(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemamassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää.
Markku Kivekäs ja Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Tosin oli minullakin pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
(Jatkuu paljon ja enemmänkin...)
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
Peetukka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 376 -
23.06.2009 klo 21:45:18
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 377 -
23.06.2009 klo 22:23:58
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa jne.?
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.
Syyt:
-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.
-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.
-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.
Miksi luen Aku Ankkaa?
Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...
Mikä on parasta Aku Ankassa?
Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?
Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?
Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.
(Jatkuu...)
Oma ankkainnostukseni sai alkunsa jo viisi-kuusivuotiaana opittuani lukemaan. Tuolloin suosikkitarinoitani olivat yksityiskohtaisesti piirretyt, humoristiset tarinat. Kyseessähän olivat nykyisen suosikkipiirtäjäni Don Rosan ankkatarinat. Yksi ensimmäisistä lukemistani tarinoista oli muistaakseni Rosan Matka Maan keskipisteeseen, jossa Roope, Aku ja ankanpojat matkaavat Pellen keksimällä vekottimella Maan keskipisteeseen KertalaakinTM perään. Nyt olenkin päässyt ensimmäiseen syyhyn, miksi kiinnostukseni Aku Ankkaan syntyi ja jatkuu edelleen.
Yhdysvaltalaispiirtäjä Don Rosa (s.1951) on vaikuttanut suuresti ankkaharrastukseni vakavuuteen. Ilman Rosaa en välttämättä olisi yhtä suuri ankkafani, mitä nyt olen. En olisi välttämättä ikinä aloittanut ankkajulkaisuiden keräilyä ja en välttämättä olisi ikinä rekisteröitynyt Ankkis-nimiseen paikkaan, enkä tuskin olisi edes kuullut koskaan mokomasta. En nyt istuisi tässä kirjoittelemassa tätä viestiä. Omistan joka ikisen Rosan Suomessa julkaistut kovakantiset. Tarinakokoelmani on lähes täydellinen, allekirjoittaneelta puuttu enää neljä Rosa-tarinaa, päämääräni on luonnollisesti saada nuo haltuuni. Viime syksynä yksi unelmani toteutui - sain Rosan omakätisen nimikirjoituksen omistuskirjoituksella Roope Ankan elämä ja teot (osa 1)- kirjaan, joka lukeutuu ankkakokoelmien eliittiin - luonnollisesti. Rosaa on kiittäminen mukavista hetkistä laatutarinoiden parissa - kiitos!
Aku Ankan lukeminen saattaa olla myös erittäin sivistävää. Heti ensimmäisenä mieleen tuleekin Don Rosa ankkasarjoineen. Rosan tarinoissa jokainen historiaan perustuva väite on taatusti faktaa, lukuunottamatta MacAnkkain sukua.
Aku Ankassa käyettävä kieli on erittäin rikasta ja monipuolista suomea. Sen ansiosta Aku Ankan suosio on nykyään hirmuinen, toki se on vain yksi syy muiden joukossa. Suomessa Aku Ankkaa luetaan väestömäärään nähtien kaikkein eniten.
Carl Barks (s.1901, k.2000). Ilman häntä ei olisi monia tärkeitä hahmoja, kuten Roope, Hannu, Pelle yms.. Erityisesti oman lempihahmoni Roopen luominen on mielestäni Carl Barksin suurin vaikutus ankkamaailmaan. Lisäksi hänen sanotaan luoneen Akulle "sielun". Pidän lähes jokaisesta Barksin piirtämästä tarinasta suunnattomasti. Carl Barksin fantastiset seikkilutarinat ja humoristiset vitsisarjat ovat tärkeimpiä syitä, miksi luen Aku Ankkaa nykyään ja tulevaisuudessa. Barksin merkitystä Aku Ankkaan ei voi yliarvioida. Legenda.
Loistavat käsikirjoitukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin loistavat piirrokset. Carl Barksin ja Don Rosan käsikirjoitusten ohella rakastan Guido Martinan raakahkoja käsikirjoiuksia. Ehdoton suosikkini on Mustakaapu-tarina Mustan aaveen arvoitus, joka on nykyankkaan melkeinpä liian raaka. Mielestäni turha sensuuri on typerää, sillä usein parhaat käsikirjoitukset syntyvät nimenomaan melko raa´oista aiheista - toki tämä on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Vaikka Walt Disney on luonut Aku Ankan, pidän silti todellisena Aku Ankan "luojana" nimenomaan yhdysvaltalaismestari Carl Barksia. Disney ansaitsee mielestäni enemmän kunniaa Mikki Hiiren luojana ja toki arvostan miestä suuresti. Disneykin on siis vaikuttanut omaan ankkaharrastukseeni melkoisesti.
Nykyään Aku Ankka-lehden taso alkaa olla huolestuttavassa jamassa. Taso on mielestäni laskenut tasaista tahtia sitten 1990-luvun. Elättelen silti toiveita uudesta ankkamestarista, eihän mikään ole koskaan mahdotonta.
Parasta Aku Ankassa on ehdottomasti sen monipuolisuus. On ihmeelistä, että niin moni tarina on niinkin loistava. Ideat tosin tuntuvat pikkuhiljaa nykypiirtäjiltä loppuvan, sillä varsin useat tarinat toistavat itseään ja noudattavat samaa vanhaa kaavaa - toivottavasti tämä ei ole lopun alkua.
Varsinaisemman Aku Ankka-keräilyn aloitin pari vuotta sitten, taskareissa on menossa mukava putki, kun omistan kaikki 294- taskarit. Keräilen paitsi lukemisen ilosta, usein myös puhtaassa keräilymielessä. Monet ostamani Rosa-kirjat ovat olleet sellaisia, että niistä olen lukenut kaikki paitsi yhden tai kaksi, pakkomielteenihän on saada kaikki Rosa-tarinat kokoelmaani.
Eniten Aku Ankkoja omistan 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta, keräilyä siis tämäkin. Useimmat Aku Ankat siis omistan noilta vuosikymmeniltä.
Parasta nimenomaan Aku Ankka-lehdessä on se, että se ei ole alentunut taskarimaiseen italialaispiirtäjäylivoimaan. Vicar, Rodriques, Mota jne. ovat tervetullutta vaihtelua taskarien italialaispiirtäjiin. Myös Barksin toivesarjat ovat varsin viihdyttävää lukemista.
Taskareista yksi piirtäjä erottuu joukosta, tanskalainen Flemming Andersen nimittäin. Hänen sarjansa ovat lähes poikkeuksetta laadukkaita, ja se on mukavaa vaihtelua italialaispiirtäjiin (Camboni, Gottardo, Freccero jne.).
Sain eräänlaiseksi synymälahjaksi vuoden 1995 Aku Ankkoja, ja omistan jokaisen neljännesvuosikerran vieläkin. Niiden ansiosta innostuin Aku Ankoista, ja onhan se selvä, että tuolloin lehden taso oli huomattavasti korkeammalla. Jos olisinkin syntynyt vuonna 2008, kuka tietää, lukisinko tulevaisuudessa läheskään yhtä paljon ankkoja, kuin nykyään. On totta, että 1990-luvun Rosa -ja Barks-paljous päihittää mennen tullen nykyiset bernadot yms.
Alkuaikoina sarjakuvia pidettiin varsin haitallisina lapsille, mutta voi sanoa, että Aku Ankka on usein varsin opettavainen sarjakuva. Yleistiedon puolesta myös, mutta se opettaa myös yksikertaisia juttuja pikkulapsille, kuten "rikos ei kannata" yms.. Aku Ankka on siis kaikkea muuta kuin haitallinen lapsille.
Koska aiheessa kysytään mielipiteitä, pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin:
Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankan lukeminen on erittäin kannattavaa varsinkin pienenä pikkulapsena.
Syyt:
-Sanavarasto kasvaa huomattavasti. Aku Ankassa on lähes aina käytetty monipuolista ja rikasta suomen kieltä.
-Itsestäänselvät elämänneuvot, kuten älä varasta, lopussa kiitos seisoo, parempi katsoa kuin katua jne.. Kun miettii tarinoiden rakennetta, varsin moniin sarjoihin liitty jokin teema tai opetus, niistä voi olla paljon hyötyä lapsille.
-Tietysti viihteen vuoksi. Aku Ankka on varsin humoristinen sarjakuva, etenkin Don Rosan käsikirjoittamana. Sitä paitsi, nauru pidentää ikää.
Miksi luen Aku Ankkaa?
Edellämainitut syyt ovat vain osa niistä kymmenistä syistä, miksi luen kyseistä sarjakuvaa. Syitä on paljon, suurimmat ovat varmaankin rikas kieli, joskus nerokkaat käsikirjoitukset, joskus hienot ja taiteelliset piirrokset jne...jne...
Mikä on parasta Aku Ankassa?
Parasta on se, että sarjakuva on niin monipulinen. Herää kysymys: mitä se tarkoittaa?
Monipuolisuudella tarkoitan rikasta kieltä (hyvät käsikirjoitukset) yhdistettynä taiteellisiin piirroksiin. Tähän eivät kaikki sarjakuvat pysty. En ihmettele, miksi Aku Ankka on Suomen ylivoimaisesti suosituin sarjakuva.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys. Kaikkihan me tietyllä tapaa keräilemme ankkoja, mutta miksi?
Itse haluan asettaa itselleni rajoja. On haastavaa yrittää koota jokainen Rosa-sarja. Haastellisuus on suurin syy, miksi vaivaudun siihen. Keräilen myös tietyllä tapaa Taskukirjoja, vaikka Rosa-tarinat ovat varsinainen keräilykohteeni.
(Jatkuu...)
