Keskustelujen arkisto

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Joskus Aku Ankassa näkyy hienoja uunituoreita yllätyksiä. Joskus ne ilmestyvät todella hienojen tarinasarjojen muodossa. 2000-luvulla Suomen Akkarissa on tietääkseni julkaistu kaiken kaikkiaan kuusi hienoa tarinasarjaa. Ne kaikki ovat lähtöisin Egmontilta ja sen tekijäkaartilta lukuun ottamatta Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagaa.

Luettelen kaikki sarjat nyt satunnaisessa järjestyksessä ja kerron niistä lisää paljon kattavammin myöhemmin kirjoituksessa. Flemming Andersenin piirtämä loistokas F1-tarinasarja vei lukijat moottoriurheilun pariin. Tarinasarja julkaistiin kokonaisuudessaan muistaakseni vuonna 2001. Millenium-tarinasarja nähtiin Aku Ankassa oikeastaan vielä 90-luvun puolella. Tarina käsitteli vuosituhannen vaihdosta taikuuden ja seikkailuiden merkeissä, myös ankka- ja hiirimaailmat sekoittuivat.
Shamborin, henkisen ja oudon taikamaailman tarinoita ja Mikkiä seurattiin nimensä mukaisesti Shambor-sarjassa. Senkin on piirtänyt vanha kunnon Ferioli. Tarinan Shamborissa sivilisaatio elää pilvien tasalla lentävillä laivoillaan ja korkeilla kallioilla.
Ankat Euroopassa-sarja ei ollut mielestäni yhtä loistelias kuin edeltäjänsä, odotukset olivat korkeilla pitkän mainostuksen jälkeen. Taiteilijana toimi ainakin Wanda Gattino, ja käsikirjoitus oli McGrealin sisaruksilta.
Myyttien saari-tarinasarja on myös mielestäni todella loistelias ja mahtava. Kovakantisenakin julkaistu sarja kertoo ankka – ja hiirihahmoista, jotka joutuvat oudosti salaperäiselle saarelle, jossa uskomattomimmat satuolennot pitävät majaa. Ongelmia kuitenkin ilmestyy tietenkin tässä jälleen Feriolin taiteilemassa sarjassa.
Giorgio Cavazzanon Taikaviitta-saagan eli Taikaviita vs. superkonnat – sarjan viimeisen osan valitsivat neljästä vaihtoehdosta lukijat. Sarjassa Taikaviitta taisteli superkonnakoplaa vastaan yksi vastustaja kerrallaan, selviytyen aina pääpomo herra Näkymättömään saakka.

Ensimmäiseksi kerron teille todella juhlavasta ja loistavasta Millenium-tarinasarjasta. Pat & Carol McGrealien käsikirjoittama sarja iski minuun täysillä, niin hieno käsikirjoituskin siinä oli. Tarina sijoittuu vuosituhanteen vaihteen aikaan, kun kummia alkaa tapahtua. Ensimmäisissä tarinoissa ankka ja hiirimaailmat eivät vielä olleet sekoittuneet. Tarinasarjan piirtäjinä toimivat yleistähti Vicar, Egmontin voimakaksikko Paco Rodriques ja Cesar Ferioli sekä tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Vicarin piirtämä ensimmäinen tarina, nimeltään Roope-setä: Lantit ovat ikuisia (Dimes Are Forever), vaikutti Millenium-mainostusta lukuunottamatta täysin tavalliselta Roope vs. Milla-tarinalta joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 46/99. Milla saa käsiinsä tarinassa pikasiirtymisloitsun, jolla voisi mahdollisesti kaapata ensilantin. Samalla Roope näyttää Akulle hienoa ja salamannopeaa Vertex-supersuihkukonettaan ja lähtee sillä lounastauolla Bangkokiin allekirjoittamaan erään sopimuksen. Aku jää huolehtimaan rahasäiliöstä, ja Milla saapuu valepukuisena verotarkastajana yrittäen huijata Akun pois vartioimasta.
Milla pääsee pakenemaan paikanvaihdosloitsullaan mutkitellen aina Venezuelasta Vegasiin, mutta lopulta hän pääsee mökkiinsä keittelemään amulettia. Kun Milla on laskemassa kolikkosankoa kiehuvan Vesuviuksen magmaan, nopeasti hätiin tullut Roope Aku matkassaan ehättää paikalla Vertex-koneella. Aku tippuu kielekkeelle lähelle hehkuvaa laavaa, ja huomaa silloin hehkuvan vaalean pallon, joka lentää kovalla vauhdilla Akun luo. Pallo tyrmää Millan, ja Aku ja Roope lähtevät Ankkalinnaan pallo ja lantti matkassaan. Tarina oli 12 sivuinen ja toimi lehden ensimmäisenä tarinana.
Seuraavan osan nimi oli Mikki Hiiri: Kaappaus Juubetissa (engl. Kidnapping in Yubet). Tämä, tarinasarjan toinen osa, oli siis pelkästään hiirimaailmaan sijoittuva ja Cesar Feriolin piirtämä. Siinä Mikki ja Hessu saapuvat Juubetiin, vuorivaltioon Aasiaan katsomaan uskomatonta hengellistä johtajaa La Dii Damaa, joka pystyy levitoimalla nousemaan ilmaan. Myös muut yrittävät, ja Hessu ihmeen kaupalla onnistuu. Mikki vie Hessun takahuoneeseen kertomaan Damalle ihmetempusta, ja samalla he näkevät, kuinka Mustakaapu nappaa röyhkeästi nuoren pojan takahuoneesta. He onnistuvat seuraamaan Kaapua lentokentälle, jossa Kaavun rikostoveri jänistää ja jättää roiston oman onnensa nojaan. Kaapu pakenee tietä pitkin vuorille ja kaksikkomme lähtee perään. Tuntien takaa-ajon jälkeen Mikki huomaa Kaavun ja Daman lähellä kielekettä. Roisto on huomannut jotakin paksun ikijään sisällä, eikä siis kiinnitä huomiota takaa tuleviin takaa-ajajiin. Hessu ja Kaapu tippuvat kielekkeeltä, ja silloin Mikkikin huomaa oudon loistavan pallon, samanlaisen kuin Akulla. Kun Mikki menee lähelle palloa, se hehkuu yhä kovemmin ja ikijää alkaa uskomatonta kyllä, sulaa. Lopulta pallo lennähtää Mikin käteen ja sulanut jää synnyttää vesiaallon alhaalla olevia Kaapua ja Hessua kohden. Mustakaapu syöksyy alas jyrkänteeltä huutaen, mutta Hessun onnistuu väistää aalto levitoimalla itsensä ilmaan. Palattuaan kolmikko pääsee sisälle lämpimään, ja Mikki alkaa ihmetellä salaperäisen pallon merkitystä ja mistä se on tehty. Tämä tarina on koko tarinasarjan lyhyin kymmenellä sivulla. Kaikki muut tarinat lukuun ottamatta tätä ja kaksiosaista päätöstarinaa ovat kaksitoista sivuisia. Mielestäni molemmista tarinoista tuli niiden lievän lyhyyden takia turhan suorajuonisia, sillä mitään käänteitä ei ehtinyt tapahtua. Nyt kuitenkin molemmat pallot ovat tulossa koko ajan tulossa lähemmäs toisiaan, mikä ennustaa jotain todella, todella vaarallista.
Kolmas tarina julkaistiin seuraavassa lehdessä, ja sen nimi oli Vauhdikas vuosipäivä (engl. Ornery Orb). Se oli jälleen ankkatarina ja Vicarin piirtämä. Tarina alkaa tavallisesti; Iineksen ja Akun suhteen vuosipäivä koittaa seuraavana päivänä eikä Akulla ole pennin hyrrää minkäänlaiseen lahjaan. Roopekaan ei anna lainaa, vaan kustantaa Akun töihin panttia vastaan. Akulla ei ole mitään arvokasta, mutta lopulta Roope myöntyy ottamaan hehkuvan pallon pantiksi. Jo heti ensimmäisenä päivänä pallo katoaa Roopen työpöydältä ja seuraa Akua jäätelökioskin kassalle. Roope saa ”varkaan” kiinni, ja Aku menettää työnsä, mutta pääsee saman tien toiseen sopimuksen avulla. Pallo ilmestyy myös sänkytehtaalle, ja Roope yllättää taas Akun kun pallo ilmestyy jostakin Akun käteen. Taas Aku saa potkut. Kolmannen työn alkaessa Roope päättää tarkkailla palloa, jotta saisi selville mihin se aina katoaa. Pian pallo lähtee pomppimaan työpöydältä ja ikkunasta ulos. Roope lähtee seuraamaan sitä keilahallille, ja häiritsee Akua taas potkujen arvoisesti, ja Aku menettää viimeisenkin mahdollisuutensa töihin, mutta Roope saa selville samalla Akun viattomuuden. He vievät pallon Ankkalinnan yliopistolle professori Jurassisen tutkittavaksi, joka kertoo, että ”objekti tuntuu vetoa Akuun”. Akun tilanne näyttää toivottomalta ja samalla pallo karkaa Roopelta jälleen. Pieni tyttö lähtee sen perään, ja puistossa oleva Aku näkee pallon menevän läpi vaaroja täynnä olevan hevospoolokentän pikkulapsi perässään. Aku aloittaa pelastusoperaation, ja saa ”apua” poolopelaajilta siinä. Lopulta lapsi on turvassa ja äiti kiittää Akua rahatukolla, jonka kuitenkin nappaa Roope velkojen katteeksi. Tarinan lopussa Aku antaa loppujen lopuksi pallon Iinekselle, mutta eihän se hänen laukussaan kauaa pysy. Tämä oli pienoinen välitarina, jossa pallon ominaisuudet tulivat tutuiksi.
Mennään jo neljättä osaa, joka sekin on siis 12 sivuinen nimeltään Minni & Iines: Onnenkivet (Sister Sleuths). Tällä kertaa piirtäjänä toimi edellä piirtäjiin verrattuna huomattavasti tuntemattomampi Tino Santanach Hernandez. Tarina oli myös kyseisen sarjan ensimmäinen, jossa ankka ja hiirimaailmojen hahmot sekoittuivat. Tarinassa ei näkynyt lainkaan sarjan ns. päähahmoja Mikkiä ja Akua. Tarinan alussa kummallakaan ei ole hajua, että molemmat omistavat kyseisen mahtikiven, mutta se käy ensimmäisellä sivulla sattuman kautta selväksi.
Viides osa oli nimeltään Pelle Peloton: Tietäjien taistelu (War of The Wizards). Se oli kaksitoistasivuinen, ja jälleen Vicarin piirtämä. Viidennessä osassa Iines ja Minni ovat poikaystävineen siis tuoneet pallot Pellen (engl. Gyro Gearloose) tutkittavaksi, joka virittää ensimmäisessä ruudussa videokameran todistusaineistoiksi ja jälkitutkimuksia varten. Pelle kokeilee mitä ihmeellisimpiä keinoja saadakseen kaksi palloa niin sanotusti aktivoitumaan ja tekemään jotain ihmeellistä, ehkä jopa raottamaan niiden ihmeellistä salaisuutta. Lukuisten yritysten jälkeen Pelle toteaa pallot rikkomattomiksi ja kokeilee epäuskoisena Pikku Apulaisen (Little Helper) ehdottamaa äänirautaa. Sillä on palloihin uskomaton vaikutus; ne alkavat ensin tärisemään, sitten pallot nousevat ja alkavat tehdä kierreratoja ylöspäin. Uskomatonta mutta totta, kahden pyörteen väliin alkaa ilmestyä kuvaa. Kuva on kolmiulotteista, ja kuva on vanhanaikaisesta kylästä varmaankin yli tuhannen vuoden takaa. Pelle saa tietää kyläläisten keskustelusta, että vuosituhat on vaihtumassa, ja edellinen Millenium näyttäytyy Pellen silmiin. On siis vuosi 999. Juhlat kylässä ovat railakkaat, kun kuva alkaa seuraamaan hauskannäköistä kaksikkoa, ja heidän keskusteluaan. He ovat täysin Mikin ja Akun kaksoisolentoja, ja heidän nimensä ovat Acus ja Miccus. Kaksikko menee haltioituneina akrobaattiesityksestä harjoittelemaan omia temppujaan päämääränään maailmankiertue. Pian he huomaavat ohjuksen tulevan läheisen vaaran huipulta. Ohjus onkin valkoisen magian suurmestarivelho, nimeltään Tarvas Toivoton. Hän kertoo taistelevansa Malevolus Melkoisen kanssa, joka aikoo vallata maailman. Acus ja Miccius jäävät salakuuntelemaan Malevolusta, joka kertoo hirmuisia. Vuosituhannen vaihteessa maailmankaikkeuden voimavirrat saavuttavat lakipisteensä. Silloin hänen mystisistä maametalleista valamansa voimapallot sulautuvat mahtavaksi voimavaltikaksi, jolla hallitaan maailmaa! Malevolus on Tarvaksen edessä ylivoimainen, ja pahuuden voitto vaikuttaa varmalta. Tuttu kaksikko kuitenkin päättää piileskellessään pistää mahtailijalle kampoihin ja onnistuukin herpaannuttamaan Malevoluksen huomion hetkellisesti. Tällä välin Tarvas Toivoton loitsii voimapallot mahtiloitsullaan maailman vastakkaisiin ääriin. Malevolus kuitenkin loitsii pallot palaamaan yhteen 1999 ennen vuosituhannen vaihdosta, ja menee loitsunsa jälkeen vuoren sisään odottamaan oikeaa hetkeä. Tämän jälkeen Tarvas kuitenkin loitsii pallot palaamaan Acuksen ja Micciuksen jälkeläisten käsiin. He siis olivat Akun ja Mikin esi-isiä! Hän loihtii pallot myös kertomaan tarina jälkeläisille esi-isien ehdotuksesta. Pelle näkee kaiken, ja päättää lähteä asein Malevolusta vastaan sulkeakseen tämän magneettikenttään. Hän kuitenkin myöhästyy, ja Malevolus tulee esiin vuorestaan pohjois-Ranskassa, jonne maantietoskooppi Pellen vei. Roisto loitsuu Pellen unohtamaan kaiken, ja kukaan ei vieläkään Malevolusta lukuun ottamatta tiedä mitään salaperäisistä palloista. Pieneen tarinaan mahtui siis paljolti tekemistä ja asioita.
Tarinasarja huipentui kahteen osaan jaettuun huikeaan päätökseen nimeltä Vuosituhannen tempaus (Newyears Nightmare), joista ensimmäinen osa nähtiin vuoden viimeisessä lehdessä 52/99 ja toinen osa koko tarinasarjan huippuna Uuden vuosituhannen ensimmäisessä lehdessä. Tarina alkaa Iineksen järjestämistä uuden vuoden juhlista. Kaikki ovat aluksi autuaan tietämättömiä vaarasta, kun Malevolus teki Pelleen unohdusloitsun. Kesken juhlien Pelle kuitenkin muistaa taas hämärästi eri asiat, ja Aku muistuttaa häntä videoinnista, jota hän käyttää kokeissaan. Aku ja Mikki saavat tietoonsa kaiken sen, mitä Pelle näki pallojen näyttämänä. Samalla Pelle muistaa, että pallot hän lukitsi kassakaappiin. Ne ovat kuitenkin kadonneet! Ja kukapa muukaan kuin Malevolus Melkoinen hypnotisoituineen kätyreineen on tämän takana. Aika käy vähiin, ja Malevolus kätyreinään tiedottomat Karhukopla, Milla ja Mustakaapu lähtee kohti Ankkavuorta tehdäkseen palloista voimavaltikka. Malevolus lähtee ylös tekemään loitsujaan, ja laittaa haarautuvalle reitille yhteen Karhukoplan, toiseen Mustakaavun ja kolmanteen Millan tehtävänään vartioida Malevolusta. Myös pelastusryhmä eli päähahmot hajaantuvat eri poluille. Tytöt Iines ja Minni lähtevät tuimasti yhdelle polulle, Pelle laitteineen ja Roope kääntyvät toiselle ja Aku, Mikki sekä Hessu kääntyvät suoraan ylös. Roope ja Pelle kohtaavat Karhukoplan voitokkaasti ja Pellen laite pistää heidät tajuttomaksi. Minni ja Iines kohtaavat Millan, mutta juuri kun Milla on sitomassa heitä posauspommien jäljiltä, onnistuvat tytöt suututtamaan Millan Malevolukselle ja jättämään sitomisen kesken. Mikki, Hessu ja Aku huomaavat Mustakaavun, joka on kokoajan huijannut Malevolusta ja aikoo napata voimakivet. Hessu kuitenkin onnistuu tekemään hänet sokeaksi kamerallaan, ja vain Aku ja Mikki lähtevät kohti Malevolusta suorinta tietä. Aku ja Mikki alkavat piirittää velhoa, jonka pitää kokoajan keskittyä pitämään palloja ilmassa ja loitsussa. Samaan aikaan raivostunut Milla hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa heitellä ”poikaystäväänsä” päin posauspommeja. Mustakaapu onnistuu lopulta ahneudessaan häiritsemään velhoa sen verran, että Mikki ja Aku nappaavat maahan pudonneet pallot. Malevolus kuitenkin raivostuu, ja pistää sekä Kaavun että Millan pois pelistä voimakkailla iskuillaan. Lopulta Malevolus nappaa loitsuillaan pallot itselleen ja katoaa loitsullaan viimeiseen paikkaan, jossa vielä on keskiyö. Viimeisen sivun alareunassa luki juhlallisesti: Jatkuu ensi vuosituhannella.

