Aku Ankka 19/09
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Vasta 26-vuotias norjalaismies Olaf Solstrand on ehdottomasti Aku Ankka -käsikirjoituksen tulevaisuuden toivoja. Jokainen hänen neljästä Suomessa julkaistusta tarinasta on hyvin hiottu ja niissä kaikissa on jotakin uutta. Tällä kertaa Solstrand nuorentaa Roopen nuorennuslitkulla, mutta sen vaikutuksesta myös muisti häviää... Pidin etenkin tarinan kahdesta viimeisestä sivusta - harvoin kukaan kirjoittaja onnistuu tekemään vaikuttavan mietiskelykohtauksen. Usein vastaavat pohdinnat lopahtavat vähän, mutta tämä oli hyvä. Sivulla 12 Roope ja Aku nappaavat Karhukoplan liian helposti ja yksiselitteisesti, se taas oli varmaankin tarinan huonoin hetki. Valitettavasti piirtäjäksi on päästetty Luiz Podavin, jonka piirrokset ovat erittäin jäykkiä. Lisäksi kuvakulmat eivät juurikaan vaihtele ja selvästikin tarina on aivan liian huolimattomasti piirretty. Podavin olikin se tarinan heikko lenkki. Joka tapauksessa hyvä aloitus hyvälle lehdelle. 8
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Barksin makuun päästään taas, viime aikoina hänen tekeleitään on ilmestynyt varsin tiuhaan tahtiin - joka ei tietenkään ole lainkaan huono asia. Perinteinen, ehkä paikoittain liian ennalta-arvattava tarina. Kuitenkin juoni soljuu kivasti ja tarinaan on saatu muutama hauska vitsi. Loppu yllätti vähän ja oli hyvä. En muista lukeneeni tätä aikaisemmin, ja siksi minunkin mielestä kyseessä oli hyvä valinta. Ei aivan terävintä Barksia, mutta kuitenkin lehden paras sarja! 8½
Aku Ankka: Erilainen saalis
Kahde sivun lyhäri, joka sinänsä piristää mukavasti. Lehden kokonaisarvosanaan pientä plussaa tästä, en kuitenkaan arvostele alle neljän sivun juttuja.
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (Osa 1)
Carlos Motaa on viime aikoina häntäkin nähty paljon, ja mitä enemmän näen herran piirroksia, sitä korkeammalle hän Top-listassani nousee! Olen jopa huomaavani kuvissa pari rosamaista vitsiä! Mutta jos tarinasta puhutaan, ei tämä ole aivan niin loistava... Tarina etenee aavistuksen verran liian nopeasti, ja vankilapako on hätäisesti suunniteltu. Akun toilailulle hymyilee aavistuksen, muttaa muuten tarinasta puuttuvat niin huumori, kuin jännityskin. 7-
Kokonaisuus:
Todella hieno lehti! Kokonaisuus on rakennettu mainiosti - mukana on vähän erikoisempi (kuitenkin hyvä) johtosarja, Barksin kymmensivuinen, ihan kohtalainen jatkosarja hyvien piirrosten kera, sekä kirsikkana kakun päällä postikortit sekä piristävä kaksisivuinen. Jippijaijee, minne numero nouseekaan! 8
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
Kirjoittaja
Aihe: Uusin Aku Ankka -lehti
(1067 viestiä)
akkaridekkari
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 736 -
06.05.2009 klo 17:19:40
Kreach
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 737 -
06.05.2009 klo 21:03:47
19/2009
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Paikottain ihan mielenkiintoinen ja vähän erilainen sarja, mutta perusilmeeltän yllätyksetön ja aika normaali. Tässä tarinassa nuorennusjuomaa käytetään vähän erilailla, mutta aika mielenkiinnottomalla tavalla. Esimerkiksi jossain tarinassa Aku nuoreni nuorenemistaan, kunnes hänestä tulisi ilmaa. Podavin piirrokset olivat jäykkiä ja hieman laatikkomaisia, ja käsikirjoitustakin olisi voinut vielä hioa. Esimerkiksi kohokohta jäi aika köyhäksi ja Karhukopla nyt vähintään ärsyttää. Solstrand on paikoitellen tehnyt ihan hyviä tarinoita, mutta tämä ei ihan iskenyt. Keskivertokamaa. 7,00
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Jälleen Barksia. Hyvä juttu, vaikkei tämä tarina olekaan lähellekään Barksin 10-sivuisten parhaimpia. Irtovitsit eivät olleet kamalan hauskoja, peruspiirre on tuttu ja tarina toistaa itseään. Myöskin erittäin ennalta-arvattava. Hieman petyin, tässä ei ollut sellaista Barksin nerokkuutta. 7,25
Aku Ankka: Erilainen saalis
Peruspikkusarja. Tästä ei ole sen kummempaa kommentoitavaa. 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa
Liian nopeasti etenevä. Tästä voisi olla ihan hyväksi sarjaksi, mutta tempo on aivan hämmästyttävä. Saa nähdä, mitä toinen osa mukanaan tuo. Motan piirrokset jälleen hyviä. 7,00
Kokonaisuus
7,06. Mitäänsanomaton, Barks ei ollut niin hyvä kuin odotin, vaikka lehden paras sarja olikin. Keskivertoja kaikki.
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Paikottain ihan mielenkiintoinen ja vähän erilainen sarja, mutta perusilmeeltän yllätyksetön ja aika normaali. Tässä tarinassa nuorennusjuomaa käytetään vähän erilailla, mutta aika mielenkiinnottomalla tavalla. Esimerkiksi jossain tarinassa Aku nuoreni nuorenemistaan, kunnes hänestä tulisi ilmaa. Podavin piirrokset olivat jäykkiä ja hieman laatikkomaisia, ja käsikirjoitustakin olisi voinut vielä hioa. Esimerkiksi kohokohta jäi aika köyhäksi ja Karhukopla nyt vähintään ärsyttää. Solstrand on paikoitellen tehnyt ihan hyviä tarinoita, mutta tämä ei ihan iskenyt. Keskivertokamaa. 7,00
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Jälleen Barksia. Hyvä juttu, vaikkei tämä tarina olekaan lähellekään Barksin 10-sivuisten parhaimpia. Irtovitsit eivät olleet kamalan hauskoja, peruspiirre on tuttu ja tarina toistaa itseään. Myöskin erittäin ennalta-arvattava. Hieman petyin, tässä ei ollut sellaista Barksin nerokkuutta. 7,25
Aku Ankka: Erilainen saalis
Peruspikkusarja. Tästä ei ole sen kummempaa kommentoitavaa. 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa
Liian nopeasti etenevä. Tästä voisi olla ihan hyväksi sarjaksi, mutta tempo on aivan hämmästyttävä. Saa nähdä, mitä toinen osa mukanaan tuo. Motan piirrokset jälleen hyviä. 7,00
Kokonaisuus
7,06. Mitäänsanomaton, Barks ei ollut niin hyvä kuin odotin, vaikka lehden paras sarja olikin. Keskivertoja kaikki.
Mikko M
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 738 -
06.05.2009 klo 22:08:57
AA 2009 - Lehti nro 19
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Yksinkertaisella kaavalla toimiva perustarina, joka tuntuu kaikesta tavallisuudestaan huolimatta piristävältä ja sujuvalta kokonaisuudelta. Juoni ei kerää tyylipisteitä, mutta käsikirjoitus on Karhukopla-episodia lukuun ottamatta varsin viihdyttävää luettavaa. Suurempi sivumäärä olisi tehnyt tästä jutusta kenties paremman, mutta on yllättävää, että (edelleenkin Karhukopla-episodia ohittaen) tarina ei ryhdy pelleilemään liikaa ja kulutettu perusjuoni saadaan esitettyä poikkeavassa valossa. Roopen monologi ja viimeiset ruudut jäävät jutusta erityisesti mieleen vaikkei niissä olekaan vielä ainesta ”Ankka-tarinoiden syvällisimmät kohtaukset”-listoille. Tarina sisältää järkevän opetuksen ja jopa tunteellisuutta. Paremmalla esiinpanolla sekä juonellisilla uudistuksilla tämäkin juttu erottuisi edukseen. Omaa kaavaansa se ei uudista juuri millään tavalla, mutta jostain syystä en voi verrata tätä yhteenkään muuhun samankaltaiseen tarinaan. Tämän vuoden jutuista sitä tuskin muistaa tavallista suuremmalla innostuksella (tosin, tämän vuoden jutut eivät muutenkaan ole olleet muistettavia), mutta mikäli täytyisi muistaa jokin opettavainen Roope-juttu (ihmettelen muuten, että miksi tarinan etuliitteessä on Roopen sijaan Aku) tämän vuosikymmenen loppupuolen lehdistä, tässä on ehdottomasti paras perusidea, mikäli ajattelee loppuratkaisujen motiiveja (vielä lienee kyllä liian aikaista sanoa).
A: 7,50
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Barksilta perushuttua. Nykyaikana, jos joku muu käsikirjoittaja tekisi tästä jutusta remaken, sitä tuskin pidettäisiin arvossa. Nykyään tämäkin juttu tuntuisi pelkältä pelleilevältä perustarinalta, mikäli se ei olisi Barksin tarina ja vuosikymmenten takaa. Onkin muistettava, että juuri nämä Carlin varhaiset jutut pistivät liikkeelle tutuimmat juonikonseptit ja tarinakaavat. Kenties tämä tarina oli ensimmäisiä lajissaan? Lopputulosta ei siltikään voi kehua ylenpalttisesti. Tarina kulkee mainiosti paikoittain, mutta lopputulos tuntuu sekä merkityksettömältä että rakenteellisesti hyvin lineaariselta perustavaralta. Kevään tunnelma tulee hyvin ilmi ja Akun runot ilahduttavat edelleenkin vaikkeivat ne tunnu yhtä huvittavilta kuin joskus aikoinaan. Tarina ei kestä hirveästi lukukertoja, sillä juttu ei tuo esiin mitään uutta vaikka sen lukisi sata kertaa alusta loppuun, kolmella eri kielellä ja kuunnellen synkkää tunnelmamusiikkia tehosteena. Keskivertoinen klassikko, joka tapauksessa.