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 378 -
24.06.2009 klo 08:30:54
Nonnnih, mukaan tullaan, tällä kertaa ilman tallia tosin:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankkaa kannattaa lukea, koska se on mukavaa ajanvietettä sekä kehittää varsinkin nuoremmilla lukutaitoa. Monet ovat sanoneet oppineensa lukemaan Aku Ankka-lehden avulla, joka varmastikin on totta, kukapa nuori lapsi ei haluaisi tietää, mitä Ankka-sarjakuvien puhekuplissa lukee. Itse tosin opin lukemaan jo ennen, kuin edes tiesinkään mitään Aku Ankasta.
Jotkin sarjakuvat ovat oikeastaan suunnattoman kalliita, kun ajatellaan. Esimerkiksi Tintti-albumeista pyydetään pehmeäkantisinakin muistaakseni jotain 14€. Aku Ankka-albumeista ei ikinä niin paljoa. Tavallinen, jonkinlainen Aku Ankan juhla-albumi (esim. Kahdeksan kertaa Mikki) maksaa kaupassa vajaa kahdeksan euroa, ja divarista sen voi saada vieläkin paljon halvemmalla. Aku Ankka on siis myös perin halpa ostos, ainakin verrattuna moneen muuhun sarjakuvaan.
Aku Ankkoja myydään vähän joka paikassa. Tavallisissa ruoka-kaupoissa, R-kioskeilla, lehtipisteissä... Monia muita sarjakuvia ei. Aku Ankkaa ja muutamaa muuta sarjakuvaa lukuun ottamatta, lähes kaikki sarjakuvat joutuu ostamaan kirjakaupoista, sillä muualta niitä ei löydy. Aku Ankan löytää helpommin. Divarit ja sarjakuvaliikkeet erikseen. Siinäkin syy Aku Ankan lukemiseen, eipähän tarvi ravata usein pitkän matkan päässä olevassa kirjakaupassa.
Aku Ankka on siinä hyvä, että jos tarpeeksi halvalla sitä ostaa, niin se ei ole varsinaisesti rahojen tuhlausta. Ankat ovat hyvää luettavaa, ja ne voi tarpeen tullen aina myydä eteen päin. Aku Ankka on myöskin sivistävää, ja siinä voi oppia uusia sanoja. Useissa Aku Ankka-sarjoissa on jonkinlainen opetus, usein paha saa palkkansa, lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia. Aku Ankan opetukset ilmenevät myös sillä tavalla, että usein Sudenpennut voittavat Roope Ankan niin sanotussa ”ympäristötaistelussa” (ks. esimerkiksi ”Pelastakaa Mustametsä” niminen tarina).
Miksi luen Aku Ankkaa?
Itse luen Aku Ankkaa todella mielelläni, mikäpä olisi mukavampaa, kuin rankan koulupäivän tai muun sellaisen jälkeen istahtaa sohvalle, ottaa välipalaa, ja napata vaikkapa uusin Taskukirja luettavaksi. On mukavaa myös nähdä, miten on vuosien varrella Aku Ankan piirtäjänimistökin laajentunut, melkoisen roimasti. Itse olen oikeastaan hurahtanut täysin Aku Ankkaan.
Se on vain niin sanoin kuvaamattoman mahtavaa luettaavaa. Aku Ankan kanssa saa nauraa, itkeä, ja pitää hauskaa – oikeastaan tehdä mitä vain. Luen myös Ankkoja sen takia, että katselen eri piirroksia ja painan myös samalla muistiini yksityiskohtia ankoista, joita voi saman tien sitten käyttää, kun piirtää omia Ankka-aiheisia piirroksia.
Aku Ankka ei ole sellainen kuin monet muut lehdet. Aku Ankassa seikkailee kymmeniä, ellei satoja hahmoja, ja piirtäjiä ja käsikirjoittajia on vielä enemmän, kuin niin sanottuja vaikiohahmoja. Tämä tuo Aku Ankkaan monipuolisuutta. Toki löytyyhän tuosta haittapuolia. Ei kaikki sadat piirtäjät voi olla hyviä piirtämään. Silloin löytyy huonoja tarinoita melkoisen paljon. Kun vertaa esimerkiksi Tintti-sarjakuviin, kuten moniin muihinkin, niissä on vain yksi piirtäjä, joka yhtä hyvin on melkeimpä jokaisen sarjakuvan piirtänyt. Silloin kaikki on yhden varassa, toisin kuin Aku Ankassa. Ja ajatelkaas sitä, että jos Aku Ankkaa tekisin vain yksi piirtäjä, ja hän menehtyisi? Se olisi kova isku, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä Aku Ankkaa ei enää tehtäisi sarjakuvaksi. Vaikka olisihan nyttenkin jonkin huippupiirtäjän menetys suuri juttu.
Mikä on Aku Ankoissa parasta?
Aku Ankka-sarjakuvissa parasta on mielestäni esimerkiksi Carl Barksin käsikirjoittamat ja piirtämät seikkailusarjat, kuten ”Kultaisten Kattojen kaupunki”, ”Aku Ankka ja Kultainen kypärä”, ”Aku Ankka ja zombi”, ”Vanhan linnan salaisuus” ja ”Aku Ankka Grönlannissa”. Carl Barksin tarinoissa pidän melkeinpä kaikesta: Ankkojen ilmeet, asennot, tarinoiden juonet, taustat väritys... Barksin sarjat ovat mielestäni ylivertaisia, ei niitä muihin voi verratakaan.
Pidän myös esimerkiksi Marco Rotan piirtämistä ja käsikirjoittamista sarjoista, kuten esimerkiksi ”Painajainen Paratiisitiellä”, josta on oma nimikkokirjansakin, ”Ankantekijät 4: Painajainen Paratiisitiellä”. Marco Rotan sarjoisa pidän myös piirrostyylistä, joka on sopivan omalaatuinen, ei kuitenkaan liian. Muista Rotan sarjoista mainittakoon muiden muassa ”Shivan sylissä”, ja ”Fotobogo”, sekä ”Saraseenien yö” (Julkaistu samannimisenä albuminakin) jotka myös ovat seikkailusarjoja.
Muista piirtäjistä mainittakoon: Giorgio Cavazzano, jonka piirrostyyli on muuttunut melkoisen reilusti vuosien varrella, mutta kuitenkin pysynyt ihailtavana, mukavan hienona, mutta kuitenkin selkeänä tyylinä. Cavazzanon tarinoista pidän eniten melkein Mikki-Hiiri-tarinasta nimeltä ”Casablanca”, joka hienosti on toteutettu hyvänvärisine taustoineen ja mahtavalla juonella. Roope-setä-lehti numero 338, on Giorgio Cavazzano-erikoisnumero. Tuo on yksi parhaista numeroista, kukapa Cavazzano-fani ei tuollaisesta pitäisi? Cavazzanon tyylissä pidän mukavan pehmeistä linjoista ja ilmeikkäistä ankoista. Cavazzanon varhaiset piirrokset muistuttavat paljon Romano Scarpan, hänen oppi-isänsä piirroksia, joka on myöskin yksi suosikeistani. Romano Scarpan piirrokset ovat yhdistelmä monenlaista piirrostyyliä, ankoissa näkyy vivahteita monilta piirtäjiltä, joista lähes kaikki italialaisia saman ajan huippupiirtäjiä.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys, johon tosin on melkoisen haastava vastata. Aloitin keräämään oikeastaan muutamia vuosia sitten, kun aloimme tilaamaan ihan Aku Ankka.-lehteä vuonna 2004, kun vuosi 2003 jäi vuoden 2002 jälkeen väliin. Tuolloin olin jo todella kiinnostunut Ankoista, tosin lähinnä vain lukumielessä. Samana vuonna ei enää riittänyt tavallinen lehti. Suoustuttelin vanhempani tilaamaan minulle myös Aku Ankan sarjisekstra – ja Roope-setä-lehtiä. 2008 kiinnostin todella Aku Ankasta.
Eli tämän vuoden – 2009, jälkeen, olen tilannut Aku Ankka-lehteä seitsemän vuotta.
Aloin käydä kaikilla Aku Ankka-aiheisilla nettisivuilla, ostin Aku Ankkaa lisää, todella usein. Luin sitä päivittäin. Rahaakin alkoi mennä siihen enemmän, satoja euroja vuodessa... Säästän lähes kaikki rahani Ankkojen ostoon, eivätkä monet tutut, kuten kaverit voi käsittää sitä, että ostan jonkin kalliin teoksen, kun samalla hinnalla saisi esimerkiksi käytetyn polkupyörän! Keräilemisessä on paljon iloja, on mukavaa nähdä esimerkiksi kun näkee, että kaikki mini-taskarit, tai kaikki Ankantekijät-kirjat koristavat hyllyä. Aku Ankka-julkaisut ovat siis mielestäni omalla tavallaan kauniita, ja niitä on esimerkiksi nukkumaan mennessä ilo jäädä vilkuilemaan.
On aivan ihanaa metsästää jotakin harvinaista julkaisua, vaikka jonkinlaisen rahasummankin ja pitkän kävelyn tulos olisikin. Se on juuri koko asiassa parasta. Jos on nähnnyt vaivaa jonkin julkaisun eteen, niin kuin usein minulle käykin, niin se on siinä juuri se pointti. Esimerkiksi mutsin ostama kirja ei ole yhtään sama asia, tunne ei ole sama. Toisin kuin on aivan mahtava tunne, jos on pitkän kävelylenkin jälkeen löytänyt etsimänsä. Se on todella palkitsevaa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa?
Aku Ankkaa kannattaa lukea, koska se on mukavaa ajanvietettä sekä kehittää varsinkin nuoremmilla lukutaitoa. Monet ovat sanoneet oppineensa lukemaan Aku Ankka-lehden avulla, joka varmastikin on totta, kukapa nuori lapsi ei haluaisi tietää, mitä Ankka-sarjakuvien puhekuplissa lukee. Itse tosin opin lukemaan jo ennen, kuin edes tiesinkään mitään Aku Ankasta.
