Tuo oli Pullasorsalle, anteeksi epäselvyys. Hänhän niitä ehdotti.
Voisitko vastata viestini ensimmäiseen kohtaan?
+200 on mielestäni liian vähän plussaa. Kun vimky saa valittua pj:n, luotan siihen, että hän tekee aloitteen edellämainitustakin.
~kirja
Sivuja:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
Kirjoittaja
Aihe: Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
(1329 viestiä)
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 451 -
26.06.2009 klo 19:01:56
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 452 -
26.06.2009 klo 19:14:24
Niin, kysyisin, että onko jo vaalipuheiden aika?
Salwer1st/
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 453 -
26.06.2009 klo 19:17:11
Lainaus käyttäjältä: wierii2Niin, kysyisin, että onko jo vaalipuheiden aika?
Jospa minuakin voitaisiin joskus valaista tästä asiasta. Jos vimky ei puhu minulle mitään, ei koko yhdistyskään pysy kovin kauaa kasassa.
Jospa minuakin voitaisiin joskus valaista tästä asiasta. Jos vimky ei puhu minulle mitään, ei koko yhdistyskään pysy kovin kauaa kasassa.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 454 -
26.06.2009 klo 19:18:24
Vimky? On, koska Kreach ei ole antanut ratkaisevaa kolmannen äänen eroa minulle => vaalipuhekierros.
Aloittelen noin puolessa tunnissa.
~kirja
// Salwer: Koska mitään ei ole vielä päätetty, miksi tiedottaisimme? Muutaman kerran olen topicissakin maininnut, että pj:tä päätetään vielä. Viimeksi edellisessä viestissäni.
Aloittelen noin puolessa tunnissa.
~kirja
// Salwer: Koska mitään ei ole vielä päätetty, miksi tiedottaisimme? Muutaman kerran olen topicissakin maininnut, että pj:tä päätetään vielä. Viimeksi edellisessä viestissäni.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 455 -
26.06.2009 klo 19:28:09
Eli pitää puhetta väsätä? No, eikun väsäämään. Tästä se lähtee.
Muistuts: Tulokset tulevat Sunnuntaina klo 16.00, tai myöhemmin. Teen ne heti kun ehdin... Tai, jos joku ne tekee niin hyvä. Kun ei ole wordiä hotellin koneessa... ;)
// Käskystä, Peetukka! O:-)
Ranking merkkeinä:
1.kirja: 19 396
2.Aku Vankka: 18 880
3.imfromfinland08: 15 482 (Laskua viime rankingista?)
4.Karhula: 14 146 (Hyvä KPw!)
5.Pullasorsa: 12 461 (Hyvä KPw!)
6.Peetukka: 10 941
7.akkaridekkari: 10 099
8.Bomber: 9 478
9.Akuhullu: 6 130
10.Frodo: 5 080
11.Mac Ducky: 4 928
12.Padi: 4 892
13.Hiidenkirnu: 4 666
14.T@ik@viitta: 1 828
15.Kreach: 797
16.Salwer1st/: 345
Kova taso...
Muistuts: Tulokset tulevat Sunnuntaina klo 16.00, tai myöhemmin. Teen ne heti kun ehdin... Tai, jos joku ne tekee niin hyvä. Kun ei ole wordiä hotellin koneessa... ;)
// Käskystä, Peetukka! O:-)
Ranking merkkeinä:
1.kirja: 19 396
2.Aku Vankka: 18 880
3.imfromfinland08: 15 482 (Laskua viime rankingista?)
4.Karhula: 14 146 (Hyvä KPw!)
5.Pullasorsa: 12 461 (Hyvä KPw!)
6.Peetukka: 10 941
7.akkaridekkari: 10 099
8.Bomber: 9 478
9.Akuhullu: 6 130
10.Frodo: 5 080
11.Mac Ducky: 4 928
12.Padi: 4 892
13.Hiidenkirnu: 4 666
14.T@ik@viitta: 1 828
15.Kreach: 797
16.Salwer1st/: 345
Kova taso...
Peetukka
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 456 -
26.06.2009 klo 19:34:05
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Miksi kannattaa lukea Aku Ankkaa? Miksi luet Aku Ankkaa? Mikä on parasta Aku Ankassa? Miksi keräilet Aku Ankkaa?
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää. Aku Ankan kieli on ollut täydellistä kirjakieltä heti kun se alkoi ilmestyä Suomessa, tämä on myös yksi suurimmista syistä miksi Aku Ankka on niin suosittu Suomessa. Ankan entisen, nyt jo menehtyneen, päätoimittajan Markku Kivekkään sekä myös jo edesmenneen freelancertoimittajan Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Aku Ankka – sarjakuvissa on vallan mahdoton määrä erilaisia hahmoja, joilla jokaisella on oma luonteensa ja persoonansa. Mielenkiintoisin hahmoista on ehkäpä Aku Ankan eno Roopea Ankka. Roope Ankalla on hurja menneisyys. Yhdysvaltalainen Don Rosa (s. 1951) on tehnyt vallan mainion Roopen elämästä ja teoista kertovan tarinasarjan, Roope Ankan elämä ja teot. Rosa poimi tiedonmurusia Carl Barksin klassisista tarinoista Roope Ankan menneisyydestä, ja näin sai kokoon mahtavan tarinasarjan.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Nykyisin myös kun olen ostellut vanhoja Aku Ankkoja muun muassa 1980-luvulta, olen lukenut tarinoita niistä. Tämäkin vaikuttaa siihen miksi en lopeta Aku Ankkojen lukemista, nykyisin kun en lue enää kokonaisuudessaan, ainakaan kovin usein, uusinta Aku Ankka -lehteä kokonaan. Tosin oli minulla pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Disney-sarjakuvia ei olisi ilman niiden tekijöitä, joten mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman. Hän on luonut Milla Magian. Hän on luonut Kulta Into Piin. Hän on luonut Kroisos Pennosen… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Nämä kaksi herraa ovat varmaan monien muidenkin suosikkeja, ja he ovat varmaan vaikuttaneet eniten Aku Ankan historiaan. Itse asiassa, jos näiden kahden herrojen tarinoita olisi, minä, ja varmaan monet muutkaan, ei lukisi Aku Ankkaa.
Disney-sarjakuvia tekevät muutkin kuin kaksi edellä mainittua herrasmiestä, joten käsitelläänpä hieman muitakin Disney-taitelijoita.
Kahden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi suosikkejani ovat muun muassa Romano Scarpa, Marco Rota, Kari Korhonen, Daniel Branca ja monet, monet muut. Hiirentekijöistä mainitsisin ainakin Floyd Gottfredsonin, Paul Murryn sekä Romano Scapran.
Suomalaisetkin tekevät tai ovat tehneet Disney-sarjakuvia.
Suomalaisista Disney-taitelijoista mainitsisin ainakin Kari Korhosen. Tämä herra tekee loistavia käsikirjoituksia ja myös piirtää erittäin mainiosti. Kai Vainiomäki on uuden polven käsikirjoittajalupaus. Jukka Murtosaari on erikoistunut kansikuviin ja kuuluisa Mauri Kunnas on tehnyt ainakin yhden ankka-käsikirjoituksen.
Juuri näiden ja monien muiden ankantekijöiden tarinoiden takia luen Aku Ankkaa.
Ja jos miettii sitä kaikkien aikojen parasta tai parhaita tarinoita, niin mielestäni ne olisivat ehkäpä Ovela Roope-setä (Only A Poor Old man) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike), kummatkin ovat varmaan yhtä tasokkaita. Kummatkin tarinoista ovat Carl Barksin tekemiä, ei ole siis ihme miten nämä tarinat ovat niin laadukkaita. Ovelassa Roope-sedässä on maailman paras sarjakuva sivu, se sivu, jossa rahapato murtuu. Samaisella sivulla on myös maailman tasokkain sarjakuvaruutu juuri se ruutu, jossa tämä rahapato murtuu. Pienenä haasteena, laskekaapa kuinka monta kolikkoa siinä on! Takasin Klondikeen on myös vallan loistava tarina, kirsikkana kakun päällä vielä Markku Kivekkään mahtava suomennos.
