(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemamassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää.
Markku Kivekäs ja Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden ihanasta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Tosin oli minullakin pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
(Jatkuu...)
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Peetukka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 346 -
22.06.2009 klo 20:58:31
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 347 -
22.06.2009 klo 23:42:10
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Neljä polttavaa ja hyvin mielenkiintoista kysymystä, joihin kaikkiin on olemassa useita vastauksia, sillä kaikilla on omat mielipiteet ja vastaukset kysymyksiin. Tässä on hieman minun vastauksia ja mielipiteitäni näistä asioista.
Monet aikuiset, jotka eivät välttämättä koskaan ole Aku Ankkaa lukeneet, voisivat ensisilmäykseltä sanoa sen olevan naurettava esikoulu- ja alakouluikäisille suunnattu sarjakuva. Yhdessä asiassa näin sanovat ovat oikeassa, Aku Ankka on sarjakuva, mutta ei suinkaan naurettava haukkumamielessä, eikä myöskään suunnattu esikoulu- ja alakouluikäisille. Vaikka Aku Ankka -sarjakuva koostuukin muiden sarjakuvien tapaan käsikirjoituksen pohjalta tehdyistä kuvista ja puhekuplista, sillä voi ilmaista asioita jopa paremmim ja lyhyemmin kuin kirjoissa. Otetaan tässä esimerkkinä vaikkapa kirja, jossa lukisi seuraavanlaisesti; ''Kun Aku huomasi ankanpoikien hänelle ostaman syntymäpäivälahjan, hänen ilmeensä kirkastui''. Kirjassa tämä sama asia esitetään kymmenenä sanana, mutta sarjakuvassa sen voi esittää yhdessä ainoassa ruudussa. Tämän ansiosta jos jostain kirjasta tehtäisiin sarjakuva, siitä saataisiin kevyesti kirjaa lyhyempi ja sitä olisi todennäköisesti mielenkiintoisempaa lukea, kun tapahtumat näkee paperilla, eikä niitä tarvitse vain lukea. Aku Ankka on selvästi sarjakuvista parhainta ja sitä tekemässä ovat olleet ja ovat yhäkin sarjakuvain kiistattomat kuninkaat ja kuningattaret. Aku Ankka ei ole pelkkää sarjakuvaa - se on taidetta ja se on fakta se, sanoivatpa muut mitä tahansa.
Tämän sekavan alkutekstin jälkeen syvennyn paremmin kysymykseen ''Miksi luet Aku Ankkaa?''.
Muistan sen päivän ikuisesti; Oli muistaakseni marraskuu ja olimme perheen kanssa menossa laskettelemaan, sillä silloin oli tullut jo niinkin aikaisin paljon lunta. Olin silloin kuusivuotias. Lähin hyvä laskettelupaikka olisi kaukana, joten automatka kestäisi kauan. Aikaisemmilta reissuilta muistin että pelkkä autossa istuminen olisi tylsää ja päätin hakea jotain lukemista. Keittiön pöydällä oli iso pino Aku Ankka -lehtiä kyseiseltä vuodelta. Otin sieltä yhden lehden ja aloin selailemaan sitä. Itse lehti vaikutti mielestäni aluksi tylsältä, enkä jaksanut mitään tarinaa lukea, ennenkuin päästiin viimeiseen tarinaan; Don Rosan ''Culebran liikenero, osa 1''. Piirrokset tekivät minuun vaikutuksen samantien ja itse tarinakin oli mielestäni todella hyvä. Luettuani sen, tajusin sen jatkuvan seuraavassa numerossa, jolloin luin myös toisen ja kolmannen osan. Siitä lähtien olen lukenut Aku Ankkaa ja luen yhäkin. Alkuaikoina valitsin aina mielenkiintoisimmat ja hauskimmat tarinat luettavaksi, useimmiten Rosan tekemät, mutta nykyään luen ihan kaiken, mitä luettavassa julkaisussa on, oli tarina sitten kuinka huono tai hyvä tahansa. Siihen aikaan en ymmärtänyt, mitä jotkut näkivät Carl Barksin tylsissä ja yksinkertaisissa piirroksissa, mutta nykyään arvostan niitä suuresti, vaikka olen yhä ja olen aina ollut sitä mieltä, että Don Rosa on se kaikkein paras ja hänen tarinansa ja upeiden piirrostensa ansiosta aloin aikoinaan Aku Ankkaa lukemaan.
Miksi siis kannattaa lukea Aku Ankkaa? Yhtenä suurimmista syistä voisin sanoa, että juuri sen hauskuuden takia. Lähes kaikki Aku Ankka -sarjakuvat ovat hauskoja, sillä niissä tapahtuu kaikkea hauskaa, kuten sattuu jotain oikeassa elämässä hyvin epätodennäköisiä tai jopa yliluonnollisia/mahdottomia asioita ja kömmähdyksiä. Hahmoille on myös osattu tehdä hauskat ja valloittavat persoonat ja luonteenpiirteet, jotka jaksavat naurattaa vielä lukuisten tarinoiden lukemisen jälkeenkin. Erityisesti Akun temperamenttisuus ja jatkuva epäonni ovat tehneet Aku Ankka -sarjakuvista hyvin suositun. Näistä persoonista, luonteenpiirteistä ja eri ominaisuuksista hahmoilla saamme kiittää vain ja ainoastaan Aku Ankka -sarjakuvien tekijöitä.
Toisena syynä tulevat nimenomaan nämä Aku Ankan tekijät, piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista suurin osa on aivan loistavia! Käsikirjoittajat keksivät jatkuvasti yhä kekseliäämpiä ja hauskempia tarinoita ja piirtäjät piirtävät ne tarinan muotoon. Sen jälkeen me lukijat saamme nauttia tarinasta. Mielestäni käsikirjoittajien eliittiin kuuluvat Don Rosa, Carl Barks ja Casty, sekä piirtäjien eliittiin Don Rosa, Carl Barks ja Vicar. Molemmista sarjoista löytyy myös lukuisia muita hyviä nimiä, mutta kaikki eivät tähän ''eliittiin'' mahdu.
Juuri näiden tekijöiden ansiosta Aku Ankka on näin hauska ja viihdyttävä.
Aku Ankassa käytetään myös niinikään hyvää kieltä. Aku Ankassa ei käytetä kirosanoja, muuta kuin jotain vähän lievempää, kuten ''samperi'' tai ''himputti'' ja näitäkin on nähty lähinnä vanhoissa tarinoissa ja Disney-piirretyissä. Aku Ankan suomentajat keksivät usein myös hyvin nerokkaita lausahduksia ja ilmaisuja, joista legendaarisimmat ovat Carl Barksin sarjoissa. Näihin legendaarisimpiin lausahduksiin kuuluvat ainakin ''Pim! Olet hypnotisoitu!'', ''Aika hurja heppu - mutta mahtaako hän selviytyä kalkkunoista?'', ''Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä'', ''Varsovan laulu piiloon! Tullinuuskija paapuurin puolella!'' ynnä muut sellaiset. Aku Ankan suomennetut lausahdukset ovat siis hyvän maun mukaisia ja usein myös hauskoja.
Näiden lisäksi voin sanoa Aku Ankan olevan erittäin opettavainen sarjakuvalehti. Monet oppivatkin lukemaan Aku Ankan kautta jo ennen kouluun menemistä. Tämän lisäksi joka vuosi ensimmäiselle luokalle menevät saavat postissa niinsanotun lukulahjan ilmaiseksi. Tässä lehdessä on usein pelkkiä yksisivuisia, joka helpottaa lukemaan oppimista, mikä onkin lukulahjan tarkoitus. Itse en oppinut lukemaan Aku Ankan kautta, mutta esimerkiksi monet tuttavani ovat oppineet.
Neljä polttavaa ja hyvin mielenkiintoista kysymystä, joihin kaikkiin on olemassa useita vastauksia, sillä kaikilla on omat mielipiteet ja vastaukset kysymyksiin. Tässä on hieman minun vastauksia ja mielipiteitäni näistä asioista.
Monet aikuiset, jotka eivät välttämättä koskaan ole Aku Ankkaa lukeneet, voisivat ensisilmäykseltä sanoa sen olevan naurettava esikoulu- ja alakouluikäisille suunnattu sarjakuva. Yhdessä asiassa näin sanovat ovat oikeassa, Aku Ankka on sarjakuva, mutta ei suinkaan naurettava haukkumamielessä, eikä myöskään suunnattu esikoulu- ja alakouluikäisille. Vaikka Aku Ankka -sarjakuva koostuukin muiden sarjakuvien tapaan käsikirjoituksen pohjalta tehdyistä kuvista ja puhekuplista, sillä voi ilmaista asioita jopa paremmim ja lyhyemmin kuin kirjoissa. Otetaan tässä esimerkkinä vaikkapa kirja, jossa lukisi seuraavanlaisesti; ''Kun Aku huomasi ankanpoikien hänelle ostaman syntymäpäivälahjan, hänen ilmeensä kirkastui''. Kirjassa tämä sama asia esitetään kymmenenä sanana, mutta sarjakuvassa sen voi esittää yhdessä ainoassa ruudussa. Tämän ansiosta jos jostain kirjasta tehtäisiin sarjakuva, siitä saataisiin kevyesti kirjaa lyhyempi ja sitä olisi todennäköisesti mielenkiintoisempaa lukea, kun tapahtumat näkee paperilla, eikä niitä tarvitse vain lukea. Aku Ankka on selvästi sarjakuvista parhainta ja sitä tekemässä ovat olleet ja ovat yhäkin sarjakuvain kiistattomat kuninkaat ja kuningattaret. Aku Ankka ei ole pelkkää sarjakuvaa - se on taidetta ja se on fakta se, sanoivatpa muut mitä tahansa.
Tämän sekavan alkutekstin jälkeen syvennyn paremmin kysymykseen ''Miksi luet Aku Ankkaa?''.