Jotkin sarjakuvat ovat oikeastaan suunnattoman kalliita, kun ajatellaan. Esimerkiksi Tintti-albumeista pyydetään pehmeäkantisinakin muistaakseni jotain 14€. Aku Ankka-albumeista ei ikinä niin paljoa. Tavallinen, jonkinlainen Aku Ankan juhla-albumi (esim. Kahdeksan kertaa Mikki) maksaa kaupassa vajaa kahdeksan euroa, ja divarista sen voi saada vieläkin paljon halvemmalla. Aku Ankka on siis myös perin halpa ostos, ainakin verrattuna moneen muuhun sarjakuvaan.
Aku Ankkoja myydään vähän joka paikassa. Tavallisissa ruoka-kaupoissa, R-kioskeilla, lehtipisteissä... Monia muita sarjakuvia ei. Aku Ankkaa ja muutamaa muuta sarjakuvaa lukuun ottamatta, lähes kaikki sarjakuvat joutuu ostamaan kirjakaupoista, sillä muualta niitä ei löydy. Aku Ankan löytää helpommin. Divarit ja sarjakuvaliikkeet erikseen. Siinäkin syy Aku Ankan lukemiseen, eipähän tarvi ravata usein pitkän matkan päässä olevassa kirjakaupassa.
Aku Ankka on siinä hyvä, että jos tarpeeksi halvalla sitä ostaa, niin se ei ole varsinaisesti rahojen tuhlausta. Ankat ovat hyvää luettavaa, ja ne voi tarpeen tullen aina myydä eteen päin. Aku Ankka on myöskin sivistävää, ja siinä voi oppia uusia sanoja. Useissa Aku Ankka-sarjoissa on jonkinlainen opetus, usein paha saa palkkansa, lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia. Aku Ankan opetukset ilmenevät myös sillä tavalla, että usein Sudenpennut voittavat Roope Ankan niin sanotussa ”ympäristötaistelussa” (ks. esimerkiksi ”Pelastakaa Mustametsä” niminen tarina).
Miksi luen Aku Ankkaa?
Itse luen Aku Ankkaa todella mielelläni, mikäpä olisi mukavampaa, kuin rankan koulupäivän tai muun sellaisen jälkeen istahtaa sohvalle, ottaa välipalaa, ja napata vaikkapa uusin Taskukirja luettavaksi. On mukavaa myös nähdä, miten on vuosien varrella Aku Ankan piirtäjänimistökin laajentunut, melkoisen roimasti. Itse olen oikeastaan hurahtanut täysin Aku Ankkaan.
Se on vain niin sanoin kuvaamattoman mahtavaa luettaavaa. Aku Ankan kanssa saa nauraa, itkeä, ja pitää hauskaa – oikeastaan tehdä mitä vain. Luen myös Ankkoja sen takia, että katselen eri piirroksia ja painan myös samalla muistiini yksityiskohtia ankoista, joita voi saman tien sitten käyttää, kun piirtää omia Ankka-aiheisia piirroksia.
Aku Ankka ei ole sellainen kuin monet muut lehdet. Aku Ankassa seikkailee kymmeniä, ellei satoja hahmoja, ja piirtäjiä ja käsikirjoittajia on vielä enemmän, kuin niin sanottuja vaikiohahmoja. Tämä tuo Aku Ankkaan monipuolisuutta. Toki löytyyhän tuosta haittapuolia. Ei kaikki sadat piirtäjät voi olla hyviä piirtämään. Silloin löytyy huonoja tarinoita melkoisen paljon. Kun vertaa esimerkiksi Tintti-sarjakuviin, kuten moniin muihinkin, niissä on vain yksi piirtäjä, joka yhtä hyvin on melkeimpä jokaisen sarjakuvan piirtänyt. Silloin kaikki on yhden varassa, toisin kuin Aku Ankassa. Ja ajatelkaas sitä, että jos Aku Ankkaa tekisin vain yksi piirtäjä, ja hän menehtyisi? Se olisi kova isku, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä Aku Ankkaa ei enää tehtäisi sarjakuvaksi. Vaikka olisihan nyttenkin jonkin huippupiirtäjän menetys suuri juttu.
Mikä on Aku Ankoissa parasta?
Aku Ankka-sarjakuvissa parasta on mielestäni esimerkiksi Carl Barksin käsikirjoittamat ja piirtämät seikkailusarjat, kuten ”Kultaisten Kattojen kaupunki”, ”Aku Ankka ja Kultainen kypärä”, ”Aku Ankka ja zombi”, ”Vanhan linnan salaisuus” ja ”Aku Ankka Grönlannissa”. Carl Barksin tarinoissa pidän melkeinpä kaikesta: Ankkojen ilmeet, asennot, tarinoiden juonet, taustat väritys... Barksin sarjat ovat mielestäni ylivertaisia, ei niitä muihin voi verratakaan.
Pidän myös esimerkiksi Marco Rotan piirtämistä ja käsikirjoittamista sarjoista, kuten esimerkiksi ”Painajainen Paratiisitiellä”, josta on oma nimikkokirjansakin, ”Ankantekijät 4: Painajainen Paratiisitiellä”. Marco Rotan sarjoisa pidän myös piirrostyylistä, joka on sopivan omalaatuinen, ei kuitenkaan liian. Muista Rotan sarjoista mainittakoon muiden muassa ”Shivan sylissä”, ja ”Fotobogo”, sekä ”Saraseenien yö” (Julkaistu samannimisenä albuminakin) jotka myös ovat seikkailusarjoja.
Muista piirtäjistä mainittakoon: Giorgio Cavazzano, jonka piirrostyyli on muuttunut melkoisen reilusti vuosien varrella, mutta kuitenkin pysynyt ihailtavana, mukavan hienona, mutta kuitenkin selkeänä tyylinä. Cavazzanon tarinoista pidän eniten melkein Mikki-Hiiri-tarinasta nimeltä ”Casablanca”, joka hienosti on toteutettu hyvänvärisine taustoineen ja mahtavalla juonella. Roope-setä-lehti numero 338, on Giorgio Cavazzano-erikoisnumero. Tuo on yksi parhaista numeroista, kukapa Cavazzano-fani ei tuollaisesta pitäisi? Cavazzanon tyylissä pidän mukavan pehmeistä linjoista ja ilmeikkäistä ankoista. Cavazzanon varhaiset piirrokset muistuttavat paljon Romano Scarpan, hänen oppi-isänsä piirroksia, joka on myöskin yksi suosikeistani. Romano Scarpan piirrokset ovat yhdistelmä monenlaista piirrostyyliä, ankoissa näkyy vivahteita monilta piirtäjiltä, joista lähes kaikki italialaisia saman ajan huippupiirtäjiä.
Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Hyvä kysymys, johon tosin on melkoisen haastava vastata. Aloitin keräämään oikeastaan muutamia vuosia sitten, kun aloimme tilaamaan ihan Aku Ankka.-lehteä vuonna 2004, kun vuosi 2003 jäi vuoden 2002 jälkeen väliin. Tuolloin olin jo todella kiinnostunut Ankoista, tosin lähinnä vain lukumielessä. Samana vuonna ei enää riittänyt tavallinen lehti. Suoustuttelin vanhempani tilaamaan minulle myös Aku Ankan sarjisekstra – ja Roope-setä-lehtiä. 2008 kiinnostin todella Aku Ankasta.
Eli tämän vuoden – 2009, jälkeen, olen tilannut Aku Ankka-lehteä seitsemän vuotta.
Aloin käydä kaikilla Aku Ankka-aiheisilla nettisivuilla, ostin Aku Ankkaa lisää, todella usein. Luin sitä päivittäin. Rahaakin alkoi mennä siihen enemmän, satoja euroja vuodessa... Säästän lähes kaikki rahani Ankkojen ostoon, eivätkä monet tutut, kuten kaverit voi käsittää sitä, että ostan jonkin kalliin teoksen, kun samalla hinnalla saisi esimerkiksi käytetyn polkupyörän! Keräilemisessä on paljon iloja, on mukavaa nähdä esimerkiksi kun näkee, että kaikki mini-taskarit, tai kaikki Ankantekijät-kirjat koristavat hyllyä. Aku Ankka-julkaisut ovat siis mielestäni omalla tavallaan kauniita, ja niitä on esimerkiksi nukkumaan mennessä ilo jäädä vilkuilemaan.
On aivan ihanaa metsästää jotakin harvinaista julkaisua, vaikka jonkinlaisen rahasummankin ja pitkän kävelyn tulos olisikin. Se on juuri koko asiassa parasta. Jos on nähnnyt vaivaa jonkin julkaisun eteen, niin kuin usein minulle käykin, niin se on siinä juuri se pointti. Esimerkiksi mutsin ostama kirja ei ole yhtään sama asia, tunne ei ole sama. Toisin kuin on aivan mahtava tunne, jos on pitkän kävelylenkin jälkeen löytänyt etsimänsä. Se on todella palkitsevaa.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 379 -
24.06.2009 klo 09:37:11
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset. Näin ei todellakaan ole. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-ulkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivisia.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset. Näin ei todellakaan ole. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-ulkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä, samoin kun amerikkalaisetkin. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivisia.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 380 -
24.06.2009 klo 11:06:43
Sain kierrettyä tuon ongelman yksinkertaisella rivin koodilla! (:
Mitä haluaisitte sivuilla olevan? Lähettäkää yksäri ja kertokaa.
~kirja
Mitä haluaisitte sivuilla olevan? Lähettäkää yksäri ja kertokaa.
~kirja
Hiidenkirnu
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 381 -
24.06.2009 klo 11:21:54
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Aku Ankka on ilmestynyt Suomalaisille lapsille ja vanhemmillekin Akun ystäville vuodesta 1951 alkaen. Tuona vuonna ilmestyi ainoastaan yksi lehti ja kukaan tuskin olisi uskonut silloin, että Aku Ankkaa luetaan vielä pitkän ajan monissa kodeissa monta sukupolvea myöhemmin. Miksi sitten Aku Ankka on niin suosittu täällä Suomessa monen vuosi kymmenen jälkeenkin? Miksi itse aloin lukea ja keräilemään Akuja? Näistä ja monesta muusta asiaan liittyen olisi tässä seuraavassa tarkoitus kertoa.