Parasta Aku Ankassa on juuri se sisältö, koko konsepti. Mainioiden tarinoiden ja turinoiden lisäksi myös toimituksen Oma Nurkka on mahtava, ja erittäin hyvä lisä lehteen. Omassa Nurkassa vastaillaan kysyjille ja siinä samalla oppii uutta tietoa sekä kaikenlaista nippelitietoa. Myös Uutis-Ankka on hyvä, kun kerrotaan ajankohtaisista asioista sun muista. Filmi-Nurkka on myös erittäin mainio ja mielenkiintoinen lisä lehteen. Lukuisat liitteet, muun muassa jokavuotiset lukujärjestykset, ovat myös mahtavia lisäyksiä lehteen. Erikoisnumerot niin kutsutut b- ja c-numerot ovat joka vuosi erittäin hyviä! Kiitoksia toimitus ja etenkin Kirsti ”Kippari” Toppari jonka päätoimittaja-aikakautena näitä erikoisuuksia alettiin lisäämään lehteen.
Erilaiset teemanumerot, esimerkiksi, pääsiäinen, halloween, joulu ja niin edelleen ovat myös erittäin mukavia, saa seurata mitä ankan perheessä tapahtuu samaan aikaan kun itse viettää jotain juhlaa. Juhlanumerot, jotka ovat yleensä erikoispaksuja, Aku Ankassa on normaalisti kolmekymmentäkuusi sivua ja taasen yleensä näissä juhlanumeroissa on viisikymmentäkaksi sivua. Tämä on erittäin mukavaa, koska yleensä näihin ylimääräisiin sivuihin saadaan Carl Barksin legendaarisia tarinoita.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
Miksi sitten keräilen Aku Ankkaa? Yksi syistä, tosin ei suurimmista, tähän on, että Aku Ankan ovat suhteellisen halpoja. Tosin uutena ne eivät sitä todellakaan ole, ainakaan itse Aku Ankka – lehti. Sehän maksaa kaksi euroa nykyään, ennen se oli halvempi.
Ankkakeräilyni painottuu eniten juuri itse Aku Ankka – lehteen. Aku Ankan taskukirjoja sekä Roope-setä – lehtiä kerään vähemmän, Taskukirjoista enimmäkseen vain vanhoja alle sadannen Taskukirjan numeroita. Kovakantislöydötkin ovat mukavia, esimerkiksi tässä muutama viikko sitten löysin Maailman hauskin kuvasarjalehti – Aku Ankka 50 vuotta – kovakantisen kahdenkymmenen euron hintaan. Muitakin löytöjä olen tehnyt, joita tosin tässä en nyt rupea mainitsemaan.
Ruoditaanpa vähän Aku Ankkojen säilyttämistä. Itse Aku Ankka – lehtiä säilytän muovisissa lehtikoteloissa, en siis niissä kansioissa mitä Aku Ankan www-sivuilta voi tilata. Tosin, omistan kaksi kappaletta niitä vanhempia kansioita 1980- ja 1990-luvun vaihteesta, keltaisen värisiä, joiden kannessa on Ankkalinnan asukkaita Aku Ankan autossa. Näitä olen ostanut antikvariaatista sekä kirpputorilta. Kuitenkaan läheskään kaikki lehdistäni ei mahdu muovisiin lehtikansioihin, vain lehdet vuosilta 2005, 2006, 2007 ja 2008. Aion ostaa lisää lehtikoteloita, joko muovisia tai kartonkisia. Muita lehtiä, suurinta osaa, säilytän päällekkäin pinottuina vuosikymmenittäin.
Taskukirjat, Roope-sedät, pokkarit, albumit, kovakantiset, ja sen sellaiset säilytän siististi pystyasennossa kahdessa erikokoisessa hyllyssäni.
Oheistuotteista, muun muassa mukeista, korteista, kelloista, magneeteista, figuureista sun muista en ollut aikaisemmin juurikaan kiinnostunut. Mutta kun tänä vuonna tuli tämä Disney Suosikit – sarja, jossa on siis tämä neljätoista ja puoli senttimetriä korkea figuuri ja kuusitoista sivuinen lehdykkä, niin kiinnostuin figuureista vähän enemmänkin. Nyt omistan noista Disney Suosikeista jo Mikki Hiiren, Minni Hiiren sekä Aku Ankan, eli siis kaikki jo ilmestyneet. Komeilta näyttävät ja kaiken lisäksi halpoja laatuun verrattuna, mielestäni.
Kun miettii kokonaisuutena tätä mitä tässä nyt olen ruotinut, niin voidaan sanoa ikään kuin loppupäätelmänä, että Aku Ankka voi olla hyvinkin monipuolinen ja erittäin hyvää luettavaa, lahjoitettavaa, keräiltävää ja niin edelleen.
(Jatkuu...)
Saisiko muuten rankingin merkkeinä?
Suomen suosituin aikakauslehti Aku Ankka on jo lähes kuusikymmentä vuotta vanha ja Akkarin suunnattoman suosion syitä on ihmetelty aina. Aku Ankka on äärettömän suosittu pohjoismaissa ja etenkin Norjassa ja Suomessa.
Ensinnäkin, Aku Ankka – lehden ulkoasu on ollut yksi merkittävimmistä syistä miksi Akkari on niin suosittu kuinka se nyt on. Aku Ankka oli Suomen ensimmäinen sarjakuvalehti joka oli kokonaan värillinen.
Toisekseen, ilman ankkamestari Carl Barksia ei olisi olemassa Aku Ankkaa. Kun Akkari alkoi ilmestyä Suomessa, yleensä lähes kaikissa lehdissä avaustarinana oli joku Barksin kymmensivuinen hupailu. Monet lapset ja ehkäpä aikuisetkin tykästyivät näihin ja muihin sen ajan tarinoihin ja tilasivat Aku Ankan sitten myöhemmin omille lapsilleen. Tämä perinne on jatkunut monessa Suomen maan suvussa.
Aku Ankan suosio johtuu myös siitä, että se ilmestyy usein ja niitä on helposti saatavilla. Aluksi Aku Ankka ei ilmestynyt kuin kerran kuukaudessa, mutta kun sen suosio laajeni, Aku Ankka alkoi ilmestyä viikoittain. Joillekin tämäkään ei riitä ja he tilaavat Aku Ankan ylimääräistä lehteä Aku Ankka Extraa. Se alkoi ilmestyä vuonna 1999. Akun ja muidenkin hahmojen seikkailuja julkaistaan myös Roope-setä – lehdessä sekä Aku Ankan taskukirjassa, jotka kummatkin ilmestyvät nykypäivänä kuukausittain. Lisäksi kovakantisia ja erinäköisiä albumeja ilmestyy epäsäännöllisesti. Tällainen ylitsepursuava julkaisujen määrä ja saatavuus ovat varmasti yksi suurimmista syistä Aku Ankan suosion laajuuteen Suomessa.
Sarjakuvia on joskus halveksittu johtuen siitä, että ne mukamas opettavat huonoja tapoja ja kieltä niitä lukeville lapsille. Tällaista Aku Ankka ei todellakaan opeta. Aku Ankan laita on itse asiassa juuri toisin päin. Aku Ankka – lehden kieli on ollut aina hyvinkin rikasta sekä sivistävää. Aku Ankan kieli on ollut täydellistä kirjakieltä heti kun se alkoi ilmestyä Suomessa, tämä on myös yksi suurimmista syistä miksi Aku Ankka on niin suosittu Suomessa. Ankan entisen, nyt jo menehtyneen, päätoimittajan Markku Kivekkään sekä myös jo edesmenneen freelancertoimittajan Markku Saarisen käännökset olivat aikansa kultaa monine synonyymisanoineen.