A: 7,25
Aku Ankka: Erilainen saalis
Kahden sivun pätkä, joka ei kaikessa merkityksettömyydessään ansaitsisi edes yhtä sivua. Juoni on ihan hyvä, mutta jopa yksisivuisissa kyetään muodostamaan harmonisempi lopputulos kuin tässä. Juttu noudattaa melko tuttua kaavaa poiketen siitä silti jonkin verran (plussan arvoinen asia lähes poikkeuksetta). Lyhyissä täytetarinoissa olennaista on lähinnä itse perusidea ja sen toimivuus, sillä sisällön määrä/laatu-suhteeseen on vaikeampi nojata ja lyhyt sivumäärä pakottaa toisinaan rikkinäiseen tarinarakenteeseen. Lyhyet jutut sisältävät valitettavasti vähemmän kaikkea sellaista, josta niille voisi vetää plussia. Tämä tarina on ihan luettava eikä pelkästään sivujen määrän vuoksi. Kokonaisuus voisi toki olla parempikin, vaikkei tästä voisi koskaan tulla keskivertoa parempaa ainakaan näillä eväillä.
A: 6,75
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa osa 1
Varsin omaperäinen, mutta rakenteellisesti turhan sekalaisesti kulkeva jatkispätkä. Tämä ensimmäinen puolisko jättää melko avoimeksi tulevat tapahtumat, joka tietenkin lupaa hyvää arvosanalle. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että hyvä loppuratkaisu saisi tarinan vähintään keskivertojutun arvoon. Erikoisia tarinaelementtejä sekä tapahtumia löytyy roppakaupalla, mutta ainakaan tähän mennessä ei ole selvinnyt, että ovatko ne täyttä turhuutta vaiko neronleimauksia itse kokonaisuutta ajatellen. Oli lopputulos mikä tahansa, odotan varsin suurella innolla jatkoa. Mikäli meno pysyy samanlaisena, niin lopputulos on vähintäänkin viihdyttävää luettavaa, laadusta riippumatta.
A: 7,00
Lopputulos
Melko peruslehti. Luettava ja arvostelukelpoinen. Lähiaikoina on tullut hieman tavallista enemmän muistettavia lehtiä ja siksi tämä tuntuukin pienoiselta pettymykseltä. Postikortit olivat kiva, mutta turha lisä.
Keskiarvo: 7,13
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Yksinkertaisella kaavalla toimiva perustarina, joka tuntuu kaikesta tavallisuudestaan huolimatta piristävältä ja sujuvalta kokonaisuudelta. Juoni ei kerää tyylipisteitä, mutta käsikirjoitus on Karhukopla-episodia lukuun ottamatta varsin viihdyttävää luettavaa. Suurempi sivumäärä olisi tehnyt tästä jutusta kenties paremman, mutta on yllättävää, että (edelleenkin Karhukopla-episodia ohittaen) tarina ei ryhdy pelleilemään liikaa ja kulutettu perusjuoni saadaan esitettyä poikkeavassa valossa. Roopen monologi ja viimeiset ruudut jäävät jutusta erityisesti mieleen vaikkei niissä olekaan vielä ainesta ”Ankka-tarinoiden syvällisimmät kohtaukset”-listoille. Tarina sisältää järkevän opetuksen ja jopa tunteellisuutta. Paremmalla esiinpanolla sekä juonellisilla uudistuksilla tämäkin juttu erottuisi edukseen. Omaa kaavaansa se ei uudista juuri millään tavalla, mutta jostain syystä en voi verrata tätä yhteenkään muuhun samankaltaiseen tarinaan. Tämän vuoden jutuista sitä tuskin muistaa tavallista suuremmalla innostuksella (tosin, tämän vuoden jutut eivät muutenkaan ole olleet muistettavia), mutta mikäli täytyisi muistaa jokin opettavainen Roope-juttu (ihmettelen muuten, että miksi tarinan etuliitteessä on Roopen sijaan Aku) tämän vuosikymmenen loppupuolen lehdistä, tässä on ehdottomasti paras perusidea, mikäli ajattelee loppuratkaisujen motiiveja (vielä lienee kyllä liian aikaista sanoa).
A: 7,50
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Barksilta perushuttua. Nykyaikana, jos joku muu käsikirjoittaja tekisi tästä jutusta remaken, sitä tuskin pidettäisiin arvossa. Nykyään tämäkin juttu tuntuisi pelkältä pelleilevältä perustarinalta, mikäli se ei olisi Barksin tarina ja vuosikymmenten takaa. Onkin muistettava, että juuri nämä Carlin varhaiset jutut pistivät liikkeelle tutuimmat juonikonseptit ja tarinakaavat. Kenties tämä tarina oli ensimmäisiä lajissaan? Lopputulosta ei siltikään voi kehua ylenpalttisesti. Tarina kulkee mainiosti paikoittain, mutta lopputulos tuntuu sekä merkityksettömältä että rakenteellisesti hyvin lineaariselta perustavaralta. Kevään tunnelma tulee hyvin ilmi ja Akun runot ilahduttavat edelleenkin vaikkeivat ne tunnu yhtä huvittavilta kuin joskus aikoinaan. Tarina ei kestä hirveästi lukukertoja, sillä juttu ei tuo esiin mitään uutta vaikka sen lukisi sata kertaa alusta loppuun, kolmella eri kielellä ja kuunnellen synkkää tunnelmamusiikkia tehosteena. Keskivertoinen klassikko, joka tapauksessa.
A: 7,25
Aku Ankka: Erilainen saalis
Kahden sivun pätkä, joka ei kaikessa merkityksettömyydessään ansaitsisi edes yhtä sivua. Juoni on ihan hyvä, mutta jopa yksisivuisissa kyetään muodostamaan harmonisempi lopputulos kuin tässä. Juttu noudattaa melko tuttua kaavaa poiketen siitä silti jonkin verran (plussan arvoinen asia lähes poikkeuksetta). Lyhyissä täytetarinoissa olennaista on lähinnä itse perusidea ja sen toimivuus, sillä sisällön määrä/laatu-suhteeseen on vaikeampi nojata ja lyhyt sivumäärä pakottaa toisinaan rikkinäiseen tarinarakenteeseen. Lyhyet jutut sisältävät valitettavasti vähemmän kaikkea sellaista, josta niille voisi vetää plussia. Tämä tarina on ihan luettava eikä pelkästään sivujen määrän vuoksi. Kokonaisuus voisi toki olla parempikin, vaikkei tästä voisi koskaan tulla keskivertoa parempaa ainakaan näillä eväillä.
A: 6,75
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa osa 1
Varsin omaperäinen, mutta rakenteellisesti turhan sekalaisesti kulkeva jatkispätkä. Tämä ensimmäinen puolisko jättää melko avoimeksi tulevat tapahtumat, joka tietenkin lupaa hyvää arvosanalle. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että hyvä loppuratkaisu saisi tarinan vähintään keskivertojutun arvoon. Erikoisia tarinaelementtejä sekä tapahtumia löytyy roppakaupalla, mutta ainakaan tähän mennessä ei ole selvinnyt, että ovatko ne täyttä turhuutta vaiko neronleimauksia itse kokonaisuutta ajatellen. Oli lopputulos mikä tahansa, odotan varsin suurella innolla jatkoa. Mikäli meno pysyy samanlaisena, niin lopputulos on vähintäänkin viihdyttävää luettavaa, laadusta riippumatta.
A: 7,00
Lopputulos
Melko peruslehti. Luettava ja arvostelukelpoinen. Lähiaikoina on tullut hieman tavallista enemmän muistettavia lehtiä ja siksi tämä tuntuukin pienoiselta pettymykseltä. Postikortit olivat kiva, mutta turha lisä.
Keskiarvo: 7,13
Ankkaristi
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 739 -
07.05.2009 klo 16:34:50
19/2009
Juu, tämä on siis ensimmäinen arvosteluni. Toivottavasti ei ole huono.
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Yllättävän hyvä aloitus akkarissa, sillä lähiaikoina tulleet akkarit eivät olleet hyviä. Tarina alkaa hienosti, kun Roopen täytyy mennä korjauttamaan hehkulamppunsa ja matkan aikana vanhuus ärsyttää Roopea paljon ja hän toivoisi olevansa 50 vuotta nuorempi. Ja niinpä hän juo Pellen nuorennusjuomaa. Tarina kulkee hyvin, samalla kun Roope huomaa, että on vaikea johtaa hänen suurta "imperiumiaan". Roope huomaa, että hänellä ei ole enää seikkailuista hienoja muistoja jäljellä. Itse yllätyin, kun näin Akun heittävän frisbeen päin karhukoplalaista, no se oli vain pieni kohta hienosta tarinasta.
Tarina aloitti siis mukavasti akkarin, vaikka piirtäjä olisi voinut olla parempikin... Kiitokset kuitenkin Olaf Solstrandille, tarinan käsikirjoittajalle. 8+
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Mukava nähdä taas Barksia. Hieman ehkä sekava tarina, mutta hauska kuitenkin parissakin kohtaa. On aina ilo lukea Barksin tekemiä Akun ja poikien kamppailuja. Piirrokset eivät olleet aivan mestarin parhaimmistoa. Loppu oli mielestäni hyvin erikoinen kylläkin... 8
Aku Ankka: Erilainen saalis
Melko hyvässä akkarissa huono tarina. Idea oli hyvä, mutta lopun toteutus huono. Olisi ollut monta kertaa parempi, jos keksitty parempi loppuratkaisu. En muutenkaan suosi kaksisivuisia, koska ne jäävät aina joko hieman kesken tai tuntuvat yksisivuisen pitkittelyltä. 7
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa 1. osa
Ihan kiva idea, en sitten tiedä mitä tästäkin vielä seuraa. Odotan kuitenkin seuraavaakin osaa melko innolla, kun Kulta-Into Piitäkään ei ole nähty vähään aikaan. Itse en ole aikaisemmin myöskään nähnyt Kulta-Innon sukua. No Roope joutui kyllä erikoiseen jamaan, jouduttuaan vankilaan. Seuraavassa osassa kerrotaan varmaan myös enemmän Aku-raukasta.
Carlos Motan piirrustukset olivat ainakin huolella tehtyjä. 8+
Kokonaisuus
Kelpo akkari, toivottavasti jatkaisi vielä nousuaan numero. Oli taas kerran mukavat postikortit, joita en ikinä lähetä kenellekään. Ja keskiarvoksihan tuli hieno 8-
Juu, tämä on siis ensimmäinen arvosteluni. Toivottavasti ei ole huono.