Aku sanoo omassa nimikkolehdessään joskus Tupulle, Hupulle ja Lupulle kun heillä on huone täynnä sarjakuva lehtiä (mm. Vahvaa-Jussia), että sarjakuvat ovat roskaa ja niistä ei opi yhtään mitään, mutta kuitenkin kun Aku ottaa sarjakuvat pois pojilta hän alkaa itse lukea niitä. Aina ekaluokkalaisille lähetetään ilmainen näytenumero Aku Ankasta ja voi olla, että Aku Ankka on se minkä avulla pieni ekaluokkalainen alkaa osata lukea. Itse sain vuonna 2003 keväällä oman lukulahjan. Siinä on toimituksen tervehdys ja 28 yhden sivun vitsi sarjaa. Tuosta voisi päätellä, että Aku Ankka on joku pienten lasten lehti, mutta se ei pidä todellakaan paikkansa. Akut sisältää yleensä sanoja mitä ei arkisesti käytetä. Näin siis sanavarastoa tulee lisää mikä on vain hyvä asia. Joissakin sarjakuvissa on huonoja sanoja (myönnän itsekin), mutta Aku Ankassa ei niitä liiemmin ole. Akussa myös on paljon huumoria. On hauskaa seurata Akun toilailuja ja Akuakin vielä pahempaa Akun Touho-serkkua. Aku saa yleensä potkut, kun säheltää työpaikallaan niin, että kaikki menee sekaisin. Akun toilailut luovat masentuneellekin iloa vaikka kuinka huonosti olisivat asiat. Kukapa ei haluaisi nähdä Tupun, Hupu ja Lupun seikkailevan Roope Ankan eli maailman rikkaimman Ankan kanssa milloin missäkin. Aku on siis hyödyllinen lehti niin perheen pienimmille, nuorisolle kuin aikuisillekin ja aina oppii uutta (tai no ei ihan aina)
Se näytenumero, jonka ekaluokkalaiset saa voi olla ensimmäinen akkari mikä sinulla on ja sen kautta saattaakin leimahtaa Akkari himo ja alkaa ostelemaan Aku Ankkoja kaupasta ja alkaa kasaantumaan oma akkari kokoelma. Näin toimitus saa lisää lukijoita antamalla yhden pienen näytelehden, mutta samalla lisäämällä akkarin levikkiä uusilla lukijoilla. Aku Ankkaa on myös lukenut varmasti isäsi ja äitisi Aku Ankat säilyvät pitkään ja niitä voi lukea monta kertaa uudelleen. Voi käydä, että joku päivä löydät jostain vanhempiesi tavaroiden joukosta Aku Ankan ja kiinnostut siitä ja alat lukea Akuja, mutta voi toki olla, että vanhempasi yhä lukevat Aku Ankkaa ja niin sinun vanhempasi lehdet voi olla nyt sinun Aku Ankka lehti kokoelmassa. Näin Aku Ankan levikki ei lähde laskuun vaan pysyy samassa kun seuraava sukupolvi löytää sitten joskus sinun lehtesi ja kiinnostuu Aku Ankasta ja alkaa tilata sitä. Voi myös olla, että kaverisi innostuu Aku Ankasta kun sinä luet sitä.
Aku Ankoilta ja sen sisarlehdiltä ei voi myöskään välttyä kaupassa. Akua mainostetaan niin paljon, että kun ostat yhden Aku Ankka lehden sen takana komeilee usein taskukirjan, Roope-sedän tai minitaskarin kansi. Se takakannessa oleva lehti on uusin sitä sarjaa. Mainostus on siis yksi Aku Ankan suosion tulipilari täällä Suomessa.
Aku Ankka lehden selkeys ja sen paperin laatu myös hyödyntää paljon lukemista. Aku Ankassa on yleensä monia piirtäjiä yhdessä lehdessä ja nämä piirtäjät ovat usein ulkomaalaisia. Suomalaisen Aku Ankka lehden tarinat päätetään Egmonton yhtiössä. Egmonton on painoyhtiö Tanskanmaalla. Hyvät piirrokset ovatkin jo pienille tärkeitä ja sekin saattaa ihastuttaa Aku Ankoissa kun niissä on niin hyvät piirrokset, jotka on väritettykin kunnolla ja huolella.
Aku Ankka ilmestyy kerran viikossa joka keskiviikko. Akkarin ilmestys niin tiuhaan on hyvä syy miksi kiinnostus ei pääse lopahtamaan nopeasti. Jos nyt on vaikka akkarissa on jäänyt jännittävään paikkaan jatkotarina niin sitä ei tarvitse odotella sitä kuukautta mikä yleensä muissa lehdissä tuo ilmestymis tahti on. On kuitenkin niitä jotka eivät pidä nopeasta iömestymis tahdista tai on juuri matkoilla ja ei kerkeä sitä Aku Ankkaa hakea kaupasta. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska Akun voi tilata kotiin eikä yksikään numero pääse vilahtamaan ohi silmien. Akkareita voi tilata kotiin, mutta esimerkiksi Aku Ankan Taskukirjoja ei voi.
Ankkalinnan hahmoihin on myös helppo samaistua. Kukapa ei olisi nähnyt huono onnista ihmistä, jota elämä potkii pähän, mutta hänellä on paljon sukulaisia, onnellista ”Hannu Hanhea”, joka voittaa arvonnoissa tai Rikasta kuin Roope Ankka, joka esittää ilkeätä, mutta sydämestään on puhdasta kultaa. Aku Ankka esittää siis arkielämän ihmisiä korvattuna kuitenkin ankoiksi, jotka joutuvat mitä kummallisimpiin seikkailuihin Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja sen ulkopuolella.
Aku Ankassa on myös joskus hyvin esillä historiaa ja maantietoa. Suomentajilla ei olekaan mikään helppo tehtävä tarkistaa onko asia todella totta. Näin saamme Ankat etsimään tunnetuinta aarteita joita ei kuitenkaan ole koskaan löydettykään. Ei moni suomalainen lapsi olisi tiennyt yhtään mitään Eldoradon kadonneista kaivoksista ilman Aku Ankassa julkaistua hollantilaisen salaisuus tarinaa. Aina kuitenkaan akkareissa ei ole faktaa vaan se sisältää myös paljon fiktioita. Ei ole olemassa MacAnkan sukua, mutta lukija ei kuitenkaan tästä pahemmin välitä (en minä ainakaan).
jatkuu… tänään jatkan myöhemmin. Vastahan minä aloitin ;) .
Aku Ankka on ilmestynyt Suomalaisille lapsille ja vanhemmillekin Akun ystäville vuodesta 1951 alkaen. Tuona vuonna ilmestyi ainoastaan yksi lehti ja kukaan tuskin olisi uskonut silloin, että Aku Ankkaa luetaan vielä pitkän ajan monissa kodeissa monta sukupolvea myöhemmin. Miksi sitten Aku Ankka on niin suosittu täällä Suomessa monen vuosi kymmenen jälkeenkin? Miksi itse aloin lukea ja keräilemään Akuja? Näistä ja monesta muusta asiaan liittyen olisi tässä seuraavassa tarkoitus kertoa.
Aku sanoo omassa nimikkolehdessään joskus Tupulle, Hupulle ja Lupulle kun heillä on huone täynnä sarjakuva lehtiä (mm. Vahvaa-Jussia), että sarjakuvat ovat roskaa ja niistä ei opi yhtään mitään, mutta kuitenkin kun Aku ottaa sarjakuvat pois pojilta hän alkaa itse lukea niitä. Aina ekaluokkalaisille lähetetään ilmainen näytenumero Aku Ankasta ja voi olla, että Aku Ankka on se minkä avulla pieni ekaluokkalainen alkaa osata lukea. Itse sain vuonna 2003 keväällä oman lukulahjan. Siinä on toimituksen tervehdys ja 28 yhden sivun vitsi sarjaa. Tuosta voisi päätellä, että Aku Ankka on joku pienten lasten lehti, mutta se ei pidä todellakaan paikkansa. Akut sisältää yleensä sanoja mitä ei arkisesti käytetä. Näin siis sanavarastoa tulee lisää mikä on vain hyvä asia. Joissakin sarjakuvissa on huonoja sanoja (myönnän itsekin), mutta Aku Ankassa ei niitä liiemmin ole. Akussa myös on paljon huumoria. On hauskaa seurata Akun toilailuja ja Akuakin vielä pahempaa Akun Touho-serkkua. Aku saa yleensä potkut, kun säheltää työpaikallaan niin, että kaikki menee sekaisin. Akun toilailut luovat masentuneellekin iloa vaikka kuinka huonosti olisivat asiat. Kukapa ei haluaisi nähdä Tupun, Hupu ja Lupun seikkailevan Roope Ankan eli maailman rikkaimman Ankan kanssa milloin missäkin. Aku on siis hyödyllinen lehti niin perheen pienimmille, nuorisolle kuin aikuisillekin ja aina oppii uutta (tai no ei ihan aina)
Se näytenumero, jonka ekaluokkalaiset saa voi olla ensimmäinen akkari mikä sinulla on ja sen kautta saattaakin leimahtaa Akkari himo ja alkaa ostelemaan Aku Ankkoja kaupasta ja alkaa kasaantumaan oma akkari kokoelma. Näin toimitus saa lisää lukijoita antamalla yhden pienen näytelehden, mutta samalla lisäämällä akkarin levikkiä uusilla lukijoilla. Aku Ankkaa on myös lukenut varmasti isäsi ja äitisi Aku Ankat säilyvät pitkään ja niitä voi lukea monta kertaa uudelleen. Voi käydä, että joku päivä löydät jostain vanhempiesi tavaroiden joukosta Aku Ankan ja kiinnostut siitä ja alat lukea Akuja, mutta voi toki olla, että vanhempasi yhä lukevat Aku Ankkaa ja niin sinun vanhempasi lehdet voi olla nyt sinun Aku Ankka lehti kokoelmassa. Näin Aku Ankan levikki ei lähde laskuun vaan pysyy samassa kun seuraava sukupolvi löytää sitten joskus sinun lehtesi ja kiinnostuu Aku Ankasta ja alkaa tilata sitä. Voi myös olla, että kaverisi innostuu Aku Ankasta kun sinä luet sitä.