Aion napata toisen voittoni tällä kaudella, ja miten aiotte estää ;)

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.

Lainaus käyttäjältä: BomberAion napata toisen voittoni tällä kaudella, ja miten aiotte estää ;) Ja pöh... ;D

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat

Tarinasarjat ovat sarjoja, joihin kuuluu useampi, kuin yksi tarina. Ainakin osaa tarinasarjoista voi myös kutsua jatkiksiksi. Tarinasarjoja julkaistaan varsinkin Akkareissa, useita kertoja vuodessa.

Kun alkaa tutkia tarkemmin vanhoja (ja uudempiakin) akkareita, voi huomata, että todella moni piirtäjä on tehnyt tarinasarjoja, mutta eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Mm. Carl Barks, Don Rosa, Andersen, Ferioli ja Vicar ovat tehneet jokainen vähintäänkin yhden tarinasarjan. Tarinasarjaan voi kuulua vain pari tarinaa, tai jopa yli kymmenen. Tyypillistä on, että tarinasarjaan kuuluu muutama tarina, joskus vain pari tarinaa, ja joskus noin kymmenen.

Tarinasarjat ovat melko suosittuja lukioiden keskuudessa, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, kuin tavalliset Ankka ja Hiiri-tarinat. Osittain se johtuu siitä, että tarinasarjan tarinat julkaistaan eri numeroissa, eli niitä ei julkaista samassa lehdessä. Itse pidän tarinasarjoista, ainakin aika paljon. Vaikka tarinasarjat ovatkin aika hyviä, nin se ei tarkoita sitä, etteikö huonoja tarinasrjoja olisi. Itselleni mm. Taikaviitta-saaga oli pienoinen pettymys.

Kun nyt ensimmäisenä ajattelen tarinasarjoja, niin ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Akkarissa julkaistu Flemming Andersenin piirtämä Formula1-tarina. Tämä tarinasarja taisi pitää sisällään 4-5 tarinaa, jotka olivat mielestäni varsin hyviä, formulafani kun kerran olen. Tämä tarinasarja kertoo Akusta, joka on siis tarinan/tarinoide päähenkilö. Roope pestaa Akun kuskiksi omaan Formula1-talliinsa. Pian selviää, että Roope aikoo osallistua tulevaan Formulakauteen vanhalla autonrämällä. Tämän seurauksena monella on suuria ennakkoluuloja Roopen tallin autoa kohtaan. Myös Kulta Into Piillä on formuloissa oma F1-talli. Mestaruuskamppailu käydäänkin näiden kahden tallin välillä. Formula1-kausi on tasainen, ja molempien tallien kuskit ottavat kisoista voittoja. Vilpiltäkään ei täysin säästytä. Tarinassa kausi huipentuu viimeiseen osakilpailuun, joka ajetaan Japanissa, Suxukan radalla. Muistaakseni mestaruus ratkesi tarinassa vasta viimeisen kierroksen lopussa, maalisuoralla, ja tietenkin Akun hyväksi. Olen kehunut tätä tarinasarjaa ennenkin ja tämä on mielestäni ehkä yksi parhaista, jopa paras tarinasarja. Olen kuullut myös monien muiden Ankistien kehuvan tätä mahtavaa, ja jännittävää Formulahässäkkää.