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Yllättävän hyvä aloitus akkarissa, sillä lähiaikoina tulleet akkarit eivät olleet hyviä. Tarina alkaa hienosti, kun Roopen täytyy mennä korjauttamaan hehkulamppunsa ja matkan aikana vanhuus ärsyttää Roopea paljon ja hän toivoisi olevansa 50 vuotta nuorempi. Ja niinpä hän juo Pellen nuorennusjuomaa. Tarina kulkee hyvin, samalla kun Roope huomaa, että on vaikea johtaa hänen suurta "imperiumiaan". Roope huomaa, että hänellä ei ole enää seikkailuista hienoja muistoja jäljellä. Itse yllätyin, kun näin Akun heittävän frisbeen päin karhukoplalaista, no se oli vain pieni kohta hienosta tarinasta.
Tarina aloitti siis mukavasti akkarin, vaikka piirtäjä olisi voinut olla parempikin... Kiitokset kuitenkin Olaf Solstrandille, tarinan käsikirjoittajalle. 8+
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Mukava nähdä taas Barksia. Hieman ehkä sekava tarina, mutta hauska kuitenkin parissakin kohtaa. On aina ilo lukea Barksin tekemiä Akun ja poikien kamppailuja. Piirrokset eivät olleet aivan mestarin parhaimmistoa. Loppu oli mielestäni hyvin erikoinen kylläkin... 8
Aku Ankka: Erilainen saalis
Melko hyvässä akkarissa huono tarina. Idea oli hyvä, mutta lopun toteutus huono. Olisi ollut monta kertaa parempi, jos keksitty parempi loppuratkaisu. En muutenkaan suosi kaksisivuisia, koska ne jäävät aina joko hieman kesken tai tuntuvat yksisivuisen pitkittelyltä. 7
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa 1. osa
Ihan kiva idea, en sitten tiedä mitä tästäkin vielä seuraa. Odotan kuitenkin seuraavaakin osaa melko innolla, kun Kulta-Into Piitäkään ei ole nähty vähään aikaan. Itse en ole aikaisemmin myöskään nähnyt Kulta-Innon sukua. No Roope joutui kyllä erikoiseen jamaan, jouduttuaan vankilaan. Seuraavassa osassa kerrotaan varmaan myös enemmän Aku-raukasta.
Carlos Motan piirrustukset olivat ainakin huolella tehtyjä. 8+
Kokonaisuus
Kelpo akkari, toivottavasti jatkaisi vielä nousuaan numero. Oli taas kerran mukavat postikortit, joita en ikinä lähetä kenellekään. Ja keskiarvoksihan tuli hieno 8-
Kreach
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 740 -
07.05.2009 klo 20:43:33
Kun nyt tänne näitä uusia arvosteluita näkyy tulevan (loistava juttu!), voisi tuon alapuolella olevan Crosbyn ns. yhteisen arvosteluasteikon laittaa avausviestiin jotenkin.
Lainaus:Asteikko 4-10. Tässä numeroille tarkemmat selitykset:
4 Surkea. Tarina on aivan pohjanoteeraus ja näitä ei saisi eksyä akkariin.
5 Huono. Melkoista pohjasakkaa, mutta jokin erottaa sen kuitenkin surkeasta numerosta. Hyvä vitsi tai kohta tjms.
6 Kehno. Ei juurikaan hyvää, mutta sen verran tasaisempi tai joltain osin parempi kuin vitosen tarina, että ansaitsee paremman numeron. Tasaisen kehnoa työtä esimerkiksi.
7 Kelvollinen. Pystyy jo lukemaan ilman suuria tuskia, mutta tavanomainen idea, huonot piirrokset tai muuten vain tusinatavaraa, jolloin ei korkeampaa numeroa voi antaa. Jos myös vaikkapa piirrokset on hyvät, mutta kässäri surkea tai toisinpäin seiska voi kuvata kokonaisuutta.
8 Hyvä. Täyttää paikkansa jo mainiosti. Hyvä ja tasainen kokonaisuus tai tuore idea josta ei ole kaikkea saatu irti. Vanhaakin ideaa hyvin kierrättämällä kasin voisi saada. Kasin tarinan lukee mielellään.
9 Loistava. Poikkeuksellisen hyvä tarina. Uudehko idea hyvin tehtynä tai loistelias klassikko. Jos myös jokin säväyttää poikkeuksellisesti kiitettävä numero on jo paikallaan. Ajatus, aihealue tai upeat piirrokset voivat nostaa esimerkiksi muuten kasin tarinan ylemmäs.
10 Upea. Näitä on olemassa vain kourallinen ja uusia syntyy todella harvoin. Nyt on kyseessä tajunnan räjäyttävä kokonaisuus ja kaikki toimii kuin ajatus. Ei heikkoja lenkkejä vaan uskomatonta työtä koko tarina.
Vaikka "perusteluista" vähän joissain kohdin erimieltä olenkin, tuossa on kuitenkin ne pääarvosanat. Kaikkihän käyttävät myös näitä 0,25 ym.
Lainaus:Asteikko 4-10. Tässä numeroille tarkemmat selitykset:
4 Surkea. Tarina on aivan pohjanoteeraus ja näitä ei saisi eksyä akkariin.
5 Huono. Melkoista pohjasakkaa, mutta jokin erottaa sen kuitenkin surkeasta numerosta. Hyvä vitsi tai kohta tjms.
6 Kehno. Ei juurikaan hyvää, mutta sen verran tasaisempi tai joltain osin parempi kuin vitosen tarina, että ansaitsee paremman numeron. Tasaisen kehnoa työtä esimerkiksi.
7 Kelvollinen. Pystyy jo lukemaan ilman suuria tuskia, mutta tavanomainen idea, huonot piirrokset tai muuten vain tusinatavaraa, jolloin ei korkeampaa numeroa voi antaa. Jos myös vaikkapa piirrokset on hyvät, mutta kässäri surkea tai toisinpäin seiska voi kuvata kokonaisuutta.
8 Hyvä. Täyttää paikkansa jo mainiosti. Hyvä ja tasainen kokonaisuus tai tuore idea josta ei ole kaikkea saatu irti. Vanhaakin ideaa hyvin kierrättämällä kasin voisi saada. Kasin tarinan lukee mielellään.
9 Loistava. Poikkeuksellisen hyvä tarina. Uudehko idea hyvin tehtynä tai loistelias klassikko. Jos myös jokin säväyttää poikkeuksellisesti kiitettävä numero on jo paikallaan. Ajatus, aihealue tai upeat piirrokset voivat nostaa esimerkiksi muuten kasin tarinan ylemmäs.
10 Upea. Näitä on olemassa vain kourallinen ja uusia syntyy todella harvoin. Nyt on kyseessä tajunnan räjäyttävä kokonaisuus ja kaikki toimii kuin ajatus. Ei heikkoja lenkkejä vaan uskomatonta työtä koko tarina.
Vaikka "perusteluista" vähän joissain kohdin erimieltä olenkin, tuossa on kuitenkin ne pääarvosanat. Kaikkihän käyttävät myös näitä 0,25 ym.
Mirkku
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 741 -
07.05.2009 klo 22:47:34
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Ensimmäisen sivun piirrustukset näyttivät oikein loistavilta, mutta myöhemmin ruudut olivat tylsiä ja kuvat jotenkin jäykkiä. Itse juonesta, lähinnä lopusta, pidin ihan hirveästi. Tunnelma oli vähän RAe&t-tyyppinen kuin joku sanoikin. Tökkivät kohdat olivat ainakin ne, että Roope ostaa jonkun Kumiankka-firman, kun voisi luulla, että hän olisi jonkun verran varovaisempi kokemattomana, ja että sen jälkeen saadaan tietää muutaman minuutin (sen kuvan ainakin saa) kuluttua, että osakeyhtiö on "uponnut pohjamutiin" ja sitten tuo Karhukopla-juttu. Kuitenkin tarina on reilusti keskivertoa parempi. 8+
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Minua ei oikein miellytä tällainen Barksin piirrosjälki, vaikka kuvat ovatkin taidokkaasti toteutettu. Tarina on aika sujuva ja viihdyttävä. Runot olivat melko mukavia. Ehdin jo pelätä että sarja olisi loppunut kesken kaiken, mutta onneksi viimeisen sivun tapahtumat menivät nopeasti, mutta kuitenkin sutjakkaasti. 7½
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa
Tarina etenee todellakin nopeasti, mutta juoni vaikuttaa täysin kelvolliselta. Paperipino, joka Akun pitää tuhota tuntuu vähän typerältä, ellei sillä nyt sattuisi olemaan jokin olennainen merkitys tarinan juonen kannalta (loppuratkaisua lukuunottamatta). Miksiköhän Roope menee itse katsomaan paikan päälle, vaikka ei edes tiedä, mikä on hätänä? Toivotaan, että jatko-osa olisi nokkela ja yhdistäisi kaikki yksityiskohdat fiksuksi kokonaisuudeksi. 7+
Kokonaisuus
Mielestäni lehti oli kokonaisuudessa oikein onnistunut. Hauska oivallus liittää kortteihin nuo runot. Kansi oli idealtaan aika perinteinen ja lyhäri ei ollut erityisen laadukas, mutta tarinavalinnat loistavia. 8-
Ensimmäisen sivun piirrustukset näyttivät oikein loistavilta, mutta myöhemmin ruudut olivat tylsiä ja kuvat jotenkin jäykkiä. Itse juonesta, lähinnä lopusta, pidin ihan hirveästi. Tunnelma oli vähän RAe&t-tyyppinen kuin joku sanoikin. Tökkivät kohdat olivat ainakin ne, että Roope ostaa jonkun Kumiankka-firman, kun voisi luulla, että hän olisi jonkun verran varovaisempi kokemattomana, ja että sen jälkeen saadaan tietää muutaman minuutin (sen kuvan ainakin saa) kuluttua, että osakeyhtiö on "uponnut pohjamutiin" ja sitten tuo Karhukopla-juttu. Kuitenkin tarina on reilusti keskivertoa parempi. 8+
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Minua ei oikein miellytä tällainen Barksin piirrosjälki, vaikka kuvat ovatkin taidokkaasti toteutettu. Tarina on aika sujuva ja viihdyttävä. Runot olivat melko mukavia. Ehdin jo pelätä että sarja olisi loppunut kesken kaiken, mutta onneksi viimeisen sivun tapahtumat menivät nopeasti, mutta kuitenkin sutjakkaasti. 7½
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa
Tarina etenee todellakin nopeasti, mutta juoni vaikuttaa täysin kelvolliselta. Paperipino, joka Akun pitää tuhota tuntuu vähän typerältä, ellei sillä nyt sattuisi olemaan jokin olennainen merkitys tarinan juonen kannalta (loppuratkaisua lukuunottamatta). Miksiköhän Roope menee itse katsomaan paikan päälle, vaikka ei edes tiedä, mikä on hätänä? Toivotaan, että jatko-osa olisi nokkela ja yhdistäisi kaikki yksityiskohdat fiksuksi kokonaisuudeksi. 7+
Kokonaisuus
Mielestäni lehti oli kokonaisuudessa oikein onnistunut. Hauska oivallus liittää kortteihin nuo runot. Kansi oli idealtaan aika perinteinen ja lyhäri ei ollut erityisen laadukas, mutta tarinavalinnat loistavia. 8-
souffleur m
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 742 -
09.05.2009 klo 13:59:34
Aku Ankka: Kultainen nuoruus
Todella piristävää nähdä välillä muidenkin kuin näiden neljän mestarin (Feriolin, Rodriguesin, Gattinon ja Korhosen) ja parin muun taiteilijan piirtämiä johtosarjoja lehden sivuilla, vaikka taso ei välttämättä olisikaan yhtä korkea. Käsikirjoittaja oli minulle melko uusi tuttavuus ja ihan suhteellisen hyvän kässärin hän olikin saanut aikaan pieniä epäkohtia (lähinnä perusidean tavanomaisuutta ja Karhukoplan mukaan tulemista) lukuunottamatta. Erityisesti loppu jätti kuitenkin ihan hyvän maun suuhun. Myös piirrokset olivat minulle jotain aivan uutta ja sanoisinko, että ne olivat vähän perinteisempää tavaraa, vaikka eivät mitään hurjan huonoja olleetkaan. Mutta joo, kokonaisuutena tarina oli hiomaton timantti ja se olisi kenties saattanut toimia vielä paremmin pidempänä jatkosarjana. No, kuitenkin tämä keskivertoa parempi. 8
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Itse pidän kovasti Barksin 1940-luvun loppupuolen piirroksista, sillä hänen pitkäkaulaiset ankkansa näyttävät paljon "vitsikkäämmiltä" kuin nämä myöhemmät versiot. Ne sopivat siis varsin hyvin ainakin tällaisiin 10-sivuisiin tarinoihin. Tarinan omistan numerosta 30/1978, mutta kaksi ensimmäistä sivua puuttuivat, joten oli hauska päästä lukemaan sarja kokonaisuudessaan. Juoni oli melko perinteisellä kaavalla etenevä ja se ei tarjonnut oikein mitään uutta ja ainutlaatuista, kuten Barksin sarjat yleensä. Kuitenkin taidokkaat vitsit ja juuri nämä piirrokset toivat eloa tarinaan. Kokonaisuutena ihan OK klassikkosarja. 8
Aku Ankka: Erilainen saalis
Tästä tarinasta haluan sanoa vain sen, että kaksisivuiset vitsisarjat tuntuvat aina yhtä kömpelöiltä, tilalla kun voisi olla kaksi paljon ytimekkäämpääkin vitsiä. Tällaisenaan sarja tuntui turhan pitkitetyltä, eikä vitsikään loppujen lopuksi ollut mikään erityisen mainio, vaikka tavallaan ihan hauska sattuma olikin. 7
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (1. osa)
Itse pidin tästä jonkin verran, sillä idea vaikutti ihan moitteettomalta ja mielenkiintoiselta. Kulta-Into Piin mukanaolokin vaikutti ihan piristävältä asialta, koko kuluva vuosi kun on ollut hänen ja Roopenkin osalta melko hiljainen, kuten täälläkin ollaan jokin aika sitten mainittu. Tämä ensimmäinen osa jätti tosiaankin aika monta juttua auki ja jostain syystä mieleen jäi aivan erityisesti myös se, miten Akulle tulee käymään Roopen toimistossa. Sanoisinko, että koko tarinan kohtalo riippuu ihan siitä, millainen sen loppu tulee olemaan. Jos se on huonosti tehty, tämänkin osan tapahtumat muuttuvat mitättömiksi. Odotukset ovat ainakin korkealla. 8-
Yhteenveto
Tästä numerosta jäi päällimmäisenä mieleen onnistunut rakenne. Kolme keskipitkää tarinaa (+ yksi lyhyt) on kerta kaikkiaan hyvä määrä ja mielestäni yksi hyvän lehden tärkeimmistä vaatimuksista. Vaikka pitkät tarinat olisivatkin kuinka huonoja tahansa, niihin ehtii ainakin pituutensa puolesta syventymään hyvin, jos ei muuta. Ja tällä kertaa tarinat eivät olleet edes huonoja! Akkarin taso on mielestäni lähtenyt taas pienoiseen nousuun noin numerosta 10 eteenpäin. Vuoden ensimmäiset kymmenen numeroa kun olivat mielestäni kaikki melko vaisuja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sen johdosta ruusuja toimitukselle, jatkakaa vain samaan malliin. 8-
Joskus lehdessä voitaisiin muuten julkaista esimerkiksi Brancan, Vicarin tai Stroblin sarjoja Barksin sijasta, vaikka eihän minulla mitään häntä vastaan olekaan. 8-) Asiaa voitaisiin kuitenkin mielestäni harkita, sillä onhan olemassa muitakin hyviä entisajan taiteilijoita Barksin lisäksi. Ja ne, joiden mielestä Barksia on julkaistu viime aikoina lehdessä aivan erityisen paljon, kerrottakoon, että ainakin vuonna 1994 numeroissa 23-28 oli jokaisessa hänen sarjojaan, numerossa 24 ja 25 peräti kaksi + jälkimmäisessä kaksi yksisivuista ja numerossa 29 oli vielä yksi hänen käsikirjoittamansa tarina. Huh! Mutta joo, nyt lopetan tämän offtopicini, teki vain mieli mainita tuokin seikka. ;D
Todella piristävää nähdä välillä muidenkin kuin näiden neljän mestarin (Feriolin, Rodriguesin, Gattinon ja Korhosen) ja parin muun taiteilijan piirtämiä johtosarjoja lehden sivuilla, vaikka taso ei välttämättä olisikaan yhtä korkea. Käsikirjoittaja oli minulle melko uusi tuttavuus ja ihan suhteellisen hyvän kässärin hän olikin saanut aikaan pieniä epäkohtia (lähinnä perusidean tavanomaisuutta ja Karhukoplan mukaan tulemista) lukuunottamatta. Erityisesti loppu jätti kuitenkin ihan hyvän maun suuhun. Myös piirrokset olivat minulle jotain aivan uutta ja sanoisinko, että ne olivat vähän perinteisempää tavaraa, vaikka eivät mitään hurjan huonoja olleetkaan. Mutta joo, kokonaisuutena tarina oli hiomaton timantti ja se olisi kenties saattanut toimia vielä paremmin pidempänä jatkosarjana. No, kuitenkin tämä keskivertoa parempi. 8
Aku Ankka: Keväinen huviretki
Itse pidän kovasti Barksin 1940-luvun loppupuolen piirroksista, sillä hänen pitkäkaulaiset ankkansa näyttävät paljon "vitsikkäämmiltä" kuin nämä myöhemmät versiot. Ne sopivat siis varsin hyvin ainakin tällaisiin 10-sivuisiin tarinoihin. Tarinan omistan numerosta 30/1978, mutta kaksi ensimmäistä sivua puuttuivat, joten oli hauska päästä lukemaan sarja kokonaisuudessaan. Juoni oli melko perinteisellä kaavalla etenevä ja se ei tarjonnut oikein mitään uutta ja ainutlaatuista, kuten Barksin sarjat yleensä. Kuitenkin taidokkaat vitsit ja juuri nämä piirrokset toivat eloa tarinaan. Kokonaisuutena ihan OK klassikkosarja. 8
Aku Ankka: Erilainen saalis
Tästä tarinasta haluan sanoa vain sen, että kaksisivuiset vitsisarjat tuntuvat aina yhtä kömpelöiltä, tilalla kun voisi olla kaksi paljon ytimekkäämpääkin vitsiä. Tällaisenaan sarja tuntui turhan pitkitetyltä, eikä vitsikään loppujen lopuksi ollut mikään erityisen mainio, vaikka tavallaan ihan hauska sattuma olikin. 7
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (1. osa)
Itse pidin tästä jonkin verran, sillä idea vaikutti ihan moitteettomalta ja mielenkiintoiselta. Kulta-Into Piin mukanaolokin vaikutti ihan piristävältä asialta, koko kuluva vuosi kun on ollut hänen ja Roopenkin osalta melko hiljainen, kuten täälläkin ollaan jokin aika sitten mainittu. Tämä ensimmäinen osa jätti tosiaankin aika monta juttua auki ja jostain syystä mieleen jäi aivan erityisesti myös se, miten Akulle tulee käymään Roopen toimistossa. Sanoisinko, että koko tarinan kohtalo riippuu ihan siitä, millainen sen loppu tulee olemaan. Jos se on huonosti tehty, tämänkin osan tapahtumat muuttuvat mitättömiksi. Odotukset ovat ainakin korkealla. 8-
Yhteenveto
Tästä numerosta jäi päällimmäisenä mieleen onnistunut rakenne. Kolme keskipitkää tarinaa (+ yksi lyhyt) on kerta kaikkiaan hyvä määrä ja mielestäni yksi hyvän lehden tärkeimmistä vaatimuksista. Vaikka pitkät tarinat olisivatkin kuinka huonoja tahansa, niihin ehtii ainakin pituutensa puolesta syventymään hyvin, jos ei muuta. Ja tällä kertaa tarinat eivät olleet edes huonoja! Akkarin taso on mielestäni lähtenyt taas pienoiseen nousuun noin numerosta 10 eteenpäin. Vuoden ensimmäiset kymmenen numeroa kun olivat mielestäni kaikki melko vaisuja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sen johdosta ruusuja toimitukselle, jatkakaa vain samaan malliin. 8-
Joskus lehdessä voitaisiin muuten julkaista esimerkiksi Brancan, Vicarin tai Stroblin sarjoja Barksin sijasta, vaikka eihän minulla mitään häntä vastaan olekaan. 8-) Asiaa voitaisiin kuitenkin mielestäni harkita, sillä onhan olemassa muitakin hyviä entisajan taiteilijoita Barksin lisäksi. Ja ne, joiden mielestä Barksia on julkaistu viime aikoina lehdessä aivan erityisen paljon, kerrottakoon, että ainakin vuonna 1994 numeroissa 23-28 oli jokaisessa hänen sarjojaan, numerossa 24 ja 25 peräti kaksi + jälkimmäisessä kaksi yksisivuista ja numerossa 29 oli vielä yksi hänen käsikirjoittamansa tarina. Huh! Mutta joo, nyt lopetan tämän offtopicini, teki vain mieli mainita tuokin seikka. ;D