Muistan sen päivän ikuisesti; Oli muistaakseni marraskuu ja olimme perheen kanssa menossa laskettelemaan, sillä silloin oli tullut jo niinkin aikaisin paljon lunta. Olin silloin kuusivuotias. Lähin hyvä laskettelupaikka olisi kaukana, joten automatka kestäisi kauan. Aikaisemmilta reissuilta muistin että pelkkä autossa istuminen olisi tylsää ja päätin hakea jotain lukemista. Keittiön pöydällä oli iso pino Aku Ankka -lehtiä kyseiseltä vuodelta. Otin sieltä yhden lehden ja aloin selailemaan sitä. Itse lehti vaikutti mielestäni aluksi tylsältä, enkä jaksanut mitään tarinaa lukea, ennenkuin päästiin viimeiseen tarinaan; Don Rosan ''Culebran liikenero, osa 1''. Piirrokset tekivät minuun vaikutuksen samantien ja itse tarinakin oli mielestäni todella hyvä. Luettuani sen, tajusin sen jatkuvan seuraavassa numerossa, jolloin luin myös toisen ja kolmannen osan. Siitä lähtien olen lukenut Aku Ankkaa ja luen yhäkin. Alkuaikoina valitsin aina mielenkiintoisimmat ja hauskimmat tarinat luettavaksi, useimmiten Rosan tekemät, mutta nykyään luen ihan kaiken, mitä luettavassa julkaisussa on, oli tarina sitten kuinka huono tai hyvä tahansa. Siihen aikaan en ymmärtänyt, mitä jotkut näkivät Carl Barksin tylsissä ja yksinkertaisissa piirroksissa, mutta nykyään arvostan niitä suuresti, vaikka olen yhä ja olen aina ollut sitä mieltä, että Don Rosa on se kaikkein paras ja hänen tarinansa ja upeiden piirrostensa ansiosta aloin aikoinaan Aku Ankkaa lukemaan.
Miksi siis kannattaa lukea Aku Ankkaa? Yhtenä suurimmista syistä voisin sanoa, että juuri sen hauskuuden takia. Lähes kaikki Aku Ankka -sarjakuvat ovat hauskoja, sillä niissä tapahtuu kaikkea hauskaa, kuten sattuu jotain oikeassa elämässä hyvin epätodennäköisiä tai jopa yliluonnollisia/mahdottomia asioita ja kömmähdyksiä. Hahmoille on myös osattu tehdä hauskat ja valloittavat persoonat ja luonteenpiirteet, jotka jaksavat naurattaa vielä lukuisten tarinoiden lukemisen jälkeenkin. Erityisesti Akun temperamenttisuus ja jatkuva epäonni ovat tehneet Aku Ankka -sarjakuvista hyvin suositun. Näistä persoonista, luonteenpiirteistä ja eri ominaisuuksista hahmoilla saamme kiittää vain ja ainoastaan Aku Ankka -sarjakuvien tekijöitä.
Toisena syynä tulevat nimenomaan nämä Aku Ankan tekijät, piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista suurin osa on aivan loistavia! Käsikirjoittajat keksivät jatkuvasti yhä kekseliäämpiä ja hauskempia tarinoita ja piirtäjät piirtävät ne tarinan muotoon. Sen jälkeen me lukijat saamme nauttia tarinasta. Mielestäni käsikirjoittajien eliittiin kuuluvat Don Rosa, Carl Barks ja Casty, sekä piirtäjien eliittiin Don Rosa, Carl Barks ja Vicar. Molemmista sarjoista löytyy myös lukuisia muita hyviä nimiä, mutta kaikki eivät tähän ''eliittiin'' mahdu.
Juuri näiden tekijöiden ansiosta Aku Ankka on näin hauska ja viihdyttävä.
Aku Ankassa käytetään myös niinikään hyvää kieltä. Aku Ankassa ei käytetä kirosanoja, muuta kuin jotain vähän lievempää, kuten ''samperi'' tai ''himputti'' ja näitäkin on nähty lähinnä vanhoissa tarinoissa ja Disney-piirretyissä. Aku Ankan suomentajat keksivät usein myös hyvin nerokkaita lausahduksia ja ilmaisuja, joista legendaarisimmat ovat Carl Barksin sarjoissa. Näihin legendaarisimpiin lausahduksiin kuuluvat ainakin ''Pim! Olet hypnotisoitu!'', ''Aika hurja heppu - mutta mahtaako hän selviytyä kalkkunoista?'', ''Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä'', ''Varsovan laulu piiloon! Tullinuuskija paapuurin puolella!'' ynnä muut sellaiset. Aku Ankan suomennetut lausahdukset ovat siis hyvän maun mukaisia ja usein myös hauskoja.
Näiden lisäksi voin sanoa Aku Ankan olevan erittäin opettavainen sarjakuvalehti. Monet oppivatkin lukemaan Aku Ankan kautta jo ennen kouluun menemistä. Tämän lisäksi joka vuosi ensimmäiselle luokalle menevät saavat postissa niinsanotun lukulahjan ilmaiseksi. Tässä lehdessä on usein pelkkiä yksisivuisia, joka helpottaa lukemaan oppimista, mikä onkin lukulahjan tarkoitus. Itse en oppinut lukemaan Aku Ankan kautta, mutta esimerkiksi monet tuttavani ovat oppineet.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 348 -
23.06.2009 klo 07:54:51
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset. Näin ei todellakaan ole. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys.
Yks positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan aikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivisia.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset. Näin ei todellakaan ole. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys.
Yks positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan aikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivisia.
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 349 -
23.06.2009 klo 09:38:59
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi lukea Aku Ankkaa? Miksi luet sitä, jne...
Suomen suosituin sarjakuvalehti, keskiviikkona ilmestyvä Aku Ankka, omaa kaikenikäisen lukijakunnan. Aku Ankka on hyvää ja soveliasta huumoria, joten sen voi suotta antaa pienelle lapsellekkin luettavaksi. Aku Ankassa käytetään mainiota suomenkieltä, ja näin monen sanavarastokin kasvaa siinä samassa. Monelle lapselle juuri Aku Ankka on ollut ensimmäinen kosketus sarjakuvamaailmaan. Monet ajattelevat, että Aku Ankka on vain lapsille, mutta tämä mielikuva on aivan väärin. Akkari on kaikenikäisten lehti. Sen ongelmat eivät välttämättä suoraan kuvaa maailman senhetkistä tilaa, mutta monissa Aku Ankka -lehtien tarinoissa otetaan kantaa vaikkapa ympäristöongelmiin. Kuitenkin niin, että lapsetkin sen tajuavat. Sarjakuvaa on joskus pidetty suurena nuorisorikollisuuden ja muiden haittojen aiheuttajana, mutta Disney on osoittanut, etteivät sen sarjakuvat ole haitaksi kenellekkään.
Itselleni Aku Ankka tuli tutuksi jo kun olin neljävuotias, kuitenkin melkein viisi, sillä olen syntynyt toukokuussa. Tällöin en vielä osannut lukea, mutta seurasin sujuvasti kuvia, ja pyysin usein äitiäni tai isääni lukemaan sitä minulle. Minulle siis alkoi tulemaan Aku Ankka -lehti jo nelivuotiaana. Ensimmäinen tarina, jota muistan/tiedän lukeneeni on ollut Carl Barksin Kääpiöintiaani tarina. Omistan kyseisen lehden vieläkin. Pienempänä en vielä kiinnittänyt huomiota tarinoiden piirtäjiin, tai käsikirjoittajiin, mutta hahmoihin kuitenkin, sillä lempihahmoni oli Aku Ankka. Myös ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat sain luettavakseni neli tai viisivuotiaana. Taskarit olivat lähinnä isäni ja äitin sekä enoni vanhoja. Yleensä monet hieman nuoremmat, eivät osaa arvostaa lehtiä, vaan helposti vaikka repivät niitä, mutta itse olin kuulemman silloin jo tarkka Aku Ankoista. Vuonna 2000 äiti osti minulle Aku Ankka -kansioita, ja sitten järjestimme siihenastiset Akkarit järjestykseen. Opin lukemaan hieman ennen esikouluun menemistä, joten silloin luin jo Aku Ankkaa. Tuohon aikaan minulle oli kertynyt jo mukavasti Taskareita ja Ropsuja sun muita lehtiä, jotka olin itse ostanut tai äiti ostanut. Silloin en vielä joutunut maksamaan kuin murto-osan lehdistäni. Itse en ole kertaakaan kyllästynyt Aku Ankkaan, ja minulle on tullut Akkari siis jo vuodesta 1999 ja tulee edelleen, myös kokoelmani karttuu. Nykyään ostan melkein kaikki julkaisut omalla rahalla, mutta kovakantisia äiti ostaa vieläkin, ja saan myös syntymäpäivälahjaksi usein näkkärin eli näköispainoksen.
Aku Ankanhan on luonut Yhdysvaltalainen Walt Disney, mutta silti eniten Aku Ankkaan on mielestäni tuonut sisältöä, sekä "sielua" lempipiirtäjäni Carl Barks, jonka sarjat ovat olleet niin opettavaisia kuin humoristisia. Ilman häntä, Aku Ankka olisi vain kuori, verrattuna nykyiseen.
Jatkuu...
Suomen suosituin sarjakuvalehti, keskiviikkona ilmestyvä Aku Ankka, omaa kaikenikäisen lukijakunnan. Aku Ankka on hyvää ja soveliasta huumoria, joten sen voi suotta antaa pienelle lapsellekkin luettavaksi. Aku Ankassa käytetään mainiota suomenkieltä, ja näin monen sanavarastokin kasvaa siinä samassa. Monelle lapselle juuri Aku Ankka on ollut ensimmäinen kosketus sarjakuvamaailmaan. Monet ajattelevat, että Aku Ankka on vain lapsille, mutta tämä mielikuva on aivan väärin. Akkari on kaikenikäisten lehti. Sen ongelmat eivät välttämättä suoraan kuvaa maailman senhetkistä tilaa, mutta monissa Aku Ankka -lehtien tarinoissa otetaan kantaa vaikkapa ympäristöongelmiin. Kuitenkin niin, että lapsetkin sen tajuavat. Sarjakuvaa on joskus pidetty suurena nuorisorikollisuuden ja muiden haittojen aiheuttajana, mutta Disney on osoittanut, etteivät sen sarjakuvat ole haitaksi kenellekkään.
Itselleni Aku Ankka tuli tutuksi jo kun olin neljävuotias, kuitenkin melkein viisi, sillä olen syntynyt toukokuussa. Tällöin en vielä osannut lukea, mutta seurasin sujuvasti kuvia, ja pyysin usein äitiäni tai isääni lukemaan sitä minulle. Minulle siis alkoi tulemaan Aku Ankka -lehti jo nelivuotiaana. Ensimmäinen tarina, jota muistan/tiedän lukeneeni on ollut Carl Barksin Kääpiöintiaani tarina. Omistan kyseisen lehden vieläkin. Pienempänä en vielä kiinnittänyt huomiota tarinoiden piirtäjiin, tai käsikirjoittajiin, mutta hahmoihin kuitenkin, sillä lempihahmoni oli Aku Ankka. Myös ensimmäiset Aku Ankan taskukirjat sain luettavakseni neli tai viisivuotiaana. Taskarit olivat lähinnä isäni ja äitin sekä enoni vanhoja. Yleensä monet hieman nuoremmat, eivät osaa arvostaa lehtiä, vaan helposti vaikka repivät niitä, mutta itse olin kuulemman silloin jo tarkka Aku Ankoista. Vuonna 2000 äiti osti minulle Aku Ankka -kansioita, ja sitten järjestimme siihenastiset Akkarit järjestykseen. Opin lukemaan hieman ennen esikouluun menemistä, joten silloin luin jo Aku Ankkaa. Tuohon aikaan minulle oli kertynyt jo mukavasti Taskareita ja Ropsuja sun muita lehtiä, jotka olin itse ostanut tai äiti ostanut. Silloin en vielä joutunut maksamaan kuin murto-osan lehdistäni. Itse en ole kertaakaan kyllästynyt Aku Ankkaan, ja minulle on tullut Akkari siis jo vuodesta 1999 ja tulee edelleen, myös kokoelmani karttuu. Nykyään ostan melkein kaikki julkaisut omalla rahalla, mutta kovakantisia äiti ostaa vieläkin, ja saan myös syntymäpäivälahjaksi usein näkkärin eli näköispainoksen.