Ensimmäisen osan nimi on "Australian ihme". Eli ensimmäinen osakilpailu kisataan Australian maaperällä. Roope ja Kulta-Into lyövät vetoa siitä, että kumman talli voittaa Formuloissa. Aku pestataan kuskiksi, vaikka taisi olla lähellä, että häntä ei pestattaisikaan. Aku voittaa ensimmäisen osakilpailun. kaikki näyttää Roopen tallin kannalta hyvin valoislata. Seuraavan eli kakkososan nimi on "Hilavitkutinjahti". Tarinassa Aku vaurioittaa auota, sillä Hannu "häiritsee" Akua radalla niin paljon, että Aku törmää seinään ja auto vaurioituu, mutta ei kovin pahasti. Tosin hyvin pienikokoinen yksi osa vaurioituu pahasti ja ilman sitä auto ei liikahdakkaan. Tämän seurauksena Aku joutuu lähtemään etsimään uutta samanlaista osaa autoon. Hän ei meinaa millään löytää osaa (loput tämän kakkososiksen tekstistä tulee sitten ulkomuistista) ja hän palaa varikolle pettyneenä. Lopulta Hannu onkin tietämättään löytänyt autoon sopivan osan ja sen muutkin huomaavat. Kilpailu alkaisi kohta ja osa pitää laittaa autoon pian. Aku sijoittuu toisessa, brasilian osakilpailussa kisan kakkoseksi. KIP:n kisakuski voittaa kisan, joten pisteissä tallien edustajat ovat tasoissa. Mielenkiintoinen tilanne, eikö? Seuraavan osakilpailun (eli kolmannen) nimi on "Piinkova osakilpa". Tarinan alussa Ankat mainitsevat lehdistötilaisuudessa, että ilman Pelle Pelotonta heidän tallinsa ei pärjäisi. Tämän kuulee myös Kulta-Into ja saa varsin kieron idean. KIP ja kumppanit kaappaavat Pellen ettei hän pääsisi osakilpailuun mekaanikoksi. Kuitenkin Pelle pääsee vapaaksi mutta liian myöhään. Onneksi varikolla on Ankkkoja auttamassa Leila LePakko. LePakko on ollut aiemmin töissä korjaamolla, joten hän osaa korjata ja huoltaa autoja. Myös KIP:n tallilla on kisassa pahoja ongelmia ja he jäävät pisteittä. Aku onnistuu kuitenkin kiristämään kuudenneksi ja Montrealin osakilpailun jälkeen Roopen talli johtaa KIP:tä vaivaisella yhdellä pisteellä. Neljännen osan nimi oli "vaikeuksia varikolla". Tarinan alussa Aku ei suostu lähtemään radalle, sillä hän protestoi liian pienestä palkasta. Eihän saita Roope maksa hänelle kunnollista palkkaa. Lopulta hän kuitenkin lähtee radalle kisaamaan, mutta on paljon jäljessä muita. Aku ajaa monta kierrosta aivan äärimmäisen kovaa, ja ottaa muuta kiinni. Hän tulee ensimmäiselle varikkokäynnille ykkösenä. Aku jatkaa neuvottelujaan molemmilla varikkokäynneillä. Jokatapauksessa Aku on niin hyvä, että voittaa osakilpailun. Tämän osakilpailun jälkeen Ankat johtavat vähän selvemmin KIP:tä, mutta voitto ei ole vielä varmaa. Tarinasarjan viidennessä osassa Akulla oli ongelmia, mutta hän kuitenkin pystyi voittamaan osakilpailun. Mestaruus on jo lähellä, sillä vain yksi osakilpailu on jäljellä. Viimeisessä osakilpailusta, Suzukan osakilpailusta tulee jännittävä. KIP:n kuskin on pakko voittaa kilpailu ja Akun on keskeytettävä, jos Pii aikoo voittaa Roopen tallin. He yrittävät käyttää Akun autoon vippaskonsteja. Kuitenkin lopulta (hiukan tuurilla) Aku onnistuu voittamaan viimeisen osakilpailun ja Aku kruunataan mestariksi. Pii jää nuolemaan näppejään.

Toinen merkittävä tarinasarja on Feriolin piirtämä myyttien saari. Tarina oli mielestäni ihan hyvä, tosin ei niin hyvä, kuin tuo Formulasarja. Tässä tarinasarjassa päähenkilönä ovat Aku Ankka sekä Mikki Hiiri. Tarinassa on myös harvinaisen paljon muita hahmoja, kuten Pelle Peloton, Hessu Hopo, Tohtori Staattinen, Iines Ankka, Minni Hiiri jne. Tarina on julkaistu aiemmin anakin Aku Ankkassa olisiko ollut vuonna 2003 tai 2004. Luin tarinan ensimäistä kertaa juuri silloin kun se julkaistiin Aku Ankoissa. Ferioli siis tosiaan piirsi tämän tarinasarjan, ja ihan melko mallikkaasti Cesar hoiti työnsä. Tosin hänen piirrostyylinsä on tämän tarinasarjan teon jälkeen parantunut. Tarinassa oli mm. paljon taruoilentoja, kuten yksisarvinen ja kyklooppi. Tarina sijoittuu eräälle saarelle, joka lopussa muistaakseni jotenkin oudosti hajoaa?

Mielestäni yksi hyvä tarinasarja oli Roope ja kumppanit Euroopassa (oliko se sen niminen). Tämä tarinasarja julkaistiin vuoden 2007 Akkareissa. Tässä tarinasarjassa Ankat matkailevat ympäri maailmaa, ja maailmanmatkoillaan he käyvät myös Suomessa. Tarinasarjan päähenkilöinä taisivat olla Roope, Aku ja Ankanpojat.

Viime vuoden Akkareissa julkaistiin eräs tarinasarja, jonka nimi oli joku Taikaviitta-saaga (en nyt muista nimeä tarkemmin). Tarinasarjassa Taikaviitta kamppaili rosvoja vastaan. Kelmejä oli yhteensä neljä kappaletta, Kauhukaksoset, Hak Kermak, Zafire ja Herra Näkymäton, ja viimeiseksi mainittu ilo koko joukon aivot ja pomo. Taikaviitta onnistui päihittämään kaikki konnat, vaikka pari kertaa hän joutuikin todella tukalaan tilanteeseen. Tarinasarjan tekoon osallistui useampiakin piirtäjiä ja käsikirjoittajia. Jotkin Akkarin lukijat kritioivat paljon tarinaa eivätkä läheskään kaikki oikein pitäneet kyseisestä tarinasarjasta. Eräät toiset taas tykkäsivät siitä kovastikin. Itse kuulun niiden joukkoon jotka eivät oikein tykänneet kyseisestä tarinasarjasta. Lukijat saivat viime vuonna äänestää että kuka näistä kelmeistä nähtäisiin vielä kerran Akkarissa. Nyt kerron tarinasarjan tapahtumista hiukan tarkemmin:

Ensimmäisen osan alussa Taikaviitta päättä lähteä pienelle lomalle, ja Ankkalinna saisi hetken aikaa pärjätä ilman häntä. Samaan aikaan Ankkalinnan edustalla eräällä laivalla on yhteensä viisi kelmiä. Kauhukasoset, Hak Kermak, Zafire ja herra Näkymätön. Jokainen haista on suunnitellut itselleen Ankkalinnasta jonkin kohteen, jnoka voisi ryöstää. Ensimmäisenä ryöstön aikoo toteuttaa Hak Kermak. hak Kermak aloittaa operaationsa Dinosauruksella, jonka hän saa henkiin (se ei ollut alunperin oikea). Dinosaurus tekee tuhojaan ja samalla Hak Kermakin apuri, Kollo, murtautuu Ankallispankkiin. Kollo ei saa Ankallispankin holvin ovea auki millään ja hän lähtee kysymään Kermakilta apua. Lopulta hän kuitenkin kaatuu tärkeiden laitteiden päälle ja tyrii koko ryöstöyrityksen. Taikaviitta ja poliisit ottavat Kermakin ja apurin kiinni, ja he joutuvat telkien taakse. Toisen osan nimi on Taikaviitta vs. Kauhukaksoset. Eli tämän tarinan pääryökäleinä toimivat kauhukaksoset. Kauhukaksoset aikaovat varastaa Roopen rahat. He valvovat Roopen toimia tarinan alussa, roskiksissa. Kauhukaksoset menevät sisälle Rahasäiliöön ja sitovat Roopen köysiin, Roope kuitenkin onnistuu kutsumaan Taikaviitan paikalle hätänappulasta. Taikaviitta ryntää Rahasäiliön ikkunasta sisään mutta astuu suoraan Kauhukaksosten ansaan, häkkiin. Kauhukaksoset yrittävät kiristää Roopea luopumaan omaisuudestaan. Lopulta Taikaviitta huijaa Kaksosia muuttumaan Karhukoplalaisiksi, ja tällöin Roopen turvalaitteet käynnistyvät ja tainnuttavat kaksoset. Tämän jälkeen heidät viedään suoraan tyrmään. Mielestäni tämä osa oli ehkä hiukan parempi kuin ensimmäinen.

Ferioli on tehnyt Myyttien Saaren lisäksi toisenkin tarinasarjan, Shambor-sarjan. Muistaakseni tämä tarinasarja ei ollut mielestäni kauhean hyvä, sillä en edes muista sen tapahtumia ihan kunnolla. Tarinasarjassa seikkaili mm. Mikki. Tarinasarja julkaistiin Akkareissa muutama vuosi sitten. Hiiri.

Tuplanolla oli tarinasarja, joka julkaistiin tämän vuoden taskareissa. Se on lähes ainoa tarinasarja, joka on julkaistu taskareissa lähivuosina. Tarinasarjan päähenkilönä oli Aku Ankka. Aku oli tarinasarjassa agentin roolissa, hän toimi salaisessa palveluksessa, ja hänellä oli oma pomokin. Aluksi Aku ei olisi oikein halunnut ryhtyä agentiksi. Muistaakseni tarinasarjaan osallistui useitakin piirtäjiä, enimmäkseen italialaisia. Piirroksista hyvin jäi mieleeni se, että tarinat piirrettiin samalla tyylillä ja tarinoiden ruuduissa oli poikkeuksellisen paljon varjostuksia ja varjoja, harmi vaan, että yhtä hyviä varjostuksia näkee harvoin. Mielestäni piirtäjät onnistuivat tekemään tarinasarjasta varsin agenttimaisen oloisen. Mielestäni tämä tarinasarja on varsin onnistunut. Omasta mielestäni se on ihan hyvä, tosin ehk joissakin kohdissa se oli hiukan tylsä.

