Keskustelujen arkisto

Näitä välillä sattuu...

Mäkin ajelin joskus sellasella kookkamman puoleisella moposkootterilla ja olin harjaantunut mielestäni melko hyväksi ajajaksi. Kun varmuutta tuli uskalsin myös ottaa kahvoista kiinni rennommin ja päästää kaiken irti. 1½ vuotta ajelin ihan muina miehinä käsi aina ojossa kun tuttu tuli vastaan. Joskus jopa seisoin ja istuin risti-istunnossa ajellen mutkaisia hiekkateitä joita en ollut koskaan ennen ajanut. Kiertelin nimittäin sellaisia paikkoja jonne en ollut koskaan mennyt. Myönnän, että kerran lensin n. metrin korkeudelta soratieltä suoraan pellolle, mutten saanut kuin viillon vasemman käden keskisormeen. Ihme kyllä, lensin näet aikas pahasti.
Kun kesä alkoi kääntyä loppua kohden ja oli aika vaihtaa menopeli kookkaampaan niin siitä sitä sitten alkoi oikein rysäysten putki. Olin kyllä oppinut hallitsemaan 125-moottoripyörää käydessäni autokoulussa motskaritunneilla, joten taidot olisi pitänyt olla tuoreessa muistissa. Alkoi kesäloman viimeinen viikko ja naapurin 4-vuotias pikkupoika oli karannut jonnekin. Koko kylä etsi metrin mittaista lasta ympäri kylää(ja jopa naapurikylällä käytiin). Minä lähdin sitten pikkuveljeni mopolla (skootterilla) eräälle metsätielle ja kuinka ollakaan, kaaduin ja hankin mopoon muutaman naarmun ja itsellenikin vähän pintaruhjeita. Ei siinä muuten mitään, mutta tietämättäni isäni oli juuri samaan aikaan saanut menopelin myytyä moitteettomassa kunnossa.

Muutama päivä eteenpäin olin liikkeellä uudella moottoripyörälläni. Kiertelin taas (puolituntemattomia)hiekkateitä ja yhtäkkiä ote vain herkesi ja lensin suoraan kivikkoon. Tälläkin kertaa täysin ruhjeitta. En ymmärrä. Moottoripyöräni nimittäin meni saman tien lunastuskuntoon ja jouduin myöhemmin hankkimaan uuden. Kaksi ryssimistä samalle viikolle. Rysäysten putki ei vieläkään ollut lopuillaan vaan pahin oli vasta tulossa. Jos sen olisin tiennyt, olisin jättänyt koko matkan tekemättä.
Sovimme muutaman kaverini kanssa kesäloman alussa, että menemme uimaan eräälle rannalle. Kukaan meistä ei ollut siellä aiemmin käynyt. Koitti Kesäloman viimeinen päivä. Ja matkasimme T-paitasillamme sille rannalle mutkaistahiekkatietä ja minulla yksi kavereistani kyydissä. Kävi niin, että paiskauduin suoraan ulos tieltä äkkinäiseen mutkaan ja syvään soraosaan. Skootterini, jolla olin ajellut yli 1½ vuotta, meni aivan hajalle. Tämäkin vehje olisi voitu laittaa lunastukseen, mutta se ei olisi ollut enää kannattavaa meille, joten päätimme pitää sen. Näin siis skootterilleni, mutta entä minulle tai kaverilleni? Noh, onneksi kyytiläiseni selvisi pelkällä säihkähdyksellä.

