Parantelua, enempää en ehdi tälle päivälle tehdä... Kelpaako?
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat moniosaisia tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa. Tarinasarjoja nähdään melko harvoin ja silloin, kun niitä nähdään ne ovat harvoin mitään järkyttävän hyviä. Itse en ole lukenut kuin kaksi tarinasarjaa, ja maanmainioksi kehuttu Flemming Andersenin tekemä Formula-sarja on jäänyt minulta lukematta, vaikka olenkin sitä yrittänyt metsästää divareissa. Niin, ja olen tietysti lukenut myös Myyttinen saari-tarinasarjan. Jotkut tarinasarjat kuitenkin voivat myös olla yhden piirtäjän ja yhden(/kahden) käsikirjoittajan työtä. Tarinasarjoissa on yleensä 4-8 osaa.
Myytinen saari oli myös ensimmäinen tarinasarja jonka olin koskaan lukenut. Kyseisen tarinan on käsikirjoittanut kaksikko Pat & Carol McReal ja sarjan piirroksista vastasi Cesar Ferioli. En kuitenkaan lukenut sarjaa Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmateoksesta, jossa kaikki osat olivat peräkkäin. Lainasin sen pari vuotta sitten kirjastosta ja pidin lukemastani. Mielestäni parasta tarinassa oli se, että se sisälsi niin paljon eri hahmoja ja eri hahmojen saapumisia saarelle. En kuitenkaan Aku Ankasta vaan sarjan kokoelmakirjasta. Pidin myös tuosta, ettei kukaan millään tuumannut muistaa, että olivat käyneet saarella, kunnes löysivät jälleen yksisarvisen. Myös Feriolin piirrokset olivat sarjassa mielestäni maanmainiot, joten sarjasta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Olihan tarinassa hieman fantasiamaisia piirteitäkin ja ei kyllä käy kieltäminen, ettenkö pitäisi fantasiasta.
Vuonna 2007 Aku Ankka-lehdessä nähtiin Roope Ankan 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi Roope ja kumppanit Euroopassa tarinasarja, johon kuului 6 osaa. Tarinan viidennessä osassa ankkapoppoo kävi myös Suomessa. Tarinan käsikirjoituksesta kaikissa osissa vastasi Per-Erik Hedman ja piirroksista Wanda Gattino, sekä yhden osan piirtänyt Carlos Mota. Sarjan aikana Ankat vierailevat Saksassa (Haamuvaunut), Puolassa (Suolaa ja kultaa), Hollannissa (Tulppaaneja ja timantteja), Tanskassa (Viikinkiluoto), Suomessa (Kiviliön kulta) ja Italiassa (Kohtalon hetki). Jokaisen lehden, missä nähtiin yksi osa, oli myös viimeisellä sivulla Tehtäväpähkinä. Tarinan juoni on minusta ihan kelpo, vaikka ehkä liian tavalliseksi juttu kokonaisuutena jäikin. Vielä kun mukaan otettiin Milla ensilanttia nappaamaan, niin voivoi. Ihan kelpo kuitenkin, ihan kelpo.
Tarina alkaa siitä, kun Roope, Aku sekä ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät kohti Saksaa. Roope kertoo ottaneen ensilanttinsa kaiken varalta matkaansa, mutta ei aavistakaan, että Milla seuraa häntä kristallipallollaan. Matkalla Saksaan Roope kertoo ostaneen sieltä vanhan linnan, josta kerrottu taru on osoittautunut todeksi. Linnaan on kätketty aarre, jota ei vieläkään ole löydetty. Roope kertoo, että linnassa mukamas kummittelee, valitettavasti myös Milla kuulee tästä ja lähtee valeasuisena kohti linnaa. Juuri, kun Milla kuitenkin astuu linnaan kreivin haamu ilmestyy ja varoittaa ankkoja. Ankat saavat napattua Millan ja lähtevät kohti kylää. Silloin he kuitenkin näkevät haamuvaunut ja ymmärtävät aarteen olevan joessa, jonne vaunut katosivat, sillä kreivin ilkeä serkku oli varastanut aarteen ja kokenut kovan kohtalon.
Sarjan toisessa osassa Ankat tapaavat lentokentällä Pelle Pelottoman, jonka Roope on sinne kutsunut. Roope kertoo muille ankoille Pellen löytäneen tietoja astronomi Kopernikuksen apurista, joka tietojen mukaan oli onnistunut valmistamaan kultaa. Ankat matkaavat Puolan Kopernikus-museoon eivätkä aavistakaan, että Milla on päässyt jälleen heidän jäljilleen. Niinpä myös Milla saa tietää tiedot asiakirjasta, jota ankatkin olivat katselleet. Hän varastaa kirjan ja vartijat luulevat ankkoja varkaiksi. Milla saa tietää kirjan mukaan, että jos hän aikoo sulattaa Roopen ensilantin kuun on oltava tietyssä paikassa ja tiettynä päivänä sekä sen, että tuo tärkeä hetki on koittamassa pian. Ankkojen saavuttua paikalle Milla jättää kirjan penkille ja häipyy pois paikalta. Ankat suuntaavat suolakaivokseen, jossa valeasuinen Milla odottaa jo heitä. Milla hyökkää, mutta häviää taistelun jälleen.
Kolmannessa osassa, Tulppaaneja ja timantteja Roope, Aku ja pojat lähtevät Rotterdamiin, aavistamatta, että Karhukopla on salamatkustajina. Roope kertoo sukulaisilleen esi-isästään, jonka laiva upposi mukanaan timantteja. Jälleen, mitään aavistamatta, Milla on ankkojen perässä. Roope ja Aku löytävät laatikon ja nostavat sen laivan kannelle. Silloin Karhukopla hyökkää, mutta vain sekuntia myöhemmin myös Milla hyppää kannelle. Tämä yrittää tainnuttaa koplan, mutta nämä luulevat, että tämä on muuttanut timantit romuiksi ja niinpä he telkeävät Millan kyseiseen kirstuun. Seuraavaksi ankanpojat hoitelevat koplan, joka ei ehdi tehdä vastarintaa. Ankat pakenevat ja lähtevät kohti kirjastoa. Siellä he saavat tietää, että timantit ovatkin kulkeutuneet kauemmas olinpaikasta, lähelle myllyä. Sillä välin Milla on jälleen Ankkojen kannoilla ja hyökkääkin heti. Tämä laukaisee oudon aseen, joka kuitenkin kimpoaa timanteista takaisin häneen päin ja Milla katoaa jälleen kerran.
Neljännessä osassa Ankat jatkavat matkaansa kohti Tanskaa, jossa he vierailevat Roopen omistamassa viikinkimuseossa. Akun toilailun vuoksi selviää, että museon pihamaalla ollut riimukivi onkin kaksi kertaa suurempi. Ankat lähtevät kiertämään metsää, jossa Milla Magia kuitenkin jo odottaa jälleen kerran heitä. Tällä kertaa hän on taikonut itselleen apulaiseksi peikon, jonka on tarkoitus tuhota ankat, mutta Korrin vuoksi peikko lähteekin Millan perään ja ankat pääsevät pakoon. Riimut vievät ankat seuraavaksi kallionkielekkeen lähelle, jota pitkin he laskeutuvat onkaloon. Aku ja Tupu kuitenkin jäävät ylös ohjaamaan muiden ankkojen köysiä. Silloin Milla kuitenkin hyökkää jälleen. Roope, Hupu ja Lupu löytävät lisää riimuja, mutta silloin Milla hyökkää Akun ja Tupun kimppuun, jotka syöksyvät helikopteriin. Helikopteri käynnistyyy ja Aku ja Tupu joutuvat hinata muut ankat takaisin koneeseen. He eivät tiedä, että Milla on heidän kyydissään salamatkustajana. Ankat saavat yhden riimutaulun mukaansa ja lähtevät sen avulla kohti merta. Sieltä he löytävät Ulf Urhean kilven ja miehen muotoisen patsaan. Milla löytää miekan ja hyökkää jälleen. Ankat kuitenkin suojautuvat kilven taakse ja kun Milla iskee miekan kilpeen hän alkaa kivettyä, Niinpä tämä joutuu pudottamaan miekan. Sillä välin ankat pakenevat jälleen jättäen Millan taakseen.
Seuraavassa osassa Ankat lähtevät kohti Suomen Lappia, jonne Roope on saanut luvan kaivaa kultaa. Myös Kulta-Into Pii on kuitenkin lähtenyt Lappia kohti. Roope ja muut ankat lähtevät kohti omaa valtaustaan, mutta eivät huomaa, että Piin apulainen seuraa heitä ja on sabotoinut kelkkaa, jolla he matkaavat. Sillä välin myös Milla saapuu Lappiin. Tämä muuttaa itsensä jänikseksi ja lähtee seuraamaan Piin apulaista, joka johdattaa hänet ankkojen luo. Milla löytää ankat ja muuttaa itsensä karhuksi. Milla tippuu karhuna kallionkielekkeeltä ja ankat lähtevät pakenemaan Piitä. Kun Roope löytää paikan missä uskoo olevan kultaa Milla kuitenkin hyökkää heidän kimppuunsa uudelleen, mutta luovuttaa oudon helposti. Roope löytää kultasuonen ja saa aloittaa kaivamistyöt. Vasta käytyään saunassa Roope huomaa, että hänen ensilanttinsa on kadonnut.
Koko tarinan viimeisessä osassa Ankat matkustavat Italiaan, jonne he uskovat Millan lähteneen, asuuhan tämä Vesuvius-vuorella. Ankat saavuttavat Millan, mutta samalla pari miestä tajuaa, että Millan korppi puhuu. Niinpä he lähtevät myös tämän perään. Kun Milla on antanut ensilantin Korrille miehet sieppaavat sen ja samassa ankat lähtevätkin näiden perään, niin kuin myös Milla. Milla hypnotisoi joukon ihmisiä jahtaamaan Korria ja miehiä ja ankat joutuvat astumaan sivuun. Juuri, kun miehet ovat antamassa Korrin takaisin Millalle Roope kuitenkin sieppaa laatikon näiltä. Yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä on Korrin ja ensilantin perässä, kuka minkäkin takia. Milla saa vaikeuksien kautta kolikon lopulta itselleen pakenee Vesuviukselle. On tullut aika sulattaa ensilantti, mutta Milla pudottaakin vahingossa tulivuoreen käsilaukkunsa, joka aiheuttaa räjähdyksen. Roope saa lanttinsa takaisin ja koko joukko lähtee onnellisina kohti Ankkalinnaa.
Myös Taikaviitta vs. Superkonnat saaga kuuluu ehdottomasti tarinasarjoihin. Tarinan käsikirjoittivat Riccardo Secchi ja Giorgio Salati. Piirroksista vastasivat Giorgio Cavazzano, Marco Palazzi, Marco Gervasio ja Roberto Vian. Vaikka odotin kaiken kaikkiaan sarjalta enemmän kuin se sitten oli, on loppujen lopuksi sanottava, että ei sarja mikään hirvittävän huonokaan ollut. Sarjahan koko ajan vain parani: ensimmäinen vastus, Hak Kermak ja hänen apurinsa Kollo oli liian helppo vastus. Jotenkin juttu loppui ennen kuin alkoikan. Kauhukaksosetkaan eivät vielä hirvittävästi säväyttäneet, sillä heidän typerä riitansa oli jotenkin väkisin väännetty, että Taikaviitta voittaisi. Minun puolestani nämä olisivat voineet vaikka kaapata Roopen vesuviukselle, jossa nämä olisivat olleet tiputtavassa Roopea tulivuoreen, kun Taikaviitta olisi saapunut, mutta käsikirjoittajathan tuon ovat päättäneet. Zafire alkoi kuitenkin vastustajana jo vaikuttaa kunnon vastukselta, mutta ainoaksi ärsyttäväksi jutuksi tässä osassa jäi se, että Iines pilasi kaiken. Herra Näkymätön onnistui erinomaisesti ja tarina olisikin saanut hyvät pisteet ellei loppu olisi ollut taas niin typerä: lasi rikkoutui ja Taikaviitta pääsi jälleen pakoon. Näkymätön kuitenkin voitti äänestyksen ja niinpä lukijat pääsivät seuraamaan viikon 26 Aku Ankka-lehdessä tarinaa ”Herra Näkymättömän paluu”, joka ei hyvästä tasostaan huolimatta yltänyt edellisen Näkymätön-tarinan yläpuolelle.
Ensimmäisessä osassa Taikaviitta joutui kohtaamaan Hak Kermakin, joka kuitenkin epäonnistui Ankallispankin ryöstössä apurinsa Kollon kompuroinnin myötä.
Toisessa osassa viittasankarimme taas joutuu kohtaamaan kauhukaksoset Timin ja Tomin, jotka iskevät Roopen rahasäiliöön. Kaksikko kuitenkin jää kiinni lopulta Taikaviitan saatua heidät toisiaan vastaan.
Zafire onnistui kolmannessa osassa jo aiempia paremmin. Hän saa hypnotisoitua Taikaviitan ja selvitettyä tämän henkilöllisyyden. Hänen yrityksensä kuitenkin menee pieleen Iineksen tultua mustasukkaiseksi ja löytyä Akua päähän käsilaukullaan.
Viimeinen henkilö koko joukosta, Herra Näkymätön taas onnistuu, mutta eihän viittasankarin tarina tietysti voinut loppua tähän ja niinpä Taikaviitta pääsee vapaaksi ”rikkoutumattoman lasin” sisältä sen hajottua hänen nojautuessaan sitä kohti.
Herra Näkymättömän paluu tarina alkaa siitä, kun televisiossa kerrotaan Herra Näkymättömän parannuksesta, mutta Aku ei lainkaan usko tätä. Pelle kertoo suunnitelleensa uuden aseen Taikaviitan käyttöön, se on kangistuspistooli. Herra Näkymätön kuitenkin onnistuu saamaan pistoolin itselleen ja kangistaa Taikaviitan ja lahjoittaa tämän patsaana Ankkalinnan kaupungille. Pelle kuitenkin pelastaa Taikaviitan huomattuaan pistoolin kadonneen. Saatuaan Taikaviitan takaisin liikkuvaksi viittasankarimme lähtee taka-ajoon, jonka tämä voittaakin helponlaisesti.
Myös Aku Ankan taskukirjassa on julkaistu joitakin tarinasarjoja. Näistä tunnetuin ja muistetuin lienee 4-osainen Tuplanolla-sarja, jossa Akusta tulee salaisen palvelun agentti. Aku tajuaa, ettei agentin elämä ole todellakaan helppoa, ja samalla eräs agentti pettää koko järjestön. Aku ei enää tiedä keneen voi uskoa, ja niinpä hänet lopulta yllätetään. Varsinkin kaksi viimeistä osaa tästä sarjasta ovat mielettömiä, varsinkin viimeinen, jonka viimekohdan käänteet olivat täysiä yllätyksiä ja olin totta kai aivan innoissani. Kyseinen sarja oli myös ensimmäinen moniosainen sarja, jossa lopussa vielä lukikin, että ”Osan loppu” yms. Tuplanolla on tarinasarjana loistava esimerkki siitä mihin italialaiset tarpeen tullen pystyvät: jännittäviä tilanteita, yllättäviä käänteitä, petturuutta, tilkka huumoria sekä loistavat piirrokset.
Tarina alkaa elokuvateatterissa, jossa esitetään James Pynttä-elokuvaa. Elokuvista tultuaan Aku saa jälleen sakot autonsa väärin parkkeeraamisesta. Kun Aku kävelee tuulen tuivertaessa hän ei edes huomaa ankkaneitoa, joka seuraa häntä. Kun Aku kotonaan katsoo almanakkaansa hän huomaa, että kolmena päivänä hän ei ole tehnyt muka mitään. Kun Aku puistossa haluaisi tietää mitä on tapahtunut ankkaneito astuu mukaan kuvioon. Tämä antaa levyn Akulle ja katoaa sitten jälkiä jättämättä. Kun Aku katsoo videon kotonaan hän ei voi uskoa, että siinä seikkailee hän itse, Tuplanolla nimellä. Kia K:ksi esiintyvä ankka kuitenkin kertoo jutun olevan totta. Tavattuaan Jori J:n, paikan johtajan hän saa tietää, että hänelle on tehty muistintyhjennys, jonka vuoksi hän ei muista mitään kolmesta päivästä. Akun ensimmäisenä tehtävänä on hankkia laukku, mutta vartijoiden lähdettyä hänen peräänsä Aku joutuu turvautua viimeiseen mahdollisuuteensa: väittää poliiseille tehneensä kaikkien aikojen liikennesakon ja niinpä vartijat joutuvat paeta poliisien saavuttua. Annettuaan laukun Kialle tämä kuitenkin kertoo koko jutun olleen lavastusta ja tämän oikea tehtävä kerrottaisiin pian.
Toisessa osassa Aku pääsee putkasta, jonka edestä Kia K hakee hänet. Jori J kertoo päämajassa, että Akun oikea tehtävä on hakea tietokone rikollispomo Sorsael Junkkarin talosta. Aku pääsee Junkkarin pitämiin tanssiaisiin, joihin osallistuvat kuitenkin myös hänen enonsa Roope sekä Hannu ja Iines ja niinpä hän ja M-Musta joutuvat ottamaan varasuunnitelmansa käyttöön. Aku saa jo tietokoneen käsiinsä, kun Junkkarin vartijat saavat hänet kiinni. Silloin Kia K ilmestyy kuitenkin paikalle ja pelastaa Akun. He pääsevät yllättävän helposti pakoon. Kun Aku ja muut agentit avaavat tietokoneen he kuitenkin huomaavat, että tiedosto, jossa on salaisten agenttien nimet on poistettu ja koko kone suojattu liian hyvin. Silloin Jori J kertoo totuuden. L-Ihas on pettänyt heidät ja varastanut tietokoneen, jolta Junkkari sittemmin on sen varastanut. Kun Aku saapuu kotiinsa hän ei huomaa kahta henkilöä, jotka tarkkailevat häntä Kobra nimisestä autosta, joka kuuluu Junkkarin väelle.
Kolmannessa osassa Iines ilmestyy Akun ovelle kyselemään kuka Akun seurassa ollut ankkaneito on oikein ollut. Aku väittää, että tuo ankkaneito on ollut siviiliasuinen tarkastaja, joka suorittaa kaksiväristen autojen ajoittaisia yllätyskatsastuksia. Seuraavassa hetkessä Kia K ilmestyy jälleen paikalle ja kertoo Akun seuraavan tehtävän. Tämän on pidettävä silmällä M-Mustaa, sillä mitä todennäköisimmin hänkin on vastustajan leivissä. Kun Kia halaa Akua Iines kuitenkin ilmestyy taas paikalle ja kihisee raivosta. Seuraavaksi Kia häipyy taas. Päämajaan saavuttuaan Aku antaa M-Mustalle lakritsiautomaatin ja kiinnittää siihen kuuntelulaitteen. Sen sijaan Kia kertoo Akulle Kauno Koodista, jonka oikeita kasvoja ei ole koskaan nähty. Kuunnellessaan M-Mustan puheluita hän kuulee kuinka tämä puhuu L-Ihakselle. Jori J kertoo, että nämä työskentelevät valitettavasti Kauno Koodille. Aku lähtee varjostamaan M-Mustaa. Aku löytää lopulta L-Ihaksen ja M-Mustan piilopaikan, mutta jää kuitenkin kiinni. Silloin eräs Junkkarin apulaisista kuitenkin astuu kehiin ja Aku pääsee luikahtamaan pakoon. Aku päättää soittaa Vihiselle, sillä ei uskalla enää luottaa keneenkään. Selviää kuitenkin, että Vihinenkin työskentelee vastustajille, kun Kia K saapuu taas paikalle. Aku kertoo Kialle, että epäili jopa tätä, mutta silloin joku kumauttaa häntä päähän.