Välillä tarinasarjoissa saattaa nähdä (siis samassa tarinasarjassa) sekä Ankkoja, että Hiiriäkin. Mielestäni se on vain hyvä asia. On välillä mukava nähdä erilaisia hahmoja samassa tarinassa, ja tarinasarjoissa se on jopa todennäköisintä. Mm. myyttien saaressa nähtiin Aku ja Mikki samoissa sarjakuvaruuduissa.

Yksi parhaista tarinasarjoista on Roope Ankan Elämä ja Teot. Tämä tarinasarja on julkaistu samannimisessä kovakantisessa kirjassa. Tämän loistavan tarinasarjan on piirtänyt amerikkalainen Don Rosa. Tarinasarja sisältää monta osaa. Osat kertovat Roopen elämästä tai hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä. Tarinasarjan alussa Roope on aika pieni, ja loppuosassa jo varttuneempi. Roope siis kasvaa sen mukaan, miten pitkälle kirjassa edetään. Mielestäni sekä ykkös, että kakkososa on hyvää luettavaa. itselläni ei ole ykkösosaa omana, mutta olen kyllä sen pari kertaa lukenut. Kakkososan omistan. Mielestäni molemmat ovat lähes tulkoon yhtä hyviä osia. Elämä ja Teot-tarinasarjassa esiintyy Roopen lisäksi monia eri hahmoja. Myös muutamia todellisen elämän hennkilöitä tarinasarjasta löytyy, kuten Theodore Roosevelt. Tarinasarja on tehty (tai sen tarinat, eli osat) 90-luvulla, tosin kakkososassa on myös 2000-luvulla tehtyjä tarinoita.

Millenium oli eräs tarinasarja jota en valitettavasti ole lukenut. Sen kuitenkin tiedän, että tarina on tehny joskus 90-luvun lopulla ja että tarinassa esiintyy useita eri henkilöitä. Useat Ankkafanit ovat kehuneet tätä tarinasarjaa aika paljon.

Yhteenveto: Yhteenvetona voin todeta, että tarinasarjoja ei olla tehty kauhean paljoa, ainakaan pitkiä sellaisia. Tarinasarjoilla on ollut lukuisia piirtäjiä. Itse tykkkään useimmista tarinasarjoista, mutta ihan kaikki sellaiset eivät kuitenkaan ole hyviä.

Spoileri (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Tarinasarjat ovat monia tarinoita käsittävä yhtenäinen sarja-kokonaisuus. Tarinasarjassa on usein 3-15 osaa. Aku Ankassa on julkaistu melko montakin tarinasarjaa, ja tässä käsittelen niitä, niiden juonta, ja ideaa, ja että mikä niissä on hyvää.

Ensimmäisenä mieleeni tulee vuonna 2002 Aku Ankka-lehdessä julkaistu Per Hedmanin käsikirjoittama ja Flemming Andersenin piirtämä Formula1-sarja.

Tämä tarinasarja alkaa Aku Ankan numerossa 10/2002 osalla nimeltä ”Australian ihme”. Tässä Ankat lyövät vetoa Kulta-Into Piin kanssa siitä, että he voittaisivat tämän formuloissa. Sitten he lähtevät Australiaan, jossa käydään ensimmäinen formula-osakilpailu. Ja kuin ihmeen kaupalla, kuskiksi pestattu Aku voittaa, ja vie pisteet kotiin. Toinen osa, akkarissa 14/2002 ilmestynyt osa on nimeltään ”Hilavitkutinjahti”. Tarinassa Aku vaurioittaa autoaan, jonka takia eräs pieni osa autossa, jota ilman auto ei toimi, menee rikki. Sitten Akun on haettava Ankkalinnasta uusi. Lopulta, seikkailujen kautta, Ankat selviävät takaisin kilparadoille, mutta ovat jo tiputtaneet hilavitkuttimen. Hannu Hanhen hyvän tuurin ansiosta Aku kuitenkin pääsee radalle Brasilian Interlagosissa, Hannu kun oli löytänyt toisen hilavitkuttimen. Aku sijoittuu kilpailussa toiseksi, ja pistetilanne KIP:n ja RA:n välillä on tasa. Kolmas osa, ilmestyi Aku Ankassa 24/2002. Tarinan nimi on ”Piinkova osakilpa”. Tarinan alussa ankat ovat Montrealin kilpailua edeltävässä lehdistötilaisuudessa. Siinä Iines mainitsee, että ilman Pelleä ankat eivät pärjäisi. Siitä Kulta-Into Pii saakin aatteen, että he ottavat Pellen pois pelistä ennen osakilpailua, jottei hän voisi auttaa varikolla. Vaikka Piillä onkin hyvänoloinen suunnitelma, onnnistuu Pelle kuin ihmeen kaupalla ehtimään varikolle, joskin myöhässä. Mutta, oltuaan senmoisessa seikkailussa, hän on niin pahoinvointinen, ettei voi tehdä mitään. Kuitenkin, Pellen mukana seikkailussa ollut Leila LePakko on ollut töissä korjaamolla, ja korjaa auton, niin Aku pääsee taas matkaan, juuri ennen KIP:tä, joka myös kärsi hankaluuksista. Lopulta Aku sijoittuu kuudenneksi, viimeiselle pistesijalle, ja Kulta-Into Piin talli juuri hänen jälkeen, ja he jäävätkin pisteittä. Ankat johtavat pistetilannetta KIP:tä vastaan. Neljäs osa, nimeltään ”Vaikeuksia varikolla”, ilmestyi akkarissa 31/2002. Tarina alkaa sillä tavalla, että Aku valittaa saavansa ehdottomasti liian pientä palkkaa. Aku ei ole edes radalla, kun muut ovat ajaneet jo yli puoli kierrosta. Sitten Aku vihdoin viitsii jättää fanit ja varikon, ja lähtee kaasuttamaan radalla, lähes kierroksen muita jäljessä. Mutta kuitenkin, ilmiömäisten ajotaitojen (ja auton) ansiosta Aku saa muut kiinni, ja nousee kärkeen. Ensimmäiseen varikkokäyntiin tultaessa Aku on johdossa, ja jatkaa neuvotteluja Roopen kanssa palkankorotuksesta. Tällä kertaa asiasta ei kuitenkaan tule mitään, kun Akun on palattava radalle melkein heti. Taas ajetaan kierroksia, kunnes toiselle varikkokäynnille tullessaan Aku on vieläkin ykkösenä. Neuvoteltuaan hän saa pienen palkankrotuksen, ja sen innoittamana hän lähtee viimeisille kierroksille. Loppukierrokset sujuvat kuin siivillä, ja voitto tulee. Ankat johtavat vieläkin Hockenheimin kisan jälkeen, mutta aikaa on vielä. Viidennestä osasta, joka julkaistiin Akkarissa 38/2002, ankoilla on kamalia vaikeuksia päästä radalle. Monzan Grand Prix odottaa, ja Aku harhailee jossain päin Ranskaa, Italiaa, tai jopa Sveitsiä. Aku pääsee hankaluuksien, muiden muassa poliisiasemakäynnin kautta lopulta GP:hen juuri ajoissa, ja voittaakin sen. Tuon kilpailun Aku voittikin loppujen lopuksi, mutta ylinopeussakkoja sun muita vaatimuksia ja laskuja poliisipäällikön puolesta Roopelle tuonut Hannu pilaa vielä Akun päivän. Tilanne on taas tiukka, voittonsa ansiosta Akun tiimi nousi tasapisteisiin KIP:n tallin kanssa, joten kaikki jää viimeisen kilpailun varaan.Kuudes osa, ankkojen viimeinen kilpailu, nimeltään ”Viimeinen tankkaus”, julkaistiin Akkarissa 41/2002. Kisa pidetään Suzukassa, Japanissa. Värikkäiden vaiheiden kautta Aku voittaakin tallien välisen taiston, ja Kulta-Into joutuu häpeämään silmänsä päästä.

Tämä tarinasarja on omasta mielestäni paras tarinasarja, mitä olen lukenut. Vaikken Per Hedmanista niin hirveän usein käsikirjoitttajana pidäkään, niin tämä kyllä iski tämä sarja. Myös Andersenin hyvät piirokset ovat kuin piste i:in päälle tarinassa. Hyvä tarina!

Toisena mieleeni tulee heti Myyttien saari. Tämä mahtava Pat&Carol McGrealien käsikirjoittama ja Feriolin piirtämä tarina on jo ihan pienenä jäänyt mieleeni. Myyyttien saari on julkaistu Aku Ankoissa 24/2003 – 1/2004, ja niiden lisäksi kovakantisessa kirjassa Myyttien Saari.

Joskus 2003-2004-vuosien tienoilla muistan tutustuneeni tuohon sarjaan ensikertaa. Silloin en pitänyt ankoistani kovinkaan hyvää huolta, ja osa tuonkin ajan niistä olivat kadonneet. Luin siis vain sekalaisia osia, enkä koko tarinasarjaa. Olen nyt parin vuoden sisällä saanut kaikki osat käsiini.