akkaridekkari
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 743 -
13.05.2009 klo 17:12:01
Aku Ankka 20/09
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Jaa-a. Pidän ehdottomasti Rodriquesista piirtäjänä, hänen piirroksensa ovat yksityiskohtaisia, lennokkaita ja omaperäisiä. Juoni ontuu jonkin verran. Tarinan hauskin kohta lienee, kun virheen löydyttyä Käsikirjasta sudenpentukenraali hätääntyen huudahtaa: "Mitään näin kauheaa ei ole koskaan tapahtunut!". Myös sudenpentujen lakkauttaminen yhden pahaisen kaksikymmensenttisen vuoksi on melko hauskaa. Ongelma on vain se, että pitkää, yli kymmensivuista sarjaa ei saa koskaan rakentaa pelkkien vitsien ympärille, koska se tekee tarinasta halvan, tekaistun ja muovisen. Hyvä piirtäjä pelasti arvosanan. 7½
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Bernadón tarinat ovat yleensä melko huonoja. Herran tyyli on toki kovin omaperäinen, mutta suoraviivaisuudessaan hän menee liian pitkälle, ja sivuhenkilöt ovat melko kauheita. Tarinan ensimmäisen sivun neljännen ruudun rouva Jynssin jalat ovat esimerkiksi mielestäni aivan liian liioitellun lyhyet. Mutta sitten pääsen kritisoimaan itse tarinaa. Tämä on melko lailla perusidea. Pelle lähtee asioille kieltäen Akua koskemasta johonkin keksintöönsä - mutta Aku ei tietenkään tottele, vaan suinpäin ryntää heti Pellen lähdettyä koettamaan sitä. Tavallaan muutamine vitseineen sarja on jopa ihan hauska, mutta Kuitenkin liian venytetty, vähän leikkelemällä olisi voinut saada pari sivua pois. Ja kuten sanottu, Bernadó teki taas hallaa arvosanalle. 7-
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (osa 2/2)
Carlos Mota pääsee pätemään taas, miestä on nähty viime aikoina tiuhaan tahtiin. Mutta juu, ei tarinan kakkososa paljoa ykköstä päihitä. Toisin kuin odotin, uusia käänteitä ei paossa sattunut ja aikaisemmin tarinaan ängetyt pikantit yksityiskohdat jäivät merkitystä vaille. Loppu on kuitenkin hyvä, sillä pormestari-idea ei ole lainkaan ennalta-arvattava. Joku muu käsikirjoittaja, kuin Halas, olisi järjestänyt vain Roopen paluumatkan Ankkalinnaan, mutta Halas tekeekin Roopesta ovelasti pormestarin, ja lopputulos on mainio. Hyvä loppu nosti tarinan arvosanaa usean pykälän. 7+
Roope-setä näkee valon
Aikaisemminkin monta kertaa käytetty idea, joka ei keskiarvoa ainakaan nosta.
Kokonaisuus:
Oikein hyvän Akkarin jälkeen palattiin taas maanpinnalle, vaikka kokonaisuus oli taaskin kyllä rakennettu hyvin. Tasaista turinaa - mikään tarinoista ei ollut erityisen hyvä tai myöskään huono. 7
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Jaa-a. Pidän ehdottomasti Rodriquesista piirtäjänä, hänen piirroksensa ovat yksityiskohtaisia, lennokkaita ja omaperäisiä. Juoni ontuu jonkin verran. Tarinan hauskin kohta lienee, kun virheen löydyttyä Käsikirjasta sudenpentukenraali hätääntyen huudahtaa: "Mitään näin kauheaa ei ole koskaan tapahtunut!". Myös sudenpentujen lakkauttaminen yhden pahaisen kaksikymmensenttisen vuoksi on melko hauskaa. Ongelma on vain se, että pitkää, yli kymmensivuista sarjaa ei saa koskaan rakentaa pelkkien vitsien ympärille, koska se tekee tarinasta halvan, tekaistun ja muovisen. Hyvä piirtäjä pelasti arvosanan. 7½
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Bernadón tarinat ovat yleensä melko huonoja. Herran tyyli on toki kovin omaperäinen, mutta suoraviivaisuudessaan hän menee liian pitkälle, ja sivuhenkilöt ovat melko kauheita. Tarinan ensimmäisen sivun neljännen ruudun rouva Jynssin jalat ovat esimerkiksi mielestäni aivan liian liioitellun lyhyet. Mutta sitten pääsen kritisoimaan itse tarinaa. Tämä on melko lailla perusidea. Pelle lähtee asioille kieltäen Akua koskemasta johonkin keksintöönsä - mutta Aku ei tietenkään tottele, vaan suinpäin ryntää heti Pellen lähdettyä koettamaan sitä. Tavallaan muutamine vitseineen sarja on jopa ihan hauska, mutta Kuitenkin liian venytetty, vähän leikkelemällä olisi voinut saada pari sivua pois. Ja kuten sanottu, Bernadó teki taas hallaa arvosanalle. 7-
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (osa 2/2)
Carlos Mota pääsee pätemään taas, miestä on nähty viime aikoina tiuhaan tahtiin. Mutta juu, ei tarinan kakkososa paljoa ykköstä päihitä. Toisin kuin odotin, uusia käänteitä ei paossa sattunut ja aikaisemmin tarinaan ängetyt pikantit yksityiskohdat jäivät merkitystä vaille. Loppu on kuitenkin hyvä, sillä pormestari-idea ei ole lainkaan ennalta-arvattava. Joku muu käsikirjoittaja, kuin Halas, olisi järjestänyt vain Roopen paluumatkan Ankkalinnaan, mutta Halas tekeekin Roopesta ovelasti pormestarin, ja lopputulos on mainio. Hyvä loppu nosti tarinan arvosanaa usean pykälän. 7+
Roope-setä näkee valon
Aikaisemminkin monta kertaa käytetty idea, joka ei keskiarvoa ainakaan nosta.
Kokonaisuus:
Oikein hyvän Akkarin jälkeen palattiin taas maanpinnalle, vaikka kokonaisuus oli taaskin kyllä rakennettu hyvin. Tasaista turinaa - mikään tarinoista ei ollut erityisen hyvä tai myöskään huono. 7
Fauntleroy
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 744 -
13.05.2009 klo 18:39:43
AA 20/09
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Tämäpä oli mainio avaus lehdelle. Ensinnäkin pidin siitä, että tarinaan on ripoteltu pientä nippelitietoa mm. Mariaanien haudasta, dinosauruksista ja valuutoista. Pidin myös kohdasta, missä Tupu (?) irvailee internetin epäluotettavuudelle. Tuota kohtaa olisi voinut parantaa entisestään laittamalla näytön ruudulle jonkun hauskan väännöksen Wikipediasta (ankpedia tjsp.). Samoin kohtaus, jossa ankanpojat kertovat kaikille käsikirjassa olevan virheen, on humoristinen. Se oli jopa niin hauska, että pieni naurunpurskahdus tuli. Heh, aika radikaali päätös tältä Yli-suursudenpennulta lakkauttaa koko järjestö. Edellä mainittu oli tarinan huippukohta. Lopun melkein pystyi jo arvata, mutta pidin tuosta sekasorrosta joka syntyi kun käsikirjassa oli pieni virhe. Tästä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan vähällä työllä. Joka tapauksessa leppoisa johtosarja, ja pitkästä aikaa McGrealin pariskunnalta luettavaa tavaraa. Yksi kysymys jäi askarruttamaan. Tehdäänkö Sudenpentujen käsikirjasta joka vuosi aina uusi painos, jotta tiedot eivät vain vanhentuisi? Ilmeisesti. 8+
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Pidin kyllä siitä, että mietintämyssy oltiin saatu mukaan, mutta siitä huolimatta tämä oli kehno sekoilu, jossa juoneen ei oltu panostettu. Akun kieppuminen ilmassa ja muu härdelli siinä ympärillä herätti vain negatiivisia tunteita. Mielentila tarinaa lukiessa oli hohhoijaa-tasoa. Tarinan suurin anti onkin sen suhteellisen nerokas loppuratkaisu. Jälkeenpäin ajateltuna se oli tosin aika perustasoa. 6
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa
Melko järjetön, sekava ja liian nopeasti päättyvä päätös tälle jatkosarjalle. Tämä okrajuttu meni jo täysin mauttomaksi. Ei ollut vitsejä, ei jännitystä ja ennalta-arvattavuutta oli niidenkin edestä. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin Pikku-Pete oli kyllä sympaattinen hahmo. Tarinan rakenne on: Sivut 1-4: Päätöntä sekoilua & mukamas jännittäviä tai hauskoja kohtia. Sivut 5-8: Osittain asiaa ja nerokkaita oivalluksia, kuitenkin liian nopeasti etenevää. Sivu 9: Onnellinen loppu ja blaa blaa blaa. Viimeinen tuomio on valittavan usein nykytarinoissa toistuva kaava: Juoni kuraa, piirrokset nykyajan parhaimmistoa. Erityisesti pidin tämän osan neljännestä ruudusta. Kuvakulma on komea. 6
Kokonaisuus:
Johtosarja onnistunut ja kaksi muuta samantasoisia. Lukeminen onnistui paikoittain ilman suurempia tuskia. Voisi sanoa tuon Crosbyn asteikon mukaan, eli "tasaisen kehnoa". Rotan piirroksesta tietenkin plussa lisää, mutta yksisivuinen neutralisoi lisäpojot. On muuten jo ennen nähty tuo idea mitä Kruse oli käyttänyt (ei tietenkään suoranaisesti, mutta samaa muistuttava). Jossain Barksin yksisivuisessa tätä ideaa on käytetty. On muuten Ankkalinnassa korkeat katulamput, kun kerran Roopen säiliön tasolle yltävät. Tai sitten Roopen säiliö on vain kutistunut. Tämä AA on numeron huonompi kuin nro 19. 7-