Aku Ankat ovat erittäin opettavaisia. Niistä oppii historiaa ja maantiedettä. Roope seikkailee ympäri maita ja mantuja Suomesta avaruuteen asti, että eiköhän siinä samalla kun lueskelee antoisaa Roope-seikkailua opi myös vähän maantiedettä. Historiaa oppii etenkin yhdysvaltalaisen Don Rosan tarinoista. Rosa käyttääkin erityisen paljon aikaa historiallisten faktojen paikkansapitävyyteen, eikä keksi omasta päästään historiankulkua, kuten jotkut kirjoittajat ehkä tekevät.
Aku Ankka – sarjakuvissa on vallan mahdoton määrä erilaisia hahmoja, joilla jokaisella on oma luonteensa ja persoonansa. Mielenkiintoisin hahmoista on ehkäpä Aku Ankan eno Roopea Ankka. Roope Ankalla on hurja menneisyys. Yhdysvaltalainen Don Rosa (s. 1951) on tehnyt vallan mainion Roopen elämästä ja teoista kertovan tarinasarjan, Roope Ankan elämä ja teot. Rosa poimi tiedonmurusia Carl Barksin klassisista tarinoista Roope Ankan menneisyydestä, ja näin sai kokoon mahtavan tarinasarjan.
Ruoditaanpa hieman omia lukukokemuksiani ja muutakin historiaani sarjakuvain ja etenkin Aku Ankan parissa.
Monet lapset ovat oppineet lukemaan lukemalla Aku Ankka- lehteä. Itse en kuulu tähän kastiin. Itse asiassa kuitenkin opin lukemaan sarjakuvien avulla, nimittäin Asterix – sarjakuvasta. Muistan vielä jopa kyseisen kuplan josta opin lukemaan. Ensimmäinen kosketukseni Aku Ankkoihin oli isäni vanhat Akkarit ja Taskukirjat. Muistan vieläkin kun lueskelin enimmäkseen yksisivuisia juttuja lehdestä kun isoveljeni luki jo pidempiä juttuja.
Muistan vielä senkin kun itselläni oli aikoinaan hirveä jatkokertomusbuumi meneillään. Aina kun luin jonkun jatkotarinan osan oli pakko saada lukea heti seuraavakin. Piti etsiskellä yhtä ainoaa tiettyä ainoaa lehteä tai julkaisua muiden niteiden iloisesta sekamelskasta ja sitten kun sitä tiettyä julkaisua ei löytynytkään, niin siinähän sitä oltiin.
Aku Ankka - lehden tilaushistoria on vaihdellut paljon. Viimeisin Aku Ankan tilausjaksoni alkoi vuoden 2004 alussa ja sitä ei ole sen jälkeen katkaistu, Akkari tulee minua, kuin monia muitakin suomalaisia, ilahduttamaan jokaisen viikon keskiviikkona.
Miksi minä sitten vieläkin luen Aku Ankkaa? Kuten monet muutkin lapset, minäkin luin Akkareita naperona. Ajan kultaamat muistot, laadukkaat tarinat sekä keräilyn intohimo ovat estäneet minua lopettamasta Aku Ankkojen lukemista. Nykyisin myös kun olen ostellut vanhoja Aku Ankkoja muun muassa 1980-luvulta, olen lukenut tarinoita niistä. Tämäkin vaikuttaa siihen miksi en lopeta Aku Ankkojen lukemista, nykyisin kun en lue enää kokonaisuudessaan, ainakaan kovin usein, uusinta Aku Ankka -lehteä kokonaan. Tosin oli minulla pari vuotta sitten aikakausi jolloin lopetin Aku Ankkojen lukemisen lähes tyystin, silloin luin enimmäkseen sellaisia sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner.
Disney-sarjakuvia ei olisi ilman niiden tekijöitä, joten mietitäänpä hieman Disney-sarjakuvataiteilijoita ja ruoditaan omia suosikkikirjoittajiani ja -piirtäjiäni vähän enemmänkin.
Ehdoton ykkönen, aina ja ikuisesti on yhdysvaltalainen ankkamestari Carl Barks (1901–2000). Hän on oma suosikkini, kuten varmaan monilla ja monilla muillakin. Hän on luonut Akulle sielun. Hän on luonut Ankkalinnan. Hän on luonut Roope Ankan. Hän on luonut Karhukoplan. Hän on luonut Pelle Pelottoman. Hän on luonut Milla Magian. Hän on luonut Kulta Into Piin. Hän on luonut Kroisos Pennosen… Tätä voisi jatkaa vielä paljon. Barks teki äärettömän loistavia tarinoita, ja vieläpä äärettömän paljon, kovaa tahtia ja lähes neljännesvuosisadan ajan.
Toinen suosikeistani on myös yhdysvaltalainen. Hän on Don Rosa (s. 1951). Hän piirtää todella loistavasti, mutta käsikirjoittaa vieläkin paremmin. Jos kritiikkiä Rosalle pitäisi antaa, mainitsisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, piirrostyylin liialliset yksityiskohtaisuudet. Yksityiskohdat eivät ole pahasta, päinvastoin. Yksityiskohdat parantavat tarinaa ja etenkin piirrosta. Mutta liika on todellakin liikaa, kuten Rosan tapauksessa näen. Toisekseen, julkaisutahdin hitaus. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että Rosa ei ehdi toteuttaa tarinoita nopeammin ja jos piirtäisi, miehen jälki ei olisi todellakaan yhtä hyvää kuin se on. Tässä asiassa Carl Barks oli parempi.
Nämä kaksi herraa ovat varmaan monien muidenkin suosikkeja, ja he ovat varmaan vaikuttaneet eniten Aku Ankan historiaan. Itse asiassa, jos näiden kahden herrojen tarinoita olisi, minä, ja varmaan monet muutkaan, ei lukisi Aku Ankkaa.
Disney-sarjakuvia tekevät muutkin kuin kaksi edellä mainittua herrasmiestä, joten käsitelläänpä hieman muitakin Disney-taitelijoita.
Kahden edellä mainittujen tekijöiden lisäksi suosikkejani ovat muun muassa Romano Scarpa, Marco Rota, Kari Korhonen, Daniel Branca ja monet, monet muut. Hiirentekijöistä mainitsisin ainakin Floyd Gottfredsonin, Paul Murryn sekä Romano Scapran.
Suomalaisetkin tekevät tai ovat tehneet Disney-sarjakuvia.
Suomalaisista Disney-taitelijoista mainitsisin ainakin Kari Korhosen. Tämä herra tekee loistavia käsikirjoituksia ja myös piirtää erittäin mainiosti. Kai Vainiomäki on uuden polven käsikirjoittajalupaus. Jukka Murtosaari on erikoistunut kansikuviin ja kuuluisa Mauri Kunnas on tehnyt ainakin yhden ankka-käsikirjoituksen.
Juuri näiden ja monien muiden ankantekijöiden tarinoiden takia luen Aku Ankkaa.
Ja jos miettii sitä kaikkien aikojen parasta tai parhaita tarinoita, niin mielestäni ne olisivat ehkäpä Ovela Roope-setä (Only A Poor Old man) sekä Takaisin Klondikeen (Back to the Klondike), kummatkin ovat varmaan yhtä tasokkaita. Kummatkin tarinoista ovat Carl Barksin tekemiä, ei ole siis ihme miten nämä tarinat ovat niin laadukkaita. Ovelassa Roope-sedässä on maailman paras sarjakuva sivu, se sivu, jossa rahapato murtuu. Samaisella sivulla on myös maailman tasokkain sarjakuvaruutu juuri se ruutu, jossa tämä rahapato murtuu. Pienenä haasteena, laskekaapa kuinka monta kolikkoa siinä on! Takasin Klondikeen on myös vallan loistava tarina, kirsikkana kakun päällä vielä Markku Kivekkään mahtava suomennos.