Aku Ankanhan on luonut Yhdysvaltalainen Walt Disney, mutta silti eniten Aku Ankkaan on mielestäni tuonut sisältöä, sekä "sielua" lempipiirtäjäni Carl Barks, jonka sarjat ovat olleet niin opettavaisia kuin humoristisia. Ilman häntä, Aku Ankka olisi vain kuori, verrattuna nykyiseen.
Jatkuu...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 350 -
23.06.2009 klo 10:30:06
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
(Jatkuu...)
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
(Jatkuu...)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 351 -
23.06.2009 klo 11:07:35
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa jne.?
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
(Jatkuu...)
Voisiko joku pistää rankingia?
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
(Jatkuu...)
Voisiko joku pistää rankingia?
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 352 -
23.06.2009 klo 11:18:33
Pistän rankingit.
1. Imfromfinland08 (SRT): 7 770
2. kirja (WF): 7 008
3. akkaridekkari (DuDu): 5023
4. Aku Vankka (DuDu): 4 985
5. Pullasorsa (KPw): 4 844
6. Karhula (KPw): 3 563
7. Peetukka (FRT): 3 077
8. Padi (TUS): 2 715
9. Mac Ducky (SRT): 2641
10. Frodo (FRT): 2 417
Taso on kova, kun ottaa myös huomioon vaikean aiheen.
Mikäli osakilpailu päättyisi näin, pisteet jakautuisivat talleille seuraavasti:
1. The Duckburg Ducks - 14 p.
2. Scudereria RacingTeam - 12,5 p.
3. Writerfighters - 10 p.
4. KPw - 9 p.
5. Flipism RaceTeam - 1 p.
6. Team Uncle Scrooge - 0,5 p.
'Toivottavasti ei tullut virheitä!
1. Imfromfinland08 (SRT): 7 770
2. kirja (WF): 7 008
3. akkaridekkari (DuDu): 5023
4. Aku Vankka (DuDu): 4 985
5. Pullasorsa (KPw): 4 844
6. Karhula (KPw): 3 563
7. Peetukka (FRT): 3 077
8. Padi (TUS): 2 715
9. Mac Ducky (SRT): 2641
10. Frodo (FRT): 2 417
Taso on kova, kun ottaa myös huomioon vaikean aiheen.
Mikäli osakilpailu päättyisi näin, pisteet jakautuisivat talleille seuraavasti:
1. The Duckburg Ducks - 14 p.
2. Scudereria RacingTeam - 12,5 p.
3. Writerfighters - 10 p.
4. KPw - 9 p.
5. Flipism RaceTeam - 1 p.
6. Team Uncle Scrooge - 0,5 p.
'Toivottavasti ei tullut virheitä!
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 353 -
23.06.2009 klo 11:33:39
Olin huolestuttavan alhaalla joten taidan jatkaa kirjoittamista.
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 354 -
23.06.2009 klo 12:26:12
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Minä olen tilannut Aku Ankkaa jo kuusi vuotta ja nytten kerron teille miksi.
Aku Ankka tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kun lensin Finnairilla Englantiin kolme-vuotiaana, lennolla siskoni sai Aku Ankka lehden jonka sitten myöhemmin luin ja pidin siitä valtavasti, ainoa ongelma silloin oli että asuimme Englannissa neljä vuotta, lohtuna kuitenkin oli että joka kerta kun lennettiin Englannista Suomeen ja takaisin niin sain aina uusimman lehden mukaani. Siitä asti Aku Ankasta on tullut suuri osa elämästäni, isäni mielestä jopa liian suuri sillä aina jos lukematonta Ankkatuotantoa löytyy talosta niin se löytyy sattumoisin aina kädestäni.
Minä pidän Aku Ankasta koska sitä on hauska lukea ja joskus saatan jopa nauraakin, kaiken lisäksi minä suorastaan nautin Suomalaisten opettajien taikka professoreiden käyttämää kieltä tekstien käännöksissä. Isoin syy minun Aku Ankkaan ”ihastumiseen” on kuitenkin kyllä Don Rosan mahtavat, yksityiskohtaiset ja ennen kaikkea hauskat piirrokset ja käsikirjoitukset, siksi hän onkin lempipiirtäjäni ja käsikirjoittaja.
Ainoat miinukset laajassa ankkatuotannossa ovat että nykyään tulee aina vain lisää huonoja käsikirjoittajia ja piirtäjiä lehtiin mukaan ja että hintaa kertyy rutkasti vuosien saatossa kun ollaan ankkaharrastajan merkeissä. Uusille lukijoille suosittelisin että te ostaisitte ensin uusimman Aku Ankka lehden kaupasta joka maksaa vain vaivaiset kaksi euroa ja jos te jäätte lehteen koukkuun tai jos ette niin menkää joka tapauksessa lähimpään ankikvarioon ja ostakaa teille Don Rosan tai Carl Barksin kovakantisen niin näette ankkatuotannon ehdotonta eliittiä. Nämä kovakantiset ovat yleensä aika kalliita mutta tulette huomaamaan että ostos kannatti. Tällä tavalla teistä tulee varmasti ankisteja.
Nytten kirjoitan lyhyesti Aku Ankan reseptin menestykseen ja syyn miksi Suomalaisen Aku Ankan levikki on maailman isoin:
-Useimmiten hyvät Egmontin käsikirjoittajien juonet
-Hyvät Egmontin piirtäjät
-Hyvä paperilaatu
-Lehden selkeys
-Hyvät kotisivut (paitsi juuri tällä hetkellä)
-Näitä tarinoita voilukea uudelleen ja uudelleen
-Kilpailu- ja vertailukykyinen hinta
-Laadukkaat tekstin käännökset
-Kaikille ikäpolville suunniteltu lehti
-Lehdellä on monta vakituista lukijaa jotka tilaavat lehteä kotiinsa
Täyden kympin ei kyllä Akkari minusta ansaitse näistä seuraavista melko isoista, painavista ja ennen kaikkea harmittavista syistä:
-Kuten jo aikaisemmin totesin aina vain huonommat juonet ja käsikirjoitukset
-Muutamia piirtäjiä jonka tyylistä en pidä
-Lukijakilpailut vähenevät ja sen myötä kanssa mahdollisuudet voittaa mitään
-Nykyään huonot kotisivut
-Hinta varauksin
-Klassikoita esimerkiksi Marco Rotalta, Carl Barksilta tai Don Rosalta esiintyy aniharvoin
Nyt asiasta toiseen eli Aku Ankan keräily, loputtumien mahdollisuuksien harrastus. Minä kuulun tähän melko isoon perheeseen joka keräilee muun muassa Aku Ankan taskukirjoja, erilaisia Aku Ankan kovakantisia ja tietenkin perinteisiä Aku Ankan lehtiä. Joidenkin mielessä on kerätessä vain raha ja harvinaisuuksien kerääminen kun taas toiset keräävät ankkatuotteita saadakseen lukutavaraa. Itse kuulun enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään joka kerää lähinnä omaksi viihdytteeksi. Minä keräilen myös Ankkareita koska pidän siitä kun näen kirjahyllyn täynnä Akkareita. Juuri nytten minun ”keräilyteemana” on Don Rosa ja olen jo kerennyt kerätä nämä seuraavat teokset: Roope Ankan Elämä ja Teot 1, Roope Ankan Elämä ja teot 2, Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sekä Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Seuraavaksi haluaisin ostaa Rosan nimikirjoituksen, Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun ja Kymmenen Avataran aarteen, lisäksi aion ostaa syksyllä Kolmen Caballeron Paluun sillä silloin se tulee ulos tiettävästi. Syyn tähän Don Rosa vimmaukseen olenkin jo kertonut eli hän on minun lempipiirtäjä ja käsikirjoittaja, pidän hänen jokaisesta tarinasta, lisäksi hän on ainoa ankantekijä joka saa minut nauramaan ääneen. Tosin Carl Barksia ei sovi unohtaa, hänhän on melkein koko Ankkalinnan isä, hän on keksinyt lukuisia henkilöitä ja paikkoja Ankkalinnassa, tässä tunnetuimat: Roope McAnkka, Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Hannu Hanhi, Kroisos Pennonen, Sudenpennut ja kaikkien tuntema Roope-Sedän rahasäiliö. Lisäksi Barks on antanut inspiraatiota m.m. Don Rosalle, Daan Jippekselle ja Freddy Miltonille. Siksi hänen Disneyjulkaisut ovatkin minun seuraava keräilyteemani.
Jatkuu huomenna...
Eli vielä etsisin myyjää Helsingistä joka myisi minulle jonkun näistä: Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun tai Kymmenen Avataran aarteen, Anteeksi mainostuksesta.
Minä olen tilannut Aku Ankkaa jo kuusi vuotta ja nytten kerron teille miksi.
Aku Ankka tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi kun lensin Finnairilla Englantiin kolme-vuotiaana, lennolla siskoni sai Aku Ankka lehden jonka sitten myöhemmin luin ja pidin siitä valtavasti, ainoa ongelma silloin oli että asuimme Englannissa neljä vuotta, lohtuna kuitenkin oli että joka kerta kun lennettiin Englannista Suomeen ja takaisin niin sain aina uusimman lehden mukaani. Siitä asti Aku Ankasta on tullut suuri osa elämästäni, isäni mielestä jopa liian suuri sillä aina jos lukematonta Ankkatuotantoa löytyy talosta niin se löytyy sattumoisin aina kädestäni.
Minä pidän Aku Ankasta koska sitä on hauska lukea ja joskus saatan jopa nauraakin, kaiken lisäksi minä suorastaan nautin Suomalaisten opettajien taikka professoreiden käyttämää kieltä tekstien käännöksissä. Isoin syy minun Aku Ankkaan ”ihastumiseen” on kuitenkin kyllä Don Rosan mahtavat, yksityiskohtaiset ja ennen kaikkea hauskat piirrokset ja käsikirjoitukset, siksi hän onkin lempipiirtäjäni ja käsikirjoittaja.