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Tämäpä oli mainio avaus lehdelle. Ensinnäkin pidin siitä, että tarinaan on ripoteltu pientä nippelitietoa mm. Mariaanien haudasta, dinosauruksista ja valuutoista. Pidin myös kohdasta, missä Tupu (?) irvailee internetin epäluotettavuudelle. Tuota kohtaa olisi voinut parantaa entisestään laittamalla näytön ruudulle jonkun hauskan väännöksen Wikipediasta (ankpedia tjsp.). Samoin kohtaus, jossa ankanpojat kertovat kaikille käsikirjassa olevan virheen, on humoristinen. Se oli jopa niin hauska, että pieni naurunpurskahdus tuli. Heh, aika radikaali päätös tältä Yli-suursudenpennulta lakkauttaa koko järjestö. Edellä mainittu oli tarinan huippukohta. Lopun melkein pystyi jo arvata, mutta pidin tuosta sekasorrosta joka syntyi kun käsikirjassa oli pieni virhe. Tästä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan vähällä työllä. Joka tapauksessa leppoisa johtosarja, ja pitkästä aikaa McGrealin pariskunnalta luettavaa tavaraa. Yksi kysymys jäi askarruttamaan. Tehdäänkö Sudenpentujen käsikirjasta joka vuosi aina uusi painos, jotta tiedot eivät vain vanhentuisi? Ilmeisesti. 8+
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Pidin kyllä siitä, että mietintämyssy oltiin saatu mukaan, mutta siitä huolimatta tämä oli kehno sekoilu, jossa juoneen ei oltu panostettu. Akun kieppuminen ilmassa ja muu härdelli siinä ympärillä herätti vain negatiivisia tunteita. Mielentila tarinaa lukiessa oli hohhoijaa-tasoa. Tarinan suurin anti onkin sen suhteellisen nerokas loppuratkaisu. Jälkeenpäin ajateltuna se oli tosin aika perustasoa. 6
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa
Melko järjetön, sekava ja liian nopeasti päättyvä päätös tälle jatkosarjalle. Tämä okrajuttu meni jo täysin mauttomaksi. Ei ollut vitsejä, ei jännitystä ja ennalta-arvattavuutta oli niidenkin edestä. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin Pikku-Pete oli kyllä sympaattinen hahmo. Tarinan rakenne on: Sivut 1-4: Päätöntä sekoilua & mukamas jännittäviä tai hauskoja kohtia. Sivut 5-8: Osittain asiaa ja nerokkaita oivalluksia, kuitenkin liian nopeasti etenevää. Sivu 9: Onnellinen loppu ja blaa blaa blaa. Viimeinen tuomio on valittavan usein nykytarinoissa toistuva kaava: Juoni kuraa, piirrokset nykyajan parhaimmistoa. Erityisesti pidin tämän osan neljännestä ruudusta. Kuvakulma on komea. 6
Kokonaisuus:
Johtosarja onnistunut ja kaksi muuta samantasoisia. Lukeminen onnistui paikoittain ilman suurempia tuskia. Voisi sanoa tuon Crosbyn asteikon mukaan, eli "tasaisen kehnoa". Rotan piirroksesta tietenkin plussa lisää, mutta yksisivuinen neutralisoi lisäpojot. On muuten jo ennen nähty tuo idea mitä Kruse oli käyttänyt (ei tietenkään suoranaisesti, mutta samaa muistuttava). Jossain Barksin yksisivuisessa tätä ideaa on käytetty. On muuten Ankkalinnassa korkeat katulamput, kun kerran Roopen säiliön tasolle yltävät. Tai sitten Roopen säiliö on vain kutistunut. Tämä AA on numeron huonompi kuin nro 19. 7-
Aku Vankka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 745 -
13.05.2009 klo 18:44:46
Pitäisi hommata jonkinlainen muistutuskone.. pika-arvostelu edellisestä lehdestä aluksi..
Akkari 19/2009
- Lehti alkoi johtosarjalla ''Kultainen nuoruus''. Välillä nähtiin näiden samojen piirtäjien lisäksi joku muu taiteilemassa sarjoja ja käsikirjoittajasta en ole ikinä ennen kuullutkaan. Kuitenkin oikein mainio johtosarja, arvosanakseen saa 8,00. Seuraavana vuorossa olikin Barksia jo ties kuinka monennen kerran tänä vuonna, hyvä juttuhan se on. Jälleen kymmensivuinen, tällä kertaa ''Keväinen huviretki'', jota en ole ennen lukenut. Ei mitään Barksin parhaita kymmensivuisia ollut, mutta hauska kuitenkin. Myös tälle annan arvosanaksi 8,00. Sitten tulikin kaksisivuinen tynkä ''Erilainen saalis''. Oli meinaan harvinaisen tönkkö sarja, tämänkin olisi ihan hyvin voinut korvata kahdella hyvällä yhden sivun vitsisarjalla. Mutta kun ei niin ei, tälle arvosanaksi 7,00. Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä tulee jatkosarjan ''Kovaa peliä Juntturilassa'' ensimmäinen osa. Kulta-Into Piitäkin saatu vaihteeksi mukaan, hieno juttu. Kokonaisuudessaan tarinan alku vaikutti aika hyvältä, huomattavasti paremmalta, kuin tämä aikaisempi jatkosarja. Odotan jatkoa, ensimmäiselle osalle arvosanaksi 7,75.
Kokonaisuudessaan oli oikein hyvä lehti, lukuunottamatta tuota kaksisivuista tynkää. Keskiarvosanaksi tälle lehdelle pyörähtää 7,68 eli hieno homma.
Akkari 20/2009
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Ei mikään kaksinen johtosarja. Rodriques on hyvä piirtäjä, sitä ei käy kieltäminen, mutta itse tarina olikin sitten vähän toista tasoa. Hyviä vitsejä löytyi kyllä muutamia kappaleita, mutta itse tarina oli yksinkertaisesti.. noh, köyhä, jos sen voi niinkin sanoa. Eli toisin sanoen hyvä piirtäjä, ei niin hyvä käsikirjoittaja.
Arvosanaksi 7,25
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Ankan elämää part five... ensimmäinen osa oli ihan hyvä, toinen ja kolmas kehnoja, neljäs paras tähän mennessä ja viides.. aika perinteinen tarina, kun Pelle kielsi Akua koskemasta mihinkään, tarinan jatkon tiesi jo etukäteen. Ennalta-arvattavuudesta tulee luonnollisesti miinusta. Kun näillä eväillä mennään, arvosana olisi vielä ihan hyvä, mutta arvostelussa on tietenkin otettava huomioon, että piirtäjänä on Bernadó! Monessa kohtaa piirrokset olivat aivan kauheita, Bernadó meni pilaamaan jopa ihan hyvän tarinan. Nyt ikävikseni joudun antamaan arvosanaksi 6,75.
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (Osa 2)
Olen todella alkanut pitämään Carlos Motan piirroksista. Yksityiskohtaisia ja muutenkin hienoja, hyvä että häntä nähdäänkin aika useasti. Tarinan ensimmäinen osa oli mielestäni toista osaa parempi. Tässä ei enää paljoa mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Plussaa tulee lopusta, joka ei hyväksi onneksi ollut ennalta-arvattava, niinkuin monessa muussa tarinassa. Loppujenlopuksi arvosanaksi tulee 7,50[b]
[b]Kokonaisuus
Huomattavasti edellistä lehteä huonompi, arkeen ollaan siis palattu. ''Roope-setä näkee valon'' vitsisarja oli sen verran kehno, ettei siitä kyllä plussaa heru. Kokonaisarvosanaksi tälle Akkarille numero kaksikymmentä tulee 7,16. Keskiarvon yläpuolella ollaan yhä, mutta huonompaan suuntaan menossa. Parannusta odotellessa...
Akkari 19/2009
- Lehti alkoi johtosarjalla ''Kultainen nuoruus''. Välillä nähtiin näiden samojen piirtäjien lisäksi joku muu taiteilemassa sarjoja ja käsikirjoittajasta en ole ikinä ennen kuullutkaan. Kuitenkin oikein mainio johtosarja, arvosanakseen saa 8,00. Seuraavana vuorossa olikin Barksia jo ties kuinka monennen kerran tänä vuonna, hyvä juttuhan se on. Jälleen kymmensivuinen, tällä kertaa ''Keväinen huviretki'', jota en ole ennen lukenut. Ei mitään Barksin parhaita kymmensivuisia ollut, mutta hauska kuitenkin. Myös tälle annan arvosanaksi 8,00. Sitten tulikin kaksisivuinen tynkä ''Erilainen saalis''. Oli meinaan harvinaisen tönkkö sarja, tämänkin olisi ihan hyvin voinut korvata kahdella hyvällä yhden sivun vitsisarjalla. Mutta kun ei niin ei, tälle arvosanaksi 7,00. Viimeisenä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä tulee jatkosarjan ''Kovaa peliä Juntturilassa'' ensimmäinen osa. Kulta-Into Piitäkin saatu vaihteeksi mukaan, hieno juttu. Kokonaisuudessaan tarinan alku vaikutti aika hyvältä, huomattavasti paremmalta, kuin tämä aikaisempi jatkosarja. Odotan jatkoa, ensimmäiselle osalle arvosanaksi 7,75.
Kokonaisuudessaan oli oikein hyvä lehti, lukuunottamatta tuota kaksisivuista tynkää. Keskiarvosanaksi tälle lehdelle pyörähtää 7,68 eli hieno homma.
Akkari 20/2009
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Ei mikään kaksinen johtosarja. Rodriques on hyvä piirtäjä, sitä ei käy kieltäminen, mutta itse tarina olikin sitten vähän toista tasoa. Hyviä vitsejä löytyi kyllä muutamia kappaleita, mutta itse tarina oli yksinkertaisesti.. noh, köyhä, jos sen voi niinkin sanoa. Eli toisin sanoen hyvä piirtäjä, ei niin hyvä käsikirjoittaja.
Arvosanaksi 7,25
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Ankan elämää part five... ensimmäinen osa oli ihan hyvä, toinen ja kolmas kehnoja, neljäs paras tähän mennessä ja viides.. aika perinteinen tarina, kun Pelle kielsi Akua koskemasta mihinkään, tarinan jatkon tiesi jo etukäteen. Ennalta-arvattavuudesta tulee luonnollisesti miinusta. Kun näillä eväillä mennään, arvosana olisi vielä ihan hyvä, mutta arvostelussa on tietenkin otettava huomioon, että piirtäjänä on Bernadó! Monessa kohtaa piirrokset olivat aivan kauheita, Bernadó meni pilaamaan jopa ihan hyvän tarinan. Nyt ikävikseni joudun antamaan arvosanaksi 6,75.