Parasta Aku Ankassa on juuri se sisältö, koko konsepti. Mainioiden tarinoiden ja turinoiden lisäksi myös toimituksen Oma Nurkka on mahtava, ja erittäin hyvä lisä lehteen. Omassa Nurkassa vastaillaan kysyjille ja siinä samalla oppii uutta tietoa sekä kaikenlaista nippelitietoa. Myös Uutis-Ankka on hyvä, kun kerrotaan ajankohtaisista asioista sun muista. Filmi-Nurkka on myös erittäin mainio ja mielenkiintoinen lisä lehteen. Lukuisat liitteet, muun muassa jokavuotiset lukujärjestykset, ovat myös mahtavia lisäyksiä lehteen. Erikoisnumerot niin kutsutut b- ja c-numerot ovat joka vuosi erittäin hyviä! Kiitoksia toimitus ja etenkin Kirsti ”Kippari” Toppari jonka päätoimittaja-aikakautena näitä erikoisuuksia alettiin lisäämään lehteen.
Erilaiset teemanumerot, esimerkiksi, pääsiäinen, halloween, joulu ja niin edelleen ovat myös erittäin mukavia, saa seurata mitä ankan perheessä tapahtuu samaan aikaan kun itse viettää jotain juhlaa. Juhlanumerot, jotka ovat yleensä erikoispaksuja, Aku Ankassa on normaalisti kolmekymmentäkuusi sivua ja taasen yleensä näissä juhlanumeroissa on viisikymmentäkaksi sivua. Tämä on erittäin mukavaa, koska yleensä näihin ylimääräisiin sivuihin saadaan Carl Barksin legendaarisia tarinoita.
Keräily onkin asia erikseen. Ensimmäinen syy miksi Aku Ankkoja keräillään, on yksinkertaisesti se, että ei niitä voi lehtikeräykseenkään heittää, sen verran laadukkaita lehtiä ne ovat, toisin kuin esimerkiksi sanomalehdet joiden uutiset vanhenevat. Eli mitä nyt niitä ikivanhoja uutisia nyt säilyttelemään. Toisin kuin sanomalehdet, Aku Ankat eivät vanhene koskaan, jokaisen tarinan ja hupailun voi lukea uudestaan ja uudestaan. Tästä syytä muun muassa Barksin sarjoja on julkaistu niin sanottuina Toivesarjoina Aku Ankoissa uusintoina. Monet eivät ole lukeneet, saatikka tilanneet, Aku Ankkaa niin kauan että olisivat lukeneet kaikki, juuri esimerkiksi Barksin, Aku Ankassa julkaistuista tarinoista.
Keräily on antoisa harrastus. Aku Ankkojen keräily on myös antoisaa. On antoisaa ja mukavaa kun löytää kirpputorilta, antikvariaatista tai mistä tahansa kauan etsimänsä lehden tai julkaisun hyväkuntoisena. Tämä on yksi keräilyn hyvistä puolista.
Miksi sitten keräilen Aku Ankkaa? Yksi syistä, tosin ei suurimmista, tähän on, että Aku Ankan ovat suhteellisen halpoja. Tosin uutena ne eivät sitä todellakaan ole, ainakaan itse Aku Ankka – lehti. Sehän maksaa kaksi euroa nykyään, ennen se oli halvempi.
Ankkakeräilyni painottuu eniten juuri itse Aku Ankka – lehteen. Aku Ankan taskukirjoja sekä Roope-setä – lehtiä kerään vähemmän, Taskukirjoista enimmäkseen vain vanhoja alle sadannen Taskukirjan numeroita. Kovakantislöydötkin ovat mukavia, esimerkiksi tässä muutama viikko sitten löysin Maailman hauskin kuvasarjalehti – Aku Ankka 50 vuotta – kovakantisen kahdenkymmenen euron hintaan. Muitakin löytöjä olen tehnyt, joita tosin tässä en nyt rupea mainitsemaan.
Ruoditaanpa vähän Aku Ankkojen säilyttämistä. Itse Aku Ankka – lehtiä säilytän muovisissa lehtikoteloissa, en siis niissä kansioissa mitä Aku Ankan www-sivuilta voi tilata. Tosin, omistan kaksi kappaletta niitä vanhempia kansioita 1980- ja 1990-luvun vaihteesta, keltaisen värisiä, joiden kannessa on Ankkalinnan asukkaita Aku Ankan autossa. Näitä olen ostanut antikvariaatista sekä kirpputorilta. Kuitenkaan läheskään kaikki lehdistäni ei mahdu muovisiin lehtikansioihin, vain lehdet vuosilta 2005, 2006, 2007 ja 2008. Aion ostaa lisää lehtikoteloita, joko muovisia tai kartonkisia. Muita lehtiä, suurinta osaa, säilytän päällekkäin pinottuina vuosikymmenittäin.
Taskukirjat, Roope-sedät, pokkarit, albumit, kovakantiset, ja sen sellaiset säilytän siististi pystyasennossa kahdessa erikokoisessa hyllyssäni.
Oheistuotteista, muun muassa mukeista, korteista, kelloista, magneeteista, figuureista sun muista en ollut aikaisemmin juurikaan kiinnostunut. Mutta kun tänä vuonna tuli tämä Disney Suosikit – sarja, jossa on siis tämä neljätoista ja puoli senttimetriä korkea figuuri ja kuusitoista sivuinen lehdykkä, niin kiinnostuin figuureista vähän enemmänkin. Nyt omistan noista Disney Suosikeista jo Mikki Hiiren, Minni Hiiren sekä Aku Ankan, eli siis kaikki jo ilmestyneet. Komeilta näyttävät ja kaiken lisäksi halpoja laatuun verrattuna, mielestäni.
Kun miettii kokonaisuutena tätä mitä tässä nyt olen ruotinut, niin voidaan sanoa ikään kuin loppupäätelmänä, että Aku Ankka voi olla hyvinkin monipuolinen ja erittäin hyvää luettavaa, lahjoitettavaa, keräiltävää ja niin edelleen.
(Jatkuu...)
Saisiko muuten rankingin merkkeinä?
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 457 -
26.06.2009 klo 19:54:01
Säännöissä ei sanota, mihin nuo bonus-kilpailut vaikuttaa. Eli mitä niistä on hyötyä? Tuomarit arvioivat kirjoittajien tekstit ja...?
E: Jaa, sanottiin siellä, että ne ovat yleensä kauden toinen ja neljäs kilpailu, eli saako bonusviesteistä mahdollisesti pisteitä eli merkkejä tuohon normikisaan, joka on käynnissä? Eli tässä tapauksessa miksiluetakuaym?
Jep, asia selvä.
E: Jaa, sanottiin siellä, että ne ovat yleensä kauden toinen ja neljäs kilpailu, eli saako bonusviesteistä mahdollisesti pisteitä eli merkkejä tuohon normikisaan, joka on käynnissä? Eli tässä tapauksessa miksiluetakuaym?
Jep, asia selvä.
Imfromfinland08
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 458 -
26.06.2009 klo 19:54:14
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Aku Ankka-lehti eli akkari on viihdyttänyt meitä lukijoita jo vuodesta 1951. Monet ovat lukeneet akkaria sukupolvesta toiseen, monen lapsen isät ja vielä isoisätkin (ja äidit) ovat lukeneet pienenä Akkareita kovalla innolla. Tällä hetkellä akkari käsittääkseni tilataan satoihin tuhansiin koteihin ja sen levikki on noin 375 000 (muistaakseni). Aku Ankka-lehtiä on myös julkaistu muiden maiden kielillä ja ulkomaillakin Akkarit ovat saavuttaneet aika paljon suosiota (Mikki Hiiri enemmän). Mutta miksi kaikki lukevat akkaria, miksi se on niin suosittu? Sitä käsittelen tässä tekstissäni.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne Mikki-tarinatkin.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
Jotkut, jotka eivät ole koskaan lukeneet Akkaria, saattavat luulla, että se on tarkoitettu pelkästään vauvoille. Näin ajattelevat varsinkin aikuiset ja tarkemmin sanottuna ehkä vanhat, sekä nuoret aikuiset. Näin ei todellakaan ole, siis Akkaria voi hyvin lukea minkä ikäinen tahansa. Mutta usein, kun he ovat vähän Akkaria lukeneet, niin he jäävät siihen koukkuun. usein Akkaria lukevat noin 6-20-vuotiaat, mutta mielestäni todella monet nelikymppisetkin lukevat Aku Ankkaa. Yli 60-vuotiaat eivät lue Akkareita kovin yleisesti ottaen. Olen tosin huomannut, että ikähaitarin yläpää on vähän noussut AA:n suhteen. On sääli, että joillekin Akkarifaneille nauretaan, koska he lukevat Aku Ankkaa. Eli tietyissä piireissä Aku Ankan asema ei ole kovin hyvä.