Heräilin yltä päältä veressä ja joka paikka kipeänä kaverini hädissään ympärilläni. He kertoivat hämmentyneenä mitä oli käynyt. En nimittäin muistanut missä olin mitkä olivat kavereitteni nimet minne olin matkalla. Ihmettelin myös, miksi olin liikkeellä mopolla kun minulta kerta löytyy moottoripyöräkortti ja pyöräkin. Kärsin muistikatkoksesta. Siinä samassa ajoi ambulanssi eteeni ja kuskit tulivat kyselemään vointiani. Luulin vielä silloin olleeni tajuttomana jonkin aikaa kun he sanoivat kierrelleensä tunnin meitä etsiessään. Minusta kun tuleminen tuntui viideltä minuutilta, enkä muistanut kenenkään soittavan 112:een.
Selvisi kuitenkin, etten ole ollut tajuttomana hetkeäkään, vaan olin menettänyt muistini kokonaan viimeiseltä tunnilta. Lääkäri kertoi, ettei muistini välttämättä koskaan palaa, tai sitten se palailee kuuluisasti pätkittäin. Sairaalassa selvisi, että vasen käteni oli murtunut kahdesta kohtaa ja joutuisin varomaan sitä seuraavat kaksi kuukautta, ennen kuin voisin taas työskennellä sen kanssa normaalisti.
Tämä kaikki siis yhden viikon sisällä.

Mitä muistikatkokseeni tulee, unohdin vielä myöhemmin kolme kertaa ihan tavallisia asioita, kahden naapurini nimen, ja tätini ulkonäön. Voitteko kuvitellakaan miten hämmentävää on istua valokuva albumi kädessä ja koettaa tunnistaa teille ihan tuttua sukulaista?

Vielä tätä kirjoittaessanikaan en muista minkä takia lensin ojaan ja satutin itseni. Arvailuja on esitelty enemmän tai vähemmän oikeaan suuntaan, sillä kukaan kavereistanikaan ei nähnyt mikä aiheutti ulosajoni. Murtuneessa kädessäni näkyy vieläkin kaksi jälkeä, jotka muistuttavat minua vielä pitkään siitä, miten tärkeää on varustautua kunnolla ja pitää pää kylmänä koneidena kanssa, oli se kuinka vaikeaa tahansa...

Täytyy vain muistaa se sananlasku, että tapahtuu näitä paremmissakin piireissä. :)

P.S. Sain tapauksen "kunniaksi" lisänimen Crashman joka ei ainakaan kuvaa normaalisti varsin rauhallista ja maltillista luonnettani. Ompahan ainakin jotain kerrottavaa kavereille. ;D

Juhuu, haloo, Helsinki! Kevätpörriäisessä oli kolme minun tekemää juttua. Yksi kuva, yksi tavallinen tarina ja yksi vitsi.

Vaihteeks jotakin jännääkin koulussa.

Siinä n. 13.20 pirahti palohälytin soimaan, oltiin juuri 13.15 tultu välkältä sisälle ja uudestaan pihalle. Siinä sitten palokunta kurvasi n. 5 minsan päästä pihaan ja väärä hälytyshän se. Paloautot lähti ja n. 13.30 päästiin sisälle takaisin.

No, pari minsaa ehdittiin sisällä olla ja taas palohälytin pirahti. Takaisin pihalle vaan. Siinä sitten meni jo 15 minsaa ennen kuin palokunta tuli, reksi ei kauheasti soitossa kiirehtinyt.

Ennen kuin sisälle päästiin niin kello olikin jo 14.00 ja kotiin. Läksyjäkään ei ehditty antaa :D Siinä vierähti mukavasti yksi tunti

Hauskaa :D Mua taas ärsyttää kun kaverini pentukoira (joku serradeairesin blaablaa) yrittää tappaa minut aina kun käyn heillä :( En oikein elukoista perusta.. Mutta partamonnit on ihania :-*

Mulla on muuten jalassa plantaasifaskiitti :o Loppukuukausi on ollut liikkavapautus (jee myös koko suunistusviikon ;D) ja semmoset tuet pitää hommata kenkiin.

Hehhee, tänään tuli sitä Kurmeloisellekin 19 wuotta täyteen.

..kai sitä pitää jo alkaa eläkkeelle vetäytymään ja valmistautua vanhainkotiin.

Efpdff >:(
Maailma voisi elää ilman mitään karvaisia elukoitakin :P

Hei, ilmoittautukaahan miittiin, lapset. ;)