi. Tarinan selkeä kohokohta on tuo roskis, joka on hyvin mielenkiintoinen. Muuta on pahempi sanoa. 7,00

Matami Mimmi: Hirvitys, kammotus ja kauhistus!
Tarinan nimi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tämän arvostelun voisinkin hyvin tiivistää noihin kolmeen sanaan. Tarinassa ei ollut mitään järjenhiventäkään. Valmistellaan jotain ihmeen noitajuhlia, kutsutaan muita noitia sinne ja lopulta juhlat menee pilalle kun ruoat ovat unohtuneet uuniin. Voisin sanoa, että myös edellisen tarinan nimi kuvaa erinomaisesti tätä tarinaa. 5,25

Hansu: Hansu vauhdissa
Tarviiko tästäkään sen enempää sanoa? Harvinaisen järjetön tarina tämäkin. Koko kolmisivuinen koostuu siitä kun Hansu sekoilee kuin mikäkin ylikuumentunut robotti ja jos tarinan juonesta voi jotain sanoa, niin kysynpähän vain että oliko tässäkin muka joku juoni. Toivoton tapaus. 5,25

Hessu: Tyyliniekka
Olen monesti sanonut kuinka rasittavaa on kun lehdessä on peräti viisi tarinaa (jos yksisivuisia ei lasketa koska niitä en arvostele), mutta että vielä kuudeskin. Sinänsä idea on ihan hauska ja ansaitsee tarinalle plussaa, mutta koko roskan olisi voinut tiivistää helposti yhteenkin sivuun. Koska inhoan kaksisivuisia jotka olisivat hyvin voineet olla yksisivuisia, tämä oli kuudes tarina ja muutenkin hiukan outo, ansaitsee tarina arvosanakseen 6,50.

Kokonaisuus:
Vai että pitäisi sitä vielä laskea kokonaisuus kasalle roskaa? No, kuusi tarinaa joista yksikään ei päässyt seiskan ylitse ja kaksi hipovat alhaisimpien arvosanojen törkeän pimeitä syövereitä, niin mitähän tästä nyt tuleekaan... 6,29, vuoden kärkipäähän siis menee, nimittäin ala-arvoisimpien lehtien toplistalla. Tosin vaikka tämäkin lehti oli ihan järkyttävän kehno, se ei pärjää kehnoudessaan numerolle 14 jonka keskiarvosana oli niinkin huikea kuin 5,95.

Kaikki arvostelemaan, ei tarvitse mitään pitkiä kirjoittaa, kunhan jotain sanoo! :)
Somebody
Hedmanin surullisenkuuluisa tyyli puskee vahvasti esiin johtosarjassa, muttei juttu sentään aivan överiksi mene.
Kait sitten lehden paras tarina, vaikkei se tämmöisessä roskaläjässä olekaan mikään suuri saavutus. 7+

Hillohullunmylly

Jaa.. Loppuratkaisu oli täysin ennalta-arvattavissa, mutta keskivaiheilla tämä kävi jopa mielenkiintoiseksi. 7-

Roskaa!

Oikein hauska pikku tarina, jossa Akullekin kävi hyvin. Sorge, en keksi enempää sanottavaa tästä. :-/ 7

Sitten onkin aika siirtyä varsinaiseen roskaan...

Noitasepustuksesta sen verran, että Frank Jonkerilla on vielä muutama valovuosi matkaa Luciano Bottaron universumeihin. 5-

Hansu vauhdissa

Tästä tapauksesta voisi paasata vaikka miten kauan, on meinaan yksi surkeimpia tarinoita joita olen koskaan nähnyt. Hansu lyö päänsä tauluun, mistä seuraa hetkinen jotain sähellystä, kunnes Hanhi lyö päänsä uudestaan. Käsikirjoittaja on vissiin ollut helpon rahan toivossa, itse en ainkaan keksi mitään muuta pointtia tarinan olemassaololle. 4+