Tarina alkaa sillä tavalla, että Ankat ovat kokoontuneet Pellen pajalle tuomaan hänelle syötävää ja katsomaan hänen uusinta keksintöään. Keksintöä katsellessaan Ankat eivät huomaa, että jonkunnäköinen keiju tulee pellen pajan lähelle. Sitten keiju huomaa Pikku Apulaisen, ja lähtee karkuun. Keijun käsi osuu metallirojusta paljastuneeseen osaan, ja sen kädessä ollut kartta lentää vahingossa suoraan Roopen naamalle. He tajuavat sen olevan kartta ja Roopen johdolla, joka haluaa saaren omakseen, he lähtevät kohti saarta, Myyttien saarta. Saavuttuaan saarelle ankat tajuavat sen olevan täynnä taruolentoja. Tupu toteaa, että ”täällä osataan nauttia elämästä”. Aku on aivan innoissaan tuosta paratiisistä. Joidenkin vaiheiden jälkeen Ankat lähtevät saarelta, Roope kun ei voi alkaa hallitsemaan saarta, kun se on jo asuttu. Ollessaan veneessä pojat huomaavat, että pikku Pegasos-hevonen on tullut jänikseksi veneeseen. Sen pojat pitävät omana salaisuutenaan. Toisessa luvussa käy lähes samalla tavalla – Mikille ja Hessulle. Nämä ovat tulleet katsomaan tohtori Staattista, ja silloinkin samanlainen keijukainen tulee, ja vahingossa tiputtaa samanlaisen kartan Hessun päälle. Hekin huomaavat sen olevan kartta ja lähtevät saarelle, lentokoneella. Tultuaan saarelle, he joutuvat erään kansan käsiin, jotka elävät toisella puolella saarta, kuin Ankkojen tapaamat oliot. Yhdessä vaiheessa he joutuvat keskelle taisteluakin, ja saavat myös kuulla, että saari sortuu kokoajan, kun ihmiset lakkaavat uskomasta taruolentoihin. Mikki ja Hessukin poistuvat saarelta, ajatellen ettei heille enää tulisi sinne asiaa. Kolmas osa alkaa siitä, kun pojat jahtaavat yöllä karkuteille päässyttä pegasosta Ankkalinnassa. Lopulta Aku saa sen kiinni, ennen kuin kukaan ehtii nähdä sitä – Onneksi, se ei olisi kovin hyvä asia. He palaavat kotiin, ja käyvät sohvalle miettimään sitä seikkailua, minkä olivat kokeneet Myyttien saarella. Miksi ihmeessä Roope-setä ei muista tuosta, koko saaresta tai sen tapahtumista mitään, että miten Roope-setä olisi muka voinut nohtaa kaikki taruolennot tai sen, kun pelasti silloin vielä todella pienen Pegasos-hevosen. Sitten Roope-setä soittaa ovikelloa, ja Ankanpojat vievät Peksun ylös, ettei Roope-setä näkisi sitä. He olivat alusta alkaen ajatelleet, että Roope-setä käyttäisi sitä vain rahallisiin tarkoituksiin. Lopuksi Roope-setä tippuu kalliolta alemmalle kielekkeelle, lentokoneen romut mukanaan, ja Pegasos-hevonen pelastaa hänet. Yht´äkkiä kaikki saaresta palautuu hänen mieleensä. Neljännessä osassa Mikki miettii, että olisiko hämärät muistukuvat Myyttien saaresta voineet olla totta. Mikki oli Minnin kanssa huvipuistossa, jossa oli näytteillä sarvi, jota sanottiin yksisarvisen sarveksi. Silloin Mikki muisti, että hänellä oli kotonaan sellainen, jonka hän sai Myyttien saarelta viimeksi sieltä lähdettyään. Mikkiä vakoiltiin, kun hän otti yksisarvisen sarven laatikostaan. Eräät huvipuistossa olleet miehet kuulivat silloin mitä Mikki sanoi. Kun Mikki lähti kotoaan seuraavan kerran, ja meni Hessun luokse kysymään, muistaako hän mitään Myyttien saaresta ja taruolennoista, hän vastasi kieltävästi. Mikki tuli takaisin kotiinsa ja yllätyksekseen huomasi, että siellä ne miehet – Karmala ja Kolonia olivat siellä juuri varastamassa sarvea. Mikki lähtee juuri sarven saaneiden roistojen perään, mutta huvipuisto, oikeastaan tivoli, oli jo lähtenyt seuraavaan paikkaan, mutta onneksi Mikki löysi tivolin aikataulun ja löysi seuraavaan paikkaan. Mikki sai otettua sarven ja pitkän takaa-ajon jälkeen pidettyäkin sen. Mikki saa sarven, ja kartan, ainoa vika, että hänen ihollensa piirtämät muistukuvat saaresta eivät meinaa lähteä kunnon pesullakaan. Luvussa viisi, sekä Aku ja Roope, sekä Mikki ja Hessu lähtee takaisin Myyttien saaren suuntaan. Roope ja Aku lentokoneella, Mikki ja Hessu veneellä. Ja kummasti, taas heille käy jokseenkin samalla tavalla: Aku tippuu lentokoneesta veteen, ja Mikki taas veneestä, kun aalto paiskaa hänet mereen. He tippuvat samaan kohtaan, ja ihmettelevät kumpikin, että mitä toinen heistä tekee siellä. Jännittävien vaiheiden jälkeen, kun he ovat jo pitkän aikaa harhailleet saarella, he löytävät ankanpojat, Roopen, Hessun ja Pluton, jotka mukavasti ovat nuotion äärellä. Kuudennessa luvussa Iines on Ankkalinnan satamassa neuvottelemassa jonkun kapteenin kanssa moottoriveneen lainaamisesta. Minni sattuu paikalle – he ovat siellä samasta syystä: etsimässä poikia. Taivuttelujen jälkeen he saavat lainattua moottorivenettä, ja kohtapuoliin he ovatkin jo saarella. He kohtaavat hirviöitä, lohikäärmeitä, peikkoja, aarnikotkia, ja sun muita pahansisuisia otuksia. Kuin ihmeen kaupalla, he kuitenkin selviävät esteistä, ja mennessään nukkumaan, he huomaavat Mikin, Akun ja kumppanit, vain muutaman sadan metrin päässä alempanaa. Seitsemännessä luvussa Aku ja kumppanit heräävät aamunkoitteessa. Iineksen ja Minnin kallionkieleke sortuu, ja he jäävät riippumaan kallionkielekkeestä. Alhaalla Hessu kalastaa Minnin kengän, eivätkä he ole uskoa sitä todeksi, eihän Minnin pitäisi olla lähimaillakaan. Sitten Aku löytää myös Iineksen rusetin, ja he ovat varmoja, että tytöt ovat saarella. He lähtevät etsimään Iinestä ja Minniä, ja etsintöjen jälkeen tytöt löytyvätkin, ja he onnelisina viettävät iltaa saaren olentojen kanssa. Kahdeksas, toiseksi viimeinen luku sisältää: Pelle ja Staattinen ovat yhdessä pajassa, ja he yhdessä puhuvat siitä, kuinka kummallisesti Aku ja pojat sekä Mikki ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Samanlainen keijukainen, mikä ennenkin, tiputtaa taas kartan, Pellelle ja Staattiselle. Sitten se lähtee pois robotin kanssa, ja Pikku Apulainen hyppää kyytiin. Pelle ja Staattinen lähtevät seuraavaan, ja niin he päätyvät Myyttien saarelle. Jeti nappaa Pellen ja Staattisen, ja kuljettaa heidät muiden luokse. Heidän pitää tehdä siirrin, jolla he pystyvät siirtymään kuin teleportin kautta jonnekin maailmalle. Niin he ryhtyvät toimeen. Viimeisessä luvussa monien yritysten jälkeen, Pelle ja Staattinen saavat sen jonkinmoisen teleportin valmiiksi, ja niin he voivat aloittaa tehtävänsä; näyttää maailman ihmisille, että myytit eivät ole vain myyttejä, vain totta. Jos he eivät onnistu, saari sortuu mereen, ja he ovat mennyttä. He lähtevät monien otusten voimin käymään Ankkalinnassa, ja monessa muussa kaupungissa, ihmisten pällistellessä heitä oudosti. Niin he onnistuvat tehtävässään, saari pelastuu. Sitten he kyhäävät veneen, jolla lähtevät kohti Ankkalinnaa, saaren asukkaiden hyvästelemänä. Kohta he eivät muistaisikaan enää saarta.

Tämä Myyttien saari-tarina on mielestäni mainio yhdistelmä Ankka – Híiri -tarinaa. Feriolin piirrokset sopivat todella hyvin mielestäni tähän. Mahtava tarinasarja! Feriolta on tullut myös toinen tarina-sarja. Se onkin nimeltään...