Viimeisessä, eli neljännessä kyseisen tarinasarjan osassa, Aku herää parkkipaikalta. Hän näkee vielä kuinka Junkkarin miehet vievät Kian pois. Aku hyppää heti autoonsa ja lähtee perään. Hän kuitenkin jää myös kiinni, heti Junkkarin piilopaikkaan astuttuaan. Siellä hän ja Kia K kuulevat Junkkarin ”suurenmoisen” suunnitelman. Juuri kun Junkkari on lukemassa tiedostoa, jossa ovat kaikkien agenttien nimet kaksi savupommia lentävät huoneeseen. Selviää, että ne heittivät sisälle L-Ihas ja M-Musta, jotka kuitenkin pakenevat moottoripyörällä. Aku lähtee Jori J:lle antamansa raportin jälkeen Ankalliskirjastoon. Siellä hän tapaa kuitenkin jälleen L-Ihaksen ja M-Mustan, jotka hän saa vaivoin tyrmätyksi. Kun Aku odottaa näkevänsä kaikkien agenttien nimet listassa niitä ei kuitenkaan ole. Silloin kirjastoon saapuu Kia K, joka kertoo, ettei annan Akun pilata hänen loistavaa suunnitelmaansa ja osoittaa tätä siksi aseella. Kia kertoo, kuinka hän oli jahdannut L-Ihasta saadakseen pankkitiedot. Aku kuitenkin onnistuu pakenemaan ja kaataa kirjahyllyn Kian päälle. Silloin L-Ihas ja M-Musta heräävät. Kia kuitenkin karkaa uudestaan ja lähtee autollaan kohti satamaa. Kun Aku ja muut agentit saapuvat satamaan Kian auto syöksyy mereen. Juuri, kun kolmikko on lähdössä Jori J saapuu paikalle. Seuraavana aamuna Aku, L-Ihas ja M-Musta saapuvat toimistolle. Siellä Aku tajuaa jotain, Jori J oli puhunut hänelle kyynelkaasusta, vaikka Aku oli sanonut hänelle vain savupommeista. Aku paljastaa seuraavassa hetkessä, että Jorilla on laastaroitu kyynärpää ja koko kolmikko tajuaa Jorin olevankin Kia K. Hän kertoo, että on Kauno Koodi. Kun L-Ihas ja M-Musta ovat vieneet Kian pääjohtaja alkaa kuitenkin puhua Akulle. Tarina loppuu siihen, kun johtaja astuu ovesta sisään ja Aku hämmästyy.
Vuonna 2004 kauppojen hyllyille ilmestyi kovakantinen Dragonlords niminen kirja. Sen käsikirjoituksesta vastasi Byron Erickson ja piirroksista Giorgio Cavazzano (s.1947). Kyseinen kirja kokoaa sisäänsä 12 lukua, joissa ankat yrittävät selviytyä ilkeiden morkkien orjina odottaessaan, että Brendon ystävineen pelastaa heidät. Itse en omista kyseistä kovakantista, mutta pehmeäkantisena minä omistan tämän. Ostin sen juuri eilen kaupasta toisena painoksena. Lukujen nimet ovat Ovi aukeaa, ovi sulkeutuu, Morkien orjat, Juken juonet, Kolme kolmelle, Pako Morkinmaasta, Emon luona, Kohti allikkoa, Brendonin tarina, Hyökkäys Toomiin, Perheen merkitys, Nuuhku ja Kotiinpaluu. Pääosassa kaikkien osien pituudet ovat suunnilleen 15 sivua.
Maailmassa on julkaistu myös mm. Millenium-tarinasarja ja Shanborn-tarinasarja, joista jälkimmäisen olen muistaakseni joskus lukenutkin, mutten muista siitä oikein mitään. Ensimmäiseksi mainittua taas en ole lukenut ollenkaan, vaikka tänään minulla olikin sen ostamiseen hyvää mahdollisuus divarissa käydessäni, mutta tehty mikä tehty. En ostanut. Olen kuullut myös Formula 1-sarjasta, joka on julkaistu Aku Ankka-lehdessä vuonna 2002.
Yhteenvetona tarinasarjoista voi sanoa sen, että parhaat niistä ovat tehneet italialaiset, vaikka on huomattava, etteivät muista maista kotoisin olevat tarinasarjojen tekijätkään mitään huonoja ole. Joskus voitaisiin tehdä 52-osainen tarinasarja, joka kestäisi koko vuoden Aku Ankka-lehdessä (1 osa/per lehti) ja sen päähahmona olisivat Aku ja Ankkalinnan konnat yms. Vaikka tällaisen tekeminen onkin todella epätodennäköistä on silti hauska unelmoida. Vaikka tarinasarjat ovatkin ehkä hitusen parempia, jos niissä on vain ankkamaailman hahmoja tai sitten hiirimaailman hahmoja, sillä yhdessä nämä hahmot eivät mielestäni oikein sovi tarinoihin.
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Karhula
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 826 -
08.07.2009 klo 21:09:59
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 827 -
08.07.2009 klo 23:51:12
Jaa-a. Tässä sitä odottelen salwerilta vastausta yksityisviestiini.. en ole nimittäin minkäänlaisissa aikeissa parannella viestiäni, jossa ei ole mitään sääntöjä rikkovaa, ellen saa salwerilta jotain todella hyvää syytä siihen. Alkaa jo naurattamaan nämä perättömät syytökset. Karhulan tai Bomberinkaan viesteistä en löydä mitään sääntöjä rikkovaa. Ainoastaan nuo Akuhullun puhekupla tekstit olisi syytä poistaa. Eli jos hyvää syytä ei tule, en aio muuttaa viestiäni millään tavalla - tulkoot sitten vaikka ikuinen osallistumiskielto tai mitä tahansa, ainakin saa akkaridekkari kovan jutun seuraavaan blogiinsa :)
Lainaus:Kelpaako?
Minun puolestani alkuperäinen viestisi olisi kelvannut ihan hyvin, mutta syynärit ovat näemmä sitä mieltä, että viestien tulisi olla samanlaisia, kuin kirjan ja sellaisenkin tekemisestä saisi varmasti rangaistuksen kopioinnista :)
Lainaus:Kelpaako?
Minun puolestani alkuperäinen viestisi olisi kelvannut ihan hyvin, mutta syynärit ovat näemmä sitä mieltä, että viestien tulisi olla samanlaisia, kuin kirjan ja sellaisenkin tekemisestä saisi varmasti rangaistuksen kopioinnista :)
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 828 -
09.07.2009 klo 06:58:09
Oho, tulikin herättyä superajoissa.
Minäkään en aio parannella viestiäni, ainakaan paljoa. Korkeintaan yhden uuden version voin siitä tehdä ja jos sen jälkeen ei kelpaa niin ei enää tämä osakilpailu kiinnosta enää pätkän vertaa. :(Pahus, ei kai kirja juoninut koko juttua. :(
Minäkään en aio parannella viestiäni, ainakaan paljoa. Korkeintaan yhden uuden version voin siitä tehdä ja jos sen jälkeen ei kelpaa niin ei enää tämä osakilpailu kiinnosta enää pätkän vertaa. :(Pahus, ei kai kirja juoninut koko juttua. :(
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 829 -
09.07.2009 klo 07:17:44
Lainaus käyttäjältä: kirjaViides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan
Löytyipähän kirjan tekstistäkin yksi tuollainen turha kohta. Virkkeen toinen lause on turha. Tosin eipä sieltä enempää, ainakaan toistaiseksi noita löytynyt. Ei kirjaa voi vielä yhdestä turhuudesta sakottaa.
Löytyipähän kirjan tekstistäkin yksi tuollainen turha kohta. Virkkeen toinen lause on turha. Tosin eipä sieltä enempää, ainakaan toistaiseksi noita löytynyt. Ei kirjaa voi vielä yhdestä turhuudesta sakottaa.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 830 -
09.07.2009 klo 07:45:14
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.
Tarinasarjana voin myöskin pitää Carl Barksin ja Don Rosan tekemää kahta tarinaa. Carl barksin tekemä tarina on ensimmäinen osa, joksi Barks ei tarinaa suunnitellut. Tarinan nimi oli Onnellinen Laakso. Tarinassa Roope kärsii hermoromahduksesta, ja aina kun hän kuuleekin rahaan liittyvä puhetta, hänen tilansa huononee huomattavasti. Tämän takia hän joutuu juomaan eräänlaista lääkettä isoista pulloista. Aku ja pojat huomaavat Roopen huonon tilan, ja he päättävät lähteä mahdollisimman kauas hänen Rahoistaan. Lopulta he päätyvät erääseen laaksoon, jonka nimi on Trala La. Kaikki laakson asukkaat osaavat puhua paikallista kieltä. Tuolla paikassa ei rahaa tunneta, joten Roope viihtyy siellä hyvin. Kuitenkin pian paikalliset asukkaat huomaavat Roopella olevan hienoja pullonkorkkeja, joita he haluavat omakseen. Roope antaa eräälle paikalliselle pullonkorkin ja pian siitä syntyy kaaos. Roope keksii ratkaisun: Jos hän pyytäisi lentokonetta heittämään laaksoon miljardi pullonkorkkia, niin ne menettäisivät arvonsa, ja kaikki asiat olisivat taas niin kuin ennen. Roope toteuttaa ideansa, mutta huomaa pian, että hän pyysi pullonkorkkeja liikaa. Pullonkorkit hukuttaisivat Trala la:n. Roope ja kumppanit saavat luvan lähteä kylästä, jotta he voisivat pysäyttää jatkuvan korkkien syötön. Tämän jälkeen he eivät tässä ensimmäisessä osassa enää palanneet laaksoon.
Don Rosa on siis tehnyt jatko-osan tähän barksin hienoon tarinaan. Don Rosan tekemän tarinan nimi on Takaisin Xanaduun ja tarina valmistui vuonna 1991. Tarinan alussa Roopelle selviää, että himalajalla on suuri aarrekätkö. Roope, Aku ja pojat lähtevät oitis etsimään aarteita. He matkaavat kylmään Himalajan vuoristoon. Sattumoisin he löytävät erään käytävän, joka johtaa heidät suoraan eräänlaiselle sulkuportille, jonka alta virtaa vettä. He sulkevat portin, ja jatkavat matkaansa. Pian he löytävät satumaisen paikan, jossa he olivat käyneet vuosia sitten. He palaavat takaisin Tralla Laan. he eivät saaneet edellisellä käynnillään kovin hyvää meinetta, joten he palaavat laakson kylään hieman varoen. Tosin, asukkaat ottavatkin heidät yllättävän iloisin mielin vastaan. Roope ja Aku viihtyvät laaksossa todella hyvin, Roope on tarinan eräässä vaiheessa jopa rakentamassa omaa asuntoa laaksoon (vai oliko talonrakentaja Aku?). Pian he huomaavat kauhean asian: kurimus, vesi, joka virtaa laaksossa, tulvii. Vedenpinta nousee kokoajan ja Ankat äkkäävätkin pian, että kyse on sulkuportin kiinnilaittamisesta. He valmistavat itselleen työkalut, joilla he pääsevät erään oven läpi takaisin sulkuporttia avaamaan, jotta vesi alkaisi taas virtaamaan. he onnistuvat avaamaan sulkuportin, mutta päätyvät vahingossa itse pois laaksosta. He eivät myöskään saaneet aarretta, jota Roope havitteli niin innokkaasti. Aarre olisi ollut laaksossa, veden pohjassa. Tämän jälkeen he eivät enää laaksoon palanneet, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.
Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.
Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.
Tarinasarjana voin myöskin pitää Carl Barksin ja Don Rosan tekemää kahta tarinaa. Carl barksin tekemä tarina on ensimmäinen osa, joksi Barks ei tarinaa suunnitellut. Tarinan nimi oli Onnellinen Laakso. Tarinassa Roope kärsii hermoromahduksesta, ja aina kun hän kuuleekin rahaan liittyvä puhetta, hänen tilansa huononee huomattavasti. Tämän takia hän joutuu juomaan eräänlaista lääkettä isoista pulloista. Aku ja pojat huomaavat Roopen huonon tilan, ja he päättävät lähteä mahdollisimman kauas hänen Rahoistaan. Lopulta he päätyvät erääseen laaksoon, jonka nimi on Trala La. Kaikki laakson asukkaat osaavat puhua paikallista kieltä. Tuolla paikassa ei rahaa tunneta, joten Roope viihtyy siellä hyvin. Kuitenkin pian paikalliset asukkaat huomaavat Roopella olevan hienoja pullonkorkkeja, joita he haluavat omakseen. Roope antaa eräälle paikalliselle pullonkorkin ja pian siitä syntyy kaaos. Roope keksii ratkaisun: Jos hän pyytäisi lentokonetta heittämään laaksoon miljardi pullonkorkkia, niin ne menettäisivät arvonsa, ja kaikki asiat olisivat taas niin kuin ennen. Roope toteuttaa ideansa, mutta huomaa pian, että hän pyysi pullonkorkkeja liikaa. Pullonkorkit hukuttaisivat Trala la:n. Roope ja kumppanit saavat luvan lähteä kylästä, jotta he voisivat pysäyttää jatkuvan korkkien syötön. Tämän jälkeen he eivät tässä ensimmäisessä osassa enää palanneet laaksoon.
Don Rosa on siis tehnyt jatko-osan tähän barksin hienoon tarinaan. Don Rosan tekemän tarinan nimi on Takaisin Xanaduun ja tarina valmistui vuonna 1991. Tarinan alussa Roopelle selviää, että himalajalla on suuri aarrekätkö. Roope, Aku ja pojat lähtevät oitis etsimään aarteita. He matkaavat kylmään Himalajan vuoristoon. Sattumoisin he löytävät erään käytävän, joka johtaa heidät suoraan eräänlaiselle sulkuportille, jonka alta virtaa vettä. He sulkevat portin, ja jatkavat matkaansa. Pian he löytävät satumaisen paikan, jossa he olivat käyneet vuosia sitten. He palaavat takaisin Tralla Laan. he eivät saaneet edellisellä käynnillään kovin hyvää meinetta, joten he palaavat laakson kylään hieman varoen. Tosin, asukkaat ottavatkin heidät yllättävän iloisin mielin vastaan. Roope ja Aku viihtyvät laaksossa todella hyvin, Roope on tarinan eräässä vaiheessa jopa rakentamassa omaa asuntoa laaksoon (vai oliko talonrakentaja Aku?). Pian he huomaavat kauhean asian: kurimus, vesi, joka virtaa laaksossa, tulvii. Vedenpinta nousee kokoajan ja Ankat äkkäävätkin pian, että kyse on sulkuportin kiinnilaittamisesta. He valmistavat itselleen työkalut, joilla he pääsevät erään oven läpi takaisin sulkuporttia avaamaan, jotta vesi alkaisi taas virtaamaan. he onnistuvat avaamaan sulkuportin, mutta päätyvät vahingossa itse pois laaksosta. He eivät myöskään saaneet aarretta, jota Roope havitteli niin innokkaasti. Aarre olisi ollut laaksossa, veden pohjassa. Tämän jälkeen he eivät enää laaksoon palanneet, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.
Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.
Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 831 -
09.07.2009 klo 09:08:03
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Lainaus käyttäjältä: kirjaViides osa, jonka nimeä en muista, sijoittuu Italiaan
Löytyipähän kirjan tekstistäkin yksi tuollainen turha kohta. Virkkeen toinen lause on turha. Tosin eipä sieltä enempää, ainakaan toistaiseksi noita löytynyt. Ei kirjaa voi vielä yhdestä turhuudesta sakottaa.
Ei voi sakottaa ei, mutta sääntöjen vastainenhan tuo virke silti on ;)
E: Noh. Otin nyt kaikki pikkuiset turhuudet, kuten missä numerossa mikäkin tarina on julkaistu pois. Tämän enempää turhaa en tekstistäni löydä, joten jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä ja muista julkaisuista on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.
Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä vuonna 2002 julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan juonikuvioon kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa nimeltä Australian ihme, kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa nimeltä Hilavitkutinjahti, Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa nimeltä Piinkova osakilpa, Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa nimeltä Vaikeuksia varikolla, Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa nimeltä Ratakettu hakoteillä, matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu tarinassa Viimeinen tankkaus, joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.
Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun Kulta-Into lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.
Vuonna 2009 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa kehoitetaan Taikaviittaa tulemaan laiturille 17. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.
Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäinen osa kulkee nimellä Usvaverhon takana. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.
Toinen osa kulkee nimellä Mysteereitä ja myyttejä, jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.
Sarjan kolmannen osan nimi on Pegasos. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.
Löytyipähän kirjan tekstistäkin yksi tuollainen turha kohta. Virkkeen toinen lause on turha. Tosin eipä sieltä enempää, ainakaan toistaiseksi noita löytynyt. Ei kirjaa voi vielä yhdestä turhuudesta sakottaa.
Ei voi sakottaa ei, mutta sääntöjen vastainenhan tuo virke silti on ;)
E: Noh. Otin nyt kaikki pikkuiset turhuudet, kuten missä numerossa mikäkin tarina on julkaistu pois. Tämän enempää turhaa en tekstistäni löydä, joten jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Suurin osa tarinoista, joita luemme Aku Ankka -lehdistä, taskareista, Roope-sedistä ja muista julkaisuista on ihan tavallisia, yksittäisiä tarinoita. Joskus Akkareissa nähdään jatkosarjoja, mutta nekin ovat tosiasiassa vain yksi ja sama tarina, joka on vain jaettu useampaan osaan pituutensa takia. Näiden tavallisten tarinoiden lisäksi on kuitenkin olemassa erilaisia tarinasarjoja, jotka koostuvat useasta yksittäisestä tarinasta, mutta jotka lopulta liittyvät yhteen ja samaan juonikuvioon kaikki. Tässä tekstissäni esittelen tunnetuimpia tarinasarjoja.
Ensimmäinen mieleen tuleva tarinasarja on Aku Ankka -lehdissä vuonna 2002 julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula 1 -sarja, jossa Roope ja Kulta-Into Pii kilpailevat Formulamestaruudesta. Sarjaan kuuluu kuusi erillistä, mutta samaan juonikuvioon kuuluvaa tarinaa. Tarina alkaa ensimmäisessä osassa nimeltä Australian ihme, kun Kulta-Into perustaa Formula 1 -tallin ja aikoo osallistua mestaruuskilpailuihin. Kulta-Into rehentelee tallinsa ylivoimaisuudesta ja Roopen on pakko liittyä mukaan taistoon. Roope perustaa oman tallin, johon Aku palkataan kuskiksi ja Pelle Peloton ylimmäksi mekaanikoksi. Roope ja Kulta-Into lyövätkin vetoa, kumpi heistä voittaa ja häviäjä joutuu mainostamaan voittajan tuotteita kyltti kaulassa. Kilpailu alkaa hyvin tasaisissa merkeissä.
Toisessa osassa nimeltä Hilavitkutinjahti, Brasilian osakilpailun koittaessa Aku romuttaa autonsa ja korjaukseen tarvittavan varaosan, jota ilman auto ei kulje, saa ainoastaan Ankkalinnasta, jonne ankkojen tuleekin lähteä. Kulta-Into yrittää saada Roopen tallin pois pelistä ja paluumatkalla ankat törmäävät useisiin vastoinkäymisiin, kunnes lopulta itse hilavitkutin karkaa. Akun serkun Hannu Hanhen uskomattoman onnen avulla saadaan kuitenkin uusi hilavitkutin, juuri ajoissa ja Aku sijoittuu toiseksi osakilpailussa ja Roopen ja Kulta-Innon tallit ovat pisteissä tasoissa.
Kolmannessa osassa nimeltä Piinkova osakilpa, Roope ja Kulta-Into tekevät kaikkensa saadakseen toistensa tallit pois pelistä ja kun osakilpailu käydään Montrealissa Kulta-Into kuitenkin ylittää itsensä ja lähettää Roopen talliporukan avaruuteen. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmin lehdistötilaisuudessa Iines oli maininnut, ettei talli pärjäisi ilman Pelle Pelotonta ja päättääkin hankkia ongelmia. Pellellä on täysi työ ja tuska ehtiä ajoissa auttamaan heitä. Hän ei kuitenkaan ehdi ajoissa ja Aku sijoittuu kuudenneksi osakilpailussa. Kulta-Innon tallillakaan ei kuitenkaan mene hyvin, sillä he jäävät jopa Roopen tallia alhaisemmalle sijoitukselle, jolloin Roopen talli siirtyy johtoon.
Neljännessä osassa nimeltä Vaikeuksia varikolla, Saksassa ilmenee lisää ongelmia, kun Aku alkaa väitellä Roopen kanssa kesken osakilpailun. Hän vaatii parempaa palkkaa koska formulakuskit ovat maailman parhaimmiten palkattuja kilpaurheilijoita, mutta Roope ei meinaa suostua tähän. Aku kuitenkin ajaa kisaa, nousten selvään johtoon ja jatkaa neuvotteluja aina varikkokäynneillä, kunnes lopulta Roope suostuu, pieneen korotukseen. Aku saa siitä uutta potkua ja voittaa osakilpailun leikiten. Kulta-Into kuitenkin tarjoaa paikkaa hänen tallissaan, mutta Roopen laatimassa sopimuksessa, minkä Aku oli allekirjoittanut, luki ettei Aku saisi riidellä rahasta tai vaihtaa tallia.
Viidennessä osassa nimeltä Ratakettu hakoteillä, matkalla Monzan osakilpailuun Roope on todella päättänyt ruveta kaventamaan budjettia ja matkaan lähdetäänkin vanhalla autonrämällä, joka hajoaa kesken matkan. Iines lähtee Hannun matkaan etsimään mekaanikkoa ja kun Kulta-Into kuulee heidän ongelmistaan, hän lisää heille ongelmia. Kun Aku huomaa olevansa puolimatkassa Sveitsiin, hän päättää lähteä yksin ajamaan formula-autollaan kohti Monzaa ja kerääkin matkallaan ison pinon sakkolappuja. Hän kuitenkin ehtii ajoissa ja voittaa osakilpailun, jolloin he ovat Kulta-Innon tallin kanssa tasapisteissä.