Ainoat miinukset laajassa ankkatuotannossa ovat että nykyään tulee aina vain lisää huonoja käsikirjoittajia ja piirtäjiä lehtiin mukaan ja että hintaa kertyy rutkasti vuosien saatossa kun ollaan ankkaharrastajan merkeissä. Uusille lukijoille suosittelisin että te ostaisitte ensin uusimman Aku Ankka lehden kaupasta joka maksaa vain vaivaiset kaksi euroa ja jos te jäätte lehteen koukkuun tai jos ette niin menkää joka tapauksessa lähimpään ankikvarioon ja ostakaa teille Don Rosan tai Carl Barksin kovakantisen niin näette ankkatuotannon ehdotonta eliittiä. Nämä kovakantiset ovat yleensä aika kalliita mutta tulette huomaamaan että ostos kannatti. Tällä tavalla teistä tulee varmasti ankisteja.
Nytten kirjoitan lyhyesti Aku Ankan reseptin menestykseen ja syyn miksi Suomalaisen Aku Ankan levikki on maailman isoin:
-Useimmiten hyvät Egmontin käsikirjoittajien juonet
-Hyvät Egmontin piirtäjät
-Hyvä paperilaatu
-Lehden selkeys
-Hyvät kotisivut (paitsi juuri tällä hetkellä)
-Näitä tarinoita voilukea uudelleen ja uudelleen
-Kilpailu- ja vertailukykyinen hinta
-Laadukkaat tekstin käännökset
-Kaikille ikäpolville suunniteltu lehti
-Lehdellä on monta vakituista lukijaa jotka tilaavat lehteä kotiinsa
Täyden kympin ei kyllä Akkari minusta ansaitse näistä seuraavista melko isoista, painavista ja ennen kaikkea harmittavista syistä:
-Kuten jo aikaisemmin totesin aina vain huonommat juonet ja käsikirjoitukset
-Muutamia piirtäjiä jonka tyylistä en pidä
-Lukijakilpailut vähenevät ja sen myötä kanssa mahdollisuudet voittaa mitään
-Nykyään huonot kotisivut
-Hinta varauksin
-Klassikoita esimerkiksi Marco Rotalta, Carl Barksilta tai Don Rosalta esiintyy aniharvoin
Nyt asiasta toiseen eli Aku Ankan keräily, loputtumien mahdollisuuksien harrastus. Minä kuulun tähän melko isoon perheeseen joka keräilee muun muassa Aku Ankan taskukirjoja, erilaisia Aku Ankan kovakantisia ja tietenkin perinteisiä Aku Ankan lehtiä. Joidenkin mielessä on kerätessä vain raha ja harvinaisuuksien kerääminen kun taas toiset keräävät ankkatuotteita saadakseen lukutavaraa. Itse kuulun enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään joka kerää lähinnä omaksi viihdytteeksi. Minä keräilen myös Ankkareita koska pidän siitä kun näen kirjahyllyn täynnä Akkareita. Juuri nytten minun ”keräilyteemana” on Don Rosa ja olen jo kerennyt kerätä nämä seuraavat teokset: Roope Ankan Elämä ja Teot 1, Roope Ankan Elämä ja teot 2, Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sekä Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita. Seuraavaksi haluaisin ostaa Rosan nimikirjoituksen, Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun ja Kymmenen Avataran aarteen, lisäksi aion ostaa syksyllä Kolmen Caballeron Paluun sillä silloin se tulee ulos tiettävästi. Syyn tähän Don Rosa vimmaukseen olenkin jo kertonut eli hän on minun lempipiirtäjä ja käsikirjoittaja, pidän hänen jokaisesta tarinasta, lisäksi hän on ainoa ankantekijä joka saa minut nauramaan ääneen. Tosin Carl Barksia ei sovi unohtaa, hänhän on melkein koko Ankkalinnan isä, hän on keksinyt lukuisia henkilöitä ja paikkoja Ankkalinnassa, tässä tunnetuimat: Roope McAnkka, Pelle Peloton, Karhukopla, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Hannu Hanhi, Kroisos Pennonen, Sudenpennut ja kaikkien tuntema Roope-Sedän rahasäiliö. Lisäksi Barks on antanut inspiraatiota m.m. Don Rosalle, Daan Jippekselle ja Freddy Miltonille. Siksi hänen Disneyjulkaisut ovatkin minun seuraava keräilyteemani.
Jatkuu huomenna...
Eli vielä etsisin myyjää Helsingistä joka myisi minulle jonkun näistä: Kadonneen Kirjaston Salaisuuden, Temppeli herrojen kätketyn Kruunun tai Kymmenen Avataran aarteen, Anteeksi mainostuksesta.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 355 -
23.06.2009 klo 12:49:13
DuDu menee vielä kuulkaas kärkeen!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Neljä polttavaa ja hyvin mielenkiintoista kysymystä, joihin kaikkiin on olemassa useita vastauksia, sillä kaikilla on omat mielipiteet ja vastaukset kysymyksiin. Tässä on hieman minun vastauksia ja mielipiteitäni näistä asioista.
Monet aikuiset, jotka eivät välttämättä koskaan ole Aku Ankkaa lukeneet, voisivat ensisilmäykseltä sanoa sen olevan naurettava esikoulu- ja alakouluikäisille suunnattu sarjakuva. Yhdessä asiassa näin sanovat ovat oikeassa, Aku Ankka on sarjakuva, mutta ei suinkaan naurettava haukkumamielessä, eikä myöskään suunnattu esikoulu- ja alakouluikäisille. Vaikka Aku Ankka -sarjakuva koostuukin muiden sarjakuvien tapaan käsikirjoituksen pohjalta tehdyistä kuvista ja puhekuplista, sillä voi ilmaista asioita jopa paremmim ja lyhyemmin kuin kirjoissa. Otetaan tässä esimerkkinä vaikkapa kirja, jossa lukisi seuraavanlaisesti; ''Kun Aku huomasi ankanpoikien hänelle ostaman syntymäpäivälahjan, hänen ilmeensä kirkastui''. Kirjassa tämä sama asia esitetään kymmenenä sanana, mutta sarjakuvassa sen voi esittää yhdessä ainoassa ruudussa. Tämän ansiosta jos jostain kirjasta tehtäisiin sarjakuva, siitä saataisiin kevyesti kirjaa lyhyempi ja sitä olisi todennäköisesti mielenkiintoisempaa lukea, kun tapahtumat näkee paperilla, eikä niitä tarvitse vain lukea. Aku Ankka on selvästi sarjakuvista parhainta ja sitä tekemässä ovat olleet ja ovat yhäkin sarjakuvain kiistattomat kuninkaat ja kuningattaret. Aku Ankka ei ole pelkkää sarjakuvaa - se on taidetta ja se on fakta se, sanoivatpa muut mitä tahansa.
Tämän sekavan alkutekstin jälkeen syvennyn paremmin kysymykseen ''Miksi luet Aku Ankkaa?''.
Muistan sen päivän ikuisesti; Oli muistaakseni marraskuu ja olimme perheen kanssa menossa laskettelemaan, sillä silloin oli tullut jo niinkin aikaisin paljon lunta. Olin silloin kuusivuotias. Lähin hyvä laskettelupaikka olisi kaukana, joten automatka kestäisi kauan. Aikaisemmilta reissuilta muistin että pelkkä autossa istuminen olisi tylsää ja päätin hakea jotain lukemista. Keittiön pöydällä oli iso pino Aku Ankka -lehtiä kyseiseltä vuodelta. Otin sieltä yhden lehden ja aloin selailemaan sitä. Itse lehti vaikutti mielestäni aluksi tylsältä, enkä jaksanut mitään tarinaa lukea, ennenkuin päästiin viimeiseen tarinaan; Don Rosan ''Culebran liikenero, osa 1''. Piirrokset tekivät minuun vaikutuksen samantien ja itse tarinakin oli mielestäni todella hyvä. Luettuani sen, tajusin sen jatkuvan seuraavassa numerossa, jolloin luin myös toisen ja kolmannen osan. Siitä lähtien olen lukenut Aku Ankkaa ja luen yhäkin. Alkuaikoina valitsin aina mielenkiintoisimmat ja hauskimmat tarinat luettavaksi, useimmiten Rosan tekemät, mutta nykyään luen ihan kaiken, mitä luettavassa julkaisussa on, oli tarina sitten kuinka huono tai hyvä tahansa. Siihen aikaan en ymmärtänyt, mitä jotkut näkivät Carl Barksin tylsissä ja yksinkertaisissa piirroksissa, mutta nykyään arvostan niitä suuresti, vaikka olen yhä ja olen aina ollut sitä mieltä, että Don Rosa on se kaikkein paras ja hänen tarinansa ja upeiden piirrostensa ansiosta aloin aikoinaan Aku Ankkaa lukemaan.
Miksi siis kannattaa lukea Aku Ankkaa? Yhtenä suurimmista syistä voisin sanoa, että juuri sen hauskuuden takia. Lähes kaikki Aku Ankka -sarjakuvat ovat hauskoja, sillä niissä tapahtuu kaikkea hauskaa, kuten sattuu jotain oikeassa elämässä hyvin epätodennäköisiä tai jopa yliluonnollisia/mahdottomia asioita ja kömmähdyksiä.
Hahmoille on myös osattu tehdä hauskat ja valloittavat persoonat ja luonteenpiirteet, jotka jaksavat naurattaa vielä lukuisten tarinoiden lukemisen jälkeenkin. Erityisesti Akun temperamenttisuus ja jatkuva epäonni ovat tehneet Aku Ankka -sarjakuvista hyvin suositun. Näistä persoonista, luonteenpiirteistä ja eri ominaisuuksista hahmoilla saamme kiittää vain ja ainoastaan Aku Ankka -sarjakuvien tekijöitä.
Toisena syynä tulevat nimenomaan nämä Aku Ankan tekijät, piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista suurin osa on aivan loistavia! Käsikirjoittajat keksivät jatkuvasti yhä kekseliäämpiä ja hauskempia tarinoita ja piirtäjät piirtävät ne tarinan muotoon. Sen jälkeen me lukijat saamme nauttia tarinasta. Mielestäni käsikirjoittajien eliittiin kuuluvat Don Rosa, Carl Barks ja Casty, sekä piirtäjien eliittiin Don Rosa, Carl Barks ja Vicar. Molemmista sarjoista löytyy myös lukuisia muita hyviä nimiä, mutta kaikki eivät tähän ''eliittiin'' mahdu.
Juuri näiden tekijöiden ansiosta Aku Ankka on näin hauska ja viihdyttävä.
Aku Ankka on myös hyvin mielikuvituksellista ja siinä tapahtuukin paljon kaikkea hauskaa, joka ei oikeassa elämässä ole välttämättä edes mahdollista. Aku Ankka -sarjakuvissa lukija pääsee sukeltamaan meren pohjaan, lentämään raketilla kuuhun, käymään mitä erilaisimmissa paikoissa ja jopa hyppäämään aikakoneeseen vihaista Roopea pakenevan Akun kanssa. Sarjakuvissa voi riittävän mielikuvituksen avulla tapahtua mitä tahansa!