Shambor! Tarina alkaa siitä, kun Aku Ankka-lehden numerossa 19/1998 Mikki on rannalla, tylsistyneenä vailla tekemistä. Yht´äkkiä hän kuulee huutoa rannalta. Sieltä kuuluu miehen ääni, joka sanoo ”Päästäkää minut köysistä!”. Mikki juoksee paikalle, ja huomaa miehen ainoastaan sotkeutuneen siimaan, ja näkevän pahaa unta jostakin. Mikki menee herättämään hänet. Mies herää, ja antaa kädessä olevan kirjansa Mikille, joka ottaa sen vastaan. Mies lähtee pois. Kirja oli kääritty paperiin, ja Mikki avaa sen. Mikki kummastelee kirjan nimeä, joka on ”Shamborin sotasäilä”, ja päättää alkaan lukemaan sitä rannalla. Sivut ovat täynnä valkoista, eikä niissä ole yhtään tekstiä. Äkkiä Mikkiä alkaa pyörryttämään, eikä hän pysty ottamaan katsettaan pois kirjasta. Yht´äkkiä Mikki onkin jossain ihmeen paikassa, lumirinteellä, jossa on sankka sumu. Taivalla on kaksi kuuta. Mikki luulee kadottaneen järkensä, kun näkee vastaan tulevan lentävän, ilmassa lentävän purjelaivan. Mikille heitetään sieltä köysi, johon hän tarttuu, mutta pyörtyy heti sen perään. Hän herää laivassa. Laivassa on vartijoita ja visiiri, sekä muitakin. Visiiri käskee vartijoiden ottaa Mikki kiinni, kun he saavat Mikin kiinni, niin yksi toteaa, että ”Eihän tämä ole hän. Tällä on häntä.” He päästävät Mikin vapaaksi, joka alkaa tutkailla laivaa. Mikki katsoo eräästä ovesta sisään, ja huomaa, että laivan kannen alla työskentelee paljon orjia, ja tajuaa jonkin olevan pielessä. Mikki tunkeutuu visiirin hyttiin, ja alkaa tutkailla sitä, mutta sitten visiiri, ja kaksi muuta tulee sinne, ja Mikin on pakko mennä äkkiä piiloon, erääseen kaappiin. He puhuvat siitä, kuinka katkaisisivat Mikiltä hännän ja paiskaisivat tyrmään. Ja ”Hän voi olla se, josta ennustus kertoo”. Äkkiä kuuluu ”Pum”, ja Mikki lentää suoraan kaapista keskelle pöytää, kaikkien päälisteltäväksi. Mikki karkaa hytistä, ja visiiri huutaa, että vartijoiden on otettava hänet kiinni. Mikki kiipee tähystystorniin, ja huomaa, että aikaisemminkin jo kuulunut pauke on peräisin Ikkimi Riihen taivasratsastajista, jotka heittelevät pommeja. He huutavat kovaan ääneen ”Etsikää prinsessa!”, laivalla mukana oleva prinsessa, joka aluksi pelastikin Mikin sieltä ”lumivuorilta” laivaan.Mikki tajuaa, että he aikovat kaapata prinsessan, ja juoksee äkkiä prinsessan huoneeseen. Mikki lähes pakottaa prinsessan menemään sängyn alle piiloon, ja sanoo prinsessalle, että hänen on pakko mennä nyt piiloon. Mikki jää itse samaan huoneesen ja sammuttaa valon. Kaksi laivalle hyökänneistä taivasratsastajista tulee pilkkopimeään huoneeseen, ja hapuilee käsillään prinsessaa. Yht´äkkiä he saavatkin Mikin säkkiinsä, ja Mikin suunnitelma onnistuu. He panevat oven kiinni, Mikin rimpuillessa toisen kantamassa säkissä. Visiiri huutaa kovaan ääneen ”Taivasratsastajat pakenevat! Missä on prinsessa?”. Eräs visiirin sotilaista löytää prinsessan sängyn alta lähes heti. Taivasratsastajat lähestyvät piilopaikkaansa iloiten saaliistaan. He naamioivat oviaukon ja ruokkivat ratsut. Seuraavaksi he menivät kertomaan ja näyttämään saaliinsa – joka olikin Mikki, Ikkimille. Ikkimi Riih kysyi, kuinka kävi, ja taivasratsastajat sanoivart, että se oli todella helppoa. Mutta sitten he tiputtivat säkistä prinsessan sijasta Mikin kesekelle pöytää. Kaikki yllättyvät. Mikin vihainen katse tavoittaa Ikkimin hämmästyneen naaman, kahden Taivasratsastajan katsoessa sivusta vähintään yhtä yllättyneinä kuin Ikkimi. Ikkimi pani päänsä alas ja pyysi selitystä. Mikki sanoi tomerasti: ”Minä voin! Pelastin prinsessa Loracin inhalta juoneltasi, konna.”. Ikkimi katsoi Mikkiä vihaisena, ja kertoi, että he eivät yrittäneet kaapata prinsessaa – vaan pelastaa hänet. Mikki katsoi yllättyneenä ja kysyi, että keneltä he hänet olisivat yrittäneet pelastaa. Ikkimi selvensi ja kertoi kertomuksen. ”Sukupolvi sitten visiiri otti vallan Shamborissa asettamalla hypnoosiloitsun arvon kuninkaamme ylle. Hän loitsi myös Shamborin sotasäilän, salaperäisen aseen ja vaurautumme tunnusmerkin. Miekan ja loitsukäärön hän kätki syvälle palatsiin. Kaiken varalta hän asetti niiden suojaksi vielä manauksen, joka tuhoaa jokaisen niihin kajoavan. Pikku prinsessan uskollinen imettäjä vei hänet kuitenkin turvaan, ja hänestä kasvoi vastarintaliikkeen johtaja. Mutta äskettäin he nappasivat hänet”. Ikkimi kertoi prinsessan myös olevan sydämensä valittu. Toinen Ikkimin kätyreistä ihmetteli ääneen, että Mikillä oli häntä ja että ennustus oli kertonut ehkä nimenomaan hänestä. Mikki ihmetteli, mikä ihmeen ennustus. Ikkimi kertoi, että kauan sitten Shamboriin tuli mies toisesta maailmasta, jolla oli pörröiset hiukset. Mikki tajusi heti sen miehen olevan se mies siellä rannalla. Ikkimi jatkoi kertomustaan. ”Hän ennusti, että vapaus koittaisi vasta, kun Shamborin sotasäilä joutuisi vapauden ystävän käsiin. Ja sillä vapauttajalla olisi isot korvat ja pitkä häntä.”. Mikki katsoi ihmeessään, kun Ikkimi kertoi ajatellen olevansa itse pelastaja, mutta olleensa väärässä, sillä hänellä ei ollut enää pitkää häntää visiirin leikattua se pois. Mikki kertoi napanneensa, vielä kun oli laivalla, visiirin hytistä papereita. Ikkimi alkoi tutkailla sitä, ja näytti palatsin tarkan paikan ja miekan kätköpaikan kartasta. Hän myös kertoi, että kohtalo toi Mikin pelastamaan sen. Mikki sanoi vain haluamansa kotiin, mutta kun Ikkimi, ja kaksi miestä otti miekkansa tupesta, niin Mikki muuttikin mieltään. Ikkimi lähti Mikin kanssa kohti viisirin paikkaa soutuvenettä muistuttavalla lentävällä veneellä. Kun he olivat perillä, niin he menivät palatsin alle, ja kiipesivät sieltä putkeen, joka oli täynnä kaikenlaista mössöä ja liejua. He kiipesivät putkesta ylös ja katsoivat olevansa keittiön alapuolella. Sitten he lähtevät kierreportaita kohti linnan tornia. Lopulta he saapuivat ylös, missä olivat ilmassa leijuva loitsukäärö ja miekka. Mutta miekkaahan ei saanut koskea. Mikki keksi avata ikkunan ja heijastaa karttaan suurennuslasin läpi auringon valoa, ja kartta meni osin rikki. Silloin taika raukesi, ja Mikki sai napattua miekan Ikkimin katsellessa sivusta. He karkaavat linnasta ja vapauttavat prinsessan, hänen isänsä ja orjat. He pääsivät linnasta laivalla karkuun. Mikki kohottaa miekan ylle, mutta yht´äkkiä alkaa hävitä näkyvistä. Sitten hän huomaa olevansa rannalla aamulla, ja ihmettelee nukkuneensa koko yön. Hän ihmettelee ”jännää unta”, joka ei ole tosin unta, ja miettii, kun nukahti kirjan tyhjille sivuille. Mikki avaa kirjan, eikä se olekaan tyhjä. Siihen on ilmestynyt luku. Ensimmäinen luku. Toinen kertomus, ”Paluu Shamboriin” julkaistiin Akkareissa 33-34/1999. Tarinassa Mikki luulee edellisen seikkailunsa Shamborissa olleen vain todella todentuntuista painajaista. Mutta Mikin ollessa kotonaan, salaperäinen kirja ”Shamborin miekka” putoaa hänen syliinsä, hän päätyy takaisi Ikkimi Riihen ja prinsessan maailmaan, Shamboriin. Mikki ehtii vain juuri ja juuri kuulla vastarintaliikkeen johtajilta, ystäviltään, että on uusi, uhkaava vaara, ennenkuin hän tippuu lentävästä paatista pilvien läpi Shamboriin, sen pinnalle siis. Mikki tapaa jonkun oudon haamunnäköisen olion, joka kutsuu häntä Unien temppeliin. Mikin kauhukuvat käyvät pian toteen, kun valtavansuuri kotkannäköinen petolintu nappaa Mikin tämän ollessa keskellä niittyä. Kun lintu on napannut Mikin, lintu alkaa puhua, ja Mikkikin tajuaa, ettei kyseessä ole vihollinen, vain suuri kotkalintu. Lintu paljastuu mukamas taruolennoksi, Ukkoslinnuksi. He nousevat pilvien yläpuolelle, jossa huomaavat Ikkimin laivan olevan tulossa jonkin matkan päässä. Vaikka Mikki ja kotka olivat sitä nykyä hyvää pataa keskenään, luulee Ikkimi sekä prinsessa, että kotka pitää Mikkiä vankinaan. Kotkan ollessa Ukkoslintu, se nostattaa myrskyn heidän eteensä, ja lentää suoraan sen silmään. Vettä sataa kaatamalla, ja kotka heittää Mikin selkäänsä, kun sanoi tarvitsevansa kynsiä johonkin muuhun. Sateessa liukastuneet sulat eivät ole paras tarttumiskohde, joten Mikki tippuu, mutta saa kuitenkin pari pyrstösulkaa käsiinsä, joilla alkaa liitää – ja se toimii. Liitäessään Mikki huomaa allaan temppelin, jonka heti tajuaa Unien temppeliksi. ”Temppelinvartija pyysi tulemaan temppeliin, ja tässä sitä nyt ollaan”, Mikki toteaa. Mikki astuu sisälle Unien temppeliin, ja tapaa Yrjön, temppelin vartijan. Yrjö näyttää kuin miltäkin pikkupojalta, vaikka onkin ikivanha. Tämä johtuu siitä, että ”Normaali aika sekoittuu täällä unien ja ikuisuuden kanssa”. Temppelin vartija alkaa puhua Velho Kolho-nimisestä velhosta, joka paljastuu ilkeäksi viholliseksi. Niin Mikki lähtee metsästämään Velho Kolhon luolaa. Aluksi hän miettii, että hän ei ikinä löytäisi velhon luolaa, mutta jotenkin kummasti miekka alkaa vetämään häntä kohti erästä luolaa, ja ollessaan luolan suulla, miekka syttyy palamaan, kuin soihduksi. Tällöin Mikki oli varma, että velho on luolassa sisällä. Mikki astuu luolaan sisään ja näkee Velho Kolhon sisällä. Yht'äkkiä Mikki alkaa nukkua, kun velho on vaivuttanut hänet painajaisten maailmaan. Mutta, keskenkaiken: ”PRRRRRRRRRRRRRR”. Mikin vanha herätyskello soi, ja hän onnistui rikkomaan lumouksen - sattumalla. Mikki päättää rikkoa vielä muutakin, ja halkaisee miekallaan velhon kristallipallon säpäleiksi. Velho lähtee karkuun, Mikki perässään. Velho päättää hiukan hidastaa Mikin menoa sytyttämällä tulipalon. Mutta onnekseen, Mikki huomaa Ukkoslinnun tulevan, Ikkimi ja prinsessa selässään, he olivat tajunneet olevansa samalla puolella. Ukkoslintu aiheutti hirveän vesisateen, ja tulipalo sammui. Näin he sitoivat velhon köysiin saatuaan tämän kiinni, näin hänet oli voitettu. Prinsessa ja Ikkimi anelevat Mikkiä jäämään Shamboriin, mutta yllättäen Mikki katoaa sieltä, ja ”herää” taas laiskanlinnassaan, tällä kertaa miekka mukanaan. Mikki huomaa kirjaan ilmestyneen uuden luvun, ja toteaa: ”Ehkäpä en ole enää yhtä haluton avaamaan kirjaa... Jotenkin minusta tuntuu, että Shamborissa odottaa vielä monta seikkailua”. Kolmas kertomus julkaistiin Aku Ankoissa 8-9/2001... Mikki on kotonaan, nojaten miekkaan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa. Hän ajattelee ääneen sitä, ettei oikein vieläkään usko, että Shambor on olemassa, vaikka onkin käynyt siellä kaksi kertaa. Miekka ja Mikki olivat Ankkalinnassa. Ikkimi ja prinsessa Shamborissa. Mikki miettii ääneen: ”Hmm! Vanhuksen taannoin antama kirja on aiemminkin avannut tien Shamboriin. Tosin vastoin tahtoani”. Mikki päättää kokeilla, toimiiko taika, jos hän itse avaa kirjan. Uudella aukeamalla oli tekstiä, vastoin edellistä kertaa. Siinä luki ”KOLMAS LUKU Miekka ei taltu petoksenkaan eessä”. Yht´äkkiä kirjan sivut taas ympäröivät Mikin, niin kuin aina ennenkin, kun hän on lähtenyt Shamboriin. Mikki joutui keskelle Ikkimin ja muiden tukikohtaa, joka ei tosin ollut enää rauhallinen. Siellä sodittiin. Ikkimi näkee Mikin ja Mikki tulee auttamaan kapinallisia suurvisiirin joukkoja vastaan. Mikki otti miekkansa – Taikamiekan, jonka sai viime seikkailustaan Shamborissa, käyttöön. Hän johdatti miekan voimilla Ikkimin, ja hänen mukanaan olleet muut kapinallliset eteen päin. Mikki kuuli ääntä, mutta ihan kuin se olisi tullut Mikin itsensä päästä. Mikki huudaahtaa: ”Jihuu! Sehän on telepaattinen kamuni, Ukkoslintu. Annathan salamoida kaveri!”