Näin alkaa ratkaiseva, viimeinen osakilpailu tarinassa Viimeinen tankkaus, joka järjestetään Japanin Suzukassa. Pii yrittää voittaa kisan petoksella vaihtamalla Roopen bensat toisenlaisiin litkuihin. Pojat ja Iines yrittävät tehdä kaikkensa estääkseen sen ja lopulta viimeinen suora käydään hyvin tasaisissa merkeissä. Ihan loppumetreillä Aku törmää Kulta-Innon kuskin autoon ja lentää maaliviivan yli voittaen mestaruuden. Akua juhlitaan ja Kulta-Into joutuu vedon mukaisesti kävelemään kyltti kaulassa mainostaen Roopen tuotteita. Aku siis voittaa kilpailijoiden välisen mestaruuden ja Roopen talli tallien välisen mestaruuden.
Per Hedman ei kuulu suosikkikäsikirjoittajiini, mutta tämä sarja teki minuun todellisen vaikutuksen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja katsella, kun Aku ja Kulta-Innon kuski kamppailivat radalla ja yrittivät voittaa toisensa. Samaan aikaan toisaalla Kulta-Into ja Roope yrittivät sabotoida toistensa talleja ja Iines, Pelle sekä ankanpojat tekivät kaikkensa auttaakseen tallia ja estääkseen Piin petokset. Kaikki osat olivat erittäin hyviä ja jännittäviä, mutta erityisesti mieleeni jäi tämä kun Kulta-Into lähetti ankat avaruuteen. Flemming Andersen on huipputason piirtäjä ja hänen piirrokset sopivat sarjaan täydellisesti. Suosittelen tätä tarinasarjaa ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet.
Vuonna 2009 julkaistiin perättäisissä Aku Ankka -lehdissä neliosainen tarinasarja Taikaviitta vs. Superkonnat. Sarjassa Ankkalinna kokee valtavan rikosaallon, kun neljä superkonnaa hyökkää valitsemaansa kohteeseen vuorotellen. Onneksi Taikaviitta on kuitenkin auttamassa kaupunkia, vaikka hän on lähdössä lomalle. Ensimmäisessä osassa superkonnista ensimmäinen, Hak Kermak lähtee ryöstämään Ankallispankin kassaholvia yhdessä robottiapurinsa Kollon kanssa. Hän jättää kaupungin jättimäisten pikseleistä koostuvien dinosaurusten ja apinoiden armoille ja lähettää Kollon ryöstämään holvia. Kollo kuitenkin unohtaa koodin ja lähtiessään kysymään koodia Hak Kermakilta, hän irrottaa vahingossa johdon Hak-asema -laitteesta, josta dinosaurukset ja apinat tulevat ja räjäyttää heidän autonsa. He jäävät kiinni ja Taikaviitta lähtee lomalle. Ensimmäisen osan on piirtänyt Giorgio Cavazzano.
Seuraavaksi estradille astuvat Kauhukaksoset Tim ja Tom. He ovat taitavia muodonmuuttajia ja pystyvätkin muuttumaan ihan miksi vain haluavat. He käyttävät Akun ja Touhon valeasuja päästäseen sisään Roopen rahasäiliöön ja vangitsevat Roopen sähkököysillä. Roope ehtii kuitenkin kutsua Taikaviitan apuun. Taikaviitta oli juuri lähdössä lomalle, kunnes hänen täytyi lähteä säiliölle auttamaan Roopea. Hän päätti tehdä näyttävän sisääntulon säiliön ikkunasta ja tehtyään sen, hän huomasi olevansa sähköhäkissä. Mitään ei ollut tehtävissä, koska häkistä ei ollut mahdollista paeta. Taikaviitta huomasi kuitenkin pian, että Tim ja Tom riitelivät paljon, jolloin hän sanoi että maailman hallitseminen ei onnistu yksin. Tim ja Tom alkavat kisailla keskenään, kumpi heistä on mahtavampi muodonmuuttaja ja kun he molemmat muuttuvat Karhuveikoiksi, murtohälyttimet pärähtävät käyntiin ja mukiloivat heidät. Sähkökoydet ja häkki katoavat ja Taikaviitta nappaa Kauhukaksoset. Toisen osan on piirtänyt Marco Palazzi.
Kolmannessa osassa mukaan kuvioihin astuu kolmas superkonna, naispuolinen Zafire, jonka kohteena on Ankallismuseo. Taikaviitta saapuu paikalle saatuaan ilmoituksen ryöstöstä ja paikalta löytyy Zafire taju kankaalla. Kukaan ei epäile häntä syylliseksi, koska eihän kukaan tajuttomana pystyisi mitään ryöstämään. Kun Taikaviitta lähtee viemaan Zafirea ulos haukkaamaan happea, Zafire hypnotisoi Taikaviitan ja käskee tätä ryöstämään Ankallispankin. Taikaviitta tekee työtä käskettyä, mutta kun hän tokenee hypnoosista, hän nappaa Zafiren verkolla ja hänkin joutuu selliin. Kolmannen osan on piirtänyt Marco Gervasio.
Viimeinen superkonnista, herra Näkymätön astuu kehiin. Taikaviitta on juuri lähdössä jo neljättä kertaa lomalle, sillä kolme aikaisempaa kertaa on mennyt pieleen superkonnien takia. Hän saa salaperäisen viestin herra Näkymättömältä, jossa kehoitetaan Taikaviittaa tulemaan laiturille 17. Taikaviitta epäilee sen olevan ansa, mutta hänen on mentävä laiturille. Kun hän saapuu sinne, herrä Näkymätön köyttää hänet ja ohjaa hänet alukseensa. Alus on täynnä erilaisia varastettuja taide-esineitä, mutta kokoelma on valmis vasta kun Taikaviittakin liittyy siihen, elävänä patsaana. Taikaviitta vapauttaa itsensä köysistä ja alkaa jahdata herra Näkymätöntä, joka osoittautuu hyvin vaikeaksi löydettäväksi. Lopulta herra Näkymätön onnistuu lyömään Taikaviitalta tajun kankaalle ja laittaa hänet vitriiniin, joka on tehty rikkoutumattomasta lasista. Vaikka Taikaviitta kuinka yrittää lasia hajottaa, se ei hajoa. Lopulta, kun Taikaviitta yksinkertaisesti nojaa lasiseinään, se hajoaa ja herra Näkymätön jää kiinni. Tämän jälkeen Taikaviitta lähtee ansaitulle lomalle. Neljännen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Aku Ankka -lehden lukijat saivat kaikkien osien ilmestyttyä äänestää mielestään parasta superkonnaa ja eniten ääniä saanut konna tekisi niinsanotun paluun ja ottaisi uusintaottelun Taikaviitan kanssa Taikaviitta vs. Superkonnat -sarjan viidennessä ja samalla viimeisessä osassa. Äänestys oli tiukka, mutta lopulta voiton vei yhden prosentin erolla Zafireen herra Näkymätön, joka palasikin takaisin Akkarin numerossa 26/2008. Tarinassa herra Näkymättömän rangaistus muutetaan yhteiskuntapalveluksi hyvän käytöksen johdosta. Hän pääsee ripustamaan varastamiaan tauluja takaisin museoon. Yöllä hän kuitenkin varastaa Pellen uusimman keksinnön, jähmetyssäteen ja jähmettää Taikaviitan patsaaksi keskelle Ankkalinnaa. Pelle vapauttaa Taikaviitan illalla ja viittasankarimme lähtee herra Näkymättömän perään, heijastepuku päällään. Kun herra Näkymätön yrittää jähmettää Taikaviittaa uudestaan, säde heijastuu asusta ja herra Näkymätön jähmettyy itse ja joutuu uuteen huipputurvalliseen vankilaan. Viidennen osan on piirtänyt Roberto Vian.
Taikaviitta vs. superkonnat oli mielestäni harvinaisen huono tarinasarja, ottaen vielä huomioon, että päähenkilönä toimii Taikaviitta. Jokainen osa oli kauhean lyhyt ja köyhä ja yleensä loppuratkaisukin todella mielikuvitukseton. Ensimmäisessä osassa Kollo kompastuu johtoon ja kun hän laittaa sen takaisin väärään pistokkeeseen auto räjähtää. Toisessa osassa Kauhukaksoset muuttuvat Karhuveikoiksi ja turvajärjestelmä mukiloi heidät. Kolmannessa osassa Taikaviitta vain heittää verkon Zafiren päälle ja se on siinä. Neljännessä osassa Taikaviitta vain hyppää herra Näkymättömän päälle ja sitoo tämän kädet. Ja lopuksi viimeisessä osassa herra Näkymättömän lähettämä jähmetyssäde heijastuu Taikaviitan heijasteasusta ja herra Näkymätön jähmettyy. Näistä konnista olisi aivan varmasti saanut paljon parempiakin tarinoita aikaiseksi. Kaikki osat käsikirjoittaneet Riccardo Secchi ja Giorgio Salati olisivat pystyneet parempaankiin.
Muutamia vuosia taaksepäin Aku Ankka -lehdessä julkaistiin yhdeksänosainen tarinasarja Myyttien saari. Tarinassa ystävyksemme löytävät salaperäisen saaren, jota asuttavat taruolennot. Ensimmäinen osa kulkee nimellä Usvaverhon takana. Tarina alkaa Roopen, Akun ja ankanpoikien saapuessa Pellen pajalle. pelle on keksinyt aineensiirtimen, mutta se ei toimi odotetulla tavalla. Samoihin aikoihin Pikku Apulainen huomaa jonkun enkeliä muistuttavan, robotintapaisen otuksen, joka kantaa vanhaa paperilappua. Paperi putoaa maahan ja Roope kumppaneineen poimii sen ylös. He huomaavat sen olevan kartta, mutta vaikka he lähtevät kirjastoon asti selvittämääm asiaa, kartassa näkyvää saarta ei tunnu löytyvän mistään. Roope arvelee kartassa olevan pienen merkinnän olevan koordinaatit saarelle, joten he ottavat pienen veneen ja lähtevät etsimään saarta, Aku ohjaamassa tietenkin. He etsivät ja etsivät, kunnes myrsky nousee ja Roope päättää palata Ankkalinnaan. Siinä samassa myrsky laantuukin ja tulee kauhea sumu, joka on Akun mukaan ''niin paksua, että sitä voisi vaikka syödä''. Sumukin kuitenkin hälvenee nopeasti ja sen takaa paljastuu valtavam korkea saari. He ankkuroivat veneensä saaren viereen ja lähtevät kiipeämään täysin pystysuoraa seinämää pitkin ylös. Kun he pääsevät itse saarelle, he huomaavat sen asutuksi; saarelta löytyy satyyreja, kentaureja, kyklooppeja ja nymfejä, kaikkea mahdollista antiikinajan Kreikkalaisesta tarustosta. Tarueläimet osoittautuvat heti kilteiksi ja ystävällisiksi otuksiksi ja tarjoavat ankoille syötävää ja juotavaa, hyvin rennoissa merkeissä. Roope suunnittelee jotain ja ankanpojat päättävät pitää häntä silmällä. Aku jää riippumattoon loikoilemaan, kunnes paikalle saapuu Gorgo, joka on rakastunut Minotaurokseen, joka taas on rakastunut ilkeään ja sydämettömään nymfiin, joka vain pilailee hänen kustannuksellaan ja lopulta jättää hänet. Akun avulla kierosilmäinen Amor saa Minotauroksen ja Gorgon yhteen. Samoihin aikoihin Roope ja ankanpojat löyt'vät kallionkolosta lentävän hevosen, Pegasoksen. Kallio Pegasoksen alta uhkaa sortua ja samalla uhkaa sekä lentävää hevosta, että ankkojen venettä. He pelastavat Pegasoksen, hakevat Akun ja purjehtivat pois saarelta. Ankanpojay huomaavat, että Pegasos on tullut jäniksenä mukaan veneelle, mutta eivät kerro siitä Roopelle.
Toinen osa kulkee nimellä Mysteereitä ja myyttejä, jossa myös hiirimaailman päähenkilöt pääsevät mukaan seikkailuun. Tarina alkaa kun Mikki ja Hessu saapuvat tohtori Staattisen laboratorioon katsomaan Staattisen uutta keksintöä, molekyylisiirrintä, jonka hän aikoo esitellä Keksijämessuilla. Kun he saapuvat pajalle, se saavat molemmat päällensä mädät vihannekset. Tohtori Staattinen selittää, että molekyylisiirrin ei toimi vielä oikein odotetulla tavalla. He testaavat laitetta ja Staattinen sanoo laitteen heittävän kohteen jonnekin ulos. He menevät ulos ja koekaniinina toiminut jalkapallo putkahtaa ulos, osuen samanlaiseen siivekkääseen, enkeliä muistuttavaan robottiin, jonka Pikku Apulainen oli ensimmäisessä osassa nähnyt. Robotti pudottaa samanlaisen paperinpalasen, kuin aikaisemminkin ja siinä näkyy samanlainen kartta saarelle. Mikki ja Hessu lähtevät selvittämään asiaa ja lähtevät lentokoneella kohti salaperäistä saarta, jota ei löydy mistään kartasta. Etsiessään saarta heidät yllättää paksu sumupilvi ja sen hälvetessä he huomaavat saapuneensa saarelle. He laskeutuvat ja joutuvat heti erilaisten satuhahmojen, kuten peikkojen ja haltioiden piirittämiksi. Mikki kuitenkin vakuuttaa, etteivät he ole pahantahtoisia ja satuhahmot päästävät heidät vapaaksi. Pian tulee kuitenkin ilmoitus hyökkäyksestä; kreikkalaisen taruston olennot hyökkäävät tavoitteenaan vallata haltioiden ja peikkojen asuinalueet. He käyvät taistoon, josta ei kuitenkaan tunnu tulevan mitään. Mikki ja Hessu ottavat lentokoneestaan hätäraketit ja ampuvat he, jolloin kreikkalaiset taruolennot pakenevat paikalta. He aikovat kuitenkin palata ja siksi Mikki ja Hessu ompelevat keijujen avustuksella itselleen kentauripuvun ja lähtevät vakoilemaan taruolentoja, jolloin syntyy uusi taistelu. Mikki kuitenkin kertoo satuolennoille, että kreikkalaisten taruolentojen alue on katoamassa, sillä kallio sortuisi pian ja niin he suostuvat jakamaan keskenään asuinalueensa. Sen jälkeen Mikki ja Hessu lähtevät saarelta ja huomaavatkin sumuverhon jälkeen, että saari on jälleen kadonnut.
Sarjan kolmannen osan nimi on Pegasos. Tarina alkaa Ankkalinnasta, jossa Tupu, Hupu ja Lupu jahtaavat jo hyvin isoksi kasvanutta Pegasosta, joka juoksentelee villinä kaupungilla. Se ryntää kujalta suoraan puistoon, jossa väijyksissä ollut Aku nappaa sen. He pukevat Pegasoksen paimenkoira-asuun, jotteivät herättäisi huomiota kaduilla kulkiessaan ja vievät sen kotiinsa, jossa se asuu ja tuntuu viihtyvän erityisen hyvin. Roope ei vieläkään tiedä, että Pegasos tuli salaa mukaan ja asuu nykyään Akun ja poikien luona. He eivät missään nimessä aio kertoa siitä Roopelle, sillä silloin hän muistaisi taas saaren ja aikoisi tehdä siitä turistikohteen, jolloin kaikki taruolennot menettäisivät kotinsa. Pian Roope soittaa ovikelloa, jolloin pojat vievät Pegasoksen kiireen vilkkaa yläkertaan piiloon. Kun Aku avaa oven, Roope sanoo tulleensa puhumaan Pegasoksesta ja ankanpojat, sekä Aku ovat ihmeissään. Roope kuitenkin puhuu vain lentoyhtiöstään, jolle antoi nimen Pegasos. Hän ilmoittaa Akulle tulevansa hakemaan tätä aamulla rekisteröimään lentoyhtiölle lupaa hänen kanssaan. Pegasos villiintyy kuullessaan Roopen äänen ja juuri kun Roope on lähtenyt, Pegasos rynnistää alas yläkerrasta. Aamulla kun Roope haki Akun, Pegasos rupesi mahdottomaksi ja ankanpojat päättivät viedä sen metsäretkelle. He saapuvatkin yllättäen samaan paikkaan, missä Aku ja Roope ovat. Roope lähtee lentokoneellaan kohti Havuvaaraa, koska auto hajosi, mutta ei huomaa Pegasosta. Pian kone kuitenkin putoaa ja hajoaa ja Pegasos pelastaa Roopen oppien samalla lentämään. Roope lentää Pegasoksella Havuvaaraan ja saa luvan lentoyhtiölleen ennen Kulta-Into Piitä. Hän muistaa myös silloin saaren, mutta lupaa, ettei aio tehdä siitä minkäänlaista turistikohdetta. Lopussa Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Pegasoksen selässä retkelle.
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 832 -
09.07.2009 klo 09:38:41
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Joidenkin mielestä, voi olla huono asia, että kaikki osat ilmestyvät eri lehdessä, sillä esimerkiksi jos ei tilaa Akkaria, on kaikkien numeroiden osto jo aika kallista. Minun mielestäni jännitystä lisää juuri se, että joutuu odottamaan sen viikon, ennenkuin saa käsiinsä uuden osan sarjasta.
Eräs tarinasarja on Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.
Kerron tähän Myyttien Saaren juonen ja muut tapahtumat:
Myyttien Saari osa 1. Tämä numero on minulta hukkunut, mutta kuitenkin muistan juonen pääpiirteittäin. Aku, Roope ja Ankanpojat ovat Pellen pajalla, ja jotenkin he matkalla törmäsivät lentävään hevoseen, Pegasokseen. Roope olisi kai halunnut pistää sen eläintarhaan, mutta pojat piilottivat sen.
Myyttien Saaren ykkösosaa en valitettavasti löytänyt akkarikansiostani, joten aloitan kerronnan kakkososasta.
Myyttien Saari osa 2 alkaa, kun Mikki ja Hessu on kutsuttu katsomaan Tohtori Staattisen uutta keksintöä. Mikki parkkeera autonsa tohtorin laboratorion eteen, ja ovat aikomuksessa käydä sissän, kun Hessun naamaan läsähtää aivan yht-äkkisesti tomaatti. Hämmenkysessä Hessu luulee Mikin heittäneen sen päin häntä, mutta samassa Mikin päähän tipahtaa vesimeloni. Tohtori Staattinen avaa oven, ja pyytelee kaksikolta tuhannesti anteeksi hedelmäpommitustaan. Mikki, Hessu ja Staattinen astuvat sisälle, ja Staattinen kertoo uudesta keksinnöstään, jonka takia hedelmät olivat ilmestyneet tyhjästä. Käy ilmi, että Tohtori Staattinen on kehitellyt ainesiirtimen, jolla siis voi purkaa aineiden molekyylirakenteen, ja siirtää ne vastaanottimeen, joka kokoaa ne takaisin aivan samalla lailla. Kone ei tosin ole aivan vielä kunnollinen, sillä siirrettävät esineet ilmestyvät jonnekkin muualle, kuin itse vastaanottimeen. Kolmikko astelee Staattisen takapihalle, ja tähystävät siirrettyä jalkapalloa. Samassa Mikki huomaa oudon lentävän ampiaisen näköisen robotin, joka kantaa kädessään vanhaa paperinpalasta. Jalkapallo ilmestyy juuri silloin ilmaan, ja töytäisee "ampiaista", joka tiputtaa paperin maahan. Hessu ottaa paperin, ja tutkailee sitä.