Tyyliniekka

Vanha vitsi, johon ei ennenkään ole tarvinnut tuhlata kahta sivua. 6

Että semmonen Akkari tällä kertaa.
Mattiii
Lainaus käyttäjältä: Aku VankkaKaikki arvostelemaan, ei tarvitse mitään pitkiä kirjoittaa, kunhan jotain sanoo! :)
Arvostelisin kyllä, jos saisin käsiini aina uusimman lehden. Tein nähkääs osoitteen muutoksen Akkarilleni, mutta Posti näköjään ei osaa jakaa sitä oikeaan osoitteeseen. Nyt Akkarini on mennyt jo toista kuukautta vanhaan osoitteeseeni ja vanhemmat on lähettäneet Akkarit sitten mulle, joten olen saanut uusimman Akkarin n. viikon myöhässä. Täytyy yrittää saada asia korjaantumaan, siihen mennessä arvostelen varmaan näitä vanhempia Akkareita.
Aku Vankka
41/2010

Aku Ankka: Huomisen hoppa
Ihan mukava johtosarja, vaihteeksi tällaista ihan lukukelpoista kamaa, tuo viime viikkoinen oli vähän niin ja näin. Lopusta vain ihmettelen sitä, että miksi ne autot yhtäkkiä pillastuivat kun kuljettaja yritti käynnistää ne? Eivätkö ne halunneet ketään kyytiinsä, vai mistä se mahtoi johtua, sitä en tiedä, mutta perinteisesti katastrofiin tarina päättyi kuitenkin. Idea oli kuitenkin ihan hyvä ja tarina mukavaa luettavaa. 7,50

Mikki Hiiri: Häntä maassa
Tylsä ja pitkäveteinen ja ehdottomasti aivan liian pitkä tarina. Ristiriitaista siten, että jos siitä olisi tehty lyhäri, se olisi saanut vielä huonomman arvosanan. Joka tapauksessa en edelleenkään pidä Mikki-tarinoista joissa ei ole mitään jännitystä tai minkäänlaista toimintaa. Oli alusta alkaen selvää että koira kaipasi omistajaansa, mutta tarinaa oltiin pitkitetty hirveästi keksimällä kaiken maailman keinoja joilla Mikki yritti piristää koiraa. Jotain toiminnallisempaa Mikkiä, kiitos. 6,75

Pikku-Aku: Kuhinaa kyläkaupassa
Mukavaa nähdä taas Pikku-Akua ja Korhosen käsikirjoituksia. Idea tarinassa on mukava ja toteutuskin hyvä. Tarinaa lukiessa ei missään vaiheessa tule sellaista hyvin tuttua pitkästymisen tunnetta, kuten esimerkiksi edellisessä tarinassa, vaan tätä oli ilo lukea, vaikkei tarinassa mitään kovin erikoista ollutkaan. 7,75

Tupu, Hupu ja Lupu: Haravan varressa
Kaksisivuiset eivät koskaan ole hyviä, mutta tämä onkin poikkeus. Harvoin näkee tällaisia lyhäreitä, jotka ovat omalla tavallaan hauskoja. 7,00

Kokonaisuus
Vaikka keskiarvo ei olekaan päätä huimaava, mielestäni lehti oli silti kohtuullisen onnistunut, lähinnä johtosarjan ja kolmossarjan ansiosta. Tylsä Mikki-tarina ja lyhäri pudottivat keskiarvosanaa, mutta onneksi lyhäri oli sentään tavallista parempi. Seiska alkaa olla jo melkeinpä maksimiarvosana kaksisivuiselle. 7,25

Ja muuten: huomenna ilmestyy uusi numero, sen jälkeen enää kaksi numeroa ja sitten on vuorossa vuoden kohokohta Akkareiden osalta!
Aku Vankka
Hiukan lisää arvioita...

42/2010
Aku Ankka: Kemujen kaunotar (7+)
Mummon Mysteerit: Kultainen jumalatar (7+)
Aku Ankka: Tulppapulma (7+)
Roope-setä: Kertaalleen koettu (6½)
Kokonaisuus: Varsin tavanomaisia ja ehkä hiukan tyhjänpäiväisiäkin tarinoita täynnä koko lehti. Kolme ensimmäistä tarinaa olivat ihan kelpoja ja lukukelpoisia, mutta niistä ei mitään erikoisempaa löytynytkään. Viimeinen tarina sen sijaan yritti olla jotenkin hauska siinä onnistumatta. Ei mikään kaksinen lehti. 7,06

43/2010
Aku Ankka: Ihannepainoinen (7½)
Figaro: Yksin kotona (5½)
Aku Ankka: Oma koti kullan kallis - vai onko? (7½)
Aku Ankka: Jakeluhäiriö (6½)
Kokonaisuus: Meni niin sanotusti metsään. Kaksi ihan kelpoa tarinaa, yksi tyhjänpäiväinen lyhäri lopussa ja yksi täysin lehteen kuulumaton tarina = ei mitään kovin hyvää. Näin se taas menee että seiskan alapuolelle mennään jo vissiin yhdeksättä kertaa tänä vuonna. 6,75