. Suurvisiirin joukot päättivät perääntyä, koska he eivät voisi miekalle ja ukkoslinnulle yhtään mitään. Ikävä kyllä he saivat kuitenkin pelastettua kapinallisilla panttivankina olleen Kolhovelhon. Mikille pidetään juhlat, koska hän johdatti kapinalliset voittoon. Mikki halusi ajaa vallananastajat pakosalle. Kapinalliset täytyi kouluttaa hyökkäystä varten. Sulatak ryhtyi toimeen. Sulatak antaa Ikkimille ja Mikille tiedusteluraportin. Ikkimin ja Mikin onneksi siinä lukee, että Suurvisiirin joukot ovat poissa linnasta kolmisen päivää. Mikki ja Ikkimi lähtevät Ukkoslinnulla tiedusteluretkelle kohti linnaa. He aikovat iskeä seuraavana yönä. Samaan aikaan linnaan, visiirin linnaan tuli vieras. Hän oli Sulatak. Sulatak antoi kapinallisen hyökkäyssuunnitelman visiirille ja sai palveluksesta kultapussukan itselleen. Visiiri naureskeli ääneen: ”Hä hää! Kun kapinalliset marssivat linnaan he törmäävät hampaisiin asti aseistettuun aremijaani!”. Sulatak oli pettänyt kapinalliset, eivätkä Mikki ja Ikkimi joukkoineen tietäneet mitään. Auringon noustessa hyökkäyslaivat ja taivasratsastajat joukkoineen lähestyivät linnaa. Mikki huutaa ”Shamborin sankarit! Seuratkaa uljasta miekkaa ratkaisevaan koitokseen! Historian lehti havisee”. Kapinalliset saapuivat linnalle. Linnan portilla seisoi kaksi vartijaa, jotka pelästyivät, ja juoksivat linnan sisälle ja sulkivat oven. Todellisuudessa tuokin oli vain näytelmää. Visiiri istui huoneensa tuolissa. Kolho velho taikoi samaan aikaan visiirin huoneessa näkymätöntä muuria linnan ympärille. Mikki rikkoo portin miekallaan, ja johdattaa kapinallisjoukot sisään. Mikki käskee ykkösryhmän miehittää oviaukot, kakkosryhmän vahtia pihaa ja porttia, ja kahden portilla olleen visiirin sotilaan olla heidän vankeja. Mikki ja muut tunkeutuivat visiirin palatsiin. Viisiri kertoi, että Kolho velhon loitsima näkymätön muuri linnan ympärille estäisi heitä pakenemasta. Mikki sanoi, että eivät he pakenekaan, juuri kun olivat valloittamassa linnaa. Yht´äkkiä viisirin joukkoja alkaa tulvia joka paikasta, verhojen takaa, muureilta... Mikki sanoo, että he eivät ole lyötyjä, vaikka ovatkin alakynnessä. Samalla myös paljastuu, että juuri Sulatak on petturi. Vaikka loitsu estää kaikkia poistumasta linnasta, niin se ei estä ketään tulemasta sisään. Mikki kertoo kovaan ääneen kutsuneensa juuri paikalle telepaattisesti erään ystävänsä – Ukkoslinnun. Ukkoslinnun siivet levittäytyvät linan ylle, uhkaavasti. Salamat räiskyvät. Taistelu alkaa. Miekat heiluuu. Mikki kohottaa miekan ilmaan ja lausuu sanat: ”Miekka ei taltu petoksenkaan eessä!”. Kapinallisten miekat alkavat sylkeä salamoita kohti visiirin joukkoja. Visiiri heittää Mikkiä taikapallolla, joka tainnuttaa Mikin. Viisiiri, ja hänen joukkonsa karkaavat linnasta, laivallaan. Ikävä kyllä he saavat napattua mukaansa myös Ikkimi Riihin. Mikki ja hänen joukkonsa saivat vallattua linnan, mutta Ikkimi ja miekka joutuivat visiirinn haltuun. Mikki haluaa lähteä heti takaa-ajoon. Mutta yht´äkkiä hän alkaa haihtua. Haihtua. Mikki katoaa Ankkalinnaan. Hän miettii, että ajoitus oli todella kurja. Hän haluaa takaisin, ja menee katsomaan kirjaa. Ikävä kyllä neljäs luku ei ole edes ”aloittunut”, niinpä tällä hetkellä takaisin pääseminen on mahdotonta... Neljäs osa julkaistiin vuonna 2006, numeroissa 43, 44, 45, ja sen nimi on ”Shamborin Suojelija”. Tarina alkaa sillä tavalla, että Mikki näkee unta. Unta siitä, että Ikkimi on suurvisiirin linnassa vangittuna, ja että suurvisiiri, ja Velho Kolho kiduttavat Ikkimiä heittämällä tähän tulipalloja ja muuta. ”Eih! Te ryökäleet! Ei saa...” Noin kuuluu Ikkimin sanat. Mikki kauhistelee istuuduttuaan sänkynsä reunaan, millainen painajainen se oikein oli. Sitten Mikki tajuaa, että hänen vaistonsa sanoo, että se, minkä hän näki, ei ollut pelkkää unta. Mikki alkaa käydä läpi historiaansa Shamborissa. Kuinka hän sinä yhtenä iltana sai vanhalta mieheltä kirjan. Kirjan sivut olivat olleet portti Shamborin valtakuntaan. Mikki oli ollut Shaborissa, ja auttanut Ikkimiä, ja prinsessaa. Ilman Shamborin sotasäilää, miekkaa, hän ei olisi onnistunut. Hän sai Shamborissa uusia ystäviä, kuten temppelinvartija Yrjön, ja Ukkoslinnun. Hän sai kokea monet seikkailut siellä. Mikki käveli kirjahyllynsä luokse, ja otti ylhäältä Shamborin kirjan. Mikki toteaa: ”Uni oli viesti siitä, että Ikkimi tarvitsee apuani. Minun pitää palata Shamboriin. Mikki istuu laiskanlinnaan, ja alkaa tuijottaa kirjaa, jotta pääsisi Shamboriin. Mutta ei. Kirja reistailee, eikä sivut levittäydy mikin ylle, ja muualle, niinkuin pitäisi. Mikki pohtii, missä on vika. Hän tajuaa, ettei kukaan muu osaa käyttää kirjaa, paitsi hän itse, ja... Se miekkonen, keneltä Mikki kirjan saikin! Mikki juoksee aamuyöllä ovesta ulos, ja aikoo etsiä sen vanhan miehen käsiinsä. Hän muistaa tavanneensa miehen ensikertaa lähellä Tavipoukaman huvipuistoa. Mikki saapuu rannalle, ja käveltyään vähän aikaa, hän huomaa edessään vanhan tulvaviemärin, jota ei ole käytetty vuosikausiin. Mikki on iloinen nähdessään etsityn miehen tulvaviemärissä. Mies on hiukan pelokkaana. Mikki sanoo, ettei mitään pahaa ainakaan. Hän sanoo tulleensa tuomaan Shamborin kirjan. Miehelle nousee hiukan pelokas ilme. Mies ottaa melko vihaisen ilmeen, ja alkaa puhua huonosta historiastaan Shamborissa. Puhuttuaan jonkin aikaa, Mikki saa kuulla, miten pääsee Shamboriin. ”Jos kirja ei kirjoita itseään, ota kynä käteen. Sama se, kunhan teksti syntyy”, sanoo mies. Mikki kummastelee, että hän itse joutuu oman tarinansa sepittämään, mutta niin se kai menee. Hän aloittaa kirjoittamisen: ”Neljäs luku, Shamborin suojelija...” ”Miekan menetettyään pelastaja otti kynän aseekseen. Hän tiesi, että se olisi ainoa keino selvitä eteenpäin. Hän antoi mielikuvituksensa vapautua kahleistaan kuin linnunpoika munankuoresta. Yhtäkkiä hän onkin Shamborissa, tosin vähän huonossa paikassa, eli Keskellä linnunpesää, joka on täynnä munia. Kuoriutuvia sellaisia. Poikaset kuoriutuvat, ja näyttävät todella nälkäisiltä. ”Voiko hiirellä enää tämän kehnommin mennä?” Toteaa Mikki. Voi. Juuri tämän sanottuaan jättimäinen, vihainen kotkaemo syöksyy taivaalta kohti pesää. ”Näemmä voi! Emolintu päätti, etten ole pienokaisille lainkaan sopivaa seuraa. Vaikuttaa tosiaan siltä, että reissu reissulta päädyn Shamborissa aina vain pahempaan pinteeseen.” Juuri kun kotkaemo on saamassa Mikkiä kiinni, kuuluu ääni. Mikki huomaa, että kyseessä oli vanha kunnon Ukkoslintu. Kotkaemo on siis ukkoslinnun puoliso. Ukkoslintu ihmettelee, mikä toi Mikin sillä kertaa Shamboriin. Mikki vastaa, että Ikkimi Riih on pulassa, ja tarvitsee apua. Niin he lähtevät, ensiksi kohti Shamborin linnaa, jossa prinsessa Lorac odottaakin. Lorac on todella iloinen, että Mikki tuli auttamaan, mutta todella surullinen, kun Ikkimi on vangittuna Unien Temppelissä, jonka Suurvisiirin joukot ovat ottaneet valtaansa. Myös temppelinvartija Yrjö on vakina. Kuultuaan tarinan, Mikki päättää käydä toimeksi. Hän saa idean, ja menee sisälle pukeutumaan aivan Ikkimin näköiseksi. Lorac ihmettelee, että toimiiko juoni, mutta Mikki vastaa, että miksipä ei toimisi, he ovat aivan kuin kaks marjaa, jos heillä on samat vaatteet. Mikki pukee samanlaiset vaatteet, kuin Ikkimillä on, piilottaa häntänsä housujen sisään, pistää lapun vasemman silmänsä päälle, ja sitten hän onkin valmis. Aamunkoitteessa he lähtevät matkaan toteuttavaan juontansa. Prinsessa Lorac ja Ukkoslintu lentävät taivaalla harhauttaen Unien temppelin vartijat. Sillä taikaa Ikkimiksi naamioitunut Mikki livahtaa temppeliin sisään, ja juoksee portaita ylös ja alas etsien Ikkimiä, ja Yrjöä. ”Hah! Löysinpäs!” sanoo Mikki löydettyään heidät. Mikki päästää Ikkimin vapaaksi, ja menee itse kahleisiin, näin Ikkimi pääsee vapaaksi, ja voi aloittaa pelastustoimet. Jonkin ajan päästä Velho Kolho, ja itse suurvisiiri astuu ovesta sisään, ja heillä on mukanaan miekka, Shamborin sotasäilä. Mikki pyytää viimeisen kerran koskettaa Shamborin sotasäilää, mutta aikookin voittaa Kolhon ja suurvisiirin sillä, ja huutaa: ”Ha haa! Ettepä vainen arvanneet, että olenkin Mikki Hiiri, Shamborin pelastaja!”. Mutta miekka ei toimikkaan. Kolho tekee mikille taika-ansan, josta Mikki ei pääse pois. Mikki kysyy ollessan ansassa, että miksi miekka ei toiminut. Suurvisiiri vastasi, että se oli väärennös. Mikki tunsi epäonnistuuneen tehtävässään. Sitten, Velho Kolho teki ”astraalipolun”, jolla he menevät Ankkalinnaan tuhoamaan Mikin nukkuvaa ruumista. Silloin Mikki on lopullisesti kuollut, kun he sen tuhoavat. Mikki vapauttaa Yrjönkin päästyään itse kahleista, Yrjön itsensä vapautettua Mikin, ja juoksee itsekin polulle, joka johtaa Ankkalinnaan. Suurvisiiri ja Velho Kolho saapuvat Mikin nukkuvan ruumiin luokse. Velho kolho alkaa tehdä kynttiläkehää nukkuvan Mikin ruumiin ympärille Mikki tulee perässä. Shamborista tullut Mikki saapui rannalle. Visiiri ja Velho kolho eivät näe Mikkiä, joka tulee herättämään omaa ruumistaan. Mutta koska Shamborista tullut Mikki on näkymätön, ei myöskään aineellinen, maassa makaava Mikki näe, eikä kuule mitään. Sitten aineettomalle Mikille tuli mieleen, että täällä lähellähän olesekeli se sama mies, jolta Mikki oli sen kirjan alunperin saanut. Mikki juoksi erääseen putkeen, ja siellähän mies oli. Vaikka Mikki oli aineeton, mies aisti Mikin läsnäolon. Profeetta alkoi unissaan seurata Mikkiä. Viisiri kysyi Velho kolholta, että onko taika jo valmis, joka vastasi, että ei ihan vielä. Profeetta herää, kun Mikki mainitsee sanan visiiri. Mikki käskee ensiksi rikkomaan noitaympyrän. Profeetta hyökkäsi visiirin kimppuun. Velho yritti jatkaa loitsimista, mutta siinä melussa ei pystynyt. Samaan aikaan Shamborissa prinsessa ja Ikkimi lensivät Ukkoslinnulla. He tulivat linnalle, ja löysivät portin, josta visiiri, velho, ja Mikki olivat menneet. He menivät perässä. Yrjö antoi heille jo aikaisemmin paljon hyvää aikaan saaneen miekan mukaansa. Ukkoslintu, Ikkimi ja prinsessa hyökkäsivät velhon ja visiirin päälle. Mikki pystyi nyt palaamaan omaan ruumiiseensa, ja alkoi kirjoittaman kirjaan. Miekka heräsin eloon, Ikkimi oli pystynyt alkaa hallitsemaan Shamborin sotasäilää! Mikki oli kirjoittanut kirjaan, että Shamborin sotasäilän mahti siirtyy Shamborin pelastajalta, Shamborin suojelijalle, Ikkimille. Ukkoslintu sai visiirin ja velhon kiinni, ja heidät köytettiin. Profeetta suri sitä, että oli koditon ja maaton, mutta prinsessa keksi oivalluksen. ”Profeetta hyvä, mikset palaisi luoksemme? Visiirin paikka on vapaa, ja me tarvitsemme sinua”. Ukkoslintu, profeetta, prinsessa, Ikkimi, köytetyt visiiri ja velho, sekä tietysti miekka, palasivat takaisin Shamboriin, Mikin jäädessä Ankkalinnaan. Mikin viimeiset sanat: ”Toisaalta... Saattaahan olla, että taikamaailmassa tarvitaan joskus taas pelastajaa Ankkalinnasta. Kuka tietää?”.