Aku Ankoilta ja sen sisarlehdiltä ei voi myöskään välttyä kaupassa. Akua mainostetaan niin paljon, että kun ostat yhden Aku Ankka lehden sen takana komeilee usein taskukirjan, Roope-sedän tai minitaskarin kansi. Se takakannessa oleva lehti on uusin sitä sarjaa. Mainostus on siis yksi Aku Ankan suosion tulipilari täällä Suomessa.
Aku Ankka lehden selkeys ja sen paperin laatu myös hyödyntää paljon lukemista. Aku Ankassa on yleensä monia piirtäjiä yhdessä lehdessä ja nämä piirtäjät ovat usein ulkomaalaisia. Suomalaisen Aku Ankka lehden tarinat päätetään Egmonton yhtiössä. Egmonton on painoyhtiö Tanskanmaalla. Hyvät piirrokset ovatkin jo pienille tärkeitä ja sekin saattaa ihastuttaa Aku Ankoissa kun niissä on niin hyvät piirrokset, jotka on väritettykin kunnolla ja huolella.
Aku Ankka ilmestyy kerran viikossa joka keskiviikko. Akkarin ilmestys niin tiuhaan on hyvä syy miksi kiinnostus ei pääse lopahtamaan nopeasti. Jos nyt on vaikka akkarissa on jäänyt jännittävään paikkaan jatkotarina niin sitä ei tarvitse odotella sitä kuukautta mikä yleensä muissa lehdissä tuo ilmestymis tahti on. On kuitenkin niitä jotka eivät pidä nopeasta iömestymis tahdista tai on juuri matkoilla ja ei kerkeä sitä Aku Ankkaa hakea kaupasta. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska Akun voi tilata kotiin eikä yksikään numero pääse vilahtamaan ohi silmien. Akkareita voi tilata kotiin, mutta esimerkiksi Aku Ankan Taskukirjoja ei voi.
Ankkalinnan hahmoihin on myös helppo samaistua. Kukapa ei olisi nähnyt huono onnista ihmistä, jota elämä potkii pähän, mutta hänellä on paljon sukulaisia, onnellista ”Hannu Hanhea”, joka voittaa arvonnoissa tai Rikasta kuin Roope Ankka, joka esittää ilkeätä, mutta sydämestään on puhdasta kultaa. Aku Ankka esittää siis arkielämän ihmisiä korvattuna kuitenkin ankoiksi, jotka joutuvat mitä kummallisimpiin seikkailuihin Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja sen ulkopuolella.
Aku Ankassa on myös joskus hyvin esillä historiaa ja maantietoa. Suomentajilla ei olekaan mikään helppo tehtävä tarkistaa onko asia todella totta. Näin saamme Ankat etsimään tunnetuinta aarteita joita ei kuitenkaan ole koskaan löydettykään. Ei moni suomalainen lapsi olisi tiennyt yhtään mitään Eldoradon kadonneista kaivoksista ilman Aku Ankassa julkaistua hollantilaisen salaisuus tarinaa. Aina kuitenkaan akkareissa ei ole faktaa vaan se sisältää myös paljon fiktioita. Ei ole olemassa MacAnkan sukua, mutta lukija ei kuitenkaan tästä pahemmin välitä (en minä ainakaan).
jatkuu… tänään jatkan myöhemmin. Vastahan minä aloitin ;) .
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 382 -
24.06.2009 klo 11:24:24
Minä ehdottaisin blogia, foorumia, pistetaulukkoa johonkin, linkkejä, etusivua ja ehkä jopa galleriankin. Eli vähän kaikkia mahdollisia websissä :-/
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 383 -
24.06.2009 klo 11:31:10
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankanssa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
(Jatkuu...)
Kuulostaa hienommalta, etä on lukenut Sinuhe Egyptiläisen, kuin että olisi lukenut Näköispainoksen Aku Ankan vuosikerrasta 1956. Akkaria pidetään sisällöttömänä lastensarjakuvana. Mikä siinä voi viehättää? Seuraavassa tekstissäni ruodin sitä.
Aku Ankka on sarjakuvaa, ja siksi se koostuu käsikirjoituksesta sekä piirroksista. Hyvässä tarinassa ne kummatkin iskevät, ja jos ne iskevät, lukija saavuttaa kulturellin tilan nopeasti.
On nimittäin hyvä huomata, että piirrokset ovat omanlaistaan taidetta, ja kirjoitus on peräisin alan mestareilta. Pelkkä kuva merkitsee tuhatta sanaa, joten sarjakuva on jopa kirjaa vahvempi ilmaisukeino, ja sen kautta tunteet voidaan herättää helposti. Aku Ankka taas on sarjakuvien aatelia, joten se on siis varmasti sivistävää luettavaa.
Aku Ankka on opettavaista opetusmateriaalia. Seuraavaksi esittelen sen kehittäviä ominaisuuksia:
-Kieli. Suomalainen Aku Ankka on kuuluisa lähes täydellisestä kielestään ja laajasta sanavarastosta. Moni on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla. Lisäksi Ankka on tuottanut puhekieleemmekin muutaman sanan, joten sen merkitystä ei suinkaan kannata väheksyä. Myös lukuisat huudahdukset on keksitty Aku Ankan kautta.
-Mielikuvitus. Aku Ankka kehittää erittäin paljon mielikuvitusta, sillä siinä esiintyy satoja, ellei jopa tuhansia hahmoja säännöllisesti, ja jokaisella niistä on oma tehtävänsä. Siksi Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteinen, vaan se voi käsittää niin fantasiaa, kuin komediaa tai tragediaa.
-Maan- ja historiantuntemus. Etenkin Roope-setä on näitten alojen ammattilainen, sillä Ankat seikkailevat usein milloin missäkin maailmankolkassa. Etenkin Don Rosan tarinat opettavat myös paljon historiaa, sillä ne käsittelevät paljon ikivanhoja aarretaruja sekä sotahistoriaa.
-Muu opettavaisuus yleensäkin. Usein etenkin Carl Barksin kymmensivuisissa, Sudenpentu-tarinoissa ja Jippes-Milton-yhteistyönä tehdyissä sarjoissa opetetaan monista arkielämän vaaroista yms. Esimerkiksi "Paha saa palkkansa" on hyvin yleinen teema, joka oikeastaan toistuu aina muitten muassa Karhukopla-tarinoissa. Kohtalo toisaalta murjoo Akua todella usein hyvästä yrityksestä huolimatta, joka ehkä taas ei ole kovin kannustavaa. Monet suomalaiset pystyvät kuitenkin, hassua kyllä, samaistumaan Akuun. Maailmalla taas nähdään pikemminkin Roope ns. amerikkalaisena unelmana.
Aku Ankalla on siis lukuisia kehittäviä ominaisuuksia. Lisäksi se on - ehkä tärkeimpänä tekijänä - hauska. Kaikissa AKu Ankka-tarinoissa on aina hupaisia elementtejä ja tilanteita. Joskus niissä vain ei ole kunnolla onnistuttu, mutta ilman hauskuutta se ei voi olla Aku Ankkaa.
Aku Ankan hyviä puolia on myös laaja hahmokirjo - lehdissä nähdään toisaalta lentäviä norsuja (Dumbo), kuin myös kiellettyjä nuoruudenrakkauksia (Kultu Kimallus).
Onko Ankka siis täydellistä luettavaa? Juurihan esittelin sen loistavia ominaisuuksia - hauskuuden, mielikuvituksellisuuden, loistavan kielen, hyvät piirrokset, jännittävät käsikirjoitukset, oppimateriaalin lähes sellaisenaan... Eikö tuo kuulosta jo täydelliseltä? Ehkä kuulostaakin, mutta ei Aku Ankka ole lähellekään täydellistä. Jos saisin muuttaa Ankkaan liittyviä asioita, ei yksi punakynä riittäisi. Jos arvostelisin kaikki maailman Aku Ankat, keskiarvo putoaisi lähelle seiskaa.
Jos taas arvostelisin kaikki neljä Indiana Jones -elokuvaa, keskiarvo nousisi lähelle kymppiä, eikä Star Warseissakaan kovin alas se numero pääsisi laskemaan.
Mutta jos todella moni asia on Aku Ankkaa parempi, ja määrittelisin Aku Ankan tyydyttäväksi luettavaksi, miksi ihmeessä tilaan ja luen tuota julkaisua yhä vain? - Kas siinä pulma. Mutta kysymykseen on helppo vastata! Luen Aku Ankkaa yksin omaan tiettyjen tarinoiden takia. Näitä ovat Carl Barksin ja Don Rosan tarinat. Lisukkeena tulevat piristykseksi muitten muassa Giorgio Cavazzano, Kari Korhonen ja Flemming Andersen, sekä käsikirjoittajat Mark & Laura Shaw, Tito Faraci, Per Hedman ja Casty.
Mutta itse syy piilee Barksissa ja Rosassa, olen varma, että ilman heitä, en lukisi Akkaria (tai Akkeria, niin kuin Wikipedia sitä myös nimittää). Barks on ikään kuin luonut koko todellisuuden, kaikkine hahmoineen ja asioineen. Don Rosa on selkiyttänyt tämän luettavaan muotoon, kytkenyt kaikkia Barksin faktat toisiinsa, vahvistanut todellisuutta ja sen rajoja. Carl Barks on merkittävä, mutta Don Rosa on myös.