Aku Ankassa käytetään myös niinikään hyvää kieltä. Aku Ankassa ei käytetä kirosanoja, muuta kuin jotain vähän lievempää, kuten ''samperi'' tai ''himputti'' ja näitäkin on nähty lähinnä vanhoissa tarinoissa ja Disney-piirretyissä. Aku Ankan suomentajat keksivät usein myös hyvin nerokkaita lausahduksia ja ilmaisuja, joista legendaarisimmat ovat Carl Barksin sarjoissa. Näihin legendaarisimpiin lausahduksiin kuuluvat ainakin ''Pim! Olet hypnotisoitu!'', ''Aika hurja heppu - mutta mahtaako hän selviytyä kalkkunoista?'', ''Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä'', ''Varsovan laulu piiloon! Tullinuuskija paapuurin puolella!'' ynnä muut sellaiset. Aku Ankan suomennetut lausahdukset ovat siis hyvän maun mukaisia ja usein myös hauskoja.
Näiden lisäksi voin sanoa Aku Ankan olevan erittäin opettavainen sarjakuvalehti. Monet oppivatkin lukemaan Aku Ankan kautta jo ennen kouluun menemistä. Tämän lisäksi joka vuosi ensimmäiselle luokalle menevät saavat postissa niinsanotun lukulahjan ilmaiseksi. Tässä lehdessä on usein pelkkiä yksisivuisia, joka helpottaa lukemaan oppimista, mikä onkin lukulahjan tarkoitus. Itse en oppinut lukemaan Aku Ankan kautta, mutta esimerkiksi monet tuttavani ovat oppineet.
Suosittelen siis kaikille, jotka eivät Aku Ankkaa vielä lue, lukemisen aloittamista ja Aku Ankka -lehden tilaamisen aloittamista. Ikävä kyllä Aku Ankka -lehden taso on laskenut huimasti, jos verrataan esimerkiksi 1990-luvun puoliväliin ja 2000-luvun alkupuoleen. 1990-luvulla verrattuna nykypäivään julkaistiin todella paljon Don Rosan (ja myös Carl Barksin) sarjoja, kun nykypäivänä Rosan sarjoista saadaan nauttia vain kerran tai kaksi vuodessa. Tänäkin vuonna on julkaistu tähän mennessä yksi Rosan sarja (Tyylittä taaplaten) joka ei kuulu todellakaan Rosan parhaimmistoon. Vuoden toinen ja todennäköisesti viimeinen Rosan sarja (Kymmenen avataran aarre) julkaistaan vuoden viimeisessä numerossa. Barksin tarinoita taas on alettu viime aikoina julkaisemaan hieman normaalia useammin, mutta monet näistä tänä vuonna julkaistuista Barksin kymmensivuisista klassikoista ovat olleet sieltä Barksin tuotannon huonommasta päästä. Tokihan niitä hyviäkin on löytynyt (kuten Vaarallinen lelu) mutta suurin osa on ollut niitä ''ei-niin-kovin-hyviä''. Johtosarjat ovat useimmiten joko Vicarin, Kari Korhosen tai Rodriquesin yms. piirtämiä. Nykyään Aku Ankka -lehdessä nähdääm paljon lyhyitä täytesarjoja, eli niinsanottuja ''tynkiä''. Tällaisiin kuuluvat usein 3-6 -sivuiset Karhukopla tms. -tarinat, joita on lisätty lehtiin, jotta tietty sivumäärä täyttyisi. Lisäksi monesti Akkarissa nähdään mielestäni erittäin heikon piirtäjän, Bernadón piirtämiä Matami Mimmi -sarjoja ja täysin Akkariin kuulumattomia Pepi -tarinoita. Nämä kaikki kun korvattaisiin joillain laadukkailla sarjoilla, Akkarin taso nousisi huimasti.
Jos kysytään, mikä Aku Ankka -lehdessä on parasta, niin vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi; sen monipuolisuus. Akkarissa nähdään monien eri piirtäjien ja vielä useampien eri käsikirjoittajien tekemiä sarjoja ja esille pääsevät erityisesti nämä amerikkalaiset ja muut eurooppalaiset tekijät, kuin italialaiset. Taskareiden tarinathan ovat melkein kaikki italialaispiirtäjiem tuotosta. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, Aku Ankka ei ole pelkästään sarjakuvaa, se on opettavaista sarjakuvaa, hyvin mielikuvituksellista sarjakuvaa, hyvin hauskaa sarjakuvaa ja ennen kaikkea se on taidetta. Näistä syistä pidän Aku Ankkaa maailman parhaimpana sarjakuvana.
Sitten vielä viimeiseen polttavaan kysymykseen; ''Miksi keräilet Aku Ankkaa?''.
No, kaikki alkoi siitä, kun silloin kuusivuotiaana innostuin Aku Ankkojen lukemisesta. Isäni oli ennen tilannut Aku Ankkaa omalla nimellään ja oli jo lopettamassa tilausta, kunnes huomasi minun alkaneen lukea niitä, hän päätti jatkaa tilausta minun nimelläni. Siitä lähtien olen lukenut Akkarin aina kun se on ilmestynyt ja niitä kertyikin hyllyyn aikamoinen kasa, jolloin täytyi kansioitaikin ostaa. Nykyisin omistan arviolta yli 1000 Aku Ankka -lehteä, kun mukaan lasketaan ne kaikki lehdet, joita vanhempani ovat lapsena tilanneet ja joita olen muilta sukulaisiltani saanut. Vaikka Akkarini ovatkin minulla säilössä lähinnä lukemista varten, tavallaan myös keräilen niitä.
Sen sijaan taskareita (Aku Ankan taskukirjoja) aloin keräilemään syntymäpäivänäni joulukuussa 2004, jolloin sain kaveriltani lahjaksi ihan ensimmäisen taskarini - vasta ilmestyneen taskarin numero 300. Luin sen läpi ja aloin heti tammikuussa 2005 ostamaan joka kuukausi uusimman taskarin. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan päätin mennä vielä divariin ostamaan vanhempia taskareita, jotka ovatkin minusta paljon laadukkaampia, kuin uudet. Keräilen nykyään myös teemataskareita, joista omistan melkein kaikki, sekä mimitaskareita, joita minulla on kaikki ilmestyneet kuusi. Varsinaisia taskareita minulla on tällä hetkellä 105, mutta lisää tulee kokoajan.
Roope-setä -lehtiä en varsinaisesti keräile, mutta niitäkin löytyy hyllystä yli kolmekymmentä ja aina satunnaisesti niitä ostelenkin. Viimeksi ostin Roope-sedän nyt kesäkuussa Akun syntympäivien kunniaksi.
Näiden julkaisujen lisäksi voin sanoa keräileväni myös joitain kovaikantisia. Ensimmäiset kovakantisenin olivat kaikki Ankkalinnan -sarjaan kuuluvia (Ankkalinnan maailmanmatkaaja, Ankkalinnan konkkarokkan yms.) ja omistankin tällä hetkellä yhdeksän kappaletta. Keräilen nykyisin myös Ankantekijät -sarjaa. Tämän kyseisen sarjan kovakantisista omistan kaikki paitsi kaksi ensimmäistä ja nämäkin olisi tarkoitus kokoelmiin jostain kirjakaupasta tai divarista hankkia. Olen myös viime aikoina alkanut keräilemään Don Rosan kovakantisia, joista omistan tällä hetkellä Kymmenen avataran aarteen (ja muita Don Rosan parhaita), Roope Ankan elämä ja teot I & II sekä Mustan Ritarin (ja muita Don Rosan parhaita). Kaikki loputkin olisi tarkoitus hankkia kokoelmiin ja aion ostaa myös tuon syyskuussa ilmestyvän uuden kovakantisen. Näiden kovakantisten lisäksi omistan paljon kovakantisia satunnaisista sarjoita ja ihan sellaisiakin, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan. Näistä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi Ihan Ankkana ja Carl Barksin joulu I & II yms. Kovakantisia omistan tällä hetkellä yhteensä kolmekymmentäyksi kappaletta.
Miksi siis keräilen Aku Ankkaa? Suurimpana syynä on varmasti nimenomaan sen monipuolisuus, mielikuvitus, hyvät tekijät sekä hauskuus. Jos Aku Ankka olisi tylsää luettavaa, en varmastikaan keräilisi sitä. Jos Aku Ankkaa tekisivät huonot piirtäjät ja huonot käsikirjoittajat, en varmasti silloinkaan keräilisi sitä. Nämä ovat suurimpia syitä ankkajulkaisujen keräilyyni.
Ja jatkuu vielä!
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Neljä polttavaa ja hyvin mielenkiintoista kysymystä, joihin kaikkiin on olemassa useita vastauksia, sillä kaikilla on omat mielipiteet ja vastaukset kysymyksiin. Tässä on hieman minun vastauksia ja mielipiteitäni näistä asioista.
Monet aikuiset, jotka eivät välttämättä koskaan ole Aku Ankkaa lukeneet, voisivat ensisilmäykseltä sanoa sen olevan naurettava esikoulu- ja alakouluikäisille suunnattu sarjakuva. Yhdessä asiassa näin sanovat ovat oikeassa, Aku Ankka on sarjakuva, mutta ei suinkaan naurettava haukkumamielessä, eikä myöskään suunnattu esikoulu- ja alakouluikäisille. Vaikka Aku Ankka -sarjakuva koostuukin muiden sarjakuvien tapaan käsikirjoituksen pohjalta tehdyistä kuvista ja puhekuplista, sillä voi ilmaista asioita jopa paremmim ja lyhyemmin kuin kirjoissa. Otetaan tässä esimerkkinä vaikkapa kirja, jossa lukisi seuraavanlaisesti; ''Kun Aku huomasi ankanpoikien hänelle ostaman syntymäpäivälahjan, hänen ilmeensä kirkastui''. Kirjassa tämä sama asia esitetään kymmenenä sanana, mutta sarjakuvassa sen voi esittää yhdessä ainoassa ruudussa. Tämän ansiosta jos jostain kirjasta tehtäisiin sarjakuva, siitä saataisiin kevyesti kirjaa lyhyempi ja sitä olisi todennäköisesti mielenkiintoisempaa lukea, kun tapahtumat näkee paperilla, eikä niitä tarvitse vain lukea. Aku Ankka on selvästi sarjakuvista parhainta ja sitä tekemässä ovat olleet ja ovat yhäkin sarjakuvain kiistattomat kuninkaat ja kuningattaret. Aku Ankka ei ole pelkkää sarjakuvaa - se on taidetta ja se on fakta se, sanoivatpa muut mitä tahansa.