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (Osa 2)
Olen todella alkanut pitämään Carlos Motan piirroksista. Yksityiskohtaisia ja muutenkin hienoja, hyvä että häntä nähdäänkin aika useasti. Tarinan ensimmäinen osa oli mielestäni toista osaa parempi. Tässä ei enää paljoa mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Plussaa tulee lopusta, joka ei hyväksi onneksi ollut ennalta-arvattava, niinkuin monessa muussa tarinassa. Loppujenlopuksi arvosanaksi tulee 7,50[b]
[b]Kokonaisuus
Huomattavasti edellistä lehteä huonompi, arkeen ollaan siis palattu. ''Roope-setä näkee valon'' vitsisarja oli sen verran kehno, ettei siitä kyllä plussaa heru. Kokonaisarvosanaksi tälle Akkarille numero kaksikymmentä tulee 7,16. Keskiarvon yläpuolella ollaan yhä, mutta huonompaan suuntaan menossa. Parannusta odotellessa...
Pullasorsa
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 746 -
13.05.2009 klo 20:23:20
20/2009
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu, Käsikirjoitus: Pat & Carol McGreal, Piirrokset: Rodriques
Siitä onkin jo aikaa, kun Sudenpentuja on viimeksi Akkarissa nähty. Piirroksiltaan tarina oli varsin kelvollinen, mutta muutamia välähdyksiä lukuunottamatta juoni jäi kovin heikonlaiseksi. Sivun 6 lopussa juoni saa varsin mielenkiintoisen käänteen, kun Aku haastaa käsikirjan haasteeseen. Mieluisaa lukemista jatkuu aina sivulle 9 asti, kunnes juoni menee yli. Sudenpentujärjestön lopettaminen tuollaisen seikan vuoksi kuulostaa todella typerältä, ja pitkälti onnettoman lopun takia arvosana on näinkin alhainen. 7,50
Pelle Peloton: Älyn räpäys, Käsikirjoitus: Gorm Transgaard, Piirrokset: Bernadó
Kiinnostukseni tähän tarinaan lopahti, kun huomasin, kuka tämänkin sarjan on "taiteillut". Yksinkertaisesti en vain pidä miehen piirrostyylistä, mutta keskityn nyt itse juoneen. Tarinassa sorrutaan selkeään ennalta-arvattavuuteen Pellen käskiessä Akun pitää näppinsä erossa mietintämyssystä. Seuraavat viisi sivua tarina on täysin päätöntä sähellystä, mutta loppuratkaisu oli varsin omaperäinen ja nerokas. Piirroksista, sekavuudesta ja ennalta-arvattavuudesta miinusta, mutta loppuratkaisusta plussaa. 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa, osa 2, Käsikirjoitus: Paul Halas, Piirrokset: Carlos Mota
Ensimmäinen osa jätti aavistuksen kylmäksi, mutta tämä oli jo paljon parempi. Pidän Motan piirroksista, ja jos edellisessä tarinassa loppuratkaisu oli hyvä, tässä se on loistelias. Kerta kaikkiaan loistava loppu, ja pormestari-idea oli nerokas. Tarinasta jäi varsin hyvä jälkimaku, toivottavasti yhtä hyviä jatkosarjoja tulee jatkossakin. 8,25
Kokonaisuus: Ihan ok Akkari ja rakennekin oli tällä kertaa ihan hyvin kuosissa, (= johtosarja, kymmensivuinen, jakosarjan 2. osa, yksisivuinen). Tästä on hyvä jatkaa. Yksisivuinen oli sen verran kehno, etten noteeraa sitä millään lailla lopullisessa kesiarvossa. Keskiarvo: 7,58
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu, Käsikirjoitus: Pat & Carol McGreal, Piirrokset: Rodriques
Siitä onkin jo aikaa, kun Sudenpentuja on viimeksi Akkarissa nähty. Piirroksiltaan tarina oli varsin kelvollinen, mutta muutamia välähdyksiä lukuunottamatta juoni jäi kovin heikonlaiseksi. Sivun 6 lopussa juoni saa varsin mielenkiintoisen käänteen, kun Aku haastaa käsikirjan haasteeseen. Mieluisaa lukemista jatkuu aina sivulle 9 asti, kunnes juoni menee yli. Sudenpentujärjestön lopettaminen tuollaisen seikan vuoksi kuulostaa todella typerältä, ja pitkälti onnettoman lopun takia arvosana on näinkin alhainen. 7,50
Pelle Peloton: Älyn räpäys, Käsikirjoitus: Gorm Transgaard, Piirrokset: Bernadó
Kiinnostukseni tähän tarinaan lopahti, kun huomasin, kuka tämänkin sarjan on "taiteillut". Yksinkertaisesti en vain pidä miehen piirrostyylistä, mutta keskityn nyt itse juoneen. Tarinassa sorrutaan selkeään ennalta-arvattavuuteen Pellen käskiessä Akun pitää näppinsä erossa mietintämyssystä. Seuraavat viisi sivua tarina on täysin päätöntä sähellystä, mutta loppuratkaisu oli varsin omaperäinen ja nerokas. Piirroksista, sekavuudesta ja ennalta-arvattavuudesta miinusta, mutta loppuratkaisusta plussaa. 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa, osa 2, Käsikirjoitus: Paul Halas, Piirrokset: Carlos Mota
Ensimmäinen osa jätti aavistuksen kylmäksi, mutta tämä oli jo paljon parempi. Pidän Motan piirroksista, ja jos edellisessä tarinassa loppuratkaisu oli hyvä, tässä se on loistelias. Kerta kaikkiaan loistava loppu, ja pormestari-idea oli nerokas. Tarinasta jäi varsin hyvä jälkimaku, toivottavasti yhtä hyviä jatkosarjoja tulee jatkossakin. 8,25
Kokonaisuus: Ihan ok Akkari ja rakennekin oli tällä kertaa ihan hyvin kuosissa, (= johtosarja, kymmensivuinen, jakosarjan 2. osa, yksisivuinen). Tästä on hyvä jatkaa. Yksisivuinen oli sen verran kehno, etten noteeraa sitä millään lailla lopullisessa kesiarvossa. Keskiarvo: 7,58
Mikko M
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 747 -
13.05.2009 klo 21:53:18
AA 2009 - Lehti nro 20
Tupu, Hupu & Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Viihdyttävä ja kiinnostava tarina. Aku on ottanut ennenkin yhteen Sudenpentujen käsikirjan kanssa, mutta tämä on ehdottomasti paras variaatio tämänlaisesta kilpailusta. Tarinan sisältö painottuu hauskasti oikeisiin faktoihin (Ankkavuorta lukuun ottamatta) ja samalla voi itsekin kisata Akua vastaan. Oli palkitsevaa huomata, että osasi vastata joihinkin Akun ”kinkkisiin” kysymyksiin, ilman minkäänlaista Sudenpentujen opasta. Kyseiset nippelitiedot olivat itsessään melko mielenkiintoisia, mutta tarinan ja Sudenpentujen käsikirjoituksen kannalta ne olivat lähinnä vähän haastavampaa yleistietoa, ei mitään vaikeasti omaksuttavaa tavaraa. Kyseisen kirjasen kuuluisi pystyä parempaankin ja tarinasta hehkuu koko ajan sellainen fiilis, että Sudenpentujen käsikirjan myyttinen tietopainotteisuus on lähinnä yliarvostettua soopaa. Näinkin yksinkertaisesta aiheesta on kuitenkin tehty toimiva tarina. Lopetus voisi olla parempikin, mutta myös paljon huonompi. Mikäli 7+ olisi selvä keskivertoarvosana, 7½ olisi jo vähintäänkin ”hyvä” omassa asteikossani. McGrealit ovat onnistuneet sujuvan sekä mielenkiintoisen perustarinan luomisessa. Hyvin pirteä ja vahva aloitus lehdelle, vaikkei tarinasta olisikaan ainesta kiitettävään saakka, ei vaikka kuinka hioisi.
A: 7,50
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Piristävällä tavalla poikkeavan perustarinan jälkeen tuli nähtävästi ristiriitaisella tavalla omaperäinen sivutarina. Tämän jutun viehätys perustuu tiettyihin tarinaelementteihin vaikka tarina tuntuukin merkityksettömältä. Tarinan perusidea ei ole järin kiinnostava, mutta mukana on silti paljon hyviä ideoita ja lenkkejä. Valitettavasti juttu on sen verran epätasainen ja juonenkäänteiltään väkinäinen, ettei se kerää tarinallisia lisäpisteitä. Tarina on monella tapaa omaperäinen sekä kaavasta poikkeava, mutta lopputulos pyörii lähinnä tämän tunteen varassa. Henkilökohtaisesti tunnen kuitenkin jonkinlaista nostalgiaa tätä tarinaa kohtaan, sillä se muistuttaa vanhan ajan Ankka-lehtien perustarinoita ja rakenteellisesti minulla tulee tästä mieleen omat alkeelliset Ankka-tarinani, joita joskus ala-asteikäisenä väkersin. Mitä tulee Bernadon piirroksiin, no, piirtäjän merkitys tarinaa kohtaan pyörii lähinnä käsikirjoituksen esityksessä sekä tunnelman ulkoisessa välityksessä, joten Bernado ei suoranaisesti pilaa tätä juttua vaikka hänen piirrostyylinsä sekä -taitonsa ovat syystäkin kyseenalaistettuja. Lisäksi hänen alkukantainen tyylinsä muistuttaa minua yhä vain enemmän omista heikoista piirtäjänkyvyistäni, joita hyödynsin vapaa-aikanani vuosia sitten...
A: 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa osa 2
Totta tosiaan, meno sen kun villiintyi tässä jälkimmäisessä osassa. Kaikki tarinaelementit, juoni ja tapahtumat ovat silti melko sekalaisia sekä irrallisesti esitettyjä. Omaperäisyyttä löytyy yhä vain enemmän ja nyt alkaa jo tosissaan tuntua siltä, että Halas on tehnyt tästä tahallaan ylenpalttisen pelleilytarinan. No, onhan tämä piristävää vaihtelua hepun normaalille perustarinatuotannolle. Lopputulos saattaisi, olosuhteet huomioon ottaen, olla kunnianhimoinen, mutta näin ei käy. Käsikirjoitus tuntuu surkealta, mutta juttu on itsessään sen verran viihdyttävä ja uniikki, että ei tämä mikään pohjanoteeraus ole. Oli juttu kuinka typerä tahansa, oikeanlainen asennoituminen mitä tahansa tarinaa kohtaan tekee lukukokemuksesta omanlaisensa. Tämä juttu on teknisesti hyvin rikkinäinen ja tarinallisesti liian, hm, ”monipuolinen”, jotta juttu olisi kokonaisuutena toimiva ja yhtenäinen. Tämä toinen osa jatkoi lähinnä samalla linjalla kuin alkuosansa, joten kokonaisuus on tässä mielessä ”tasaisen sekava”, joka lienee jo askel parempaan suuntaan. Sitä sietääkin toivoa.