Arvosana seiska selittyy sillä, että mukana ovat myös ne huonot tarinat. Aku Ankan heikko kohta on valtava valikoima, josta pakostakin löytyy myös paljon huonoa.
Jos otan mukaan pelkästään Rosan ja Barksin, kouluarvosana voisi olla about vajaa 9.
Luulisin, että jos kaikki maailman ihmiset saisivat yhtäkkiä käteensä 150-sivuisen kokoelman maailman parhaita Ankka-tarinoita, ja he lukisivat tuon, Aku Ankalla olisi maailmanlaajuisesti tuon jälkeen miljardi lukijaa enemmän.
Ongelmia on kaksi. Ensinnäkin se, että koska Aku Ankka ei maailmalla yleisesti ottaen ole kovin suosittu, on sitä ikään kuin vaikea löytää. Toiseksi se, että vaikka moni onkin lukenut jonkin verran Akkaria, ei kiinnostus ole herännyt yksinkertaisesti huonojen tarinoiden takia! Jos kaikki ensimmäiset lukemani Aku Ankka-tarinat olisivat olleet Giuseppe Peregon tekemiä, en varmasti olisi jatkanut Ankkojen lukemista (syvällä kunnioituksella monsieur Peregoa kohtaan).
Itsekin aloitin Ankkojen lukemisen vasta melko myöhäisessä vaiheessa. Vaikka opin lukemaan jo (öhöm) nelivuotiaana, vasta suunnilleen ykkösluokalla aloin Ankkaílun. Vähitellen aloin saada omia Ankkoja, ja innostus lisääntyi pikku hiljaa. Pari vuotta tämän jälkeen aloin jo olla fani. 10-vuotiaana myös piirtelin Ankkaa paljon, ja ankkapiirtämisharrastus on säilynyt hyvin näin 14 ikävuodelle asti.
Nyt olen jo melko pitkään yrittänyt selittää sekavasti, miksi Aku Ankka on niin mahtava. Mutta tähän kysymykseen ei löydy mistään yksiselitteistä vastausta. Jos sanoisin: "Se on niin mielettömän hauska", en joissain määin puhuisi totta, sillä vaikka Aku Ankka onkin hauska, on olemassa paljon Aku Ankkaa hauskempiakin sarjakuvia. Jos taas sanoisin: "Se on niin jännittävää", olisin taaskin väärässä, sillä eihän Aku Ankka ole siinäkään maailman eliittiä.
Aku Ankka on miltei mahdottomalta tuntuva kokonaisuus, joka pystyy samaan aikaan olemaan sekä hauska, jännittävä, pelottava, surullinen, että myös aivan riemukas. Otan vertailukohteeksi Fingerpori -sarjakuvan, joka sinänsä sekin on hyvä. Fingerporissa Heimo Vesa tekee jotakin hauskaa, Aku Ankassa kuka tahansa voi myös tehdä saman asian, joten hauskuudessa nämä ovat melko tasavertaisia. Mutta, jos Fingerporissa Heimo Vesa sattuu kuolemaan, se on erittäin outo tilanne, muttei kuitenkaan herätä tunteita. Heimo Vesan kuoleminen ei herättäisi tunteita, sillä hän on kovin yksiulotteinen hahmo, eikä Fingerporiin kuulu surua. Jos Roope Ankka kuolisi Aku Ankassa, ja se olisi tehty erittäin dramaattisesti, voisin helposti alkaa itkemään. Se johtuu siitä, että Aku Ankka ei ole lainkaan yksiulotteista. Aku Ankassa on niin surua, kuin iloakin. Aku Ankka ikään kuin rakentuu monesta osasta.
Toivottavasti äskeiset kaksi kappaletta auttoivat teitä ymmärtämään, miksi Ankka on mielestäni maailman parasta luettavaa.
(Jatkuu...)
Pullasorsa
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 384 -
24.06.2009 klo 11:36:59
Lainaus käyttäjältä: PadiMinä ehdottaisin blogia, foorumia, pistetaulukkoa johonkin, linkkejä, etusivua ja ehkä jopa galleriankin. Eli vähän kaikkia mahdollisia websissä :-/
Lainaus käyttäjältä: kirjaMitä haluaisitte sivuilla olevan? Lähettäkää yksäri ja kertokaa.
;)
Lainaus käyttäjältä: kirjaMitä haluaisitte sivuilla olevan? Lähettäkää yksäri ja kertokaa.
;)
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 385 -
24.06.2009 klo 11:38:50
Lainaus käyttäjältä: PullasorsaLainaus käyttäjältä: PadiMinä ehdottaisin blogia, foorumia, pistetaulukkoa johonkin, linkkejä, etusivua ja ehkä jopa galleriankin. Eli vähän kaikkia mahdollisia websissä :-/
Lainaus käyttäjältä: kirjaMitä haluaisitte sivuilla olevan? Lähettäkää yksäri ja kertokaa.
;)
Oho, moneskohan kerta tuo on minulta kun en ole lukenut viestiä loppuun tai huolettomasti >:( ;D
Lainaus käyttäjältä: kirjaMitä haluaisitte sivuilla olevan? Lähettäkää yksäri ja kertokaa.
;)
Oho, moneskohan kerta tuo on minulta kun en ole lukenut viestiä loppuun tai huolettomasti >:( ;D
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 386 -
24.06.2009 klo 11:43:14
Tilannetta pyydeltiin.
Imfromfinland08 1608
Aku Vankka 1468
kirja 1327
akkaridekkari 956
Akuhullu97 900
Pullasorsa 876
Karhula 875
Peetukka 821
Hiidenkirnu 781
Padi 609
Bomber 394
Mac Ducky 394
Frodo 368
T@IK@VIITTA 145
Kreach 126
Salwer1st/ 55
Kahdella yhtä paljon sanoja!
Tallit saatte itse laskea.
Jatkan viestiäni kohta.
~kirja
// (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa?
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu.
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankka ja sen mukavuus koostuu monista asioista. Jokainen asia vaikuttaa siihen. Asioita olen jo luetellut ja luettelen vielä joitain. Aku Ankka on monipuolinen, ja sen laatu on moniulotteinen, joten se ei kyllästytä ainakaan niin helposti. (Yksi syy, miksi Akkariin voisi kyllästyä, lukee muualla viestissäni.) Jos jotain asiaa on jo saanut tarpeekseen, voi ottaa jotain toista asiaa. Akkarissa pätee sama. Jos olet lukenut liikaa Iines-aiheisia tarinoita, voit lukea Hansu-aiheisen tarinan (joita ei tosin taida olla). Jos olet kyllästynyt ulkoasuun, ota joku muu ankkatuote. Jos olet kyllästynyt nopeaan julkaisutahtiin, lue vain Taskareita ja niin edelleen.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Aku Ankka on viihdyttävä. Se on luultavasti osien, joita olen maininnut, summa. Pelkkää viihdyttävyyttä on hankala saada aikaan. Itse olettaisin, että tässä tapauksessa viihdyttävyys tulee ainakin seuraavista mainitsemistani asioista: Samaistuminen sekä huumori. Kun käytetään huumoria (tyyliin Aku liukastuu banaaninkuoreen) ja tehdään asiat niin, että on todella helppo samaistua (näytetään edeltäviä tilanteita, tunteita ynnä muuta senlaista) saadaan aikaan viihdyttävä tarina. Ainakin joidenkin mielestä.
Akkari-lehden voi tilata kotiin. Siitä onkin helppo päätellä Akkarin suosio. Irtonumeroiden osto on paljon hankalampaa, rasittavampaa ja hieman kalliimpaa kuin tilaaminen. Voit helposti missata jonkin numeron. (Varsinkin, kun julkaisutahti on näinkin nopea kuin Akkarilla.) Kun tilaat, saat kaikki numerot plus mahdollisesti joitain ekstraa hieman halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivaa. Jos Akkarissa ei olisi tilausmahdollisuutta, luultavasti suosio sekä levikki olisivat alhaisempia kuin mitä ne ovat nyt.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Kuitenkin ei-kovin-hyvin on ollut jo 1960-luvulla, jolloin julkaisukynnys oli äärimmäisen matala, ja surkeatkin piirtäjät saivat helposti tarinoitaan läpi. Onneksi se on hieman parantunut nykypäivään mennessä.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Saan ankkajulkaisuja myös muuten kuin ostamalla. Saan niitä paljon lahjoina ja ennen eräs sukulaiseni antoi minulle vanhoja lehtiä.
Eniten pidän tarinoista, jotka ovat Don Rosan tekemiä, koska hänen huumorinsa on erittäin hauskaa. Hän viittaa todellisuuteen, joihinkin tarinassa edellämainittuihin asioihin tai stereotypiohin todella taidokkaasti, koska ne saavat hymyilemään itseni (ja se on harvinaista). Don Rosan vitsit ovat todella ennennäkemättömiä ja täysin hänen omaa käsialaansa. Se on yksi syy, miksi pidän Don Rosasta niin paljon. Edellämainittujen takia/ansiosta luen Rosan tarinat yhä uudelleen ja uudelleen ja pidän niistä paljon. Siksi voinkin sanoa, että ne ovat vaikuttaneet omaan lukemiseeni todella paljon.
Ensimmäinen tarina, jonka muistan lukeneeni, on Don Rosan tekemä.
Myös Barks on vaikuttanut lukemiseeni paljon, joskin paljon vähemmän kuin Rosa. Entisaikojen tarinat ovat melkeinpä vain Barksin tekemiä. Siispä olen lukenut paljon Barkstarinoita, joten ne ovat vaikuttaneet. Ilman Barksia tuskin minäkään olisin Akkareita lukenut, koska niitä tuskin olisi ollut.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja todellakin tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään.
Imfromfinland08 1608
Aku Vankka 1468
kirja 1327
akkaridekkari 956
Akuhullu97 900
Pullasorsa 876
Karhula 875
Peetukka 821
Hiidenkirnu 781
Padi 609
Bomber 394
Mac Ducky 394
Frodo 368
T@IK@VIITTA 145
Kreach 126
Salwer1st/ 55
Kahdella yhtä paljon sanoja!