Monet lukevat Aku Ankkaa varmaankin sen takia, että Aku on viihdyttävä hahmo. Hänen toilailujaan katselee ja lukee hyvin mielellään. Aku on niin mukaansatempaava hahmo, ja aika sympaattinenkin. Hän ei ole ärsyttävä, niin kuin Hannu Hanhi. Jos Hannu olisi lehden päähenkilö, niin lukijoita lehdellä olisi varmaankin aika paljon vähemmän. Akulle yleensä tapahtuu kaikkea, mihin ei yleensä normaalielämässä törmää. Sen takia lukijoilta ei lopu mielenkiinto Akkareita kohtaan. Osa lukee myös Akkaria monien muiden hahmojen takia, kuten Roopen. On hyvä, että jokaisella lehden hahmolla on omanlainen luonteensa ja kaikki ovat muutenkin varsin erilaisia persoonia. Tämä lisää mielenkiintoa Akkareita ja muita Disney-julkaisuja kohtaan.
Moni varmasti lukee Akkareita ja muita Disney-julkaisuja sen takia, että niihin törmää kaikkialla. Usein kaupassa näkee paljon Akkareita taskareita yms. Akkareita myös mainostetaan lähes joka paikassa, joten niiltä ei voi täysin välttyä. Välillä Disney-julkaisuille on jopa omistettu ihka oma pieni hyllykin kaupassa.
Akkari ilmestyy myös varsin usein, eli kerran viikossa. Tämä on monille ihan sopiva ilmestymistiheys. Jos Akkari ilmestyisi joka päivä, niin ehkä Akkariin saattaisi hieman jopa kyllästyäkin. Kun se ilmestyy kerran viikossa, niin sitä aina jakssa odottaa yhtä innolla keskiviikkoon asti. Aika moni sarjakuvalehti ilmestyy vain kerran kuussa. Jos lehti-ilmestyisi joka päivä, niin siinä tapauksessa tarinat loppuisivat kesken. Olisi pakko julkaista valtavasti vanhoja toivesarjoja, ja tätähän emme kai toivo. Näihin verrattuna kerran viikossa kuulostaa oikein hyvältä.
Moni varmastikin joskus 50-luvulla aloitti Akkarin lukemisen Barksin tarinoiden ansiosta, ja varmaankin lähes puolet silloisten Akkareiden tarinoista oli Barksin käsialaa. Hän on luonut Aku Ankka-lehdelle pohjan. Silloin ei montaa muuta piirtäjää maailmasta löytynyt, joten tämän myötä Barksille aukesi tilaisuus tulla koko maailman ja tietenkin myös Suomen, suosituimmaksi piirtäjäksi.
Yksi positiivinen asia Akkareissa on opettavaisuus. Usein Akkari ei anna huonoa esimerkkiä pienemmille. Itse olen oppinut Ala-asteella kirjoittamaan paremmin, todennäköisesti Akkarin ansiosta. Luulisin, että toimitus on yrittänyt julkaista Akkareissa tarinoita, jotka sopivat kaikenikäsille ja ehkä toimitus on vähän tavoitellut, että lehdestä tulisi opettavainenkin. Tosin Akkareissa joskus esim. Aku ja Tulppu mätkivät toisiaan. Siitä voi joku pieni lapsi saada huonoa esimerkkiä.
Hyvä puoli Akkareissa on se, että niitä voi tilata kotiin, toisin kuin esim. taskareita. Akkarin tilaus ei ehkä ole maailman halvinta, mutta se on kuitenkin edullisempaa, kuin että ostaisi jokaisen Akkarin jostain kaupasta. Joskus myös Akkaria pystyy tilaamaan aika halvalla. Mutta jos ei tilaa Akkareita, niin niitä voi kyllä ostaa lähes tulkoon joka kaupasta. Myös Divareilta ja vähän kaikkialta niitä löytyy.
Jotkut ihmiset eivät tykkää, että heidän lapsensa lukevat Akkareita kokoajan. Monen suusta saattaakin kuulua esim. ”Mikset lukisi vaihteeksi jotain muuta kuin niitä Akkareita?”. Mielestäni se ei edes ole tarpeen itseni kohdalla ainakaan. Pelkkä sarjakuvienkin lukeminen on sivistävää, varsinkin Akkarin lukeminen. Mutta tästä huolimatta voin sanoa, että Akkareilla on varsin hyvä maine ihmisten keskuudessa.
Hyvä asia on, että Akkari-lehden paperin materiaali on aika hyvää. kansien paperi on ihan sopivaa ja muidenkaan sivujen paperi ei rikkoudu kovinkaan helposti. Tosin jo paperille tippuu esim. jotain juotavaa, niin juomatahra tekee sivusta hauraamman. Lehti on aika värikäs ja muutenkin hyvä, ei ainakaan liian sekava. Mainoksia on sopiva määrä. Kannenkin materiaalin on oltava hyvää, jotta lehdestä saisi mahdollisimman hyvän vaikutelman.
Pientä hyvää lisää Akkareihin tuo hyvä historian ja-maantideon tuntemus. Joskus suomentaja joutuu tekemään pientä tutkimustyötä, mutta usein meidän toivomme, käsikirjoittajat tekevät pientä tutkimustyötä, jotta he voivat lisätä ihka oikeita tietoja tekeillä olevaan sarjakuvaan. Kun tarinoihin laittaa ihan oikeita faktoja, niin se tekee tarinoista todellisentuntuisemman. Mutta tietysti niitä fiktioitakin pitää Akkarissa olla, ja niitä siellä usein onkin.
Mukavaa on myös, että Akkarin tilaajille tilatessaan kyseistä lehteä tulee pieniä tilaajaetuja. Tilaajat saattavat pystyä esim. ostamaan joitakin kovakantisia Disney-julkaistuita hiukan halvemmalla. Akkarin tilaajat voivat mahdollisesti myös tilata sellaisia julkaisuja, joita ei pysty ostamaan mistään muualta. Mielestäni on hyvä, että tällaisia pieniä etujakin tilaajille suodaan.
Vain ja ainoastaan Akkarissa kerran esiintyneet Joe Poika Singaporsta sekä Puhuva koira ovat varmastikin jääneet monien lukijoiden mieleen. Varsinkin Puhuva Koira ja hänen lausahduksensa: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ovat jääneet kansan mieleen. Joe Poika taas muistetaan hyvin ”Kaada se litku takaisin lehmään.”-lauseesta.. Nämä kaksi hahmoa ovat ehkä merkittävimpiä sivuhahmoja, mitä Akkareissa on koskaan nähty ja näiden hahamojenb lauseet ovat päässeet lukuisiin tietokilpailuihin asti.