Niin, mistäs me tiedämme, jos tarinan tekijät Pat ja Carol McGrealit ja Ferioli vielä tekisivät uuden osan Shamboriin.

Vuoden 2007 lehdissä julkaistiin kuusi-osainen seikkailutarinasarja ”Roope ja kumppanit Euroopassa”.

Tarina alkaa siitä, kun: Aku, pojat ja Roope astuivat Akun autoon, Akun kysyessä, että miksi he menevät Saksaan. Roopen rahasäiliössä on uusi, hyvä turvajärjestelmä, eikä rahoilla ole vaaraa, mutta ensilanttinsa Roope ottaa varmuuden vuoksi mukaan, jonka näkee myös Milla magia kristallipallostaan. Korri, Millan korppi lentää lentokentälle menevän Akun auton perässä, pienoiskamera päässään. Korri ottaa koneen perästä kiinni, sen lähtiessä lentoon. Sisällä Roope-setä kertoo, että oli sattumoisin löytänyt vanhoja asiakirjoja, jotka todistavat Constanzollerin linnasta kerrottavan tarun todeksi. Roope kertoo, että satoja vuosia sitten linnaan oli kätketty aarre, mitä ei ole ikinä löydetty, pojat innostuvat, kun saavat tietää, että on aarrejahti tiedossa. Saksassa Ankat vuokraavat auton, jolla he lähtevät kohti linnaa. Roope kertoo, että legendan mukaan kreivi Constanzollern kummittelee linnassa. Ankat astuvat sisään linnaan. Linnan aula on suúri. Ankanpojat menevät portaat ylös, ja katsovat eri linnassa asuneiden kreivien patsaita. Neljä patsasta on rivissä, mutta viimeinen kreivi puuttuu, pelkkä jalusta on tallella. Ankanpojat kysyvät Roopelta, että voivatko heti alkaa etsiä aarretta. Roope ja Aku menevät jonkin näköiseen kirjastohuoneeseen etsimään Roopen asiakirjoissa mainittua kirjaa nimeltä ”Ovi pimeyteen”. Aku nousee tikkaille ja alkaa etsiä. Roopen ollessa mietteissään ja katsoessa toiseen suuntaan, Aku löytää kirjan, mutta yht´äkkiä kirjahylly kääntyy toistepäin, ja Aku lentää myös toiselle puolelle, ns. kirjahyllyn taakse. Sillä välin Ankat käyvät ostamassa majatalosta leipää juustoa ja makkaraa. Majatalossa oleva mies kertoo täyden kuun aikaan kylän läpi ajavista haamuvaunuista. Ankanpojat lähtevät majatalosta takaisin kohti linnaa, Milla Magian seuratessa heitä sivummalta. Roope huomaa Akun kadonneen. Samaan aikaan Aku putkahtaa toisesta reiästä takaisin löydettyään jonkun vivun. Ankanpojat tuovat Roopelle ja Akulle ruokaa. Roope katsoo eräästä kirjasta tekstiä ja lukee ääneen. ”Eräänä iltana linnaan saapui Constanzollerin häijy serkku, joka kävi kreivin kimppuun ja kahlitsi tämän salaiseen tyrmään. Kreivin tomumajan jäänteet löydettiin sellistä vuosia myöhemmin. Serkunilkimyksen kohtalosta ei sen sijaan ole tietoa.”. Linnan ulkouolella Milla kävelee kohti linnaa. Hän taikoo itsensä vaaleatukkaiseksi tytöksi ja kaksi vuohta susiksi. Hän jättää sudet ulvomaan, ja tulee linnan ovelle sanoen oven avaavalle Akulle ”Saanko tulla suojaan, herra? Minua pelottaa.”. Aku päästää hänet sisään. Samaan aikaan kreivin haamu ilmestyy ja sanoo, että tuolla tytöllä on pahat mielessä”. Tyttö muuttuu Milla Magiaksi. Roope lähtee Millaa karkuun. Roope saa Millan tiputettua erääseen ansakuoppaan, mutta Milla pääsee ylös samalla taikoen Roopea, joka tippuu Millan päälle. Ensilantti lähtee vierimään. Jatkuu...
E: Salwer kyllä sanoi, että saa kirjoittaa niin pitkän tekstin kuin haluaa. Mutta Bomber, poistin noita puhekuplalainauksia, niitä oli kyllä liiaksikin.
E2: Bomber, siitä vain... :)

Ranking:

1. Akuhullu97: 31825 (TUS)
2. Karhula: 14938 (KpW)
3. Bomber: 13389 (WF)
4. Imfromfinland08: 10509 (SRT)
5. Aku Vankka: 9584 (DuDu)
6. Peetukka: 2840 (FRT)
7. Kirja: 2279 (WF)
8. Pullasorsa: 1947 (KpW)
9. Frodo: 1640 (FRT)
10. Dewey: 1058
11. T@IK@VIITTA: 736 (TT)

Itse olen siis syynärikin. Ja sanon, että ollaan sääntöjen rajamailla... Tuo on vaikea tapaus... Käyn säännöt vielä suurennuslasin kanssa läpi... Toki Salwilla ja kirjallakin on sanavaltaa, kummallakin jopa minua enemmän...