Tämän sekavan alkutekstin jälkeen syvennyn paremmin kysymykseen ''Miksi luet Aku Ankkaa?''.
Muistan sen päivän ikuisesti; Oli muistaakseni marraskuu ja olimme perheen kanssa menossa laskettelemaan, sillä silloin oli tullut jo niinkin aikaisin paljon lunta. Olin silloin kuusivuotias. Lähin hyvä laskettelupaikka olisi kaukana, joten automatka kestäisi kauan. Aikaisemmilta reissuilta muistin että pelkkä autossa istuminen olisi tylsää ja päätin hakea jotain lukemista. Keittiön pöydällä oli iso pino Aku Ankka -lehtiä kyseiseltä vuodelta. Otin sieltä yhden lehden ja aloin selailemaan sitä. Itse lehti vaikutti mielestäni aluksi tylsältä, enkä jaksanut mitään tarinaa lukea, ennenkuin päästiin viimeiseen tarinaan; Don Rosan ''Culebran liikenero, osa 1''. Piirrokset tekivät minuun vaikutuksen samantien ja itse tarinakin oli mielestäni todella hyvä. Luettuani sen, tajusin sen jatkuvan seuraavassa numerossa, jolloin luin myös toisen ja kolmannen osan. Siitä lähtien olen lukenut Aku Ankkaa ja luen yhäkin. Alkuaikoina valitsin aina mielenkiintoisimmat ja hauskimmat tarinat luettavaksi, useimmiten Rosan tekemät, mutta nykyään luen ihan kaiken, mitä luettavassa julkaisussa on, oli tarina sitten kuinka huono tai hyvä tahansa. Siihen aikaan en ymmärtänyt, mitä jotkut näkivät Carl Barksin tylsissä ja yksinkertaisissa piirroksissa, mutta nykyään arvostan niitä suuresti, vaikka olen yhä ja olen aina ollut sitä mieltä, että Don Rosa on se kaikkein paras ja hänen tarinansa ja upeiden piirrostensa ansiosta aloin aikoinaan Aku Ankkaa lukemaan.
Miksi siis kannattaa lukea Aku Ankkaa? Yhtenä suurimmista syistä voisin sanoa, että juuri sen hauskuuden takia. Lähes kaikki Aku Ankka -sarjakuvat ovat hauskoja, sillä niissä tapahtuu kaikkea hauskaa, kuten sattuu jotain oikeassa elämässä hyvin epätodennäköisiä tai jopa yliluonnollisia/mahdottomia asioita ja kömmähdyksiä.
Hahmoille on myös osattu tehdä hauskat ja valloittavat persoonat ja luonteenpiirteet, jotka jaksavat naurattaa vielä lukuisten tarinoiden lukemisen jälkeenkin. Erityisesti Akun temperamenttisuus ja jatkuva epäonni ovat tehneet Aku Ankka -sarjakuvista hyvin suositun. Näistä persoonista, luonteenpiirteistä ja eri ominaisuuksista hahmoilla saamme kiittää vain ja ainoastaan Aku Ankka -sarjakuvien tekijöitä.
Toisena syynä tulevat nimenomaan nämä Aku Ankan tekijät, piirtäjät ja käsikirjoittajat, joista suurin osa on aivan loistavia! Käsikirjoittajat keksivät jatkuvasti yhä kekseliäämpiä ja hauskempia tarinoita ja piirtäjät piirtävät ne tarinan muotoon. Sen jälkeen me lukijat saamme nauttia tarinasta. Mielestäni käsikirjoittajien eliittiin kuuluvat Don Rosa, Carl Barks ja Casty, sekä piirtäjien eliittiin Don Rosa, Carl Barks ja Vicar. Molemmista sarjoista löytyy myös lukuisia muita hyviä nimiä, mutta kaikki eivät tähän ''eliittiin'' mahdu.
Juuri näiden tekijöiden ansiosta Aku Ankka on näin hauska ja viihdyttävä.
Aku Ankka on myös hyvin mielikuvituksellista ja siinä tapahtuukin paljon kaikkea hauskaa, joka ei oikeassa elämässä ole välttämättä edes mahdollista. Aku Ankka -sarjakuvissa lukija pääsee sukeltamaan meren pohjaan, lentämään raketilla kuuhun, käymään mitä erilaisimmissa paikoissa ja jopa hyppäämään aikakoneeseen vihaista Roopea pakenevan Akun kanssa. Sarjakuvissa voi riittävän mielikuvituksen avulla tapahtua mitä tahansa!
Aku Ankassa käytetään myös niinikään hyvää kieltä. Aku Ankassa ei käytetä kirosanoja, muuta kuin jotain vähän lievempää, kuten ''samperi'' tai ''himputti'' ja näitäkin on nähty lähinnä vanhoissa tarinoissa ja Disney-piirretyissä. Aku Ankan suomentajat keksivät usein myös hyvin nerokkaita lausahduksia ja ilmaisuja, joista legendaarisimmat ovat Carl Barksin sarjoissa. Näihin legendaarisimpiin lausahduksiin kuuluvat ainakin ''Pim! Olet hypnotisoitu!'', ''Aika hurja heppu - mutta mahtaako hän selviytyä kalkkunoista?'', ''Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä'', ''Varsovan laulu piiloon! Tullinuuskija paapuurin puolella!'' ynnä muut sellaiset. Aku Ankan suomennetut lausahdukset ovat siis hyvän maun mukaisia ja usein myös hauskoja.
Näiden lisäksi voin sanoa Aku Ankan olevan erittäin opettavainen sarjakuvalehti. Monet oppivatkin lukemaan Aku Ankan kautta jo ennen kouluun menemistä. Tämän lisäksi joka vuosi ensimmäiselle luokalle menevät saavat postissa niinsanotun lukulahjan ilmaiseksi. Tässä lehdessä on usein pelkkiä yksisivuisia, joka helpottaa lukemaan oppimista, mikä onkin lukulahjan tarkoitus. Itse en oppinut lukemaan Aku Ankan kautta, mutta esimerkiksi monet tuttavani ovat oppineet.
Suosittelen siis kaikille, jotka eivät Aku Ankkaa vielä lue, lukemisen aloittamista ja Aku Ankka -lehden tilaamisen aloittamista. Ikävä kyllä Aku Ankka -lehden taso on laskenut huimasti, jos verrataan esimerkiksi 1990-luvun puoliväliin ja 2000-luvun alkupuoleen. 1990-luvulla verrattuna nykypäivään julkaistiin todella paljon Don Rosan (ja myös Carl Barksin) sarjoja, kun nykypäivänä Rosan sarjoista saadaan nauttia vain kerran tai kaksi vuodessa. Tänäkin vuonna on julkaistu tähän mennessä yksi Rosan sarja (Tyylittä taaplaten) joka ei kuulu todellakaan Rosan parhaimmistoon. Vuoden toinen ja todennäköisesti viimeinen Rosan sarja (Kymmenen avataran aarre) julkaistaan vuoden viimeisessä numerossa. Barksin tarinoita taas on alettu viime aikoina julkaisemaan hieman normaalia useammin, mutta monet näistä tänä vuonna julkaistuista Barksin kymmensivuisista klassikoista ovat olleet sieltä Barksin tuotannon huonommasta päästä. Tokihan niitä hyviäkin on löytynyt (kuten Vaarallinen lelu) mutta suurin osa on ollut niitä ''ei-niin-kovin-hyviä''. Johtosarjat ovat useimmiten joko Vicarin, Kari Korhosen tai Rodriquesin yms. piirtämiä. Nykyään Aku Ankka -lehdessä nähdääm paljon lyhyitä täytesarjoja, eli niinsanottuja ''tynkiä''. Tällaisiin kuuluvat usein 3-6 -sivuiset Karhukopla tms. -tarinat, joita on lisätty lehtiin, jotta tietty sivumäärä täyttyisi. Lisäksi monesti Akkarissa nähdään mielestäni erittäin heikon piirtäjän, Bernadón piirtämiä Matami Mimmi -sarjoja ja täysin Akkariin kuulumattomia Pepi -tarinoita. Nämä kaikki kun korvattaisiin joillain laadukkailla sarjoilla, Akkarin taso nousisi huimasti.
Jos kysytään, mikä Aku Ankka -lehdessä on parasta, niin vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi; sen monipuolisuus. Akkarissa nähdään monien eri piirtäjien ja vielä useampien eri käsikirjoittajien tekemiä sarjoja ja esille pääsevät erityisesti nämä amerikkalaiset ja muut eurooppalaiset tekijät, kuin italialaiset. Taskareiden tarinathan ovat melkein kaikki italialaispiirtäjiem tuotosta. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, Aku Ankka ei ole pelkästään sarjakuvaa, se on opettavaista sarjakuvaa, hyvin mielikuvituksellista sarjakuvaa, hyvin hauskaa sarjakuvaa ja ennen kaikkea se on taidetta. Näistä syistä pidän Aku Ankkaa maailman parhaimpana sarjakuvana.
Sitten vielä viimeiseen polttavaan kysymykseen; ''Miksi keräilet Aku Ankkaa?''.
No, kaikki alkoi siitä, kun silloin kuusivuotiaana innostuin Aku Ankkojen lukemisesta. Isäni oli ennen tilannut Aku Ankkaa omalla nimellään ja oli jo lopettamassa tilausta, kunnes huomasi minun alkaneen lukea niitä, hän päätti jatkaa tilausta minun nimelläni. Siitä lähtien olen lukenut Akkarin aina kun se on ilmestynyt ja niitä kertyikin hyllyyn aikamoinen kasa, jolloin täytyi kansioitaikin ostaa. Nykyisin omistan arviolta yli 1000 Aku Ankka -lehteä, kun mukaan lasketaan ne kaikki lehdet, joita vanhempani ovat lapsena tilanneet ja joita olen muilta sukulaisiltani saanut. Vaikka Akkarini ovatkin minulla säilössä lähinnä lukemista varten, tavallaan myös keräilen niitä.
Sen sijaan taskareita (Aku Ankan taskukirjoja) aloin keräilemään syntymäpäivänäni joulukuussa 2004, jolloin sain kaveriltani lahjaksi ihan ensimmäisen taskarini - vasta ilmestyneen taskarin numero 300. Luin sen läpi ja aloin heti tammikuussa 2005 ostamaan joka kuukausi uusimman taskarin. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan päätin mennä vielä divariin ostamaan vanhempia taskareita, jotka ovatkin minusta paljon laadukkaampia, kuin uudet. Keräilen nykyään myös teemataskareita, joista omistan melkein kaikki, sekä mimitaskareita, joita minulla on kaikki ilmestyneet kuusi. Varsinaisia taskareita minulla on tällä hetkellä 105, mutta lisää tulee kokoajan.