Monella vasta Akkarin lukemisen aloittaneille tuskin ennen ensimmäisiä lukemisia on kertynyt hahmosta tai lehdestä mitään suurempia ennakkoluuloja. Myös hyvät piirrokset tekevät monen mielestä Akkarista hyvän (samoin kuin käsikirjoituksetkin). Piirtäjät ovat yksi tärkeimmistä asioista akkarin suhteen. Tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet, Vicar, Rosa, Barks, Strobl, Branca ja kumppanit. Mm. ilman Vicarin hienoja johtosarjoja Aku Ankka ei olisi yhtä hyvä lehti kuin se nyt on. Monet muutkin pitävät Vicaria todella tärkeänä taiteilijana Akkarin kannalta. Barks on kuitenkin Vielä tärkeämpi. Markku Kivekäs elämänsä aika ehti todeta, että ilman Barksia ei välttämättä olisi Akkariakaan. Useimmat 50-luvun Akkareiden tarinat olivat Barksin tekemiä. Nykyään tärkeitä piirtäjiä lehdelle ovat mm. Vicar, Korhonen, Barks, hollantilaiset piirtäjät ja pari espanjalaista piirtäjää. Hollantilaiset piirtäjät jatkavat uraansa varmaan vielä useita vuosia. He ovat tehneet useita eri vitsisarjoja ja muita hiukan lyhempiä sarjoja. Chileläinen Vicar jo kuitenkin lopettelee uraansa ja hänen tilalleen pitäisi saada joku lahjakas piirtäjä, jonka tarinoita julkaistaisiin usein Akkarin ensimmäisessä puolikkaassa. Hyvä piirtäjä tähän tehtävään voisi olla mm. suomalainen Kari Korhonen. Piirtäjistä puheenollen, joidekin Akkareiden kansikuvia tehdään pelkästään Akkaria varten. Todennäköisesti Nadorp on tehnyt aika paljon kansikvuia vain Akkarille. Tämä on suuri kunnia. Sama pätee myöskin Aku Ankan taskukirjoihin.
On hyvä, että piirtäjiä tulee monista eri maista. Jos piirtäjiä ei tulisi muualta kuin Suomesta, niin Akkarissa nähtäisiin lähinnä Korhosen piirtämiä ja Vainiomäen käsikirjoittamia tarinoita. Silloin Akkari ilmestyisi todennäköisesti vain ehkä kuusi kertaa vuodessa. Tämän takia mm. italialaiset piirtäjät ovat äärimmäisen tärkeitä Akkarillemme, samoin kun amerikkalaisetkin piirtäjät ja käsikirjoittajat. Myös kuuluisa amerikkalainen sarjakuvataiteilija Carl Barks (no hänhän on amerikkalainen)on tärkeä tukipilari Aku Ankka-lehdelle. Sarjakuvapiirtäminenkin on taidetta, joten Esim. suomalaista Kari Korhosta voi ihan hyvin kutsua taiteilijaksi. Joku voisi väittää, että se ei ole taidetta, mutta miksi se EI olisi taidetta? Mielestäni sarjakuvien piirtäminen on vain työläämpää kuin vaikak taidemaalarin homma.
Eräs syy, että luemme Akkareita aikuisinakin, on se, että lapsena olemme tottuneet lukemaan niitä jo ihan pikku natiaisesta saakka. Tämän jälkeen niistä on tullut lievästi riippuvaisiksi ja niistä on vaikea luopua. Jos olisin itse alkanut lukea akkareita vasta näin 15-vuotiaana, niin en usko, että olisin niistä kovinkaan kiinnostunut. Niin se vaan menee. Tässä oli muutama aika tärkeää syytä sille, miksi oma kotimaan kansamme Akkaria lukee. Monien mielestä yksi Akkarin huonoista puolista on sivumäärä, tosin usein hyvät tarinat korvaavat lehden paksuuden, eikä lukijoita ala kismittämään, kuinka nopeasti he lehden lukevat. Tämän ansoista Akkari ei kuitenkaan ole ihan täydellinen lehti. Väitän, että Akkarin kulta-aikaa oli ehkäpä 90-luku. Tuolloin monet odottivat innolla Akkaria keskiviikkoisin. Mahdollisesti he tarkistivat, että oliko juuri sen päivän lehdessä Don Rosan tarinoita. Toivesarjatkin kohottavat AA:n tasokkuutta, ja tietenkin suosiota. 90-luvulla lehtien tarinoiden tekijätkin paljastettiin koko kansalle. Voin sanoa, että Don Rosa oli Akkarin suosituin piirtäjä 90-luvulla. 2000-luvulla taso on monien mielestä hieman laskenut. Ainakin tarinoiden taso siis. Muutenhan ulkoasultaan Akkari näyttää päiväpäivältä vaan paremmalta ja paremmalta.
Muita ihan lähes yhtä tärkeitä syitä ovat mm. kielenkäyttö, lehden ulkoasu ja ilmestymisajat. Kielenkäyttö Akkareissa on vuosien varrella ollut varsin hyvää, ja onpahan Akkari saanut hyvästä kielenkäytöstä jonkun palkinnonkin. Usein suomentajat käyttävät joitakin hassuja lausahduksia tarinoissa mm. ”Kaada se litku takaisin lehmään”. Hyvä, että Akkarissa julkaistavilla tarinoilla on paljon suomentajia. Välillä joku yksittäinen henkilö suomentaa tarinoita ja välillä osa toimituksen porukasta. Akkari myöskin ilmestyy sopivaan viikonaikaan, juuri keskiviikkona, jolloin saa aina pientä piristystä arkiseen raatamiseen.Lehden ulkoasukin on tärkeä asia koko lehdelle. Tässä kohtaa kannattaa turvautua hyviin kansikuvapiirtäjiin. Michel Nadorp on tehnyt äärettömän monia kansikuvia 2000-luvulla. Myös muut hollantilaispiirtäjät ovat tehneet paljon kansikuvia. Myös mainoksia Akkareissa on. Kaikki mainokset eivät ole tärkeitä, mutta on varsin hyvä, että lehdessä mainostetaan esimerkiksi jotain uutta sarjakuvajulkaisua, joka on vastikään ilmestynyt kauppoihin. Myös huumorintaju on aika tärkeä osa lehteä. Välillä joutuu oikein nauramaan, kun Akulle ja kumppaneille sattuu ja tapahtuu.
Mainittakoon nyt vielä, että pienenä Aku Ankka voi kasvattaa sanavarastoakin, ainakin hiukan. Pelkästään Aku Ankan lukemisen ansiosta aloin pienenä käyttää paria sanaa, joita en ilman Aku Ankan lukemista käyttäisi. Eri hahmojen huudahduksia näkee usein Akkareissa. Useille Akkarissa esiintyville hahmoille on syntynyt vakilausahduksia, joita he käyttävät lähes jokaisessa tarinassaan. Jotkin ihmiset saattavat (ainakin lapset) huutaa KÄÄK!. Itse olen ainakin sellaista kuullut.
Akkarin loistavuus johtuu siis siitä, että siinä on lukuisia hyviä puolia. Kun kaikki hyvät puolet kootaan yhteen, syntyy todella hyvä kokonaisuus. Jos tämänhetkisestä Akkarista puuttuisi jokin osa, ei lehti olisi enää niin hyvä. Jokainen pieneikin asia on osa yhtä suurta kokonaisuutta ja se on hyvä se.
Aihehan oli kertoa henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksistani Akkaria kohtaan, joten seuraavaksi käsittelen niitä. Mielestäni Aku Ankka-lehti (myös monet muut Disney-julkaisut) on todella hyvä lehti, ehkä jopa paras sarjakuvajulkaisu.