Paperinpalassa on kartta, josta käy ilmi jonkin saaren sijainti. Kartassa on myös muuta tekstiä, mutta sitä eivät pojat ymmärrä. Mikin salapoliisivainu sanoo, että jotakin outoa on tekeillä, ja he päättävätkin ottaa saarestaa selvää. Paikaisten lähtövalmistelujen jälkeen, Mikki ja Hessu ovatkin jo lentokoneen puikoissa, ohjastamassa sitä meren yllä, ja etsien saarta, jota he eivät olleet löytäneet mistään nykykartoista. Harmikseen mereltä nousee sankka sumu. Sumua kestää hetken aikaa, kunnes aurinko jo pilkahteleekin sumulauttojen välistä. Mikkiä ja Hessua odottaa ihmeellinen näky, sillä he ovat löytäneet tuon salatun saaren! Mikki ja Hessu astuvat lentokoneestaan ulos viheriäiselle saarelle, mutta kuulevatkin pusikosta vihamielisen huudon: "Tunkeilijoita! Hyökkäykseen!". Samassa metsän siimeksestä juoksee esille kaikenkarvainen joukkio, joka on kuin satukirjasta: Peikkoja, haltioita, kääpiöitä ja muita satuolentoja. Olennot köyttävät poloiset tutkimusmatkailijat, mutta Mikki kertoo heidän olevan hyviä, ja että vasta saapuivat saarelle. Eräs haltia kertoo heidän luulleen Mikkiä ja Hessua vihollisiksi, jotka meinasivat hyökätä saarelle. Mikki pyytää haltiaa kertomaan enemmän heidän vihollisestaan. Juttu jää kuitenkin kesken, kun hätääntynyt kääpiö juoksee paikalle, ja ilmoittaa vihollisten hyökkäävän rannasta päin.Pengermän päällä viholliset odottavatkin. Viholliset ovat kreikkalaisen taruston olioita, kuten kentaureja, kyklooppeja ja fauneja. Mikki kummastelee, miksi he taistelevat, siihen haltia kertoo vastaukseksi, että nämä yrittävät karkottaa heidät kodoistaan. Mikki ja Hessu muistavat lentokoneessa olevan hätärakettipistoolit. He hakevat ne, ja ampuvat raketit ilmaan, joita sitten taruolennot kauhistuvat, luullessaan Zeuksen olevan vihoissaan. Satuolennot riemuitsevat voitostaan! Tosin Kreikkalaiset taruolennot hyökkäävät uudestaan alta aikayksikön, siksi Mikki ja Hessu päättävät lähteä vakoilemaan heidän touhujansa. Kentauripukuun sonnustautuneina Mikki ja Hessu hölkkäävät kreikkalaisten puolelle. Siellä masentuneet taruolennot pitävät kokousta, ja eräs fauni kertookin sekä näyttää ongelman ytimen: Kreikkalaisten puolelta saari luhistuu koko ajan mereen, joten asuinsijat pienenevät koko aikaa. Eräs kyklooppi kuitenkin tajuaa, että Mikki ja Hessu ovat sonnustautuneet valepukuun, ja alkaa takaa-ajo, joka saattaa satuolennot ja kreikkalaisten tarujen olennot vastakkain, jälleen. Kahakka on jo puhkeamassa, kun Mikki kehottaa heitä elämään sovussa, ja jakamaan saaren. Mikki näyttää satuolennoille kreikkalaisten pulman, ja nämä ymmärtävätkin asian laidan, ja solmivat rauhan. Kun kaikki palaavat sovussa takaisin satuolentojen maille, Mikki ja Hessu huomaavat, kuinka saareen ilmestyy yhtäkkiä uusi kallionkieleke! Eräs satuolento kertoo, että syytä tähän ei kukaan tiedä, mutta vastaus saattaisi piillä korkella vuorella, jota peittävät salamoivat tummat pilvet.
"Hessu, meidän täytyy ottaa selvää, mitä siellä on." sanoo Mikki enteilevästi. Mikki ja Hessu astuvat takaisin lentokoneeseensa, ja sanovat palaavansa piakkoin. Taivaalla on taas ensin sumua, mutta kun he pääsevät siitä pois, ei saaresta ole enä jälkeäkään!
Jatkuu...
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Joidenkin mielestä, voi olla huono asia, että kaikki osat ilmestyvät eri lehdessä, sillä esimerkiksi jos ei tilaa Akkaria, on kaikkien numeroiden osto jo aika kallista. Minun mielestäni jännitystä lisää juuri se, että joutuu odottamaan sen viikon, ennenkuin saa käsiinsä uuden osan sarjasta.
Eräs tarinasarja on Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.
Kerron tähän Myyttien Saaren juonen ja muut tapahtumat:
Myyttien Saari osa 1. Tämä numero on minulta hukkunut, mutta kuitenkin muistan juonen pääpiirteittäin. Aku, Roope ja Ankanpojat ovat Pellen pajalla, ja jotenkin he matkalla törmäsivät lentävään hevoseen, Pegasokseen. Roope olisi kai halunnut pistää sen eläintarhaan, mutta pojat piilottivat sen.
Myyttien Saaren ykkösosaa en valitettavasti löytänyt akkarikansiostani, joten aloitan kerronnan kakkososasta.
Myyttien Saari osa 2 alkaa, kun Mikki ja Hessu on kutsuttu katsomaan Tohtori Staattisen uutta keksintöä. Mikki parkkeera autonsa tohtorin laboratorion eteen, ja ovat aikomuksessa käydä sissän, kun Hessun naamaan läsähtää aivan yht-äkkisesti tomaatti. Hämmenkysessä Hessu luulee Mikin heittäneen sen päin häntä, mutta samassa Mikin päähän tipahtaa vesimeloni. Tohtori Staattinen avaa oven, ja pyytelee kaksikolta tuhannesti anteeksi hedelmäpommitustaan. Mikki, Hessu ja Staattinen astuvat sisälle, ja Staattinen kertoo uudesta keksinnöstään, jonka takia hedelmät olivat ilmestyneet tyhjästä. Käy ilmi, että Tohtori Staattinen on kehitellyt ainesiirtimen, jolla siis voi purkaa aineiden molekyylirakenteen, ja siirtää ne vastaanottimeen, joka kokoaa ne takaisin aivan samalla lailla. Kone ei tosin ole aivan vielä kunnollinen, sillä siirrettävät esineet ilmestyvät jonnekkin muualle, kuin itse vastaanottimeen. Kolmikko astelee Staattisen takapihalle, ja tähystävät siirrettyä jalkapalloa. Samassa Mikki huomaa oudon lentävän ampiaisen näköisen robotin, joka kantaa kädessään vanhaa paperinpalasta. Jalkapallo ilmestyy juuri silloin ilmaan, ja töytäisee "ampiaista", joka tiputtaa paperin maahan. Hessu ottaa paperin, ja tutkailee sitä.
Paperinpalassa on kartta, josta käy ilmi jonkin saaren sijainti. Kartassa on myös muuta tekstiä, mutta sitä eivät pojat ymmärrä. Mikin salapoliisivainu sanoo, että jotakin outoa on tekeillä, ja he päättävätkin ottaa saarestaa selvää. Paikaisten lähtövalmistelujen jälkeen, Mikki ja Hessu ovatkin jo lentokoneen puikoissa, ohjastamassa sitä meren yllä, ja etsien saarta, jota he eivät olleet löytäneet mistään nykykartoista. Harmikseen mereltä nousee sankka sumu. Sumua kestää hetken aikaa, kunnes aurinko jo pilkahteleekin sumulauttojen välistä. Mikkiä ja Hessua odottaa ihmeellinen näky, sillä he ovat löytäneet tuon salatun saaren! Mikki ja Hessu astuvat lentokoneestaan ulos viheriäiselle saarelle, mutta kuulevatkin pusikosta vihamielisen huudon: "Tunkeilijoita! Hyökkäykseen!". Samassa metsän siimeksestä juoksee esille kaikenkarvainen joukkio, joka on kuin satukirjasta: Peikkoja, haltioita, kääpiöitä ja muita satuolentoja. Olennot köyttävät poloiset tutkimusmatkailijat, mutta Mikki kertoo heidän olevan hyviä, ja että vasta saapuivat saarelle. Eräs haltia kertoo heidän luulleen Mikkiä ja Hessua vihollisiksi, jotka meinasivat hyökätä saarelle. Mikki pyytää haltiaa kertomaan enemmän heidän vihollisestaan. Juttu jää kuitenkin kesken, kun hätääntynyt kääpiö juoksee paikalle, ja ilmoittaa vihollisten hyökkäävän rannasta päin.Pengermän päällä viholliset odottavatkin. Viholliset ovat kreikkalaisen taruston olioita, kuten kentaureja, kyklooppeja ja fauneja. Mikki kummastelee, miksi he taistelevat, siihen haltia kertoo vastaukseksi, että nämä yrittävät karkottaa heidät kodoistaan. Mikki ja Hessu muistavat lentokoneessa olevan hätärakettipistoolit. He hakevat ne, ja ampuvat raketit ilmaan, joita sitten taruolennot kauhistuvat, luullessaan Zeuksen olevan vihoissaan. Satuolennot riemuitsevat voitostaan! Tosin Kreikkalaiset taruolennot hyökkäävät uudestaan alta aikayksikön, siksi Mikki ja Hessu päättävät lähteä vakoilemaan heidän touhujansa. Kentauripukuun sonnustautuneina Mikki ja Hessu hölkkäävät kreikkalaisten puolelle. Siellä masentuneet taruolennot pitävät kokousta, ja eräs fauni kertookin sekä näyttää ongelman ytimen: Kreikkalaisten puolelta saari luhistuu koko ajan mereen, joten asuinsijat pienenevät koko aikaa. Eräs kyklooppi kuitenkin tajuaa, että Mikki ja Hessu ovat sonnustautuneet valepukuun, ja alkaa takaa-ajo, joka saattaa satuolennot ja kreikkalaisten tarujen olennot vastakkain, jälleen. Kahakka on jo puhkeamassa, kun Mikki kehottaa heitä elämään sovussa, ja jakamaan saaren. Mikki näyttää satuolennoille kreikkalaisten pulman, ja nämä ymmärtävätkin asian laidan, ja solmivat rauhan. Kun kaikki palaavat sovussa takaisin satuolentojen maille, Mikki ja Hessu huomaavat, kuinka saareen ilmestyy yhtäkkiä uusi kallionkieleke! Eräs satuolento kertoo, että syytä tähän ei kukaan tiedä, mutta vastaus saattaisi piillä korkella vuorella, jota peittävät salamoivat tummat pilvet.
"Hessu, meidän täytyy ottaa selvää, mitä siellä on." sanoo Mikki enteilevästi. Mikki ja Hessu astuvat takaisin lentokoneeseensa, ja sanovat palaavansa piakkoin. Taivaalla on taas ensin sumua, mutta kun he pääsevät siitä pois, ei saaresta ole enä jälkeäkään!
Jatkuu...
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 833 -
09.07.2009 klo 10:22:39
No, enpä sitten enää kirjoita tähän osakilpailuun (no ehkä tuon yhden tarinasarjan tapahtumat kirjoitan loppuun jos jaksan). Into kilpailemisesta vain katosi yhtäkkiä. :(
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 834 -
09.07.2009 klo 10:24:27
Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Into kilpailemisesta vain katosi yhtäkkiä. :(
Myös into ylläpitämisestä on katoamassa, jos kaikista päätöksistä, jotka ovat itseä vastaan, pitää nurista. >:(
Myös into ylläpitämisestä on katoamassa, jos kaikista päätöksistä, jotka ovat itseä vastaan, pitää nurista. >:(
Aku Vankka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 835 -
09.07.2009 klo 11:05:49
Lainaus käyttäjältä: Salwer1st/Lainaus käyttäjältä: Imfromfinland08Into kilpailemisesta vain katosi yhtäkkiä. :(
Myös into ylläpitämisestä on katoamassa, jos kaikista päätöksistä, jotka ovat itseä vastaan, pitää nurista. >:(
Minä en ainakaan nurise muista kuin epäoikeudenmukaisista päätöksistä itseäni kohtaan, mukaanlukien nämä naurettavat syytökset säämtöjä rikkovasta viestistä, vaikka viestissäni ei ole mitään sääntöjä rikkovaa. Muista en sitten pahemmin tiedäkään.
Myös into ylläpitämisestä on katoamassa, jos kaikista päätöksistä, jotka ovat itseä vastaan, pitää nurista. >:(
Minä en ainakaan nurise muista kuin epäoikeudenmukaisista päätöksistä itseäni kohtaan, mukaanlukien nämä naurettavat syytökset säämtöjä rikkovasta viestistä, vaikka viestissäni ei ole mitään sääntöjä rikkovaa. Muista en sitten pahemmin tiedäkään.
Frodo
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 836 -
09.07.2009 klo 11:15:21
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Joidenkin mielestä, voi olla huono asia, että kaikki osat ilmestyvät eri lehdessä, sillä esimerkiksi jos ei tilaa Akkaria, on kaikkien numeroiden osto jo aika kallista. Minun mielestäni jännitystä lisää juuri se, että joutuu odottamaan sen viikon, ennenkuin saa käsiinsä uuden osan sarjasta.
Eräs tarinasarja on Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.
Kerron tähän Myyttien Saaren juonen ja muut tapahtumat:
Myyttien saari, osa 1:
Aku, Roope ja ankanpojat saapuvat Pellen pajalle, mukanaan evästä Pellelle, joka ahkeroi uuden keksintönsä parissa. Pelle noukkii korista omenan, ja laittaa sen uuteen keksintöönsä. Keltainen säde ampaisee keksinnöstä, ja hävittää koko omenan. Pelle kehottaa ankkoja seuraamaan häntä takapihalle, jossa jököttää samanlainen kone, kuin pajassakin. Pelle kertoo koneen olevan ainesiirrin, joka ei tosin toimi aivan kunnolla, sillä samassa vastaanottimeen ilmestyy omenan sijaa appelsiini! Pellen kertoessa koneensa vioista, Pikku Apulainen huomaa ilmassa lentävän pikku robotin, jolla on kädessään paperilappu. Pikku Apulainen lähtee jahtaamaan robottia, ja robotti pudottaa kädessään olleen paperilapun, joka leijailee suoraan ankkojen nokkien eteen. Pojat lukevat vanhan papyruksen, ja kertovat siinä olevan saaren kartta, jossa on myös outoa tekstiä, jota sudenpentujen käsikirjakaan ei tunnista. Roope tutkailee paperia, ja huomaa, että siinä on kuitenkin saaren koordinaatit. Rahanahne Roope haluaa hyötyä saaresta, ajatellen, että jos saari on asumaton, voi hän ottaa sen valtaansa, ja hyödyntää sen luonnonvarat. Roopen johdolla Aku ja Tupu, Hupu sekä Lupu suuntaavat kirjastoon, jossa he selaavatkin kaikki karttakirjat läpi, löytämättä saaresta mitään merkkiäkään. Tämä on vain parempi asia Roopen mielestä, sillä tällöin saari on ehkä asumaton, eikä siitä tiedä, kuin ehkä kartan tekijä. Kohta ankat jo seilaavatkin laivalla keskellä merta. Viikko kuluu, eikä saarta näy, kaiken lisäksi rajuilma puhkeaa, ja mereltä nousee sankka sumu. Sumuverhon hälvennettyä, ankkoja kohtaa mahtava näky: Saari, jota he olivat tulleet etsimään, kohoaa heidän edessään jyrkkäreunaisena. Saaren keskellä kohoaa korkea ja jyrkkä vuori, jonka laki on pilvien peitossa. Rantauduttuaan pieneen poukamaan, ja kiivettyään jyrkkiä seinämiä ylös, he huomaavat, että saarella onkin asutusta! Kreikkalaisia taruolentoja, kuten kentaureja, kyklooppeja, minotauroksia, nymfejä, fauneja, satyyreita ja muita otuksia. Nämä eivät ole yhtään vihamielisiä, vaan kestitsevät ensimmäisiä saarelle saapuneita vieraita ruhtinaallisesti. Roopea ei kuitenkaan huvita juhlia, sillä saari ei ollutkaan asumaton. Kuitenkin vanha kitupiikki pysyy aikomuksessaan hyödyntää kaunista ja vehreää saarta. Akun kelliessä riippumatossa, paikalle saapuu itkevä ja parkuva jumalatar, jonka hiukset ovat käärmeitä. Tämä kertoo, että Minotauros, johon hän on rakastunut, onkin rakastunut ilkeään nymfiin, joka pitää tätä vain pilkkanaan. Tätä poloinen minotauros ei kuitenkaan huomaa. Samaan aikaan pojat ja Roope ovat käyskentelemässä rantakallioilla, Roopen etsiessä mineraaleja, pojat löytävät kallionkolosta pikkuisen Pegasoksen, joka on siis lentävä hevonen. Siitä tuleekin poikien leikkikaveri. Samaan aikaan putouksella, Aku on tarkkaillut Minotaurosta ja nymfiä, ja huomannut, että käärmehiuksinen jumalatar oli aivan oikeassa. Aku päättää kertoa minotaurokselle, että nymfi pitää tätä pilkkanaan, eikä tämä ole hänen tosirakkautensa. Minotauros ei kuitenkaan usko Akua. Minotauroksen tuotua nymfille kukkia, ja nymfin tuhotessa kukkakimppua tämä tajuaam että nymfi pitää tätä pilkkanaan. Samoihin aikoihin Roopen ja ankanpoikien kauhuksi pikkuinen Pegasos ja sen kallionkolossa ollut pesä tippuvat, ja aiheuttavat kivenlohkareitten vyörymisen kohti ankkojen paattia. Roope saa Pegasoksen kiinni, mutta vene on silti vaarassa, ja se täytyy siirtää. He lähtevät hakemaan Akua, jotta voisivat lähteä saarelta. Aku onkin saanut Minotauroksen ja käärmehiuksisen Gorgon yhteen, kiitos kierosilmäisen Amorin. Ankat lähtevät veneellä, juuri kun iso kallionkieleke on sortua sen päälle. Pojat löytävät yllätyksekseen pikku Pegasoksen salamatkustajana veneessä, mutteivat kerro tästä sedilleen, joiden mielestä saari, jota sumun jälkeen ei näy missään, oli vain unta.
Myyttien Saari osa 2 alkaa, kun Mikki ja Hessu on kutsuttu katsomaan Tohtori Staattisen uutta keksintöä. Mikki parkkeera autonsa tohtorin laboratorion eteen, ja ovat aikomuksessa käydä sissän, kun Hessun naamaan läsähtää aivan yht-äkkisesti tomaatti. Hämmenkysessä Hessu luulee Mikin heittäneen sen päin häntä, mutta samassa Mikin päähän tipahtaa vesimeloni. Tohtori Staattinen avaa oven, ja pyytelee kaksikolta tuhannesti anteeksi hedelmäpommitustaan. Mikki, Hessu ja Staattinen astuvat sisälle, ja Staattinen kertoo uudesta keksinnöstään, jonka takia hedelmät olivat ilmestyneet tyhjästä. Käy ilmi, että Tohtori Staattinen on kehitellyt ainesiirtimen, jolla siis voi purkaa aineiden molekyylirakenteen, ja siirtää ne vastaanottimeen, joka kokoaa ne takaisin aivan samalla lailla. Kone ei tosin ole aivan vielä kunnollinen, sillä siirrettävät esineet ilmestyvät jonnekkin muualle, kuin itse vastaanottimeen. Kolmikko astelee Staattisen takapihalle, ja tähystävät siirrettyä jalkapalloa. Samassa Mikki huomaa oudon lentävän ampiaisen näköisen robotin, joka kantaa kädessään vanhaa paperinpalasta. Jalkapallo ilmestyy juuri silloin ilmaan, ja töytäisee "ampiaista", joka tiputtaa paperin maahan. Hessu ottaa paperin, ja tutkailee sitä.
Paperinpalassa on kartta, josta käy ilmi jonkin saaren sijainti. Kartassa on myös muuta tekstiä, mutta sitä eivät pojat ymmärrä. Mikin salapoliisivainu sanoo, että jotakin outoa on tekeillä, ja he päättävätkin ottaa saarestaa selvää. Paikaisten lähtövalmistelujen jälkeen, Mikki ja Hessu ovatkin jo lentokoneen puikoissa, ohjastamassa sitä meren yllä, ja etsien saarta, jota he eivät olleet löytäneet mistään nykykartoista. Harmikseen mereltä nousee sankka sumu. Sumua kestää hetken aikaa, kunnes aurinko jo pilkahteleekin sumulauttojen välistä. Mikkiä ja Hessua odottaa ihmeellinen näky, sillä he ovat löytäneet tuon salatun saaren! Mikki ja Hessu astuvat lentokoneestaan ulos viheriäiselle saarelle, mutta kuulevatkin pusikosta vihamielisen huudon: "Tunkeilijoita! Hyökkäykseen!". Samassa metsän siimeksestä juoksee esille kaikenkarvainen joukkio, joka on kuin satukirjasta: Peikkoja, haltioita, kääpiöitä ja muita satuolentoja. Olennot köyttävät poloiset tutkimusmatkailijat, mutta Mikki kertoo heidän olevan hyviä, ja että vasta saapuivat saarelle. Eräs haltia kertoo heidän luulleen Mikkiä ja Hessua vihollisiksi, jotka meinasivat hyökätä saarelle. Mikki pyytää haltiaa kertomaan enemmän heidän vihollisestaan. Juttu jää kuitenkin kesken, kun hätääntynyt kääpiö juoksee paikalle, ja ilmoittaa vihollisten hyökkäävän rannasta päin.Pengermän päällä viholliset odottavatkin. Viholliset ovat kreikkalaisen taruston olioita, kuten kentaureja, kyklooppeja ja fauneja. Mikki kummastelee, miksi he taistelevat, siihen haltia kertoo vastaukseksi, että nämä yrittävät karkottaa heidät kodoistaan. Mikki ja Hessu muistavat lentokoneessa olevan hätärakettipistoolit. He hakevat ne, ja ampuvat raketit ilmaan, joita sitten taruolennot kauhistuvat, luullessaan Zeuksen olevan vihoissaan. Satuolennot riemuitsevat voitostaan! Tosin Kreikkalaiset taruolennot hyökkäävät uudestaan alta aikayksikön, siksi Mikki ja Hessu päättävät lähteä vakoilemaan heidän touhujansa. Kentauripukuun sonnustautuneina Mikki ja Hessu hölkkäävät kreikkalaisten puolelle. Siellä masentuneet taruolennot pitävät kokousta, ja eräs fauni kertookin sekä näyttää ongelman ytimen: Kreikkalaisten puolelta saari luhistuu koko ajan mereen, joten asuinsijat pienenevät koko aikaa. Eräs kyklooppi kuitenkin tajuaa, että Mikki ja Hessu ovat sonnustautuneet valepukuun, ja alkaa takaa-ajo, joka saattaa satuolennot ja kreikkalaisten tarujen olennot vastakkain, jälleen. Kahakka on jo puhkeamassa, kun Mikki kehottaa heitä elämään sovussa, ja jakamaan saaren. Mikki näyttää satuolennoille kreikkalaisten pulman, ja nämä ymmärtävätkin asian laidan, ja solmivat rauhan. Kun kaikki palaavat sovussa takaisin satuolentojen maille, Mikki ja Hessu huomaavat, kuinka saareen ilmestyy yhtäkkiä uusi kallionkieleke! Eräs satuolento kertoo, että syytä tähän ei kukaan tiedä, mutta vastaus saattaisi piillä korkella vuorella, jota peittävät salamoivat tummat pilvet.