Roope-setä -lehtiä en varsinaisesti keräile, mutta niitäkin löytyy hyllystä yli kolmekymmentä ja aina satunnaisesti niitä ostelenkin. Viimeksi ostin Roope-sedän nyt kesäkuussa Akun syntympäivien kunniaksi.
Näiden julkaisujen lisäksi voin sanoa keräileväni myös joitain kovaikantisia. Ensimmäiset kovakantisenin olivat kaikki Ankkalinnan -sarjaan kuuluvia (Ankkalinnan maailmanmatkaaja, Ankkalinnan konkkarokkan yms.) ja omistankin tällä hetkellä yhdeksän kappaletta. Keräilen nykyisin myös Ankantekijät -sarjaa. Tämän kyseisen sarjan kovakantisista omistan kaikki paitsi kaksi ensimmäistä ja nämäkin olisi tarkoitus kokoelmiin jostain kirjakaupasta tai divarista hankkia. Olen myös viime aikoina alkanut keräilemään Don Rosan kovakantisia, joista omistan tällä hetkellä Kymmenen avataran aarteen (ja muita Don Rosan parhaita), Roope Ankan elämä ja teot I & II sekä Mustan Ritarin (ja muita Don Rosan parhaita). Kaikki loputkin olisi tarkoitus hankkia kokoelmiin ja aion ostaa myös tuon syyskuussa ilmestyvän uuden kovakantisen. Näiden kovakantisten lisäksi omistan paljon kovakantisia satunnaisista sarjoita ja ihan sellaisiakin, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan. Näistä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi Ihan Ankkana ja Carl Barksin joulu I & II yms. Kovakantisia omistan tällä hetkellä yhteensä kolmekymmentäyksi kappaletta.
Miksi siis keräilen Aku Ankkaa? Suurimpana syynä on varmasti nimenomaan sen monipuolisuus, mielikuvitus, hyvät tekijät sekä hauskuus. Jos Aku Ankka olisi tylsää luettavaa, en varmastikaan keräilisi sitä. Jos Aku Ankkaa tekisivät huonot piirtäjät ja huonot käsikirjoittajat, en varmasti silloinkaan keräilisi sitä. Nämä ovat suurimpia syitä ankkajulkaisujen keräilyyni.
Ja jatkuu vielä!
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 356 -
23.06.2009 klo 12:49:54
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tämä aihe on todella vaikea. Summata nuo kysymykset, mitkä otsikko sisältää. Niihin ei voi missään maailman artikkelissa vastata täydellisesti. Aku Ankka on parhaudessaan määrittelemättömän hieno asia, infinito.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni parempaa lukemista voisi millään löytää.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
On muuten jäänyt hieman epäselväksi, tarkoittaako otsikko Aku Ankkaa sarjakuvana vai lehtenä.
Aku Ankka on ihana lehti. Niin paljon monipuolisuutta. Niin massiivisen mahdottoman paljon monipuolisuutta. Se on kokonaisuudessaan järkälemäinen, silti samalla niin pieni. Se muuttuu koko ajan. Jokaisessa tarinassa vastaan tulee uusia sanontoja, uudenlaisia ruutuja, uusia vitsejä, ja mikä parasta, samat vanhat hahmot, jotka ovat vuosien varrella tulleet niin ihanan tutuiksi, mutta yllättävät silti joskus monipuolisuudellaan ja luonteenpiirteillään. Tarinoiden tasoharava on valtava. Se juuri, on yksi niistä asioista, joka tekee Aku Ankan lukemisesta mielekkäämpää. Minä en itselleni parempaa lukemista voisi millään löytää.
Parasta Aku Ankassa on sen puhdas monipuolisuus, raikas ennalta-arvaamattomuus ja sen yksinkertainen parhaus. Ja kaikki lähti liikkeelle niin hyvin yksinkertaisesti ideasta. Hullunkurinen ankka pitää päällään merimiesasua ja soittaa huilua. Vau.
Aku Ankka on ollut kuitenkin massiivisesta ja maailmanluokan suosiostaan Suomessa huolimatta ollut varsinkin aikuisten keskuudessa hieman aliarvostettu lehti. Ja onhan se totta, ettei Aku Ankka puhtaassa kirjallisuudessa pärjää Ernest Hemingway novelleille, saati nykyajan nuoruuskirjallisuudelle. Mutta miksi Suomessa Aku Ankka on niin suosittu? Samaa tavaraahan tulee niin Ruotsiin, Tanskaan kuin Norjaankin? Eräs tuikitärkeä asia puuttuu esimerkiksi Ruotsilta; kirjakieli. Itse en edes osaa kuvitella kenenkään muun Hessun lisäksi puhuvan sulta ja multa-slangia. Aku Ankka kehittää monia suomalaisia lapsia lukemaan, opettaen heille samalla kirjakieltä ja äidinkielen perusasioita. Se onkin ollut yksi Aku Ankan vahvimmista aseista näiden pitkien vuosikymmenten aikana.
Tekijäkaarti on siis niin monipuolinen, ettei kukaan voi mainita kaikkia Disney-tekijöitä. Kaikista parasta on se, että kaikilla on omanlainen tyylinsä. Kaikki erottavat mahtavan Don Rosan hollantilaisista mestareista Daan Jippesistä ja Mau Heymansista. Kaikilla on oma suosikkinsa. Joitakin piirtäjiä, kuten Jose Ramon Bernadoa, hyljitään nykyaikana, toiset puolustavat espanjalaista maestroa ja hänen tyyliään. Jotkut toiset taas inhoavat esimerkiksi jo mainittua Don Rosaa jäykällä tyylillään. On paljon rohkeita piirtäjiä, jotka hakevat koko ajan jotain uutta piirroksillaan, myös keskinkertaisia, samalla kuitenkin raikkaan uusia keskivertopiirtäjiä.
Hahmokaarti on monipuolisin sarjakuvista kautta maailman. Kaikenlaisen luonteenpiirteen stereotypioita löytyy, onnekas Hannu, laiska Hansu ja pihirikas Roope. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vekkuleita. Kaiken ei siis aina tarvitse asettua Akun maailman ääreen, jolloin jotkin tarinat voivat olla kovin tylsiä ja ennestään nähtyjä. Kyseinen asia kuitenkin toimi esimerkiksi Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä. Parasta näissä kaikissa hauskoissa hahmoissa on se, että heistä voi aika ajoittain kaivautua esiin myös uusia ja mielenkiintoisia luonteenpiirteitä, jotka voivat sitoa tarinat sievästi yhteen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
On muuten jäänyt hieman epäselväksi, tarkoittaako otsikko Aku Ankkaa sarjakuvana vai lehtenä.
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 357 -
23.06.2009 klo 13:09:52
Tässä nyt vähän jatkoa viestilleni. Suunnilleen 4300 merkkiä varmaan...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten myös omasta keräilystäni.
Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.
Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin.
Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.
Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci, joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Samasta syystä, minkä sanoin äsken, minä myös keräilen Aku Ankkaa. Eli Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita.
Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, Kovakantisten ja muiden albumeiden ja Aku Ankka-aiheisten pokkareiden kanssa. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.
Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos!
Jatkuu...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa? Näihin neljään vaikeaan kysymyksiin vastaan nyt ja kerron kysymyksiin hieman viitaten myös omasta keräilystäni.
Alkuaikoina monet aikuiset väittivät sarjakuvien olevan haitaksi lapsille. Siksi Aku Ankka-lehtikään ei aluksi saanut kovin hirveää suosiota. Nykyisin aikuiset taas eivät paljon välitä lukevatko heidän lapsensa sarjakuvia vai eivät, sillä aikoinaan hekin ovat niitä lukeneet, joten he ymmärtävät miksi lapset lukevat Aku Ankkaa. Sitä todistaa muun muassa se, että nykyisin joka vuosi (?) jaetaan ensimmäisen (vai toisen?) luokan koululaisille Aku Ankka-lehti: Lukulahja. Olen itsekin saanut tämän kyseisen lehden, vuonna 2005.
Omasta mielestäni Aku Ankkaa kannattaa lukea, sillä monet ovat oppineet sen kautta lukemaan. Itselläni näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin lukemaan Aku Ankkaa vasta toisen luokan aloittaessani ja heti yhden tarinan jälkeen kiinnostuin tarinoista niin, että aloin lukemaan urakalla taskukirjoja, lehtiä, kovakantisia yms. albumeja. Minusta oli kiva lukea Aku Ankkaa, sillä tarinoiden juonet siihen aikaan tuntuivat kovin uskomattomilta, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Vuoden 2005-2006 kieppeillä kuitenkin alkoivat tarinat mielestäni olla liian samanlaisia enkä ostanut yhtäkään Aku Ankkaa kokonaiseen vuoteen, jonka jälkeen sain yhden taskarin lahjaksi ja sen tarinat olivat niin kiinnostavia ja piirtäjät olivat hyviä, että aloin jälleen keräilemään Aku Ankkoja tasaiseen tahtiin.
Luen Aku Ankkaa, koska mielestäni se on mukavaa ajanvietettä. On hauskaa seurata, kuinka Roope ui rahoissa, joutaa finanssejaan, Aku laiskottelee ja ankanpojat ahkeroivat. Ensimmäisen vuoden aikana, jona luin paljon Aku Ankkaa, luin enimmäkseen Carl Barksin (1901-2000) ja Don Rosan (s. 1951) sarjoja, ja varsinkin Rosan sarjat olivat niin piirroksilta kuin käsikirjoituksilta mieleeni. Silloin en kuitenkaan kiinnittänyt paljonkaan huomiota piirroksiin ja niiden tekijöihin ja kun minä jälleen syksyllä 2006 aloin keräilemään Aku Ankkoja ja lukemaan varsinkin Rosan tarinoita uudelleen, huomasin, että kiinnitin paljon enemmän huomiota piirroksiin ja hiljalleen Rosan piirrokset alkoivat vaikuttaa vähän jopa ällöttäviltä. Luen Aku Ankkaa myös siksi, koska toisen ja kolmannen polven italialaiset piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat luoneet uusia upeita Mikki tarinoita sekä monia hauskoja hahmoja, joiden toilailuja ja seikkailuja jaksaa seurata.
Parasta Aku Ankassa ovat mielestäni mielikuvitukselliset käsikirjoitukset ja suorastaan rakastan tarinoita, joissa piirrokset ja käsikirjoitus ovat hyviä, jos eivät jopa loistavia. Parhaita käsikirjoituksia ovat aikojen saatossa tehneet ainakin Don Rosa, Carl Barks, Rune Meikle ja Tito Faraci, joiden tekemät tarinat luen monta kertaa peräkkäin. Varsinkin jotkut Rune Meiklen kauhutarinat on tullut luettua jopa noin 5-10 kertaa. Rosa taas painii aivan omassa sarjassaan, koska hänen käsikirjoituksensa ovat vain niin käsittämättömän hyviä ja joskus olen sanonut kavereilleni jopa, että Don Rosan käsikirjoitukset ja Giorgio Cavazzanon piirrokset ovat parasta Aku Ankassa.