Ensimmäiset Aku Ankat luin varmaan 6-vuotiaana, ja jo silloin lehti vaikutti todella hyvältä. Silloin en tosin aina jaksanut lukea tarinoita kunnolla, mutta ainakin katsoin tarkasti joka ikisen sarjakuvaruudun. Nykyään tietysti luenkin puhekuplat huolella, mutta tuo sarjakuvaruutujen tuijottaminen on pysynyt tavoissani edelleen. Minulle alettiin tilaamaan Aku Ankkaa, kun olin 7-vuotias, eli lehti on tullut minulle jo noin 8 vuotta. Eli Akkarin tilaus meidän kotiin alkoi aika myöhään, kun vanhempani eivät tuolloin lukeneet Akkareita. He kyllä lukivat pienenä Akkareita, mutta minulle ei ole säästynyt yhtään heidän vanhoja Akkareitaan. Ne kaikki on heitetty roskiin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen mieleenpainuva tarina, jonka luin pienenä, oli Andersenin piirtämä Formula-sarja. Olin jo tuolloin kiinnostunut formuloista, joten tuo tarina todella herätti mielenkiinnon sarjakuviin. Kiitokset sarjan käsikirjoittajalle sekä Flemming Andersenille. 2000-luvun alkupuolella luin Akkarista usein vain parhaimmilta vaikuttavat tarinat. Jälkikäteen olen sitten lukenut muutkin tarinat. En ollut vielä vuosina 2001-2003 kauhean kiinnostunut Akkareista, vaikka sitten vuoden 2004 paikkeilla kiinnostus Akkareita kohtaan vahvistuikin. Olen tähän mennessä piirtänyt useita satoja kuvia Aku Ankasta ja muista hahmoista, ja ihan ilman mallia. Aluksi kuitenkin otin mallia, ja lähes aina juuri Akkareiden piirroksista, sillä Akkareissa näkee aina parhaat piirrokset. Itse aloin katselemaan ja kiinnostumaan noista Ankka-sarjakuvien piirtäjistä joskus 9-vuotiaana. Merkille pantavaa on, että en ikinä ole lukenut vuotta 1999 vanhempaa Aku Ankka-lehteä. Eli olen lukenut pari vuoden 1999 lehteä. Ehkä vuotta myöhemmin aloittelin Ankkojen piirtämisen, ja pelkästään Aku Ankka-lehden ansiosta. Eli jos olen tilannut Akkaria noin 8 vuotta, niin minulla pitäisi tällä hetkellä olla kasassa noin 400 Akkaria. Muitakin Disney-julkaisuja olen keräillyt jo pidemmän aikaa. Taskareita olen kerännyt yhtä kauan kuin Akkareitakin, eli noin 7-8 vuotta. Taskareista innostuin ehkä jopa aiemmin, kuin Akkareista. Toisin kuin monet muut, itse en ole kauheasti kansioinut Akkareita. No, on minulla muutama kansio, mutta ei läheskään joka lehdelle. Ja usein vanhimmat Akkarini ovat joko kirjahyllyssäni, tai sitten varastossa jossain laatikossa. Välillä lueskelen vanhimpia Akkareitani, sillä välillä myös niitä on kiva lukea, ainakin siinä tapauksessa jos ei muista kyseisen Akkarin tapahtumia kovinkaan hyvin. Taskareita olen siis kerännyt noin 7-8 vuotta, mutta niitä minulla on hyllyssäni vain noin 100. Ensimmäinen taskarini, jonka sain, oli varmaankin numero 271 kovaa valuuttaa. Tuon taskarin sain silloin, kun se ilmestyi kauppojen hyllyille, kyseinen julkaisu vaikutti silloin varsin kiinnostavalta ja taisin pyytää äitiäni ostamaan sen. Hän suostui ostamaan sen ja niin olin hankkinut elämäni ensimmäisen taskukirjan. Silloin olin jo oppinut lukemaan, mutta en tiennyt kuitenkaan kaikkien sanojen merkitystä. Kun luin taskaria, niin muutamassa kohdassa tuli ongelmia sanojen merkityksien kanssa.
Itse luen Aku Ankkaa monesta syystä. Ensinnäkin Akkarissa julkaistaan todella hyviä tarinoita. On hyvin tärkeää, että kenen piirtäjän tarinoita ja miten usein kyseisen piirtäjän tarinoita julkaistaan Akkarissa. On siis hyvä, että kaikki piirtäjät otetaan huomioon, ja pyritään julkaisemaan mahdollisimman monen eri käsikirjoittajan ja piirtäjän tarinoita. Se on reilu ratkaisu kaikille. Täten Akkareista tulee värikkäämpiä. Mielestäni lehden tekijät ovat onnistuneet tässä melko hyvin. Tykkään usein myös jatkiksista, ja ne lisäävät Akkarin tasoa. Tosin ihan kaikki jatkikset eivät ole kovinkaan hääppöisiä.Yleensä Akkarissa julkaistaan tarinoita hyvistä hahmoista, sellaisista, joista pidän kovasti. Tämä on todella tärkeä asia, sillä eihän olisi ollenkaan hyvä, jos Akkarissa olisi vain huonoja hahmoja. Silloin en lukisi Akkaria koskaan. On ihan hyvä, että usein Matami Mimmi, Ossian Ötökkä ja kumppanit jätetään Aku Ankka Ekstra-lehden julkaistavaksi. Tilaan Akkaria, ja se tulee postilaatikkooni joka viikko, joten on lähes tulkoon itsestään selvää, että myös keräilen niitä. Keräilen Akkareita sen takia, että vuosien päästä minulla olisi niitä valtavat kokoelmat, kerään niitä myös muutenkin. En tosin viitsisi myydä Akkareitani, sillä niitä on mukava lukea.Usein laitan Akkarit johonkin hyvään säilöön, mutta muutaman kerran on käynyt niin, että pari Akkaria on hävinnyt, nyyh. Aika moni Akkareistani on hiukan huonokuntoisia, mutta kaikissa Akkareissa on kannet tallella. Muutamasta ne on irronnut, joten olen niitannut ne kiinni. Akkareita en missään tapauksessa raaski heittää pois. Mielestäni Akkari on vuosien varrella säilyttänyt tasonsa melko hyvin. Ehkä ihan parin viimeisimmän vuoden aikana tarinoiden taso on hieman laskenut. Kaipaan Akkareihin vähän lisää italialaistaiteilijoiden tarinoita. Silloin Akkari olisi lähes täydellinen lehti. Parasta Aku Ankassa on ehkä kuitenkin lehden päähenkilö, Aku Ankka. Sanoinkin jo, että jotkut vain nauravat jollekin innokkaalle Akkarifanille. Omasta mielestäni Aku Ankan lukemisessa ei pitäisi (ei saisi) olla mitään hävettävää. Ainakin lähes kaikki kaverini tietävät, että luen Akkareita. Mielestäni on myös mainiota, ettei AA toista itseään liikaa. Joskus Akkarissa kylläkin julkaistaan aika paljon samantyylisiä tarinoita, joka saa minut hiukan kyllästyneeksi. Toivesarjojakin julkaistaan ihan tarpeeksi usein. Hyvä, että usein Toivesarjat ovat juuri Barksin sarjoja, usein kymmensivuisia. On tietysti hyvä, ettei kaikki toivesarjat ole Barksin piirtämiä. Kaipaisin kovasti lisää mm. Brancan piirtämiä vanhempia tarinoita. Omana tavoitteenani on jatkaa Akkareiden keräilyä, ja voin luvata, että tilaan itselleni Akkaria vähintäänkin vielä kymmenen vuoden ajan, ellen yhtäkkiä tule rutiköyhäksi.
Olen luetellut jo niin paljon Akkarin hyviä puolia, niin eikö olisi ihan reilua mainita myös muutamasta huonommasta asiasta. Eihän Akkarikaan aivan 10+-arvosanaa ansaitse, vaikak hyvä lehti onkin.
Välillä Akkarissa näkee turhan paljon Mikki-tarinoita. En oikein pidä Akkarin Mikki-tarinoista, jostakin syystä. AA:n sivujen keskusteluistakin voi päätellä, että Mikistä ei kaikki oikein pidä. Mutta yleensä kuitenkin luen ne Mikki-tarinatkin.
Myös joidenkin huonojen piirtäjien tarinoita on Akkareissa julkaistu. Esimerkiksi Bernadon piirrostyylistä en vain pidä. Ja varsinkin lehden alkuaikoina oli paljon ihan aloittelijoita. Kaikki hahmot ovat niin omituisen näköisiä, huonoilla piirtäjillä.
Sitten joskus Akkarissa näkee aika tylsiä tarinoita, siis joiden juoni ei ole kovinkaan kummoinen. Välillä Akkari-tarinoiden suomentajat saattavt jopa joutua keksimään tarinalle varsinaisen idean, jos tarinan juonessa ei ole mitään järkeä. Tämä on kuitenkin jo vähän harvinaisempaa ja hyvä niin.