Tallit saatte itse laskea.
Jatkan viestiäni kohta.
~kirja
// (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi luen Aku Ankkaa?
Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Sen suosiolle täytyykin olla perusteita, syitä. Seuraavassa yritän saada perusteet esille.
Aku Ankka on erittäin opettavainen sarjakuvalehdeksi. Edellämainittua mielipidettäni täydentää seuraava fakta: Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat saavat erikoislehden ilmaiseksi. (Se sisältää yksisivuisia vitsisarjoja ja korkeintaan yhden kunnon tarinan. Lehden tarkoitus on opettaa lukemaan.)
Aku Ankka on täynnä hyvää huumoria. Se ei ole huonohuumorinen lehti, joten se soveltuu kaikille. Muita esimerkkejä hyvähuumorisista sarjakuvista on esimerkiksi Tenavat ja Karvinen. Muun muassa Viivi ja Wagner sisältää hyvää huumoria, mutta se ei sovellu kaikille, toisin kuin Aku Ankan huumori. Aku Ankka on kuitenkin eräissä asioissa kaikkia edellämainittuja parempi. Käsittelen ne faktat myöhemmin.
Aku Ankka on todella monipuolinen. Lehti ei ole täynnä itseääntoistavia tarinoita. Se on yksi pääsyistä, miksi luen Aku Ankkaa. Toisin kuin muissa useissa sarjakuvissa (/sarjakuvalehdissä), Aku Ankka ei ole täynnä neliruutuisia vitsisarjoja. Aku Ankka-lehdessä on kunnon tarinoita. Joitain yksisivuisiakin (vitsi)sarjoja on, mikä on plussaa erääseen tärkeään kriteeriin, vaatimukseen: Monipuolisuuteen.
Aku Ankka on täynnä mahtavaa suomen kieltä. Kuinka usein teksteissä, varsinkaan sarjakuvissa, käytetään niin opettavaista kieltä? Mielestäni alle prosentissa kirjoituksista. Aku Ankka on herättänyt eloon kunnon kirjakielen, mikä on valitettavasti hukkumassa nykypäivänä. Kuitenkin Aku Ankassakin käytetään paikoitellen puhekieltä, kun joku henkilö (esimerkiksi Hessu tai Hessun tapainen) puhuu.
Aku Ankan monipuolisuutta kuvaa se, että piirtäjiä on useita. Esimerkiksi edellämainitsemiani Tenavia teki vain yksi piirtäjä, jonka takia julkaisutahti ei ollut kovin nopea. Ihmiset vanhenevat, ja Tenavien tekeminenkin on loppunut. Toista on Aku Ankassa. Piirtäjiä ja käsikirjoittajia on roppakaupalla, ja onhan kerran lukijakin tehnyt käsikirjoituksen ja erääseen Don Rosan tarinaan lukija antoi kunnon aiheen. Jos yksi piirtäjä kuolee, muut jatkavat. Aina tulee uusia piirtäjiä. Se pitää Aku Ankan elossa ja lisää ankkojen mielenkiintoisuutta.
Aku Ankka on todella kansainvälinen lehti. Se ei ole haitaksikaan, vaan päinvastoin. Lehti lisää kansainvälisyyttä maailmalla ja eri valtiot tulevat tunnetummaksi. Kuinka moni esimerkiksi tiesi Suomen sijainnin ennen Don Rosan Kalevala-aiheista tarinaa, joka käski ihmiset etsimään lisätietoa? Muutenkin Akkarin avulla voi saada ystäviä ympäri maailmaa, esimerkiksi kansainvälisillä Aku Ankka-keskustelufoorumeilla. Lisäksi Aku Ankan välityksellä voi saada uusia suomalaisia ystäviä, kun muistaakseni ennen lehdessä oli kirjeenvaihtopalsta.
Akkariin on äärimmäisen helppo samaistua. Hahmot, kuten äärimmäisen epäonninen Aku ja täysin päinvastainen uskomattoman onnekas Hannu, herättävät ihmisissä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseen todella paljon. Ihmiset valitsevat paljon asioita tunteiden perusteella. Kuten vaikka Aku Ankan lukemisen. Erilaisten hahmojen erot saavat Aku Ankka-lehden tuntumaan inhimilliseltä. Kuitenkin se on täysin uskomaton.
Toisin kuin esimerkiksi Tenavat (noin sata sivua vuodessa) tai Karvinen (useimmiten vain sanomalehtiin strippisarjakuvia plus poikkeukset), Aku Ankka ilmestyy todella usein. Yksi numero tulee kerran viikossa. Se on yksi tärkeä syy Akkarin suosioon. Aku Ankka ei kerkiä unohtua siinä ajassa eikä vaivana ole turha odottaminen. Valitettavasti jotkut ihmiset kyllästyvät Akkarin lukemiseen, kun sitä tulee niin usein. Koska Aku Ankkaa tulee niin usein, odottamisen tunne on poissa ja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aku Ankkaan siis ei petytä kovin usein, tosin se johtuu monista muistakin asioista kuin edellämainitsemastani.
Aku Ankka ja sen mukavuus koostuu monista asioista. Jokainen asia vaikuttaa siihen. Asioita olen jo luetellut ja luettelen vielä joitain. Aku Ankka on monipuolinen, ja sen laatu on moniulotteinen, joten se ei kyllästytä ainakaan niin helposti. (Yksi syy, miksi Akkariin voisi kyllästyä, lukee muualla viestissäni.) Jos jotain asiaa on jo saanut tarpeekseen, voi ottaa jotain toista asiaa. Akkarissa pätee sama. Jos olet lukenut liikaa Iines-aiheisia tarinoita, voit lukea Hansu-aiheisen tarinan (joita ei tosin taida olla). Jos olet kyllästynyt ulkoasuun, ota joku muu ankkatuote. Jos olet kyllästynyt nopeaan julkaisutahtiin, lue vain Taskareita ja niin edelleen.
Aku Ankan ulkoasu on mielestäni(kin) mainio. Se ei ole sekava tai tarjoa liikaa asioita, kuten esimerkiksi Aku Ankan nettisivujen etusivu. Kansi on yleensä hienon yksinkertainen, lehdessä on muutama sivu mainoksia ja lisäksi sivu/kaksi toimitusten mielipiteitä ynnä muuta senlaista sekä tarinat. Toimitussivujen alalaidassa on laatikossa kaikki ''tarpeellinen''. Sieltä löytyvät tiedot, joita saatat tarvita esimerkiksi tilatessasi lehteä. Ennen ne olivat sekavasti sivujen alalaidassa, mutta nykyinen versio on selvästi selkeämpi ja parantaa Akkarin ulkoasua.
Aku Ankka on viihdyttävä. Se on luultavasti osien, joita olen maininnut, summa. Pelkkää viihdyttävyyttä on hankala saada aikaan. Itse olettaisin, että tässä tapauksessa viihdyttävyys tulee ainakin seuraavista mainitsemistani asioista: Samaistuminen sekä huumori. Kun käytetään huumoria (tyyliin Aku liukastuu banaaninkuoreen) ja tehdään asiat niin, että on todella helppo samaistua (näytetään edeltäviä tilanteita, tunteita ynnä muuta senlaista) saadaan aikaan viihdyttävä tarina. Ainakin joidenkin mielestä.
Akkari-lehden voi tilata kotiin. Siitä onkin helppo päätellä Akkarin suosio. Irtonumeroiden osto on paljon hankalampaa, rasittavampaa ja hieman kalliimpaa kuin tilaaminen. Voit helposti missata jonkin numeron. (Varsinkin, kun julkaisutahti on näinkin nopea kuin Akkarilla.) Kun tilaat, saat kaikki numerot plus mahdollisesti joitain ekstraa hieman halvemmalla ja paljon vähemmällä vaivaa. Jos Akkarissa ei olisi tilausmahdollisuutta, luultavasti suosio sekä levikki olisivat alhaisempia kuin mitä ne ovat nyt.
Mainitsen vielä uudestaan huumorin, koska se on melko tärkeä asia, joka saa ihmiset lukemaan Aku Ankkaa. Huumori on yksinkertaista, mutta joissain tapauksissa se viittaa johonkin (esimerkiksi Don Rosalla). Huumori sopii kaikille. Se on harvinaista sarjakuvissa. Koska se sopii kaikille, kaikki (myös vanhemmat ihmiset) voivat lukea Aku Ankkaa. Harmillisesti tuota ei ymmärretä, vaan luullaan Akkarin olevan normaali sarjakuvalehti, joka soveltuu vain lapsille. Stereotypiat olisi mielestäni hyvä korjata. Esimerkiksi korjaamisesta sopii vaikka televisiomainos, johon kootaan julkkiksia, jotka lukevat Aku Ankkaa. Lehdessähän samantapainen on ollut, siinä esimerkiksi Kalle Palander puheli jotain Akkareista. Mutta aikuiset eivät löydä Akkaria ja ymmärrä sen lukemisen kannattavuutta Akkarista.
Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät ymmärrä sarjakuvienkin olevan muoto taiteesta. Aku Ankkakin kärsii siitä. Sarjakuvien keksiminen ja hyvän lopputuloksen saaminen on haastavaa. Se käykin työstä. Akkarin parissa työskennelläänkin paljon. Esimerkiksi Don Rosalla ei tietääkseni ole muuta työtä. Kuvien piirtäminen käy taiteesta. Ovathan taulutkin vain piirrettyjä kuvia. Sarjakuvissa se on sama asia, tosin pienellä käsikirjoituksella. Miksi sarjakuvat eivät siis kävisi taiteesta? Kaikenkaikkiaan ihmisten ennakkoluulot sarjakuvista ovat kamalia. Sitä pahentaa esimerkiksi se, että useissa painotuotteissa sarjakuvia halveksitaan ja niitä ei pidetä opettavaisina. Toisin kuitenkin on. Aku Ankan opettavaisuuden (hyvä kieli, lukutaito ja niin edelleen) olen jo käsitellyt aikaisemmin. Miksi kuitenkin esimerkiksi asiallinen Helsingin Sanomat pitäisi sarjakuvia, jos ne olisivat turhia? Valitettavasti kuitenkaan useimmat ihmiset eivät käsittele asioita tältä kantilta.