Samasta syystä, minkä sanoin äsken, minä myös keräilen Aku Ankkaa. Eli Don Rosan käsikirjoitusten ja Giorgio Cavazzanon loistavien piirrosten vuoksi. Ei tämä nyt tietenkään ole ainoa syy, mutta muuten tähän kysymykseen on hyvin hankala vastata. Ehkä todellinen syy kuitenkin on se, että Aku Ankan käsikirjoittajat ovat hyviä, vaikka Aku Ankka-lehden tarinat ovatkin välillä vähän kehnohkoja. Piirtäjät ovat kuitenkin hoitaneet hommansa hyvin. Esimerkiksi Vicarin piirrokset piristävät aina mukavasti lehteä, vaikka eivät pelasta mitään, jos lehden tarinat sattuvat olemaan huonoja.
Aku Ankan taskukirja on kylläkin mennyt hieman ylöspäin varsinkin tämän vuoden aikana. Taskarissa on myös monesti paljon lempikäsikirjoittajieni (Tito Faraci, Rune Meikle, Guido Martina ja Casty) ja lempipiirtäjieni (Cavazzano, Casty, De Vita, Molinari, Andrea Freccero, Alessandro Gottardo ynnä muut italialaiset huippupiirtäjät) tekemiä tarinoita.
Omistan nykyisin suunnilleen 500 Aku Ankka-lehteä. Vanhempani eivät lapsina saaneet Aku Ankkoja, joten kaikki lehdet mitä minulla on, ovat itse saamiani. Noin 1/3 lehdistä on luettu enemmän kuin yhden kerran, mutta suurin osa on kuitenkin vain luettu kerran.
Isäni on kertonut, että heillä oli ollut aikoinaan pari taskukirjaa, mutta ne oli kuulemma heitetty pois. Niinpä olen joutunut ostamaan itse lähes kaikki taskukirjani, lukuun ottamatta tietenkään niitä, jotka vanhempani ovat ostaneet minulle ja niitä, jotka olen saanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Olen kuitenkin saanut kerättyä parin vuoden aikana 141 taskukirjaa, jotka kaikki nyt komeilevat kirjahyllyssäni Roope-setien, Kovakantisten ja muiden albumeiden ja Aku Ankka-aiheisten pokkareiden kanssa. Suurimman osan kokoelmastani olen ostanut divarista.
Tästä voitte todellakin päätellä, että Aku Ankka on sarjakuvana hyvin lähellä sydäntäni, vaikka välillä luenkin fantasiaa ja muita sarjakuvia, kuten Lucky Lukea, Tinttiä, Karvista ja Tenavia.
Kokonaisuutena Aku Ankka on loistava sarjakuva (ja hahmokin), jonka voittanutta ei ole, ja tuskin koskaan tulee. Kiitokset Disneylle ja hänen tiimilleen, jotka loivat Akun, kiitos!
Jatkuu...
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 358 -
23.06.2009 klo 13:36:03
Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Kohta varmaan kilpailijat perustavat kilpailija-liiton.
Miksi hyvään ideaan ei ole kommentoitu mitään?
Tämä topic on niin suuri, että esimerkiksi sääntöehdotukset hautautuvat helposti. Sen takia usein Salwer päättää kaikki säännöt, ja tulee lisää sääntöehdotuksia, jotka hautautuvat. Esimerkiksi talleissa ehdotuksia tuli, mutta mitään ei kai muokattu. Asia olisi toisin, jos olisi kilpailijayhdistys (vimky). Kaikki kilpailijat olisivat jäseniä. Yksäreiden välityksellä he keskustelisivat, ja ehdottelisiva omia sääntöehdotuksia, rangaistusehdotuksia yms. perusteineen. Kun se on saatu hiottua loppuun, se kirjoitetaan topiciin ja Salw saa miettiä sitä.
Vimkyllä olisi puheenkohtaja, joka olisi äänestetty. Kriteereinä tulisi olla ainakin aloitekyky, aktiivisuus, kokemus ja asiallisuus. Puheenjohtaja saisi esimerkiksi potkaista pois jäsenen, joka ei noudata vimkyn kantaa. Mielipiteitä saa toki ilmaista julkisestikin. Puheenjohtaja olisi se, joka osallistuu tuomariston kokouksiin (jos niitä on) ja joka julkaisee ideat. Puheenjohtajan täytyy toki olla täysin tietoinen muun vimkyn mielipiteistä.
Hyviä puolia:
* Sääntöehdotukset yms. kehitysideat pois topicin seasta
* Vimky kehittäisi yhdessä ideat huippuunsa
* Kilpailijoille mahdollisuus osallistua/saada selville tuomariston yms. asiat ja tuoda sinne oma mielipide julki => vaikuttaa
***
Jatkan viestiäni kohta.
~kirja
// Lisätään vielä että jos pelaajien mielipidettä ei lainkaan huomioida, vimky voisi vaikka jättää muutaman osakilpailun väliin vastalauseena.
// Ei kirjoittajien yhdistykseen Salweria pj:ksi. Hän on ''pomo'', eli ei kelpaa.
// (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa?
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu.
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään.
// Kyllä sekin pitää pystyä vimkyn päättämään. Jos yksimielisyyttä ei tule, ehdokkaita ehdolle ja sitten päätetään puheista ja suostutteluista. Jos vieläkään ei tule päätöstä, sitten äänestys, mutta sitä mietitään myöhemmin.
Miksi hyvään ideaan ei ole kommentoitu mitään?
Tämä topic on niin suuri, että esimerkiksi sääntöehdotukset hautautuvat helposti. Sen takia usein Salwer päättää kaikki säännöt, ja tulee lisää sääntöehdotuksia, jotka hautautuvat. Esimerkiksi talleissa ehdotuksia tuli, mutta mitään ei kai muokattu. Asia olisi toisin, jos olisi kilpailijayhdistys (vimky). Kaikki kilpailijat olisivat jäseniä. Yksäreiden välityksellä he keskustelisivat, ja ehdottelisiva omia sääntöehdotuksia, rangaistusehdotuksia yms. perusteineen. Kun se on saatu hiottua loppuun, se kirjoitetaan topiciin ja Salw saa miettiä sitä.
Vimkyllä olisi puheenkohtaja, joka olisi äänestetty. Kriteereinä tulisi olla ainakin aloitekyky, aktiivisuus, kokemus ja asiallisuus. Puheenjohtaja saisi esimerkiksi potkaista pois jäsenen, joka ei noudata vimkyn kantaa. Mielipiteitä saa toki ilmaista julkisestikin. Puheenjohtaja olisi se, joka osallistuu tuomariston kokouksiin (jos niitä on) ja joka julkaisee ideat. Puheenjohtajan täytyy toki olla täysin tietoinen muun vimkyn mielipiteistä.
Hyviä puolia:
* Sääntöehdotukset yms. kehitysideat pois topicin seasta
* Vimky kehittäisi yhdessä ideat huippuunsa
* Kilpailijoille mahdollisuus osallistua/saada selville tuomariston yms. asiat ja tuoda sinne oma mielipide julki => vaikuttaa
***
Jatkan viestiäni kohta.
~kirja
// Lisätään vielä että jos pelaajien mielipidettä ei lainkaan huomioida, vimky voisi vaikka jättää muutaman osakilpailun väliin vastalauseena.
// Ei kirjoittajien yhdistykseen Salweria pj:ksi. Hän on ''pomo'', eli ei kelpaa.
// (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa?
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu.
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään.
// Kyllä sekin pitää pystyä vimkyn päättämään. Jos yksimielisyyttä ei tule, ehdokkaita ehdolle ja sitten päätetään puheista ja suostutteluista. Jos vieläkään ei tule päätöstä, sitten äänestys, mutta sitä mietitään myöhemmin.
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 359 -
23.06.2009 klo 13:49:27
Ja samaan syssyyn myös tallien yhdistys. Tallit varmasti voisivat keksiä yhdessä paljon parannettavaa. Mutta Formuloista ei oteta mallia. ;D Siis tähän porukkaan kuuluisivat kaikki tallipäälliköt. Toiminta olisi varsin saman tapaista kuin Kirja tuossa ehdottikin.
Alankin tästä pistää pystyyn tallien yhdistystä, joku voi pistää kirjoittajien yhdistyksen pj:n äänestyksen alulle. Vai tulisivatko äänet kirjoittajien yhdistyksessä kenties minulle?
//Kirja, tarkoitin että äänet, jossa yhdistyksen pj:tä äänestettäisiin tulisivat minulle. Kun pj on selvä, en vaikuttaisi yhdistyksen toimintaan enää mitenkään.
//En puutu enää mitenkään kirjoittajien yhdistyksen toimintaan.
Osalistunpa nyt tähän osakilpailuun, jotta pääsen seuraamaan Kirjoittajien yhdistyksen toimintaa... Olen Salwer's free writing teamin kirjoittaja tässä osakilpailussa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Aku Ankkaa kannattee lukea siksi, että se tarjoaa lukuelämyksiä laidasta laitaan. On jännitystä, huumoria ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Aku Ankka voi myös kasvattaa sanavarastoa, pyrkiihän Aku Ankan toimitus tekemään hahmojen kielenkäytöstä lennokasta, mutta silti kirjakielistä.
Alankin tästä pistää pystyyn tallien yhdistystä, joku voi pistää kirjoittajien yhdistyksen pj:n äänestyksen alulle. Vai tulisivatko äänet kirjoittajien yhdistyksessä kenties minulle?
//Kirja, tarkoitin että äänet, jossa yhdistyksen pj:tä äänestettäisiin tulisivat minulle. Kun pj on selvä, en vaikuttaisi yhdistyksen toimintaan enää mitenkään.
//En puutu enää mitenkään kirjoittajien yhdistyksen toimintaan.
Osalistunpa nyt tähän osakilpailuun, jotta pääsen seuraamaan Kirjoittajien yhdistyksen toimintaa... Olen Salwer's free writing teamin kirjoittaja tässä osakilpailussa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Aku Ankkaa kannattee lukea siksi, että se tarjoaa lukuelämyksiä laidasta laitaan. On jännitystä, huumoria ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Aku Ankka voi myös kasvattaa sanavarastoa, pyrkiihän Aku Ankan toimitus tekemään hahmojen kielenkäytöstä lennokasta, mutta silti kirjakielistä.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 360 -
23.06.2009 klo 14:53:47
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset. Näin ei todellakaan ole. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Yks positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan aikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivisia.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutt tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset. Näin ei todellakaan ole. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Yks positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan aikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivisia.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutt tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.