"Hessu, meidän täytyy ottaa selvää, mitä siellä on." sanoo Mikki enteilevästi. Mikki ja Hessu astuvat takaisin lentokoneeseensa, ja sanovat palaavansa piakkoin. Taivaalla on taas ensin sumua, mutta kun he pääsevät siitä pois, ei saaresta ole enä jälkeäkään!
Jatkuu..
//Kyllähän minulla olikin se ykkösnumero tallessa, olin katsonut vain lehtien vimpat tarinat sitä etsiessäni kansiosta, ja ykkösosa olikin ekana;D
Tarinasarjat meinaavat yleensä moniosaista tarinakokonaisuutta, jossa ilmestyy monta eri tarinaa, jotka kuitenkin kietoutuvat juoneltaan ja tapahtumiltaan yhteen. Tarinasarja voi myös tarkoittaa tarinaa, joka julkaistaan monessa eri osassa, kuten moni Akkarin viimeinen tarina, lopussa lukeekin "jatkuu ensi numerossa". Kun tutkailee Akkareitaan, huomaa, että jatkiksia on ilmestynyt monelta eri piirtäjältä, sillä nämä ovat huomattavasti yleisempiä, kuin itse tarinatkokonaisuudet, vaikka niitäkin on alkanut ilmestyä melkein joka vuosi. Joidenkin mielestä, voi olla huono asia, että kaikki osat ilmestyvät eri lehdessä, sillä esimerkiksi jos ei tilaa Akkaria, on kaikkien numeroiden osto jo aika kallista. Minun mielestäni jännitystä lisää juuri se, että joutuu odottamaan sen viikon, ennenkuin saa käsiinsä uuden osan sarjasta.
Eräs tarinasarja on Feriolin piirtämä, ja Carol&Pat McGregorin käsikirjoittama tarinasarja Myyttien saari, jonka eri osissa seikkailivat niin Mikki ja Hessu, kuin ankkaviisikko Aku, Roope ja Tupu, Hupu sekä Lupu. Itse tarinat, kietoutuivat lopussa yhteen, jossa tapahtui itse tarinan kannalta suurin loppuratkaisu. Muissa osissa tietysti nähtiin niin jännitystä kuin huimia tapahtumiakin.
Myyttien saaressa, Ankkalinnan sankarit tempautuvat keskelle mystisten otusten ja huimien tapahtumien sarjaa, joka muistuttaa monia eri fantasiasarjoja, niin taikaotuksiltaan kuin hieman juonensakin kannalta. Siinä voi tavata niin Atlantiksen-tarua, kuin vaikkapa Narniaa, tai antiikin Kreikan mytologiaa.
Kerron tähän Myyttien Saaren juonen ja muut tapahtumat:
Myyttien saari, osa 1:
Aku, Roope ja ankanpojat saapuvat Pellen pajalle, mukanaan evästä Pellelle, joka ahkeroi uuden keksintönsä parissa. Pelle noukkii korista omenan, ja laittaa sen uuteen keksintöönsä. Keltainen säde ampaisee keksinnöstä, ja hävittää koko omenan. Pelle kehottaa ankkoja seuraamaan häntä takapihalle, jossa jököttää samanlainen kone, kuin pajassakin. Pelle kertoo koneen olevan ainesiirrin, joka ei tosin toimi aivan kunnolla, sillä samassa vastaanottimeen ilmestyy omenan sijaa appelsiini! Pellen kertoessa koneensa vioista, Pikku Apulainen huomaa ilmassa lentävän pikku robotin, jolla on kädessään paperilappu. Pikku Apulainen lähtee jahtaamaan robottia, ja robotti pudottaa kädessään olleen paperilapun, joka leijailee suoraan ankkojen nokkien eteen. Pojat lukevat vanhan papyruksen, ja kertovat siinä olevan saaren kartta, jossa on myös outoa tekstiä, jota sudenpentujen käsikirjakaan ei tunnista. Roope tutkailee paperia, ja huomaa, että siinä on kuitenkin saaren koordinaatit. Rahanahne Roope haluaa hyötyä saaresta, ajatellen, että jos saari on asumaton, voi hän ottaa sen valtaansa, ja hyödyntää sen luonnonvarat. Roopen johdolla Aku ja Tupu, Hupu sekä Lupu suuntaavat kirjastoon, jossa he selaavatkin kaikki karttakirjat läpi, löytämättä saaresta mitään merkkiäkään. Tämä on vain parempi asia Roopen mielestä, sillä tällöin saari on ehkä asumaton, eikä siitä tiedä, kuin ehkä kartan tekijä. Kohta ankat jo seilaavatkin laivalla keskellä merta. Viikko kuluu, eikä saarta näy, kaiken lisäksi rajuilma puhkeaa, ja mereltä nousee sankka sumu. Sumuverhon hälvennettyä, ankkoja kohtaa mahtava näky: Saari, jota he olivat tulleet etsimään, kohoaa heidän edessään jyrkkäreunaisena. Saaren keskellä kohoaa korkea ja jyrkkä vuori, jonka laki on pilvien peitossa. Rantauduttuaan pieneen poukamaan, ja kiivettyään jyrkkiä seinämiä ylös, he huomaavat, että saarella onkin asutusta! Kreikkalaisia taruolentoja, kuten kentaureja, kyklooppeja, minotauroksia, nymfejä, fauneja, satyyreita ja muita otuksia. Nämä eivät ole yhtään vihamielisiä, vaan kestitsevät ensimmäisiä saarelle saapuneita vieraita ruhtinaallisesti. Roopea ei kuitenkaan huvita juhlia, sillä saari ei ollutkaan asumaton. Kuitenkin vanha kitupiikki pysyy aikomuksessaan hyödyntää kaunista ja vehreää saarta. Akun kelliessä riippumatossa, paikalle saapuu itkevä ja parkuva jumalatar, jonka hiukset ovat käärmeitä. Tämä kertoo, että Minotauros, johon hän on rakastunut, onkin rakastunut ilkeään nymfiin, joka pitää tätä vain pilkkanaan. Tätä poloinen minotauros ei kuitenkaan huomaa. Samaan aikaan pojat ja Roope ovat käyskentelemässä rantakallioilla, Roopen etsiessä mineraaleja, pojat löytävät kallionkolosta pikkuisen Pegasoksen, joka on siis lentävä hevonen. Siitä tuleekin poikien leikkikaveri. Samaan aikaan putouksella, Aku on tarkkaillut Minotaurosta ja nymfiä, ja huomannut, että käärmehiuksinen jumalatar oli aivan oikeassa. Aku päättää kertoa minotaurokselle, että nymfi pitää tätä pilkkanaan, eikä tämä ole hänen tosirakkautensa. Minotauros ei kuitenkaan usko Akua. Minotauroksen tuotua nymfille kukkia, ja nymfin tuhotessa kukkakimppua tämä tajuaam että nymfi pitää tätä pilkkanaan. Samoihin aikoihin Roopen ja ankanpoikien kauhuksi pikkuinen Pegasos ja sen kallionkolossa ollut pesä tippuvat, ja aiheuttavat kivenlohkareitten vyörymisen kohti ankkojen paattia. Roope saa Pegasoksen kiinni, mutta vene on silti vaarassa, ja se täytyy siirtää. He lähtevät hakemaan Akua, jotta voisivat lähteä saarelta. Aku onkin saanut Minotauroksen ja käärmehiuksisen Gorgon yhteen, kiitos kierosilmäisen Amorin. Ankat lähtevät veneellä, juuri kun iso kallionkieleke on sortua sen päälle. Pojat löytävät yllätyksekseen pikku Pegasoksen salamatkustajana veneessä, mutteivat kerro tästä sedilleen, joiden mielestä saari, jota sumun jälkeen ei näy missään, oli vain unta.
Myyttien Saari osa 2 alkaa, kun Mikki ja Hessu on kutsuttu katsomaan Tohtori Staattisen uutta keksintöä. Mikki parkkeera autonsa tohtorin laboratorion eteen, ja ovat aikomuksessa käydä sissän, kun Hessun naamaan läsähtää aivan yht-äkkisesti tomaatti. Hämmenkysessä Hessu luulee Mikin heittäneen sen päin häntä, mutta samassa Mikin päähän tipahtaa vesimeloni. Tohtori Staattinen avaa oven, ja pyytelee kaksikolta tuhannesti anteeksi hedelmäpommitustaan. Mikki, Hessu ja Staattinen astuvat sisälle, ja Staattinen kertoo uudesta keksinnöstään, jonka takia hedelmät olivat ilmestyneet tyhjästä. Käy ilmi, että Tohtori Staattinen on kehitellyt ainesiirtimen, jolla siis voi purkaa aineiden molekyylirakenteen, ja siirtää ne vastaanottimeen, joka kokoaa ne takaisin aivan samalla lailla. Kone ei tosin ole aivan vielä kunnollinen, sillä siirrettävät esineet ilmestyvät jonnekkin muualle, kuin itse vastaanottimeen. Kolmikko astelee Staattisen takapihalle, ja tähystävät siirrettyä jalkapalloa. Samassa Mikki huomaa oudon lentävän ampiaisen näköisen robotin, joka kantaa kädessään vanhaa paperinpalasta. Jalkapallo ilmestyy juuri silloin ilmaan, ja töytäisee "ampiaista", joka tiputtaa paperin maahan. Hessu ottaa paperin, ja tutkailee sitä.
Paperinpalassa on kartta, josta käy ilmi jonkin saaren sijainti. Kartassa on myös muuta tekstiä, mutta sitä eivät pojat ymmärrä. Mikin salapoliisivainu sanoo, että jotakin outoa on tekeillä, ja he päättävätkin ottaa saarestaa selvää. Paikaisten lähtövalmistelujen jälkeen, Mikki ja Hessu ovatkin jo lentokoneen puikoissa, ohjastamassa sitä meren yllä, ja etsien saarta, jota he eivät olleet löytäneet mistään nykykartoista. Harmikseen mereltä nousee sankka sumu. Sumua kestää hetken aikaa, kunnes aurinko jo pilkahteleekin sumulauttojen välistä. Mikkiä ja Hessua odottaa ihmeellinen näky, sillä he ovat löytäneet tuon salatun saaren! Mikki ja Hessu astuvat lentokoneestaan ulos viheriäiselle saarelle, mutta kuulevatkin pusikosta vihamielisen huudon: "Tunkeilijoita! Hyökkäykseen!". Samassa metsän siimeksestä juoksee esille kaikenkarvainen joukkio, joka on kuin satukirjasta: Peikkoja, haltioita, kääpiöitä ja muita satuolentoja. Olennot köyttävät poloiset tutkimusmatkailijat, mutta Mikki kertoo heidän olevan hyviä, ja että vasta saapuivat saarelle. Eräs haltia kertoo heidän luulleen Mikkiä ja Hessua vihollisiksi, jotka meinasivat hyökätä saarelle. Mikki pyytää haltiaa kertomaan enemmän heidän vihollisestaan. Juttu jää kuitenkin kesken, kun hätääntynyt kääpiö juoksee paikalle, ja ilmoittaa vihollisten hyökkäävän rannasta päin.Pengermän päällä viholliset odottavatkin. Viholliset ovat kreikkalaisen taruston olioita, kuten kentaureja, kyklooppeja ja fauneja. Mikki kummastelee, miksi he taistelevat, siihen haltia kertoo vastaukseksi, että nämä yrittävät karkottaa heidät kodoistaan. Mikki ja Hessu muistavat lentokoneessa olevan hätärakettipistoolit. He hakevat ne, ja ampuvat raketit ilmaan, joita sitten taruolennot kauhistuvat, luullessaan Zeuksen olevan vihoissaan. Satuolennot riemuitsevat voitostaan! Tosin Kreikkalaiset taruolennot hyökkäävät uudestaan alta aikayksikön, siksi Mikki ja Hessu päättävät lähteä vakoilemaan heidän touhujansa. Kentauripukuun sonnustautuneina Mikki ja Hessu hölkkäävät kreikkalaisten puolelle. Siellä masentuneet taruolennot pitävät kokousta, ja eräs fauni kertookin sekä näyttää ongelman ytimen: Kreikkalaisten puolelta saari luhistuu koko ajan mereen, joten asuinsijat pienenevät koko aikaa. Eräs kyklooppi kuitenkin tajuaa, että Mikki ja Hessu ovat sonnustautuneet valepukuun, ja alkaa takaa-ajo, joka saattaa satuolennot ja kreikkalaisten tarujen olennot vastakkain, jälleen. Kahakka on jo puhkeamassa, kun Mikki kehottaa heitä elämään sovussa, ja jakamaan saaren. Mikki näyttää satuolennoille kreikkalaisten pulman, ja nämä ymmärtävätkin asian laidan, ja solmivat rauhan. Kun kaikki palaavat sovussa takaisin satuolentojen maille, Mikki ja Hessu huomaavat, kuinka saareen ilmestyy yhtäkkiä uusi kallionkieleke! Eräs satuolento kertoo, että syytä tähän ei kukaan tiedä, mutta vastaus saattaisi piillä korkella vuorella, jota peittävät salamoivat tummat pilvet.
"Hessu, meidän täytyy ottaa selvää, mitä siellä on." sanoo Mikki enteilevästi. Mikki ja Hessu astuvat takaisin lentokoneeseensa, ja sanovat palaavansa piakkoin. Taivaalla on taas ensin sumua, mutta kun he pääsevät siitä pois, ei saaresta ole enä jälkeäkään!
Jatkuu..
//Kyllähän minulla olikin se ykkösnumero tallessa, olin katsonut vain lehtien vimpat tarinat sitä etsiessäni kansiosta, ja ykkösosa olikin ekana;D
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 837 -
09.07.2009 klo 11:17:49
Anteeksi, jos viestini loukkaa jotakuta.
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankkamutta syynärit ovat näemmä sitä mieltä, että viestien tulisi olla samanlaisia, kuin kirjan
Ensialkuun voisit sanoa, kuka on niin sanonut ja missä. Minkä tähden minut koetaan täydellisyytenä?
Syynäreiden työhän menee seuraavasti: Minä ja wierii tutkimme viestit ja ilmoitamme epäselvyyksistä Salwerille, jokoa päättää, mitä tehdään.
Henkilökohtaisesti tässä osakilpailussa olen lähinnä ilmoitellut viestejä, joissa juonta kerrotaan liikaa (eli kaikki kerrottu ei liity oleellisesti juoneen) tai viestejä, joissa on turhaa tietoa.
Salwer on Viestimaratonin perustaja, johtaja ja päällikkö aivan ansaitusti, joten hänhän kaiken lopulta päättää. Mielestäni ilman perusteluja on turha valittaa.
Jatkan kohta vielä viestiäni hieman, kun aikaa on hieman.
~kirja
// (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
Millenium-tarinasarja oli yksi ensimmäisistä tarinasarjoista, joka yhdisti ankkamaailman ja hiirimaailman keskenään. Ensimmäinen tarina oli Roope ja Milla-aiheinen, toinen Mikki ja Hessu-aiheinen, kolmas Roope ja Aku-aiheinen, neljännessä seikkailivat Iines ja Minni, viidennen hahmo oli pääasiassa Pelle sekä viimeisien osien hahmokaartiin kuuluivat käytännössä kaikki, jotka olivat muissa tarinoissa esiintyneet.
Roope ja kumppanit Euroopassa-tarinasarja oli viime vuonna julkaistu tarinasarja, jossa Roope ja kumppanit seikkailivat eri puolilla Eurooppaa ja useimmiten heillä oli vastassa Milla Magia.
Ensimmäinen osa sijoittui Saksaan, jossa Milla Magia yritti (turhaan) kaapata Roopen ensilanttia. Toisessa he lähtevät Puolaan metsästämään kaavaa, jonka perusteella saa valmistettua kultaa. Milla Magia kuulee kaiken ja varastaa kirjan, josta kaava löytyy, jolloin kaikki pitävät ankkoja varkaina. Kirja saadaan kuitenkin takaisin. Kolmannessa osassa ankat matkustavat Hollantiin eivätkä tiedä Karhukoplan olevan mukana. Millakin on perässä. Ankat nostavat uponneesta laivasta jotain, jota luulevat timanteiksi, laivaan, jolloin Karhukopla yrittää napata ne. Milla tulee sekoittamaan pakkaa. Koska timantteja ei ole, kopla luulee Milla Magian tehneen niille jotain. Lopulta Milla vapautuu, mutta ankat saavat hoideltua hänetkin. Neljännessä osassa mennään Tanskaan etsimään riimukiven puolikasta. Kun Milla on voitettu kerran, ankat löytävät riimuja ja Milla hyökkää uudestaan. Ankat pakenevat Milla salamatkustajanaan, mutta Milla voitetaan uudestaankin. Viidennessä osassa Roope menee Suomeen kaivamaan kultaa kilpailijanaan Kulta-Into Pii. Pii sabotoi heitä. Milla Magia hyökkää, ja onnistuu varastamaan ensilantin, mikä huomattiin tosin vasta myöhemmin. Kuudennessa osassa ensilanttia mennään etsimään Italiaan. Ankat ovat Millan perässä, mutta eivät onnistu saamaan ensilanttia takaisin. Lopulta Milla pudottaa vahingossa käsilaukkunsa tulivuoreen ja siitä seuranneen räjähdyksen turvin ankat saavat napattua ensilantin takaisin Millalta.
Täysin oma luku on (taas kerran) Don Rosa. Useimmat hänen tarinansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja Rosa tekeekin melko paljon jatko-osia omiin tarinoihinsa tai ainakin viittauksia Rosan vanhempiin tarinoihin. Useissa tarinoissa näkee myös taustalla esimerkiksi Roopen Rosan aiemmista tarinoista saamia asioita. Rosa on myös tehnyt Barksin tarinoille jatko-osia ja täydentänyt Barksin tarinoita, tärkeimpänä Rosan töistä voidaan mainita Roope Ankan Elämä ja Teot-kirjanen, joka on kaksiosainen ja sisältää käytännössä Roopen koko elämänhistorian. Rosan Takaisin Xanaduun-sarjakin on jatko-osa. Rosan tarinoista useissa tehdään jotain, mikä on mainittu aikaisemmissa tarinoissa tai käytetään jotain aiemmissa Rosan tarinoissa saatua. Tarinoissa esimerkiksi mainitaan usein jokin asia, minkä voi tunnistaa viittaukseksi Rosan aikaisempiin tarinoihin tai piirretään taustalle jotain, joka on esiintynyt Rosan aiemmissa tarinoissa tai mikä jopa on jotain Roopen saamaa aiemmissa Rosan tarinoissa.
Omasta mielestäni tarinasarjoissa on selvästi kolme yli muiden. Kyseessäoelvat kolme ovat F1-tarinasarja, Myyttien saari sekä Taikamiekka, joista paras on F1-sarja, toiseksi paras Taikamiekka ja Myyttisaari kolmas.