44/2010

Aku Ankka: Eräleirillä
Eipä mikään kummoisempi tarina. Tästä on oikeastaan aika paha antaa kummempaa kommenttia, koska tarina oli varsin tavanomainen, ei mitenkään erityisen hyvä, mielenkiintoinen tai hauska. Ainoa asia mistä voisin jotain kommentintynkää vääntää, niin tuntuu kyllä järjettömältä tuossa lopussa, että sudenpennuille tuosta vain heitellään kasoittain mitaleja ja arvomerkkejä ilman minkäänlaista syytä - kyllä minä ainakin oletin että ne tulisi ansaita jollain tavalla. Tylsimpiä johtosarjoja pitkään aikaan, mutta en silti lähde mitään ala-arvoista arvosanaa kaivamaan koska vaikka tarina olikin tylsä, se ei ollut mitenkään erityisen kammottava kuten vaikkapa monet lyhärit. Hankala selittää, mutta kuitenkin. 7,00

Heluna: Taviksesta tähdeksi
Jostain syystä tuntuu että joka ikinen Heluna-tarina jonka olen lukenut on ollut täynnä sekoilua ja sähläystä aivan niin kuin muunlaisia tarinoita ei voisi tehdäkään. Yleensä nämä Heluna-tarinat ovat olleen aivan järjetöntä pelleilyä ja vaikka tämäkin sellaista melko lailla oli, niin ei tämä kuitenkaan pahimmasta päästä missään nimessä ollut. Pahempiakin tarinoita on nähty. 6,75

Aku Ankka: Aavikkoralli Afrikassa
Itse asiassa aika hyväkin tarina. Idea ei ole mitenkään tuore, Aku on ollut juorulehden toimituksessa jo ties kuinka monesti, mutta kuitenkin tarina kulki hyvin eteenpäin - lukuunottamatta tuota loppupuolen hiekkamyrskyä joka oli ehkä hiukan liioiteltu. Lehden paras tarina joka tapauksessa. 7,50

Kokonaisuus
Ylöspäin mennään viime viikosta, mutta vieläkään ei kovin ylös päästä, vaan aika alhaisissa lukemissa pysytään - seiskan yläpuolella sentään kuitenkin ollaan. Kolme tarinaa on hyvä määrä, mutta tällä kertaa kaksi ensimmäistä olisi saanut korvata jollain laadukkaammalla, viimeinen oli hyvä lopetus lehdelle. 7,08

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
souffleur m
Itse kyllästyin uusien lehtien arvostelemiseen aikanaan siksi, koska keväällä se meni melkoiseksi yksinpuheluksi. Lisäksi pitkien romaanien kirjoittaminen (yhdessä vaiheessa tavoitteenani oli kirjoittaa vähintään neljä riviä kustakin tarinasta) alkoi maistua vähän puulta, melko mitäänsanomattomia sarjoja kun tähänkin vuoteen on mahtunut. Voisinpahan kuitenkin taas palata tarinoimaan tännekin jotain, tosin niin sanotusti löysemmin rantein aiempaan nähden, jos sopii. ;) Viime viikon numerosta onkin hyvä aloittaa, vaikkei se mikään tajunnanräjäyttävä paketti ollutkaan...

45/2010

Aku Ankka: Vahva-Jussi
Barksia on aina ihan mukava nähdä Akkarissa, erityisesti tällaisen harvemmin nähdyn tarinan muodossa. Tässä tarinassa olikin taas joitakin mainioita elementtejä ja ennen kaikkea sellaista vanhan, hyvän ajan tunnelmaa, vaikka totuuden nimissä täytyykin todeta, että Barksin parhaimmistosta tämä oli kokonaisuutena erittäin kaukana. Mielestäni tarinalta puuttui kunnollinen juoni. Ideasta olisi saanut paljon enemmänkin irti ja ennen Taikaviittaa se olisi (kenties) ollut erittäinkin tuore ja omaperäinen. Mutta silti kokonaisuus jäi pitkälti sellaiseksi paikasta toiseen menemiseksi, jossa se tyypillinen tarinan kaari huippukohtineen tuntui olleen kokonaan hukassa. Ihmettelen kyllä vähän joitakin Barksin ratkaisuja käsikirjoituksen suhteen. Sikäli siis taidan ymmärtää, miksei tätä tarinaa järin usein olla julkaistu. Näinköhän tätä olisi julkaistu kertaakaan uudelleen, jos tekijä olisi ollut vähänkin tuntemattomampi? Mene ja tiedä...