Jos Aku Ankka olisi huono tai turha, miksi sillä olisi niin suuri levikki kuin nyt? Suomessa Akkarin hyviä puolia on tajuttu mainiosti, mutta mielestäni parempaankin pystytään. Suuri levikki väkilukuun suhteutettuna johtuu mielestäni siitä, että Aku Ankan ulkoasu on selkeä ja toimituksella on ammattitaitoa. Ulkomailla asiat eivät valitettavasti ole näinkään hyvin. Siksi useissa valtioissa levikki jää jopa Suomen alapuolelle, vaikkakin Suomessa on kyseessäolevia valtioita paljonkin pienempi väkiluku.
Edes Aku Ankka ei ole täydellinen. Esimerkiksi mainostaminen Suomessa ei ole täydellistä. Ymmärrän kyllä, että rahaa ei ole paljoa, mutta mainostamalla saisi pinon aikuisasiakkaita. Lisäksi Aku Ankka ei mielestäni huomioi tarpeeksi erilaisia juhlapäiviä. Esimerkiksi Akun satavuotisjuhlalle sata sivua suuri lehti ja sadan piirtäjän nimikirjoitus tai muuta senlaista, niin ainakin sille numerolle tulisi paljonkin lukijoita. Se ei tosin ole kovin helppoa (eikä ilmaista).
Seuraava epätäydellisyyskohta käsittelee Aku Ankka-sarjakuvia yleisesti, ei vain suomalaista lehteä.
Sarjakuvat ovat menossa huonompaan suuntaan, koska lehtiin alkaa tulla huonompia sarjakuvia. Lehdissä on siis selvästi heikompi julkaisukynnys kuin aikaisemmin. Se johtuu vain siitä, että vanhat piirtäjät alkavat lopetella uriaan. Uusia tulee, mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Uusia piirtäjä tulee paljon ja jotkin heistä ovat taitavia, mutta valitettavasti kaikki eivät. Esimerkiksi Don Rosan huumori on todella mahtavaa, mutta kukaan muu ei käytä lähellekään niin hyvää huumoria. Kukaan ei siis ole korvannut Don Rosaa. Toinen vanha tärkeä hahmo on tietenkin Carl Barks. Hän oli todella aktiivinen ja tuottoisa, sillä häneltä tuli sarjakuvia luultavasti nopeammin kuin keneltäkään muulta. Kun nykyään ei ole niin nopeita kirjoittajia, sarjakuvia tulee hitaammin ja huonompia pitää julkaista. Varsinkin meillä Suomessa on siinä mielessä heikko tilanne, kun lehtemme ilmestyy kerran viikossa.
Kuitenkin ei-kovin-hyvin on ollut jo 1960-luvulla, jolloin julkaisukynnys oli äärimmäisen matala, ja surkeatkin piirtäjät saivat helposti tarinoitaan läpi. Onneksi se on hieman parantunut nykypäivään mennessä.
Seuraavaksi käsittelen omaa lukuhistoriaani.
2000-luvun puolella kuulin ensimmäisen kerran Aku Ankasta. Myöhäinen ajankohta selittyy sillä, että en ollut saanut tietokonetta internetillä ennen joulua vuonna 2006. Lisäksi en roikkunut kaupoissa, joissa olisin saattanua Akkareita nähdä. Vuonna 2001 tai 2002 aloin tilata Akkaria, mutta sen ajan lehteni ovat jo ties missä. Osa on kaapissa. Vuodesta 2003 lähtien aloin kansioimaan Akkareita. Omaa ykkösluokkani lehteä en ole kansioinut, vaikka sekin on tallessa. Jossain. Kai. Lisäksi luen paljon muitakin Aku Ankka-julkaisuja, kuin Aku Ankka-lehteä, paljon muitakin sarjakuvia ja vaikka kuinka paljon kirjoja.
Saan ankkajulkaisuja myös muuten kuin ostamalla. Saan niitä paljon lahjoina ja ennen eräs sukulaiseni antoi minulle vanhoja lehtiä.
Eniten pidän tarinoista, jotka ovat Don Rosan tekemiä, koska hänen huumorinsa on erittäin hauskaa. Hän viittaa todellisuuteen, joihinkin tarinassa edellämainittuihin asioihin tai stereotypiohin todella taidokkaasti, koska ne saavat hymyilemään itseni (ja se on harvinaista). Don Rosan vitsit ovat todella ennennäkemättömiä ja täysin hänen omaa käsialaansa. Se on yksi syy, miksi pidän Don Rosasta niin paljon. Edellämainittujen takia/ansiosta luen Rosan tarinat yhä uudelleen ja uudelleen ja pidän niistä paljon. Siksi voinkin sanoa, että ne ovat vaikuttaneet omaan lukemiseeni todella paljon.
Ensimmäinen tarina, jonka muistan lukeneeni, on Don Rosan tekemä.
Myös Barks on vaikuttanut lukemiseeni paljon, joskin paljon vähemmän kuin Rosa. Entisaikojen tarinat ovat melkeinpä vain Barksin tekemiä. Siispä olen lukenut paljon Barkstarinoita, joten ne ovat vaikuttaneet. Ilman Barksia tuskin minäkään olisin Akkareita lukenut, koska niitä tuskin olisi ollut.
Akkareita säilytän (ja samalla keräilen) yksinkertaisesta syystä. Ne ovat liian hyviä poisheitettäviksi. Niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan, kun joitain muita julkaisuja ei pysty. Akkarit ovat pala, ja todellakin tärkeä senlainen, omaa lukemistani. En kuitenkaan ole oppinut lukemaan niiden avulla. Opin sen taidon itsestään.
Akuhullu97
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 387 -
24.06.2009 klo 11:46:27
Mitataanko nykyään tulokset sanoina? Siltä näyttää... Jos joku viitseliäs tekisi myöskin merkki-rankingin, jos Kirja ei...
akkaridekkari
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 388 -
24.06.2009 klo 11:51:32
Kirjallahan ei ole merkkilaskuria. Mutta, ah, onneksi minä olen olemassa! Voin vaivautua laskemaan rankingeja merkkeinä!
Ilmoittakaa tämänkertaisista virheistä.
1. Imfromfinland08 (SRT): 10 762
2. Aku Vankka (DuDu): 10 060
3. kirja (WF): 9069
4. akkaridekkari (DuDu): 6288
5. Pullasorsa (KPw): 6260
6. Peetukka (FRT): 6243
7. Akuhullu97: 6130
8. Karhula (KPw): 5697
9. Hiidenkirnu (TUS): 4666 (Hui, apua!)
10. Padi (TUS): 3972
11. Bomber (WF): 2763
12. Mac Ducky (SRT): 2641
13. Frodo (FRT): 2 417
14. T@IK@VIITTA (TT): 821
15. Kreach: 797
16. Salwer1st/ (SFWT): 345
Tallitta osallistuminen ei ole sittenkään kielletty, sattui taas pieni erehdys. Kreach ja Akuhullu ovat siis normaalilla tavalla mukana.
Tallirankingit:
1. DuDu - 16 p. (Hyvä DuDu!)
2. SRT - 12,5 p.
3. WF - 8,5 p.
4. KPw - 7 p.
5. FRT - 4,5 p.
6. TUS - 1 p.
7. TT - 0,5 p.
8. SFWT - 0,5 p.
Ilmoittakaa tämänkertaisista virheistä.
1. Imfromfinland08 (SRT): 10 762
2. Aku Vankka (DuDu): 10 060
3. kirja (WF): 9069
4. akkaridekkari (DuDu): 6288
5. Pullasorsa (KPw): 6260
6. Peetukka (FRT): 6243
7. Akuhullu97: 6130
8. Karhula (KPw): 5697
9. Hiidenkirnu (TUS): 4666 (Hui, apua!)
10. Padi (TUS): 3972
11. Bomber (WF): 2763
12. Mac Ducky (SRT): 2641
13. Frodo (FRT): 2 417
14. T@IK@VIITTA (TT): 821
15. Kreach: 797
16. Salwer1st/ (SFWT): 345
Tallitta osallistuminen ei ole sittenkään kielletty, sattui taas pieni erehdys. Kreach ja Akuhullu ovat siis normaalilla tavalla mukana.
Tallirankingit:
1. DuDu - 16 p. (Hyvä DuDu!)
2. SRT - 12,5 p.
3. WF - 8,5 p.
4. KPw - 7 p.
5. FRT - 4,5 p.
6. TUS - 1 p.
7. TT - 0,5 p.
8. SFWT - 0,5 p.
Bomber
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 389 -
24.06.2009 klo 11:52:02
Foorumia?? ::DD Oliko tuo vitsi Padi? Mihin me foorumia tarvitaan? Kirjoittajien oma foorum :D? Mieluummin vaikka johonkin chattipalveluun ikiomakeskusteluhuone, ankkis on olemassa.
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 390 -
24.06.2009 klo 11:55:56
Lainaus käyttäjältä: BomberFoorumia?? ::DD Oliko tuo vitsi Padi? Mihin me foorumia tarvitaan? Kirjoittajien oma foorum :D? Mieluummin vaikka johonkin chattipalveluun ikiomakeskusteluhuone, ankkis on olemassa.
No ei oikeastaan mihinkään mutta minun mietestä foorumi vois olla jos haluaa lähettää ööö... vaikka jotain öö.. sinnekuuluvaa :-P
No ei oikeastaan mihinkään mutta minun mietestä foorumi vois olla jos haluaa lähettää ööö... vaikka jotain öö.. sinnekuuluvaa :-P