F1-sarja hyödynsi jotain todella ennennäkemätöntä ideanaan, sillä ennen oltiin nähty vain joitain yksittäisiä tarinasarjoja. F1-tarinasarja toi siihen todella paljon uutta luultavasti pysyvästi. F1-tarinasarja käytti uskomattoman taitavasti olemassa olevia materiaaleja ja he onnistuivat tekemään tarinasarjan, jota muistellaan vielä kauan, sillä tarinasarjan juoni oli taidokkaasti toteutettu, koska jokainen tarina oli oma tarinansa ja tarinat yhdistyivät toisiinsa tarpeeksi hyvin, jokainen tarina vaikutti jokaiseen tarinaan ja piirroksetkin olivat uskomattomia. Ne toivat lisää tietoa tarinasta, sillä piirrokset kykenivät kertomaan asioita, joita sanat eivät kertoneet, kuten esimerkiksi tunteita. Piirrokset oli toteutettu todella asiantuntevasti ja samanlaisia näkee harvoin (poikkeuksena mielestäni Don Rosan piirrokset ja käsikirjoitukset). F1-tarinasarja oli kaiken kaikkiaan kyseessäolevien vuosien parhaita tarinoita, sillä sen juoni oli niin laadukas, koska jokainen tarina oli erilainen ja juonet olivat samasta teemasta kuitenkin todella erilaisia, vaikka toistuvuus olisi ollut helppo tehdä. Tarinasarja ei kuitenkaan tarttunut toistuvuuteen, vaan hoiti kokemuksella tyylikkäästi koko sarjan ajan. Tarinasarjan kaltaisia pitäisi tulla lisää, mutta se ei ole helppoa, koska hyviä ideoita ei ole kovin helppoa saada. F1-tarinasarja toi uudenlaisia asioita Aku Ankka-julkaisuihin, sillä useita siinä hyödynnettyjä asioita ei oltu käytetty koskaan aikaisemmin. Tarinasarja toi myös tarinasarjat yleisimmiksi, mutta silti kukaan tekijöistä ei ole julkisuudessa kehunut itseään. Tarinasarjan kaikki tarinat olivat yhteydessä toisiinsa, eikä tarinasarjaan voinut kyllästyä, koska osia ei ollut peräkkäisissä lehdissä, vaan välissä oli aina useita numeroita, mutta siltikin vanhat tapahtumat muisti aina, koska ne olivat niin taidokkaasti toteutettuja, että niihin haluamattakin kiinnitti todella paljon huomiota, joten edeltävät osatkin oli todella helppo muistaa.
Myyttien saari-tarinasarjassa oli käytännössä hyvä idea huonolla toteutuksella maustettuna. Sarjassa oli paljon asioita, jotka ovat eri lailla kuin Ankkalinnasa ja toistuvuuttakin nähtiin paljon. Idea sinänsä oli hyvä, nimittäin ankkamaailma ja hiirimaailma yhdessä tavoitteena pelastaa myyttien maailma vaarana unohtaa kaikki. Idea oli hyvä, sillä se sai kaikki paiskimaan yhden syyn puolesta luonnolliselta tuntuvan syyn takia/ansiosta. Ihmishengen tai eläinhengen pelastaminen on tarpeeksi hyvä syy juonen pohjaksi, koska se on niin vahva asia ja tuntuu luonnolliselta ja mahdolliselta, että oikeastikin kaikki paiskisivat töitä sen eteen. Tarinasarjan peruslähtökohta on siis mainio, mutta tarinat tuppaavat tuntumaan yliluonnollisen uskomattomilta. Kuinka Mikki ei huomaa seuraajia? Roope uhraa timantin noin vain? Pegasos piilotetaan helposti? Myyttien saari-tarinasarjan toteutus siis ontuu mielestäni. Juoni on kuitenkin pääpiirteittäin hyvä, sillä esimerkiksi karttojen joutuminen kyseessäoleville henkilöille on mielestäni aitoa, koska niin voisi tapahtua. Piirroksetkin ovat mielestäni erinomaisia, koska ne kuvaavat kaiken mitä pitääkin ja lisäksi niistä saa aidonoloisen käsityksen tapahtumista.
Taikamiekka-tarinasarja käytti ennennäkemättömiä asioita apunaan. Tarinasarja käytti myös asioita, joita oli nähty usein, hyötynään paremmin kuin muut. Esimerkki edellämainitusta on ulottuvuuksien vaihto. Ulottuvuusvektori sai sen tuntumaan luonnolliselta ja ymmärrettävältä, mikä auttaa todellakin ihmisiä lukemaan kyseessäolevaa tarinasarjaa! Tarinan alku oli uskottava, koska sitä selvennettiin myöhemmin ja esimerkiksi tunteet kuvattiin todella aidosti, kuin se olisi oikeasti tapahtunut. Lisäksi tarinasarjan kaikki kolme osaa olivat kukin erilaisia, mutta ne silti yhdistyivät ja niissä oli uskomattoman hyviä viittauksia edellisiin osiin. Tarinasarjan jokaisessa osassa oli erilainen uhkakuva, mutta silti uhkakuvat yhdistivät toinen toisensa. Osissa oli myös tunteita, jotka olivat todella aitoja, joka saa lukijan tuntemaan tapahtumat tapahtuneiksi. Tunteet vaikuttivat myös vahvasti tarinan juoneen, minkä ansiosta juoni säilyi ehjänä ja jatkuvuuden katkeaminen ei ollut vaarana.
Mitä sitten hyvä tarinasarja vaatii? Ensinnäkin hyvän tarinasarjan tarinoiden täytyy yhdistyä toisiinsa ilman toistoa. Toistuvuus on se, joka saa lukijat useimmiten kyllästymään tarinoihin. Tarinasarjoissa toistuvuutta on helppo saada aikaan, koska kaikki tarinat täytyy saada jotenkin liittymään toisiinsa. Toistuvuus on kierretty taitavasti esimerkiksi F1-tarinasarjassa. Jokaisella tarinalla täytyy olla hyvä, vahva, perusjuoni. Juoni ei saa olla liian heikolla pohjalla, jolloin sen tarkoitus olisi olla vain yksi tarinasarjaan liitetty tarina. Kun jokaisen tarinan juonella on tarpeeksi vahva pohja, jokainen tarina saa hyvän juonen, joka niillä täytyy ehdottomasti olla, jotta ne ansaitsisivat lukemisen, jotta ne kiinnostaisivat. Sen takia hyvän tarinasarjan tekemisessä onkin haastetta. Tarinasarjan jokaisen osan täytyy liittyä toisiinsa ja jokaisen tarinan täytyy olla mainio tarina. Yksikin heikko tarina tarinasarjassa saattaa helposti pilata koko sarjan. Lisäksi tarinasarjassa täytyy olla jotain uutta. Tarinasarjan täytyy olla jossain alalla uutuus, jotta ihmiset eivät kokisi toistuvuutta. Jos tarinasarjassa ei ole mitään uutta, se on vain ''kopio'' jostain toisesta tarinasarjasta, tosin uudella idealla. Se kyllästyttää ihmiset. Tarinasarjoissa toistuvuutta on hankala välttää, koska se tuppaa ilmestymään melko useissa asioissa. Moni asia pitää siis muuttaa toistuvuuden välttämiseksi, mikä ei ole todellakaan helppoa, sillä muutettavat asiat useimmiten vaikuttavat melkeinpä koko tarinaan. Toistuvuuden auheuttavat asiat ovat siis tarinassa todella vahvasti sisällä, minkä takia ne aiheuttavat niin paljon vaurioita koko tarinan lukemiselle.
Miten hyvä tarinasarja vaikuttaa? Mikäli tarinasarja on hyvä, se on arvokkaampi kuin yksi hyvä tarina. Yksi hyvä tarinasarja on jo ostamisen arvoinen, jolloin siitä voi tehdä oman julkaisun (kuten esimerkiksi Myyttien saari). Tarinasarjojen juoneen ei enää myöhemmin viitata missään tarinoissa, joka saa tarinasarjan päätöksen tuntumaan luonnolliselta jolloin aitous tulee suurempana julkaisuihin. Tuo(kin) seikka saattaa saada joitain ihmisiä aloittamaan Akkarin tilaamisen. Hyvä tarinasarja tietenkin kykenee tekemään sen itsekin. Hyvä tarinasarja saa lukijoilta hienot arvostelut, jolloin muiden on helpompi aloittaa Akkarin tai muun ankkajulkaisun lukeminen ja lehti saa mainostettua itseään (esimerkiksi "Tarinasarja sun muita hyviä tarinoita!"). Suurin vaikutus tarinasarjoilla on siis niihin, jotka harkitsevat tilaamista.
Yhteenveto: Tarinasarjoja on useita, joista parhaana F1-tarinasarja, sillä se hyödynsi uutta taidokkaasti. Myös Taikamiekka sekä Myyttien saari olivat hyviä. Tarinasarjat toistavat helposti itseään. Sen takia niihin on todella helppo kyllästyä, joten niitä ei saisi olla paljoa. Parhaiden tarinasarjojen juonet yhtyvät, tarinat ovat yksilöinä hyviä, toistuvuutta ei ole ja jotain uutta hyötykäytetään. Tarinasarjat yleistyvät koko ajan. Don Rosa tekee Barksin tarinoille ja omilleen jatko-osia.
Lainaus käyttäjältä: Aku Vankkamutta syynärit ovat näemmä sitä mieltä, että viestien tulisi olla samanlaisia, kuin kirjan
Ensialkuun voisit sanoa, kuka on niin sanonut ja missä. Minkä tähden minut koetaan täydellisyytenä?
Syynäreiden työhän menee seuraavasti: Minä ja wierii tutkimme viestit ja ilmoitamme epäselvyyksistä Salwerille, jokoa päättää, mitä tehdään.
Henkilökohtaisesti tässä osakilpailussa olen lähinnä ilmoitellut viestejä, joissa juonta kerrotaan liikaa (eli kaikki kerrottu ei liity oleellisesti juoneen) tai viestejä, joissa on turhaa tietoa.
Salwer on Viestimaratonin perustaja, johtaja ja päällikkö aivan ansaitusti, joten hänhän kaiken lopulta päättää. Mielestäni ilman perusteluja on turha valittaa.
Jatkan kohta vielä viestiäni hieman, kun aikaa on hieman.
~kirja
// (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
(Sisältää juonipaljastuksia tarinasarjoista!)
Tarinasarjoihin kuuluvat tarinat, joille on jatko-osia eli tarinat, jotka muodostavat erilaisia sarjoja. Tarinasarjat eivät mielestäni ole kovin yleisiä Akkareissa eivätkä varsinkaan muissa ankkajulkaisuissa, vaan niitä julkaistaan korkeintaan kaksi vuodessa, kenties siksi, että jo yksi tarinasarjakin vie tilaa monesta lehdestäkin.
Mitkä asiat sitten ovat tyypillistä tarinasarjoille? Tarinasarjoille tyypillisiä asioita ovat ainakin toistuvuus. Tarinasarjat ovat pitkälti samalla juonella toteutettuja. Se tekeekin useista tarinasarjoista todella tylsiä. Kaikissa useimmiten idea on se, että siirrytään vain paikasta toiseen ja jokainen tarina omaa heikon juonen, koska juonta on ''pakotettu'' tietynlaiseksi. Esimerkiksi mielestäni Myyttien saari oli tämänlainen heikko suoritus, tosin siitä positiivistä oli se, että kaikki tarinat olivat erilaisia ja niiden juonet olivat todella onnistuneita. Mielestäni Myyttien saari oli onnistunut poikkeus listassa, kuten myös ainakin F1-tarinasarja. Tyypillistä tarinasarjoille on myös niiden pituus, joka on useimmiten noin viisi tarinaa. Lisäksi tyypillistä on ainakin hahmojen pysyminen suurin piirtein samanlaisina, tosin molempiin edellämainittuihin Myyttien saari teki poikkeuksen. Se mahdollisesti teki siitä mainion. Se oli erilainen kuin mitä useimmat muut tarinasarjat ovat. Erilaisuus on hyve!
Tarinasarjat ovat yleistyneet todella paljon nykyaikana. Entisaikoina (esimerkiksi Carl Barksin aikoihin) ei tarinasarjoja ollut oikeastaan laisinkaan. Myöskään Don Rosan aikoihin ''kultaisella aikakaudella'' ei tarinasarjoja oikein nähty, mutta nykyaikoina (eli 2000-luvulla) tarinasarjat ovat tulleet melkein kaikkien ankka-aiheisten lehtien julkaisuihin. Yhä edelleen useat piirtäjät karttavat tarinasarjojen piirtämistä ja käsikirjoittamista, mutta esimerkiksi Ferioli piirtää todella monia tarinasarjoja. Tarinasarjat ovat saapuneet ankkajulkaisuihin todennäköisesti pysyvästi. On joitain piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka ovat erikoistuneet tarinasarjoihin. Jo edellä mainitsemani Ferioli on senlainen, vaikkakin hän tekee myös ''tavallisia'' sarjoja.
Omasta mielestäni selkeästi paras tarinasarja on 2002 julkaistu F1-sarja. Se on myös ensimmäinen tarinasarja, jonka muistan lukeneeni. Tarinan juoni sijoittuu F1-sarjaan, ja kenties paras puoli tarinasarjassa oli se, että vaikka tarinat muodostivat tarinasarjan, jokainen niistä oli myös yksilö ja loistavasti toteutettu. Tarinat olivat vuoden 2002 parhaimmistoa! Piirrokset loistivat ja juoni oli ennennäkemätön, sillä tarinasarja aloitti tarinasarjojen voittokulun. Tarinasarja avasi tarinasarjojen kulun, ja yllätti kaikki lukijat sillä, että tuokin on mahdollista. Tarinasarja on jäänyt luultavasti todella monien mieleen sen takia, että se oli ensimmäinen tarinasarja ja sen takia, että se oli niin uskomattoman taidokkaasti rakennettu, sillä tarinoiden juonet olivat kaikki kympin arvoisia (ei minkäänlaisia heikkouksia, koska juoni eteni sujuvasti ja kaikki tarinasarjan pääainekset tulivat esiin, jolloin tarinasarjan sujuvuus toteutui), piirrokset olivat häikäiseviä (piirrokset kuvasivat hahmojen olotilan taidokkaasti sekä lisäksi ne näyttivät enemmän kuin juoni) ja muutenkin tarinasarjan idea oli täysin ennennäkemätön! Jos joku tarinasarja, F1-sarja kannattaa lukea! Se on vain niin loistava.
F1-tarinasarjan on käsikirjoittanut Per Hedman ja piirrokset ovat Flemming Andersenin tekemiä.
F1-tarinasarjan idea oli se, että Kulta-Into Pii oli jo ostanut oman F1-tallin F1-sarjassa kilpailevaksi. Kulta-Into Pii tuhlasi rahojaan todella paljon ostaessaan tallille kuljettajan, joka kykeni voittamaan kilpailuja ja oli alallaan luultavasti paras. Kulta-Into Piin kerskailut saivat myös Roope Ankan tekemään oman F1-tallin. Kulta-Into Pii ja Roope lyövät vetoa siitä, kumpi voittaa F1-sarjan mestaruuden. Roope pyysi Pelleä tekemään F1-auton, jonka Pelle tekikin. Pelle antoi kaiken tietotaitonsa Roopelle, ja lopputuloksena oli todella nopea kilpuri. Akusta tulee kuljettaja, vaikka hän ei sitä tahtonutkaan. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki (muut paitsi Roope) ovat sitä mieltä, että Kulta-Into Piin ammattilaiskuljettaja voittaa selvästi Aku Ankan.
F1-tarinasarjan ensimmäinen tarina on nimeltään Australian ihme. Tarinassa tapahtuvat edellämainitsemani asiat, ja kun kaikki kuljettaja-asiat sun muut on sovittu, Roope lähtee kumppaneineen Australiaan. Siellä kilpaillaan ensimmäinen kilpailu F1-sarjasta. Taisto on kaikkia odotuksia vastaan todella tasainen. Roopen riemuksi maalissa voittajaksi yltää Aku. Haaste on heitetty!
Toinen osa on nimeltään Hilavitkutinjahti. Se kilpaillaan Brasiliassa. Tarinan nimikin kertoo paljon sen sisällöstä. Tarinassa Roopen tallin autosta hajoaa erittäin pieni osa, jonka takia kilpa-autolla ei pysty kilpailemaan. Siispä uusi täytyy hakea aina Ankkalinnasta (joka on auton ''synnyinpaikka) asti. Kiitos Hannu Hanhen ja hänen tuurinsa, Aku pääsee kuin pääseekin radalle autolla, johon Hannun ansiosta on saatu uusi osa. Aku ei tällä kertaa voita, vaan voitto menee Kulta-Into Piin tallille. Pisteet ovat tällä hetkellä tasan, ja taistelu on todella jännittävä!
Kolmas osa on nimeltään Piinkova osakilpailu ja se sijoittuu Kanadaan. Siinä Kulta-Into Pii saa aatteen. Hän uskoo, että hankkiutumalla Pellestä (joka on mekaanikko) eroon, ankat eivät saisi huollettua autoaan ja häviäisivät koko loppukauden ajan. Pelle joutuukin ulos Kanadan rata-alueelta, mutta pääsee sinne takaisin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan kykene hoitamaan ajokkia, mutta korvaaja löydettiin. Kuitenkaan Aku ei pärjää niin hyvin kuin ennen kuten ei Kulta-Into Piinkään talli. Aku saa kuudennelta sijalta pisteen, Pii ei seitsemänneltä yhtään.
Neljäs osa on nimeltään Vaikeuksia varikolla, ja se sijoittuu Saksaan. Aku, Roopen tallin tähtikuljettaja, valittaa, että hänen saama palkkansa on aivan liian vähäinen, ja kieltäytyy ajamasta jääden faniensa luokse. Roope saa kuitenkin puhuttua hänelle järkeä, mutta muut ovat ajaneet jo vajaan kierroksen. Aku pääsee muiden kantaan ja ohituksiakin syntyy. Hänelle varikkokäynnillä kerrottu palkankorotus saa hänen intonsa huipulleen, ja ainakin sen turvin hän ohittaa viimeisetkin kilpailijat ja voittaa Saksan osakilpailun.
Viides osa sijoittuu Italiaan. Tarinassa Aku kilpa-autoineen eksyy matkalla kohti Italiaa. Hän joutuu turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, ja niiden takia hän saakin todella paljon sakkoja, joiden takia hän joutuu poliisiasemallekin. Aku kuitenkin pääsee kilpailemaan, ja tällä kertaa hän ei ollutkaan myöhässä vaan aivan viime tipassa. Aku onnistuu voittamaan tämän(kin) kilpailun tyylikkäästi.
Kuudes ja viimeinen tarinasarjan osa on nimeltään Viimeinen tankkaus ja se sijoittuu Japaniin. Tarinassa ratkaistaan mestaruus Akun (joka ajaa siis Roopen tallissa) ja Kulta-Into Piin tallin kesken. Aku todistaa, että hän todellakin osaa ajaa F1-autoa. Aku onnistuu voittamaan mestaruuden Kulta-Into Piin tallin nokan edestä. Siispä Roope voitti vedonlyönnin saaden muut yllättyneiksi ja Kulta-Into Piin häpeämään oman tallinsa ja oman ''mahtavan'' kuljettajansa todella heikkoa suoritusta.
Tarinat julkaistiin vuoden 2002 numeroissa väliltä kymmenen ja 41.
Myyttien saari on myös mainio tarinasarja. Tarinan idea on se, että on olemassa saari, jossa elävät kaikki taruhenkilöt. Siellä on laite, jonka avulla taruhahmot pääsevät muutamiksi sekunneiksi ilmestymään erilaisiin paikkoihin, jotta ihmiset näkisivät heidät ja uskoisivat heidän olevan olemassa, mutta tuo laite on hajonnut. Saari hajoaa aina kun ihmisten usko taruhahmoihin vähenee, ja kun saari tuhoutuu kokonaan, taruhahmotkin tuhoutuvat. Saaren ''johtaja'' lähettää keijun tuomaan keksijöille (Pelle Peloton ja Staattinen) kartan saarelle, jotta he saisivat korjattua laitteen. Kuitenkin kartat ajautuvat muille. Saaressa on myös senlainen ominaisuus, että jos ei omista jotain konkreettista saaresta, heti sen ulkopuolella unohtaa koko saaren olemassaolon.
Ensimmäisessä osassa Aku ja kumppanit ovat Pellen pajalla, kun keiju on tuomassa Pellelle karttaa saarelle. Keiju pelästyy Pikku Apulaista, ja siirtyy sivummalle. Keiju kuitenkin tiputtaa kartan, josta se lentää päin Roopen kasvoja. Roope haluaa ''valloittaa'' saaren, joten he menevät sinne Roopen laivalla/veneellä. Aku, Tupu, Hupu ja Lupu ovat innoissaan saaresta, josta he löytävät esimerkiksi Pegasoksen. He toteavat sen olevan loistava paikka elää. He ovat päätyneet saaren hyvälle puolelle. Roope pelastaa myös tippuvan Pegasoksen kävelykepillään. Heidän palatessa veneeseen (koska asuttua saarta on hankala omistaa) Tupu, Hupu ja Lupu huomaavat, että Pegasos on tullut mukaan. Pegasos piilotetaan
veneessä pressun alle.
Toisessa tarinassa keiju on tuomassa karttaa Staattiselle, mutta Staattisen materiaalisiirtimellä siirtämä kasvis pelästtyttää keijun, jolloin kartta tippuu Mikille ja Hessulle, jotka ovat tulossa kylään Staattiselle. He lentävät lentokoneella saarelle, jossa heidät vangitaan, mutta kun he vakuuttavat olevansa ''hyviksiä'', heidät vapautetaan. Tarinassa eräät taruhahmot hyökkäävät toiselle puolelle, koska heidän puolensa on romahtamaisillaan. Mikki ja Hessu toteavat sen naamioituessaan kentauriksi. Uuden hyökkäyksen aikana he kertovat tilanteen, jolloin sopu syntyy. Mikki saa myös yksisarvisen sarven, sillä sillä häntä puskettiin hänen ja Hessun palatessa takaisin.