Aku Ankka: Vahva-Jussin paluu
Rosan jatko-osa tuntui jatkavan samalla suhteellisen tasapaksulla linjalla, vaikka tässä tarinassa kerronta tuntuikin olevan edeltäjäänsä syvällisempää. Käsikirjoitusta olisi voinut paikoitellen sanoa kliseiseksi, mutta minusta se oli toteutettu ihan mukavasti. Ennen kaikkea ankanpoikien reaktiot, esimerkiksi typerästä möläytyksestä seurannut huono omatunto, yms. olivat hyvin toteutettuja. Myös viimeisestä sivusta pidin, sillä tavallaan se sisälsi edes jonkinlaisen opetuksen saaden tämänkin niin ikään melko juonettoman tarinan edeltäjäänsä parempaan pakettiin. Siksipä arvosanakin on aavistuksen korkeampi. Jatko-osana tämä sarja oli kyllä kovin merkityksetön, tätä voisi oikeastaan pitää vain sellaisena Rosan toisena versiona Barksin näkemykselle. 8-

Karhukopla: Pimeää taloutta
Oli kieltämättä pieni pettymys, kun tästä numerosta löytyi tällainen kovin tavanomainen Karhukopla-kohellus. Eikö nyt olisi ollut ihan hyvä sauma esimerkiksi sille Rosan Ankronikka-tarinan julkaisulle? Kaikesta huolimatta tämä tarina oli selvästi normaalia KK-tarinaa parempi, sillä mukana oli ihan kunnollisia käänteitä ja muutenkin edes hieman yritystä. Eivätkä ne Bernadón piirroksetkaan järin huonoja olleet.

Kokonaisuus
Täytyy myöntää, etten itse odottanut tältä numerolta etukäteen kovinkaan paljoa, sillä Barksin ja erityisesti Rosan tarinat alkavat omalla kohdallani olla jo hieman puhkikuluneita. Ja eipä tämä numero tosiaan mikään vuoden paras ollutkaan. Mestari-oppipoika-idea oli kyllä mainio ja jossain määrin oli ihan hyväkin, ettei tässä numerossa julkaistu tarinapari ollut siitä parhaasta päästä, sillä se olisi tuntunut liian laskelmoidulta. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että melko perusnumeroksi tämä sitten lopulta jäi. Kaikesta huolimatta ihan mukavaa vaihtelua tällainen numero. En kyllä lähtisi tyrmäämään, en.
Somebody
Lainaus käyttäjältä: souffleur mEikö nyt olisi ollut ihan hyvä sauma esimerkiksi sille Rosan Ankronikka-tarinan julkaisulle?
Kääk, totta tosiaan. Jokin aika sitten Ankkalinnakkeessa, kun sain tietää että tällainen erikoisnumero tehdään, olin varma että nyt se tarina julkaistaan. Ja erikoisnumero tuli ja meni, eikä näkynyt Heimo Huiman lentokoneen siipeäkään. En minä mikään suuri Ankronikka fani ole, mutta onhan se kumma juttu, että vuosikaudet saadaan odottaa ennennäkemätöntä Rosaa, voimatta olla varmoja että sitä ylipäänsä koskaan julkaistaankaan. (En muuten rupea ostamaan Don Rosan koottuja vain tällaisen tarinan takia.) :-X
souffleur m
Ilmeisesti toimitus on unohtanut koko jutun. Kyseistä tarinaahan lupailtiin julkaistavaksi jo viime vuoden puolella. Tai sitten on tultu siihen tulokseen, etteivät Ankronikka-tarinat enää nykypäivän Akkariin sovi (nuorille lukijoille liian vierasta?). Olisihan tuo tarina joka tapauksessa ihan kiva nähdä suomeksikin, erityisesti kun Rosaa täällä niin hehkutetaan. Neljän sivun takia en kyllä minäkään edes kovakantista lähtisi ostamaan, kootuista puhumattakaan.