Mielestäni joskus 60 ja ehkä 70-luvullakin Akkarissa on nähty useita kamaluuksia. Eli tarkoitan sellaisia sarjoja, joiden piirtäjä on ihan aloittelija. Monesti vanhoissa Akkareissa saattoi nähdä mm. Akun, jonka nokka ei näyttänyt ollenkaan siltä, jolta sen pitäisi näyttää. Se tuskin nosti ollenkaan lehden tasoa silloin. No, kaikki kunnia niille huonommillekin piirtäjille. Omasta mielestäni ehkä 70-luku oli Akkarin huonointa aikaa. Silloin Akkarille ei löytynyt sellaista ”johtavaa” piirtäjää. Nykyään pääpiirtäjiä ovat mm. Vicar ja 50-luvulla Carl Barks. 60-luvulla pääpiirtäjä oli Strobl ja 80, luvulla Branca. Ja tietenkin 90-luvulla huipulle nousi amerikkalainen Don Rosa.
Akkarista on tullut minulle niin suosittu lehti, että olen jopa harkinnut sarjakuvapiirtäjän uraa, siis Akkarin ansiosta. Mutta luulen kyllä ettei minusta mitään erityisen lahjakasta piirtäjää tulisi, vaikka nyt Aku Ankan osaankin piirtää (ja pari muutakin hahmoa). Luulen, että Kari Korhonenkin innostui piirtämisestä vain siksi, että hänelle tilattiin pienenä Akkaria kotiin ja myös muita sarjakuvalehtiä.
Yleensä itseäni vähän harmittaa, kun olen lukenut Akkarini loppuun, kun on vain jotenkin harmillista olla sitten kokonainen viikko ilman uutta Akkaria, uusia tarinoita, uusia piirroksia ja uusia käsikirjoituksia. Olisi vain kiva jatkaa sen lukemista tuntikaupalla. No, ehkä näin on kuitenkin parempi.
Voin sanoa, että jos Walt Disney ei olisi syntynyt tähän maailmaan, niin en olisi lukenut tähän mennessä yhtäkään Aku Ankkaa. Suuria vaikuttajia Ankkailussani ovat olleet Carl Barks, Giorgio Cavazzano, Vicar ja Don Rosa. Arvostan suuresti Carl Barksia. Hän on vaikuttanut jonkin verran Ankkailuuni. Hän on tehnyt pari lempparitarinaani. Muutenkin arvostan Barksin Ankkauraa merkittävästi. Vaikka hän ei olekaan luonut Akua, niin hän on kuitenkin luonut Akun sielun. Ja ilman Barksia ei ehkä siis olisi Akkareitakaan. Jos Barksia ei olisi ollut olemassakaan, olisi Aku hahmona varmaankin aika erilainen. Cavazzanoa arvostan sen takia, että hän osaa piirtää todella hyvin. Hän onkin lempparipiirtäjäni. Cavazzano osaa piirtää todella monia eri hahmoja, mutta eniten hän on piirtänyt Ankkojen seikkailuista kertovia tarinoita. Cavazzano on myös tehnyt Ankka-tarinoita jo pidemmän aikaa, selvästi yli 30 vuotta. Harmi vaan, ettei Cavazzanon tarinoita julkaista Akkareissa lähes koskaan. Toivoisin, että Cavazzanon noin 10-15 sivuisia tarinoita voitaisiin julkaista Akkareissa.
Kerään Akkaria myös sen takia, että se on monipuolinen lehti. Vaikka se monipuolinen onkin, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että lehti olisi jotenkin sekava.
Tässä voin vielä käsitellä Akkarin asioita, jotka toistuvat usein. Tietenkin Akkareiden tarinoille on varsin tyypillistä se, että Ankka-tarinoita on selvästi eniten. Mikki-tarinoita on huomattavsti vähemmän. Usein lehdissä nähdään myös yhden sivun pituinen vitsisarja, joka yleensä sijoitetaan lehden viimeisille sivuille. Usein myös Akkareissa huomaa sen, että Aku on epäonninen, mutta välillä häntäkin onnistaa. Usein myös lehden johtosarja on se pisin tarina. Johtosarja on pituudeltaaan yleensä noin 11-15 sivun pituinen, eli 1/3 tai 1/2 lehden koko pituudesta. Varsin toistuvaa Akkareissa on myös se, että piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet mainitaan usein sivun alareunassa. Ensin mainitaan käsikirjoittajan/kirjoittajien nimet ja sitten vasta piirtäjien nimet. Välillä Akkareissa saattaa näkyä myös, että kenen idea oli tehdä se ja se tarina.
Yhteenvetona voin vielä todeta, että Akkari on todella suosittu lehti ja sitä luetaan yleisesti ottaen koko maassa aina Hangosta käsivarteen asti. Monen mielestä suosituin hahmo Akkareissa on Aku Ankka.
Tähän loppuun vielä kiitän myös kaikkia käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan Akkareissa. Käsikirjoittajilla täytyy olla hyvä mielikuvistus, jotta he saavat aikaiseksi hyvät käsikirjoituksen. Parhaita käsikirjoittajia, joiden tarinoita julkaistaan etenkin Akkareissa, ovat Paul Halas ja Carl Barks. Myös Pat ja Carol McReal ovat hyviä. Heillä on suuri vastuu monissa eri maailman valtioissa. Heidän tarinoitaan Suomessa lukee sadat tuhannet ihmiset.
Vastasin tekstissäni ehkä vähän epäselvästi näihin aiheen kysymyksiin. Mutta tarkoituksenani oli kehua Akkaria kaikin tavoin.
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 459 -
26.06.2009 klo 19:55:48
Lainaus käyttäjältä: TokeSäännöissä ei sanota, mihin nuo bonus-kilpailut vaikuttaa. Eli mitä niistä on hyötyä? Tuomarit arvioivat kirjoittajien tekstit ja...?
... Niistä saadut pisteet lisätään merkkimäärään ko. kilpailusta.
~kirja
... Niistä saadut pisteet lisätään merkkimäärään ko. kilpailusta.
~kirja
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 460 -
26.06.2009 klo 20:02:24
VM paisuu paisumistaan. Nyt 10 viestiä koko viime kauden viestimäärään, jos aloitusviesti lasketaan. Muuten olisi 11 viestiä matkaa. Ja sivutkin tulevat... Mikäköhän mahtaa olla sivujen osoite?
kirja
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 461 -
26.06.2009 klo 20:06:56
Sitä ette saa vielä selville. ;) Webs on palvelu. Etusivu on jo melkein valmis, ja etusivun osoite tulee olemaan sivunosoite.webs.com/index.htm tai sivunosoite.webs.com/index.html, en kerro vielä. Siitä vaan etsimään. ;)
~kirja
~kirja
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 462 -
26.06.2009 klo 20:08:20
Odottelen mieluummin sivujen vamistumista? Tekeekö akkaridekkari Tulokset?
Toke
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 463 -
26.06.2009 klo 20:11:19
Lainaus käyttäjältä: wierii2Tekeekö akkaridekkari Tulokset? En tee vielä ainakaan tämän kilpailun tuloksia, mutta voin tehdä välillä rankingeja, jos joku kertoo, mistä wordissa löytyy merkkilaskuri? ;D Toki minulla on siellä joku "sar", mutta se laskee mukaan välilyönnit, joita ei kai lasketa?
Padi
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 464 -
26.06.2009 klo 20:15:38
Siinä ylhäällä pitäis olla "tools", paina sitä ja löydät wordcounterin tai jonkun vastaavan paina sitä ja löytyy. Itse olen jo jatkanut tekstiäni mutta en vielä julkaise sitä täällä.
wierii2
Ankkiksen Viestimaraton: Kausi 4
Viesti 465 -
26.06.2009 klo 20:18:27
Omasta versiostani (2007) sanalaskuri löytyy vasemmasta alakulmasta, ja kun sanojen määrää klikkaa, niin saa merkkien määrän ilman välilyöntejä ja niiden kanssa.