Kolmannessa osassa Pegasos karkaa, mutta hänet saadaan kiinni. Kun Roope (joka pelasti Pegasoksen ensimmäisessä osassa) tulee pyytämään Akua ja poikia mukaansa, Pegasos villiintyy ja hänen aisoissa pitäminen on haastavaa. Roope yrittää ehtiä ensimmäisenä viemään lentoyhtiön lupapaperit naapurikaupunkiin. Auto hajoaa, jolloin Roope ottaa lentokoneen, joka kuitenkin putoaa. Roope jää roikkumaan kalliolle, jolloin mukaan otettu aikuiseksi kasvanut Pegasos alkaa lentää, ja ottaa Roopen (joka muistaa yllättäen koko saaren ja tapahtumat) kyytiinsä. He lentävät perille kaupungintalolle, mutta ihmiset luulevat Pegasosta mainostempuksi (sillä lentoyhtiön nimi on Pegasos).
Neljännessä osassa Mikki meinaa unohtaa koko saaren. Sirkuksessa esillä on valeyksisarvisen sarvi, joka palauttaa Mikille mieleen hänen kokemansa asiat, mutta valitettavasti muutama mies sirkuksesta kuulee kaiken, jolloin he vakoilevat Mikkiä kartan ja sarven luokse. Mikiltä varastetaan sekä kartta että yksisarvisen sarvi, jolloin hänen täytyy piirtää iholleen kuvia (ja katsoa niitä), että hän ei unohtaisi kaikkea tapahtunutta. Mikki menee naapurikaupunkiin jonne sirkus on siirtynyt hakemaan sarven ja kartan takaisin, ja häntä aletaan jahdata. Mikki pääsee kuitenkin karkuun, joten miehet unohtavat kaiken näkemänsä.
Viidennessä osassa sekä ankat että Hessu ja Mikki palaavat takaisin Myyttien saarille. Ankkojen lentokone hajoaa (koska Aku heitti kevennykseksi pois lastia, joka osui siipeen), jolloin Roope käskee Akun menemään korjaamaan siiven, jonka Aku tekee, mutta hän tippuu mereen. Aalto taasen tiputtaa Mikin veteen veneestä. Aku ja Mikki tapaavat toisensa ja muun muassa pelastavat yhden lohikäärmeen. He löytävät Roopen, Tupun, Hupun, Lupun, Pluton ja Hessun loppujen lopuksi nuotion äärestä.
Kuudennessa osassa sekä Iines että Minni ovat matkalla saarelle. He lainaavat moottoriveneen, mutta saaren lähellä he eivät enää voi käyttää sitä. He törmäävät peikkoihin ynnä muihin senlaisiin otuksiin, mutta päätyvät lopuksi melkoi lähelle edellämainittujen leiriä. He ovat erittäin iloisia, sillä he olivat selvittäneet kaikki todella haastavatkin esteet, kuten edellämainitsemani peikot.
Seitsemännessä osassa Aku ja Mikki huomaavat Iineksen ja Minnin rusetin ja kengän, jolloin kaikki päättävät hajaantua etsimään Iinestä ja Minniä. Etsiessä esimerkiksi Roope löytää suuren timantin. Lopulta tytöt löytyvät, jolloin he kaikki ovat taas yhdessä.
Kahdeksannessa osassa Pelle ja Staattinen ihmettelevät muiden katoamista. Samalla hetkellä keiju tulee taas paikalle ja tiputtaa kartan. Pikku Apulainen lähtee myös keijun mukana. Siksi Pelle ja Staattinen päättivät seurata keijua, ja peirllä he huomasivat koordinaattien olevan samat kuin karttapaperissa. Lopulta Pikku Apulainen löytyy, ja Pelle ja Staattinen kuljetetaan hajonneen siirtimen luokse, missä muut jo ovatkin. Kaikille selostetaan tapahtunut ja mikä siirrin on. Sitä aletaan korjata.
Viimeisessä, yhdeksännessä osassa, siirrintä ei saada korjattua, mutta kun he ymmärtävät tarvitsevansa timantin, Roope antaa todella vastahakoisesti timanttinsa ja siirrin saadaan kuin saadaankin korjattua. Kaikki lähtevät heti saaren pelastamiseksi käymään erilaisissa paikoissa taruhahmojen kanssa, jolloin saari laajentuu uskomisen takia. Lopulta kaikki lähtevät saarelta.
Myyttien saaren tekijä oli Ferioli ja tarinasarja julkaistiin 2003-vuonna, tosin viimeinen osa oli vuoden 2004 ensimmäisessä numerossa.
Shambor-tarinasarja(kin) oli Feriolin tekemä. Tarinassa Mikki herättää painajaista näkevän miehen, joka antaa Mikille kirjan, joka imee sitä lukevan Mikin sisäänsä. Tarinassa Mikkiä luullaan erääksi toiseksi hahmoksi, kunnes hnätä paljastaa Mikin eroavaisuuden. Mikki oli vangittuna, mutta hänet siksi vapautettiin. Mikki kuulee, että hänestä puhutaan ja piloutuu, mutta hänet nähdään ja käsketään ottaa kiinni. Mikki ymmärtää, että prinsessa yritetään kaapata. Mikki suunnittelee naamioituvansa prinsessaksi, joka onnistui ja Mikki kaapattiin prinsessan puolesta. Mikki viedään kaappaajien johtajalle, Ikkimi Riihille. Yhtäkkiä Mikille selkiää, että kaikki yrittivät pelastaa prinsessaa. Mikille selostetaan kaikki asiat. Mikki auttaa muita pelastamaan prinsessaa.
Toisessa osassa Mikki imeytyy taas kirjaan ja saa mukaansa taikamiekan. Mikki saa eräästä kotkasta apulaisensa, vaikka aluksi Mikki luuli sen olevan vihollinen. Mikki tiputtautuu temppeliin, jossa kuulee vastustajasta, joka on eräs velho. Miekka alkaa vetää häntä kohti paikkaa, jossa velho on. Mikki onnistuu kumoamaan velhon lumouksen ja rikkoo miekallaan velhon kristallipallon. Edellämainitsemani lintu sammuttaa velhon lopuksi sytyttämän tulipalon.
Kolmannessa osassa Mikki päätyi keskelle sotaa, jossa kuitenkin johti joukkonsa voittoon ja päätyi juhlituksi sankariksi. Hetken kuluttua Mikki johdatti muut(kin) hyökkäämään erääseen linnaan, ja hyökkäyksen aikana eräs petturi paljastui. Linna saatiin vallattua, mutta taikamiekka sekä Ikkimi Riih kaapattiin.
Neljännen osan aluksi Mikki huomaa, että kirja ei imaisekaan häntä sisäänsä. Hän saa kuitenkin siihen ohjeet, ja päätyy Shamborin maailmaan. Mikki kutsuu linnun, joka kyyditsee häntä. He vapauttavat Ikkimin, joksi Mikki naamioituu. Hän pyytää saada miekkaa, mutta kun hän haastaa velhon (joka vapautettiin taistelussa kolmannessa osassa), hän huomaa olevansa ansassa: Miekka oli väärennös. Siispä Mikki oli ansassa ja velho lähti tuhoamaan Mikin nukkuvaa puolta Ankkalinnassa, jotta Mikki olisi tuhoutunut täysin. Mikki kuitenkin vapauttaa itsensä, mutta koska hän on aineeton, hän ei voi tehdä mitään. Hän ottaa ensimmäisestä osasta kertovassa kappaleessani mainitsemani miehen avukseen, ja yhdessä he onnistuivat voittamaan taistelun.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan tekemä, ja se kertoo Mikin ja Hessun seikkaluista eräässä toisessa ulottuvuudessa paikassa nimeltä Vilumaa. Vilumaa sijaitsee laaksossa eri ulottuvuudessa kuin Ankkalinna. Vilumaassa on useita eri kansoja, joista vilukyläläisiä hallitsee tietäjä Aaron. Erästä kansaa hallitsee Sumujen ruhtinas, joka on pahojen puolien olento. Hän kykeni voimallaan saamaan kaikki kansat hallintansa alaiseksi. Kuitenkin eräs ritari, Alf nimeltään, kykeni taistelemaan Sumujen ruhtinasta vastaan ja Alf-ritari voittikin ruhtinaan ja sen jälkeen lukitsi hänet luolaan, jonka suuhun laittoi miekkansa vahdiksi. Kuitenkin maanjäristys poisti miekan luolan edestä, jolloin SUmujen ruhtinas oli taas kerran vapaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aaronin laakson asukas mainitsi, että Alf-ritarin täytyisi tulla uudestaan kukistamaan ruhtinas, jolloin Aaron muisti ulottuvuusvektorin, jolla joku kykenisi hakemaan ritarin takaisin. Ritari oli kertonut asuinpaikakseen neljännen ulottuvuuden. Orvo lähti hakemaan ritaria. Hän päätyykin Ankkalinnaan Mikin ja Hessun eteen. Orvo kertoi tarinan heille, jolloin he tulivat mukaan Vilumaahan. Kylän päällikkö luuli Hessua Alf-ritariksi, jolloin kaikkien täytyi olla mukana leikissä. Mikki, Hessu ja heidän mukaansa valitsema Orvo saivat mukaansa kartan, ja he alkoivat kulkea kohti Sumujen ruhtinaan linnaa. Aaron antaa heille mukaan avuksi torven, joka auttaa yhden puhalluksen jälkeen. Hetken kuluttua matkailijat saavat selville, että Sumujen ruhtinaan erilaiset oliot olivatkin vain heidän mielikuviaan, eikä niitä ollut oikeasti olemassa. Näkymättömyydensä takia/ansiosta Sumujen ruhtinas kykeni tekemään kummajaisia. Nelikko (eräs kansalainen on myös mukana) kulkee kohti linnaa, ja he kohtaavat erilaisia kansoja ja haasteita, mutta he pääsevät silti aina läpi. Loppujen lopuksi he päätyvät linnaan, jossa Hessu kykenee voittamaan Sumujen ruhtinaan.
Akkareissa on julkaistu myös Taikaviitta-teemainen tarinasarja. Sen ideana oli se, että roistoista joka numerossa yksi kohtaisi Taikaviitan, ja lukijat saisivat äänestää heistä yhden, joka kohtaisi Taikaviitan uudestaan. Rikolliset kuuluivat kaikki yhteen ryhmään, jonka pomo oli myös viimeisenä koettamassa onneaan. Ensimmäinen kriminaali oli Hak Kermak, joka hämäsi poliiseja hänen kumppaninsa murtautuessa rikoksia tekemään. Toisessa osassa viikon kuluttua Taikaviitta kohtasi Kauhukaksoset, joita oli nimenkin perusteella kaksi kappaletta. He kokeilivat onneaan Roope Ankan kimpussa ja köyttivät Roopen, joka kuitenkin kykeni hälyttämään Taikaviitan. Taikaviitta astui suoraan ansaan, mutta kykeni siltikin vapauttamaan itsensä ja pelastamaan Roopen. Kolmannessa osassa Zafire, joka osasi hypnotisoida taitavasti, oli vuorossa. Zafire hypnotisoi Taikaviitan, ja sen ansiosta sai hänen henkilöllisyytensä selville. Iines kuitenkin kumoaa hypnoosin vaikutuksen. Viimeisessä osassa vuorossa oli Herra Näkymätön, joukon pomo, joka yritti turhaan saada Taikaviitan valtaansa. Uusinnassakin vuorossa oli Herra Näkymätön, mutta Taikaviitta kykeni voittamaan jokaisen rikollisen, myös Näkymättömän toisen yrityksen.
Millenium-tarinasarja oli yksi ensimmäisistä tarinasarjoista, joka yhdisti ankkamaailman ja hiirimaailman keskenään. Ensimmäinen tarina oli Roope ja Milla-aiheinen, toinen Mikki ja Hessu-aiheinen, kolmas Roope ja Aku-aiheinen, neljännessä seikkailivat Iines ja Minni, viidennen hahmo oli pääasiassa Pelle sekä viimeisien osien hahmokaartiin kuuluivat käytännössä kaikki, jotka olivat muissa tarinoissa esiintyneet.
Roope ja kumppanit Euroopassa-tarinasarja oli viime vuonna julkaistu tarinasarja, jossa Roope ja kumppanit seikkailivat eri puolilla Eurooppaa ja useimmiten heillä oli vastassa Milla Magia.
Ensimmäinen osa sijoittui Saksaan, jossa Milla Magia yritti (turhaan) kaapata Roopen ensilanttia. Toisessa he lähtevät Puolaan metsästämään kaavaa, jonka perusteella saa valmistettua kultaa. Milla Magia kuulee kaiken ja varastaa kirjan, josta kaava löytyy, jolloin kaikki pitävät ankkoja varkaina. Kirja saadaan kuitenkin takaisin. Kolmannessa osassa ankat matkustavat Hollantiin eivätkä tiedä Karhukoplan olevan mukana. Millakin on perässä. Ankat nostavat uponneesta laivasta jotain, jota luulevat timanteiksi, laivaan, jolloin Karhukopla yrittää napata ne. Milla tulee sekoittamaan pakkaa. Koska timantteja ei ole, kopla luulee Milla Magian tehneen niille jotain. Lopulta Milla vapautuu, mutta ankat saavat hoideltua hänetkin. Neljännessä osassa mennään Tanskaan etsimään riimukiven puolikasta. Kun Milla on voitettu kerran, ankat löytävät riimuja ja Milla hyökkää uudestaan. Ankat pakenevat Milla salamatkustajanaan, mutta Milla voitetaan uudestaankin. Viidennessä osassa Roope menee Suomeen kaivamaan kultaa kilpailijanaan Kulta-Into Pii. Pii sabotoi heitä. Milla Magia hyökkää, ja onnistuu varastamaan ensilantin, mikä huomattiin tosin vasta myöhemmin. Kuudennessa osassa ensilanttia mennään etsimään Italiaan. Ankat ovat Millan perässä, mutta eivät onnistu saamaan ensilanttia takaisin. Lopulta Milla pudottaa vahingossa käsilaukkunsa tulivuoreen ja siitä seuranneen räjähdyksen turvin ankat saavat napattua ensilantin takaisin Millalta.
Täysin oma luku on (taas kerran) Don Rosa. Useimmat hänen tarinansa ovat yhteydessä toisiinsa, ja Rosa tekeekin melko paljon jatko-osia omiin tarinoihinsa tai ainakin viittauksia Rosan vanhempiin tarinoihin. Useissa tarinoissa näkee myös taustalla esimerkiksi Roopen Rosan aiemmista tarinoista saamia asioita. Rosa on myös tehnyt Barksin tarinoille jatko-osia ja täydentänyt Barksin tarinoita, tärkeimpänä Rosan töistä voidaan mainita Roope Ankan Elämä ja Teot-kirjanen, joka on kaksiosainen ja sisältää käytännössä Roopen koko elämänhistorian. Rosan Takaisin Xanaduun-sarjakin on jatko-osa. Rosan tarinoista useissa tehdään jotain, mikä on mainittu aikaisemmissa tarinoissa tai käytetään jotain aiemmissa Rosan tarinoissa saatua. Tarinoissa esimerkiksi mainitaan usein jokin asia, minkä voi tunnistaa viittaukseksi Rosan aikaisempiin tarinoihin tai piirretään taustalle jotain, joka on esiintynyt Rosan aiemmissa tarinoissa tai mikä jopa on jotain Roopen saamaa aiemmissa Rosan tarinoissa.
Omasta mielestäni tarinasarjoissa on selvästi kolme yli muiden. Kyseessäoelvat kolme ovat F1-tarinasarja, Myyttien saari sekä Taikamiekka, joista paras on F1-sarja, toiseksi paras Taikamiekka ja Myyttisaari kolmas.
F1-sarja hyödynsi jotain todella ennennäkemätöntä ideanaan, sillä ennen oltiin nähty vain joitain yksittäisiä tarinasarjoja. F1-tarinasarja toi siihen todella paljon uutta luultavasti pysyvästi. F1-tarinasarja käytti uskomattoman taitavasti olemassa olevia materiaaleja ja he onnistuivat tekemään tarinasarjan, jota muistellaan vielä kauan, sillä tarinasarjan juoni oli taidokkaasti toteutettu, koska jokainen tarina oli oma tarinansa ja tarinat yhdistyivät toisiinsa tarpeeksi hyvin, jokainen tarina vaikutti jokaiseen tarinaan ja piirroksetkin olivat uskomattomia. Ne toivat lisää tietoa tarinasta, sillä piirrokset kykenivät kertomaan asioita, joita sanat eivät kertoneet, kuten esimerkiksi tunteita. Piirrokset oli toteutettu todella asiantuntevasti ja samanlaisia näkee harvoin (poikkeuksena mielestäni Don Rosan piirrokset ja käsikirjoitukset). F1-tarinasarja oli kaiken kaikkiaan kyseessäolevien vuosien parhaita tarinoita, sillä sen juoni oli niin laadukas, koska jokainen tarina oli erilainen ja juonet olivat samasta teemasta kuitenkin todella erilaisia, vaikka toistuvuus olisi ollut helppo tehdä. Tarinasarja ei kuitenkaan tarttunut toistuvuuteen, vaan hoiti kokemuksella tyylikkäästi koko sarjan ajan. Tarinasarjan kaltaisia pitäisi tulla lisää, mutta se ei ole helppoa, koska hyviä ideoita ei ole kovin helppoa saada. F1-tarinasarja toi uudenlaisia asioita Aku Ankka-julkaisuihin, sillä useita siinä hyödynnettyjä asioita ei oltu käytetty koskaan aikaisemmin. Tarinasarja toi myös tarinasarjat yleisimmiksi, mutta silti kukaan tekijöistä ei ole julkisuudessa kehunut itseään. Tarinasarjan kaikki tarinat olivat yhteydessä toisiinsa, eikä tarinasarjaan voinut kyllästyä, koska osia ei ollut peräkkäisissä lehdissä, vaan välissä oli aina useita numeroita, mutta siltikin vanhat tapahtumat muisti aina, koska ne olivat niin taidokkaasti toteutettuja, että niihin haluamattakin kiinnitti todella paljon huomiota, joten edeltävät osatkin oli todella helppo muistaa.
Myyttien saari-tarinasarjassa oli käytännössä hyvä idea huonolla toteutuksella maustettuna. Sarjassa oli paljon asioita, jotka ovat eri lailla kuin Ankkalinnasa ja toistuvuuttakin nähtiin paljon. Idea sinänsä oli hyvä, nimittäin ankkamaailma ja hiirimaailma yhdessä tavoitteena pelastaa myyttien maailma vaarana unohtaa kaikki. Idea oli hyvä, sillä se sai kaikki paiskimaan yhden syyn puolesta luonnolliselta tuntuvan syyn takia/ansiosta. Ihmishengen tai eläinhengen pelastaminen on tarpeeksi hyvä syy juonen pohjaksi, koska se on niin vahva asia ja tuntuu luonnolliselta ja mahdolliselta, että oikeastikin kaikki paiskisivat töitä sen eteen. Tarinasarjan peruslähtökohta on siis mainio, mutta tarinat tuppaavat tuntumaan yliluonnollisen uskomattomilta. Kuinka Mikki ei huomaa seuraajia? Roope uhraa timantin noin vain? Pegasos piilotetaan helposti? Myyttien saari-tarinasarjan toteutus siis ontuu mielestäni. Juoni on kuitenkin pääpiirteittäin hyvä, sillä esimerkiksi karttojen joutuminen kyseessäoleville henkilöille on mielestäni aitoa, koska niin voisi tapahtua. Piirroksetkin ovat mielestäni erinomaisia, koska ne kuvaavat kaiken mitä pitääkin ja lisäksi niistä saa aidonoloisen käsityksen tapahtumista.
Taikamiekka-tarinasarja käytti ennennäkemättömiä asioita apunaan. Tarinasarja käytti myös asioita, joita oli nähty usein, hyötynään paremmin kuin muut. Esimerkki edellämainitusta on ulottuvuuksien vaihto. Ulottuvuusvektori sai sen tuntumaan luonnolliselta ja ymmärrettävältä, mikä auttaa todellakin ihmisiä lukemaan kyseessäolevaa tarinasarjaa! Tarinan alku oli uskottava, koska sitä selvennettiin myöhemmin ja esimerkiksi tunteet kuvattiin todella aidosti, kuin se olisi oikeasti tapahtunut. Lisäksi tarinasarjan kaikki kolme osaa olivat kukin erilaisia, mutta ne silti yhdistyivät ja niissä oli uskomattoman hyviä viittauksia edellisiin osiin. Tarinasarjan jokaisessa osassa oli erilainen uhkakuva, mutta silti uhkakuvat yhdistivät toinen toisensa. Osissa oli myös tunteita, jotka olivat todella aitoja, joka saa lukijan tuntemaan tapahtumat tapahtuneiksi. Tunteet vaikuttivat myös vahvasti tarinan juoneen, minkä ansiosta juoni säilyi ehjänä ja jatkuvuuden katkeaminen ei ollut vaarana.