A: 7,00
Roope-setä näkee valon
Selkeä ja järkevä yksisivuinen. Vaikka vitsi ei ole humoristisimmasta päästä, juttu ei ole sentään tyhmä.
Lopputulos
Aika hienoa, jokainen tarina tuntui poikkeavan tutuista kaavoista ja omaperäisyyttä oli mukana. Varsin viihdyttävä lehti kaikessa keskivertoisuudessaan.
Keskiarvo: 7,20
Tupu, Hupu & Lupu: Sudenpentujen joutsenlaulu
Viihdyttävä ja kiinnostava tarina. Aku on ottanut ennenkin yhteen Sudenpentujen käsikirjan kanssa, mutta tämä on ehdottomasti paras variaatio tämänlaisesta kilpailusta. Tarinan sisältö painottuu hauskasti oikeisiin faktoihin (Ankkavuorta lukuun ottamatta) ja samalla voi itsekin kisata Akua vastaan. Oli palkitsevaa huomata, että osasi vastata joihinkin Akun ”kinkkisiin” kysymyksiin, ilman minkäänlaista Sudenpentujen opasta. Kyseiset nippelitiedot olivat itsessään melko mielenkiintoisia, mutta tarinan ja Sudenpentujen käsikirjoituksen kannalta ne olivat lähinnä vähän haastavampaa yleistietoa, ei mitään vaikeasti omaksuttavaa tavaraa. Kyseisen kirjasen kuuluisi pystyä parempaankin ja tarinasta hehkuu koko ajan sellainen fiilis, että Sudenpentujen käsikirjan myyttinen tietopainotteisuus on lähinnä yliarvostettua soopaa. Näinkin yksinkertaisesta aiheesta on kuitenkin tehty toimiva tarina. Lopetus voisi olla parempikin, mutta myös paljon huonompi. Mikäli 7+ olisi selvä keskivertoarvosana, 7½ olisi jo vähintäänkin ”hyvä” omassa asteikossani. McGrealit ovat onnistuneet sujuvan sekä mielenkiintoisen perustarinan luomisessa. Hyvin pirteä ja vahva aloitus lehdelle, vaikkei tarinasta olisikaan ainesta kiitettävään saakka, ei vaikka kuinka hioisi.
A: 7,50
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Piristävällä tavalla poikkeavan perustarinan jälkeen tuli nähtävästi ristiriitaisella tavalla omaperäinen sivutarina. Tämän jutun viehätys perustuu tiettyihin tarinaelementteihin vaikka tarina tuntuukin merkityksettömältä. Tarinan perusidea ei ole järin kiinnostava, mutta mukana on silti paljon hyviä ideoita ja lenkkejä. Valitettavasti juttu on sen verran epätasainen ja juonenkäänteiltään väkinäinen, ettei se kerää tarinallisia lisäpisteitä. Tarina on monella tapaa omaperäinen sekä kaavasta poikkeava, mutta lopputulos pyörii lähinnä tämän tunteen varassa. Henkilökohtaisesti tunnen kuitenkin jonkinlaista nostalgiaa tätä tarinaa kohtaan, sillä se muistuttaa vanhan ajan Ankka-lehtien perustarinoita ja rakenteellisesti minulla tulee tästä mieleen omat alkeelliset Ankka-tarinani, joita joskus ala-asteikäisenä väkersin. Mitä tulee Bernadon piirroksiin, no, piirtäjän merkitys tarinaa kohtaan pyörii lähinnä käsikirjoituksen esityksessä sekä tunnelman ulkoisessa välityksessä, joten Bernado ei suoranaisesti pilaa tätä juttua vaikka hänen piirrostyylinsä sekä -taitonsa ovat syystäkin kyseenalaistettuja. Lisäksi hänen alkukantainen tyylinsä muistuttaa minua yhä vain enemmän omista heikoista piirtäjänkyvyistäni, joita hyödynsin vapaa-aikanani vuosia sitten...
A: 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa osa 2
Totta tosiaan, meno sen kun villiintyi tässä jälkimmäisessä osassa. Kaikki tarinaelementit, juoni ja tapahtumat ovat silti melko sekalaisia sekä irrallisesti esitettyjä. Omaperäisyyttä löytyy yhä vain enemmän ja nyt alkaa jo tosissaan tuntua siltä, että Halas on tehnyt tästä tahallaan ylenpalttisen pelleilytarinan. No, onhan tämä piristävää vaihtelua hepun normaalille perustarinatuotannolle. Lopputulos saattaisi, olosuhteet huomioon ottaen, olla kunnianhimoinen, mutta näin ei käy. Käsikirjoitus tuntuu surkealta, mutta juttu on itsessään sen verran viihdyttävä ja uniikki, että ei tämä mikään pohjanoteeraus ole. Oli juttu kuinka typerä tahansa, oikeanlainen asennoituminen mitä tahansa tarinaa kohtaan tekee lukukokemuksesta omanlaisensa. Tämä juttu on teknisesti hyvin rikkinäinen ja tarinallisesti liian, hm, ”monipuolinen”, jotta juttu olisi kokonaisuutena toimiva ja yhtenäinen. Tämä toinen osa jatkoi lähinnä samalla linjalla kuin alkuosansa, joten kokonaisuus on tässä mielessä ”tasaisen sekava”, joka lienee jo askel parempaan suuntaan. Sitä sietääkin toivoa.
A: 7,00
Roope-setä näkee valon
Selkeä ja järkevä yksisivuinen. Vaikka vitsi ei ole humoristisimmasta päästä, juttu ei ole sentään tyhmä.
Lopputulos
Aika hienoa, jokainen tarina tuntui poikkeavan tutuista kaavoista ja omaperäisyyttä oli mukana. Varsin viihdyttävä lehti kaikessa keskivertoisuudessaan.
Keskiarvo: 7,20
Kreach
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 748 -
14.05.2009 klo 14:23:48
Onko vain minulla virhe ensimmäisen tarinan otsikossa: Sudenpentujen joutsenlalu? Vai onko se virhe?
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlalu
Tarina on loistava esitys perinteisestä, onnistuneesta ja paikkansa lehdessä ansaitsevasta johtosarjasta. Yksinkertainen juonikuvio, mutta kiinnostava ja mukava toteutus. Vitsejä riitti, varsinkin lopusta pidin. Hyvää työtä tällä kertaa, tarinassa säilyi mielenkiinto, vaikkei mikään mahtava ollutkaan. Piirrokset olivat aikasten hyviä. Aika hyvä aloitus lehdelle. 7,75
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Mielestäni tämä "Ankan elämää" on ollut aika turha sarja - aika sama onko siinä kannessa nyt joku Marco Rotan piirtämä kuva, tavallisia tarinoita nämä ovat olleet. Tämäkään ei ole poikkeus, täysi sähläys. Loppuratkaisu oli aika hyvä, aika nerokaskin, pidin siitä, mutten muuten tarinasta. Bernado vielä, niin plääh. Joka tapauksessa nyt ihan kelvollinen, vaikkei erityisen loistava tarina. 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (osa 2)
Niin nopeakulkuinen tarina, että huhhuh. Kaksi kertaa pidempänä tarina olisi voinut olla vaikka ysin arvoinen, sillä juonikuvio oli mielenkiintoinen, mutta aika huono pläjäys tälläinen kyllä oli. Eipä oikeastaan parantanut ensimmäisestä osasta. 7,00
Kokonaisuus
Hyvän johtosarjan ansiosta keskiarvokin on melko hyvä. Ei huonoja tarinoita, mutta vähän sellainen "no jaah" -maku jäi. No, seuraavaa lehteä odotellessa. 7,25
Tupu, Hupu ja Lupu: Sudenpentujen joutsenlalu
Tarina on loistava esitys perinteisestä, onnistuneesta ja paikkansa lehdessä ansaitsevasta johtosarjasta. Yksinkertainen juonikuvio, mutta kiinnostava ja mukava toteutus. Vitsejä riitti, varsinkin lopusta pidin. Hyvää työtä tällä kertaa, tarinassa säilyi mielenkiinto, vaikkei mikään mahtava ollutkaan. Piirrokset olivat aikasten hyviä. Aika hyvä aloitus lehdelle. 7,75
Pelle Peloton: Älyn räpäys
Mielestäni tämä "Ankan elämää" on ollut aika turha sarja - aika sama onko siinä kannessa nyt joku Marco Rotan piirtämä kuva, tavallisia tarinoita nämä ovat olleet. Tämäkään ei ole poikkeus, täysi sähläys. Loppuratkaisu oli aika hyvä, aika nerokaskin, pidin siitä, mutten muuten tarinasta. Bernado vielä, niin plääh. Joka tapauksessa nyt ihan kelvollinen, vaikkei erityisen loistava tarina. 7,00
Roope-setä: Kovaa peliä Juntturilassa (osa 2)
Niin nopeakulkuinen tarina, että huhhuh. Kaksi kertaa pidempänä tarina olisi voinut olla vaikka ysin arvoinen, sillä juonikuvio oli mielenkiintoinen, mutta aika huono pläjäys tälläinen kyllä oli. Eipä oikeastaan parantanut ensimmäisestä osasta. 7,00
Kokonaisuus
Hyvän johtosarjan ansiosta keskiarvokin on melko hyvä. Ei huonoja tarinoita, mutta vähän sellainen "no jaah" -maku jäi. No, seuraavaa lehteä odotellessa. 7,25
Pullasorsa
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 749 -
14.05.2009 klo 15:16:41
Sen kuuluisi olla kylläkin Sudenpentujen joutsenlaulu, eli virhe siinä on, hassua. :)
Edit: Sama virhe on kyllä minunkin Akkarissani.
Edit: Sama virhe on kyllä minunkin Akkarissani.
Aku Vankka
Uusin Aku Ankka -lehti
Viesti 750 -
14.05.2009 klo 16:42:40
Hetkonen, minunkin Akkarissa on sama virhe. Ihmettelen kyllä kovasti, etten huomannut kyseistä virhettä aluksi ollenkaan..