Mitä sitten hyvä tarinasarja vaatii? Ensinnäkin hyvän tarinasarjan tarinoiden täytyy yhdistyä toisiinsa ilman toistoa. Toistuvuus on se, joka saa lukijat useimmiten kyllästymään tarinoihin. Tarinasarjoissa toistuvuutta on helppo saada aikaan, koska kaikki tarinat täytyy saada jotenkin liittymään toisiinsa. Toistuvuus on kierretty taitavasti esimerkiksi F1-tarinasarjassa. Jokaisella tarinalla täytyy olla hyvä, vahva, perusjuoni. Juoni ei saa olla liian heikolla pohjalla, jolloin sen tarkoitus olisi olla vain yksi tarinasarjaan liitetty tarina. Kun jokaisen tarinan juonella on tarpeeksi vahva pohja, jokainen tarina saa hyvän juonen, joka niillä täytyy ehdottomasti olla, jotta ne ansaitsisivat lukemisen, jotta ne kiinnostaisivat. Sen takia hyvän tarinasarjan tekemisessä onkin haastetta. Tarinasarjan jokaisen osan täytyy liittyä toisiinsa ja jokaisen tarinan täytyy olla mainio tarina. Yksikin heikko tarina tarinasarjassa saattaa helposti pilata koko sarjan. Lisäksi tarinasarjassa täytyy olla jotain uutta. Tarinasarjan täytyy olla jossain alalla uutuus, jotta ihmiset eivät kokisi toistuvuutta. Jos tarinasarjassa ei ole mitään uutta, se on vain ''kopio'' jostain toisesta tarinasarjasta, tosin uudella idealla. Se kyllästyttää ihmiset. Tarinasarjoissa toistuvuutta on hankala välttää, koska se tuppaa ilmestymään melko useissa asioissa. Moni asia pitää siis muuttaa toistuvuuden välttämiseksi, mikä ei ole todellakaan helppoa, sillä muutettavat asiat useimmiten vaikuttavat melkeinpä koko tarinaan. Toistuvuuden auheuttavat asiat ovat siis tarinassa todella vahvasti sisällä, minkä takia ne aiheuttavat niin paljon vaurioita koko tarinan lukemiselle.
Miten hyvä tarinasarja vaikuttaa? Mikäli tarinasarja on hyvä, se on arvokkaampi kuin yksi hyvä tarina. Yksi hyvä tarinasarja on jo ostamisen arvoinen, jolloin siitä voi tehdä oman julkaisun (kuten esimerkiksi Myyttien saari). Tarinasarjojen juoneen ei enää myöhemmin viitata missään tarinoissa, joka saa tarinasarjan päätöksen tuntumaan luonnolliselta jolloin aitous tulee suurempana julkaisuihin. Tuo(kin) seikka saattaa saada joitain ihmisiä aloittamaan Akkarin tilaamisen. Hyvä tarinasarja tietenkin kykenee tekemään sen itsekin. Hyvä tarinasarja saa lukijoilta hienot arvostelut, jolloin muiden on helpompi aloittaa Akkarin tai muun ankkajulkaisun lukeminen ja lehti saa mainostettua itseään (esimerkiksi "Tarinasarja sun muita hyviä tarinoita!"). Suurin vaikutus tarinasarjoilla on siis niihin, jotka harkitsevat tilaamista.
Yhteenveto: Tarinasarjoja on useita, joista parhaana F1-tarinasarja, sillä se hyödynsi uutta taidokkaasti. Myös Taikamiekka sekä Myyttien saari olivat hyviä. Tarinasarjat toistavat helposti itseään. Sen takia niihin on todella helppo kyllästyä, joten niitä ei saisi olla paljoa. Parhaiden tarinasarjojen juonet yhtyvät, tarinat ovat yksilöinä hyviä, toistuvuutta ei ole ja jotain uutta hyötykäytetään. Tarinasarjat yleistyvät koko ajan. Don Rosa tekee Barksin tarinoille ja omilleen jatko-osia.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 838 -
09.07.2009 klo 11:43:43
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Henkilökohtaisesti tässä osakilpailussa olen lähinnä ilmoitellut viestejä, joissa juonta kerrotaan liikaa
Mietin itse, että onkohan itsellä liikaa juonta. Mutta lukaisin tekstini tärkeimmät kohdat läpi, eikä siinä ollut muuta kuin oleellinen. Kuka menee minne kenen kanssa miten ja mitä tapahtuu.
Mietin itse, että onkohan itsellä liikaa juonta. Mutta lukaisin tekstini tärkeimmät kohdat läpi, eikä siinä ollut muuta kuin oleellinen. Kuka menee minne kenen kanssa miten ja mitä tapahtuu.
Hiidenkirnu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 839 -
09.07.2009 klo 12:59:18
Viestin tynkää jollaa saan sen 0,5 pistettä tästä osakilpailusta. Enempää kirjoitusta ei tulekkaan (ehkä). Katsotaan miten kerkeän.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat jatko-osia, jotka ilmestyvät Aku Ankassa monessa numeroissa. Tarinasarjoja ei ole nähty Akkareissa paljoa. Tarinasarjoja ilmestyy vuodessa korkeintaan kaksi joskus ei niitä ilmesty ollenkaan.
Mielestäni osa tarinasarjoista ovat tylsiä, koska niiden asiat toistaa itseään ja juoni ei ole mitenkään erikoinen. Tarinasarjat yleensä keskittyy Ankkalinnan ulkopuolelle mikä vain on hyvä asia. Yhdestä tarinasarjasta ilmestyy yleensä 5 tarinaa, mikä on yleensä jaettu Akkareissa viiteen numeroon, toki poikkeuksiakin löytyy. Siksi jos jokin tarinasarja ei kiinnosta se vie jopa viiden lehden tilasta aika paljon. Tarinasarjat kuitenkin poikkeavat aiheeltaa toisista tarinasarjoista mikä on vain parempi.
Tarinasarjat ovat tulleet vasta 2000-luvulla tutuiksi Akkarin lukijoille. Nykyisin tarinasarjoja piirretään aika paljon. Viimeisin Akkarissa ilmestynyt tarinasarja oli kun Aku katosi viikkoa ennen hänen syntymäpäiväänsä (tarinasarja ilmestyi tänä vuonna kahdessa numerosta. Tarinasarjasta ilmestyi 5 osaa).
2000-luvun ensimmäisessä lehdessä eli numerossa 1/2000 saatiin päätökseen millenium sarja, joka oli alkanut vuoden 1999 puolella. Millennium sarja oli minusta todella hauska ainakin kun luin sen pienempänä. Millenium tarinasarjan käsilirjoitus on veljesten Pat & Carol McGrealin käsialaa, mutta piirrokset ovat monien eri piirtäjien työtä . Millennium tarinasarjassa Ankkalinnan asukit taistelevat pahaa Malevolus-velhoa vastaan, joka on tullut kostamaan vanhoja kaunojaan , joita hänelle jäi edellisen vuosituhannen vaihteessa. Malovolus aikoo ottaa maailman haltuunsa, mutta Mikki ja Aku kuitenkin onnistuvat estämään sen lopulta. Tarinasarjassa tärkeässä osassa oli kaksi palloa, jotka oli noiduttu ja niiden avulla Malevolus aikoi ottaa maailman haltuunsa. Millennium sarjassa hyvät taistelevat pahoja vastaan kun Malevoluksen seurana on Akkarin lukijoille tutut hahmot Mustakaapu, Karhukopla, Milla Magia…
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat jatko-osia, jotka ilmestyvät Aku Ankassa monessa numeroissa. Tarinasarjoja ei ole nähty Akkareissa paljoa. Tarinasarjoja ilmestyy vuodessa korkeintaan kaksi joskus ei niitä ilmesty ollenkaan.
Mielestäni osa tarinasarjoista ovat tylsiä, koska niiden asiat toistaa itseään ja juoni ei ole mitenkään erikoinen. Tarinasarjat yleensä keskittyy Ankkalinnan ulkopuolelle mikä vain on hyvä asia. Yhdestä tarinasarjasta ilmestyy yleensä 5 tarinaa, mikä on yleensä jaettu Akkareissa viiteen numeroon, toki poikkeuksiakin löytyy. Siksi jos jokin tarinasarja ei kiinnosta se vie jopa viiden lehden tilasta aika paljon. Tarinasarjat kuitenkin poikkeavat aiheeltaa toisista tarinasarjoista mikä on vain parempi.
Tarinasarjat ovat tulleet vasta 2000-luvulla tutuiksi Akkarin lukijoille. Nykyisin tarinasarjoja piirretään aika paljon. Viimeisin Akkarissa ilmestynyt tarinasarja oli kun Aku katosi viikkoa ennen hänen syntymäpäiväänsä (tarinasarja ilmestyi tänä vuonna kahdessa numerosta. Tarinasarjasta ilmestyi 5 osaa).
2000-luvun ensimmäisessä lehdessä eli numerossa 1/2000 saatiin päätökseen millenium sarja, joka oli alkanut vuoden 1999 puolella. Millennium sarja oli minusta todella hauska ainakin kun luin sen pienempänä. Millenium tarinasarjan käsilirjoitus on veljesten Pat & Carol McGrealin käsialaa, mutta piirrokset ovat monien eri piirtäjien työtä . Millennium tarinasarjassa Ankkalinnan asukit taistelevat pahaa Malevolus-velhoa vastaan, joka on tullut kostamaan vanhoja kaunojaan , joita hänelle jäi edellisen vuosituhannen vaihteessa. Malovolus aikoo ottaa maailman haltuunsa, mutta Mikki ja Aku kuitenkin onnistuvat estämään sen lopulta. Tarinasarjassa tärkeässä osassa oli kaksi palloa, jotka oli noiduttu ja niiden avulla Malevolus aikoi ottaa maailman haltuunsa. Millennium sarjassa hyvät taistelevat pahoja vastaan kun Malevoluksen seurana on Akkarin lukijoille tutut hahmot Mustakaapu, Karhukopla, Milla Magia…
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 840 -
09.07.2009 klo 16:17:34
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.
Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.
Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.
Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.
Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Tämä johtuu siitä, että tarinasarjakäsikirjoituksia tehdään vähän. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen, eli määrä vaihtelee suuresti.
Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon, koska on ihan kiva lukea pitkiä tarinoita, ja tarinasarjat ovat lähes aina vähintäänkin suht pitkiä. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.
Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 6 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoiden päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.
Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.
Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakinAku Ankkassa vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?
Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa. Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat. Tarinan ykkösosan alussa Roope, Aku ja Pojat ovat rahasäiliöllä, tosin lähdössä sieltä kohti Saksaa. Roopea pelottaa ajatus vaanivasta Milla Magiasta, joten hän päättää ottaa ensilantin mukaan matkalleen. Ankat matkustavat Saksaan lentokoneella. Roope paljastaa lentokoneessa, että hän lähti saksaan erään linnan takia, jossa olisi ehkä myös iso aarre. He saapuvat hiukan aavemaiseen linnaan. Huhu kertoo, että linnassa kummittelee, joten Ankat alkaat epäillä linnaan menoa. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja, ja piilottelee linnassa. Linnassa on salakäytäviä. Milla näkee Roopen ja yrittää varastaa Roopen ensilantin. he juoksentelevat linnassa ympäriinsä. Tällöin paljastuu, että linnassa todella on kummituksia. Lopulta eräs haamu auttaa Ankkoja nappaamaan Millan ja Roope saa säilyttää ensilanttinsa, ainakin toistaiseksi. Lopulta he myös löytävät linnan aarteen ja lähtevät linnasta. Tarinan toisen osan alussa Ankat ovat vielä Saksassa. Lentokentällä he näkevät Pelle Pelottoman, eikä tapaaminen ollut pelkkää sattumaa. Tällä kertaa Ankat matkustavat Krakovaan, Puolaan. Ankat lähtevät etsimään Puolasta erään henkilön laboratoriota, joka saattoi osata valmistaa kultaa. Myös Milla Magia on saksassa, lentoasemalla. Milla Magia saa selville, että Ankat matkustivat krakovaan ja hän lähtee seuraamaan ankkoja. Ankat seikkailevat Krakovassa Milla kintereillään. Milla huijaa Ankat erääseen kaivokseen, jossa hän varastaa Roopen ensilantin posausppommin avulla. Tosin ankat saavat ripeillä sormillaan lantin ksäsiinsä. Milla romauttaa vanhingossa osan kaivoksesta, ja jää kivimassojen alle. Ankat pötkivät sillä aikaa pakoon. Kultaa Ankat eivät kuitenkaan tältä reissulta löytäneet. Tarinasarjan kolmannen osan nimi on Tulppaaneja ja timantteja. Tarinan on piirtänyt Carlos Mota. Tässä osassa Aku, Roope ja pojat ovat Hollannissa, Rotteerdamissa. Rotterdamissa ankat nousevat erääseen Roopen laivaan. Laivassa piileskelee karhukopla. Roope näyttää pojille erästä taulua, johon on mekritty erään uponneen laivan hylyn sijainti. Hylyssa pitäisi olla myös timanttiaarre, jota Ankat lähtevät etsimään omalla laivallaan. Myös Milla Magia on seurannut Ankkoja Rotterdamiin. Hänen tavoitteenaan on edelleenkin varastaa Roopen ensilantti. Kuitenkin Ankat peittoavat Millan ja Karhukoplan. Ryökäleet ovat kuitenkin sinnikkäutä ja jatkavat Roopen seuraamista. Ankat suuntaavat eräälle Tulppaanipellolle, jossa heitä vastassa on milla. Tulppaanipellolta Ankat onnistuvat löytämään timanttiaarteen, ja samalla he peittoavat Millan, yllättäen timanttien avulla. Tarinasarjan neljännen osan on käsikirjoittanut Per-Erik Hedman ja tarinan on piirrtänyt Argentiinalainen Wanda Gattino. Tarinasarjan neljännessä osassa Roope, Aku ja Pojat suuntaavat Hollannista suoraan Tanskaan. Tarinan alussa Roope tapaa erään professorin, jolle hän kertoo haluavansa käydä eräässä museossa ja hän haluaa myös nähdä kuinka hänen viikinkilaivansa pärjää. Aku kaivaa vahingossa esiin erään kiven, jossa on salaperäistä tekstiä. Kiven tekstissä selviää mielenkiintoisia asioita, ja Roope kumppanineen lähtevät tutkimusmatkalle. He menevät, seuraavana päivänä ruotsalaiseen metsään. Metsässä on myös Milla Magia, joka havittelee Roopen ensilanttia. Roope, Aku ja pojat käyvät Suomenvierailullaan Lapissa. he matkaavat Suomeen Kööpenhaminan kautta. He menevät ensin Vantaan kautta hyiseen Ivaloon, jossa on vain kylmää ja lunta. Itseasiassa Roope lähti Suomeen sen takia, että hän etisis sieltä kultaa. Mutta harmikseen Roope huomaa, että lappiin on tullut myös yksi hänen vihamiehistään, Kulta Into Pii. jos Roope löytää kultaa, niin hänelle myönnetään sieltä kaivauslupa. KIP:llä on kierot asiat mielessä. Milla Magiakin on tietoinen siitä, että Roope on lapissa, joten hänkin tulee Lappiin lentokoneen kyydissä. Hän lähtee ajamaan Roopea takaa, tai oikeastaan etsimään Roopea. KIP:kin havittelee kaivamislupaa. Milla jahtaa Roopea, sillä hän hamuaa Roopen ensilanttia. Melkein he onnistuvatkin tavoitteissaan, mutta eivät ihan. Roope sattumoisin löytää kultaa, eräästä luolasta ja näinollen hän saa kaivaa kultaa Lapissa. Tarinan lopussa he menevät suomalaiseen tapaan, minnekkäs muualle kuin saunaan. Suomesta Ankat painuvat Roomaan. Tarinasarjan kuudennen osan on piirtänyt argentiinalainen Wanda gattino. Roope tajusi osien välissä että Milla oli valeasun turvin onnistunut vohkimaan Roopen ensilantin, Suomessa. Ankat yrittävät ottaa Millan kiinni, Milla on menossa kohti Vesuviusta. Milla melkein onnistuu sulattamaan kolikon Vesuviuksessa, mutta suunnitelma menee pieleen Korrin, Millan korpin takia. Kolikko pomppaa Millan käsistä suoraan Roopen käsiin ja näin Milla joutuu taas kerran nuolemaan näppejään. Mielestäni noin puolet tämän tarinasarjan tarinoista oli todella hyviä, ja osa oli hiukan huonompia, kuitenkin vähintään keskinkertaisia.
Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga. Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:
Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen. Kolmannen osan nimi oli Taikaviitta vs. Zafire. Tämän ihan kohtuullisen hyvän tarinan on käsikirjoittanut Riccardo Secchi ja Giorgio Salati ja piirrokset on tehnyt Marco Gervasio. Akun tekee edelleen mieli lomalle, mutta sinne hän ei vieläkään pääse. Samaan aikaan toisaalla Zafire ihaastelee eräitä arvoikkaita koruja jotka ovat museossa. Zafire huijaa Taikaviitan paikalle, ja lumoaa hänet. Täten Taikaviitta joutuu hypnoosin valtaan. Zafire käskee Taikaviittaa varastamaan korut. Taikaviitta tuokin korut Zafirelle Akun muodossa ja täten Zafire saa selville Taikaviitan henkilöllisyyden. Iines sattuu paikalle raivokkaana ja läimäuttää Akua päähän. Tällöin Aku herää hypnoosista, ja tokenee. Zafire lähtee karkuun, mutta paikalle sattuu Taikaviitta, ja hän ottaa Zafiren kiinni. Zafire toimitetaan telkien taakse. Näin päättyy kolmas osa. Tarinan lopussa kuitenkin herra Näkymätön myhäilee pelottavasti. Viimeisessä osassa itse herra näkymätön tulee kehiin. Hän yrittää tehdä tuhoa Ankkalinnassa, mutta Taikaviitta onnistuu tuhoamaan kelmin rikosyritykset, ja myös Herra Näkymätön joutuu telkien taakse lusimaan.
Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.
Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.
Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.
Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita. Kakkososan ensimmäisessä tarinassa Roope on nuori poika, iältään noin 10-vuotias. Tämän tarinan nimi on Ensilantin tarina, jna tässä tarinassa Milla Magia yrittää tunkeutua Roopen menneisyyteen, nuoruuden Skotlantiin varastamaan Roopen ensilantin juuri silloin kun hän sen ansaitsi. Milla suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuolloin Roope ei vielä ollut maailman rikkain Ankka, joten milla palasi takaisin nykyaikaan.
Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.
Nettisakkiakin voisi ehkä pitää eräänlaisena Tarinasarjan. Se ei kuitenkaan ole samanlainen tarinasarja, kuin muut tarinasarjat. Nettisakilla ei ole varsinaista juonta. Nettisakkiin kuuluu useita eri henkilöitä, tosin ainoat "kkuluisammat" henkilöt ovat Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Aika monet nettisakkiin kuuluvat ovat nörttejä, tosin muitakin piirteitä heistä löytyy. Nettisakki-tarinoita ovat jotkin piirtäjät piirtäneet, mutta nämä sarjat eivät ole saavuttaneet kovinkaan suurta suosiota. Itse en oikein tykkää nettisakki-tarinoista, ne vain sattuvat olemaan aika tylsiä.
Myöts Dragonlordsia voi kutsua tarinasarjaksi. Kyseisen tarinasarjan on käsikirjoitanut Byron Erikson ja piirtänyt Giorgio Cavazzano. Tämä tarinasarja tehtiin vuonna 2004. Tarinasarjasta on tehty kovakantinen ja pehmeäkantinen kirja. Tarinasarja sisältään 12 osaa. En omista tätä tarinasarjaa, mutta olen lukenut sen ja se vaikutti ihan hyvältä ollakseen tarinasarja.
Tarinasarja Taikamiekka on Massimo de Vitan piirtämä. Tarinasarjassa päähenkilöitä ovat Mikki ja Hessu. Tarinasarjassa seikkaillaan toisessa ulottuvuudessa, eräåässä kylässä. Mielestäni tämä tarinasarja oli ihan hyvä, pidin paikoista, joissa hahmot tässä tarinasarjassa seikkailivat.
Vielä yhden hiukan erikoisemman tarinasarjan muistan, ja tämän nimi on Mestarietsivä. Tarina julkaistiin taskarissa numero 311. Tarinan on piirtänyt Flemminhg Andersen. Tarinassa Aku oli salapoliisina. Tarinassa oli muutama osa, ja jokaisen lopussa oli esitetty lukijoille kysymyksiä, joiden vastaukset olivat saman sivun alareunassa. Mielestäni tämä tarinasarja ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä se oli aika lyhyt, ja vähän pitkäveteinen.
Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä. Formula-sarja on ehkä paras tarinasarja jonka olen lukenut. Se nyt vaan yksikertaisesti oli niin hyvää, hyvä käsikirjoitus, hyvä piirtäjä, ja hyvä urheilulaji, ennen kaikkea.